Libertarismi on aate, joka kannattaa erittäin laajaa vapautta. Itse asiassa niin laajaa, että muiden kuin rikkaiden, suuryritysten ja kauniiden ja rohkeiden edut se on valmis unohtamaan. Tai jos ei nyt virallisesti, niin siihen sosiaalinen vastuuntunnottomuus kuitenkin mielestäni johtaa. Jotkut vetävät yhtäläisyysmerkin libertarismin ja klassisen liberalismin välille.
Se, että on pitänyt erikseen keksiä aatteelle nimi libertarismi, johtuu enimmäkseen siitä, että Yhdysvaltain presidentti Franklin Delano Roosevelt parantaessaan 1930-luvulla suuren laman jälkiä maassaan antoi leimata itsensä liberaaliksi. Tästä syystä maassa on niistä ajoista alkaen melko lailla liberaali merkinnyt samaa kuin edistyksellinen tai vasemmistolainen.
Mutta meidän ei mielestäni täällä Suomessa ja Euroopassa tulisi matkia yhdysvaltalaisten koohotuksia.
Libertarismia voisi yhtä hyvin kutsua klassiseksi liberalismiksi, minarkismi-liberalismiksi, hyvin oikeistolaiseksi liberalismiksi tai vaikka äärioikeistolaisuudeksi.
Äärioikeistolaisuus-nimitys voisi sikäli olla epäoikeudenmukainen, että jotkut viittaavat sillä poliittista väkivaltaa ja kiihkonationalismia tai kiihkoisänmaallisuutta tai rotuoppeja kannattavaan aatemaailmaan. Toisaalta nimitys on jo niin yliladattu, että sillä voidaan nykyään tarkoittaa mitä tahansa sellaista aatetta, mistä ei itse pidä. Itse nimitän esim. islamia äärioikeistolaisuudeksi.
Nykyistä äärioikeistolaisuutta voitaisiin mielestäni alkaa kutsumaan äärikeskustalaisuudeksi, koska vastenmielisistä aatteistaan huolimatta alkuperäiset äärioikeistolaiset eivät yleensä olleet täysin vailla sosiaalista omaatuntoa.
Melko tarkkoja jos halutaan olla nimityksissä, niin toki klassinen liberalismi, minarkismi-liberalismi ja hyvin oikeistolainen liberalismi ovat täysin loistavia nimityksiä libertarismille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti