Näin jokin aika sitten sellaista unta, että olin yhden vanhimmista vielä olemassaolevista kavereistani kanssa vankimielisairaalassa. Emmekä olleet siellä henkilökuntaa.
Ja me karkasimme sieltä. Juoksimme ylämäkeen. Ennen kuin pääsimme näkymättömiin, vankimielisairaalasta kuului huutoja: meidät oli nähty ikkunasta.
Meitä kohti ei kuitenkaan kukaan lähtenyt juoksemaan, ja pian me saimme tehtyä päätöksen siitä, mihin suuntaan jatkaisimme juoksemista.
Menimme sitten bussilla kaverini tuntemien moottoripyöräjengiläisten luokse. Tosielämässä hän ei tietääkseni sellaisia tunne.
Olimme siellä jonkin aikaa. Tässä tiemme kuitenkin erosivat. Kaverini päätti lähteä moottoripyöräjengiläisten matkaan. Tai hän itse asiassa juoksi näiden auton perään, joka oli menossa johonkin lyhyen matkaa. Minä taas lähdin etsimään bussia.
Jotain muutakin unessa vielä tapahtui, mutta en kovin hyvin sitä muista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti