blogi jonka tarinointi ei oikein ole sopusoinnussa sen enempää järkiperusteisen maahanmuuttopolitiikan vastustamisen, oikeinajattelun, konformismin, eläinten kiusaamisen kuin hyvän oluen päälle sylkemisenkään kanssa

tiistai 30. tammikuuta 2018

Liberalismi on vapautta kannattava poliittinen ideologia

Liberalismi on vapautta kannattava poliittinen ideologia. Se kieltää syntyperään perustuvat valta- ja moraaliset järjestelmät, ja yksilönvapaus on sille keskeistä.

Liberalismi kannattaa sellaisia ajatuksia ja ohjelmia kuin sananvapaus, tiedotusvälineiden vapaus, uskonnonvapaus, elinkeinovapaus ja markkinatalous, kansallinen itsemääräämisoikeus, demokratia, sekulaari hallinto ja sukupuolten tasa-arvo. Liberalismi suhtautuu myöskin tieteeseen periaatteessa myönteisesti.

Alun perin liberalismi oli nimenomaan porvariston ideologia. Alkuaikoinaan liberalismi oli käytännössä sosiaalisesti vastuuntunnoton aate. Teollistuminen osaltaan synnytti liberalismin, ja kun työväenliikkeestä oli pikku hiljaa tulossa voimatekijä, myös liberaaleissa piireissä alettiin yhä useammin hyväksyä sosiaaliohjelmat työläisten ja kurjien ja köyhien olojen parantamiseksi.

Vaikka toki oli olemassa myös varhain liikkeellä olleita uuden sosiaalisen liberalismin edustajia, kuten englantilainen filosofi ja taloustieteilijä John Stuart Mill (1806-1873).

Alkuperäistä liberalismia voidaan nimittää klassiseksi liberalismiksi erotukseksi demokraattisemmasta sosiaalisesta liberalismista. Tosin myös jotkut sosiaalisesti vastuuntuntoisemmat liberaalit nimittävät itseään klassisen liberalismin kannattajiksi.

1900-luvun puolella liberaalit puolueet joutuivat yhä enemmän vakavaan kilpailutilanteeseen sosialististen puolueitten kanssa ja enemmän tai vähemmän kuihtuivat. Silti riippumatta siitä, nimittävätkö ihmiset itseään nykyään Suomessa ja länsimaissa liberaaleiksi, yleensä he kannattavat enemmän tai vähemmän liberalismin ydinajatuksia. Liberalismi on ajanut itsensä läpi.

1800- ja 1900-luvun vaihteen tienoilla saksalainen sosialidemokraattinen teoreetikko Eduard Bernstein (1850-1932) oli sittemmin kuuluisaksi tulleessa teoksessaan Die Voraussetzungen des Sozialismus und die Aufgaben der Sozialdemokratie (suomeksi ilmestynyt nimellä Sosialismin edellytykset ja sosialidemokratian tehtävät) pyrkinyt irrottamaan marxilaisen sosialismin aatteen utopioista ja kiinnittämään sen nk. porvarilliseen demokratiaan ja liberalismin vapausajatuksiin, ja koska tämä bernsteinilaisuus on aikaa myöten jossain määrin muodostunut sosialismin standardiksi länsimaissa, voidaan nykyään sanoa, etteivät sosiaalinen liberalismi ja sosialismi ole enää välttämättä toistensa kanssa vakavasti ristiriidassa.

Liberalismi on nykyään jopa niin suosittu leima itseen pantavaksi, että nykyään jotkut esiintyvät liberaaleina, vaikka kannattavat sen kanssa ristiriidassa olevia asioita, kuten sananvapauden vakavaa rajoittamista, syrjintää tai vaikka kansalaisten suuren enemmistön pakottamista opiskelemaan mikroskooppisen pienen kielellisen vähemmistön äidinkieltä koulussa.

Asiaa toki sotkee sekin, että Yhdysvalloissa on 1930-luvulta alkaen nimitetty kaiken maailman edistyksellisiä liberaaleiksi riippumatta siitä, onko heidän ajatusmaailmansa vahvasti liberaali. Tämä johtuu presidentti Franklin Delano Rooseveltista, joka ilmaisi aikoinaan olevansa liberaali ja jonka suuri yleisö tuntee 1930-luvun syvän laman vaivaaman maansa lukemattomien ilman omaa syytään vaikeuksiin joutuneitten ihmisten auttamiseksi perustamista sosiaalisista ohjelmista.

Omasta mielestäni liberalismissa on vain kaksi selvää vikaa. Ensinnäkin se, että aate on perinteisesti luottanut siihen, että ihminen on taloudellisesti laskelmoiva rationaalinen olento. Kun ihminen ei ole sellainen, vaan hän on biologisen evoluution tuote ja hänen aivonsa ja mielensä ovat myös sen tuottamia. Ihminen on myös eläin, eikä hän ole pohjimmiltaan hyvä tai ainakaan täysipäisesti hyvä. Ja toiseksi se, että liberalismi pyrkii atomisoimaan yhteiskunnan kohtelemalla ihmisiä vain yksilöinä, kuin toisistaan irrallisina saarekkeina, vaikka tosiasiassa ihmisillä on perheet ja he kuuluvat eri yhteisöihin. Nämä molemmat liberalismin piirteet ovat nähdäkseni peräisin siitä, että aate alun perin oli ollut porvariston ideologia.

PS. 28.11.2018. Olen sittemmin julkaissut myös vastaavanlaisen kirjoituksen konservatismista.

maanantai 29. tammikuuta 2018

Historian määräämisestä lainsäädännöllä

Ylen sivuilla julkaistui vainojen uhrien muistopäivänä 27.1.2018 uutisartikkeli, jossa kerrotaan Puolan uuden lain kieltävän puhumasta Puolasta osasyyllisenä Saksan kansallissosialistien toisen maailmansodan aikana toimeenpanemaan juutalaisten joukkotuhoamiseen eli holokaustiin. Rikoksesta voidaan lain mukaan tuomita enintään kolmen vuoden vankeuteen. Uutisartikkelissa myös kerrotaan, että Israelin ja Puolan hyvinä pidetyt välit näyttävät viilentyneen yhdessä yössä lain hyväksymisen takia.

Itse sanoisin asiasta, että Puolan valtio todellakaan ei osallistunut natsien toimeenpanemiin juutalaisten tuhotöihin. Se ei voinut, koska Saksa ja Neuvostoliitto olivat yhdessä lakkauttaneet Puolan valtion. Mutta kuitenkin on tosiasia, että monet puolalaiset olivat antisemiittejä, ja jotkut näistä myös auttoivat asiassa natseja. Joten täytyy sanoa, että monet puolalaiset olivat asiaan syyllisiä.

Silti sanoisin, että on väärin nimittää natsi-Saksan perustamia ja ylläpitämiä lakkautetun Puolan alueella sijainneita keskitys- ja tuhoamisleirejä puolalaisiksi. Puolan oma hallinto kun ei edes periaatteessa voinut olla osallinen asiassa.

Mutta mitä tulee kysymykseen siitä, että onko oikein, että valtio lailla määrää historiallisten tosiseikkojen olemassaolosta tai olemattomuudesta, niin itse olen sitä mieltä, että se ei ole valtion eikä tuomioistuinten tehtävä, vaan historioitsijoiden.

Eli minusta Puolan parlamentti on tässä asiassa väärässä pelkästään siksi, että se on hyväksynyt kyseisen lain.

Väärässä ovat mielestäni myös Saksa ja Ranska, kun niissä ei saa kyseenalaistaa natsien toimeenpanemaa holokaustia. Ei ole valtion asia määritellä rikosseuraamuksen uhalla historiallisia tosiasioita. Toki niin voi tehdä, mutta ei liberaalissa yhteiskunnassa.

Haluammeko me elää liberaalissa yhteiskunnassa vai autoritaarisessa?

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Unessa ikään kuin ensimmäistä maailmansotaa

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Oli ensimmäinen maailmansota, ja olin ilmeisesti venäläinen tai Venäjän puolella taisteleva sotilas. Minulle ja lukuisille muille sotilaille annettiin henkilökohtaiseksi aseeksi konepistooli. Kysyin, että onko tämä AK-47. Minulle vastattiin, että se on "AK-22". Päättelin kyseessä olevan konepistoolin, koska vasta toisen maailmansodan melko lopulla Saksassa keksittiin rynnäkkökivääri. Tosin ensimmäisessä maailmansodassa ei käytetty pahemmin kyllä konepistoolejakaan. Ei ainakaan Venäjän armeija käyttänyt. Olisin unessa halunnut itselleni kiväärin, mutta ylempi henkilö katsoi minua tuimasti, kun pyysin sellaista henkilökohtaiseksi aseekseni, joten jätin aiheen.

Tiesimme aseittemme ja varusteittemme olevan melko lailla hylkytavaraa. Onnistuin löytämään varustuksistani pistimen, jota sitten ollakseni taistelun sattuessa valmis kokeilin konepistooliini. Se meni ihan oikealla tavalla paikoilleen. Mutta pian kävikin niin, että konepistoolini hajosi käsiini. Päätin mennä sitten kysymään sitä kivääriä.

Mutta sitten olinkin saksalainen sotilas, ja minulla oli kivääri henkilökohtaisena aseenani. Jollekin aloittelijalle, jolla kaiken lisäksi taisi olla ADHD, koska miehellä oli suuria vaikeuksia keskittyä, yritin näyttää, miten pulttilukkokiväärissä saadaan uusi ammus saatettua piippuun. No, metyylifenidaattia ei myöskään ollut olemassa ensimmäisen maailmansodan aikana.

Meidän edessämme oli suurehko puusta rakennettu rakennus. Tiesimme rakennuksen toisella puolella olevan isohkon rykelmän vihollissotilaita. Suunniteltiin vihollisen tuhoamista kaksipuolisen saarrostuksen avulla.

PS. Kirjoittaessani tätä muistiin kävin tarkistamassa asioita interwebistä, ja kävikin ilmi, että sen niminen ase on oikeasti olemassa kuin AK-22. Kyseessä ei kuitenkaan ole konepistooli vaan löyhästi AK-47:aan perustuva puoliautomaattinen kivääri.

torstai 25. tammikuuta 2018

Tosikertomus luterilaisessa kotikokouksessa käymisestä

Jo viikkoja aikaisemmin minut, instrumentalistikristitty, oli kutsuttu torstaina 18. tammikuuta Herran vuonna 2018 pidettävään luterilaiseen kotikokoukseen. Jouduin raivaamaan asian tieltä pois yhden kapakassakäynnin.

Kokous alkoi joskus klo 17.30:n jälkeen. Se pidettiin yksiössä, ja sinne ahtautui kolmetoista ihmistä. Kutsuttuja oli ollut neljätoista, mutta yksi ei ilmaantunut paikalle.

Aluksi olin mennyt istumaan tuolille, mutta kun paikalle saapui aina vain lisää ihmisiä, niin päätin vapauttaa oman tuolini enemmän tarvitsevalle ja siirtyä lattialle.

Myöskin kodin omistajatar siirtyi lattialle.

Aluksi nautittiin pikari ja sen jälkeen kahvia, teetä, leipää päällisineen sekä jäätelöä.

Tilaisuuden ohjelmaan kuului laulamista, erityisten laulajien lauluja, ja kitarakin oli tuotu mukaan säestämään. Myöskin pidettiin hengellisiä puheita. Yksi osallistujista oli Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon pastori. Myöskin rukoiltiin välillä.

Toinen puhujista oli mainio vanha äijä, jolla oli ollut raskas elämä.

Aluksi olin pitänyt lattialle istumaan siirtymistä rentona asiana. Mutta molemmat jalkani puutuivat ennen pitkää. Vasemman jalan sain taas toimimaan, mutta oikea jalka oli selvästi harmillisempi tapaus. Siihen en saanut kunnolla tuntoa ennen kuin ihmiset päättivät auttaa minut istumaan sängynreunalle. Kummaltakin puolelta joku piti minusta kiinni, kun hoipuin oikea jalka käytännössä käyttökelvottomana sängynlaidalle.

Kesti käsittääkseni vain joitakin minuutteja tunnon palaaminen jalkaan. Ja sitten olin pirteä ja iloinen poika.

Suomenkin televisiossa näkynyt fiktiivinen House-tv-sarja kertoi yhdysvaltalaisessa opetussairaalassa työskentelevästä nerokkaasta diagnostikosta tohtori Gregory Housesta ja tämän johtamasta työryhmästä, joka paini mielenkiintoisten ja erityisen vaikeitten potilastapausten ja sairauksien parissa. Jätän sarjan isomman kuvailun sikseen ja kerron, että sarjan yhdessä jaksossa House seurusteli paraikaa sairaalan ylilääkärin Lisa Cuddyn kanssa. Tämän äiti kehotti sitten Housea kääntymään juutalaisuuteen. Tämä vastasi siihen olevansa ateisti. Ja morsiamen äiti jakoi sitten sellaisen tiedonmurun, että varsin merkittävä osa juutalaisista on ateisteja ja että kysymys oli nyt yhteisöstä, ei henkilökohtaisesta uskosta.

Edes tilaisuuden emäntä ei tiedä minun olevan instrumentalisti. Itse olin alun perin suhtautunut tilaisuuteen osallistumiseen elämäni kauhean ja hivuttavan tylsyyden vähentämiskeinona. Mutta kun olin saanut jalkani kuntoon, niin aloin yhä enemmän saada kiinni mielessäni viime aikoina velloneesta ajatuksesta, että yhteisö on tärkeä, vaikka itse ei kauheasti uskoisikaan.

Ennen vanhaan uskoin, että kristillisen seurakunnan tulee olla uskovien yhteisö. Olen niistä ajoista tehnyt pitkän matkan, kun rupean tätä nykyä painottamaan seurakuntakäsityksessäni yhteisöä.

Outoa on se, että olen ruvennut ajattelemaan myöskin, että kristitty voi myös olla sellainen henkilö, joka ei ole uskovainen.

En nykyään itse usko ihmeisiin enkä edes kauheasti Jumalan johdatukseen tai suunnitelmaan. Olen ajatellut, että voisin olla sellaisen kirkon jäsen, jonka jäsenten ei tarvitsisi uskoa Jumalaan.

On siinä rajalla, voiko minun sanoa oikeasti uskovan Jumalaan. Ainakin koen tunnepohjaista kiintymystä Jumalaan tai Jumala-asiaan.

Mielessäni hahmottelemani puolikristillinen kirkko voisi olla samalla länsimaisen kulttuurin parhaiden perintöjen, perinteiden ja piirteiden puolustamisjärjestö. Näitä ovat mielestäni kreikkalais-roomalainen perintö, kristinusko ja juutalaiskristillinen kulttuuri sekä Valistus ihmisoikeuksineen ja myönteisine suhtautumisineen tieteeseen.

Tilaisuus oli ohi noin puoli yhdeksältä. Sen jälkeen oli vielä jonkin aikaa vapaata jutustelua sekä jäätelönsyöntiä.

Pikku hiljaa porukkaa alkoi lähteä kotiinsa. En yrittänyt tunkea ensimmäisten joukossa eteiseen, sillä tiesin osan porukasta asuvan selvästi itseäni kauempana. Jossain vaiheessa tulin paljastaneeksi jäljellä oleville ihmisille, että kaksikymmentä vuotta aikaisemmin olin tavannut osallistua vastaavanlaisiin tapahtumiin Vantaan vapaaseurakunnan puolessa.

Kun itse lähdin pois, paikalla oli enää vain kaksi vieraista.

...
PS. 26.1.2018: Tilaisuuden emäntä tietää minun nyt olevan instrumentalistikristitty. Hän nimittäin on lukenut tämän blogimerkintäni, sillä hän oli tänään lähettänyt minulle tekstiviestin, jossa hän ilmaisi, että hänestä merkintä on "jotenkin liikuttavan hyvä".

tiistai 23. tammikuuta 2018

Äärioikeistolaisuuden määrittelyä

Jätän tässä huomiotta sen, että "äärioikeistolaisuus" on huonohko nimitys ilmiölle ja että äärikeskustalaisuus olisi parempi ilmaisu, koska äärioikeistolaisuus ei ole läpeensä sosiaalisesti vastuuntunnotonta, joten se ei välttämättä ole kovin oikeistolaistakaan. Esim. Liberalismiwikin mukaan natsi-Saksan kansallissosialismi oli aatteeltaan ja käytännöltään melko vasemmistolaista. Käytän tässä esityksessä aatekokonaisuudesta joka tapauksessa pelkästään nimitystä äärioikeistolaisuus.

Minusta on selvää, että Saksan kansallissosialismi ja Italian fasismi ovat äärioikeistolaisia aatteita. Mutta parempi varmaan määritellä tarkemmin, mistä äärioikeistolaisuudessa on kysymys.

Kiihkonationalismi ja kiihkoisänmaallisuus ovat äärioikeistolaisuutta. Samoin rotuopit. Poliittinen väkivalta on äärioikeistolaisuutta. Samoin demokratian vastaisuus ja sananvapauden tukahduttaminen. Kaikenlainen indoktrinaatio on myös äärioikeistolaisuutta. Uskonnonvapauden tukahduttaminen on mielestäni myös äärioikeistolaisuutta.

Pitäisin äärioikeistolaisuutena myös toisten ihmisten leimaamisen maailmanennätyksen yrittämistä ja mitä tahansa ihmisten demonisointia, joka pääsee lähelle tätä.

Monikulturismi on melko totalitaristinen sananvapauden ja tasa-arvon vastainen aate, joten sekin on luettava äärioikeistolaisuuden piiriin.

Mielestäni myös marksismileninismi on luettava osaksi äärioikeistolaisuuden kirjoa, vaikka ei edes otettaisi lukuun Pol Potin Punaisia khmerejä. Marksistileninistit olivat täydellisen häikäilemättömiä väkivallassaan toisinajattelijoita kohtaan jo Venäjän sisällissodan aikana, ja he pikku hiljaa kielsivät kaikki ei-marksistileninistiset puolueet ja pystyttivät totalitaristisen diktatuurin. Jo aatteen perustajan Leninin aikana – kuoli vuonna 1924 – Venäjälle oli pystytetty vankileirien saaristo, josta Saksan kansallissosialistit ottivat myöhemmin mallia omaan vankileirien saaristoonsa. Venäjän ja sen paikalle vuonna 1922 perustetun Neuvostoliiton malli oli sellainen, että ihmisiltä oli viety pois poliittisen vaikuttamisen mahdollisuus sekä sananvapaus, uskonnonvapaus, median vapaus ja ajattelun vapaus. Myöhemmin malli levisi tai levitettiin kiväärinpiippujen avulla ensimmäisen ns. kansandemokratian Mongolian lisäksi lukuisiin muihin maihin. Onneksi tämä äärioikeistolaisuuden muoto on nyt enimmäkseen jo mennyt historian roskatynnyriin.

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Uni pysyvästi Jumalan armon täyteisistä ihmisistä

Näin jokin aika sitten sellaista unta, että minun piti raataa itseni mäkiä ylöspäin vuoristossa. Apunani oli moottorisaha, jonka avulla tein kallioon lovia päästäkseni paremmin eteen- ja ylöspäin. Tässä kohtaa unta meininki oli vähän tietokonepelimäinen.

Lopulta pääsin jollekin jyrkänteelle. Ihmettelin siinä, että tähänkö sitä on tultu ja eikö olisi parempi olla mennyt johonkin toiseen paikkaan. Mutta jonkin matkan päässä sijaitsikin kotoisan näköinen puinen useampikerroksinen talo. Ja ilmeisesti sillä oli jotain tekemistä sen kanssa, miksi minun oli ollut hyvä tulla paikan päälle.

Menin taloon. Sen asukit olivat pysyvästi täynnä Jumalan armoa eikä heidän näin ollen tarvinnut perustaa suhdettaan Jumalaan Kristuksen sovitustyöhön. Ilmeisesti minä tunsin osan näistä ihmisistä tai henkilöistä ennestään. Nyökkäilin kunnioittavasti ihmisille siellä täällä.

Unesta minulle tulee mieleen klassinen tieteisssarja Star Trek, jonka maailma on sellainen, että ihmiskunta on saanut järjestettyä asiansa siihen kuntoon, että ei ole enää tarvetta sodille ja muille isommille konflikteille.

Olen pitänyt sarjaa tässä suhteessa epärealistisena, mutta kuitenkin taidan olla sitä mieltä, että ihmiskunnan tehtävä tässä maailmassa on pyrkiä kehittämään ei-aggressiivista kulttuuria ja sellaisia instituutioita, jotka vähentäisivät aggressioiden syntymistä. Filosofi Karl Popperia mukaillen, me tarvitsemme enemmän hyviä instituutioita kuin hyviä ihmisiä (koska hyviä ihmisiä ei koskaan ole tarpeeksi).

Oma vaatimaton mielipiteeni on myös, että tämä tulevaisuudenkuva ei voi syntyä kokonaan ilman kristinuskoa.

lauantai 20. tammikuuta 2018

Uni vankimielisairaalasta karkaamisesta

Näin jokin aika sitten sellaista unta, että olin yhden vanhimmista vielä olemassaolevista kavereistani kanssa vankimielisairaalassa. Emmekä olleet siellä henkilökuntaa.

Ja me karkasimme sieltä. Juoksimme ylämäkeen. Ennen kuin pääsimme näkymättömiin, vankimielisairaalasta kuului huutoja: meidät oli nähty ikkunasta.

Meitä kohti ei kuitenkaan kukaan lähtenyt juoksemaan, ja pian se saimme tehtyä päätöksen siitä, mihin suuntaan jatkaisimme juoksemista.

Menimme sitten bussilla kaverini tuntemien moottoripyöräjengiläisten luokse. Tosielämässä hän ei tietääkseni sellaisia tunne.

Olimme siellä jonkin aikaa. Tässä tiemme kuitenkin erosivat. Kaverini päätti lähteä moottoripyöräjengiläisten matkaan. Tai hän itse asiassa juoksi näiden auton perään, joka oli menossa johonkin lyhyen matkaa. Minä taas lähdin etsimään bussia.

Jotain muutakin unessa vielä tapahtui, mutta en kovin hyvin sitä muista.

perjantai 19. tammikuuta 2018

Määritelmäni monikulttuurisuudelle ja monikulturismille

Joku voi nyt olla sitä mieltä, että olen jo aivan tarpeeksi moneen otteeseen määritellyt sosiaalisessa mediassa omasta puolestani sellaisia asioita kuin monikulttuurisuus ja monikulturismi. Ja kyllä, olen kovin pahoillani siitä, että aion tehdä tämän vielä tämän yhden kerran. Aikomukseni on kuitenkin hyvä, sillä tarkoitukseni on, että kyseistä aihepiiriä käsittelevistä teksteistäni tämä olisi kaikkein paras. Oi, siis, katso:

Monikulttuurisuudessa on kysymys siitä, että yhteiskunnassa elää keskenään toistensa kanssa todellisessa ristiriidassa olevia kulttuureja. Ei siis ole kyse pelkästään esim. ruokakulttuurien eroista, vaan jostain syvemmästä.

Monikulttuurisuus saattaa olla orgaanista, eli se saattaa olla syntynyt luonnollisen kehityksen tuloksena. Tällaista monikulttuurisuus oli esim. vuoden 1900 Viipurissa. Kaupungissa eli tällöin useita etnisiä ryhmiä, mutta näiden välisiä erovaisuuksia ei lietsottu eikä ylläpidetty julkisen vallan tai yliopistojen toimesta, joten siitä ei ollut paljoa haittaa ihmisille.

Kansainvälisyys ja monietnisyys sekä kulttuurivaikutteiden leviäminen maasta toiseen ovat minusta hieno asia. On hienoa, että ihmiset matkustelevat vieraisiin maihin. On hienoa, että eri kansat ottavat oppia toistensa ruokakulttuureista. Opiskelijavaihto eri maiden välillä on hieno asia. Kielten opiskelu ja keskusteleminen ja kirjeenvaihto ulkomaalaisten kanssa on hieno asia. Yksittäisten ihmisten muutto toiseen maahan työtä tekemään on hieno asia. Kansainvälinen kauppakin on jossain määrin hieno asia.

Monikulttuurin vastakohta ei ole monokulttuuri, vaan se, että yhteiskunnassa vallitsee minimisäännöstö, jonka mukaan kaikki, tai ainakin melkein kaikki, elävät ja toimivat.

Monikulturismi taas tarkoittaa poliittista ideologiaa, jonka mukaan monikulttuurisuus on myönteinen asiaintila ja poliitikkojen ja julkisen vallan tulee tukea sitä. Tällöin syntyy epäorgaaninen monikulttuurisuuden muoto, joka tungetaan kansalaisten kurkusta alas, halusivat nämä sitä tai eivät.

Sivuhuomautuksena mainitsen, että ihmisen fenotyyppi eli ilmiasu vaikuttaa kulttuurissa, koska se vaikuttaa ihmisten välisissä suhteissa. Ilmiasu nimittäin voi kertoa ihmisen etnisestä alkuperästä jotain. Se saattaa edistää monikulttuurisuuden syntyä, joten sekin on ainakin periaatteessa mutta ei aina käytännössä monikulttuurisuuteen liittyvä asia.

Monikulturismissa ideologiana ei ole kyse ainoastaan monikulttuurisuuden poliittisesta tukemisesta. Siinä on yhtä paljon kysymys myös käsityksestä, että ihmisen asemasta uhrihierarkiassa riippuvat hänen oikeutensa yhteiskunnassa. Ihmistä kohottavat uhrihierarkiassa ylöspäin sellaiset asiat kuin islaminusko, tumma ihonväri, naissukupuoleus, vammaisuus, pidättäytyminen kasvisruokavaliossa, homoseksuaalisuus, transsukupuolisuus ja vähemmistöyskin. Juutalaisuus nostaa ihan pikkaisen ylöspäin, kun taas kristinuskous tai ateismi vievät ihan pikkaisen alaspäin. Toisaalta ateismi taitaa olla lievästi korkeammalla arvoasteikossa kuin kristinusko. Suomessa miehet ovat vähemmistöä, mutta jostain syystä sitä ei lasketa.

Ja tässä ajatusjärjestelmässä on sellainen jännä piirre, että punaista lihaa syövä muslimimies on kaikkivaltias jokeri, joka voittaa kaikki muut.

Monikulturismin mukaan uhrihierarkiassa korkealla olevalla on oikeus omaan kansalliseen, etniseen, kulttuuriseen ja uskonnolliseen identiteettiin, kun taas siinä matalalla olevilla ei samaa oikeutta ole.

Jos joku uhrihierarkiassa korkealla oleva syyllistyy väkivaltarikokseen, se johtuu monikulturismin mukaan siitä, että yhteiskunnan rakenteet ja uhrihierarkiassa matalalla olevat ovat sortaneet häntä. Hänellä itsellään ei ole mitään vastuuta elämästään. Sen sijaan uhrihierarkiassa matalalla olevilla on kaikki vastuu omasta elämästään, tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Uhrihierarkiassa korkealla oleva sen sijaan nostetaan jalustalle ja häntä palvotaan. Hän on toteemi ja hänen arvostelemisensa on tabu.

Monikulturisti saattaa myös olla tosissaan sitä mieltä, että kaikki kulttuurit ovat yhtä hyviä, yhtä arvokkaita ja samanarvoisia. Yleensä hän ei kuitenkaan muista sitä, että jos tämä olisi totta, niin silloin myöskin kansallissosialistien kulttuuri olisi sellainen. Itse pidän kuitenkin esim. bernsteinilaisten kulttuuria kansallissosialistien kulttuuria parempana. Suomen nykyilmapiirissä tämä tekee minusta "rasistin".

Uhrihierarkiajärjestelmässä muslimimies on siksikin jännä asia, että tiedämme islamin perusasioihin kuuluvan sen, että koko maailma valloitetaan miekalla islamille, joten jo pelkästään siksi islam on sortojärjestelmä. Profeetta Muhammadin oppeihin ja elämäntapaan uskova muslimi pakottaa itsensä uskomaan ja hän haluaa pakottaa myös "vääräuskoiset" uskomaan. Profeetta Muhammadin oppeihin kuuluu myös kuolemantuomio islamin arvostelijoille sekä islamin jättäneille, ajatus homoseksuaalisuudesta ehdottomana syntinä, ajatus naisesta miestä alempiarvoisena sekä sellaisia asioita kuin että muslimimies saa pitää neljää vaimoa kun taas nainen saa pitää vain yhtä aviomiestä, että muslimimies saa pitää ei-musliminaisia seksiorjina kun taas musliminainen ei saa panna orjia, että muslimimies saa mennä naimisiin ei-muslimin kanssa kun taas musliminainen ei saa mennä naimisiin ei-muslimin kanssa, että muslimimies saa eron vaimostaan lausumalla tälle kolmeen kertaan "eroan sinusta", kun taas musliminaisen mahdollisuus saada avioero esim. kovin paskiaismaisesta miehestään on tehty islamissa paljon vaikeammaksi, että naisen todistuksen arvo oikeudessa on puolet miehen todistuksen arvosta, ja että musliminainen ja naiset yleensä joutuvat pukeutumaan löysään koko vartalon ja sen muodot peittävään asuun ja jos ei niin tee, niin on huora jota muslimi saa kohdella miten haluaa.

Toki voidaan tässä yhteydessä ottaa esiin se, että eivät kaikki muslimiperheeseen syntyneet ole profeetta Muhammadia sokeasti seuraavia kusipäitä. Ja tämä on totta. Mutta olihan natseissakin hyviä ihmisiä. Ajatellaan vaikka Oskar Schindleriä, juutalaisten pelastajaa, joka oli vuonna 1935 liittynyt Saksan hallitsevan kansallissosialistisen työväenpuolueen tšekkoslovakialaiseen sisarpuolueeseen ja vuonna 1939, kun Saksa oli ehtinyt miehittää Tšekkoslovakian, hän oli liittynyt Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen jäseneksi.

Sekä muslimiperheeseen syntyneistä että natseista tai natsiperheeseen syntyneistä löytyy varmasti hyviä ihmisiä, mutta islam ja kansallissosialismi ovat silti molemmat syntyneet kauhistuttaviksi sortojärjestelmiksi. Myöskään nyky-islam ei ole sanoutunut irti profeetastaan samoin kuin nykykansallissosialismikaan ei ole sanoutunut irti omasta profeetastaan. Joten: mikä oli todistettava.

Ja kenen etua monikulturismi ajaa?!

Monikulturismi periaatteessa kannattaa ihmisten tasa-arvoa, mutta ihmisten välisiä eroja korostamalla ja ihmisistä eriarvoisia tekemällä taitaa tosiasiassa olla vaikea viedä todellista tasa-arvoa eteenpäin yhteiskunnassa.

Ja koska ideologia kohtelee uhrihierarkiassa korkealla olevia työkykyisiä aikuisia ihmisiä kuin mistään henkilökohtaisessa vastuussa olemattomia kuninkaan lapsia, monikulturismi myös tästä syytä aiheuttaa väkivaltaa ja sosiaalisia ongelmia.

Monikulturismissa kansainvälinen kapitalismi ja vasemmistolaiset ovat löytäneet toisensa. Kapitalisteilla ei ole isänmaata. Heille on hyötyä rajoittamattomasta maahanmuutosta, koska se hajottaa yhteiskunnan koheesion ja sitä myötä sen sisäisen luottamuksen ja koska se heikentää työntekijöiden kykyä neuvotella työnantajien kanssa palkkaehdoistaan. Kapitalistit haluavat toistensa kanssa työpaikoista kilpailevien irrallisten yksilöiden yhteiskunnan. Vasemmistolaiset monikulturismin kannattajat taas tukevat näissä asioissa kapitalisteja, koska heistä suomalainen sosiaaliturva sekä huokea terveydenhuolto kuuluvat kaikille maailman ihmisille suomalaisten maksamana, joten heistä kaikki Suomeen haluavat ulkomaalaiset tulee päästää asumaan Suomeen nauttimaan isänmaamme kansalaisoikeuksista.

Mikäli Suomi ylläpitää houkuttelevaa yhteiskuntamuotoa ja palveluverkkoa ja samalla antaa kenen tahansa päästä siitä osalliseksi, on seurauksena onnenonkijoiden ja elintasopakolaisten tulva, kuten on nyt nähty. Mikäli Suomi aikoo ylläpitää sosiaalisia turvaverkkojaan, on pidettävä tarkka vaari siitä, ketkä pääsevät siitä osalliseksi. Mikä olisikaan luontevampi vaihtoehto kuin me suomalaiset? Maahanmuutto- ja ulkomaalaispolitiikan on järkevää ja asiallista olla rajoittavaa, mikäli emme halua tuhota maatamme. Asiallisille työtä tekeville ulkomaalaisille tulee silti pitää ovi auki, mikäli he eivät tule viemään suomalaisilta työtä. Tällaista periaatetta noudattaa Kanadakin.

Tavanomaisen suomalaisen maahanmuuttokriitikon sankari on hyvin sopeutuva ja integroituva maahanmuuttaja. Olen tuntenut tällaisia maahanmuuttajia useita.

Koska monikulturismilla on taipumus hajottaa yhteiskunta, se ei voi toimia, ellei samalla aktiivisesti ylläpidetä yhteiskunnan koossapysymistä. Ajatellaan vaikka Yhdysvaltoja. Maa on jossain määrin monikulttuurinen, ja koska ihmiset eivät koe siellä paljoa yhteisyyttä toistensa kanssa, paikallisen oikeudenkäytön rangaistusasteikko on melko lailla erilainen kuin meillä Suomessa. Vielä parempi esimerkki pakolla koossapidetystä monikulttuurisesta maasta ja valtiosta on kaupunkivaltio Singapore. Maassa rangaistuslainsäädäntö on erittäin drakoninen, kun kerran tarkoitus on estää maan uskonnollisia, kulttuurisia ja etnisiä jakolinjoja tuhoamasta maan yhtenäisyyttä.

Uhrihierarkia-ajatteluun muuten liittyy myös biologian evoluutioteorian (linkin takana teksti, jossa arvostelen erään etologin kirjan ja kerron samalla, mistä evoluutiossa on kysymys) tosiasiallinen hylkääminen. Ajatus nykyisen biodiversiteetin synnystä evoluution kautta voidaan hyväksyä, mutta kielletään se, että evoluutiolla olisi mitään tekemistä sen kanssa, miten ihmisen psyyke toimii. Tämä arvovalinta johtuu siitä, että ajatus ihmisen biologisesta alkuperästä asettaa kyseenalaiseksi ajatuksen ihmisen perimmäisestä hyvyydestä. Itse kutsun tästä syystä monikulturisteja uuskreationisteiksi.

Älykäs vasemmistolainen kirjailija George Orwell kuvasi totalitarismin todellisuutta fiktiivisessä romaanissaan 'Vuonna 1984.' Orwell keksi sellaiset uudissanat kuin 'ajatuspysähdys', 'kaksoisajattelu' ja 'uuskieli', jotka löytyvät tästä romaanista. Ne ovat myös tärkeitä asioita monikulturismi-ideologian sisäistäneille.

Monikulturismi on eräänlainen uskonnon korvike. Kun kristinusko on länsimaissa laajalti menettänyt otteensa ihmisistä, niin monen ihmisen kohdalla monikulturismi on täyttänyt kristinuskon jälkeensä jättämän tyhjiön. Ennen Itä-Euroopan ns. kansandemokratioiden ja Neuvostoliiton romahdusta tämänkaltaisista ihmisistä monet olisivat kannattaneet marxismileninismiä, kommunististen puolueitten pakkovaltaista totalitarismia kannattavaa ideologiaa.

Maahanmuuttokriittisille ihmisille uskontokriitikot ovatkin luonnollisia liittolaisia. Alkuperäiseen sosialidemokraattiseen aatteeseen uskontokriittisyys kuului luonnollisena osana, mutta nykyajan sosialidemokratiassa uskontokriittisyyttä pidetään rasismina, jos se kohdistuu sen kannalta väärään uskontoon.

Ennen vanhaan oli "äärioikeistolaisuutta" vastustaa Neuvostoliiton järjestelmää. Nykyään liberalismi on saanut myös päälleen saman leiman, koska aate puolustaa myös "väärinajattelijoiden" oikeutta lausua julki mielipiteensä. Mielestäni monikulturismi seuraa Neuvostoliiton jalanjäljissä. Se on totalitaristinen oppi, kuten islam, kansallissosialismi ja marxismileninismi ovat olleet. Mielestäni aatetta kuvaamaan sopii hyvin nimitys taantumuksellinen vasemmisto.

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Jos Jussi Halla-aho pudottaa saippuan

Perussuomalaisten viime kesäkuussa väistyneen puheenjohtajan Timo Soinin ja maailmankuulun demokraattista kansallismielisyyttä ajavan ajattelijan Jussi Halla-ahon, puolueen nykyisen puheenjohtajan, välit ovat perinteisesti olleet jonkin verran monimutkaiset. Tuon tässä esiin Wanhan asiaa koskevan kaksimielisehkön vitsin uudessa valossa:

Jos Jussi Halla-aho pudottaa saippuan, niin seisooko Timo Soini silloin hänen takanaan?

Vastaus kuuluu: Kyllä seisoo.

maanantai 15. tammikuuta 2018

Uni Amerikan mustalaisista tv-ohjelmassa

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Oli jokin yhdysvaltalainen studio-tv-ohjelma, jossa oli vieraina kaksi Yhdysvaltain mustalaista, mies ja nainen. Jälkimmäinen muistutti suuresti yhdistyksessäni aikoinaan töissä ollutta J:tä, joka on Suomen mustalaisia.

Ohjelmassa keskusteltiin mustalaisten muodista. Ja tuotiin esiin, että sellainen asia kuin "abrakadabra" on tärkeä asia Yhdysvaltain mustalaisten kulttuurissa. Päätin katsoa internetistä "abrakadabran" merkityksestä.

lauantai 13. tammikuuta 2018

Oikeudesta demonisoida ihmisiä

Ylen sivuilla julkaistui uutisartikkeli, jossa kerrotaan, että mielenterveyskuntoutujien palvelukodin rakentamista Kuopion Petoselle sosiaalisessa mediassa vastustanut nainen on saanut sosiaalisen median silmilleen. Häntä on siis kohdeltu todella huonosti.
Kuopiolaisnainen kertoo kirjoittaneensa postauksen rehellisesti, mutta ehkä turhan kärkkäästi.

– Minun ilmaisu on vahvaa. Nyt asialla halutaan mässäillä.

Nainen kertoo tehneensä tutkintailmoituksen poliisille siitä, syyllistyivätkö jotkin kommentoijat kunnianloukkaukseen.
Poliisi kuitenkin kunnioittaa paskamyrskyn aiheuttajaa kovasti:
Nettipoliisi Olli Korpi Itä-Suomen poliisista huokaa kuullessaan tapauksesta.

– Periaatteessa nainen on tavallaan toiminut oikein. Hänellä on oikeus kertoa mielipiteensä somessa, vanhempi konstaapeli sanoo.

Ongelma on kuitenkin somen keskustelukulttuuri, joka kääntyy usein henkilökohtaiseksi hyökkäykseksi. Tämän vuoksi itsestään ei pitäisi laittaa nettiin juurikaan mitään tietoja.

– Ihmiset luulevat olevansa varovaisia. Yhdistelemällä esimerkiksi Facebookin, Instagramin ja Twitterin tietoja yhtäkkiä onkin käsissä ihmisen koko elämäntarina, Korpi toteaa.

Nettipoliisi muistuttaa, että asuinaluettaan ei pidä missään tapauksessa laittaa julkiseksi. Kaupungin voi kertoa, mutta kaupunginosakin on syytä jättää mainitsematta.
Nainen on siis poliisin mukaan tavallaan toiminut oikein. Minusta oikea kysymys kuuluukin, että miksi juutalaisia, muslimeita ja tätä naista ei saa demonisoida, mutta Jussi Halla-ahoa, Olli Immosta, ihmiskasvoisen nationalismin kannattajia ja natseja saa.

Sanomaani ei pidä ymmärtää niin, että tässä rinnastaisin natsit ja ihmiskasvoisen nationalismin kannattajat. Sellaisen tekeminen olisi yhtä järkevää kuin Vihreiden syyllistäminen siitä, että ilmeisesti varsin monet heistä kannattavat susien suojelua, koska natsit rauhoittivat Saksassa aikoinaan suden.

Ja toinen yhtä tärkeä kysymys kuuluu, että miksi Jussi Halla-aho ja Olli Immonen eivät saa puhua tuhmasti, kun tämä kuopiolainen nainen kerran saa.

Mielestäni asiantilan olisi hyvä olla sellainen, että joko kaikkia saa demonisoida, tai sitten ei saa demonisoida ketään. Itse periaatteessa kallistuisin sellaisen länsimaisten vapauksien peruskysymyksen kuin sananvapauden vuoksi sille kannalle, että kaikkia tulee saada demonisoida.

Ja olen myös sitä mieltä, että tuhmia tulee saada kaikkien puhua, niin Vihreiden, natsien, fasistien, muslimien, juutalaisten, kristittyjen, buddhalaisten, animistien, uskonnottomien, itsenäisyyspäivän 612-kulkuetta häiriköivien kuin myös Jussi Halla-ahon, Olli Immosen ja Sebastian Tynkkysen, puhumattakaan Teuvo Hakkaraisesta, Merja Kyllösestä, presidentti Sauli Niinistöstä ja Paavo Lipposesta. Kunhan kyse on vain oman mielipiteen esille tuomisesta, niin mielestäni sitä ei pidä lain puolesta estää. Mielestäni sellainen on mautonta.

Jos oikeus puhua tuhmia annetaan vain sellaisille ihmisille, joista itse pitää, tai oikeus tulla julki vain sellaisille viesteille, joista itse pitää, kyse on totta kai mielivallasta.

Mielestäni tuhmien puhumisen tulee kuitenkin jäädä pelkäksi tuhmien puhumiseksi. Ei saa syyllistyä väkivaltaan toista ihmistä kohtaan eikä toisen ihmisen elämän todelliseen häirintään. Eikä saa myöskään kehottaa ihmisiä tällaiseen. Ja jos ihmisellä on auktoriteettisuhde toiseen ihmiseen ja hän tosiasiallisesti määrää tämän tekemään jotain yli tuhman puheen, katson hänen olevan siinä tapauksessa kusipää, joka pitäisi saada tekemään tiliä tekosistaan.

Eri asia sitten on, että onko ihmisten demonisoimisessa järkeä.

torstai 11. tammikuuta 2018

Pistin jäsenanomuksen menemään Suomen Sisulle

Pistin noin viikko sitten jäsenanomuksen menemään Suomen Sisulle. Suomen Sisu on ihmiskasvoista nationalismia kannattava puoluepoliittisesti sitoutumaton järjestö, joka kannattaa demokratiaa ja vastustaa kiihkonationalismia ja -isänmaallisuutta, rotuoppeja ja poliittista väkivaltaa. Kansallinen asia on myös minun. Katson itse muuten olevani konservatiiviliberaali.

Suomen Sisun periaateohjelmassa on seuraavat kohdat:
  • Kansamme olemassaolon ja kehityksen turvaaminen sekä todellisen ja luonnollisen monimuotoisuuden säilyttäminen
  • Suomalaisen kansallisvaltion pitäminen erossa sen kansalliset edut vaarantavista kansainvälisistä yhteenliittymistä
  • Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja järjestys
  • Kansanvaltaisuus
  • Todellisen sananvapauden ja vastuun toteutuminen yhteiskunnassa
  • Yksilön vapaus ja velvollisuus kehittää itseään henkisesti ja fyysisesti
  • Sukupuolten tasa-arvon näkeminen osana pohjoismaista perintöä
  • Ihmisen vastuusuhteen toteuttaminen luontoa kohtaan
  • Epäterveen itsekkyyden ja kulutusyhteiskunnan vastaisuus
  • Kansallisen kulttuurin ymmärtäminen yhteiskunnan ytimeksi ja eteenpäin vieväksi voimaksi
  • Suomen kielen luonnollisen kehityksen turvaaminen, koska äidinkieli on osa identiteettiä
  • Kansallisen itsetunnon ja kansallisylpeyden vahvistaminen
  • Orgaaniseen kansanyhteisöön perustuvan yhteiskunnan kehittäminen
  • Maailmanlaajuisen kansallismielisen muutoksen tukeminen
Suomen Sisun tiedotuksen mukaan jäsenyyteen riittää, että on yhtä mieltä näiden ohjelman otsikoiden kanssa.

Ja hyvältähän ne minusta näyttävät.

Laitoin anomuksen kohtaan "Kerro itsestäsi" seuraavanlaisen lausunnon:
Olen syntyperäinen vantaalainen mies. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolella sain herätyksen maahanmuuttokriittiseksi, kun huomasin, että valtamedia ei ihan täysin aina puhu totta. Olen hyvin pienimuotoisesti ajanut siitä pitäen kansallista asiaa.

Olen lisäksi suorademokraatti.
Pistin maksuun täyden 20 euron jäsenmaksun, vaikka suhteellisen vähätuloisena olisin saanut laittaa vähemmänkin.

Tämä kaikki herätti suurta vihastusta, ja sitä on pidetty huonona siirtona. Nimittäin eräs hyvä tuttuni, Vihreiden jäsen, järkyttyi pahasti tekemästäni tahtotilasta. Onneksi kuitenkin kävi ilmi, että Suomen Sisu ei ole periaatteessa homoseksuaalien vastainen järjestö. Eräs Facebook-tuttuni kertoi tämän tosiasian tutulleni ennen kuin ehdin mennä kertaamaan järjestön ohjelmaa sen nettisivuilta.

I PS. Suomen Sisu on muuten miellyttävällä tavalla tiivistänyt ohjelmaansa.

II PS. Aiheeseen liittyen voit niin halutessasi käydä lukemassa myös blogimerkintäni globaalinationalismista. Sisun periaatteet näyttävät olevan sopusoinnussa sen aatteen kanssa.

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

The Leftovers -sarja, mieltä kutkuttavan hyvä

Jännä että kun yhdessä televisiomainoksessa on samantapaista musiikkia kuin The Leftovers -sarjassa, niin alkaa minua ahdistaa hieman. Koska sarja on lievästi ahdistava.

Ylen Areenassa sanotaan sarjasta seuraavaa:
HBO:n tuottama The Leftovers (2014- ) on katastrofidraama, jonka ovat luoneet Lost-hitin dynamo Damon Lindelof ja kirjailija Tom Perrotta. Kaksi prosenttia maapallon asukkaista, yhteensä 140 miljoonaa ihmistä on kadonnut jälkeäkään jättämättä. The Leftoversin kymmenosainen avauskausi kertoo, miten pikkukaupunki Mapletonin asukkaat ovat tapahtumasta selviytyneet. Keskiössä on poliisipäällikkö Kevin Garveyn perhe, jonka äiti on liittynyt skandaalin synnyttämään lahkoon ja poika yhteiskunnan ulkopuolella toimivan henkiparantajan joukkoihin. Tytär tempoilee angstin ja hedonismin välillä. Pääosissa: Justin Theroux, Amy Brenneman, Liv Tyler ja Christopher Eccleston.
Mainittu lahko on siitä jännä, että sen jäsenet eivät sen sääntöjen mukaan saa puhua ääneen, eivät edes keskenään.

Ajattelen, että sarjalla on ainakin minulle puhdistava vaikutus. Tulee eräänlainen katarsis. Ja periaatteessa, jos ihmisille kävisi kuten tässä sarjassa käy, niin se aiheuttaisi muutosta. Ehkä jopa uutta yhtenäisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Koska katastrofi olisi koskenut kaikkia kansoja, etnisiä ryhmiä, rotuja, uskonyhteisöjä ja poliittisten aatteitten kannattajia yhtä lailla ja samassa määrin.

Ehdotan, että jos lukija ei ole sarjaa vielä nähnyt, niin aloittaa sen katsomisen nyt, kun se nyt kerran alkoi taas alusta. Itse katsoin ensimmäisen kauden jo ensimmäisellä esityskerralla, mutta kertauksen vuoksi katson nyt uudestaan.

Sarjan ensimmäinen jakso on nähtävissä vielä usean päivän ajan ja myöhemmät jaksot, joista suuri osa on vielä esittämättä, vähän pitemmän aikaa. Oi, katso, niin halutessasi:

The Leftovers
Ylen Areenassa

maanantai 8. tammikuuta 2018

Kävin presidentinvaalikoneita uudestaan ja laajemmin läpi, ja ehdottivat taas Laura Huhtasaarta

Perussuomalaisten presidenttiehdokas tänä Herran vuonna 2018 Laura Huhtasaari ei ole kannaltani täydellinen ehdokas. Pahinta hänessä lienee kannaltani, että hänellä on taipumusta kreationismiin eli sellaisen opin kannattamiseen, jonka mukaan Jumala on luonut eliöt erikseen kunkin lajinsa, sukunsa, heimonsa tai muun lisääntymiskategorian mukaan. Itse olen evoluutikko.

Kun olin vaalikamppailun käynnistyttyä käynyt kahdessa vaalikoneessa, nämä olivat molemmat pistäneet minulle kärkeen Huhtasaaren.

Presidentinvaaleissa, kuten kaikissa vaaleissa, minulle tärkeimpiä ovat kansalliset kysymykset. Eli ehdokkaani tulee pitää Suomen valtion tärkeimpänä tehtävänä suomalaisten edun valvontaa. Jos me emme pidä maailmassa puoliamme, niin kuka pitää? Ehdokkaani tulee pitää maahanmuuttokysymystä korkealla prioriteetilla, koska demografiaan liittyvillä virhearvioinneilla on pitkällekäyvät seuraukset. Ehdokkaani ei myöskään saa ajaa kansalaisten oikeuksia ja vapauksia lokaan.

Myöskin ehdokkaani tulee pitää kunniassa yleisiä ihmisoikeuksia ja vapauksia. Mielestäni sananvapaus on oikeuksista ja vapauksista kaikkein tärkein, sillä muut oikeudet ja vapaudet pitkälle perustuvat sen olemassaoloon. Kyseessä on nk. perustava vapaus. Ehdokkaani ei saa myöskään kannattaa rasismia tai kiihkonationalismia tai kiihkoisänmaallisuutta.

Voisin mainita sen, että ehdokkaani tulisi kannattaa myöskin päättäjiä sitovia kansanäänestyksiä eli suoraa demokratiaa täydentämään edustuksellista demokratiaa. Suoran demokratian kannattaminen on suomalaisessa poliittisessa kentässä kuitenkin melko harvinaista, joten kohtelen tätä kysymystä ainoastaan bonuskysymyksenä.

Ehdokkaani ei tarvitse olla ihmisenä täydellinen, kunhan ei ole perusteellinen sekoilija tai valtakunnallinen kusipää.

Minulle on melko selvää, että Laura Huhtasaari täyttää parhaiten tässä esittelemäni ehdot hyvälle presidenttiehdokkaalle.

Esittelen kuitenkin viimeisimmän vaalikoneissa käyntini, jonka suoritin joskus Paavo Väyrysen päästyä kisoihin mukaan, tulokset. Kävin siis Ilta-Sanomien, Helsingin sanomat -lehden, MTV:n ja Ylen vaalikoneissa.


Iltasanomien vaalikone

Laura Huhtasaari 71 %
Paavo Väyrynen 60 %
Sauli Niinistö ja Tuula Haatainen molemmat 57 %
Nils Torvalds 56 %
Pekka Haavisto 51 %
Matti Vanhanen 50 %
Merja Kyllönen 45 %

Ja ihannepresidentissäni on kuulemma 40 % Laura Huhtasaarta, 32 % Nils Torvaldsia ja 28 % Paavo Väyrystä. 


Helsingin sanomien vaalikone

Laura Huhtasaari 68 %
Nils Torvalds 61 %
Sauli Niinistö 60 %
Matti Vanhanen 57 %
Paavo Väyrynen 56 %
Tuula Haatainen 53 %
Pekka Haavisto 50 %
Merja Kyllönen 43 %

Nk. arvokartan jätän huomioimatta, koska se on ihan nk. viturallaan. Se mittaa mielestäni asioita väärin.

Ihannepresidentissäni on kuulemma Laura Huhtasaarta 42 %, Matti Vanhasta 32 % ja 26 % Nils Torvaldsia. 


MTV:n vaalikone

Laura Huhtasaari 67 %
Sauli Niinistö ja Tuula Haatainen 65 %
Pekka Haavisto ja Matti Vanhanen molemmat 61 %
Nils Torvalds 58 %
Paavo Väyrynen 57 %
Merja Kyllönen 43 %


Ylen vaalikone

Laura Huhtasaari 71 %
Nils Torvalds 68 %
Pekka Haavisto ja Matti Vanhanen molemmat 67 %
Tuula Haatainen 64 %
Sauli Niinistö 61 %
Merja Kyllönen 60 %
Paavo Väyrynen 58 %

I PS. Itse osaisin ainakin omasta mielestäni tehdä vaalikoneita varten oivaltavia kysymyksiä, jotka oikeasti mittaisivat mielipidettä arvoasioissa.

II PS. Mistä vaaleista onkin kyse, niin monen voi olla vaikea löytää itselleen sopivaa ehdokasta. Siksi suora demokratia olisikin tärkeä ottaa käyttöön. Poliitikot, joista osa on väistämättä kusipäitä tai ainakin hölmöjä, hoitaisivat suoran demokratian ollessa käytössä edelleen päivänpolitiikkaa. Mutta jos poliitikot tekisivät huonoja päätöksiä, niin kansalaiset voisivat niin halutessaan kävellä lainmukaisesti näiden päätösten yli.

perjantai 5. tammikuuta 2018

Näin unta ruokaa tarjoavista pakistanilaisnaisista

Näin jokin aika sitten sellaista unta, että jotkut pakistanilaiset naiset Pakistanissa tarjosivat minulle paikallista ruokaa. Ensin totesin, että ei ole hyvää. Mutta sitten kun tajusin laittaa mukaan paikallisia mausteita/höysteitä, niin alkoi maistua.

PS. Tämä oli varmaankin antirasistinen uni.

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Uni omasta "Titanicista"

Näin jokin aika sitten sellaista unta, että olin sotalaivassa, jossa tapahtui räjähdys. Päätettiin kuitenkin jatkaa tehtävää. Pian kuitenkin kävi ilmi, että vettä tuli tulvimalla sisään. Päätettiin ajaa täysillä rantaan.

Jännitti. Olin valmistautunut heilauttamaan itseni laidan yli heti kun välitön tarve olisi niin vaatinut.

Pääsimme erään kivikon kohdalle. Kyseessä oli metsäinen niemeke tai saari lähellä rantaa. Hyppäsimme kaikki sinne. Laivamme upposi. Se kääntyi lopuksi ympäri ja sen pohja jäi näkyviin. Ilmeisesti kaikki miehistömme jäsenet selvisivät hengissä.

maanantai 1. tammikuuta 2018

Menetin oikeamielisyyteni

Nousin koko valtavaan pituuteeni, avasin suuni ja sanoin: "Prin tim pram." Mutta silloin minussa naksahti jokin ja voitte katsoa, että siitä lähtien minua ei enää ole ollut olemassa.

Ylläoleva tekstinpätkä on siteeraus lempikirjailijaltani. Oikeasti muuten menetin oikeamielisyyteni tässä joku kuukausi sitten ja siitä pitäen olen ollut olemassa ainoastaan fyysisesti. Sielupahanen nimittäin karkasi jonnekin.

Voin paljastaa asiasta enemmän ehkä joskus vuonna 2020.

Mutta hyvää ja mitä parhainta uutta, alkavaa Herran vuotta 2018 kaikille lukijoilleni!

PS. Jotkut lukijoistani saattaisivat olla viimeistään aivan pian kärsimättömiä sen vuoksi, että minä täällä vain kaikkea vähemmän tärkeätä höpötän. Totta. Tämä blogini on myöskin poliittinen blogi, ja iloksenne voin ilmoittaa, että viikon päästä eli ensi viikon maanantaista 8.1.2018 alkaen ollaan täällä taas poliittisia(kin).