Määritelmäni monikulttuurisuudelle ja monikulturismille

Joku voi nyt olla sitä mieltä, että olen jo aivan tarpeeksi moneen otteeseen määritellyt sosiaalisessa mediassa omasta puolestani sellaisia asioita kuin monikulttuurisuus ja monikulturismi. Ja kyllä, olen kovin pahoillani siitä, että aion tehdä tämän vielä tämän yhden kerran. Aikomukseni on kuitenkin hyvä, sillä tarkoitukseni on, että kyseistä aihepiiriä käsittelevistä teksteistäni tämä olisi kaikkein paras. Oi, siis, katso:

Monikulttuurisuudessa on kysymys siitä, että yhteiskunnassa elää keskenään toistensa kanssa todellisessa ristiriidassa olevia kulttuureja. Ei siis ole kyse pelkästään esim. ruokakulttuurien eroista, vaan jostain syvemmästä.

Monikulttuurisuus saattaa olla orgaanista, eli se saattaa olla syntynyt luonnollisen kehityksen tuloksena. Tällaista monikulttuurisuus oli esim. vuoden 1900 Viipurissa. Kaupungissa eli tällöin useita etnisiä ryhmiä, mutta näiden välisiä erovaisuuksia ei lietsottu eikä ylläpidetty julkisen vallan tai yliopistojen toimesta, joten siitä ei ollut paljoa haittaa ihmisille.

Kansainvälisyys ja monietnisyys sekä kulttuurivaikutteiden leviäminen maasta toiseen ovat minusta hieno asia. On hienoa, että ihmiset matkustelevat vieraisiin maihin. On hienoa, että eri kansat ottavat oppia toistensa ruokakulttuureista. Opiskelijavaihto eri maiden välillä on hieno asia. Kielten opiskelu ja keskusteleminen ja kirjeenvaihto ulkomaalaisten kanssa on hieno asia. Yksittäisten ihmisten muutto toiseen maahan työtä tekemään on hieno asia. Kansainvälinen kauppakin on jossain määrin hieno asia.

Monikulttuurin vastakohta ei ole monokulttuuri, vaan se, että yhteiskunnassa vallitsee minimisäännöstö, jonka mukaan kaikki, tai ainakin melkein kaikki, elävät ja toimivat.

Monikulturismi taas tarkoittaa poliittista ideologiaa, jonka mukaan monikulttuurisuus on myönteinen asiaintila ja poliitikkojen ja julkisen vallan tulee tukea sitä. Tällöin syntyy epäorgaaninen monikulttuurisuuden muoto, joka tungetaan kansalaisten kurkusta alas, halusivat nämä sitä tai eivät.

Sivuhuomautuksena mainitsen, että ihmisen fenotyyppi eli ilmiasu vaikuttaa kulttuurissa, koska se vaikuttaa ihmisten välisissä suhteissa. Ilmiasu nimittäin voi kertoa ihmisen etnisestä alkuperästä jotain. Se saattaa edistää monikulttuurisuuden syntyä, joten sekin on ainakin periaatteessa mutta ei aina käytännössä monikulttuurisuuteen liittyvä asia.

Monikulturismissa ideologiana ei ole kyse ainoastaan monikulttuurisuuden poliittisesta tukemisesta. Siinä on yhtä paljon kysymys myös käsityksestä, että ihmisen asemasta uhrihierarkiassa riippuvat hänen oikeutensa yhteiskunnassa. Ihmistä kohottavat uhrihierarkiassa ylöspäin sellaiset asiat kuin islaminusko, tumma ihonväri, naissukupuoleus, vammaisuus, pidättäytyminen kasvisruokavaliossa, homoseksuaalisuus, transsukupuolisuus ja vähemmistöyskin. Juutalaisuus nostaa ihan pikkaisen ylöspäin, kun taas kristinuskous tai ateismi vievät ihan pikkaisen alaspäin. Toisaalta ateismi taitaa olla lievästi korkeammalla arvoasteikossa kuin kristinusko. Suomessa miehet ovat vähemmistöä, mutta jostain syystä sitä ei lasketa.

Ja tässä ajatusjärjestelmässä on sellainen jännä piirre, että punaista lihaa syövä muslimimies on kaikkivaltias jokeri, joka voittaa kaikki muut.

Monikulturismin mukaan uhrihierarkiassa korkealla olevalla on oikeus omaan kansalliseen, etniseen, kulttuuriseen ja uskonnolliseen identiteettiin, kun taas siinä matalalla olevilla ei samaa oikeutta ole.

Jos joku uhrihierarkiassa korkealla oleva syyllistyy väkivaltarikokseen, se johtuu monikulturismin mukaan siitä, että yhteiskunnan rakenteet ja uhrihierarkiassa matalalla olevat ovat sortaneet häntä. Hänellä itsellään ei ole mitään vastuuta elämästään. Sen sijaan uhrihierarkiassa matalalla olevilla on kaikki vastuu omasta elämästään, tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Uhrihierarkiassa korkealla oleva sen sijaan nostetaan jalustalle ja häntä palvotaan. Hän on toteemi ja hänen arvostelemisensa on tabu.

Monikulturisti saattaa myös olla tosissaan sitä mieltä, että kaikki kulttuurit ovat yhtä hyviä, yhtä arvokkaita ja samanarvoisia. Yleensä hän ei kuitenkaan muista sitä, että jos tämä olisi totta, niin silloin myöskin kansallissosialistien kulttuuri olisi sellainen. Itse pidän kuitenkin esim. bernsteinilaisten kulttuuria kansallissosialistien kulttuuria parempana. Suomen nykyilmapiirissä tämä tekee minusta "rasistin".

Uhrihierarkiajärjestelmässä muslimimies on siksikin jännä asia, että tiedämme islamin perusasioihin kuuluvan sen, että koko maailma valloitetaan miekalla islamille, joten jo pelkästään siksi islam on sortojärjestelmä. Profeetta Muhammadin oppeihin ja elämäntapaan uskova muslimi pakottaa itsensä uskomaan ja hän haluaa pakottaa myös "vääräuskoiset" uskomaan. Profeetta Muhammadin oppeihin kuuluu myös kuolemantuomio islamin arvostelijoille sekä islamin jättäneille, ajatus homoseksuaalisuudesta ehdottomana syntinä, ajatus naisesta miestä alempiarvoisena sekä sellaisia asioita kuin että muslimimies saa pitää neljää vaimoa kun taas nainen saa pitää vain yhtä aviomiestä, että muslimimies saa pitää ei-musliminaisia seksiorjina kun taas musliminainen ei saa panna orjia, että muslimimies saa mennä naimisiin ei-muslimin kanssa kun taas musliminainen ei saa mennä naimisiin ei-muslimin kanssa, että muslimimies saa eron vaimostaan lausumalla tälle kolmeen kertaan "eroan sinusta", kun taas musliminaisen mahdollisuus saada avioero esim. kovin paskiaismaisesta miehestään on tehty islamissa paljon vaikeammaksi, että naisen todistuksen arvo oikeudessa on puolet miehen todistuksen arvosta, ja että musliminainen ja naiset yleensä joutuvat pukeutumaan löysään koko vartalon ja sen muodot peittävään asuun ja jos ei niin tee, niin on huora jota muslimi saa kohdella miten haluaa.

Toki voidaan tässä yhteydessä ottaa esiin se, että eivät kaikki muslimiperheeseen syntyneet ole profeetta Muhammadia sokeasti seuraavia kusipäitä. Ja tämä on totta. Mutta olihan natseissakin hyviä ihmisiä. Ajatellaan vaikka Oskar Schindleriä, juutalaisten pelastajaa, joka oli vuonna 1935 liittynyt Saksan hallitsevan kansallissosialistisen työväenpuolueen tšekkoslovakialaiseen sisarpuolueeseen ja vuonna 1939, kun Saksa oli ehtinyt miehittää Tšekkoslovakian, hän oli liittynyt Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen jäseneksi.

Sekä muslimiperheeseen syntyneistä että natseista tai natsiperheeseen syntyneistä löytyy varmasti hyviä ihmisiä, mutta islam ja kansallissosialismi ovat silti molemmat syntyneet kauhistuttaviksi sortojärjestelmiksi. Myöskään nyky-islam ei ole sanoutunut irti profeetastaan samoin kuin nykykansallissosialismikaan ei ole sanoutunut irti omasta profeetastaan. Joten: mikä oli todistettava.

Ja kenen etua monikulturismi ajaa?!

Monikulturismi periaatteessa kannattaa ihmisten tasa-arvoa, mutta ihmisten välisiä eroja korostamalla ja ihmisistä eriarvoisia tekemällä taitaa tosiasiassa olla vaikea viedä todellista tasa-arvoa eteenpäin yhteiskunnassa.

Ja koska ideologia kohtelee uhrihierarkiassa korkealla olevia työkykyisiä aikuisia ihmisiä kuin mistään henkilökohtaisessa vastuussa olemattomia kuninkaan lapsia, monikulturismi myös tästä syytä aiheuttaa väkivaltaa ja sosiaalisia ongelmia.

Monikulturismissa kansainvälinen kapitalismi ja vasemmistolaiset ovat löytäneet toisensa. Kapitalisteilla ei ole isänmaata. Heille on hyötyä rajoittamattomasta maahanmuutosta, koska se hajottaa yhteiskunnan koheesion ja sitä myötä sen sisäisen luottamuksen ja koska se heikentää työntekijöiden kykyä neuvotella työnantajien kanssa palkkaehdoistaan. Kapitalistit haluavat toistensa kanssa työpaikoista kilpailevien irrallisten yksilöiden yhteiskunnan. Vasemmistolaiset monikulturismin kannattajat taas tukevat näissä asioissa kapitalisteja, koska heistä suomalainen sosiaaliturva sekä huokea terveydenhuolto kuuluvat kaikille maailman ihmisille suomalaisten maksamana, joten heistä kaikki Suomeen haluavat ulkomaalaiset tulee päästää asumaan Suomeen nauttimaan isänmaamme kansalaisoikeuksista.

Mikäli Suomi ylläpitää houkuttelevaa yhteiskuntamuotoa ja palveluverkkoa ja samalla antaa kenen tahansa päästä siitä osalliseksi, on seurauksena onnenonkijoiden ja elintasopakolaisten tulva, kuten on nyt nähty. Mikäli Suomi aikoo ylläpitää sosiaalisia turvaverkkojaan, on pidettävä tarkka vaari siitä, ketkä pääsevät siitä osalliseksi. Mikä olisikaan luontevampi vaihtoehto kuin me suomalaiset? Maahanmuutto- ja ulkomaalaispolitiikan on järkevää ja asiallista olla rajoittavaa, mikäli emme halua tuhota maatamme. Asiallisille työtä tekeville ulkomaalaisille tulee silti pitää ovi auki, mikäli he eivät tule viemään suomalaisilta työtä. Tällaista periaatetta noudattaa Kanadakin.

Tavanomaisen suomalaisen maahanmuuttokriitikon sankari on hyvin sopeutuva ja integroituva maahanmuuttaja. Olen tuntenut tällaisia maahanmuuttajia useita.

Koska monikulturismilla on taipumus hajottaa yhteiskunta, se ei voi toimia, ellei samalla aktiivisesti ylläpidetä yhteiskunnan koossapysymistä. Ajatellaan vaikka Yhdysvaltoja. Maa on jossain määrin monikulttuurinen, ja koska ihmiset eivät koe siellä paljoa yhteisyyttä toistensa kanssa, paikallisen oikeudenkäytön rangaistusasteikko on melko lailla erilainen kuin meillä Suomessa. Vielä parempi esimerkki pakolla koossapidetystä monikulttuurisesta maasta ja valtiosta on kaupunkivaltio Singapore. Maassa rangaistuslainsäädäntö on erittäin drakoninen, kun kerran tarkoitus on estää maan uskonnollisia, kulttuurisia ja etnisiä jakolinjoja tuhoamasta maan yhtenäisyyttä.

Uhrihierarkia-ajatteluun muuten liittyy myös biologian evoluutioteorian (linkin takana teksti, jossa arvostelen erään etologin kirjan ja kerron samalla, mistä evoluutiossa on kysymys) tosiasiallinen hylkääminen. Ajatus nykyisen biodiversiteetin synnystä evoluution kautta voidaan hyväksyä, mutta kielletään se, että evoluutiolla olisi mitään tekemistä sen kanssa, miten ihmisen psyyke toimii. Tämä arvovalinta johtuu siitä, että ajatus ihmisen biologisesta alkuperästä asettaa kyseenalaiseksi ajatuksen ihmisen perimmäisestä hyvyydestä. Itse kutsun tästä syystä monikulturisteja uuskreationisteiksi.

Älykäs vasemmistolainen kirjailija George Orwell kuvasi totalitarismin todellisuutta fiktiivisessä romaanissaan 'Vuonna 1984.' Orwell keksi sellaiset uudissanat kuin 'ajatuspysähdys', 'kaksoisajattelu' ja 'uuskieli', jotka löytyvät tästä romaanista. Ne ovat myös tärkeitä asioita monikulturismi-ideologian sisäistäneille.

Monikulturismi on eräänlainen uskonnon korvike. Kun kristinusko on länsimaissa laajalti menettänyt otteensa ihmisistä, niin monen ihmisen kohdalla monikulturismi on täyttänyt kristinuskon jälkeensä jättämän tyhjiön. Ennen Itä-Euroopan ns. kansandemokratioiden ja Neuvostoliiton romahdusta tämänkaltaisista ihmisistä monet olisivat kannattaneet marxismileninismiä, kommunististen puolueitten pakkovaltaista totalitarismia kannattavaa ideologiaa.

Maahanmuuttokriittisille ihmisille uskontokriitikot ovatkin luonnollisia liittolaisia. Alkuperäiseen sosialidemokraattiseen aatteeseen uskontokriittisyys kuului luonnollisena osana, mutta nykyajan sosialidemokratiassa uskontokriittisyyttä pidetään rasismina, jos se kohdistuu sen kannalta väärään uskontoon.

Ennen vanhaan oli "äärioikeistolaisuutta" vastustaa Neuvostoliiton järjestelmää. Nykyään liberalismi on saanut myös päälleen saman leiman, koska aate puolustaa myös "väärinajattelijoiden" oikeutta lausua julki mielipiteensä. Mielestäni monikulturismi seuraa Neuvostoliiton jalanjäljissä. Se on totalitaristinen oppi, kuten islam, kansallissosialismi ja marxismileninismi ovat olleet. Mielestäni aatetta kuvaamaan sopii hyvin nimitys taantumuksellinen vasemmisto.