keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Kaikki monikulttuurisuudesta ja monikulturismista

Monikulturistin sanoma isänmaalliselle kantasuomalaiselle voisi olla seuraavanlainen:

"Vitun rasistinatsi! Sananvapaus ei tarkoita sitä, että saisit puhua totta monikulttuurisuudesta. Meillä on media ja poliisi, mitä sulla? Me ajetaan monikulttuurisuutta kunnes ei ole jäljellä enää yhtään suomalaista!"

"Tieteellisyyttään" mainostaneen marxismileninismin romahtaminen Itä-Euroopassa ja Neuvostoliitossa vuosina 1989-1991 jätti Suomessa suuren joukon ihmisiä henkisesti kodittomiksi. Tällaisella mielenrakenteella varustetut ihmiset usein omaksuivat sitten uudeksi "tieteelliseksi" aatteekseen monikulturismin.

Monikulttuurisuudessa on kyse siitä, että yhteiskunta on sirpaloitunut klikkeihin, joiden arvomaailmat ovat peruuttamattomassa ristiriidassa keskenään. Monikulttuurisuus heikentää yhteiskunnan sisäistä luottamusta. Monikulturismi taas on ideologia, jonka mukaan julkisen vallan tulee edistää monikulttuurisuutta. Monikulturismi on länsimainen ilmiö, ja periaatteessa se on sodassa sen synnyttänyttä länsimaista kulttuuria vastaan.

Monikulturismiin kuuluu varsin usein myös sananvapauden vastustaminen. Se on sitä, mitä natsi-Saksa ja muut diktatuurit, kuten nyky-Venäjäkin, tapaavat muun ohella kannattaa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan taas sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestönosaa.

Monien monikulturismia kannattavien ajatusmaailmaan kuuluu lisäksi sellainen arvovalinta, että ihmisten oikeudet riippuvat siitä, mihin ryhmään hän kuuluu. Lyhyesti sanottuna tämä arvojärjestelmä on seuraavanlainen: Muslimi on arvokkaampi ihminen kuin länsimainen ihminen ja arvokkaampi kuin homoseksuaali, tummaihoinen on arvokkaampi kuin vaaleaihoinen, homoseksuaali on arvokkaampi kuin heteroseksuaali ja nainen on arvokkaampi kuin mies paitsi jokerikorttitapauksessa, joka on muslimimies. Muslimimies on arvokkaampi kuin musliminainen, ja musliminainen on arvokkaampi kuin ei-musliminainen. Ja jos islamin ja homoseksuaalin oikeudet joutuvat ristiriitaan, niin islam voittaa.

Monikulturismin aatteeseen kuuluu se, että yhteisin verovaroin ylläpidetään toiseutta. Syntyy etnisiä ja uskonnollisia vähemmistöjä, jotka eivät sulaudu osaksi kantaväestöä ja sen valtavirtaa, vaan muodostavat yhä kasvavia vähemmistöjen enklaaveja valtaväestön sisälle. Kliimaksi monikulturismille on se, että syntyy alueita, joilla valtaväestön on vaikeaa elää ja joille poliisi, palokunta ja ambulanssit eivät mielellään uskaltaudu.

Nykyään luultavasti melkein jokainen valtamedian toimittajista kannattaa monikulturismia. Toimittajat päättävät, että heidän ideologiansa kannalta ikävät mielipiteet ja näkemykset, ovat ne sitten miten perusteltuja tahansa, eivät useinkaan ole julkisuuteen päästämisen arvoisia. Ja jos ne päästetään ilmoille, ne voidaan esittää epäedullisessa valossa.

Myös virkamiehistössä monikulturismi on nykyään suosittu ideologia.

...Jotkut tapaavat puolustaa monikulttuurisuutta ja monikulturismia sanomalla, että "Suomi on aina ollut monikulttuurinen". Minulle kyllä tällainen "monikulttuurisuus" kävisi hyvin. Persutkin on sen kanssa kovin sopusoinnussa, ja itse kannattamani puoluekin.

Mutta Itä-Euroopan "kansandemokratioiden" häviämistä maailmankartalta edeltäneessä Suomen kulttuurissa ei mielestäni missään vaiheessa ollut kysymys monikulttuurisuudesta. Itse kutsuisin ajatuksien ja ideoitten sekä ruokakulttuurin ja yleensä kulttuurilainojen leviämistä maasta tai kulttuurista toiseen monietnisyydeksi, jossa ei ole kyse siitä, että yhteiskunta on arvomaailmaltaan hajalla. Toki Suomessa on vanhastaan ollut etnisiä vähemmistöjä, mutta missään vaiheessa ne eivät ole ennen tätä päivää voineet horjuttaa yhteiskunnallista koheesiota.

Kansainvälisyys on minusta hieno asia. On hienoa, että ihmiset matkustelevat vieraisiin maihin. On hienoa, että eri kansat ottavat oppia toistensa ruokakulttuureista. Opiskelijavaihto eri maiden välillä on hieno asia. Kielten opiskelu ja keskusteleminen ja kirjeenvaihto ulkomaalaisten kanssa on hieno asia. Yksittäisten ihmisten muutto toiseen maahan työtä tekemään on hieno asia. Kansainvälinen kauppakin on jossain määrin hieno asia.

Monikulttuurin vastakohta ei siis ole monokulttuuri, vaan se, että yhteiskunnassa vallitsee minimisäännöstö, jonka mukaan kaikki, tai ainakin melkein kaikki, elävät ja toimivat.

Monikulturismin ideologiaan kuuluu periaatteen tasolla suvaitsevaisuus, mutta yleensä sen suomalaisten kannattajien on vaikea suvaita edes Persuja, vaikka nämä eroavat heistä harvinaisen vähän globaalissa katsannossa. Mutta ehkä se onkin syy sille, että Persuja on monikulturistien vaikea sietää. Toisaalta monikulturismin rakkaus islamiin on kovin kummallista, sillä islam on ksenofobian korkea veisu. Mutta tämän asenteen ymmärtää, jos ajattelee, että monikulturistien päämääränä on yksinkertaisesti tuhota länsimaat. Päämäärä voi toki olla vain ainoastaan alitajuinen, ei tiedostettu...

Yhdysvalloissa monikulttuurisuus jossain määrin toimii, koska siellä julkinen valta ei liiemmin tue monikulttuurisuutta, ja Yhdysvalloissa on jokaisen hankittava leipänsä joko työtä tekemällä taikka sitten yksityisten hyväntekeväisyysjärjestöjen avulla. Se toimii siellä myös siksi, että Yhdysvalloista karkotetaan ei-toivotut maahanmuuttajat. Lisäksi siellä rangaistuslainsäädäntö on tiukempi kuin esimerkiksi Ruotsissa.

Vielä radikaalimmin kuin Yhdysvallat, on Singapore monikulttuurinen. Koska muuten siellä vallitsisi kaikkien sota kaikkia vastaan, niin siksi siellä pidetään yllä eräänlaista diktatuuria, ja drakonista rangaistuslainsäädäntöä.

Monikulturismin parhaiden edustajien mukaan suomalaisella, valkoisella, länsimaisella ja kristillistaustaisella ihmisellä ei ole oikeutta omaan maahansa, omaan kulttuuriinsa, omaan elämäänsä ja omaan perimäainekseensa. Vain ei-länsimaisen kulttuurin ihmisellä on oikeus näihin, varsinkin jos hänellä on tumma iho ja sitä enemmän, mitä voimakkaammin hänen kulttuurinsa ja yhteiskuntansa ovat ristiriidassa länsimaisten arvokäsitysten, sellaisten kuin demokratia, oikeusvaltio, yksilönvapaudet, tasa-arvo ja henkilökohtainen koskemattomuus, kanssa.

Monikulturismi johtaa homoseksuaalien ja juutalaisten vainoihin ja naisten ja tyttöjen oikeuksien polkemiseen.

Monikulturisti kannattaa ajatusta, että suomalaiseksi pääsee yksinkertaisesti ilmoittautumalla, vaikka hän ei samalla kannata ajatusta, että etnisesti kantasuomalainen tai länsimainen ihminen voisi samalla lailla ilmoittautumalla päästä esim. saamelaiseksi, intiaaniksi, somaliksi, thaiksi tai zuluksi.

Yksi monikulturismin päämääristä näyttäisi olevan Suomessa ja länsimaissa vaaleanruskeaihoinen syndroomista vapaa kikkarapää. Silti tätä ei välttämättä suositella rodulliseksi päämääräksi neekereille ("nekru" on haukkumasana, "neekeri" ei, suom. huom.), intiaaneille, saneille ja khoille.

Etnisesti rikkinäisimmissä maissa tapahtuu etnisiä konflikteja sen sijaan että ko. maiden kansat ja etniset ryhmät kokoontuisivat automaattisesti hyvän sydämensä vetäminä nuotion ympärille laulamaan yhdessä Kumbayaa. Etelä-Sudaniinkin voisi jo kaivata segregaatiota Sveitsin malliin, ettei murhattaisi ja raiskattaisi niin paljoa.

Mikäli Suomi ylläpitää houkuttelevaa yhteiskuntamuotoa ja palveluverkkoa ja samalla antaa kenen tahansa päästä siitä osalliseksi, on seurauksena onnenonkijoiden ja elintasopakolaisten tulva, kuten on nyt nähty. Mikäli Suomi aikoo ylläpitää sosiaalisia turvaverkkojaan, on pidettävä tarkka vaari siitä, ketkä pääsevät siitä osalliseksi. Mikä olisikaan luontevampi vaihtoehto kuin me suomalaiset? Maahanmuutto- ja ulkomaalaispolitiikan on järkevää ja asiallista olla rajoittavaa, mikäli emme halua tuhota maatamme. Asiallisille työtä tekeville ulkomaalaisille tulee silti pitää ovi auki, mikäli he eivät tule viemään suomalaisilta työtä. Tällaista periaatetta noudattaa Kanadakin.

Tavanomaisen suomalaisen maahanmuuttokriitikon sankari on hyvin sopeutuva ja integroituva maahanmuuttaja. Olen tuntenut tällaisia maahanmuuttajia useita.

Tunnen pariskuntia, jotka koostuvat kantasuomalaisesta ja kiinalaisesta maahanmuuttajasta. Kiinalaiset ovat maahanmuuttajina varsin usein työteliäitä ja hyvin sopeutuvia ja integroituvia. Tällaiset liitot eivät ole monikulttuurisia, sillä niiden osapuolten arvot eivät ole kovin perusteellisesti toistensa kanssa ristiriidassa.

Suuri osa viime vuosien kirkossakäynneistäni on suuntautunut muuten Kiinalaiseen seurakuntaan.

Meillä suomalaisina, eurooppalaisina ja valkoisina on oikeus omaan maahamme, omaan kulttuuriimme, omaan elämäämme ja omaan etnisyyteemme sekä DNA:hamme. Meillä on oikeus puolustaa omaa ryhmäämme sukupuutolta ja demografiselta syrjäyttämiseltä. Sama oikeus on kaikilla kansoilla ja etnisillä ryhmillä.

Arvostan Itä-Aasiassa käytössä olevaa periaatetta, että globaaleista organisaatioista (mm. YK) ja ylipäätänsä instituutioista (yliopistot, julkiset byrokratiat, yritykset) otetaan kaikki hyöty irti mitä saadaan (työpaikat jne.), mutta muiden annetaan kantaa kansainvälistymisestä koituvat haitat. "Yhteistyöstä" muiden etnisyyksien kanssa kaivetaan rusinat pullasta, suostuen ainoastaan siihen, mikä on itselle edullista. Meidän tulisi mielestäni pitkälle omaksua tämä periaate.

Kerubinkasvoiseksi nimittämäni Kyuu Eturautti on maltillisuuden perikuva, joka sanoo olevansa maahanmuuttomyönteinen maahanmuuttokriitikko. Blogimerkinnässään Suomessa on uhkailukulttuuri hän sanoo: "Olkaa erilaisia! Olkaa valkoisia, olkaa mustia tai vaikka vihreitä, miehiä naisia tai muita. Fakta on että yhdessä elämme, joten eikö se olisi helpompaa tehdä kuormittamatta verisuonia määräänsä enempää?" Sanon, että hyvä neuvo, ja minä kovasti toivon, että tulen osaamaan ottamaan rauhallisesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti