maanantai 30. joulukuuta 2019

Vielä kerran homoseksualismista

Olen aina pitänyt homoseksualismia outona ilmiönä. Tosin olen tavannut olla myös sitä mieltä, että ihmiset saavat tehdä elämällään mitä haluavat, kunhan eivät aiheuta vahinkoa toisille ihmisille, enkä ole keksinyt mitään syytä olla kieltämässä uudestaan homoseksualismia, joka käytäntönä oli ollut vuosina 1894-1971 rikoslain kieltämää toimintaa. Ja psykiatriseksi sairaudeksi tämän jälkeen laki määritti homoseksualismin aina vuoteen 1981 saakka.

Periaatteessa joidenkin ihmisten homoseksualismi ei ole minulta mitenkään pois. Sanon kuten Ronald Reagan, että jotkut ihmiset nyt vain ovat sellaisia.

Suuret maailmanuskonnot ovat tavanneet suhtautua kielteisesti ellei peräti kieltävästi homoseksualismiin. Olen miettinyt, mistä tämä voisi johtua.

Yksi tärkeimmistä syistä homoseksualismin uskonnollis-yhteiskunnalliselle hyljeksinnälle on varmaankin ollut se, että ei olla ymmärretty koko asiaa ja siksi haluttu kieltää se. Tämä on tietysti aivan luonnollista. Ihmiseltä.

Toinen tärkeä syy hyljeksinnälle lienee ollut se, että on pelätty oman yhteisön joutumista sukupuuttoon, jos ihmisten annetaan vapaasti harjoittaa homoseksuaalisia suhteita. Tähän asennoitumiseen saattaa olla sisäänkirjoitettuna sellainen katsomus tai pelko, että homoseksi olisi itse asiassa jotenkin parempaa kuin heteroseksi. Pelko oman yhteisön joutumisesta sukupuuttoon homoseksualismin vuoksi on kuitenkin myös täysin luonnollista.

Nykyään tiedetään, että homoseksualistinen suuntautuminen suorastaan näkyy aivoissa, ja se on täten perimmältään synnynnäinen, vaikkakin ilmeisesti vain vähäisessä määrin geneettisesti ohjelmoitu ominaisuus. Kohdun hormonaalinen ympäristö vain sattuu joskus vetämään sikiöltä sielun piuhat vähän toisella tavalla.

Nämä ihmiset eivät voi itselleen mitään, mutta toisaalta homoseksualismi ei myöskään aiheuta mitään yhteiskunnallista pahaa, minkä vuoksi se olisi kiellettävä. Ja jos se kiellettäisiin, niin se ei poistaisi homoseksualisteja olemasta. He ainoastaan joutuisivat silloin olemaan nk. kaapissa ja ehkä jopa avioitumaan vastakkaista sukupuolta olevien henkilöiden kanssa, mikä aiheuttaisi luultavasti onnettomia avioliittoja.

tiistai 24. joulukuuta 2019

Hengellisen elämäni historia, kun nyt on kerran joulukin

Nyt on 24. päivä joulukuuta eli jouluaatto Jeesuksen vuonna 2019. Jouluaattona Suomessa jaetaan joululahjat. Melko monessa muussa maassa ne jaetaan vasta joulupäivänä.

Olen osoittanut viime vuosina taipumusta uskonnottomuuteen. Ja kun tilanne eskaloitui viime kesänä, niin olen joutunut miettimään myöskin Jeesuksen hautaamista 30-luvulla.

Minun on hirvittävän vaikea asennoitua sillä lailla, että Jeesus ei olisi noussut kuolleista. Minun on erittäin vaikea ajatella, että Jeesuksen maallinen tomumaja olisi mädäntynyt ja tuhoutunut muiden ihmisten maallisten majojen tapaan.

Kerron seuraavassa koko hengellisen elämäni tarinan:

Synnyin vuonna 1970. Vanhempani olivat Suomen viralliseen evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvia ihmisiä, mutta eivät kovin uskovaisia.

Isäni vanhemmat olivat jollakin lailla uskovaisia. Asuin vanhempieni ja ensimmäisen pikkuveljeni kanssa samassa talossa heidän kanssaan lapsena peruskoulun toiselle luokalle asti.

Teini-iässä ainakin periaatteessa pidin kristinuskoa hyvänä asiana, mutta olin asian suhteen melko arka. Kävin myöskin rippikoulun, vaikkakin vuoden luokkatovereitani myöhemmin, koska olin unohtanut ilmoittautua siihen.

Minulla alkoi aikaa myöten olla melko ahdasmielisia ajatuksia. Oma syntisyyteni myös ahdisti minua. Tästä minut vapahti vuonna 1993, kun olin 22-vuotias, tapahtunut kristinuskon perusasian tajuaminen. Tämä perusasia oli seuraava: ihminen pelastuu, kun hän luopuu kokonaan omista mahdollisuuksistaan ja omista yrityksistään kelvata Jumalalle ja elää moraalisesti hyvää elämää ja samalla perustaa suhteensa Jumalaan yksin Kristuksen sovitustyöhön. Pyhä henki tuli minuun. Lyhyesti sanoen tämä totuus kuuluu: "Jumala ei vaadi ihmiseltä mitään."

Oivallukseni vaikutti olevan siinä määrin vastoin ihmisen luontaista tapaa ajatella, että koin sen olevan Jumalan työtä. Varsinkin kun siihen kuului myös Pyhän hengen voimavaikutus. Minusta tuntui hämmästyttävältä, että Jumala onkin oikeasti olemassa, eikä kyse ole pelkästään uskonnosta. "Kappas!"

Samoihin aikoihin kun oivalsin asian, aloin olla myös sitä mieltä, että ikuista helvetinpiinaa ei ole. Uusi kantani helvetinpiinaan johtui teologian tohtori T. P. Virkkusesta, jonka uskonnonpsykologisia kirjoja olin lukenut ja jolta olin saanut tietää, että Uuden testamentin tavallisimman opetuksen mukaan jotkut pääsevät taivaaseen ja toiset joutuvat tuhon omiksi. Eli ei ole olemassa eikä tulekaan olemaan ikuista helvetinpiinaa.

Kristinuskon perusasian tajuaminen sekä EU-säädökset mahdollistivat erilaisten oluitten maistelun.

Kristinuskon perusasian tajuaminen antoi minulle myös filosofista selkärankaa. Minä todellakin pyrin menemään todellisuus edellä.

Vuonna 1995 aloin käydä Vantaan vapaaseurakunnassa, joka kuuluu Suomen vapaakirkkoon. Suomen Vapaakirkko on sellainen vapaakirkko eli suhteessa julkiseen valtaan riippumaton kirkkokunta, joka on uskonnonharjoitukseltaan ja opeiltaan Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon ja Helluntaiherätyksen välimaastossa. Tai kuten eräs uskonsisareni oli silloin lausunut: "Me olemme kuten helluntailaiset mutta järkevämpiä."

Vaikka Suomen vapaakirkon oppien mukaan kastaminen ei ole välttämätöntä, pyysin, että minut kastettaisiin. Ja niin minut kastettiin.

Minulla oli myös helluntailaisia sukulaisia, mutta olin jonkin verran vierastanut Helluntaiherätystä samoin kuin Suomen virallista evankelisluterilaista kirkkoakin. Niinpä Suomen vapaakirkko sopi minulle kuin nappi silmään. Aluksi.

Minulla oli sellainen puoliliberaali näkemys Raamatusta, että se ei ole Jumalan sanaa, mutta siinä on Jumalan sana. Tämä ei toki ollut sama kuin Suomen vapaakirkon näkemys, joka on konservatiivisempi.

Eräs toinen uskonsisareni sanoi kerran minusta, että olisin agnostikko, mikäli en olisi oivaltanut kristinuskon perusasiaa.

Minua alkoi ajan mittaan ottaa päähän se, että saarnastuolista usein mainittiin ikuinen helvetinpiina. Lisäksi minua otti päähän muutenkin. Puolisen vuosikymmentä Suomen vapaakirkon jäsenenä oltuani erosin kirkosta.

Minussa oli myös syntynyt kaunaa Jumalaa kohtaan, koska hän oli antanut minulle niin vähän. Mutta en halunnut silti luopua Kristuksesta.

Paljon myöhemmin, vuoden 2016 keväällä kuitenkin tulin siihen tulokseen, että periaatteessa voi ajatella Kristuksen sovitustyötä pelkästään työhypoteesina. Tarkoitan sitä, että sen takana ei välttämättä ole toimivaa Jumalaa, vaan kyseessä saattaa olla vain hyvää tekevä psykologinen ilmiö. Rupesin nimittämään uutta asennettani instrumentalismiksi.

Vuoden 2019 kesällä kokeilin luopua Kristuksen sovitustyöhön turvautumisesta ja avautua sen sijaan maailmankaikkeudelle. Ja tämä toimi. Sain Pyhän hengen. Sitten kokeilin sieluni automatiikkaa asian suhteen, ja homma toimi periaatteessa myös ilman maailmankaikkeudelle avautumista.

Myöhemmin syksyllä minulle tuli kuitenkin mieleen, että Kristuksen sovitustyöhön turvautuminen on varmin tapa saada Pyhä henki.

En esitä asiaa kiistattomana faktana, mutta ainoa asia, millä Jumala auttaa ihmistä, on Kristuksen sovitustyö, tai jokin sitä muistuttava.

Tärkeää lienee myös elämän ottaminen tarpeeksi rennosti.

...
PS. 27.12.2019: Lisäsin tekstiin kappaleen: "Eräs toinen uskonsisareni sanoi kerran minusta, että olisin agnostikko, mikäli en olisi oivaltanut kristinuskon perusasiaa."

...
PS. 22.6.2020: Ja sama toisella kielellä: Istoria de mea vive spirital.

perjantai 20. joulukuuta 2019

Kannatan törkeästi yhteisen katsomusoppiaineen tuomista maailman kouluihin

Niin on sanottu, että eduskuntamme sivistysvaliokunnan varapuheenjohtaja, SDP:n Eeva-Johanna Eloranta esittää yhteistä uskonto- ja katsomustiedon oppiainetta. Eloranta perustelee esitystään suvaitsevaisuuden ja keskinäisen kulttuurisen ymmärryksen lisääntymisellä oppiaineen kautta.

Hän sanoo myöskin: "Usein onkin jouduttu toteamaan, ettei maahanmuuttajien integroituminen ole onnistunut odotetusti. Etenkin kantaväestön ennakkoluulot ovat olleet integroitumisen esteenä." Tosin hän unohtaa mainita maahanmuuttajien ennakkoluulot, joista mainittakoon se, että musliminainen ei saa avioitua ei-muslimin kanssa, ja se, että islamin arvosteleminen tulee rangaista kuolemalla, vaikka siihen syyllistyisi ei-muslimi, joka ei ole koskaan tehnyt minkäänlaista sitoumusta islamin suuntaan. Mutta nyt puhuin tuhmasti. Anteeksi. Tosiasiassa maahanmuuttajilla siis voi hyvinkin olla ennakkoluuloja valtaväestöön kuuluvia kohtaan, koska hekin ovat vain ihmisiä, eivätkä ansaitse tulla nostetuiksi toiseustoteemin asemaan. Monet heistä eivät luultavasti sellaiseksi haluaisikaan tulla.

Itse pidän kuitenkin erinomaisena ajatusta yhteisestä katsomusoppiaineesta kouluihin. Tunnustuksellinen tai "oman uskonnon" opetus kouluissa tulisi mielestäni lopettaa ympäri maailmaa paikallisesta uskonnosta ja paikallisista perinteistä riippumatta. Ihan riippumatta siitä, ovatko jonkin maan koululaiset hindulaisen, ateisti-, muslimi-, kristinuskoisen, juutalaisen tai buddhalaisen perheen jälkikasvua. Olisi kivaa, jos esim. nykyisessä teokratiassa Saudi-Arabiassakin olisi tällainen oppiaine, joka lisäisi koululaisten suvaitsevaisuutta.

keskiviikko 18. joulukuuta 2019

Kuvitellaanpa, että olisi olemassa natsistisia maita ja kansoja...

Kuvitellaan harjoituksen vuoksi, että olisi olemassa kansallissosialistisia maita ja kansoja. Termillä kansallissosialismi viittaan nyt tässä yhteydessä siihen aatteeseen, jota Adolf Hitler ja häntä palvovat ja palvoneet ihmiset ovat kannattaneet, sellaiset kuin SS-valtakunnanjohtaja Heinrich Himmler, arkkitehti Albert Speer, tehtailija Oskar Schindler ja okkultisti Pekka Siitoin. Toki myönnän, että termillä voitaisiin tarkoittaa jotain muutakin, mutta kun Hitlerin versio on ylivoimaisesti se tunnetuin, niin pidättäydytään siksi tässä termissä.

Kansallissosialismin oppeihin kuuluisi pyhä sota toisinajattelevia, väärärotuisia ja homoseksuaaleja kohtaan. Se kunnioittaisi myöskin paljon naissukupuolta, kunhan sen edustajat suosiolla asettuisivat aatteen määrittämiin rooleihinsa.

Kansallissosialismin aatesisältöön kuuluisi myös ihmisten orjuuttaminen tarpeen niin vaatiessa sekä niiden ihmisten tappaminen oikeuden päätöksellä tai ilman, jotka ovat jättäneet kansallissosialismin.

Kansallissosialismin aatteeseen kuuluisi myös mittavanpuoleinen luonnonsuojelu.

Kansallissosialistisia maita ja kansoja olisi esim. kymmeniä. Kaikkien ei-saksankielisten kansallissosialististen kansojen tärkeimpänä sivistyskielenä olisi kuitenkin saksa.

Liberaalit ja demokraattiset aatteet sekä tieteen ja siihen liittyvän tekniikan kehitys olisivat kuitenkin ajan saatossa vaikuttaneet joihinkin kansallissosialististen maiden kansalaisista. Nämä eivät kaikki enää siksi olleet läheskään puhdasoppisia. Jotkut olivat käytännön elämässään enemmän tai vähemmän hylänneet Odinin ja uskon Walhallaan ja hitleriläismalliseen Kaitselmukseen. Tai ainakin tulkitsivat näitä asioita hieman alkuperäisestä eriävällä tavalla. Osasyy tähän muutokseen asenteissa olisi myös siinä, että kansallissosialistisella maailmanyhteisöllä ei olisi tarpeeksi sotilaallista voimaa muiden maiden alistamiseen, joten tyydyttiin lähinnä möllöttämään ja puimaan joskus nyrkkiä sekä muuttamaan siirtolaisina tai pakolaisina ei-kansallissosialistisiin maihin.

Edellämainittu sekä se, että vielä oli olemassa kansoja, jotka eivät olleet kansallisosialistisen hallinnon alaisia, olisi herättänyt kuitenkin oikeinajattelevissa suurta vihastusta. Ja niin ennen pitkää syntyisi herätysliike, joka ryhtyisi sotaan kaikkia erimielisiä vastaan. Se perustaisi valtion nimeltä Kansallissosialistinen valtio.

Suomeenkin olisi ennen tätä ehtinyt syntyä pääasiassa maahanmuuton myötä jo hyvänkokoinen kansallissosialistien populaatio, jonka yhteisön ytimenä pidettäisiin Odinin ja Hitlerin palvontaa. Osa näistä ihmisistä päättäisi sitten muuttaa Kansallissosialistiseen valtioon, jossa he voisivat taistella puhtaamman kansallissosialismin puolesta vääränlaisia ihmisiä vastaan sekä elää paremmin kansallissosialismin mukaista elämää.

Kansallissosialistisen valtion kannattajat ja soturit raiskaisivat, murhaisivat, kiduttaisivat ja orjuuttaisivat ylen määrin vääränlaisia ihmisiä. Mutta lopulta Kansallissosialistinen valtio kärsisi ainakin osittaisen tappion.

Kun tämä olisi tapahtunut, niin osa Suomesta Kansallissosialistiseen valtioon sen käytäntöjä toteuttamaan muuttaneista haluaisi palata takaisin Suomeen.

maanantai 16. joulukuuta 2019

Ideologisesti värittyneet uutiset

Puhutaan, että on olemassa ideologisesti värittyneitä uutisia. Ihmisellä kuin ihmisellä on kuitenkin vakavasti ottaen taipumusta ottaa vastaan paremmin sellaista tietoa tai ennakkoluuloa, joka sopii yhteen hänen aikaisemman tietonsa tai ennakkoluulonsa kanssa ja nuivia sellaista tietoa tai ennakkoluuloa, joka on ristiriidassa hänen aikaisemman tietonsa tai ennakkoluulonsa kanssa.

Ajatelkaa vaikka sellaista tulevaisuudenkuvaa, että suuri enemmistö lehtien toimittajista ja päätoimittajista jakaisi saman demokratia- ja oikeusvaltiomyönteisen maahanmuuttokriittisyyden. Niin silloin luonnollisesti eräät ihmiset rupeaisivat nillittämään ideologisesti värittyneistä uutisista.

Olen kuitenkin itse sitä mieltä, että uutistoimitusten tulisi mahdollisimman perusteellisesti pyrkiä erottamaan varsinainen uutisasia omasta henkilökohtaisesta mahdollisesti ideologisesti värittyneestä mielipiteestään. Vaikka toimittajat ovatkin kielenkäytön mestareita, niin ymmärrän, että koska hekin ovat vain ihmisiä, niin he saattavat joskus erehtyä kuvittelemaan, että omat mielipiteet ovat yhtä lujalla pohjalla kuin fysiikkatieteen paljastamat luonnonlait. Tätä voi tapahtua persuillekin.

torstai 12. joulukuuta 2019

Vahvistettu tieto terroristien paluusta tulee vasta sitten, kun he ovat jo täällä

On annettu tietää, että Suomen ulkoministeriö kiistää Perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon väitteet Suomen kansalaisten paluusta al-Holin leiriltä, jolla pidetään Islamilaisen valtion (Isis) kannattajia. Halla-aho tosin toteaa, että "tämä ei ole tietenkään mitään vahvistettua tietoa", mutta vahvistettua tietoa siitä tulee varmaan vasta silloin, kun terroristit on saatu jo hankittua Suomeen.

Lähde oli kuitenkin kertonut Ylelle, että Suomella on selvä suunnitelma al-Holin leiriläisten saamiseksi Suomeen ja että lennot alkavat, kun kurdit saavat tuotua terroristit Irakin rajalle.

Lähtökohta on kuulemma ollut vain lasten siirtäminen, mutta käytännössä leiriltä ei luovuteta lapsia ilman aikuisia, ja siksi virallinen Suomi on päätynyt valmistelemaan kaikkien leiriläisten siirtämistä.

Kuulemma muut Pohjoismaat ovat onnistuneet kuitenkin tuomaan pelkästään lapsia siltä leiriltä. Tosin nämä kaikki ovat orvoiksi katsottuja.

Ja erään tiedon mukaan Al-Holin leirillä olleita ollaan siirtämässä Suomeen ensi viikon torstaina. Terveysviranomaiset ovat valmistautuneet asiaan. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUSin johtajaylilääkäri Markku Mäkijärvi kuitenkin kertoo: "Tarkin aikamääre, mistä minä olen kuullut, oli 'mahdollisesti jo ennen joulua'".

Eikä siinä vielä kaikki. Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho pitää al-Holin leirin Suomen kansalaisuuden omaavia naisia turvallisuusuhkana. Muut puolueet eivät välttämättä pidä, sillä niissä piireissä usein pidetään monikulttuurisuutta puukkohippoineen rikkautena.

Perussuomalaiset, Kokoomus, Kristillisdemokraatit ja Liike nyt tekivät eilen keskiviikkona 11.12.2019 välikysymyksen koskien juuri tätä kotiuttamishommaa.

Sitä kuitenkin ihmettelen, kuinka Kokoomus on ryhtynyt mukaan tällaiseen välikysymykseen. Kun kuitenkin kysymyksessä on wanhastaan aitoa monikulttuurisuutta tukeva puolue.

Mutta ei ole toivoakaan, että välikysymys saisi eduskunnan enemmistön tuen. Tämä johtuu ainakin suureksi osaksi siitä, että meidän poliittiseen järjestelmäämme on sisäänkirjoitettu puoluekuri, jonka mukaan toimitaan.

Islamilainen valtio on vielä äskettäin Syyriassa ja Irakissa paluuta islamilaisiin arvoihin ajanut terroristijärjestö ja valtio, joka on melko lailla onnistuttu saamaan lopulta kuriin. Se on kannattanut mm. rankanvahvuista henkiveroa ei-muslimeille, jotta nämä saataisiin kääntymään islamiin, homoseksuaalisuuden täyttä kieltoa, naisten yhteiskunnallisten oikeuksien rajaamista islamin parhaiden perinteiden mukaisiksi, ei-muslimien orjuutuksen saamista hyväksytyksi yhteiskunnalliseksi instituutioksi ja väkivaltaista pyhää sotaa ei-muslimeita kohtaan.

On sanottu, että Saudi-Arabia on "Isis, joka onnistui". Tosin siellä ollaan tehty viime vuosina joitakin uudistuksia, jotka tuovat maata lähemmäs ei-islamia – mm. naisten autolla ajo on lopulta sallittu – mutta saa nähdä, miten pitkälle siellä tässä suhteessa tullaan menemään ja pääsemään.

Mutta se, että jotkut Isisiin liittyneistä Suomen kansalaisista nyt haluaisivat muuttaa Suomeen johtuu yksinkertaisesti siitä, että Isis hävisi aloittamansa sodan, jossa se ei natseja enempää noudattanut sodankäynnin sääntöjä eikä kunnioittanut vihollista eikä tuntenut myötätuntoa toisinajattelijoita kohtaan. Jossa se oli täysin kunniaton ja on edelleen.

Suomen Suojelupoliisin(kin) mukaan al-Holin naiset toden­näköisesti jatkaisivat terroristista toimintaa Suomessa, jos tänne pääsevät. Miksi he tosiaan olisivat yhtäkkiä luopuneet vakaumuksestaan?

Nyt se todellakin nähdään, ketkä ovat huolissaan Suomeen tuotettujen terroristien muodostamasta uhasta ja ketkä eivät.

...
PS. 1.6.2020: Tulipa tällainen uudin kuin Pekka Haavisto tiesi jo helmikuussa suomalaisperheen lähdöstä al-Holin leiriltä – hallitukselle kerrottiin palaajista torstaina. Niin tasavallan presidentti kuin pääministeri ovat ilmaisseet huolensa suomalaisten turvallisuudesta "palaajiin" liittyen.

keskiviikko 11. joulukuuta 2019

Uusi luokka sekä hirttoköysi linnanjuhlan asussa

Niin kerrotaan tapahtuneena tosiasiana, että itsenäisyyspäivänämme 6.12. Jeesuksen vuonna 2019 Journalisti-lehden päätoimittaja Maria Pettersson olisi osallistunut Linnan juhliin pukeutuneena asuun, johon kuului hirttoköysi. Tämä herätti suurta vastustusta, ja sitä on laajalti pidetty huonona siirtona.

Petterssonin motiivi asuvalintansa makaaberille yksityiskohdalle oli se, että maailmalla sananvapauden tilanne on usein heikko ja että "meidän pitää tehdä entistä enemmän töitä sananvapauden eteen ja olla sananvapaudesta entistä ylpeämpiä, jotta Suomessa sananvapaus pysyisi niin hyvänä kuin mahdollista".

Päätoimittajan motiivi on ansiokas.

Suomessa on ennen kaikkea toimittajilla ja toimituksilla hyvä sananvapaustilanne. Ja tämä on merkittävää. Toimittajien tarkoitus on toimia vallan vahtikoirina.

Petterssonin sananvapauskäsityksessä on kuitenkin puutteita. Minun mielestäni sananvapaus on hyvällä tolalla, jos montaa erilaista mielipidettä eri asioista saa lausua julki.

Koska Suomen toimittajista suuri enemmistö on aatteellisesti melko lailla Vihreisiin päin kallellaan, niin siksi on ymmärrettävää, että toimittajat pitävät Suomen sananvapaustilannetta hyvänä, koska heihin itseensä "oikein ajattelevina" ei kohdistu vainoa.

Ongelmana onkin tässä se, että jos ei kuulu tiettyyn suojattuun luokkaan, niin Suomessa voi julkisesti mielipiteensä lausuttuaan joutua ongelmiin Suomen oikeuslaitoksen kanssa. Ja painotan tässä, että esim. kunnianloukkaus ja kehotus murhaamiseen tai raiskaamiseen eivät minunkaan mielestäni ansaitse sananvapauden suojaa. Mutta monenlainen muu ansaitsee.

Sellainen ihminen kannattaa sananvapautta, jonka mielestä myös väärillä ja hölmöillä mielipiteillä ja niiden julki saamisella on oma arvonsa. Jos kannattaa vain omien mielipiteittensä kanssa yhtenevien mielipiteiden julkituomisen vapautta, ei kannata sananvapautta. Sananvapaus on liberaali aate. Sananvapauden vastustajat vastustavat liberalismia, liberaaliutta ja vapaamielisyyttä. Tässä ei ole armoa eikä erotusta ihmisten välillä.

Presidentti Kekkosella oli sentään aikoinaan päässään sen verran tolkkua, että  armahti kirjailija Hannu Salaman tuhmien puhumisen aiheuttamasta oikeustuomiosta, joka oli kolmen kuukauden ehdollinen vankeustuomio. Nykyään Suomella taas ei taida olla sellaisia presidenttejä, jotka armahtaisivat "väärin" puhuneita.

Suomessa henkilökohtainen vapaus turvataan ennen tuhmien puhumista. Yhdysvalloissa myös tuhmien puhumisen jälkeen.

keskiviikko 4. joulukuuta 2019

Ruotsidemokraattien johto ei saanut taaskaan kutsua Nobel-gaalaan "äärioikeistolaisuuden" vuoksi

Vuodesta 2010 alkaen Ruotsidemokraattien johtoa ei ole hyväksytty Nobel-juhliin. Samoin on tänäkin vuonna asian laita. Nobel-säätiö perustelee päätöstään seuraavalla tavalla:
Ruotsidemokraatit ei ole kuten muut puolueet. Puolueen tausta on äärioikeistolaisuudessa, ja sen jäsenten toimet osoittavat, ettei puolueessa kunnioiteta perusperiaatetta, jonka mukaan kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia riippumatta heidän ihonväristään, alkuperästään tai uskonnostaan
Jos puolueen tausta on äärioikeistolaisuudessa, ja Ruotsidemokraattien todella on, niin voi miettiä, mitä se merkitsee asian kannalta.

Mutta Ruotsidemokraateissa on tehty hartiavoimin työtä, jotta puolueessa olisi mahdollisimman vähän äärioikeistolaisia voimia.

Jos Ruotsidemokraatteja voi vielä nykyään syyttää äärioikeistolaisuudesta, niin voi syyttää myös mm. Ruotsin Vihreitä ja Sosialidemokraatteja.

Adolf Hitlerin johtama kansallissosialistinen Saksa on ollut maailmanhistorian paras esimerkki eläintensuojelussa. Lisäksi Hitler oli kasvissyöjä, ja natsi-Saksassa usein eläimiä kohdeltiin paremmin kuin ihmisiä. Suuri osa maan edistyksellisestä eläintensuojelulainssäädännöstä purettiin natsien hävittyä sodan.

Moderni vihreä liike syntyi 1970-luvulla. Vuonna 1945 nuoria olleet saksalaiset olivat 1970-luvulla jo muuta kuin nuoria ja silloin vanhempia olleet olivat 1970-luvulla vielä vanhempia tai jo kuolleita. Joten eläintensuojelun natsistisuudesta ei ollut enää muistuttamassa kovin montaa ihmistä silloin.

Ja Ruotsidemokraatit olivat viime vuonna paljastaneet Sosialidemokraattien äärioikeistolaisen menneisyyden. Puolueen silloin julkaisemassa dokumentissa käytiin seikkaperäisesti läpi Ruotsin lähihistorian pahimmat kipukohdat ja Sosiaalidemokraattien osuus niihin. Siinä käsitellään puolueen suhdetta rotubiologiaan, natseihin, juutalaisiin ja pakkosterilointiin.

Tosin on tässä huomattava, kuten tuossa Ylen artikkelissakin tehdään, että ennen natsimaisuudet olivat Ruotsissa olleet koko yhteiskunnan asia, joten pelkästään Sosialidemokraattien syyttäminen asiasta on toki tuhmaa.

Jos ketään kiinnostaa, niin Suomessa vastaavanlaista meininkiä oli siihen aikaan vähemmän. Tämä johtui varmaan siitä, että suomalaisilla oli omaa kokemusta siihen, kun itseen kohdistetaan rotuoppeja. Tosin kantasuomalaiset silti saattoivat kohdistaa saamelaisiin rodullisia ennakkoluuloja.

Nobel-komitea vaikuttaa tämän kaiken valossa hieman kaksinaismoralistiselta, jos ikävä menneisyys kerran seuraa ja sen tulee seurata aina kaikkia puolueita.

Tosin voidaan tietenkin esittää, että puhdistautuminen vanhoista synneistä vie aikaa. Miten pitkä olisi tämä ajanjakso, jonka puhdistautuminen vaatisi? Entä vaatisiko puhdistautuminen tehokasta katumista? Ovatko Ruotsin muut puolueet harjoittaneet sellaista läheskään yhtä tehokkaasti kuin Ruotsidemokraatit ovat?

Voi myös spekuloida, että jos Ruotsiin suuntautuisi uusnatsien kansainvaellus, niin Ruotsin kaikki eduskuntapuolueet luultavasti pistäisivät silloin rajat kiinni. Jos näin on, niin ne ovat kaikki maahanmuuttovastaisia ja äärioikeistolaisia ihan nykyisen vallalla olevan määritelmän mukaan, jos kerran kaikki maahanmuutto ja kaikki uskonnot ovat yhtä hyviä.

Nobel-palkinnon saaneita juhlistetaan sitten 10. joulukuuta tänä Jeesuksen vuonna 2019.

PS. En suinkaan tarkoita, että eläinten- ja luonnonsuojelu olisivat huonoja asioita, vaikka ne ovatkin epäilemättä natsistisia. Puhumattakaan hyvinvointivaltion ideasta.

maanantai 2. joulukuuta 2019

Käyttäisinkö heijastinta?

Heijastimen käyttö kyllä lisää turvallisuutta. Jotkut saattavat kuitenkin sanoa siitä: "Se on ruma ja epäkäytännöllinen."

Olen jossain määrin samaa mieltä. Ennen kaikkea epäkäytännöllisyydestä. Olen tavannut vihata niitä muovisia narun päässä roikkuvia heijastimia, jotka heiluvat ja heiluvat.

Harvemmin itse olen viime vuosina ollutkaan liikkeellä pimeän tai hämärän aikoihin. Mutta aina välillä kuitenkin.

Mutta kun oma vaatemuotini on ollut viime vuosina kovin mustaa, niin päätin joku vuosi sitten lopulta olla ystävällinen itseäni kohtaan, ja äkkitilanteita pelkääviä autoilijoitakin kohtaan, ja ostaa heijastimia. Ostin suomalaiselta ihmisoikeusjärjestöltä Electronic Frontier Finlandilta kolmen kappaleen paketin jousiheijastimia.

Jousiheijastimet ovat sellaisia, että jos niitä ei käytä, niin ne voi pitää suorina. Mutta ne saa kätevästi myös kääriytymään itsestään haluamansa asian ympärille. Olenkin käyttänyt siitä pitäen kahta niistä takkieni hihojen ympärillä ja yhtä yleensä selässäni kulkevan reppuni kantokahvassa.

Yksi sun toinen taho valmistaa tai myy jousiheijastimia. Ne ovat varsin käteviä.

Jos aikuiset eivät itse viitsi pitää heijastimia, niin ajatelkaa edes lapsia.