Kurdit, Rojava, kommunalismi ja nationalismi, osa 2

Syyrian diktatuurivaltion koillisnurkassa sijaitsee tai ainakin on sijainnut (tiedä, miten siellä voi viettää normaalia yhteiskunnallista elämää nyt kun Turkki on sotilaineen huseerannut ja huseeraa siellä edelleen) paikallisten kurdien omin voimin toimeenpanema puoli-itsenäinen alue Rojava (olin julkaissut ensimmäisen kirjoitukseni Rojavasta yli puoli vuotta sitten pian Turkin alueelle hyökkäämisen jälkeen), jossa huomionarvoista on edistyksellinen hallintojärjestelmä. Selostan tässä kirjoituksessa lyhyesti, millainen se on.

Katsoin 26.2. Jeesuksen vuonna 2020 jokunen vuosi aikaisemmin tehdyn dokumentin Diplomaatista anarkisti (engl. alkup. Accidental Anarchist). Sen ohjelmakuvaus kuului näin:

Menestynyt brittidiplomaatti Carne Ross loi uraa mm YK:ssa. Syyrian sota pysäytti Rossin ja hän jätti uransa ja ryhtyi anarkistiksi, joka haluaa tasa-arvoa ja itsemääräämisoikeuden kaikkialle maailmaan.

Herra Ross tutustui myös Syyrian kurdien tilanteeseen. Dokumentin perusteella hän näytti katsovan, että Rojavan hallintomalli on anarkistinen.

Syyriassa laajalti kannatetun kommunalismin isä, yhdysvaltalainen Murray Bookchin, ei anarkistien tapaan kuitenkaan hylkää valtiota kokonaisuudessaan. Hän vain on kannattanut vallan laajaa hajauttamista.

Kurdien sankari Abdullah Öcalan oli vankilassa ollessaan tutustunut Bookchinin ajatuksiin ja kääntyi marxilaisesta kommunalismin kannattajaksi.

Öcalan taitaa olla vielä nykyäänkin vankilassa.

Syyrian kurdien järjestelmän puolustusvoimien rakenne vaikutti dokumentin perusteella kyllä melko anarkistiselta, mutta minusta koko järjestelmää ei ole syytä kutsua anarkistiseksi, koska Rojavassa on sentään ollut käytössä sellainen kapistus kuin valtio. Se ei ole ristiriidassa sen kanssa, että hallinto on rakennettu alhaalta ylöspäin ja paikallisyhteisöillä on maassa/alueella paljon valtaa.

Olen ajatellut lukea jossain vaiheessa Bookchinin luultavasti ainoan suomennetun teoksen Espanjan anarkistit : sankarilliset vuodet 1868-1936.

Bookchinin kommunalismi tuntuu minulle helpommin ymmärrettävältä kuin anarkismi, vaikka senkin voi – halutessaan – liittää osaksi anarkismin aatteellista jatkumoa. Löysin myös tämän mainion Jyri Jaakkolan kirjoituksen kommunalismista.

Rojavan poliittinen järjestelmä on yksinkertaisesti seuraavanlainen: Hyvin paikallisella tasolla ihmiset päättävät naamatusten asioista antiikin Ateenan tapaan – sillä erotuksella, että Rojavassa myös naiset saavat tehdä poliittisia päätöksiä. He myös valitsevat päätöksentekijät ylemmälle tasolle. Ja tällä tasolla valtuutetut tekevät taas päätöksiä. Ja äänestävät ylemmälle tasolle edustajansa. Jne. Lopulta ollaan korkeimmalla tasolla, jonka valtuutetut tekevät päätöksiä koko Rojavaa koskien.

Ilmeisesti alemmat neuvostot voivat myös valita edustajansa tilalle milloin tahansa uuden, jos edellinen ei ole miellyttänyt tarpeeksi.

Ilmeistä on, että Rojavassa jos missä EU:lle ainakin periaatteen tasolla tärkeä subsidiariteetti- eli läheisyysperiaate on voimassa.

En välttämättä kannata kaikkia hallinnollisia juttuja (enkä minä niistä paljoa tiedäkään), mitä Rojavassa on otettu käyttöön. Mutta tuo demokratian rakentaminen alhaalta ylös, ja klassisen demokratian olemassaolo demokratian perustana pidetyissä paikallisyhteisöissä on minusta idea, joka kannattaisi omaksua Suomeenkin.

Itselleni voisi kuitenkin tulla kummitusolo, jos pääsisin itse osallistumaan suoraan paikallisdemokratiaan, jonka kautta koko valtio rakennettaisiin. Mutta en silti haluaisi periaatteessa hylätä mallia.

Rojavan paikallisdemokratiamalli suosii tietenkin poliittisesti aktiivisimpia yksilöitä. Vääristymää voisi korjata tietenkin ottamalla käyttöön sveitsiläistyyppisen suoran demokratian sen rinnalle.

...
PS. 22.6.2020: Ja sama toisella kielellä: Curdes, Rojava, comunalisme e nasionalisme.