Neljä, ei kun kahdeksan, työviikkoa putkeen kylpyhuoneremonttia

Olin saanut tiedon kylpyhuoneremontin toteutumisesta Vantaan Pähkinärinteessä sijaitsevassa kerrostaloasunnossani. Jo pari vuotta aikaisemmin oli ollut asiasta puhetta, kun taloyhtiöni kylpyhuoneitten kuntoa oli käyty tarkastamassa.

Jostain syystä urakoitsijalla ei ollut yhteistietojani, joten jouduin lopulta soittelemaan itse perään. Sovittiin sitten aika aloituskatselmukselle. Nainen tuli paikalle tietokoneen kanssa ja mies otti kuvia kylpyhuoneestani.

Tein nyt sitten valinnat siitä, mitkä versiot hintaan kuuluvista asioista ottaisin kylpyhuoneeseeni.

Seinillä ja lattiassa ollut muovi korvattaisiin kaakeleilla, ja kattoon tulisi paneelia. Seinät tulisivat olemaan valkoisia ja lattiasta tulisi antrasiitin värinen. Kylpyhuoneeseen tulisi myös peilikaappi.

Koska minun kylpyhuoneeni aloituskatselmus oli pidetty viimeisenä, jouduin työssä viimeiseen "kattaukseen".

Ensimmäisissä asunnoissa työt alkoivat maanantaina ensimmäisenä päivänä kesäkuuta. Työt sai aloittaa aamuseitsemältä ja lopettaa viimeistään viideltä iltapäivällä. Meluavat työn osat sai aloittaa aamukahdeksalta.

Koska yöstä oli tullut minun "omaa aikaani", jolloin voin tehdä kaikenlaista muiden ihmisten pahemmin häiritsemättä, olin tavannut mennä hieman turhankin myöhään nukkumaan. Keväällä olin painunut usein vasta kahden jälkeen yöllä punkkaan, ja se oli jossain määrin paha, koska minulla on suuria taipumuksia olla saamatta kovin nopeasti unen päästä kiinni.

Aamuinen meluhäiriö saattoi olla mittavakin, ja saatoin herätä melko aikaisin aamulla sen vuoksi, enkä usein saanut sitten uudestaan unen päästä kiinni. Melun jatkuvaisuus saattoi myös aiheuttaa tämän.

Hajoaminen, siis mielen, oli lähellä. 

Veljeni S oli luvannut majoittaa minut oman kylpyhuoneeni remontin ajan. Hän asuu rivitalossa.

Alun perin remontin oli ollut määrä kestää neljän työviikon ajan.

Heinäkuun 20. päivänä maanantaina oli sitten minun vuoroni. Jo edellisen päivän iltana veljeni oli tullut hakemaan minua ja tärkeimpiä tavaroitani kotoani.

Päivämäärä on sikäli historiallisesti merkittävä, että heinäkuun 20. päivänä mutta eri vuonna eli vuonna 1944 kansallissosialistisen Saksan "armoitettu" johtaja Adolf Hitler oli selvinnyt hengissä eversti Claus von Stauffenbergin ynnä eräiden muiden konservatiivien suorittamasta salamurhayrityksestä.

Siinä oli vain se ongelma, että Hitler olisi kannattanut tappaa jo vuonna 1921, jolloin hän otti vallan eräässä mikropuolueessa. Hän piirsi omin käsin tuolloin uuden tunnuksen puolueelleen, joka oli valkoisen ympyrän keskellä kulmallaan seisova musta suoralinjainen hakaristi, ja ympyrän tausta oli punainen.

Hitlerin hakaristipiirroksen vuoksi kaikki vihaavat nykyään buddhalaisia, vaikka näiden uskonnollinen hakaristisymboli oli piirretty jo ennen Hitlerin piirrostyötä. Sama pätee tietysti myös Suomen ilmavoimien hakaristitunnukseen.

1940-luvulla diktaattori Adolf Hitleristä tuli sotilaallisteknisenä amatöörinä suuri sotilastrateginen ongelma maansa muulle sotilasjohdolle suuruudenhulluutensa ja viimeistään vuoden 1941 kesällä alkaneen huumeidenkäyttönsä vuoksi, joka tosin melko varmasti saattoi edesauttaa edellistä. Mutta ei siitä nyt sen enempää. Paitsi se, että koktailiin kuului myös mm. vitamiineja ja hormoneita. Hitler vihasi lääkärin kosketusta, paitsi sen yhden lääkärin, joka osasi käyttää lääkeruiskua hellästi.

...Tämä veljeni S on vanhempi pikkuveljistäni, ja hän on noin kolme ja puoli vuotta minua nuorempi. Hänellä on myös vaimo W ja tytär L. Pienempi pikkuveljistäni J, joka on minua 17 vuoden verran nuorempi, on asunut jo kuuden vuoden ja yhdeksän kuukauden ajan ulkomailla.

Kerrotaan J:n saaneen alkunsa siksi, että eräs sukulaiseni oli halunnut perheeseemme syntyvän vielä yhden lapsen ja siksi kääntynyt Jumalan puoleen.

Sain veljeni ja hänen perheensä Espoon Lähderannassa sijaitsevasta rivitaloasunnosta omaan käyttööni veljeni työhuoneen yläkerrasta. Samassa kerroksessa sijaitsevat myös S:n ja W:n makuuhuone sekä L:n huone. Niin, ja kylpyhuone. Alakerrassa sijaitsevat olohuone ja keittiö ja vessa.

Rivitalonpätkään kuuluu myös takapiha.

Periaatteessa olisin voinut jo ensimmäisen viikon jälkeen muuttaa takaisin kotiini, koska pahin mekkala olisi ollut silloin jo kylpyhuoneessani ja asunnossani ohi, mutta olisin kyllä silti hajonnut jo pelkästään työn aiheuttamista aistivaikutelmista melko nopeasti. Kyse olisi siis ollut univajeesta, kuten varmaan arvannet.

Ja toiseksi, olisi ollut kauheata joutua käymään suihkussa ja myös pienet ja isot asiat toimittamassa kotitalon kellarissa joka päivä. Ja siinä olisi ollut vielä se, että olisin joutunut kulkemaan ulos asunnostani eteisen ja kylpyhuoneen muista asunnon osista eristävän muoviseinäkkeen kautta, johon sai aikaiseksi miehenmentävän aukon käyttämällä vetoketjua. Muoviseinäkkeen tehtävä oli estää pölyn ja muun moskan kulkeutuminen työ-tiloista taaempana sijaitsevan muun asunnon puolelle.

Olin ottanut mukaani myös hieman lukemista. Siihen sisältyi Ilkka Saaren kirjoittama 200-luvun jJs. Rooman valtakunnan poliittisesti ja sotilaspoliittisesti myrskyisiin vuosiin sijoittuva historiallinen romaani Rooman alkava auringonlasku. Kyseessä on kirjastolaina, jonka jouduin palauttamaan. Myöhemmin sain lainattua sen uudelleen.

Lukemistooni kuului myös erään kaverini LT:n minulle halvalla poistomyynnistä hankkima Reino Myllymäen kirjoittama tietokirja Hävittäjälentokone 1919–1939. Niin, ja sitten vielä suomi-latina-suomi-sanakirja ja yhden wanhan kaverini kirjoittama ohut runokirja.

Olin myöskin lukenut Topias Haikalan kirjoittamaa tietokirjaa Kielet ennen meitä, joka kertoo Suomen alueen kielioloista kautta aikojen. Se oli kirjastolaina, jonka jouduin palauttamaan liian aikaisin kirjastoon enkä ole vielä saanut sitä uudestaan luettavakseni. Sen aihepiiri on kannaltani mahdollisimman kiinnostava.

Olin joutunut jättämään kotiini niin kuntopyörän kuin käsipainoni.

Aina silloin tällöin L kopitteli tai peluutteli lentopalloa kanssani taloyhtiön yhteispihalla. Tämä piti yllä ainakin lievästi kuntoani. Myöhemmin hänen aloitettuaan kesätauon jälkeen jalkapallonpeluun kopittelut jäivät vähemmäksi.

Ennen pitkää rupesin tekemään veljeni luona asuessani myös mm. hitaita etunojapunnerruksia, ja jopa kyykkyyn-ylös-liikkeitä, joita en ollut harrastanut moneen vuoteen.

Vatsalihasliikkeitä sain tehtyä hävettävän vähän. Melko vähän tuli tehtyä lankutustakin.

Eikä siinä kaikki. Melkein aina unohdin pistää silmiini silmätippoja aamuisin. Olin tavannut tehdä sen selälläni punkassa maaten, koska siten osumistodennäköisyys on suurempi. Mutta sänky veljeni minun käyttööni antamassa huoneessa on paljon kapeampi kuin oma sänkyni, joten estääkseni pään osumisen sängyn laitatukeen minun oli pakko oikaista itseni kunnolla sängyn pituusakselin suuntaiseksi. Ja se vaati ylimääräistä vaivannäköä.

Välillä kyllä muistin ja viitsin pistää tippoja silmiini myöhemmin päivällä, kun olin saapunut väistötiloihini riennoiltani. 

Minulla on kännykässäni askelmittari, jota olen tuijotellut tiiviisti. Mutta omat kävelytavoitteeni ovat olleet varsin maltillisia. Niitä on kuitenkin edesauttanut se, että olen jo vuosien ajan toiminut eräässä minulle tärkeässä lafkassa kävelylenkkien vetäjänä.

Kävelytavoitteitteni mukaan minun tulisi saada joka arkipäivä 5000 askelta mittariin, ja jos en jostain syystä saa jokaiselle päivälle tätä lukemaa, niin minun pitää saada kunkin viikon arkipäiville keskimäärin vähintään sen verran. Niin, ja vaatimuksiin kuuluu vielä se, että minun tulee saada 150 kardiopistettä mittariin viikkoa kohti. "Kardio" viittaa tässä luonnollisesti siihen, että sydän joutuu tekemään jonkin verran enemmän työtä.

S:n ja hänen perheensä luona asuminen kuitenkin jostain syystä lisäsi hinkuani kävelemiseen.

Lisäksi heidän laajempi kotinsa lisäsi jalkojen käyttöä. Ja tähän liittyy myös ravaaminen kodin sisäisiä portaita pitkin ylös ja alas. Ihmettelen, kuinka en onnistunut kertaakaan telomaan itseäni näissä portaissa.

Arkipäivisin olin tavallisesti matkannut lyhyehkön matkan kahdella eri bussille lafkan paikalliseen toimipisteeseen Martinlaaksoon. Matkan pituus piteni jonkin verran kylpyhuoneremontin myötä, mutta ei mitenkään kaamean rasittavassa määrin. Edelleen jouduin kulkemaan kahdella eri bussilla, vain hieman eri reittiä ja vain maltillisessa määrin tosiaan pitemmästi.

Itse asiassa tunnuin pärjäävän yhä paremmin bussimatkustuksessa.

Olin osittain isäntäväkeni ruoissa kotivierailuni aikana ja osittain omissani. Kuumat juomat eli teet ja muut yrttijuomat hankin itse.

Rankinta elossani vieraassa kodissa, vaikka se kuului kannaltani läheisille sukulaisilleni, oli se, että jouduin elämään muiden ihmisten sääntöjen mukaan. Tämä vaikutti hermoihini. Varmaan jossain määrin isäntäväkenikin hermoihin.

Yritin parhaani mukaan noudattaa sääntöjä, jotka eivät olleet minun.

Olin kerran aikaisemmin samana kesänä käynyt heidän kanssaan mökillä. Jo pian muuttoni jälkeen jouduin tai pääsin käymään S:n ja L:n kanssa siellä myös. Samalla viikolla olin käynyt yhden kerran iltalenkillä heidän kotitanhuvillaan S:n kanssa.

Tapaan kestää mökillä oloa noin kaksi vuorokautta kerrallaan. Tuolla kesäkauden toisella kerralla jouduin olemaan mökillä perjantai-illasta maanantaiaamuun. S heitti minut lafkan paikallisen toimipisteen läheisyyteen kotimatkalla, sillä minulla oli velvollisuuksia.

Alkuvuonna olin saanut lähetteen Peijaksen sairaalaan konsultaatioon. Siellä minut tutkittiin, ja sain tietää, että olen pääsevä pienimuotoiseen noin tunnin kestävään leikkaukseen, jolla hoidettaisiin upeasta ruumiistani pois eräs jo hyvän aikaa olemassaollut pieni, mutta ärsyttävä, vaiva.

Kun siitä ovat ihmiset kyselleet, että mikä leikkaus se oikein on, olen tavannut kertoa heille, että kerron asiasta tarkemmin ensi tai sitä seuraavana vuonna. 

Lähes joka viikko perjantaisin urakoitsija lähetteli väliaikatiedotteita osakkaille.

14.8., jonka alkuperäisen aikataulun mukaan olisi pitänyt olla remontin viimeinen päivä omalla kohdallani, sain urakoitsijalta sellaisen tiedotteen, jossa kerrottiin siitä, että remontteihin tarvittavia tarvikkeita oli saamatta ja että oman kylpyhuoneeni remontti oli kestävä syyskuun ensimmäiselle täydelle viikolle asti.

Tieto hieman masensi minua. Ja sitten piti kertoa tieto myös S:lle, W:lle ja L:lle. Ei ollut kyse vain yhden tai kahden viikon pidennyksestä vaan neljän viikon.

25. elokuuta menin S:n mukana autolla katsomaan, mikä on reitti paikkaan, jossa L pelaa. Kun S oli lähtevä piakkoin lyhyeksi aikaa ulkomaille katsomaan veljeämme J:tä, niin minun oli määrä sen aikana hoitaa nämä autokuljetukset.

L:n pelaamisen aikana kävin S:n kanssa kulkemassa eräällä luontopolulla. S näytti minulle polun varrelta vaikeamman reitin, jonka alussa metsässä oli hyvän aikaa puunjuurakoita polku täynnä kumpuilevassa maastossa ja sen jälkeen varsin pitkällisesti pitkospuita kulkemassa suon yli.

Pitkospuita oli jossain määrin hankala kulkea, sillä ne eivät olleet välttämättä suoria eikä niiden pintakaan välttämättä ollut ihan tasainen tai vaa'assa. Sai olla tosissaan varuillaan, ettei suistuisi jommalla kummalla jalallaan suolle. S taas kulki tottuneesti hirveää vauhtia, sillä hän oli kulkenut saman etapin monta kertaa aikaisemmin. Onneksi sentään ei ollut satanut. Sanotaan, että liukkaus ei olisi ollenkaan helpottanut askeltamista.

3640 askelta tuli askellettua tällä luontopolulla ja matkaa tuli tehtyä 2,27 kilometrin verran. Matka oli askelten määrään verrattuna tavanomaista raskaampi, mutta koko päivän saldo oli "kotiin" päästyä joka tapauksessa yli 9400 askelta.

Olin ehtinyt jo hieman pohtia, että onko kävely mennyt minulla jotenkin päähän. Kun olin palaamassa riennoiltani saman päivän iltapäivällä veljeni kotiin, matkan loppupäässä olin hypännyt bussista pois paljon myöhemmin kuin tavallisesti.

Olin ollut sinä päivänä lafkani hallituksen kokouksessa, mikä merkitsi sitä, että olin saava paljon vähemmän askeleita mittariin kuin tavallisesti, koska en olisi ollut vetämässä kävelyryhmääni. Pitihän minun nyt kävellä sen verran "ylimääräisiä" askeleita, että saisin edes miniminormimäärän täyteen.

Ennen tätä olin saanut tiedon, että keskiviikkona 2.9. minulla olisi oleva kauan kaivattu leikkausaika toisessa sairaalassa. Olin jo ehtinyt uumoilla, että minut on unohdettu. Eräs tietäväinen tuttuni oli kyllä sanonut minulle, että jos kyse ei ole kiireellisestä leikkauksesta, niin se helposti siirretään tapahtuvaksi vasta kesän jälkeen. Syyskuun toinen päivä melko kirjaimellisesti on juuri kesän jälkeen, täytyy myöntää.

Tavanomaisesti olin viime vuosina käynyt sukuloimassa noin kerran kolmessa viikossa nk. kummilatätilässäni. Kyseessä on minun ja veljieni entinen mummila. Veljeni luona asuessani kävin jonkin verran useammin siellä keskimäärin. Kolmen vanhemman aikuisen lisäksi paikassa asuu kaksi koiraa.

Pian väliaikaisen muuttoni jälkeen olin joutunut käymään kotonani noutamassa lisää lyhyitä kalsareita, joita olin muistanut ottaa turhan vähän mukaani.

Kun myöhemmin kävi ilmi, että remontin kesto suurin piirtein kaksinkertaistuisi, kävin hakemassa kotoani vielä kahdet kynsisakset, kynsileikkurit ja hiustenlyhentimen.

Olin antanut ensimmäisen kerran sitten vuoden 2011 naamakarvoitukseni rehottaa. Nyt vedin ensialkuun hiukseni lyhyemmiksi.

Vuonna 2011 kyse oli ollut siitä, että parranajokoneeni oli mennyt särki. Rupesin ajamaan naamaani uudestaan vasta siinä vaiheessa, kun karvaus alkoi enemmän ärsyttää ja kun olin saanut ostettua uuden parranajokoneen.

Sinä vuonna olin lafkani työntekijän kanssa ollut ständillämme esittelemässä yhdistystämme eräillä messuilla. Tilaisuuden melko loppuvaiheessa paikalle tuli Pekka Haavisto, jolle kerroimme asioita yhdistyksemme toiminnasta.

Tänä Jeesuksen vuonna 2026 päätin olla melkein kuin Raamatun Simson, joka oli tehnyt Jumalalle lupauksen ja siksi jätti hiuksensa lyhentämättä. Simson oli ollut tämän ammatinvalintansa jälkeen nasiiri. Itse päätin jatkaa naamakarvoitukseni kasvattamista aina siihen asti, kun olen päässyt muuttamaan takaisin omaan kotiini. 

Ja se pienimuotoinen leikkaukseni. Olin tehnyt hirveästi muistiinpanoja kännykkääni, jotta löytäisin Meilahdessa sijaitsevaan oikeaan paikkaan. Syyskuun toisena päivänä lähdin hyvissä ajoin matkaan löytääkseni paikalle riittävän ajoissa.

Jouduin käyttämään kahta bussia, koska tarjolla myös ollut yhden bussin menetelmä olisi vienyt minut perille jonkin verran väärään aikaan. Loppupäässä etenin hiukan epävarmasti. Mutta löysin paikan päälle kuitenkin sen verran vikkelään, että istuin jo odotustilassa tunnin ja viisi minuuttia ennen kuin oli sovittu aika leikkaukselle. Puoli tuntia aikaisemmin oli sanottu olevan hyvä aika olla paikalle saapuneena.

Kävin jännitysvirtsan kertymisen vuoksi odotuksen aikana kaksi kertaa vammaisvessassa.

Tässä vaiheessa huomasin Kanta-palvelusta ilmoituksen, että minulle oli määrätty 1000 mg parasetamolia.

Lopulta minut kutsuttiin operaatiohuoneeseen ja vieläpä aivan sovittuun aikaan. Olin pelännyt joutuvani odottamaan jonkin verran ylimääräistä.

Astuin tilaan naama luultavasti kalpeana. Paikalla oli kolme henkilökunnan jäsentä, jos muistan oikein, jo jonkinlaisiin lääketieteellisiin vermeisiin sonnustautuneina.

Yksi heistä totesi ikään kuin kysyen, että olinko tullut ao. leikkaukseen. Vastasin myöntävästi. Seuraavaksi käytiin läpi erinäisiä asioita. Tässä vaiheessa kävi leikkausväelle ilmi, että olin unohtanut olla ottamatta viitenä edeltävänä päivänä verenohennuslääkkeeni Primaspanin. Koska leikkaukseen liittyi voimakas potentiaali verenvuotoon, ei leikkausta voinut nyt suorittaa.

Veljeni S:n olisi pitänyt tulla hakemaan minut pois sairaalasta. Soitin hänelle nyt ja sanoin, että tulen omia teitäni pois.

Takaisin Mannerheimintielle oli huomattavan helppo löytää.

Minä, joka olen melkoisen hyvä noudattamaan kirjallisia ohjeistuksia, olin tällä kovin tärkeällä kerralla jättänyt noudattamatta niitä. Minua otti päähän.

Kävin kuitenkin vielä saman päivän aikana noutamassa apteekista minulle määrätyt särkylääkkeet. Ne kuitenkin säilyisivät hyvän aikaa.

Seuraavana päivänä eli keskiviikkona 3. syyskuuta olin kulkenut busseilla "kerholle", kuten minä sitä nimitän. Olin osallistunut aluksi erääseen vapaaehtoistyöntekijöiden tapaamiseen, joka alkoi 11:n maissa. Veljeni oli määrä hakea minut paikalta varttia vailla kahdeltatoista, koska hän olisi lähdössä kaukomaille veljemme J:n luokse. Matkailuun olisi sisältyvä myös jonkinlainen määrä omaa palkka- tms. työtä.

Menin ulos odottamaan ajoissa. Sitten S soitti kertoakseen, että ehtisi paikalle vasta kahdeltatoista. Sovin hänen kanssaan, että hän voi hakea minut erään kaupan luota. Tein pikku kävelylenkin lähimaastossa odottaessani hänen saapumistaan.

Tiellä, joka vie Helsinki-Vantaan lentoasemalle, S ajoi auton levähdyspaikalle. Vaihdoimme nyt paikkoja.

Ajoin lyhyen loppumatkan matkaajien jättöpaikalle. S haki siellä kärryt matkatavaroidensa kuljettamista varten ja lähti sitten menemään. Minä ajoin oman kotini parkkipaikalle ja jätin auton sitten omaan parkkiruutuuni. Tämä siitä syystä, että en ollut varma siitä, että olisiko lafkani läheisyydessä riittävästi eli yksi parkkiruutu vapaana minulle olemassa.

Tämän jälkeen soitin lafkaani kertoakseni, että olen tulossa ihan viime tingassa klo 13 alkavaan ryhmään, jonka yksi vetäjistä olin. Ja sitten vain hyppäsin ilahduttavan aikaisessa vaiheessa paikalle saapuvaan bussiin. Ja Louhelan kyljessä hyppäsin toiseen bussiin, joka myöskin saapui paikalle mukavan nopeasti. Eli aikaisin.

Ehdin melkein täysin ajoissa ryhmäämme.

L sairastui sitten flunssaan. Mutta oireilu ei ollut kovin pahaa.

Seuraavan viikon maanantaina jouduin aamulla toteamaan, että hän on lähtenyt jonnekin. Hän oli koulussa.

Tätä edeltävänä päivänä olin käynyt bussien avustuksella vaeltelemassa yksin maailmalla, vaikka vaelteleminen yksin ja varsinkin sunnuntaipäivinä on minulle ollut kauhistus. Halusin antaa L:n hieman omaa aikaa viettää kotona. Paluumatkalla kävin ostamassa hänelle lähikaupasta vielä levyn suklaata toipumisen vauhdittamiseksi.

Toipuminen olikin sitten tosiaan nopeaa. Illemmalla hän jo pyysi minua ulos pallottelemaan kanssaan. 

Saman maanantain iltana minun oli ollut määrä viedä L autolla pelaamaan jalkapalloa suhteellisen kaukaiseen paikkaan. Ja hakea hänet sieltä.

Mutta veljeni S olikin tullut siihen tulokseen, että kun en ole pahemmin ajanut autoa viimeksi kuluneiden vuosien aikana, niin ajaminen voi olla turhan jännittävää minulle. Joten hän oli sopinut L:n pelaajatoverin isän kanssa, että tämä voi tulla hakemaan L:n ja tuoda tämän sitten vielä takaisinkin.

Paitsi että tottumusta oli karissut auton ajamisesta, niin toki oli olemassa sellainenkin ongelmakohta kuin se, että S:n ja hänen perheensä autolla en ollut juurikaan ajanut. Joten jouduin kiinnittämään oudon auton hallintalaitteisiin enemmän huomiota sen sijaan että olisin vain ajanut sillä.

Ennen wanhaan oli ollut kolmekin eri autoa, tai periaatteessa ehkä neljäkin, joiden käyttö oli ollut minulla varsin sujuvaa.

Lentosimulaattoritoiminnan olin joutunut jättämään kotiini. Myöhemmin kotoani hakemani ilotikku ei ollut suuri ilo, koska käyttötietokoneeni tehokkuus ei ole oikein ihan riittävä edes WWW-selaimessa käytettävään kevyt-lentosimulaattoriin GeoFS:ään.

Olin iltaisin harrastanut pitempiaikaista kieliharrastustani. Siitä joskus myöhemmin eli muutaman kuukauden kuluttua lisää. Epäviileät harrastukset ovat hauskoja. Tämä harrasteprojekti oli alkanut vuoden 2007 alussa.

Sukulaisteni kodissa sain myös käyttää heidän elokuvien ja tv-sarjojen suoratoistopalveluaan Netflixiä. Minulle tuli elävä tarve hankkia sellainen itsellenikin. Sitten kun katson minulla olevan taloudellisesti varaa siihen, vaikka kuukausimaksu ei suuri olekaan. Netflixin tai vastaavan olemassaolo vähentäisi elämän tylsyyttä.

Heidän kotinsa takapihan terassin yllä olevassa puisessa ristikossa kiemurteli viiniköynnös, joka oli tehnyt hyvän sadon tänä Jeesuksen vuonna 2026. Ja kun taivaan linnut olivat alkaneet osoittaa kiinnostusta niitä kohtaan, W haki ne sisälle torstaina S:n kaukomaille lähtöä edeltävän viikon torstaina. Jos linnut olivat alkaneet kiinnostua niistä, niin niiden täytyy olla jo melko lailla kypsiä, ajattelin. Ja sitten ei muuta kuin viinin tekoon.

Jokunen päivä aikaisemmin he olivat käyneet hakemassa viinintekotarvikkeet.

Alkupuhdistamisen suoritettuaan W oli perjantaina pistänyt – hirvittävän määrän – omia viinirypäleitä kangaspussin sisään. Ja hän sitten omin kätösin – hanskat kädessä – puristeli niitä pitkän ajan, jolloin mehu pääsi vapaaksi.

S:kin oli ryhtynyt lopulta mukaan viinirypäleiden puristeluun. Maistoimme myös kaikki yhden rypäleen, ja luonnontuote maistui erinomaiselta (paitsi että siemeniä ei kannattanut pureskella).

W:n isä on aikoinaan valmistanut paljon viiniä, joten tyttärelleen on jonkinlaista asiantuntemusta kertynyt itselleenkin. S:kin on saanut appiukon viinistä osansa, kun ovat käyneet isossa ulkomaassa vierailulla.

Perjantaina alakerrassa kolmeen pekkaan kävimme läpi toimenpideohjelman alakerrassa. Itse toimin tästä eteenpäin ohjeiden varmistuslukijana, sekä eräänlaisena välikuiskaajana wanhan eli 20 vuoden takaisen kokemukseni vuoksi.

Kun rypäleet oli saatu muserrettua W solmi säkin suun hyvin ja perusteellisesti.

Seuraavaksi kaadoimme hirveän määrän sata-asteista vettä rypäleaineksen päälle. Sen tapahduttua ryhdyimme odottamaan nesteen jäähtymistä 60 asteeseen tai hieman alle sen. S lähti tässä vaiheessa ulkona käymään, ja mitä luultavimmin oli lenkille mennyt.

Ennen sitä olimme nostaneet sammion lattialle tuolilta, jotta nesteen lisääntyminen siinä myöhemmin ei tekisi kantamisesta paljon vaikeampaa.

Viinirypäleitä tuli annokseen enemmän kuin ohjeessa oli lukenut, mutta sitä pitää pärjätä sillä, mitä on. Jouduimme pikkaisen soveltamaan vesimäärien kanssa.

Mittailin välillä "silmämääräisesti" nesteen lämpötiloja koettamalla kädelläni sammion kyljestä. Ehdin sanoa jossain vaiheessa W:lle, että lämpötila alkaa jo olla 60 asteen tienoilla.

S saapui takaisin kotiinsa. Ja väitti, että nesteen lämpötila oli jo vain 35 astetta. Minusta lämpötila oli edelleen selvästi tätä korkeampi.

S päätti pistää tässä vaiheessa ohjeen mukaisesti kemiallisia reaktioita nopeuttavan entsyymin sammioon. Tämä oli aivan oikea toimenpide.

Hosumalla tosin ei tule kuin hätäpäisiä lapsia. S jotenkin onnistui pistämään sammioon entsyymin sijaan hiivan. Nyt oli sitten pelko päällä, että lämpötila oli liian suuri hiivan hengissä selviämisen kannalta. S heitti heti perään entsyymin, ja sitten vain kylmää vettä perään.

Olin kovin peloissani, että viinimehu ei lähtisi käymään ja että jouduttaisiin ostamaan uusi pussillinen hiivaa.

Sammio suljettiin kannella, ja kannen reikään pistettiin vesilukko, ja vesilukkoon hieman vettä. Tämän jälkeen W raahasi sammion portaiden alapuolelle.

Lähellä keskiyötä S kuitenkin piristi minua kertomalla kuulleensa pulputusta. Painuin portaiden alle ja kuuntelin. Kyllä sieltä kuului pulputusta, joka oli hyvin heikkoa kyllä vielä, mutta pulputusta kuitenkin.

Lauantaina herättyäni pulputus oli jo selvempää. Saatoin huokaista lopullisesti helpotuksesta. Siteeraan Spede Pasasta: "Se on niin kiva."

Sitten S, W ja L lähtivät mökille.

Iltakuuden maissa kodin alakerrassa oli jo selvää viinin tuoksua. 

Sunnuntaina pulputus oli jo jatkuvaa. "Tästä se elämä lähtee!" ajattelin.

Veljeni ja hänen perheensä kotona tulin myöskin nauttineeksi enemmän tofua kuin koskaan elämäni aikana.

Tämä pätee jossain määrin mutta silti vähemmän myös riisiin.

Ja pätee myöskin kaupasta itselleni ostamiini eineslinssikeittoihin.

Tähän väliin sopii varmaan vitsi:

Suomalainen menee kiinalaiseen ravintolaan. "Haluatteko syödä puikot?" tarjoilija kysyy. 

Tiistaina 8.9. kävin heidän perheensä lähikaupassa tietoisena siitä, että tämä on viimeisimpiä kertojani siellä, toistaiseksi. Alkoi olla ihan haikea olo. Vaikka kaupan hyllystä ei edelleenkään ollut löytänyt minun ja S:n kaipaamia Bodom-järvi-oluita, vaikka järvi sijaitsee suhteellisen lähellä kauppaa. Sen sijaan minä olen joutunut hakemaan noita Hämeenkylän K-kaupasta.

Kaikki muistavat vuonna 1960 tapahtuneet Bodom-järven murhat. Vielä useammat saattavat tietää suomalaisen "äärimetallia" esittävän musiikkiyhtyeen Children of Bodomin.

Bodom-järvestä on ammennettu suomalaisen Fat Lizard -panimon olueeseen Lake Bodom vettä Bodom-järvestä, ja vieläpä yhtyeen siunauksella.

Kun S lähti kaukomaille, hän oli minun avustuksellani saanut kammettua mukaan joukon tuliaisia J:lle, ja tuliaisiin kuului Bodom Lake -oluita jokunen.

Mukaan mahtui myös ostamani purnukallinen aitoa suomalaista hunajaa sekä kirjastosta lainaamani elämäkerrallinen kirja CoB-yhtyeen laulaja-kitaristi-säveltäjä-sanoittaja Alexi Laihosta (1979–2020 jJs.), joka kirja on ilmestynyt vuonna 2019 mutta jonka paperisena versiona ostettavat kappaleet olivat käyneet vähiin. Lisäksi S on hankkinut J:lle omaksi kirjan E-kirjaversion.

Olin miettinyt, että ehtiikö L lukea kirjan kunnolla vain puolentoista viikon aikana. Mutta hän sai sen luettua alle yhdessä vuorokaudessa. Tunsin itseni amatööriksi kuultuani asiasta. Siinä on sivu kulunut poikineen.

Bodom-järvi-olut on muuten vaalea lager mutta maistuu hämmästyttävän suuressa määrin India Pale Ale -pintahiivaoluelta johtuen oluen varsin vahvasta humaloinnista. Jos Alexi Laiho on tykännyt tällaisista oluista, niin voin periaatteessa nostaa hänelle hattujani.

S oli palauttava kirjan minulle palattuaan kotimaahan, ja minä olin palauttava sen kirjastoon.

Normaaliin elämääni olivat ennen "väistötiloihin" muuttamistani kuuluneet illanistujaiset kotonani lauantaisin. Tällöin minä olen tarjonnut pienelle määrälle vieraita kahvituksen. Ja toverini herra JA-H on tuonut mukanaan kolme olutta, joista yksi on alkoholiton, ja minä olen nauttinut nämä kolme hänen kanssaan sitten puoliksi, ja olen maksanut niiden hinnasta myös puolet.

Yleensä näissä illanistujaisissa on katsottu jokin kaikille osanottajille riittävän sopiva elokuva tai vaihtoehtoisesti ollaan, harvemmin, katsottu jotain tv-sarjaa. Joko minun tai JA-H:n tekemistä tv-ohjelmatallennuksista taikka sitten jotain hänen käyttämästään suoratoistopalvelusta.

Muut osallistujat ovat sitten tuoneet omia juomiaan nautittavakseen, joko alkoholipitoisia taikka sitten alkoholittomia.

Olen jo aikoja sitten ideoinut, mutta en toteuttanut, ajatuksen koomakaapista. Idea tässä olisi se, että jos ihmisellä on tylsää tai hän haluaa olla jostain muusta syystä jonkin aikaa poissa tästä maailmasta, hän voisi viettää sen koomakaapissa, tajuttomana.

Asiaan kuuluu se, että letku syöttäisi ihmiseen ravinteita kaapissa olon ajan. Ehkä virtsakin pitäisi johtaa jonnekin. 

Periaatteessa eri paikkakunnilla voisi myöskin olla keskitetty koomahotelli, joka vaatisi minimaalisen vähän sopivasti koulutettua ylläpitohenkilöstöä, jos siis tällaiselle katsottaisiin olevan tarpeeksi tarvetta.

Haluan siis sanoa, että jossain määrin olisin valmis sanomaan, että kylpyhuoneremontit voisivat olla syy elää koomakaapissa vailla häiriöitä elämästä. Yksinelävällä voisi olla vaikka kotinsa vaatekaapissa miniversio, jossa kätevästi aika kuluisi aina siihen asti, että remontti on ohitse. Vaatekaappiin mahtuva koomakaapin versio voisi olla sijoitettuna pystyyn.

Koomakaapin käytössä olisi mielestäni ainoastaan kaksi huonoa puolta. Ensinnäkin se, että ihminen menettäisi siinä makaamalla luultavasti lähes sata prosenttia siitä ajasta, jonka ajan siellä loikoilee, sillä ei sitä elettävää aikaa saa siirrettyä kovin helpolla elämän loppupäähän. Ja toiseksi olisi huonona puolena se, että ihmisen lihakset surkastuvat, jos hän makoilee vain useammankin päivän, puhumattakaan kahdeksasta viikosta. Tähän pitäisi keksiä jokin ratkaisu, ettei koomakaapin käyttäjä tarvitse pitkällistä kuntoutusta tajuihin palaamisensa jälkeen.

Palattuani kotiini tein vihdoin tärkeän päätöksen naamatauluni tulevaisuudesta.

Olin veljeni ja hänen perheensä luona asuessani jättänyt naamakarvani rehottamaan. Vain viiksikarvojani olin rajannut parranajokoneellani tänä aikana, jotta ne eivät menisi helposti suuhun.

Mutta kun minulla nenä valuu normikansalaista enemmän, niin viikseni muodostuivat lopulta varsinaisiksi räkäjarruiksi. Se oli varsinainen logistinen ongelma.

Osasin oikeastaan aavistaa jo etukäteen, että olisin jättävä naamani karvaiseksi. Tärkein syyni tälle oli se, että parta naamassa vaikutan enemmän ikäiseltäni enkä ehkä huomattavasti nuoremmalta, vaikkakin vaikutelma voi syntyä myös ruumiinkielestäni. Lisäpontta vanhemmuuden vaikutelmalle antoi partakarvoissa jo näkyvä osuus harmaata.

Toisaalta en halunnut ajaa viiksiäni kokonaan pois. Etukäteen miettimäni ratkaisuni oli se, että parranajokoneeseeni kuuluvalla rajausterällä riipisin viiksikarvat selvästi lyhyemmiksi. Mutta kuitenkin siten, että olisi edelleen selvästi erotettavissa, että naamatukkataulussani on viikset.

Toinen vaihtoehto olisi ollut tehdä itselleen käänteiset Hitler-viikset. Eli sellaiset, että nenänreikien alapuolella ei olisi ollenkaan karvoitusta vaan vasta sivummalla. Mutta tämä olisi jopa minusta varsin epämuodikas ratkaisu. 

Muun parroituksen lopullinen kohtalo olisi päätettävä sitten, kun pituutta olisi tullut vielä selvästi lisää. Siis jos sitä tulisi. Minulla ei ole muutenkaan ollut maailman ykköslaatua parrankasvu.

Torstaina 10. syyskuuta iltapäivällä sain Maisa-palvelusta viestin, jossa kerrottiin, että minulle on varattu uusi leikkausaika. Leikkaus oli sijoitettu lokakuun alkupuolelle.

Sen siitä saa, kun on hölmö. Maisan viestissä uhkailtiin näin:

HUS on yhdistänyt leikkausjononsa ja sinulle voidaan tarjota leikkausaikaa mistä tahansa HUS yksiköstä. Jos perut ajan sijainnin takia, menetät paikkasi leikkausjonossa. Emme voi kuitenkaan taata, että saat uuden ajan haluamastasi yksiköstä. Kahden perutun ajan jälkeen poistamme sinut kokonaan jonosta. 

Olin kyllä jo aikaisemmin saanut tästä asiasta sisäpiiri-ihmiseltä tiedon. 

Mutta minulle myönnetty leikkaus tehtäisiin nyt sitten Hyvinkäällä. Merda con merda, e la tota es merda, sanotaan se näin Lingua Franca Novan (LFN eli elefen on romaanisiin kreolikieliin perustuva kansainväliseksi apukieleksi kehitetty kieli) kielellä.

Vanha kaverini JA lupasi minulle voivansa todennäköisesti sekä viedä minut sairaalaan että hakea sieltä. Hän sanoi aikovansa viettää leikkaukseni ajan uimassa.

Perjantaina 11.9.2026 oli lopulta se päivä, jolloin kahdeksan työviikon rupeaman oli määrä olla lopuillaan. Minulla oli olevinaan normaalin päivä-järjestyksen, johon tällä kertaa sisältyivät viralliset sadonkorjuujuhlat, jälkeen joitain meininkejä kotitanhuvillani Pähkinärinteessä. Jossain vaiheessa uskaltauduin sitten kotitaloni takaovesta sen sisään. Hiivin kotiovelleni ja kuuntelin melkein korva kiinni kotini ulko-ovessa. Ei kuulunut oven läpi minkäänlaista vihjettä siitä, että työhenkilöitä olisi vielä paikalla. Niinpä tunkeuduin sisään. Tietenkin kotiavaimellani.

Ja, oi, katso: kylpyhuoneeni vaikutti valmiilta. Olin täynnä pyhähköä henkeä ja riemua. Siteeraan Spede Pasasta (1930–2001): "Se on niin kiva." Minusta tuntuu, että käytän tätä siteerausta melko usein.

Kuljin pitempää kautta väistöasuntooni. Sain täyteen 10.000 askelta mittariin ennen saapumistani sinne.

Kerroin W:lle käyneeni katsomassa kotiani ja että mielestäni kylpyhuoneeni vaikutti valmiilta. Hän kuitenkin sanoi minulle, että ei kannata ruveta muuttamaan takaisin ennen kuin urakoitsija on näyttänyt vihreää valoa.

Mutta, oi, katso, uudestaan: Klo 17.15 tuli urakoitsijalta sähköpostiviesti, jossa luki näin: "Luovutettu asukkaille." Nyt täytyy kysyä, että keitähän muita minun kotonani asuu.

Kerroin ilosanoman W:lle. Hän sanoi ystävällisesti, että minun ei tarvitse pitää mitään kiirettä takaisinmuuttoni kanssa.

Taloyhtiöni remontoitavista kylpyhuoneista kaksi ei ollut vielä valmistunut viime viikolla. Mutta ne valmistunevat tällä viikolla.

Tähän iltaan kuului myös kuvien ottaminen L:n marsusta Vilhosta yhtä kaveriani varten sekä otuksen lempiherkun kurkun pilkkominen hänelle.

Seuraavana päivänä eli lauantaina heräsin jo aamuyöllä. Lueskelin artikkeleita kännykälläni jonkin aikaa punkassa löhöten. Sitten asetuin joksikin aikaa tietokoneen ääreen. Söin myös välipalaleipää. Katsoin sitten kelloa ja päättelin, että on liian aikaista vieläkin nousta ylös. Painuin sitten takaisin punkkaan. Jossain vaiheessa onnistuin nukahtamaankin.

Herätyskelloni soi yhdeltätoista. Talon muu väki vaikutti äänistä päätellen olevan hyvin hereillä. Nukahdin uudestaan.

Ennen puoli yhtä aloin havahtua jälleen maailmaan. Sitten vain aamutoimiin. 

Pakkasin reppuuni sen verran tavaroitani kuin sinne mahtui. Mukaan lukien yhdestä kaupasta väistöasuntokauden aikana ostamani Mozilla-eläimen pään. Mozilla-dinosaurus oli ollut yhteen aikaan vapaita ohjelmistoja ja käyttäjien yksityisyyttä kannattavan Mozilla-säätiön maskotti. Säätiö on kehittänyt ja jakanut sellaisia tärkeitä ohjelmistoja kuin Firefox-selain ja Thunderbird-sähköpostiohjelma.

Varsinaisesti kyseinen pää ei ollut Mozilla-eläimen pää, mutta se näytti siltä riittävässä määrin, joten siksi olin ostanut sen tuolloin. Sääli, ettei kapineen pienestä hinnasta senttiäkään mennyt Mozilla-säätiölle.

Vasta yli tunnin kuluttua ylösnousustani pääsin ajelemaan bussilla Pähkinärinteeseen. Kävin ensin kotonani pistämässä varsi-imurini virtapiuhan päähän.

Sitten tallustin omaan lähikauppaani, jossa ostelin reppuni täyteen elintarvikkeita. Mukaan lukien tämän juhlapäivän kunniaksi yhden Fazerin suklaalevyn. Maitosuklaalevyn, jollainen tekee pahaa suolistolleni tätä nykyä. Sitten kävelin kotiini, jossa otin tilannetta haltuuni.

Minulla on mitä ilmeisimmin ärtyvän suolen oireyhtymä, joka ei kylläkään osaa reagoida ikävästi koskaan mökkireissuilla. Ja väistöasunnossa asuessani se reagoi myös normaalia vähemmän huonosti.

Tein raivaustöitä ja uudelleenjärjestelyitä niissä kotini osissa, joissa kaikki oli vähän vinksin vonksin poismuuttoni ja remontin alkamisen jäljiltä.

Pyyhin tasoja ja pintoja puhtaiksi. Pölyä ja moskaa ei ollut kuitenkaan kovin paljoa.

Lopulta, kun aloin olla tyytyväisempi, lähdin ajamaan busseilla takaisin Lähderantaan.

Levättyäni hetken pari ajan, ja imuroituani ja päällisin puolin putsattuani ao. veljeni huoneen, vein omat tavarani veljeni perheen autoon. Lähestyessäni sitä olin kuulevinani auton suunnasta kuin vienon hälytysäänen. Kun kaukosäätimellä avasin auton lukituksen, ääni lakkasi. Ilmeisesti heidän autossaan on "löydä minut" -toiminto, jonka olin kenties vahingossa kytkenyt päälle.

Olin vähällä ollut unohtaa kirjani veljeni työhuoneen hyllyyn. Sain ne juuri ja juuri mahdutettu mukaan reppuuni, joka oli nyt varsin isossa ja painavassa kunnossa.

Seuraavaksi ajoin kotitanhuvilleni.

Otin ottanut mukaani vain strategisen määrän kantamuksia, jotka sain vietyä kerralla  parkkipaikalta asuntooni, joka sijaitsee yksien portaiden päässä ylöspäin tässä kerrostalossa.

Ennen lähtöäni autolla pois kotoani koin olevani kuin vieras omassa taloyhtiössäni. Se oli vain tunne, mutta hiivin kuin varkain takaisin autolle. Olin ollut niin pitkään asumatta siellä.

Taloyhtiöni ulkoroskakatos oli muuten asuessani toisaalla saanut uuden, erivärisen, maalipinnan.

Vein auton takaisin veljeni ja hänen perheensä taloyhtiön autopaikalle.

Sitten tallustelin ostamaan Lähderannan kaupasta paketin margariinia, koska semmoinen oli unohtunut ostaa aiemmalla kauppareissulla. Ostin myös rasiallisen vadelmia juhlan vuoksi. Minulla ei ole ollut tapana ostella vadelmia. Kävin oleskelemassa Lähderannan kodissa. Ja sitten ajelin bussilla kotitanhuvilleni ja kotiini.

Viime hetkellä ennen Lähderannasta lähtöäni olin joutunut toteamaan, että olin kokonaan unohtanut kahvivälineeni. Totesin L:lle ennen astumistani ovesta ulos, että tulisin hakemaan ne maanantaina.

Olin astunut uudestaan kotini ovesta sisään klo 19.01.

Tunsin olevani varsin uupunut. Siltä päivältä olin saanut kuusi ja puoli tuhatta askelta, mikä on melko hyvin lauantaipäivältä minulle.

Aloin pistää asioita lopullisempaan kuntoon. Ja tästä tuntui työviidakko vasta alkavan.

Siihen kuului myös imurointi. Varsi-imurini akku oli ehtinyt latautua täyteen.

Osa jatkojohdoista oli sisältä varsin pölyisiä. Käytin aikaa putsaamiseen. 

Sain valtavasti työtä tehtyäni kannettavan käyttötietokoneeni, joka on nuhapumppu, laitettua toimintakuntoon. Ulkoisten kaiuttimienkin laiton paikoilleen ja kytkemisen bassovahvistimineen se vaati, koska muuten nuhapumpustani ei lähde ollenkaan ääntä. Mutta on sillä käyttöarvoa. 

Huomasin, että olin jättänyt myös pyyhkeeni ja varmaan myös hilseshampooni Lähderantaan.

Ja viimeinen tärkeä asia, johon ryhdyin, oli viiksieni reilu lyhentäminen. Uudessa hienossa kylpyhuoneessani. Tämä tapahtui iltakahdeksan maissa. Nenävaluisen ihmisen kannalta isot viikset ovat helvetistä, jos ne sattuvat sijaitsemaan omassa naamassa.

Lopulta olin paljon tyytyväisempi naamatukkatauluuni.

Hiukseni ajaisin lyhyemmiksi vasta lähempänä kuunvaihdetta. Voisin myös harkita naamani karvoituksen ajamisen yrittämistä samaten yhdeksänmilliseksi samalla laitteella, jos siltä tuntuisi.

Parran pitäminen tuntui ainakin toistaiseksi helpommalta kuin sen ajaminen pois kaksi kertaa viikossa. Kunhan viiksiasia on kunnossa ja pysyy kunnossa.

Jossain välissä nostelin tulostimeni omalle paikalleen.

Kotini jäi vielä silti ensi alkuun melko huonoon kuntoon. Liikkuminen sen sisällä oli siksi vaivalloista ja jossain määrin vaarallistakin.

Yöllä jouduin vielä tyhjentämään makuuhuonettani, jotta pääsisin ylipäätään unten maille.

Sunnuntaina sain tehtyä tärkeimmät raivaustöistä ja kotini asetuksista loppuun. Nyt oli toinenkin, tehokkaampi, tietokone jo käytössä ja kaasuvivustohärpäkekin kytkettynä.

Hirveä homma oli ollut selvittää erilleen piuhakkeet ja sitten keksiä, mihin mikäkin piuha sopii.

Pelitietokoneeni ilmoitti varsin isosta määrästä päivityksiä käynnistettyäni sen nyt varsin pitkän tauon jälkeen.

Sain pestyä myös vaatteita. Pesukone toimi normaalisti ja hyvin.

Illemmalla kävin lentämässä kunnon lentosimulaattorilla. Kahden kuukauden tauon jälkeen tämä oli varsin tervetullutta ajanvietettä.

Ja hassua, että minun ei nyt tehnyt mieli ollenkaan sammuttaa valoa kylpyhuoneestani. 

Minulla on nyt kevyt olo. Siksi siteeraan lopuksi sittemmin edesmennyttä demokraattia ja toisinajattelijaa Tapio Tuuria (k. 2015): 

Olen koettanut ylläpitää sivistynyttä pontikan juomista. Siksi minulle olisi suuri uhraus luovuttaa kevyt olo -pullot romaneille ja ruveta juomaan pontikkaa suoraan jostain sangosta.

PS.:

Oikeastaan koko tämän vuoden ajan olen kärsinyt vähintään lievästä kyvyttömyydestä tuottaa blogitekstejä. Osasyy on pitkäaikainen kieliprojektini, joka on juuri näihin aikoihin suorastaan kriittisessä mutta varsin hyvässä vaiheessa. Olen joutunut/päässyt keskittymään siihen, ja siksi ei ole riittänyt paukkuja enää samassa määrin tuottamani blogosfäärin osan ylläpitämiseen. Kumma juttu että aivot voivat joskus väsyäkin kirjallisiin töihin.

Ja, kuten jo sanottu, niin kesäkuun alussa alkanut kylpyhuoneiden remontointi taloyhtiöni asunnoissa oli haitannut aamuyön ja varhaisen aamun elämääni kammottavan äänisaasteen muodossa. Vaikka ymmärrän, että nämä remontit on täytynyt tehdä, niin hermoni menivät varsin hyvin riekaleiksi aamuisen metelin vuoksi. Herätyskelloni oli normaalisti herättänyt minut arkipäivisin vasta kymmeneltä.

"Väistöasunnossa" asuminen stressasi minua myös siinä määrin, ettei tekstiä oikein syntynyt. 

Veljeni ja hänen perheensä kotona asuminen koulutti minut kuitenkin lopulta painumaan jo noin puoliltaöin punkkaan. Pelkään, että menetän tämän saavuttamani edun elämässäni nyt palattuani omaan kotiini.

Tämä vaatii nyt miestä minussa. Pitää ottaa tilanne haltuun.

Väistötila-aikana olin suuntautunut pääsemään takaisin omaan kotiini. Sen ohella, että minulla on oma kieliprojektini hoidettava, niin mihin minä nyt jatkossa suuntaudun?

Luulen, että joudun muuttamaan suhtautumistani elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen. 

Mutta nykyisen tilanteen aikaansaama piristyminen ei ainakaan haitanne blogitekstien tuottamista jatkossa.

Seuraava tässä blogissani julkaistava merkintä tulee muuten sitten olemaan ainakin jossain määrin poliittisluontoinen.

...Mielialani oli perjantaina noussut raketin lailla katon läpi (rivitalon, ei kerrostalon katto). Ja muistakaa, että ei saa sanoa, että mieliala tai mikään muukaan nousisi meteorimaisesti, koska meteorit eivät varsinaisesti nouse ylöspäin.

Vuoden 2025 Robin Hood -tv-sarja on syvältä jo heti alkumetreillä

Likimain kaikki tuntevat fiktiivisen anglosaksisen rosvopäällikön Robin Hoodin tarinan. Hänen tarinansa on sijoittuvinaan kahden hallitsijan, Juhana Maattoman ja Rikhard Leijonamielen aikoihin. Eli 1100-luvun loppupuolelle noin karkeasti arvioiden.

Viikinkitaustaiset mutta normanniranskaa äidinkielenään puhuneet normannit olivat ryhtyneet kruununperimyssyistä valloitusretkelle Englannissa vuonna 1066. Vain joidenkin vuosien aikana he onnistuivat valloittamaan itselleen varsin suuren osan Englannin maaperästä. Yksi toisensa jälkeen anglosaksiset linnanherrat ja piispat korvautuivat normannien edustajilla.

Vaikka täytyy sanoa, että tavallisen kansan osa oli ennen tätäkin ollut olla turpeeseen sidottuina maaorjina. Eli maatyöläisinä, joilla ei ollut oikeutta muuttaa työalueeltaan pois.

Normannien kieli vaikutti ennen 1500-lukua merkittävässä määrin englannin kieleen. 

Robin Hood on tarinoiden mukaan anglosaksi. Varhaisissa hänestä kertovissa tarinoissa hänen ei kerrota olleen mitenkään erityisen taitava jousiampuja. Tosin yllä mainitsemieni normannikuninkaiden aikana erityinen walesiläinen keksintö pitkäjousi ei ollut päässytkään vielä yleistymään Englannissa.

Kun tarinoita syntyi myöhemmin lisää, Robin Hoodista tuli sitten taitava pitkäjousen käyttäjä. Varsinainen anakronismi.

Kun Englannin kruunu rupesi myöhemmin vaatimaan tavalliseen kansaan kuuluvilta miespuolisilta alamaisiltaan jatkuvaa harjoittelua pitkälläjousella, niin jo poikaiässä alamaiset rupesivat harjoittelemaan jousiammuntaa.

Ensin pienemmällä jousella, ja iän ja voimien kasvaessa yhä isommalla eli pitemmällä ja vankemmalla jousella. Lopulta koko ikänsä harjoitelleen pitkäjousiampujan lihakset saattoivat olla hyvinkin groteskin oloisia tämän harjoituksen vuoksi.

Pitkäjousiampujien voidaankin sanoa olleen eräänlainen eliittiaselaji, koska hommaan harjaantuminen vaati niin pitkäaikaista ja piintynyttä paneutumista, vaikka jousiampujat sitten olivatkin "vain" tavallista kansaa.

Eliittisoturiuteen liittyy tässä sekin, että koska pitkänjousen jänne vedettiin ampumaan ryhtyessä korvan tasalla saakka, niin nuolta pitkin ei voinut varsinaisesti tähdätä, vaan kyse oli vaistoammunnasta, joka vaati pitkäaikaista harjaantumista ennen kuin osumistarkkuus oli riittävällä tasolla.

Pitkäjousi oli tappava ja tehokas ase oikeissa käsissä, ja tämä nähtiin Crécyn, Poitiersin ja Azincourtin taisteluissa mannermaalla vuosina 1346, 1356 ja 1415. Englannin pitkäjousimiesten avulla saavuttamat loistavat voitot olivat noloja raskaasti haarniskoidulle ranskalaiselle aatelisratsuväelle. (Olen muuten julkaissut tässä blogissani kymmenisen vuotta takaperin kirjaesittelyn Bernard Cornwellin teoksesta Azincourt – historiallinen romaani.)

Jos vertaa varhaisiin tuliaseisiin, niin ne yleistyivät alkeellisuudestaan huolimatta juuri sen vuoksi, että kuka tahansa kuolaava idiootti saattoi oppia käyttämään niitä auttavasti suhteellisen lyhyen harjoittelun tuloksena.

Mutta palataanpa pääasiaan. Lapsempana olin lukenut useaan kertaan John Finnemoren vuonna 1909 julkaistun Robin Hood -romaanin suomeksi (alkuteos on nimeltään The story of Robin Hood and his merry men). Se kuului lapsena rakkaimpiin kirjoihini.

...Viime vuonna 2025 sattuu olemaan julkaistu yhdysvaltalainen Robin Hoodista kertova draamasarja. Se löytyy vielä toistaiseksi myös Ylen Areenasta.

Rupesin monta viikkoa sitten katsomaan sitä. Mutta jo sarjan ensimmäinen jakso osoittautui kannaltani liian hapokkaaksi. 

Jakson kohdassa 9 minuuttia ja 36 sekuntia Robin Hoodin taustaltaan aatelinen anglosaksinen isäpappa sanoo vaimolleen:

Meidän pitäisi kääntyä heidän uskontoonsa. En tule tekemään sitä. En ikinä!

Sarjan tarinassa nimittäin vasta normannit olivat tuoneet kristinuskon Brittilään.

Tämähän on kuitenkin niin valhetta kuin olla voi. Finnemoren kirjassa sentään Robin Hood oli ollut piintynyt Marian, Jeesuksen äidin, palvoja, kuten kuka tahansa tavallinen anglosaksi oli ollut tuohon aikaan.

Hypätään kauemmaksi historiaan. 

Gaivs Ivlivs Caesar (100–44 eKr.) oli aikoinaan tehnyt kaksi sotaretkeä Britanniaan, mutta ei saanut muodostettua kuitenkaan pysyvää valloitusta, vaikka mannermaan puolella hän olikin käyttänyt onnistuneesti kaikkia mahdollisia tekosyitä uusien alueiden liittämiseksi Rooman valtakuntaan sekä oman maineensa lisäämiseksi siinä rinnalla.

Vasta keisari Clavdiuksen (10–54 jKr., vallassa 41– 54) aikana Rooma kuitenkin onnistui liittämään aikaa myöten varsin suuren osan Britanniaa valtakunnan osaksi.

Rooma jätti Britannian oman onnensa nojaan vuonna 410, sillä keisari tarvitsi Britanniaan sijoitettuja legioonia muualla. Ne eivät koskaan palanneet. Roomalaiseen sivilisaation omakseen kokeneet britit joutuivat nyt puolustautumaan omin neuvoin maakuntaan vyöryvien germaanien, ennen kaikkean anglien, saksien ja juuttien, laumoja vastaan.

Tässä vaiheessa britit melko lailla käsittivät olevansa kristittyjä, jotka puolustautuivat pakanallisia hyökkääjiä vastaan. Mutta koska Rooman legioonien mukana olivat lähteneet myös kaupunki-infrastruktuurista huolta pitäneet ammattimiehet, roomalaiset kaupungit Britanniass lahosivat paikoilleen huonon ylläpidon vuoksi. Tapahtui laaja maallepako.

Ennen pitkää germaanit saivat vallattua itselleen suurimman osan entisestä roomalaisesta Britanniasta. Lännessä säilyi jonkin verran kelttien enklaaveja. Walesissä säilyi kymrin kieli ja Cornwallissa kornin kieli, mutta jälkimmäinen sammui 1700-luvulla. Pohjoisessa Cumbriassakin oli ilmeisesti säilynyt brittikeltin kieli jonkin aikaa.

Valloittajia pakoon lähti isompi joukko brittejä sopivasti tuolloin jonkin verran autioituneeseen Bretagneen, jonne he toivat saarikelttiläisen kielensä.

Germaanivalloittajat eivät yleensä kovinkaan täydellisesti tuhonneet fyysisesti valloittamiensa alueiden alkuväestöä, mutta nämä alistettiin täysin ja näille tehtiin melko lailla selväksi se, että he olivat kakkosluokan kansalaisia. Tämä sai aikaan alkubrittien suhteellisen nopean kielenvaihdon, jolloin nämä sulautuivat valloittajiin.

Tässä historiallisessa tilanteessa sai alkunsa taru kuningas Arthurista, joka on 99-prosenttisesti legendaa mutta jolla lienee kuitenkin historiallinen ydin, joka on se, että jonkin aikaa jossain vaiheessa alkubritit kykenivät pidättelemään germaanien vyöryntää mailleen. Vuosisatojen myötä siihen vain liitettiin yhä enemmän ei-aitoperäistä aineistoa.

Valloittajat eivät pahemmin kääntyneet kristinuskoon, koska kristinusko oli sosioekonomisesti huonommassa asemassa olevien ihmisten uskonto.

Rooman paavi Gregorivs kuitenkin oli pannut toimeksi vuonna 596 ja lähettänyt lähetyssaarnaajia Englantiin. Tässä vaiheessa historiaa kristinusko oli alueella jo ajettu niin alas, että koko homma jouduttiin aloittamaan käytännössä alusta. Lähetyssaarnaajat rantautuivat Englantiin vuonna 597.

Jotta kääntyminen kristinuskoon olisi laajempaa, kannatti saada aina käännytettyä ensimmäisten joukossa paikallinen hallitsija, jonka esimerkkiä mielellään seurattiin.

Gregorivksen jälkeen tulleet paavit suosivat myös tätä tämän suurta projektia.

Paikallisia hallitsijoita huolestutti joutuminen mannermaisten hallitsijoiden verottamiksi. Siksi paavin lähettiläät otettiin yleensä paremmin vastaan kuin merovingivaltakunnan lähetystyöntekijät olisi otettu, jos näitä olisi tullut.

Lähetystyöntekijät tekivät työtään ihmisiä painostamatta ja varovaisesti. Vain noin 60 vuoden aikana kristinusko oli joka tapauksessa ehtinyt juurtua jo takaisin Britanniaan.

Paikalliset hallitsijat saattoivat arvostaa kristinuskoa siitäkin, että sen mukana tuli kirjallinen kulttuuri. Myöskin suhteet mannermaalle olivat vähemmän monimutkaisia, jos rapakon kummallakin puolella osapuolina olivat kristityt valtakunnat.

Takaiskujakin tuli, ja joskus käännytetyt kääntyivät takaisin pakanuuteen, ja lähetystyöntekijöitä karkotettiin.

Irlannista puolestaan alkoi tulla kristittyjä lähetyssaarnaajia Skotlantiin ja Pohjois-Englantiin ja jopa mannermaalle merovingivaltakunnan alueelle.

Ikävää on tosin se, että kun kristinuskoisia alkoi hallitsijan ohella olla jollakin alueella merkittävä määrä, niin pakanauskontoja alettiin kieltää, pakanuudesta kiinni pitäneitä vainota ja pakanallisia kulttipaikkoja sulkea tai jopa tuhota. Ihan niin kuin ei olisi uskottu siihen, että kristinusko on itsessään sen verran mukava ja mielenkiintoinen, että siihen kannattaa kääntyä.

Joka tapauksessa Britannia oli jo vahvasti kristitty siinä vaiheessa, kun pakanalliset viikingit alkoivat 700-luvun lopulta alkaen riehua Englannissa, ja Irlannissakin.

...Tanskalaiset viikingit järjestivät Lindisfarnen luostarissa vuonna 793 varsinaiset verikekkerit. Vuotta pidetään viikinkiajan alkuna. Lindisfarne oli ollut Britannian vauraimpia ja tärkeimpiä uskonnollisia keskuksia.

Kuulemma pakanat uskalsivat vähemmän hyökkäillä Skotlantiin. 

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kriminalisointi maailmalla

Tervetuloa suhteellisen pitkän blogimerkinnän lukemisen pariin, tällä kertaa. Esitykseni voi olla hieman monipolvinen ja väärämielinenkin, mutta pojasta polvi paranee: 

Sanoman lopetetun Tiede-lehden alaisen keskustelupalstan seuraajaksi yksityisen tahon perustamalla Tiedepalstalla eräs erikoisempi ajattelija on perustanut keskusteluketjun aiheesta "homofobia". Tämä tapahtui 5.7.2026. Kyseinen henkilö on ollut sitä mieltä lukemani perusteella, että vain homoseksuaaleilla voi olla homofobiaa. Kyseinen henkilö on myös sitä mieltä, että hänen uskontonsa eli yhdenlainen versio mormonismista  on tiedettä.

Kyseinen keskusteluketju on paisunut kuin pullataikina. Laitetaan nyt tähän linkki sivulle 35. Ketjun ensimmäiselle sivulle lukemaan pääsee halutessaan klikkaamalla sivun yläosan puolella näkyvää numerolinkkiä 1. Tai voi yksinkertaisesti klikata tätä linkkiä, jos uskallusta riittää.

Yksi ketjun keskustelijoista oli tuonut esille sen, että Helsingin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen Pride-kulkueessa oli ollut esillä mm. Palestiinan lippuja ja myös sirppi ja vasara -tunnuksia, joiden kantajat eivät ilmeisestikään tienneet, kuinka islamilaisissa maissa ja Neuvostoliitossa suhtaudutaan tai on suhtauduttu homoseksualisuuteen.

Olen saanut sen käsityksen, että homoseksuaalisuus sisäänkirjoitetaan yksilön aivojen neurologiseen rakenteeseen jo hänen ollessaan kohdussa. Asialla on jotain tekemistä hormonaalisten olosuhteiden kanssa. Homoseksuaaleja on pieni vähemmistö ilmeisesti kaikkiin kansoihin ja etnisiin ryhmiin kuuluvista ihmisistä, eikä sille mitään voi. Tavallaan. Jotkut kuitenkin yrittävät vähentää homoseksuaalien osuutta väestöstä "käännyttämällä", "eheyttämällä", aiheuttamalla juridisia seuraamuksia, tappamalla tai karkottamalla.

On olemassa myös jonkin verran transseksuaaleja, interseksuaaleja, aseksuaaleja ym., ja näidenkin syntyminen voi johtua melko lailla fysiologisista tekijöistä. Tosin alaikäisille sukupuolidysforian vuoksi tehtävät transhoidot ovat olleet viime aikoina jonkin verran vastatuulessa, jossain määrin Yhdistyneessä kuningaskunnassa maan terveysministeriön vuonna 2020 tilaamasta laajasta CASS-selvityksestä vuonna 2024 saatujen tulosten vuoksi.

Yllä mainittu keskustelija oli myöskin linkittänyt englanninkieliselle sivulle, jossa kerrotaan, millä lailla homoseksuaaleihin ym. lainsäädäntö suhtautuu eri maissa:

Map of Jurisdictions that Criminalise LGBT People

Tuon sivun ylälaidan puolessa on valikko, josta valita, millä kriteereillä maat tulevat käsitellyiksi luetteloinnissa.

Kun on valinnut kriteeriksi sen, että LGBT-ihmiset on kriminalisoitu, niin saadaan esiin kuva, jossa näkyy se, että lainsäädännöllinen vihamielisyys LGBT-ihmisiä kohtaan vallitsee ennen kaikkea Pohjois-Afrikan sekä Intiasta länteen päin sijaitsevissa islamilaisissa maissa. Pohjoisin näistä maista on Uzbekistan. Libanonkin on nykyään lähinnä islamilainen maa, vaikka maassa onkin vielä tänä päivänä merkittävänkokoinen kristitty vähemmistö, alkuväestö.

Jossain määrin nämä maat koostuvat niistä maista, joissa jonkinlainen versio islamilaisesta sharialaista on voimassa. Afrikan väkirikkain maa Nigeria kuuluu myös tähän joukkoon, vaikka maa ei ole läheskään pelkästään muslimien asuttama.

Osa listan maista sijoittuu Itä-Afrikkaan. Somaliaa lukuunottamatta maat eivät ole enimmäkseen muslimien asuttamia vaan kristillisiin kirkkoihin kuuluu ainakin merkittävä osa väestöstä. Mustan Afrikan kristilliset kirkkokunnat suhtautuvat keskimäärin nuivasti  LGBT-ihmisiin. Näissä maissa saatetaan uskoa, että homoseksuaalisuus on tuontitavaraa.

Amerikan mantereilla samalla lailla syrjivä laindäädäntö on Guyanassa, jonka väestö on uskonnolllisesti monimuotoinen. Yksiköön uskontokunta ei ole maassa hallitseva, mutta kristillisiin kirkkoihin kuuluu eniten ja jonkin verran vähemmän on hinduja. Muslimeita on merkittävä määrä ja sitten on vielä paljon pienempiä uskonnollisia yhdyskuntia.

Myös eräissä Karibian alueen maissa, joista tärkein on Jamaika, on voimassa syrjivä lainsäädäntö. Jamaika on lähinnä protestanttinen maa, vaikka maassa on myös muiden uskonnollisten ideoiden kannattajia, kuten rastafareja, jotka perinteisesti ovat olleet homoseksuaalien vastaista väkeä. Kuulemma nykyään eivät kuitenkaan ole sitä enää yhtä suuressa määrin, keskimäärin siis.

Intian itä- ja kaakkoispuolella on myös syrjivää lainsäädäntöä. Merkittävimmät näistä maista ovat väestönsä määrässä jättimäinen Indonesia sekä myöskin isokokoinen Bangladesh, ja myös Malesia. Nämä kolme ovat muslimimaita. Mutta myös buddhalaisenemmistöisissä Myanmarissa sekä Sri Lankassa on voimassa LGBT-väkeä syrjivä lainsäädäntö.

Muistan kuin eilisen päivän sen, että tiibetinbuddhalaisten hengellinen johtaja Dalai-lamakin on lausunut jotain homoseksuaalista yhdyntää vastaan, vaikka Tiibet ei ole nykyään itsenäinen vaan manner-Kiinan kommunistidiktatuurin vallan ja sorron alla elävä maakunta.

Mennessä Malesiaa idemmäksi joukkoon liittyvät paitsi Papua-Uusi-Guinea ja joukko pieniä saarimaita. Näissä maissa on paljon kristittyjä.

Tuolla palstalla on lausuttu myös, että Palestiina ei ole mukana koska se ei ole maa, jossa olisi vakiintunut lainsäädäntö. Sama henkilö oli huomauttanut kuitenkin, että Gazassa valtaapitävä Hamas on kuitenkin ääri-islamilainen shariaa soveltava järjestö, joten sen kantaa ei ole vaikea päätellä.

Mielenkiintoista on minusta se, että Jordaniassa ei LGBT-väestöä syrjivä lainsäädäntö ole käytössä tuon sivun mukaan.

Israel juutalaisineen tunnetusti suhtautuu LGBT-väestöön sallivasti. Israelin merkittävimpiin kaupunkeihin kuuluvaa Tel Avivia onkin kutsuttu Lähi-Idän homoseksuaalien Mekaksi, jos sallitte tällaisen ilmaisun.

Varsinaisessa, Saudi-Arabiassa sijaitsevassa, Mekassa taas eivät homot juhli, koska muslimit pitävät aluetta islamin syntypaikkana. Ja on varmaan muitakin syitä tälle.

Israelin ulkoministeriön sivujen mukaan Tel Avivissa oli yli 100.000 ihmistä osallistunut Pride-kulkueeseen kuluvan vuoden kesäkuussa. 

Tiedepalstalla oli lausuttu myös tällaista:

Vielä toistaiseksi perustamattomassa Palestiinan valtiossa valtaapitävien asenteet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen jäseniä kohtaan ovat tylymmät kuin natsi-Saksassa.

Kyllä minä kannatan Palestiinan itsenäisyyttä, mutta liberaali mielipiteeni on se, että tämä voi ja tämän kannattaa antaa toteutua vasta sitten, kun Israelille on ensin taattu turvalliset ja tunnustetut rajat ja kun on myös varmaa, että uusi Palestiina ei sodi LGBT-ihmisten oikeuksia vastaan. Ai niin, pitää taata etukäteen myös se, että uuden arabi-Palestiinan alueella on laillista ja muutenkin käytännössä mahdollista ihmisillä jättää islam niin halutessaan. Ei-sharia-lakia, pyydän.

Se, joka muistaa historiaa, niin muistaa myöskin sen, että kun Yhdistyneelle kuningaskunnalle oli ensimmäisen maailmansodan päätyttyä perustettu uusi Kansainliitto antanut hoidettavaksi Palestiinan mandaatin, niin heti ensitöikseen Brittilä perusti Jordan-joen itäpuolelle laaja-alaisen uuden maan nimeltä Transjordania. Tämä oli ensimmäinen arabipalestiinalainen valtio. Sen alue käsitti noin 4/5 Palestiinan mandaatin alueesta. Myöhemmin tämä maa itsenäistyi ja otti nimekseen Jordania.

Se joka muistaa historiaa, muistaa myös sen, että palestiinalaisiksi oli alun perin kutsuttu myös alueen juutalaista väestöä. Minusta vuonna 1948 itsenäistymässä ollut Israel teki kardinaalivirheen ottaessaan nimekseen Israel. Parempi nimi olisi ollut minusta vaikka Palestiina-Israel. Tai Heprea, tms.

Vaikka ymmärrän toki sen, että hellenistihallitsijoiden ja muinaisten kreikankielisten ajattelijoiden alueelle antama nimi voi iskeä hieman hermoon juutalaisia. Palestiina-nimihän tulee suurin piirtein nykyisen Gazan alueen alueella muinoin eläneistä filistealaisista, jotka olivat jossain vaiheessa olleet napit vastatusten juutalaiskansan kanssa. Tämä näkyy juutalaisen Raamatun suhtautumisessa heihin.

Palestiina-nimistä valtiota taas ei ole koskaan ollut olemassa historian aikana, eikä ennen 1900-lukua myöskään Palestiinan kansaa. 

Filistealaiset lienevät alun perin olleet indoeurooppalaista kieltä puhunut kansa, joka oli pronssikauden romahdukseksi kutsutun ajankohdan aikana yli 3000 vuotta sitten asettunut alueelle, sen jälkeen kun Egypti oli saanut ensin lyötyä nämä perusteellisesti.

Filistealaiset olivat osa historiallisesti varsin merkityksellistä itäisellä Välimerellä tapahtuneita nk. merikansojen kansainvaelluksia, jotka alkoivat mitä luultavimmin jonkinlaisen ilmastonmuutoksen laajoilla alueilla aiheuttaman todella ison kriisiytymisen vuoksi. Kriisiytymiseen liittyi mitä luultavimmin katovuosista johtuvaa laajamittaista nälänhätää. Kansainväliset kauppayhteydet kärsivät asiasta merkittävässä määrin, ja kaikki olivat helisemässä erilaisten puutelistojen kanssa. Egypti oli lähes ainoa valtakunta, joka selvisi myllerryksestä hengissä.

Mutta siirrytäänpä seuraavaksi vuonna 1991 edesmenneen totalitaristisen diktatuurin Neuvostoliiton suhteeseen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Seuraavassa käytän hyväkseni englanninkielisen Wikipedian artikkelia LGBTQ history in the Soviet Union.

Neuvostoliiton suhde näihin asioihin oli erilainen eri aikoina ja sen eri alueilla.

Vuoden 1917 lokakuun vallankaappauksen jälkeen neuvosto-Venäjällä dekriminalisoitiin homoseksuaalisuus. Asia vahvistettiin vielä vuosien 1922 ja 1926 rikoslaeissa. Tämä on mielestäni hyvä asia.

Molemminpuoliseen yhteisymmärrykseen perustuva aikuisten ihmisten omissa makuuhuoneissaan harjoittama seksuaalinen toiminta oli laillistettu Venäjän sosialistisessa neuvostotasavallassa, joka oli väestön määrässä ylivoimaisesti suurin Neuvostoliiton tasavalloista. Sama päti Ukrainan sosialistiseen neuvostotasavaltaan, joka oli väestön määrällä mitattuna toiseksi suurin Neuvostoliiton tasavalloista.

Homoseksuaalisuus kuitenkin kiellettiin lailla 1920-luvulla Keski-Aasian neuvostotasavalloissa sekä Transkaukasian sosialistisessa neuvostotasavallassa. Jälkimmäinen tuli jaetuksi vuonna 1936 kolmeksi enimmäkseen kansalliseksi neuvostotasavallaksi, jotka olivat Azerbaidžan, Gruusia (nykyisin puhutaan Georgiasta, sillä "Gruzija" on venäjänkielinen maan nimi) ja Armenia, ja homoseksuaalisuuden kielto jatkui alueella tästä eteenpäinkin.

Neuvostoliiton kommunistinen puolue oli laajemminkin kyllä jakaantunut homoseksuaalien oikeuksien suhteen. Esimerkkinä mainittakoon, että 1920-luvun alkupuolella maan terveyskomissaari (komissaari=ministeri) Nikolai Semashko oli ollut sitä mieltä, että osana seksuaalista vallankumousta homoseksuaalien emansipaatio on varsin toivottava asia, ja täten hän yritti saada aikaan uudistuksia asian suhteen. Komissaarilla oli paljon aatetovereita, joiden mielestä myöskin homoseksuaaleja tulisi juridisesti ja myöskin muuten yhteiskunnallisesti suvaita ja kunnioittaa uudessa sosialistisessa yhteiskunnassa. Eräät pitivät kuitenkin homoseksuaalisuutta sosiaalisena sairautena, joka tulee parantaa, tai sitten esimerkkinä porvarillisesta dekadenssista, rappeutumisilmiöstä.

1920-luvun alkupuolella Neuvostoliiton hallitus ja maan tiedeyhteisö kiinnitti joka tapauksessa suurta huomiota seksuaalisasioiden tutkimukseen, seksuaaliseen emansipaatioon ml. homoseksuaalien emansipaatio.

Neuvostoliitto myöskin lähetti kansainvälisiin konferensseihin ja tutkimuslaitoksiin ihmisiä edistämään homoseksuaalien oikeuksia.

1920-luvun lopulla jo aikaisemmin hyvin diktatorisesti vallankäyttöä maassa harjoittaneessa kommunistisessa puolueessa georgialaissyntyinen venäläinen kiihkonationalisti Josif Stalin kaappasi vallan itselleen pelaamalla puolueen sisäisiä korkeita vastustajiaan toisiaan vastaan ja yksi kerrallaan fyysisesti eliminoimalla nämä. Tämä oli onnistunut, koska puolue oli jo muutenkin ollut hyvin autoritaarisesti johdettu, ja sitä paitsi tosiaan tässä vaiheessa jo ainoa sallittu puolue, ja koska Stalin oli kommunistisen puolueen alkuperäisen johtajan V. I. Leninin vallassaolon aikana kerännyt itselleen merkittävän vallan hankkiutumalla puolueen pääsihteeriksi, hommaan, jota kukaan Stalinin intellektuellimmista tovereista ei halunnut. Mies pääsi täten vaikuttamaan henkilövalintoihin puolue-valtiossa. Lukemattomat virkailijat tulivat olemaan hänelle virastaan kiitollisuudenvelassa. Lisäksi Stalinin hommiksi oli sälytetty Työläisten ja talonpoikien tarkastusviraston johtaminen. Tämän viraston edustajilla oli oikeus osallistua minkä tahansa valtioelimen kokouksiin. Tällä valvonnalla oli tarkoitus korvata puuttuvaa demokratiaa.

Stalinin tuhottua muut tärkeimmät vihollisensa ja ajettua alkuaikojen tärkeän johtajan Lev Trotskin maanpakoon Neuvostoliiton kommunistisesta puolueesta, joka oli ollut aikaisemmin varsin keskusteleva, muuttui uuden johtajan pelosta kuin tutisevaksi hyytelöksi. Neuvostoliittolaisen kulttuurielämän kokeileva avantgarde ajettiin alas, ja jatkossa oli sitä parempi, mitä paremmin intellektuelli osasi kirjoittaa johtajan tapaan, puisevasti. Sekä siteerata puolueen viimeisimpiä totuuksia, jotka olivat Stalinin kynästä tai tahdosta syntyneitä. Jopa entinen kapinallinen ja vapaa henki, kirjailija Maksim Gorki, muuttui johtajan tutisevaksi apulaiseksi.

(Ei kuulu tähän katsaukseen sinänsä, mutta voin mainita, että ainakin arvostan sitä, että Stalin ei ruvennut sensuroimaan venäläisiä klassikoita.) 

Diktaattori oli käytännössä ottanut diktatorisen puolueen paikan valtiossa, vaikka kommunistinen puolue ja sen elimet muodollisesti jätettiin olemaan.

Ja mitä sitten kävi: Neuvostoliitto vaihtoi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen – jatkossa saatan puhua LGBTQ-ihmisistä, koska ilmaisu on lyhyempi – oikeuksien suhteen suuntaa. (Tai no kuitenkin melkein aina puhun pelkästään homoseksuaaleista.)

Vuonna 1933 homoseksuaalisuus kiellettiin lailla Neuvostoliitossa ja seuraavana vuonna erityisesti kiellettiin miesten homoseksuaalisuus. No sehän tiedetään, että naisten homoseksuaalisuus on joistakin ihmisistä kauniimpaa kuin miesten homoseksuaalisuus. Raamatussakin kielletään miesten homoseksuaalisuus paljon pontevammin kuin naisten. Paavalin aitojen kirjeiden kirjoittaja ja Apostolien tekojen tosiasiallinen päähenkilö apostoli Paavali, josta itse käytän pakottavista syistä nimitystä Pavlvs, mainitsi naispuolisen homoseksuaalisuuden tuomittavien asioiden joukossa, ja ennen tätä Raamatussa ei tainnut olla ollut pahemmin mainintoja tästä "paheesta".

Neuvostoliiton kommunistinen puolue oli nyt joka tapauksessa sitä mieltä, että kaikkia tieteen mahdollistamia keinoja tulee käyttää homoseksuaalisuuden parantamiseksi pois ihmisistä. Nykyäänkin eräät kannattavat "eheytyshoitoja" homoseksuaaleille, eivätkä edes kaikki heistä ole kommunisteja.

Erääs historioitsijat ovat panneet merkille, että 1930-luvulla Neuvostoliiton propaganda alkoi kuvata homoseksuaalisuutta merkkinä fasismista. "Fasismilla" Stalin ja Neuvostoliiton kommunistinen puolue tarkoittivat niin Italian keskustalaista fasismia – italiaksi fascismo –  kuin sitä yhteiskunnallisesti edistyksellisempää mutta myös raakaotteisempaa ja enemmän rotuun ja verenperintöön keskittyvää Saksan kansallissosialismia kuin myös Espanjan falangismia, joka oli oikeastaan lähinnä eräänlaista konservatiivista autoritarismia.

Homoseksuaalisuutta puolue käytti nyt lyömäaseena ja poliittisena työkaluna toisinajattelijoita vastaan ja myös täysin riippumatta siitä, mikä näiden todellinen seksuaalinen suuntautuminen oli. Kuuluisassa artikkelissaan vuoden 1934 huhtikuun 23. päivältä entinen toisinajattelija Maksim Gorki oli lausunut virallisen lehden Pravdan sivuilla:

On jo olemassa sarkastinen sanonta: "Tuhoa homoseksuaalisuus ja fasismi on katoava."

Niin kauheaa kuin Saksan kansallissosialismi olikin, niin natsi-Saksa taisi suhtautua Neuvostoliittoa suvaitsevaisemmin homoseksuaaleihin. 

LGBTQ-väen oikeudet paranivat 1980-luvun loppupuolella tapahtuneen avoimuuden ("glasnost") kauden aikana, ja jo hyvän aikaa Neuvostoliiton kartalta katoamisen jälkeen eli vuonna 1993 homoseksuaalisuuden kriminalisointi lopetettiin maan seuraajavaltiossa Venäjällä.

Venäjällä on sittemmin alkanut uusi kylmän tuulen aika Putin-nimisen konnan takia. Konna hän siis senkin takia, että hän taistelee LGBTQ-ihmisten oikeuksia vastaan.

Historian saatossa ihmiset ovat kokeneet varsin suuressa määrin ja vuosisadasta ja -tuhannesta toiseen jatkuvaa konservatiivisten arvojen – ilmaisun yleisessä merkityksessä – tuomaa ja tuottamaa sortoa, alistamista ja julmuutta.

Sanan erityisessä merkityksessä taas konservatismin poliittinen ideologia syntyi vastavaikutuksena sille, missä määrin Ranskan Suuressa vallankumouksen yhteydessä ihmiset likvidoivat omasta mielestään väärin ajattelevia. Näiden uusien konservatiivien mielestä vähittäinen yhteiskunnallinen kehitys on parempi kuin kumoukset ja suuret mullistukset.

Ranskassa kuitenkin Napoleon Bonaparte sai rajoitettua lopulta hulluutta kaappaamalla käsiinsä poliittisen vallan ja levitti sitten myönteisempiä osia Ranskan vallankumouksen aatteista ympäri Eurooppaa sotaretkillään. Vaikka hänen hävittyään lopulta taistelun tehdyt uudistukset pyrittiin laajalti kumoamaan, niin aatteet niiden takana kuitenkin sinnittelivät, ja säilyivät. Myöhemmin syntyi vielä työväenliike osaltaan samojen aatteiden elähdyttämänä.

Konservatismi ei kuitenkaan ole pelkkää sortoa ja alistamista. Esim. vuonna 1940 Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeriksi nimitetty Winston Churchill (1874–1965, pääministerinä vuosina 1940–1945 ja 1951–1955) oli pistänyt kovan kovaa vastaan eräällä tavalla erittäin edistykselliselle mutta samalla erittäin pahoin sortavalle ja julmalle natsi-Saksalle ja sen johtajalle Adolf Hitlerille, joka puolueineen piti niin juutalaisia kuin mustalaisia fyysisen tuhon ansaitsevina ja slaavilaisia kieliä puhuvia lähinnä orjuuteen kelpaavina. (Puhumattakaan neekereistä, mutta Saksan kansallissosialistisella työväenpuolueella ei ollut juurikaan kosketusta neekereihin Saksassa tai maailmalla; Lisäksi Hitler kannatti kyllä nk. perinteisiä sukupuolirooleja, eli siinä mielessä hän oli konservatiivinen.)

Hitler käytti hyväksi oman maansa konservatiiveja, kun nämä pelkäsivät kommunistien vallankaappausta. Mutta viime kädessä 1940-luvulla Saksan konservatiiveilla oli eniten hampaan kolossa Hitleriä ja hänen puoluettaan vastaan. Konservatiiveja löytyi eniten maan aatelistosta sekä roomalaiskatolisen kirkon piiristä.

Venäjän verinen diktaattori tai sekurokratiajuntan johtaja Putin taas on varsin autoritaarisen konservatismin version kannattaja, koska sellainen muoto tukee parhaiten hänen näkemystään omasta itsestään Venäjän ja sen imperialismin pelastajana.

Putinia voisi nimittää venäläiseksi versioksi Espanjan falangistien johtajasta Fransisco Francosta. Putin eroaa jälkimmäisestä selvästi oikeastaan lähinnä siinä, että hän ei ole vainoamassa vähemmistökieliä yhtä lujalla kädellä kuin Franco.

On kuitenkin mahdollista, että Venäjällä on eniten maailmassa piileviä homoseksuaaleja, koska Putinin kannattajat keskimäärin vaikuttavat ajattelevan, että homoseksi on heteroseksiä parempaa ja siksi se on kiellettävä kansakunnan tulevaisuutta uhkaavana tekijänä. En kuitenkaan esitä asiaa kiistattomana faktana, mutta tuolta se vaikuttaa.

Putinin liittolaisia asiassa ovat mm. Iranin islamilaisen tasavallan teokraatit, Saudi-Arabian islamilainen keskiaikaisesti hallittu teokratia ja merkittävä osa nk. Palestiinan johtajista.

Manner-Kiina taas tukee Venäjää tämän hyökkäyssodassa Ukrainaa vastaan, koska se heikentää länttä ja koska se on saanut alistettua samalla Venäjän itsensä taloudelliseksi alusmaaksi.

I PS: Aika moneen vuoteen en ole tässä blogissani pitänyt näin kamalan pitkää taukoa blogimerkintöjen julkaisemisessa. Edellisestä julkaistustani täällä on kulunut nyt jo lähes kolme viikkoa. Mutta olen kertova muutaman viikon päästä, mistä nk. kana on pissinyt, toisin sanoen: mistä kaikesta on tämä johtunut.

II PS. Lisäsin aamulla herättyäni tekstiin Napoleonista kertovan kappaleen. Sekä jotain pientä.

"Ja suvi suloinen"

Elämme nyt "suvea" eli kesää nyt suurin piirtein sen puolivälissä.

Tämä on herättänyt suurta vihastusta, ja sitä on laajalti pidetty huonona siirtona.

Tämä lausuma ei suinkaan löydy Suvivirrestä, tuosta ikivireästä Suomen koulujen päättäjäisjuhlissa laulettavasta virrestä. Joka laulu on Suomen virallisen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa numerolla 571, ja suomenruotsalaisessa virsikirjassa se on numerolla 535. 

Virressä on kuusi säkeistöä, mutta Suomessa koulujen päättäjäisjuhlissa lauletaan tavallisesti niistä vain kolme ensimmäistä.

Ja tämän tekstini ensimmäisenä kappaleena toimivasta siteerauksesta ehkä vain kolme (tai 80) prosenttia lukijoistani osaa tietää, mistä se on peräisin. Mutta siteerauksen lähteestä ei ole kuitenkaan tässä kirjoituksessani nyt kysymys. 

2020-luvulla Suvivirren sanoituksesta joku on tehnyt myös maallisemman version.

Sillä Suvivirsi on nimensä mukaisesti todellakin virsi, ei rock-kappale, ei humppaa eikä juomalaulu. Esim.

Jotkut ihmiset ovatkin röyhkeästi vaatineet, että kristinuskoista laulua ei pitäisi laulaa ainakaan julkisten koulujen tilaisuuksissa. Tekeehän Suvivirren laulaminen tavallaan julkisista kouluista tunnustuksellisia. Mutta ainakaan Suomen virallisen evankelisluterilaisen sen enempää kuin Suomen virallisen ortodoksisen kirkon uskonnonopetus ei ole ollut Suomen julkisissa kouluissa tunnustuksellista enää aikoihin.

Nimittäin perusopetus- ja lukiolaeissa käsite "oppilaan oman tunnustuksen mukainen uskonnonopetus" oli korvattu jo vuonna 2003 käsitteellä "oppilaan oman uskonnon opetus", mihin liittyi myös opetuksen muuttaminen virallisesti tunnustuksettomaksi.

Ja koulujen päättäjäisjuhlat kai eivät ole edes mitään uskonnonopetuksellisia tilaisuuksia.

Olen sikäli vapaa-ajattelijoiden kannalla, että valtion ja julkisen vallan muutenkin tulee olla suhteessa uskontoihin sitoutumaton. Tämä ei tarkoita, etteikö valtio voisi ryhtyä rajoittaviin toimiin jotain uskontoa kannattavaa uskonnollista yhdyskuntaa vastaan, mikäli se osoittautuisi kannattavan pyhää sotaa, runsaahkosti eriäviä oikeuksia eri sukupuolille, vapaan tieteenharjoituksen kieltämistä tai lasten alistamista uskomushoidoille.

Tai jos osoittautuisi, että jokin sellainen haluaa kieltää uskonnon, uskonnollisen yhdyskunnan ja niiden pyhinä pitämien asioiden ja tahojen vapaan kritisoimisen.

Jos jotkut tahot haluavat tällaisen kieltää, niin se voi kertoa siitä, että he pelkäävät uskontonsa olevan väärässä. Tällaisia ihmisiä ovat mm. Iranin islamilaisen tasavallan vallanpitäjät ja patriarkaatti.

Samanlaisia ihmisiä tässä suhteessa ovat olleet myös natsit ja kommunistit.

Tällaiset ihmiset haluavat uskoa, että on olemassa "perimmäinen totuus", jonka juuri heidän poppoonsa tuntee mutta eivät muut ihmiset. Tieteen piirissä taas tavoitellaan objektiivista totuutta, joka ei riipu siitä, mitä yksilöiden pään sisällä koetaan kulloinkin ja eri kulttuurien piirissä "totuuksina". Vaikka uskonto on yhteisöllinen asia, niin uskontojen "totuudet" ovat kuitenkin subjektiivisia, eli niihin uskotaan, vaikka niiden puolesta ei ole olemassa kouriintuntuvaa todistusaineistoa ja vaikka niitä ei voitaisi edes testata objektiivisin menetelmin.

Mutta käsitellään välillä taas Suvivirttä. Sen ensimmäistä säkeistöä voidaan pitää yleisuskonnollisena, joten en sitä menisi missään nimessä kieltämään.

Virren toisen säkeistön loppupuolella kuitenkin jo lausutaan tällaista:

Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs, Jumala,
ihmeitäs julistaapi
se vuosi vuodelta.

Tätä voi vielä hyvällä tahdolla pitää yleisuskonnollisena lausumana, joten en minä sitä edes periaatteessa menisi kieltämään.

Kolmas säkeistö kuitenkin menee jo huomattavasti tunnustuksellisemmaksi:

Taas linnut laulujansa
visertää kauniisti.
Myös eikö Herran kansa
Luojaansa kiittäisi!
Mun sieluni, sä liitä
myös äänes kuorohon
ja armon Herraa kiitä,
kun laupias hän on.

Kun mainitaan "Herran kansa", niin kyse ei periaatteessa voi olla enää yleisuskonnollisesti lausumasta. Jos kouluissa kerran tavataan laulaa kolme ensimmäistä säkeistöä virrestä, niin kolmannen laulaminen on mielestäni jo epähienoa. Mutta tämä johtuu vain siitä, että kannatan uskonnonvapautta. Se sisältää niin oikeuden kannattaa uskontoa kuin kuulua uskonnolliseen yhdyskuntaan mutta myös oikeuden olla kannattamatta uskonnon dogmeja ja myös oikeuden kritisoida niitä ja vieläpä oikeuden olla halutessaan kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan.

Neljännessä mainitaan Jeesus Kristus, joka sattuu olemaan normikristinuskoisten uskonnossa pyhä, erittäin keskeinen ja jopa jumalallinen hahmo, joten neljäs säkeistö on mielestäni hieman ikävä.

Viides säkeistö on muuten ihan okei mielestäni, mutta "Siionin kasteen" mainitseminen tekee laulusta jälleen uskonnollisesti tunnustuksellisen:

Ei vertaistasi sulle,
sä lilja Saaronin.
Suo armos lahjat mulle
ja kaste Siionin.
Kun Henkes virvoituksen
vain sielu saanut on,
keväisen kaunistuksen
se saa kuin Libanon.

"Siion" tarkoittaa juutalaisten valtion wanhaa pääkaupunkia, joka on pyhä kaupunki myös kristityille. Ja periaatteessa myös muslimeille. Nimellä on myös laajempi uskonnollinen merkitys kristinuskossa.

Saaronin liljan mainitseminen taas on mielestäni okei, koska se mainitaan Raamatun Laulujen laulussa (entiseltä suomenkieliseltä nimeltään Korkea veisu), joka on oikeastaan rakkausrunoutta, vaikka sille on kyllä löydetty uskonnollistakin tulkintaa.

Suvivirren kuudes säkeistö on onnellisesti ei-tunnustuksellinen vaikkakin yleisuskonnollinen. Ainakin minun mielestäni.

...Uutisten mukaan Espoon kaupunki on jopa saanut 10.000 euron uhkasakon tapauksessa, jossa oppilas oli joutunut kuuntelemaan Suvivirren ja Varpunen jouluaamuna -laulun koulun juhlatilaisuuksissa.

Kävin lukaisemassa täten myös Varpunen jouluaamuna -musiikkikappaleen sanat. Mielestäni laulu on siinä määrin yleisuskonnollinen, että en menisi itse puuttumaan sen käyttöön julkisissa kouluissa.

Lähtisin itse purkamaan asiaa joka tapauksessa uskonnonvapaus edellä. Laulun eli Suvivirren sanat sopivassa määrin uusiksi, ja 50 vuoden päästä meillä on oleva jo pitkäaikainen perinne laulun laulamisesta koulujen päätösjuhlissa. Silloin se kuuluu "suomalaiseen kulttuuriin", johon aina vedotaan Suvivirren puolustukseksi.

Lopuksi "pieni" lisäosa uskonnonvapauden ja -vapaudettomuuden historiasta Suomenniemeen liittyen:

POST SCRIPTVM:

Voidaan sanoa, että jos ihmisiä ei olisi 1500-luvulla jJs. pakotettu virallisen luterilaisen kirkon jäseniksi, niin luterilaisia voisi koko Suomessa olla tällä hetkellä noin kolme henkeä.

Luterilaisen kirkkokunnan (vastentahtoisehko) perustaja, saksalainen Martti Luther (1483–1646), oli ollut sitä mieltä, että uskontoa saa ja pitää pakottaa ihmisten kurkusta alas. Hän oli myös ollut sitä mieltä, että kristinuskon edun vuoksi ihmisille saa valehdella.

Nykyään monet ovat kuitenkin ajatusmaailmaltaan jo "Luttöä" kehittyneempiä.

Ennen hänen olemassaoloaan oli Suomen keskiaika alkanut silloin, kun Ruotsi pakotti Suomenniemen asukkaat yhteyteensä ja oman verotuksensa piiriin sekä roomalaiskatolisen kirkon huomaan. Tämä tapahtui 1200-luvulla, vaikka aikaisemmin oli luultu sen tapahtuneen jo 1100-luvulla.

Suomalainen "uskonpuhdistus" 1500-luvulla tapahtui siten, että Ruotsin kuninkaan mahtikäskyllä ihmiset siirrettiin roomalaiskatolisen kirkon helmasta luterilaisen kirkon helmoihin.

Ennen ruotsalaisvaltaa kristinusko ei toki ollut ollut Suomenniemen asukkaillekaan aivan tuntematon.  Ensimmäiset kristilliset vaikutteet olivat tulleet tänne itäroomalaisina vaikutteina. Myöhemmin tänne syntyi myös katolisuutta ihan rauhanomaisesti. Siellä täällä lienee ollut jonkin verran kristittyjä ja jopa kristillisiä seurakuntia ennen kuin Ruotsi otti vallan ja toi ihmiset roomalaiskatolisen kirkon helmaan, halusivat nämä sitä tai eivät.

Mielenkiintoista on se, että kristilliseen lähetystyöhön oli aikanaan liitetty myös ajatus oikeudesta verottaa käännytettyjä. Saksalaisia lähetyssaarnaajia oli käynyt täällä suhteellisen menestyksellisesti ennen ruotsalaisvalloitusta vaikuttamassa. Sakemanneja lienee sitten ottanut hieman päähän se, että se olikin Ruotsi, joka rupesi verottamaan täkäläisiä.

Jos uskontoon kuuluu usko yhteen ainoaan Jumalaan – tai suurin piirtein yhteen, kuten tässä, mitä yleensä kristinuskoksi nykyään nimitetään – , ja jos uskonnon Jumala vaatii uskovaisiltaan tahtonsa noudattamista, ja jos uskontoon kuuluu myös velvollisuus lähetystyöhön, niin merkit ovat yleensä aika pahat uskonnonvapauden toteutumisen näkökulmasta.

Vuoden 750 islam oli  ollut uskonnollisesti suvaitsevaisempi kuin silloinen kristinusko, joka oli 300-luvulta alkaen omaksunut joukon pahoja tapoja.

Toisaalta islamiin on kuulunut alusta alkaen ja elimellisesti pyhän sodan käynti toisinajattelijoita vastaan. Islamin voidaankin sanoa syntyneen arabien hyökkäyssotaan kuuluvien väkivallantekojen puolustukseksi.

Kristinuskoa vastaan taas on ollut helppo käyttää siihen sisältyviä juttuja yleisestä lähimmäisenrakkaudesta ja Jumalasta rakastavana isänä. Jos vertaa islamiin, niin sitä vastaan ei voi käyttää näitä asioita, koska ne eivät siihen kuulu.

Kristinuskoista kulttuuria on jossain määrin helpompi maallistaa kuin islamilaista kulttuuria. Osasyy tälle on kuitenkin se, että koska kristinusko on perinnöltään vähintään kaksikerroksinen, niin kristinuskon pyhistä teksteistä on vaikeampi johtaa uskonnollista lainsäädäntöä kuin islamin pyhistä teksteistä. Asiaan liittyy se, että jo 40-luvun kirkolliskokouksessa kristinuskoisten johtajat heittivät oppilaidan yli juutalaiset rituaalisäädökset.

Wanhastaan on kuitenkin ollut kristinuskoisuudenkin piirissä, eikä edes niin kovin kaukaisessa menneisyydessä, sellaisia kristinuskon muotoja, jotka ovat kannattaneet uskonnonvapautta. 1500-luvulla oli jo anabaptisteja ja 1600-luvulla kveekareita. Vallanpitäjät ovat kristinuskoisissa maissa nuivineet näihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluneita.

Uudella ajalla Euroopassa syntynyt tiede jätti ennen pitkää jälkeensä islamilaisen kulta-ajan parhaat perinteet filosofiassa, ja islam jäykistyi oikeaoppisuuteensa. Muslimihallitsijoilla oli ennen sitä aikaa, kun länsi valloitti maailman, jo ollut pitkäaikaisia perinteitä siitä, että toisinajattelijoille sälytettiin raskas henkivero maksettavaksi. Tämä vero lisäsi suuresti "halukkuutta" kääntyä islamiin. Ihan niin kuin muslimeiden keskuudessa ei olisi oikein luotettu islamin moraaliseen läpilyöntivoimaan.

On huomattava, että Yhdysvallat on vapaa-ajattelijoiden perustama. Sosialismin wanha klassikko Karl Marx Friedrich Engelseineen arvosti yhdysvaltalaista ihmisoikeuksia suhteellisen paljon arvostavaa uskonnonvapausjärjestelmää.

Ihmisoikeudet ovat modernin tieteen, siihen liittyvän maallistumiskehityksen ja Ranskan suuren vallankumouksen hedelmiä. 

Uskon, että maailmankaikkeus ei ole moraalinen järjestelmä

Yksi tärkeimmistä roomalaiskatolisen kirkon kristillisuskonnollisista kriitikoista ja yksi 1500-luvun tärkeimmistä "uskonpuhdistajista" eli reformaattoreista oli saksalainen Martti Luther (1483–1546), joka ikään kuin vahingossa tuli perustaneeksi luterilaisen kirkkokunnan.

Luther apostoli Pavlvkseen (suomenkielisessä Raamatussa Saulin roomalainen nimi Pavlvs on ollut muodossa "Paavali") aitojen kirjeitten opetuksiin perustuen oli sitä mieltä, että oleellista ei ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii vaan se, että Jumala armahtaa.

Kyse ei käsittääkseni ole tässä pelkästään alkuperäisistä Pavlvksen teologisista ajatuksista vaan myös kristinuskoisten mestarin, 30-luvulla melko lailla mahdollisimman rankalla tavalla teloitetun Jeesus Nasaretilaisen, opetuksesta.

Itse kannatan sikäli tätä ajatusta, että kannattaa luopua omasta yrityksestään kelvata "Jumalalle" ja vain avata itsensä "Hänen" "pyhälle hengelleen" taikka voimavaikutukselleen. Jos näin voi sanoa. (Koen joka tapauksessa olevani ei-teisti, ei teisti.)

Mutta palatakseni Lutheriin. Hän oli Pavlvkseen tältä osin nojautuvassa teologiassaan ollut sitä mieltä, että ihminen on kuin ratsu, jolla ratsastaa joko Jumala tai Paholainen. Hän oli tahdon vapauteen liittyen jopa kirjoittanut kirjan nimeltä Sidottu ratkaisuvalta.

Hän oli sitä mieltä, että Jumala oli ennalta valinnut jotkut ihmiset taivaaseen. Epäsuorasti hän oli toki myös sitä mieltä, että Jumala oli ennalta valinnut toiset ihmiset helvettiin. (Jätän nyt käsittelemättä helvetinpiinaopin, koska se ei tähän käsittelyyn isommin kuulu, mutta tämän linkin kautta pääsee halutessaan tarkastelemaan omaa käsitystäni asiasta.)

Itse olen tahdon vapaudesta sitä mieltä, että ihminen tekee päätöksiä ja valintoja kuten muutkin eläimet (ihminen on biologisesti katsoen eläin). Ihmisen päätösten ja valintojen maailma vain on erittäin paljon monimutkaisempi ja monipuolisempi kuin melkein kaikilla muilla eläimillä, koska ihmisen aivot mahdollistavat monipuolisen kulttuurin ja uuden luomisen. Sekä myös kulttuurin välittämisen uusille sukupolville, ja tätä nykyä eli noin 5000 viimeksi kuluneen vuoden ajan myös tallentamisen kirjoittamalla myöhemmin luettavaksi.

Mutta vaikka ihminen täten onkin kuin "luomakunnan kruunu" – tällaista ilmaisua ei muuten Raamatusta löydy – niin ihmisellä niin kuin kaikilla muillakin elävillä valitsijoilla ja päätösten tekijöillä valinnat ja päätökset riippuvat kaikista tekijöistä, jotka ovat vaikuttaneet hermoston tilaan kullakin hetkellä.

Ei ole ihmiselläkään fysiikan rautaisten lakien syy-seuraus-suhteesta vapaita aivojen toiminnan tiloja. 

Mutta itse uskon myös, että kysymys tahdon vapaudesta ei ole kovin oleellinen. Mielestäni sillä ei ole väliä, kuka tai mikä on ohjaksissa. Kannattaa vain nauttia kyydistä. Tämä on minun mielipiteeni.

Ja kysymys tahdon vapaudesta on filosofinen eikä niinkään kovin tieteellinen ongelma.

Tiede kun käyttää tieteellistä menetelmää saavuttaakseen objektiivista tietoa.

Tiede ei kuitenkaan pyri saavuttamaan mitään perimmäistä tietoa tai totuutta, koska sellainen ei ylipäätään ole mahdollista objektiivisen tarkastelutavan kautta.

Perimmäiset totuudet jäävätkin uskontojen, elämänfilosofioiden, silkan filosofoinnin (parhaimpana esimerkkinä kenties rationalisti | Sokrates (470/469–399 eKr.)), mietiskelyn ja meditoinnin sekä subjektiivisten käsitysten heiniksi.

Minusta on järkevää olettaa, että maailmankaikkeus ei ole moraalinen järjestelmä, sillä objektiivisesti sellainen ei ole osoitettavissa olevaksi.

Jokainen voi kuitenkin subjektiivisesti uskoa ihan mitä haluaa. Oman pään sisäiset "totuudet" ovat täysin normaaleja asioita ja toivottavasti sallittujakin nyt ja aina.

Jokainen voi myös itse päättää, mitä ajattelee "tahdon vapaudesta".

PS.:

Minulla on piintynyt tapa kirjoittaa latinankieliset sanat siten, että U:n korvaan V:llä ja J:n I:llä. Tapani johtuu siitä, että latinan kielessä kyse oli ollut saman äänteen eri versioista. "V" ja "I" lausutaan latinassa joko konsonanttisempana taikka vokaalisempana versiona riippuen siitä, millaisessa ympäristössä sanassa se sijaitsee.

Darwin-palkintoja myönnetään nykyään myös keinoälyn älyttömän käytön aiheuttamille katastrofeille

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on pyrkinyt kiinnittämään vakavaa huomiota myös laittomaan maahanmuuttoon. Onhan ihan normaalia, että laiton maahanmuutto pidetään kurissa. Laillinen on eri asia. Mutta lienee edelleen totta, että Yhdysvaltain omat kasvis- ja hedelmäviljelykset eivät luultavasti kykenisi tuottamaan halpoja elintarvikkeita ilman laittomia maahanmuuttajia, mutta jätetään tämä yksityiskohta nyt liiemmälti huomiota.

Itse olen sitä mieltä, että niin maassa kuin maassa tulisi asettaa voimakkaat sanktiot yrityksille, jotka käyttävät sellaista työvoimaa, jolla ei ole lainsäädännön mukaista maassaolooikeutta.

Ja vielä isommat sanktiot orjatyövoiman käytöstä.

Kuulemma monesta on alkanut tuntua siltä kuin Yhdysvaltain rajaviranomaiset pyrkisivät nykyään siihen, että mahdollisimman monet maahanpyrkijät tulisivat käännytetyiksi rajalla. Hirveän monet maahantulijat tulevat hirveän syynätyiksi.

Kun olen katsellut Yhdysvaltain rajaohjelmia vuosien ajan, niin vielä en ole tainnut nähdä niissä sellaisia jaksoja, jotka ajallisesti sijoittuisivat presidentti Trumpin toiselle kaudelle, siis vuoden 2025 tammikuussa alkaneelle (nelivuotiselle) kaudelle.

Tunnettu yhdysvaltalainen tieteen pilalehti Annals of Improbable Research on 35 vuoden ajan palkinnut oikeita tieteellisiä tutkimuksia varjonobeleillaan. Nämä on tähän asti jaettu piintyneesti Yhdysvaltain kamaralla. Palkinnon saavat tutkimukset ovat sellaisia, joita ei voi eikä pitäisi toistaa. Toisaalta tutkimusten on tarkoitus saada ihmiset nauramaan, ja sitten miettimään.

Tänä Jeesuksen vuonna 2026 lehti on päättänyt kuitenkin pitää varmuuden vuoksi palkintojenjakotilaisuuden Yhdysvaltain ulkopuolella, jotta varmistettaisiin se, että mahdollisimman moni palkinnonsaajista pääsisi paikalle. Sveitsin Zürich on ystävällisesti luovuttanut tilat lafkan käyttöön tätä arvokasta tarkoitusta varten.

Syyskuun kolmantena päivänä tilaisuus tulee nyt sitten siis oleman pidettävä.

Jatkossa palkintojenjako ilmeisesti pidetään joka toisena vuonna Zürichissä ja joka toisena vuonna jossain muussa kaupungissa mutta ei välttämättä Sveitsissä.

Mutta Yhdysvaltoja ei pitopaikkana silti kokonaan unohdeta. Palkintoinstituution perustaja ja tekijämies Marc Abrahams on lausunut, että heidän nykyinen politiikkansa johtuu vain siitä, että varmistetaan, että palkintojen voittajat voivat matkustaa ja tavata toisensa. Hän sanoo, että huolimatta nykyisistä oudoista tuulista tiede ja tutkijat ja suuren yleisön rakkaus tieteeseen voivat edelleen hyvin Yhdysvalloissa.

Suunnitelmaan kuuluu myös, että tänä vuonna 2026 kolmen viikon kuluttua varsinaisesta palkintojenjakotilaisuudesta pidetään Yhdysvaltain itärannikolla sijaitsevan Massachusettsin osavaltion Cambridgessä, joka sijaitsee Bostonin vieressä, lyhyt ja suppea tilaisuus yöaikaan. Se tulee sisältämään:

• lyhyitä puheita menneitten vuosien palkinnonsaajilta 
• Tom Lehrerin (1928–2025), yhdysvaltalaisen muusikon, lauluja. Lehrer oli tullut tunnetuksi nasevista, humoristisista ja usein poliittisluontoisista lauluistaan. Ne olivat olleet suosittuja 1950- ja 1960-luvuilla. Miehen laulut olivat tavanneet parodioida musiikin lajeja, usein alkuperäisillä melodioilla
• tieteeseen liittyviä maalauksia "Huonon taiteen museosta" (engl. Museum of Bad Art (MOBA))

Lopuksi vielä jotenkin aiheeseen liittyen yhtä sun toista:

Jotkut tuntevat entuudestaan Darwin-palkinnot (engl. Darwin Awards ). Ne on jaettu ihmisille, jotka ovat onnistuneet poistamaan itsensä ihmiskunnan geenipoolista jollakin hölmöllä tavalla. (Toisille yksilöille on taas voitu myöntää pelkkiä kunniakirjoja.)

Uusinta uutta tällaisten palkintojen alalla on kuitenkin AI Darwin Awards. "AI"-lyhenne viittaa keinoälyyn, ja näitä palkintoja jaetaan tapauksille, joissa on saatu aikaan traagisimmat tuotokset keinoälyn käytössä.

Yksi lukuisista palkinnonsaajaehdokkaista on nyt tänä ensimmäisenä palkintojenjakovuonna Yhdysvaltain maahantulo/muutto ja tullilaitos ICE (ICE=U.S. Immigration and Customs Enforcement). AI Darwin Awards -palkintolautakunnan sivuilla lukee tällainen kuvaus syynä ehdokkuudelle:

(ICE) and the Department of Homeland Security for deploying an AI tool to screen 10,000 new recruit applications, confidently assuming that any résumé containing the word “officer” indicated law enforcement experience.

Kyse on tässä siis siitä, että ICE oli ottanut käyttöön keinoälyn, jonka piti raakata etukäteen ehdokkaita sen työntekijöiksi, kun näitä piti saada nopeasti lisää presidentti Trumpin raja- ym. politiikan toimeenpanon kunnolliseksi mahdollistamiseksi. Keinoäly raakkasi palvelukseen sopiviksi lukemattomat sellaiset hakijat, joiden hakemuksissa luki missä tahansa yhteydessä sana "officer". Hakijoita ilmeisesti oli riittänytkin. Ilmaisun oli haluttu tarkoittavan henkilöä, jolla on kokemusta lainvalvontaviranomaisen työstä, mutta tämän filosofisen virheen vuoksi alkuseulasta pääsi aika moni sellainen ihminen koulutukseen, joka oli ollut virkailija jossain muussa mielessä taikka vain halusi lainvalvontaviranomaiseksi, siis ICE:hen, vaikka ei omannut muodollista pätevyyttä.

No, virheitä sattuu.

Itse olen joka tapauksessa sitä mieltä, että generatiivinen keinoäly on saatanasta, tai ainakin syvyydestä, vaikka traagisiin virheisiin sen soveltamisessa ei syyllistyttäisiinkään.

Se vie leipää kirjoittajien suusta ja kopioi muiden tekstejä esittäen niiden olevan omiaan, ja vieläpä jo heikentää kuvataiteilijoiden ja näyttelijöiden toimeentuloa.

Minkä lisäksi sen käyttö vaatii erittäin paljon sähköä, jota tarvittaisiin muuallakin. Niin, ja lisäksi tietoteknisten laitteiden hinnat ovat runsaasti olleet kallistumassa, koska keinoälyä tekevät yhtiöt ovat hamunneet itselleen hirveitä määriä käyttömuisteja sekä massamuisteja.

Tällä hetkellä jo valtavan suuri osa koko World Wide Webin sisällöstä on keinoälyn tuottamaa. Minua ovat erityisesti ärsyttäneet sivustot, joissa kirjoittajaksi esitetään jokin suomalaisella nimellä ja ulkonäöllä varustettu henkilö mutta joiden tuotoksia pitemmälle lukiessa aina tapaa törmätä sellaiseen kielenkäyttöön, joka ei ole kantasuomalaista. Tie vie sylttytehtaalle.

Syvyydestä minä huudan sinua, Herra! 

Mutta onneksi keinoäly sentään vie leipää suomalaisten toimittajienkin suusta. 

...

PS. 10.7.2026: Mainitaan sitten vielä sekin, että generatiivinen keinoäly on tehnyt merkittävän helpoksi myös mm. rahan huijaamisen ihmisiltä ja identiteettivarkaudet.