Keitä ovat marttyyrit, ja keitä eivät

Kokoomushenkisessä Verkkouutiset-verkkojulkaisussa julkaistui uutisartikkeli, jossa kerrotaan kaapatulla kuorma-autolla väkijoukkoon Tukholman Drottninggatanilla vuoden 2017 huhtikuussa ajaneen Rahmat Akilovin kertoneen tekonsa motiiveista oikeudessa.

Syyttäjä Hans Ihrmanin mukaan mies kirjoitti yhdelle kontakteistaan viime vuoden tammikuun lopulla säästävänsä rahaa iskua varten. "Mikäli Jumala suo, suoritan marttyyrioperaation", viestin loppu oli kuulunut.

Toiselle henkilölle hän oli lähettänyt listan mahdollisista kohteistaan. Niiden joukossa oli synagoga ja yökerho. Akilov pohti ilmeisesti myös iskua ruotsinlaivalle. Hän mainitsi eräänä mahdollisena kohteena "syntisiä kuljettavan lautan".

Eräillä on mielestäni erikoinen käsitys marttyyriydestä. Nämä uskovat, että kun tappaa aseettomia siviilejä, ja sen johdosta poliisi ampuu hyökkääjän kuoliaaksi, niin sitten tämä murhamies on "marttyyri".

Omasta mielestäni, ja tämä on tietenkin vain minun mielipiteeni, niin marttyyreitä ovat sellaiset henkilöt, jotka puolustavat väkivallattomasti sitä asiaa, johon uskovat, ja joutuvat sen johdosta tapetuiksi. Tällaiset oikeat marttyyrit eivät siis tapa tarkoituksella aseettomia ihmisiä, vaikka näillä omasta mielestä olisi kuinka väärät mielipiteet, väärä uskonto tai ideologia tai vaikka nämä olisivat väärää rotua tai edustaisivat väärää etnisyyttä.

Lievempää marttyyriuden muotoakin voi toki sanoa olevan. Sellaista, että joutuu vaikeuksiin sen johdosta, että puolustaa väkivallattomasti asiaa, johon uskoo. Tällaisia ihmisiä on toki Suomessakin.

Mielestäni on myös erikoinen tuo miehen ajatus, että nämä toiset ihmiset ovat syntisiä, mutta hän itse ei ole. Olen sitä mieltä, että tuo ajatus on epärealistinen. Ihminen ei kykene elämään moraalisesti puhdasta elämää, vaikka kuinka yrittäisi, ja itse asiassa kaikki yrittäminen vie pois tästä päämäärästä. Jokainen voi itse yrittää tahdonvoimalla muuttaa motiivejaan ja sisimpiä vaikuttimiaan, ja hän epäonnistuu joka kerta. Hän voi korkeintaan esittää hyvää ihmistä.

Vaikkakin suurella kulttuurinluomiskyvyllä varustettuja sellaisia, me ihmiset olemme tasankoapinan viitekehyksellä varustettuja elukoita, emme koskaan synnittömiä emmekä virheettömiä. Varsinkin väkivaltaisten ihmisten ajatus omasta synnittömyydestään on helppo todeta kyseenalaiseksi.

Rahmat Akilov teki siis noin. Mitä teki aikoinaan yksi länsimaisen kulttuurin tärkeistä peruspilareista nimeltä Jeesus evankeliumien mukaan, kun häntä tultiin vangitsemaan. Hän oli etukäteen varmistanut, että hänen seuraajillaan oli miekkoja. Mutta kun hetki tuli, hän kielsi käyttämästä niitä itsensä puolustamiseen. Tämä on oikeata marttyyriutta.