blogi jonka tarinointi ei oikein ole sopusoinnussa sen enempää järkiperusteisen maahanmuuttopolitiikan vastustamisen, oikeinajattelun, konformismin, eläinten kiusaamisen kuin hyvän oluen päälle sylkemisenkään kanssa

torstai 1. helmikuuta 2018

Omaa höpinää Suomen presidentinvaalien tuloksesta Herran vuonna 2018

Istuva presidentti Sauli Niinistö sai käsittämättömän suuren osan äänistä presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella, joten hän tuli suoraan uudelleenvalituksi eikä toista kierrosta tarvita.

Vihreiden ehdokas Pekka Haavisto tuli vaaleissa toiseksi. Itse äänestin Perussuomalaisten ehdokasta Laura Huhtasaarta, joka tuli vaaleissa kolmanneksi, mikä oli varsin hyvä tulos, varsinkin ensimmäisen kauden kansanedustajalta. Äänimäärässä melko lähelle Huhtasaarta pääsi Paavo Väyrynen, Oma puolue.

Olin odottanut, että Niinistön kannatus ehtisi laskea sen verran alas varsinaiseen vaalipäivään mennessä, että toinen kierros saataisiin, mutta ei. Murskavoiton sai Niinistö.

Tässä presidentinvaalien ehdokkaiden saadut kannatuslukemat, jotka lukijani luultavasti melkein kaikki jo tuntevat:

Sauli Niinistö 62,6 %
Pekka Haavisto 12,4 %
Laura Huhtasaari 6,9 %
Paavo Väyrynen 6,2 %
Matti Vanhanen 4,1 %
Tuula Haatainen 3,2 %
Merja Kyllönen 3,0 %
Nils Torvalds 1,5 %

Jos istuva presidentti ja Pekka Haavisto olisivat joutuneet vastakkain toisella kierroksella, olisin jättänyt äänestämättä. Ellei jompi kumpi olisi sitten suostunut ehdotukseeni. Olisin ääneni ehdoksi asettanut nimittäin sen, että ehdokkaan tulee lausua julkisesti, että monikulttuurisuus on epäonnistunut. Saulille olisin asettanut myöskin lisäehdon, että hänen tulee pyytää Jussi Halla-aholta anteeksi vaatimustaan "tehokkaasta katumisesta". Hallis oli jo katunut tehokkaasti siviilipalvelusmieheyttään, joten mitä katumista hänellä enää olisi ollut?

Edellisten presidentinvaalien toisella kierroksella olin äänestänyt Pekka Haavistoa muuten. Tämä on loistavan diplomaattinen poliittiselta käytökseltään, mikä miellyttää minua, mutta en voinut äänestää häntä presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella hänen puuttuvan kansallismielisyytensä vuoksi. Enkä nyt.

Tapasin itse Haaviston vuosia sitten ollessani pitämässä pystyssä yhdistykseni esittelypaikkaa sosiaali- ja terveysmessuilla. Mies jutteli toiminnanohjaajamme kanssa siinä pikkaisen aikaa.

Eräs Facebook-kaverini, joka on poliittisesti melko lähellä minua, oli äskettäin sanonut sosiaalisessa mediassa jotain sellaista, että koska ei ole satanistia eikä ateistia ehdolla, niin pitää hänen äänestää Laura Huhtasaarta. Joillekin oman kansan tulevaisuus on sentään tärkeä.

RKP:n presidenttiehdokkaassa Nils Torvaldsissa oli se hyvä puoli, että hän  kannatti täysillä purjeilla NATO-puolustusliittoon liittymistä, mutta kun hän ei ollut kansallismielinen ehdokas, niin en voinut äänestää häntä.

Huhtasaari ja Väyrynen söinevät toistensa kannatusta. Tuula Haatainen ja Merja Kyllönenkin söinevät toistensa kannatusta. En tiedä, sulautuiko Matti Vanhanen yksinkertaisesti harmaaseen tiiliseinään, mutta ainakin Väyrynen söi hänen kannatustaan kuten myöskin hän söi Väyrysen kannatusta. Ehkä olisi kannattanut mahdollisesti aiheutuvasta kohusta huolimatta erottaa Väyrynen ajoissa. Tämä on sentään Kepun sääntöjen mukaan vahingoittanut puoluetta ensinnäkin perustamalla uuden puolueen ja toiseksi asettumalla muun puolueen kuin Kepun ehdokkaaksi presidentinvaaleissa.

Väyrynen olisi mielestäni kannattanut päästää heti Neuvostoliiton romahdettua 1990-luvulla presidentiksi. Silloin häntä ei tarvitsisi kestää enää nykyään.

Hyvä nettituttuni, joka on vielä minuakin enemmän Hikipedia-aktivisti, oli vaalipäivänä edelleenjakanut Facebookissa mainion montaasikuvan, jonka jokaisessa alikuvassa on Paavo Väyrynen ja joku Suomen presidentiksi päässeistä eli herrat Urho Kekkonen, Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari ja Sauli Niinistö. Kuvan alalaidassa lukee: "odottavan aika on pitkä". Siteeraan vielä hieman Väyrystä (jostain syystä kaksi siteerauksista on englanniksi):

"Ne vihaa meitä, aarre, ne vihaa meitä! Ne ei anna meille Sitä, ei vaikka se kuuluu meille, niin kuuluu, aarre."

"We wants it, we needs it. Must have the precious. They stole it from us."

Faramir: "What did they steal?"
Paavo Väyrynen: "Myyy PRECIOUSSS."

Laura Huhtasaari oli kaivannut vahvempaa presidentinvaltaa, mille minä en lämpene. Jos ei mennä samanlaiseen presidenttimalliin kuin Yhdysvalloissa on vaan ennen Suomessa käytössä olleeseen malliin, niin vanhassa mallissa hallitusvalta ei ollut kunnolla kenelläkään, ei hallituksen jäsenillä eikä presidentillä vaan molemmilla yhdessä. Sellainen syö mielestäni tehokkuutta ja mielekkyyttä hallinnossa. Tosin en olisi valmis ottamaan käyttöön yhdysvaltalaistakaan mallia. Se olisi toki tehokas, mutta sen ollessa käytössä valittaessa hallituksen johtajaa eli presidenttiä vaaleissa, kustannukset muodostuisivat silmittömiksi, ja tämä edesauttaisi suurten puolueitten sekä raharikkaitten ehdokkaitten mahdollisuuksia saada itsensä presidentin pallille. Samaan suuntaan veisi kylläkin ainakin jonkin verran myös entiseen suomalaiseen malliin siirtyminen.

Jos ja kun me pidämme kiinni nykyisestä korkeimman vallan jaosta maassamme, niin minusta presidentti vähemmilläkin valtaoikeuksilla voi olla arvojohtaja, ja toivonkin, että kaikki sellaiset maamme presidentit, joita itse henkilökohtaisesti arvostan, toimisivat arvojohtajina.

Joka tapauksessa parhaimmat onnitteluni uudelleenvalinnasta presidentti Sauli Niinistölle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti