Tunnustan rakkauteni poliitikkoihin

Poliitikot saavat niinsanotusti paljon paskaa niskaansa, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän.

Silti heidän työnsä on melko tärkeää. Ja monet heistä myös perehtyvät parhaansa mukaan yhteiskunnan asioihin. Eduskuntavaaliehdokas voi toki tulla valituksi eduskuntaan vaikka ei tykkäisi perehtyä oikein mihinkään, mutta varsin usein äänestäjäkunta, ellei sitten hänen taustallaan oleva puolue, rankaisee tällaisesta asenteesta.

Valtakunnanpolitiikkaan ryhtyvien kannattaa kuulua erityiseen rotuun, sillä vaatimustaso sillä yhteiskunnallisten asioiden hoitamisen tasolla on suhteellisen korkea. Ja saa niinsanotusti entistä enemmän paskaa niskaansa, luultavasti.

Politiikanteossa on kyllä yksi paha valuvika: se että se tuottaa tarpeetontakin vastakkainasettelua. Koska on tärkeää, että oma puolue pärjää vaaleissa, jotta se pääsee paremmin vallankahvaan kiinni toteuttaakseen itselleen tärkeitä asioita. On esitettävä, että rinnakkainen puolue on jotenkin paha tai toteuttaa taitamatonta politiikkaa, vaikka näin ei olisikaan. Tällaisiin väitteisiin poliitikon kannattaa pikkaisen oikeasti uskoakin, koska se tuo uskottavuutta, jos on aidosti vihastunut tai halveksiva. Toisaalta, yhden terroristi on toisen vapaustaistelija. Kaikki eivät ole samaa mieltä asioista, eikä heidän tarvitsekaan olla.

Politiikassa ei tärkeää ole vain se, mitä tehdään, ja se, mitä sanotaan, vaan se, miltä asia näyttää julkisuudessa. Politiikanteko on muun ohella myös esittämistä ja näyttelemistä. Ja taiten tehtyä julkisuudenhallintaa, jos edustaja tai hänen puolueensa taitaa sen.

Voi käydä jopa niin, että hallituksessa ollessaan moni puolue kannattaa eri asioita kuin ollessaan oppositiossa.

Hienoa olisi, jos asiat voisi käsitellä aina vain asioina.

En kuitenkaan näe, että tähän valuvikaan on demokratiassa yksinkertaista ratkaisua.

Jos demokraattisessa järjestelmässä luovuttaisiin puolueista edustajien ja ehdokkaiden takapiruina, niin äänestäjiltä puuttuisi silloin paljon tietoa poliitikkojen näkemyksistä. Niin paljon kuin sitä inhoankin, niin puoluejärjestelmä näyttää toimivan demokratiassa osana äänestäjien poliittista kuluttajansuojaa.

Kunnioitan joka tapauksessa suuresti poliitikkoja, koska heidän työnsä on tärkeää, ellei tämä jo tullut selväksi.

Ihanne olisi, jos kaikilla puolueilla olisi sellainen sääntö, että puhua, toimia ja käyttäytyä saisi puolueen jäsen miten haluaisi, kunhan ei selkeästi vahingoita puoluettaan tai toimi sen arvojen vastaisesti. Puolueen aatetta siis pitäisi puolueen jäsenen kannattaa, mutta sen toteuttamisen yksityiskohdissa olisi hänellä täysi vapaus valita.

Voin todeta äänestäväni Jeesuksen kuluvan kevään 2023 eduskuntavaaleissa Perussuomalaisia, mutta minun täytyy kuitenkin kehaista kahta eduskunnan ulkopuolista puoluetta, jotka ilmeisesti ovat melko hyvin onnistuneet tämänkaltaisen periaatteen kannattamisessa, nimittäin Muutospuolue ja Piraattipuolue.

Minun ihanteeni olisi ääliömäisen rehellinen puolue, joka vaikenisi joskus joistakin asioista ainoastaan kansallisen turvallisuuden elintärkeän edun vuoksi.

Joskus itse kunkin tekee myös mieli olla eri mieltä kannattamansa puolueen kanssa. Siksi minusta olisikin tervettä, että vaikka ammattipoliitikot hoitaisivatkin päivänpolitiikan, niin tavalliset ihmiset voisivat ainakin joissakin kysymyksissä joskus niinsanotusti kävellä päättäjiä sitovien kansanäänestysten keinolla poliitikkojen yli. Kysymys on siitä, mistä käytetään nimitystä suora demokratia.

Poliitikot aina tultuaan valituksi nimittäin jossain määrin irtoavat äänestäjiensä tahdosta. Koillis-Syyrian Rojavassa tällaista tapahtuu ilmeisesti vähemmän, mutta me emme ole nyt siellä. Heillä on erilainen järjestelmä.

Suoran demokratian – nykyiset kansalaisaloitteethan eivät yksinään sitä vielä ole – käyttö ei kuitenkaan sovi vallan erinomaisesti tilanteeseen, jossa me nykyisin olemme. Jos me järjestäisimme päättäjiä sitovan kansanäänestyksen puolustusliitto Naton jäsenyydestä, niin itänaapurinamme toimiva hirmuvalta eli moskoviitit sotkeutuisi varmasti mahdollisimman tehokkaasti kansanäänestyksen pitämiseen. Äänestys ei silloin olisi vapaa vihamielisestä ja voimakkaasta ulkopuolisesta painostuksesta.

Joskus voi joutua rikkomaan hyväksymiään sääntöjä vastaan, jotta kansakunta ei tuhoutuisi.

Oikeistopopulismi ja vasemmistopopulismi

Vastuulliset tiedotusvälineet tapaavat aina jauhaa ja varoitella oikeistopopulismista. Mutta jostain syystä eivät koskaan muista, tai ovat olevinaan kuin eivät muistaisi, että on olemassa vasemmistopopulismiakin.

Vasemmistopopulismin tunnusmerkkinä voidaan pitää sitä, että rahaa budjettikohtaan se ja se kaatamalla kaikki asiat lutviutuvat. Eli kyse on siitä, että kuvitellaan yksinkertaisella tavalla voitavan korjata monimutkaiset ongelmat.

Miksi natsit ovat niin vihaisia? No se johtuu siitä, ettei Suomen valtio ole antanut heille tarpeeksi diskorahaa.

Tai: Ensin haalitaan Suomeen ulkomailta suurempi joukko sopeutumiskyvyttömiä tai -haluttomia tai työkyvyttömiä tai -haluttomia ihmisiä, ja sitten näistä moniosaajista leivotaan uutta Nokiaa lappaamalla heidän tuekseen hirvittävä määrä veroilla kerättyä rahaa. Ja mikään raha ei ole tarpeeksi. Ja alkuasukkaiden suhtautuminenkin on vähän heikkoa tulijoihin, mutta hehän tässä ovatkin syypäitä moniosaajien heikkoon menestykseen yhteiskunnassamme.

Ja todelliset osaajat kiertävät Suomen kaukaa, koska meillä on korkeat verot ja siihen nähden pienet palkat.

Rakastan itse hyvinvointivaltiota. Ja itse asiassa olen siinä saamapuolella. Mutta rahan kaataminen pilvilinnojen johdatuksessa ei välttämättä paranna mitään maassamme. Tai missään muuallakaan. Silti vaikka monien rahareikien voidaan sanoa olevan hyviä kohteita verorahaa kuluttaa, niin kaikkeen ei verotuksella saatu pääoma myöskään riitä. Koska pääoma on aina rajallinen luonnonvara.

Emme koskaan pääse ihannoituun ihanneyhteiskuntaan, jota jotkut kutsuvat utopiaksi ja toiset kommunismiksi.

PS. Joudun varsin pian kaivamaan kuvettani ja ammentamaan pirusti omasta pussistani maksaakseni leikkauksen.

Millä lailla raivaan itselleni lisää aikaa interwebin tekstisessä maailmassa

En aina saa keksittyä itselleni riittävästi mielekästä tekemistä. Silti seikkaillessani interwebin tekstisessä maailmassa, jossa joskus on kyllä kuvia tai jopa videonpätkiä, minun tekee mieleni keskittyä mieluummin kaikkeen mukavasti luettavaan ja näkyvään sisältöön.

Niinpä rajoitan sellaisten tekstien lukemista, joissa on mieltäni riivauttavia avainsanoja. Todennäköisesti joku toinenkin on kirjoittanut samasta aiheesta jonnekin paremmassa tekstimuodossa, ja saatan törmätä siihen myöhemmin. Joka tapauksessa aika on rahaa ja lihapukuni on temppeli, johon ei tekstillinen saastaisuus kuulu.

Usein siis vältän sellaisten tekstien lukemista, joista löytyy seuraavia sanoja tai ominaisuuksia:

• tummaihoinen, mustaihoinen, valkoihoinen, rodullistettu. Mustaihoinen ja valkoihoinen kuulostavat molemmat sairauksilta. Itse asiassa sellainen sairaus kuin albinismi jopa on todistetusti olemassa. Mustassa Afrikassa noitatohtorit valmistavat usein albiinojen ruumiinosista taikakaluja. Taikakalujen aihiot raastetaan yleensä elävästä ihmisestä, tai näin olen siis asian ymmärtänyt. Nimitys tummaihoinen taas on liian yleinen ominaisuus kuvaamaan sopivalla tavalla montaakaan ihmistä annetussa asiayhteydessä. Voidaan toki sanoa, että samoalaisilla on tumma iho, mutta niin on useammalla miljardilla muullakin ihmisellä. Jos taas joku tuntemani ihminen viittaamalla "tummaihoisiin" tarkoittaa Saharan eteläpuolisen Afrikan negridistä väestöä, niin minä kysyn aina, että tarkoittaako hän eteläintialaisia. Näillä kun on pääsääntöisesti tumma iho. Termi rodullistettu taas on ilmeisesti keksitty tarkoittamaan kaikkia muita ihmisiä paitsi valkoisia. Minusta termi kuulostaa rasistiselta. Harvoin tuollaista sanaa muutenkaan tarvitaan yhtään mihinkään. Vai pitäisikö myös olla erillinen termi kaikille niille ihmisille, jotka eivät ole polynesialaisia? Jos ketään enää tässä vaiheessa kiinnostaa, niin minun mielestäni somalit kuuluvat tiukasti ottaen samoihin kaukasideihin kuin suomalaisetkin, vaikka he eivät ole valkoisia. Valkoinen tarkoittaa minun kirjoissani siis kaukasidisen suurrodun osajoukkoa.
• desimaalipisteen käyttäminen suomenkielisessä tekstissä. Jotkut eivät vain osaa. Ja eräät perustelevat desimaalipisteen käyttämistä suomenkielisessä tekstissä sillä, että englanti on tieteen kieli. Mutta miksi sitten nämä käyttävät desimaalipistettä suomenkielisessä tekstissä? Ja jos enkku on niin ihqu asia, niin miksei kirjoita koko tekstiään englannin kielellä?
  
• säännönmukaiset yhdyssanavirheet. Sanotaan se vielä uudestaan: yhdys sana virheet. Jos ihminen kirjoittaa suomeksi, niin pitäisi hänen myös kunnioittaa sitä kirjoittamalla kieltä oikein. Monella ihmisellä on lukihäiriö, ja silti näistä suuri osa on oppinut kirjoittamaan tekemättä kovinkaan usein yhdyssanavirheitä. Pitää vain nähdä vaivaa asian eteen. Erityisesti kansallismielisten suomalaisten luulisi panostavan hyvään suomen kielen hallintaan, mutta näyttää siltä kuin usein parhaimpia tässä jalossa lajissa olisivat Vihreiden tai Vasemmistoliiton kannattajat.
• kielen tai etnisyyden nimi kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Tämä on latinan kielen sääntö, ei suomen. Painukaa Roomaan, jos ei asia kiinnosta. Siltä suunnalta löydätte Vatikaanin. Tai etsikää lähin katakombi ja jääkää sinne.
• välimerkin jälkeen kirjoitetaan seuraava sana suoraan kiinni välimerkkiin. Tämä ei varsinaisesti ole suomen kielen raiskaamista, mutta se heikentää kirjoittamisen luettavuutta senkin vuoksi, että kun välimerkin kummallakin puolella on siinä kiinni sana, niin automaattisessa tekstinkäsittelyssä tällainen tekstinpätkä tulee aina samalle riville, koska ihmisen käyttämät sovellukset tapaavat rivittää tekstit niin. Lisäksi tapa antaa joillekin aiheen olettaa, että kirjoittaja on käynyt apukoulun.
  
• otsikon jokainen sana alkaa isolla alkukirjaimella. Tässä on yritetty matkia englannin kielen kirjoitussääntöjä otsikoille. Tosin englanninkielisissä otsikoissakaan ei kaikkia mahdollisia sanoja kirjoiteta isolla alkukirjaimella.
• yhdysviivan käyttämättä jättäminen silloin, kun sen pois jättäminen on kohtalokas virhe. Esimerkkejä: "Covid pandemia", "23 vuotias", "Victoria järvi" ja "Facebook ryhmä". Jos haluaa välttämättä olla käyttämättä yhdysviivaa, niin nämä neljä esimerkkiä kuuluisivat silloin vähän oikeammin kirjoitettuna näin: "Pandemia Covid", "vuotias 23", järvi Victoria" ja "ryhmä Facebook". Yhdysviiva mukaankirjoitettuna ilmaisu on vielä enemmän oikein, sillä suomen kielessä ei juurikaan tueta latinan kielen mukaista appositiorakennetta. Englannin kielessä vähän enemmän, mutta se on englanti. Näin, siis: "Covid-pandemia", "23-vuotias", "Victoria-järvi"  ja "Facebook-ryhmä". Tähän virheeseen törmään aina välillä jopa joidenkin luonnontiedenörttien kohdalla.
  
• suuraakkosilla kirjoitettu otsikko tai jopa koko teksti. Huutaminen ärsyttää minua, ja monia muitakin ihmisiä. Niin, on olemassa kirjoittamaton sääntö, jonka mukaan interwebin ihmeellisessä maailmassa kokonaan isoilla kirjaimilla kirjoitetut sanat, lauseet ja virkkeet ovat huutamista. Se pitää vain tietää.
• islamofobia. Tätä ilmaisua käyttävät yleensä sellaiset ihmiset, joiden mielestä islamia, sen arvoja tai käytäntöjä, pyhää kirjaa Koraania taikka profeettaa tai Jumalaa ei saa altistaa kriittiselle arvioinnille. Voin kuitenkin antaa ilmaisun käyttäjälle anteeksi, jos hän yhtä tosissaan puhuu kristinuskoon kohdistuvasta fobiasta.
  
• glitter. Yleensä paras käännös tälle sanalle olisi kimalle. Jos tunnet itsesi kovakorvaiseksi, niin se vika voi parantua alkamalla opiskella gandaa, joka on mm. Ugandassa laajalti puhuttu bantukieli.
• ruskeat tytöt. Ikään kuin jonkinlainen rodullinen ylpeys olisi huipussaan niillä ihmisillä, jotka nimittävät itseään ruskeiksi tytöiksi. Tosin olen minäkin vastoin kaikkea järkeä ja logiikkaa ylpeä siitä, että olen valkoinen. Vaikka ei edes ole olemassa sellaista asiaa kuin valkoinen rotu, koska kyseessä on ainoastaan kaukasidien osajoukko! Toisaalta ei kyllä ruskeuskaan ole rotu.
  
• iso kuva. Painu jo helvettiin! Suomen kielessä sanotaan kyllä ihan selvästi kokonaiskuva. Tuollaista ilmaisua käyttäville voisi tehdä hyvää alkaa opiskelemaan gandan kieltä. Tai Tok-pisiniä, joka on Papua-Uudessa-Guineassa puhuttava kreolikieli ja on maassa jopa yksi virallisista kielistä. Tok-pisin on rakenteeltaan hyvin yksinkertainen kieli, jonka syntyyn on usea ihmisten puhuma kieli vaikuttanut, eniten kuitenkin englanti. Kielen nimen ymmärtää englannin kieltä osaava, jos hän ymmärtää sanojen "talk" ja "pidgin" merkityksen. Mennään tässä jo hieman merta edemmälle kalaan, mutta tämän tekstini ilmestyessä olen jo hieman aikaa opiskellut itse toki pona -nimistä kieltä, jossa on perussanastoa vain noin 123 sanan verran. Veikkaan, että kieli on yksinkertaisin kaikista nykyään puhutuista kielistä. Kielessä ei myöskään ole aikamuotoja eikä monikkoa. Kielen onkin tarkoitus testata kielellistä minimalismia sekä Sapirin–Whorfin hypoteesia, jossa on kyse ajatuksesta, että henkilön puhuman kielen kieliopillisten ominaisuuksien ja kyseisen henkilön maailmankuvan ja käyttäytymisen välillä olisi järjestelmällinen yhteys. Opiskelen kieltä siis vain mielenkiinnon ja aivoverryttelyn vuoksi.
  

Putinin islamilainen pyhä sota

Venäjän oma muumio Vladimir Putin ilmeisesti nykyään yllyttää islamilaisia liikkeitä pyhään sotaan Länttä vastaan. Putinilla, putinisteilla ja islamilaisella maailmalla onkin paljon yhteistä. Islam oli syntynyt 600-luvulta jKr. alkaen islamilaisen imperialismin ja uskonnollisen suvaitsemattomuuden tarpeisiin.

Tosin erään modernimman käsityksen mukaan islam keksittiin arabien valloitussotien ja imperialismin ideologiseksi perusteluksi jälkikäteen.

Vähän samantapaista versiota "konservatismista" edustaa joka tapauksessa Putin itse. Ja kummallakin on sama vihollinen eli suhteellisen liberaali Länsi.

Olen itse asiassa jo aikaisemmin epäillyt sitä, että Putin ei ole ollenkaan ortodoksi, vaan hän on kääntynyt muslimiksi.

Kuvaavaa on, että Putin on sallinut Kadyrovin perheen joukkoineen perustaa islamilaisen diktatuurin Tshetsheniaan. Ilmankos Kadyrov nuorempi on lähettänyt innokkaasti raiskaajia Putinin ukrainalaisia vastaan käymään tuhoamissotaan.

Mikäs on ollessa miespuolisena muslimina, kun voittaa pyhässä sodassa joka tapauksessa tavalla tai toisella riippumatta siitä, voittaako vai häviääkö.

Jos voittaa sodan, niin palkintona on paljon ryöstösaalista, naispuolisia seksiorjia ym. Jos kaatuu pyhässä sodassa niin pääsee paratiisiin, jossa viini virtaa ja ikuisesti neitseellisiä kaunottaria riittää. Putin ei taidakaan olla niin kovin raitis.

Nykyään voisi kuitenkin kuvitella, että monet muslimit eivät enää kannata tätä perinteistä islamin näkemystä. Mutta se ei tarkoita, etteikö Kadyrov poppoineen kannattaisi. Ja Putin.

Pääsääntöisesti nimikristillisessä maassa, joka Venäjä on, Putinin ei tietenkään kannata julkistaa kääntymystään. Ei ainakaan vielä. Hitlerkin oli aikoinaan salannut uskonnottomuutensa. Kuvaavaa on, että natsisaksalaisten sotakoneiden siipiä ja kylkiä koristivat palkkiristit hakaristien sijaan. Natsihakaristi oli pistetty paljon pienemmässä koossa lentokoneiden pyrstön sivuvakaajaan. Jos natsit olisivat voittaneet toisen maailmansodan, niin palkkiristi olisi korvattu hakaristillä.

Lopuksi on tässä varmaan asiallista mainita, että lähinnä vain ne islamilaisen yhteisön jäsenet, jotka kannattavat alkuperäisemmänlaista islamin oppia ja käytäntöä, kannattavat hirmutöitä. Täytyy olla paljon sellaisia ihmisiä tässä suuressa yhteisössä, jotka joko ovat saaneet paljon länsimaisia vaikutteita ajatteluunsa tai ovat muuten ihan OK.

Sama pätee tietenkin natseihinkin. Täytyy muistaa, että juutalaisten pelastajana tunnettu Oskar Schindler oli natsi.

Ja missä on yksi, siellä täytyy olla toinenkin. Olen sillä lailla optimistinen henkilö.

PS. Putin ei kyllä muistuta Oskar Schindlerin hyvistä puolista. Putin on tavanomainen espanjalaistyyppisen falangismin kannattaja. Muistattehan Francisco Francon. Jotkut nimittävät sellaisia ihmisiä fasisteiksi.

Ylen asema kansan "valistajana"

Kokoomus ja Perussuomalaiset olivat vaalien alla ilmoittaneet hakevansa leikkauksia Yleisradion rahoitukseen. Se teki Ylestä jonkinlaisen vaaliteeman.

Kokoomus ehkä kannattaa Ylen rahoituksen vahvaa leikkaamista siksi, että se kokee rahalle löytyvän paremmin käyttöä muualla. Samaa motiivia on löytynyt Perussuomalaisten piiristä.

Kokoomus myöskin kannattaa asiaa siksi, että se haluaa yksityisten yritysten melko lailla jatkossa hoitavan myös Ylen tontin. Kokoomus on jossain määrin kapitalistien käsikassara.

Perussuomalaisilla lienee myös se motiivi asiassa, että noin 98 prosenttia Ylen toimittajista äänestäisi mieluummin Vihreitä kuin Perussuomalaisia vaaleissa. Tämä on oma arvioni, mutta tuskin kaukana totuudesta.

Kai onkin järkevää olettaa, että Ylen toimittajakunnassa on ideologista vinoumaa: tämän julkisomisteisen yhtiön toimittajiston poliittisten kantojen jakauma ei näyttäisi olevan lähelläkään puolueiden suhteellista osuutta eduskunnan paikoista.

Minusta tämä on täysin järkevä motiivi vastustaa Ylen mammuttimaista tehtävää kansan "valistajana".

Muuten, olen sitä mieltä, että Karthagoa ei ole tuhottava, vaan Yle ja sen toiminnot tulee jakaa poliittisille puolueille niiden vaaleissa ilmaistun kannatuksen mukaisesti.

Jos taas tämä vaikuttaa enemmän tai vähemmän vaikealta toteuttaa, niin minulle käy ratkaisuntapaiseksi myöskin se, että Ylen uutis- ja ajankohtaistoimitukset lakkautetaan kokonaan ja säilytetään lähinnä suoratoistopalvelu Ylen Areena, josta varsin monelle ainakin löytyy sopivaa katsottavaa. Myös minulle. Siteeraan Spede Pasasta: "Se on niin kiva." Spede ei sanonut tätä Ylen Areenasta, mutta lausunto sopii kuitenkin tähän yhteyteen.