keskiviikko 31. heinäkuuta 2019
"Manspreading" "yhteiskunnallisena ongelmana"
Kuulemma Laila Laurel -niminen designalan opiskelija on nyt keksinyt ratkaisun ongelmaan: miestuolin, joka estää miestä istumasta haara-asennossa tuolin laitojen avulla.
Itse olen sitä mieltä, että tässä on kyse siitä, että kun oikeita ongelmia on niin kovin vähän, niin niitä pitää keksiä tyhjästä.
Jos joku nainen pitää "manspreadingia" ongelmana, niin eikö hän voisi reagoida siihen levittämällä omat jalkansa istuessaan leveälle?
maanantai 29. heinäkuuta 2019
Uneni asevoimissa olemisesta ensimmäisessä maailmansodassa
Parakista tai jostain meidän sotilaiden piti mennä ulos. Ulos talutettiin samalla hevonen. Minulla oli kuitenkin jotain tärkeää, mitä minun piti ensin tehdä parin hetken ajan. Kun pääsin lopulta ulos, niin jouduin ihmettelemään, että missä sotilastoverini ovat.
Löysin lopulta heidät kentältä, jolla he olivat juosseet laajahkoa ympyrää. En tiedä, kuinka monta kierrosta heillä oli jo takana. Liityin itse mukaan, mutta samassa urheilu päättyikin siihen. Kukaan ei tullut haukkumaan minua siitä, että olin hidastellut paikalle saapumisen kanssa.
Itse olen 49-vuotias. Ja joukkoihimme kuului ainakin yksi seitsemänkymppinenkin tavallinen sotilas. Melko outo armeija.
Täytyy mainita vielä, että kun olen erään yhdistyksen aktiivi, niin sen ihmisiä oli unessa tässä kohtaa sotilaina.
Mutta seuraavassa vaiheessa ei enää ollutkaan.
Joku toi sotilastovereilleni kirjallisuutta, mutta minä jäin ilman. Koska en kuulemma lue mitään. Väitin vastaan sanomalla, että englanninkielista kirjallisuutta en niinkään harrasta, vaan...
Sitten muistikuvat unesta menevät hämäriksi. Muistan kyllä räjähdyksiä. Varmaankin kaikkea mielenkiintoista tapahtui.
Olen kuitenkin varma, ettei unessa taisteltu juoksuhaudoissa. Tämä on mielestäni sääli, etten päässyt kokemaan juoksuhautasodan helvettiä.
lauantai 27. heinäkuuta 2019
Runoni: Maailma rovioksi
Prometheus
Vanha maailma tuhotaan
Sauna lämpiää
Myös omani
Juhannustanssit
Riemullinen uusi maailma!
Kirjoitin tämän runoni Herran vuonna 2019 alkaneessa runoryhmässä, johon olen osallistunut.
Ryhmänvetäjä oli tehtävänannossa antanut minulle listan sanoja, joiden pohjalta tekisin runon. Käytin kuudesta sanasta kolme. Ne olivat: 'sauna', 'juhannustanssit' ja 'riemullinen'.
...Niin, ja tästä viikosta alkaen runoni julkaistuvat jonkin aikaa joka viikko kahtena perättäisenä päivänä, perjantaisin ja lauantaisin. Niitä kun on syntynyt sen verran lujaa tahtia. Anteeksi.
PS. 25. elokuuta alkaen Herran vuonna 2019 kuitenkin tulen julkaisemaan suurimman osan uusista runoistani vasta syntyneessä runoblogissani Osa runoistani.
perjantai 26. heinäkuuta 2019
Runoni: Syvähenkinen sota
sotaunta
toimintaunta
Sota Suomen ja
Neuvostoliiton välillä
Lopussa
olemme Leningradissa
ja kaadamme lenininpatsaita
Kirjoitin tämän runoni Herran vuonna 2019 alkaneessa runoryhmässä, johon olen osallistunut.
Olin todellakin juuri nähnyt kyseisenlaista unta. Toukokuun 24. ja 25. päivien välisenä yönä. Kerroin siitä 25. päivänä luokseni kyläilemään tulleille vierailleni.
...Niin, ja tästä viikosta alkaen runoni julkaistuvat jonkin aikaa joka viikko kahtena perättäisenä päivänä, perjantaisin ja lauantaisin. Niitä kun on syntynyt sen verran lujaa tahtia.
PS. 25. elokuuta alkaen Herran vuonna 2019 kuitenkin tulen julkaisemaan jatkossa suurimman osan uusista runoistani vasta syntyneessä runoblogissani Osa runoistani.
keskiviikko 24. heinäkuuta 2019
Presidentinvirasta puolimonarkiallinen?
Tämä tapahtuisi siten, että vaaleilla valitun presidentin virkakauden pituutta ei olisi etukäteen määritelty. Hän istuisi virassaan niin kauan kuin kykenee, ellei sitten määrätty osuus kansalaisista, esim. 30 prosenttia, vaatisi kansalaisaloitepalvelussa uusia presidentinvaaleja. Jos näin kävisi, pidettäisiin uudet presidentinvaalit.
Jos tällainen presidentinvirka olisi olemassa, niin presidentillä tulisi olla mielestäni ainoastaan seremoniallista valtaa yhteiskunnallisista terveyssyistä. Ja oma arvovaltansa.
maanantai 22. heinäkuuta 2019
Uneni siitä, että näytän teille yli-ihmisen
Unessa oli voimakkaasti parrakas mies, joka oli olevinaan isäni. Tosiasiassa hän ei näyttänyt yhtään isältäni. Ja sitä paitsi, isäni ei koskaan kasvattanut edes partaa.
Mutta sanoin tälle miehelle unessa: "Palaan takaisin sitten, kun olen saanut Suomen jälleen vapaaksi." Kun tein lähtöä, niin mieleeni tuli, että kirjailija Leo Tolstoi oli ollut väärässä ajatellessaan, että kansanjoukot luovat historian, kun oikeasti sen tekevät poikkeusyksilöt.
Oikeasti en koskaan ihan näin paljoa sentään korosta yksilöä omissa ajatuksissani.
PS. Pienempänä olin ollut varsinainen Tolstoi-asiantuntija, sillä olin lukenut kaiken, mitä Tolstoilta oli suomeksi ilmestynyt ja mikä löytyi kaupunginkirjastojen kokoelmista.
TIETOLAATIKKO Saksalainen filosofi Friedrich Nietzsche (1844-1900) kehitti ajatuksen yli-ihmisestä. Jotkut ajattelevat, että siinä on kysymys yksinkertaisesti itsensä ylittämisestä. Itse haluaisin tuoda tässä yhteydessä esiin myös pikkuporvarillisen omanvoitonpyynnin hylkäämisen, koska se kuulostaa hienolta ja kannatettavalta. Nietzsche ajatteli ihmisen surmanneen Jumalan. Siksi ihmisten tulisi hänen mukaansa luoda uudet arvot. Nietzsche arvosti muinaisen kreikkalaisroomalaisen kulttuurin jumalmytologiaa, koska hän ajatteli, että muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset palvoivat jumalissaan itseään. Natsit kunnioittivat suuresti Nietzscheä. Filosofin aatteissa olikin jotain natsimaista, nimittäin kristinuskon nk. säälimoraalin hylkääminen. Niin natsit kuin Nietzsche nimittäin halveksivat heikkoutta. Toisaalta natsit ymmärsivät Nietzschen ajattelun myös melko perusteellisesti väärin. Kyseenalainen ansio tästä kuuluu filosofin sisarelle Elisabethille (1846–1935). Elisabeth hoiti veljeään ja tämän asioita miehen ollessa viimeisinä vuosinaan henkisen heikkouden tilassa. Tänä aikana ja filosofin kuoleman jälkeenkin Elisabeth väärensi veljensä aatteet. Historiallisen Friedrich Nietzschen aatteellista ajatusmaailmaa natsit eivät olisi voineet kokonaisuudessaan hyväksyä. Nietzsche ei ollut rasisti ja hän halveksi massojen aatteita ja olisi myös inhonnut natsismille tärkeää johtajaperiaatetta. Elisabeth taas liittyi natsipuolueeseen. Vaikka Nietzsche oli viimeisinä aikoinaan heikko ja muiden autettava ja siten vastakohta hänen yli-ihmisihanteelleen, niin miehestä tuli sattuman eli siskonsa oikusta natsien suojeluspyhimys. Toisaalta natsitkaan harvemmin olivat mitään yli-ihmisiä. Kansallissosialistisen Saksan diktaattori Adolf Hitler oli läsnä Elisabethin hautajaisissa. |
PS. 13.2.2020: Lisäsin tietolaatikkoon kohdan: "Toisaalta natsitkaan harvemmin olivat mitään yli-ihmisiä."
perjantai 19. heinäkuuta 2019
Runoni, kertomusruno: Maailman pihamaat
Ja nainen kertoi kaikenlaista, miten oli joutunut elämässään hotelliinkin.
Heiltä kun oli kerran ennen joulua hävinnyt yksi ruumiskin.
Hän oli jo vanha mies, kasvot täynnä syyliä.
Voiko tätä runoksi, tai itse kirjoittamakseni, edes sanoa, mutta kokoilin sen Herran vuonna 2019 alkaneessa runoryhmässä, johon olen osallistunut. Oikeasti kyse on käsiini saamani aineiston sivujen tekstiosista koostamastani kertomusrunosta. Käytin siinä saksia.
Runoksi kokoamani tekstinpätkät ovat Eeva Joenpellon vuonna 1982 julkaistuneesta romaanista 'Elämän rouva, rouva Glad'. En ole itse lukenut kirjaa, mutta ao. runoryhmän vetäjän käytettäväksi antamia irtosivuja käydessäni läpi tunnistin kirjan.
keskiviikko 17. heinäkuuta 2019
Perussuomalaisille oikeinkirjoittamisen kyvyn pakko?
Perussuomalaisten jäsenistö saattaa olla vielä nykyisinkin eduskuntapuolueiden jäsenistöistä vähiten koulutettua noin keskimäärin, vaikka puolueen johdossa onkin nykyään uskonnoton kulttuurikristitty henkilö katolisen sijaan. Mutta ei kaikista silti voi tulla tohtoreita. Yhteiskunta itse asiassa tarvitsee muitakin kuin tohtoreita, vaikka ei tohtorius yleensä haittaa, ellei ihminen itse tohtoriutta.
Mutta ajattelin ehdottaa kuitenkin Perussuomalaiselle puolueelle "kasvojenkohotusta". Kun ihmisen huono suomen kielen oikeinkirjoitus saattaa saada aikaan hölmön vaikutelman. Ja kun Perussuomalaiset varsinkin nykyään kannattaa suomalaisten edun ajamista, niin ehdotukseni voi olla järkeväkin. Ehdotan siis, että tulevien Perussuomalaisten jäsenten jäsenyysehdoksi tulisi kohtuullisen hyvä suomen kielen oikeinkirjoittamisen kyky.
Mielestäni perussuomalaisuuteen tulee kuulua suomen kielen kunnioittaminen, ja siksi ehdotukseni viimeistään on perusteltu. Suomen kielen oikein kirjottaminen on myös suomalaisten edun mukaista.
Vapautuksen ehdosta saisi anomuksesta, jos ihmisellä on lukihäiriö. Tai jos ihminen ilmoittaa olevansa esim. liian vähä-älyinen voidakseen omaksua asian kunnolla. Mutta oma laiskuus opetella asia ei olisi vapauttava peruste.
maanantai 15. heinäkuuta 2019
Herran vuoden 2019 toinen mökkireissu suoritettu
Ensin vanhempi pikkuveljeni, nimimerkki S, haki minut kotoani kymmentä vailla kahdelta. Olin lähes kaiken pakannut lähtöä varten valmiiksi edellisenä yönä tai aamusella. Palasin "riennoiltani" takaisin juuri sopivasti saadakseni kamani lopulliseen lähtökuntoon.
Hankkijani tietää, että tapaan unohdella asioita. Vähän aikaa sitten hän oli testannutkin minua asian suhteen. Hän kuitenkin tietää, että joissakin asioissa muistini taas toimii paremmin. Mökkireissut ovat minulle hyvä tilaisuus harjoittaa muistiani. Kun sinne pitää muistaa ottaa mukaan yhtä sun toista tavaraa.
Tällä kertaa en tainnut unohtaa kotiin yhtään mitään! En edes pyyhettäni. (Mutta olin taas kerran kuitenkin unohtanut osallistua kansainväliseen pyyhepäivään 2.5.)
S:n mukana autossa oli hänen ja hänen vaimonsa, nimimerkki W:n tytär, nimimerkki L.
Kävimme ensin heidän kotipaikkakuntansa lähikaupassa, josta ostimme viimeiset ruokatarpeet, ja Alkossa. Sitten käväisimme heidän kotonaan, jossa S kokosi mukaan otettavat tavarat, mukaan lukien kylmässä säilytettävät ruokatarpeet.
Sen jälkeen ajoimme sairaalaan, josta haimme W:n.
Matka Hämeenlinnan Rengossa sijaitsevalle mökillemme kesti jonkin verran yli tunnin. Usean minuutin verran matka-ajastamme kului siinä, kun matkan loppupäässä kävimme vielä kuikuilemassa hyviä marjamaastoja.
Mökillä jouduin L:n kanssa paljon leikkimään. Koska olen mitä olen, niin tapaan jättää mökkireissuilla käytännön asiat suosiolla muiden hoidettavaksi. Joten, kun L on käytännössä aina mukana silloin kun minäkin, niin joudun tai pääsen suuren osan ajastani käyttämään hänen viihdyttämiseensä.
Ja tällä kertaa viihdyttämisentarvetta todella riitti. Koska L oli lomalla tarhasta.
Aikaisemmin elämässäni olin viettänyt mökkireissuilla yleensä jossain määrin alkoholinhuuruista elämää. Mutta L:n synnyttyä olin vähentänyt sitä, koska se on asiallista lasta kohtaan. Harvemmin olen mökkireissujemme aikana ollut varsinaisesti humalassa siis viime vuosien aikana. Tällä kertaa olin ottanut vähemmän alkoholia mukaani kuin tavallisesti, koska siltä nyt tuntui.
S lahjoitti minulle hänen ja perheensä kesällä suoritetulta kreikanreissulta tuliaisena pienen pullon ouzoa. Ouzo on siis kreikkalaista anisviinaa. Etiketissä luki, että etyylialkoholia oli juomassa 40 prosenttia.
Olin ehtinyt nauttia alkuillan aikana yhden oluen. Mutta sitten eteen tuli tenkkapoo myöhemmin, kun käytännön henkilöt tekivät havainnon, että mukaan ei ollut otettu voita, margariinia eikä silliä. Minä ja S teimme ryhmäpäätöksen, että käymme hakemassa Rengon keskustasta puuttuvat.
Rengon kaupassa päätimme ottaa sinappisilliä. Päätimme myöskin korvata margariinin ja voin oivariinilla. Lisäksi otimme mukaamme yhden tonkan juomavettä. Itse ostin yhden ylimääräisen 3,8-prosenttisen tshekkiläisen tumman lagerin.
L oli keksinyt, että liukumäen tornia voi käyttää laivana merirosvoleikeissä. Aluksi minä olin kapteenina, mutta myöhemmin hän päätti, että on itse mieluummin kapteeni.
Potkimme myös jalkapalloa. Pallo oli ollut hävyksissä, mutta L löysi itse sen kukkapenkistä jossain vaiheessa.
Heitimme myös toisillemme tennispallontapaista sillä lailla, että kummallakin oli toisessa kädessä tarralla pinnoitettu pyöreä levy, johon tennispallontapainen tarttui.
Leikimme myöskin hippaa. Itse jonkin verran inhoan hipan leikkimistä, sillä olen ylipainoinen lähes viisikymppinen henkilö. Oma hipan leikkimiseni onkin suuressa määrin sitä, että vain vähäisessä määrin ajan L:ää takaa, ja yleensä onnistun läppäisemään häneen hipan välittömästi sen jälkeen, kun hän on ensin onnistunut läppäisemään minuun hipan. Tämä ärsyttää häntä.
Pikkaisen leikimme myöskin piilosta. Sekä sellaista, että L oli trampoliinilla, ja minä yritin osua häneen verkon yli heittämälläni lippalakilla.
Ruokatalous oli mökillä loistavaa. Mm. grillattua makkaraa, salaattia, keitettyä perunaa. Kukkakaalia. Söin yhden kukkakaapinpalan. Riisiä. Kananmunia. Lauantaina jossain vaiheessa valmistettiin mainioita hampurilaisia.
L nautti välillä lempi(mökki)ruokaansa grillattua maissintähkää.
Hyttysiä oli hämmentävän vähän. Ehkä populaatio ei ole vielä toipunut vuoden 2018 kesästä, jolloin oli ollut käsittämättömän kuuma. Melkein paarmoja oli enemmän kuin hyttysiä.
Kumpanakin iltana käytiin saunassa. W lämmitti sen. Itse olen sen verran kylmänkammoinen, mitä tulee järviveteen, että en käynyt itse uimassa tällä kertaa ollenkaan. Mielenkiintoista kyllä muuten kestän kylmää melko hyvin.
Perjantai-illan saunareissun yhteydessä vaihdoin paitani tosiedistykselliseen Suomen somaliopiskelijoiden yhdistyksen paitaan. Paita ei herättänyt suurta huomiota, mikä osaltaan voi johtua siitä, että mökkitoverini olivat kaikki nähneet sen jo useampaan kertaan päälläni.
Yöpalaksi pääsin tarjoamaan ensimmäisenä yönä S:lle paukun tuliaisviinaani. S siinä sitten demonstroi minulle sitä, että ouzo on siitä jännä viinas, että kun siihen lisää vettä, niin maku ei suinkaan huonone, vaan paranee (tai no huononee, mutta se tapahtuu vasta sitten, kun on lisännyt vettä tarpeeksi runsaasti eli melko paljon). Jännittävää kyllä, niin veden lisääminen ouzoon muuttaa aikaisemmin kirkkaan juoman sameaksi.
Itse asiassa elämäni ensimmäisen kännin vedin vuonna 1986 luokan kahden muun kilteimmän pojan kanssa, kun olimme luokkaretkellä Kreetalla. Nautimme silloin ouzoa. Mutta siitä huolimatta minusta ei tullut ouzoasiantuntijaa.
Onnistun melkein aina öisin hankkimaan itselleni alaselkävaivoja. Ja sama tapahtui tälläkin kertaa mökillä. Myöskin huomasin ensimmäisenä yönä, että en ollut pitänyt nestetasapainostani kunnollista huolta. Kävin juomassa saunassa lisää vettä.
Kovin myöhään sain lopulta unen päästä kiinni. Näin kävi muuten toisenakin yönä. Asia johtui osaltaan siitä, että menin kumpanakin yönä tutimaan ainakin puolitoista tuntia tavanomaista aikaisemmin. Sekä siitä, että muualla kuin kotonani minun on vaikeampi saada unen päästä kiinni.
Minun on itse asiassa vaikea ylläpitää mökillä nestetasapainoani. Tämä johtuu siitä, että juon siellä ollessa porakaivovettä. Ja porakaivovesi tulee perille vedenlämmittimen kautta tai luota. Ja mökin päärakennuksessa vettä ei tule kovin suurella paineella. Ja kun odottaa tarpeeksi kauan, niin vesi muuttuu lämpimämmäksi. Ja eihän sitä lämmintä vettä viitsi juoda. Vettä tulee niin hitaasti, että se aina ehtii lämmetä, ennen kuin on saanut tarpeekseen.
Nyt saatat sitten kysyä, että miten muut mökilläkävijät pärjäävät vesitaloutensa kanssa. Vastaus kuuluu, että he pärjäävät hyvin, sillä minä olen ainoa, joka uskaltaa juoda porakaivovettä. Kaikki muut juovat tonkissa autoissa paikalle raahattua vettä.
Lauantaina S kaivoi naftaliinista sulkapallomailat ja sulkapallot. Minä ja L sitten harjoittelimme sulkapallonpelaamista. L ei ollut aikaisemmin harrastanut asiaa ollenkaan. Huomasin itsestäni, että oli kuin en olisi itsekään koskaan harrastanut sitä. Sen verran huonosti homma minulta sujui.
L jossain vaiheessa päätteli, että toisella mailalla pärjäisi paremmin. Kävimme etuvarastotilassa hakemassa toiset. Itse olin sitä mieltä, että "uudet" mailat olivat huonompikuntoisempia, mutta L päätti, että pidetään ne. Ja niin me teimme.
Kerran minua laulatti. Aina aikaisemmin L on ollut sitä mieltä, että en saa laulaa englannin kielellä, mutta nyt hän sanoi, että jos minun pitää laulaa, niin sitten sen täytyy tapahtua englannin kielellä.
L:n jatkuva viihdytetyksi tulemisen tarve aiheutti minulle ajatuksen, että kun kyse on sukulaistytöstä, niin kyllä häntä voi aika ajoin viihdyttää, mutta en minä kahdellakympillä tunnissa suostuisi tekemään tällaista kyllä ammatikseni. Onneksi L välillä käytti kännykkääni katsoakseen sillä Lasten Areenan ohjelmia. Hänen kännykänkäyttöönsä kuluvaa aikaa kuitenkin valvottiin. Varmaankin se on terveellistä.
Lauantaina pääsin onneksi tekemään muitakin hommia. Raahasin ja kannoin veljeni kanssa ensin ei kamalan suurikokoisen mutta käsittämättömän painavan laitteen takavarastotilasta ulos.
Sitten autoin W:tä. Veimme huonoa puutavaraa rannan keskuskuopalle poltettavaksi. Sitten em. kapistuksen avulla W pilkkoi puupöllejä pienemmäksi. Kyseessä oli eräänlainen konekirves. Siihen asetettiin puutavaraa, ja sitten se halkaisi sen. Aina se ei siinä onnistunut oksankohtien vuoksi. Tällöin jouduttiin pölli irrottamaan halkaisuosasta kirveen hamaralla. Autoin W:tä jonkin aikaa tässäkin hommassa.
Huomasin näissä töissä, että minulla on oikeastaan hyvä ruumiillinen kunto tätä nykyä.
Ja sitten taas L:ää viihdyttämään.
Mitä tulee säähän, niin ei ollut liian kylmä eikä liian kuumakaan. Lauantaina oli enimmäkseen melko pilvistä, mutta ei se menoa haitannut.
Lauantaina olin onnistunut pitämään riittävää huolta nestetasapainostani, joten yöllä ei tarvinnut sen vuoksi nousta ylös tarvettaan tyydyttämään.
Sunnuntaiaamuna tein havainnon, että yöllä oli jonkin verran satanut.
Samana päivänä jouduin S:n kanssa jossain vaiheessa raahaamaan ja nostamaan em. hirvittävän painavan kapistuksen takaisin varastoon.
Sunnuntaina S ja W lähtivät jossain vaiheessa marjaan. L jäi kanssani mökkitontille olemaan. Pelasin sitten L:n kanssa jalkapalloa. Sen jälkeen leikittiin merirosvoja. Sitten leikimme ruokakutsuja. Koska L:n äiti on kiinalainen, päätin tällöin kertoa hänelle kiinalaisvitsin. Se kuului näin:
Mitä tarjoilija kysyy kiinalaisessa ravintolassa?L:ää vitsini nauratti. Hän muuten laukoi itsekin pariin otteeseen mökilläolon aikana tilanteeseen sopivia ad hoc -vitsejä.
– Haluatteko syödä puikot?
Ja lopuksi ehdimme pelata vielä sulkapalloa. Ennen kuin S ja W palasivat. Olin heidän palatessaan juuri ruvennut aloittelemaan tavaroitteni pakkaamista kotimatkaa silmällä pitäen.
Marjoja ei ollut löytynyt kovin paljoa. Siksi he eivät olleet olleet reissussa juuri tuntia pitempää aikaa.
Ja sitten alkoikin yleinen mökin ja tarpeitten kuntoon- ja järjestykseenlaitto. Kunnes lähdimme matkaan. Olin antanut L:lle kännykkäni viihdykkeeksi kotimatkan ajaksi.
Toisin kuin edellisellä kerralla saapuessani mökkireissusta kotiin, niin tällä kertaa kämpilläni ei tuoksunut Pyhä henki, vaan uloste. Ilmeisesti syyllinen oli WC-tilan hajulukko, joka oli ehtinyt kuivua, vaikka olin perjantaina ennen lähtöä laskenut siihen runsaasti vettä.
Koska en ollut käynyt mökillä ollessani ollenkaan pöntöllä, niin heti kotiin päästyäni kävin istunnolla lukemassa Terry Pratchettin (1948-2015) viimeiseksi jäänyttä Kiekkomaailmaan sijoittuvaa romaania Täyttä höyryä, jonka nimeä en koskaan satu muistamaan. Nytkin kävin tarkistamassa nimen kirjan selkämyksestä. Kirja on valitettavasti jonkinlainen rimanalitus kirjailijalta, jonka muista lukemistani teoksista olen nauttinut melko runsaasti (en ole lukenut läheskään kaikkia Kiekkomaailma-sarjaan kuuluvia kirjoja, vaan ainoastaan joitakin niistä).
Pöntöltä noustuani pesin käteni ja laskin runsaasti lisää vettä lavuaariin. Tämän jälkeen kävin laskemassa yhtä runsaasti vettä myöskin keittiön pesualtaaseen.
Huomasin suhteellisen pieneksi jääneestä alkoholinnautinnasta huolimatta kotiin tultuani, että olen ihan pihalla. Tämän tekstin kirjoittaminen, jonka siis tein sunnuntaina heti palattuani kotiin, vaati paljon tarkistelua.
Alkoholilla täytyy kuitenkin olla jotain tekemistä asian kanssa. Mutta myös jatkuvalla ihmisten seurassa olemisella.
Jalkani muuten menivät aivan "rullalle" jatkuvan L:n viihdyttämisen vuoksi. Kotiin palattuani kiljuinkin melkein äänihuuleni hajalle. Onneksi kotitalossani on hyvä äänieristys. Tai mistä sitä tietää, josko joku olisi kuullutkin. Kaikissa suhteissa ilmeisestikään minulla ei ole hyvä kunto.
Ehkä voisi jatkoa ajatellen ottaa sellaisen linjan, että mökilläolon toisena päivänä nauttisin veden ohella vain hyvin vähäalkoholisia tai vielä vähäalkoholisempia oluita.
Oikeastaan täytyisi muistaa tässä yhteydessä sekin, että yhden aterian ohessa nautin pienen lasillisen W:n ja S:n valkoviiniä. Ja kävin ensimmäisenä iltana ostamassa yhden ylimääräisen oluen. Jälkimmäinen oli vain 3,8-prosenttinen, mutta silti.
Minun unelmani olisi, että kaupassa myytäisiin useaa lajia 2,0-prosenttisia oluita 0,2 litran annosko'oissa. Sellaisia olisi kiva ottaa mökille.
Minulle on tärkeää saada juoda jotain muuta kuin pelkkää vettä. Myös mökillä. Limsasta en niin kauheasti kuitenkaan välittäisi.
Kerran minulle kävi siten, että en ollut lauantaina enkä muuten perjantainakaan nauttinut yhtään alkoholia, ja siitä huolimatta olin kuin krapulassa sunnuntaina. Ehkä se on useinkin tämä sunnuntai, joka vaikeuttaa elämää. Jotkut sanovat, että se on Herran päivä, kun taas minulle kyseessä on "herran päivä", ja herra tässä tapauksessa olen minä itse, joka viettää sunnuntaisin huonoa elämää, jolla tarkoitan sitä, että en tee mitään järkevää.
Ruumiini ei silti kuitenkaan siedä alkoholia yhtä hyvin kuin 20-vuotiaana eikä se palaudukaan siitä yhtä nopeasti. Tämän pitäisi olla selviö. Täytyy varmaan ottaa tosiasiana se, että kun alkoholia nauttii edes jonkin verran kahtena tai kolmena päivänä peräjälkeen, niin jälkeenpäin se todennäköisesti jossain tuntuu.
Saatuani kirjoitettua tämän tarinan loppuun totesin, että olen väsynyt kuin vanha sika.
perjantai 12. heinäkuuta 2019
Runoni: Mihin Jumalista uskon
Jumalan olemassaoloa
Mutta uskon virtuaaliseen Jumalaan,
Kristuksen isään
Kirjoitin tämän runoni Herran vuonna 2019 alkaneessa runoryhmässä, johon olen osallistunut.
Ja runo liittyy siihen, että vaikka tosiasiallisesti olen uskonnoton, niin perustan kuitenkin suhteeni mahdollisesti olemassaolevaan Jumalaan Kristuksen sovitustyöhön enkä mihinkään, mikä on minun omaani tai omassa vallassani.
keskiviikko 10. heinäkuuta 2019
Päätin ruveta ajattelemaan kannabiksen käyttöä
...Jos poliisi joskus luulee minun olevan pilvessä, niin veressäni ei ole kuitenkaan ainuttakaan THC-molekyyliä, joten testaaminen tuottaa negatiivisen, eli kannaltani positiivisen, tuloksen.
Jaksossa muuten ohjelman vakinainen vieras, huono räppäri Chanel West Coast, kertoi nauttivansa lääkärin määräyksestä kannabistuotetta. Ja minusta vaikutti siltä, että hänellä on laillinen oikeus nauttia ihan sellaista kannabistuotetta, joka sisältää päihdyttävää THC:tä (eikä pelkästään rentouttavaa ja antipysykoottista CBD:tä).
Yhdysvalloissa Kalifornian osavaltiossa lääkekäyttöön tarkoitetun kannabiksen ostaminen onkin ollut laillista vuodesta 1996 saakka, ja vuoden 2018 tammikuun 1. päivänä osavaltiossa astui voimaan laki, joka sallii myös kannabiksen päihdekäytön. Ja Chanel West Coast asuu Kaliforniassa.
PS. Sen jälkeen, kun olin aikoinaan tämän ajastanut julkaistavaksi, Ylen sivuilla julkaistui mainio uutisartikkeli tuosta CBD:stä (=kannabidioli). Oi, katso, niin halutessasi: Ihmerohdoksi hehkutetun CBD-hamppuöljyn suosio kasvaa Euroopassa, mutta pullossa voi piillä terveysriski – Suomeen tuotteita tulee porsaanreiän kautta.
maanantai 8. heinäkuuta 2019
Uneni SS-sotilaskarkurina olemisesta
Näin viikko kuluvan Herran vuoden 2019 eduskuntavaalien jälkeen seuraavanlaista unta:
Olin ryhtynyt sotilaaksi natsi-Saksan asevoimien suomalaiseen yksikköön. Kuitenkin huomasin päähineistämme jossain vaiheessa jotain hämärää. Sanoin yhdelle sotilastovereistani: "Vittu, me ollaan SS:ää." Toverini uskoi minua.
Päätimme yksissä tuumin ryhtyä sotilaskarkureiksi, ja lähdimme kävelemään pois. Tosin outoa on sellainen, että sotilasunivormuihin pukeutuneet hemmot voivat noin vain kenenkään huomaamatta päästä kadoksiin.
Kadotin toverini jossain vaiheessa. Ja törmäsin sitten neukkusisseihin. Nämä eivät ampuneet minua, vaan onnistuin solmimaan heihin toimivat suhteet.
Yhdessä vaiheessa olin jossain asunnossa, univormu päälläni, mutta olin sängyssä peiton alla. Yhtäkkiä SS teki ratsian huoneistoon. Yritin ensin piileksiä peiton alla, mutta sitten vedin peiton päältäni. Tadaa!
Jotenkin onnistuin selittämään parhain päin poissaoloni eikä minua ammuttu.
Jouduin osallistumaan sitten ihan sotatoimiinkin.
Kerran jouduin eksyksiin taistelutilanteessa, ja minulta kesti pitemmän aikaa siksi päästä takaisin tukikohtaan. Parakkien edessä oli parkissa panssarivaunu. Vartiosotilas huusi minulle kysymyksen tunnussanasta, jota en tiennyt. Suojauduin minua kohti ammutuilta luodeilta muurin taakse. Huusin antautuvani.
Tulin esiin muurin takaa kädet ylhäällä. Lopulta minut tunnistettiin enkä joutunut ammutuksi.
Olisi muuten ollut mukavaa mennä tutustumaan ko. panssarivaunuun. Valitettavasti en unessa tajunnut tehdä sitä. Ehkä oma hengissä selviäminen oli siinä päällimmäisenä ajatuksena.
Näin samana yönä unta myös kapakkakäynnistä.
PS.:
Itse asiassa minulla on käsitys siitä, mistä tämä uneni tuli. Se tuli kahdesta asiasta. Siitä, että ihmiskasvoista nationalismia kannattavan järjestön Suomen Sisun, jonka jäsen olen, lyhenne on SS, ja siitä että jotkut kierosilmät ovat rinnastaneet järjestön natsi-Saksan | SS:ään.
Tai itse asiassa unen syntymisen laukaisi kolmas asia. 7.2.2019 Suomen Sisu oli lähettänyt jäsenille sähköpostia kuluvan vuoden jäsenmaksun maksamisesta. Ja maksaa piti 28.2.2019 mennessä. Minun piti kysyä ao. taholta eräs kysymys jäsenmaksuun liittyen. Ja kesti melko pitkään, ennen kuin vastaus sähköpostiviestiini tuli. Ilmeisesti Suomen Sisulla on välillä henkilökuntapulaa. Suomen Sisun kirjuri vihdoin kuitenkin 6.5.2019 lähetti sähköpostiviestin, jossa riittävästi valaisi asiaa, josta olin kysynyt. Ja niin menin ja maksoin lopulta jäsenmaksun.
perjantai 5. heinäkuuta 2019
Runoni: Kalmon hyötykäyttö sairaalassa
Sitä työntelet pitkin
sairaalan käytäviä
Ja ylilääkäri
luulee sinun tekevän
paljon töitä
Kirjoitin tämän runoni Herran vuonna 2019 alkaneessa runoryhmässä, johon olen osallistunut.
keskiviikko 3. heinäkuuta 2019
Otetaan velkaa
Jotkut ovat pitäneet Antti Rinteen hallitusta tuhlailevana ja lapsiemme tulevaisuutta syövänä. Itse olen taipuvainen ajattelemaan samaa, vaikka minulla ei olekaan lapsia.
Nyt ajattelen, että vaikka noista tapahtumista on jo aikaa useita viikkoja, niin nyt olisi turvallista pölyn laskeuduttua julkaista tämä.
Kun jotkin puolueet ja poliitikot ovat valmiita lahjomaan äänestäjiä lupailemalla kaikkea kaunista, niin minusta tällaiselle olisi hyvä pistää stoppi.
Minusta olisi hienoa, jos vastuulliset puolueet ottaisivat valtiolle lisää velkaa niin pirusti, jotta jatkossa yhdelläkään hallituksella ei olisi enää koskaan (tai ainakaan neljästäkymmenestä sataan vuoteen) mahdollista lahjoa velanotolla laajempaa äänestäjäkuntaa, kun velkojen lyhentäminen veisi merkittävän osan valtion budjetista ja uuden velan ottaminen olisi kovin tuskallista sietämättömän korkotason vuoksi.
Sen jälkeen pitäisi politiikan johtotähtenä olla tasapainotettu budjetti.
Toki voisi sitten käydä niinkin, että joku tuleva hallitus päättäisi julistaa Suomen velat mitättömiksi velkojen sietämättömän tason vuoksi. Tämä tosin aiheuttaisi paitsi suurta vihastusta, niin myöskin Suomeen kohdistettuja pakotteita, koska Suomi on pieni ja suhteellisen merkityksetön maa.
En edellytä, että minun talousmiehentaitoihini olisi asiallista luottaa. Mutta voisiko tällainen remontti onnistua?
maanantai 1. heinäkuuta 2019
Aidosti apua tarvitsevat pyhää sotaa harrastamattomat suomalaiset voitaisiin auttaa konsulinkyydillä takaisin Suomeen
Heh, ViherPekan mukaan valtio menisi vararikkoon, jos alkaisi tuomaan konsulikyydillä kansalaisiaan maailmalta takaisin Suomeen. Tapauksia on n.200 kpl/vuositasolla. Ilmeisesti matujen hyysäys maksaa Pekan mielestä huomattavasti vähemmän kuin 200 kpl lentolippuja. Vuoden paras vitsi:)Näin kommentoi nimimerkki "John Carter" 27.6.2019 eduskunnan kyselytuntia Tiede-lehden keskustelupalstalla.
Tämä on kuitenkin tärkeä kysymys. Olin 21.6.2019 julkaissut karmeannäköisessä blogissani Elämän julo piina merkinnän Pääministeri Rinteelle: Olisiko natsileirillä olevia suomalaisia autettava?. Lukijakommentoijani, nimimerkki "Pantalone" oli myöskin kinnittänyt yllä olevaan asiaan huomiota lausumalla:
Niinpä. Tai jos joku lähtee etelän matkalle ja juo siellä kaikki rahansa, sekä myöhästyy paluulennolta, niin miksei häntä auteta ja haeta pois, vaan hänen on itse hankkiuduttava takaisin suomeen? Onko tavallinen kansalainen vähempiarvoinen, kuin terroristi?Itsekin olen oikeastaan sitä mieltä, että huonoon jamaan ulkomailla joutuneet tavalliset suomalaiset tulisi auttaa konsulinkyydillä takaisin Suomeen. He ovat sentään tärkeämpiä kuin pyhän sodan soturit (ja näiden aatteesta riippumatta). Tällaisissa aidosti apua tarvitsevissa tapauksissa voitaisiin määrätä autettava ihminen pysymään Suomessa siihen asti, kunnes hän on maksanut takaisin valtiolle sen antaman avun. Voitaisiin ottaa passi myös haltuun asian helpottamiseksi.
I PS. Olen ymmärtänyt, että ainakaan toistaiseksi Suomen hallitus ei ole auttamassa ISIS-terroristeja palaamaan takaisin Suomeen.
Myöhempi II PS. Seura-lehden uutisartikkelin mukaan Suomen Punaisen Ristin (SPR) entinen viestintäjohtaja Hannu-Pekka Laiho ihmettelee keskustelua niin sanottujen Isis-naisten evakuoimisesta Suomeen.