blogi jonka tarinointi ei oikein ole sopusoinnussa sen enempää järkiperusteisen maahanmuuttopolitiikan vastustamisen, oikeinajattelun, konformismin, eläinten kiusaamisen kuin hyvän oluen päälle sylkemisenkään kanssa

maanantai 15. heinäkuuta 2019

Herran vuoden 2019 toinen mökkireissu suoritettu

Ja niin kävi, että perjantaina 12.7. Herran vuonna 2019 lähdin mökille. Kyseessä oli toinen kertani tällä mökkikaudella.

Ensin vanhempi pikkuveljeni, nimimerkki S, haki minut kotoani kymmentä vailla kahdelta. Olin lähes kaiken pakannut lähtöä varten valmiiksi edellisenä yönä tai aamusella. Palasin "riennoiltani" takaisin juuri sopivasti saadakseni kamani lopulliseen lähtökuntoon.

Hankkijani tietää, että tapaan unohdella asioita. Vähän aikaa sitten hän oli testannutkin minua asian suhteen. Hän kuitenkin tietää, että joissakin asioissa muistini taas toimii paremmin. Mökkireissut ovat minulle hyvä tilaisuus harjoittaa muistiani. Kun sinne pitää muistaa ottaa mukaan yhtä sun toista tavaraa.

Tällä kertaa en tainnut unohtaa kotiin yhtään mitään! En edes pyyhettäni. (Mutta olin taas kerran kuitenkin unohtanut osallistua kansainväliseen pyyhepäivään 2.5.)

S:n mukana autossa oli hänen ja hänen vaimonsa, nimimerkki W:n tytär, nimimerkki L.

Kävimme ensin heidän kotipaikkakuntansa lähikaupassa, josta ostimme viimeiset ruokatarpeet, ja Alkossa. Sitten käväisimme heidän kotonaan, jossa S kokosi mukaan otettavat tavarat, mukaan lukien kylmässä säilytettävät ruokatarpeet.

Sen jälkeen ajoimme sairaalaan, josta haimme W:n.

Matka Hämeenlinnan Rengossa sijaitsevalle mökillemme kesti jonkin verran yli tunnin. Usean minuutin verran matka-ajastamme kului siinä, kun matkan loppupäässä kävimme vielä kuikuilemassa hyviä marjamaastoja.

Mökillä jouduin L:n kanssa paljon leikkimään. Koska olen mitä olen, niin tapaan jättää mökkireissuilla käytännön asiat suosiolla muiden hoidettavaksi. Joten, kun L on käytännössä aina mukana silloin kun minäkin, niin joudun tai pääsen suuren osan ajastani käyttämään hänen viihdyttämiseensä.

Ja tällä kertaa viihdyttämisentarvetta todella riitti. Koska L oli lomalla tarhasta.

Aikaisemmin elämässäni olin viettänyt mökkireissuilla yleensä jossain määrin alkoholinhuuruista elämää. Mutta L:n synnyttyä olin vähentänyt sitä, koska se on asiallista lasta kohtaan. Harvemmin olen mökkireissujemme aikana ollut varsinaisesti humalassa siis viime vuosien aikana. Tällä kertaa olin ottanut vähemmän alkoholia mukaani kuin tavallisesti, koska siltä nyt tuntui.

S lahjoitti minulle hänen ja perheensä kesällä suoritetulta kreikanreissulta tuliaisena pienen pullon ouzoa. Ouzo on siis kreikkalaista anisviinaa. Etiketissä luki, että etyylialkoholia oli juomassa 40 prosenttia.

Olin ehtinyt nauttia alkuillan aikana yhden oluen. Mutta sitten eteen tuli tenkkapoo myöhemmin, kun käytännön henkilöt tekivät havainnon, että mukaan ei ollut otettu voita, margariinia eikä silliä. Minä ja S teimme ryhmäpäätöksen, että käymme hakemassa Rengon keskustasta puuttuvat.

Rengon kaupassa päätimme ottaa sinappisilliä. Päätimme myöskin korvata margariinin ja voin oivariinilla. Lisäksi otimme mukaamme yhden tonkan juomavettä. Itse ostin yhden ylimääräisen 3,8-prosenttisen tshekkiläisen tumman lagerin.

L oli keksinyt, että liukumäen tornia voi käyttää laivana merirosvoleikeissä. Aluksi minä olin kapteenina, mutta myöhemmin hän päätti, että on itse mieluummin kapteeni.

Potkimme myös jalkapalloa. Pallo oli ollut hävyksissä, mutta L löysi itse sen kukkapenkistä jossain vaiheessa.

Heitimme myös toisillemme tennispallontapaista sillä lailla, että kummallakin oli toisessa kädessä tarralla pinnoitettu pyöreä levy, johon tennispallontapainen tarttui.

Leikimme myöskin hippaa. Itse jonkin verran inhoan hipan leikkimistä, sillä olen ylipainoinen lähes viisikymppinen henkilö. Oma hipan leikkimiseni onkin suuressa määrin sitä, että vain vähäisessä määrin ajan L:ää takaa, ja yleensä onnistun läppäisemään häneen hipan välittömästi sen jälkeen, kun hän on ensin onnistunut läppäisemään minuun hipan. Tämä ärsyttää häntä.

Pikkaisen leikimme myöskin piilosta. Sekä sellaista, että L oli trampoliinilla, ja minä yritin osua häneen verkon yli heittämälläni lippalakilla.

Ruokatalous oli mökillä loistavaa. Mm. grillattua makkaraa, salaattia, keitettyä perunaa. Kukkakaalia. Söin yhden kukkakaapinpalan. Riisiä. Kananmunia. Lauantaina jossain vaiheessa valmistettiin mainioita hampurilaisia.

L nautti välillä lempi(mökki)ruokaansa grillattua maissintähkää.

Hyttysiä oli hämmentävän vähän. Ehkä populaatio ei ole vielä toipunut vuoden 2018 kesästä, jolloin oli ollut käsittämättömän kuuma. Melkein paarmoja oli enemmän kuin hyttysiä.

Kumpanakin iltana käytiin saunassa. W lämmitti sen. Itse olen sen verran kylmänkammoinen, mitä tulee järviveteen, että en käynyt itse uimassa tällä kertaa ollenkaan. Mielenkiintoista kyllä muuten kestän kylmää melko hyvin.

Perjantai-illan saunareissun yhteydessä vaihdoin paitani tosiedistykselliseen Suomen somaliopiskelijoiden yhdistyksen paitaan. Paita ei herättänyt suurta huomiota, mikä osaltaan voi johtua siitä, että mökkitoverini olivat kaikki nähneet sen jo useampaan kertaan päälläni.

Yöpalaksi pääsin tarjoamaan ensimmäisenä yönä S:lle paukun tuliaisviinaani. S siinä sitten demonstroi minulle sitä, että ouzo on siitä jännä viinas, että kun siihen lisää vettä, niin maku ei suinkaan huonone, vaan paranee (tai no huononee, mutta se tapahtuu vasta sitten, kun on lisännyt vettä tarpeeksi runsaasti eli melko paljon). Jännittävää kyllä, niin veden lisääminen ouzoon muuttaa aikaisemmin kirkkaan juoman sameaksi.

Itse asiassa elämäni ensimmäisen kännin vedin vuonna 1986 luokan kahden muun kilteimmän pojan kanssa, kun olimme luokkaretkellä Kreetalla. Nautimme silloin ouzoa. Mutta siitä huolimatta minusta ei tullut ouzoasiantuntijaa.

Onnistun melkein aina öisin hankkimaan itselleni alaselkävaivoja. Ja sama tapahtui tälläkin kertaa mökillä. Myöskin huomasin ensimmäisenä yönä, että en ollut pitänyt nestetasapainostani kunnollista huolta. Kävin juomassa saunassa lisää vettä.

Kovin myöhään sain lopulta unen päästä kiinni. Näin kävi muuten toisenakin yönä. Asia johtui osaltaan siitä, että menin kumpanakin yönä tutimaan ainakin puolitoista tuntia tavanomaista aikaisemmin. Sekä siitä, että muualla kuin kotonani minun on vaikeampi saada unen päästä kiinni.

Minun on itse asiassa vaikea ylläpitää mökillä nestetasapainoani. Tämä johtuu siitä, että juon siellä ollessa porakaivovettä. Ja porakaivovesi tulee perille vedenlämmittimen kautta tai luota. Ja mökin päärakennuksessa vettä ei tule kovin suurella paineella. Ja kun odottaa tarpeeksi kauan, niin vesi muuttuu lämpimämmäksi. Ja eihän sitä lämmintä vettä viitsi juoda. Vettä tulee niin hitaasti, että se aina ehtii lämmetä, ennen kuin on saanut tarpeekseen.

Nyt saatat sitten kysyä, että miten muut mökilläkävijät pärjäävät vesitaloutensa kanssa. Vastaus kuuluu, että he pärjäävät hyvin, sillä minä olen ainoa, joka uskaltaa juoda porakaivovettä. Kaikki muut juovat tonkissa autoissa paikalle raahattua vettä.

Lauantaina S kaivoi naftaliinista sulkapallomailat ja sulkapallot. Minä ja L sitten harjoittelimme sulkapallonpelaamista. L ei ollut aikaisemmin harrastanut asiaa ollenkaan. Huomasin itsestäni, että oli kuin en olisi itsekään koskaan harrastanut sitä. Sen verran huonosti homma minulta sujui.

L jossain vaiheessa päätteli, että toisella mailalla pärjäisi paremmin. Kävimme etuvarastotilassa hakemassa toiset. Itse olin sitä mieltä, että "uudet" mailat olivat huonompikuntoisempia, mutta L päätti, että pidetään ne. Ja niin me teimme.

Kerran minua laulatti. Aina aikaisemmin L on ollut sitä mieltä, että en saa laulaa englannin kielellä, mutta nyt hän sanoi, että jos minun pitää laulaa, niin sitten sen täytyy tapahtua englannin kielellä.

L:n jatkuva viihdytetyksi tulemisen tarve aiheutti minulle ajatuksen, että kun kyse on sukulaistytöstä, niin kyllä häntä voi aika ajoin viihdyttää, mutta en minä kahdellakympillä tunnissa suostuisi tekemään tällaista kyllä ammatikseni. Onneksi L välillä käytti kännykkääni katsoakseen sillä Lasten Areenan ohjelmia. Hänen kännykänkäyttöönsä kuluvaa aikaa kuitenkin valvottiin. Varmaankin se on terveellistä.

Lauantaina pääsin onneksi tekemään muitakin hommia. Raahasin ja kannoin veljeni kanssa ensin ei kamalan suurikokoisen mutta käsittämättömän painavan laitteen takavarastotilasta ulos.

Sitten autoin W:tä. Veimme huonoa puutavaraa rannan keskuskuopalle poltettavaksi. Sitten em. kapistuksen avulla W pilkkoi puupöllejä pienemmäksi. Kyseessä oli eräänlainen konekirves. Siihen asetettiin puutavaraa, ja sitten se halkaisi sen. Aina se ei siinä onnistunut oksankohtien vuoksi. Tällöin jouduttiin pölli irrottamaan halkaisuosasta kirveen hamaralla. Autoin W:tä jonkin aikaa tässäkin hommassa.

Huomasin näissä töissä, että minulla on oikeastaan hyvä ruumiillinen kunto tätä nykyä.

Ja sitten taas L:ää viihdyttämään.

Mitä tulee säähän, niin ei ollut liian kylmä eikä liian kuumakaan. Lauantaina oli enimmäkseen melko pilvistä, mutta ei se menoa haitannut.

Lauantaina olin onnistunut pitämään riittävää huolta nestetasapainostani, joten yöllä ei tarvinnut sen vuoksi nousta ylös tarvettaan tyydyttämään.

Sunnuntaiaamuna tein havainnon, että yöllä oli jonkin verran satanut.

Samana päivänä jouduin S:n kanssa jossain vaiheessa raahaamaan ja nostamaan em. hirvittävän painavan kapistuksen takaisin varastoon.

Sunnuntaina S ja W lähtivät jossain vaiheessa marjaan. L jäi kanssani mökkitontille olemaan. Pelasin sitten L:n kanssa jalkapalloa. Sen jälkeen leikittiin merirosvoja. Sitten leikimme ruokakutsuja. Koska L:n äiti on kiinalainen, päätin tällöin kertoa hänelle kiinalaisvitsin. Se kuului näin:
Mitä tarjoilija kysyy kiinalaisessa ravintolassa?

– Haluatteko syödä puikot?
L:ää vitsini nauratti. Hän muuten laukoi itsekin pariin otteeseen mökilläolon aikana tilanteeseen sopivia ad hoc -vitsejä.

Ja lopuksi ehdimme pelata vielä sulkapalloa. Ennen kuin S ja W palasivat. Olin heidän palatessaan juuri ruvennut aloittelemaan tavaroitteni pakkaamista kotimatkaa silmällä pitäen.

Marjoja ei ollut löytynyt kovin paljoa. Siksi he eivät olleet olleet reissussa juuri tuntia pitempää aikaa.

Ja sitten alkoikin yleinen mökin ja tarpeitten kuntoon- ja järjestykseenlaitto. Kunnes lähdimme matkaan. Olin antanut L:lle kännykkäni viihdykkeeksi kotimatkan ajaksi.

Toisin kuin edellisellä kerralla saapuessani mökkireissusta kotiin, niin tällä kertaa kämpilläni ei tuoksunut Pyhä henki, vaan uloste. Ilmeisesti syyllinen oli WC-tilan hajulukko, joka oli ehtinyt kuivua, vaikka olin perjantaina ennen lähtöä laskenut siihen runsaasti vettä.

Koska en ollut käynyt mökillä ollessani ollenkaan pöntöllä, niin heti kotiin päästyäni kävin istunnolla lukemassa Terry Pratchettin (1948-2015) viimeiseksi jäänyttä Kiekkomaailmaan sijoittuvaa romaania Täyttä höyryä, jonka nimeä en koskaan satu muistamaan. Nytkin kävin tarkistamassa nimen kirjan selkämyksestä. Kirja on valitettavasti jonkinlainen rimanalitus kirjailijalta, jonka muista lukemistani teoksista olen nauttinut melko runsaasti (en ole lukenut läheskään kaikkia Kiekkomaailma-sarjaan kuuluvia kirjoja, vaan ainoastaan joitakin niistä).

Pöntöltä noustuani pesin käteni ja laskin runsaasti lisää vettä lavuaariin. Tämän jälkeen kävin laskemassa yhtä runsaasti vettä myöskin keittiön pesualtaaseen.

Huomasin suhteellisen pieneksi jääneestä alkoholinnautinnasta huolimatta kotiin tultuani, että olen ihan pihalla. Tämän tekstin kirjoittaminen, jonka siis tein sunnuntaina heti palattuani kotiin, vaati paljon tarkistelua.

Alkoholilla täytyy kuitenkin olla jotain tekemistä asian kanssa. Mutta myös jatkuvalla ihmisten seurassa olemisella.

Jalkani muuten menivät aivan "rullalle" jatkuvan L:n viihdyttämisen vuoksi. Kotiin palattuani kiljuinkin melkein äänihuuleni hajalle. Onneksi kotitalossani on hyvä äänieristys. Tai mistä sitä tietää, josko joku olisi kuullutkin. Kaikissa suhteissa ilmeisestikään minulla ei ole hyvä kunto.

Ehkä voisi jatkoa ajatellen ottaa sellaisen linjan, että mökilläolon toisena päivänä nauttisin veden ohella vain hyvin vähäalkoholisia tai vielä vähäalkoholisempia oluita.

Oikeastaan täytyisi muistaa tässä yhteydessä sekin, että yhden aterian ohessa nautin pienen lasillisen W:n ja S:n valkoviiniä. Ja kävin ensimmäisenä iltana ostamassa yhden ylimääräisen oluen. Jälkimmäinen oli vain 3,8-prosenttinen, mutta silti.

Minun unelmani olisi, että kaupassa myytäisiin useaa lajia 2,0-prosenttisia oluita 0,2 litran annosko'oissa. Sellaisia olisi kiva ottaa mökille.

Minulle on tärkeää saada juoda jotain muuta kuin pelkkää vettä. Myös mökillä. Limsasta en niin kauheasti kuitenkaan välittäisi.

Kerran minulle kävi siten, että en ollut lauantaina enkä muuten perjantainakaan nauttinut yhtään alkoholia, ja siitä huolimatta olin kuin krapulassa sunnuntaina. Ehkä se on useinkin tämä sunnuntai, joka vaikeuttaa elämää. Jotkut sanovat, että se on Herran päivä, kun taas minulle kyseessä on "herran päivä", ja herra tässä tapauksessa olen minä itse, joka viettää sunnuntaisin huonoa elämää, jolla tarkoitan sitä, että en tee mitään järkevää.

Ruumiini ei silti kuitenkaan siedä alkoholia yhtä hyvin kuin 20-vuotiaana eikä se palaudukaan siitä yhtä nopeasti. Tämän pitäisi olla selviö. Täytyy varmaan ottaa tosiasiana se, että kun alkoholia nauttii edes jonkin verran kahtena tai kolmena päivänä peräjälkeen, niin jälkeenpäin se todennäköisesti jossain tuntuu.

Saatuani kirjoitettua tämän tarinan loppuun totesin, että olen väsynyt kuin vanha sika.

2 kommenttia: