Kirja-arvostelu: Bernard Cornwell: Azincourt – historiallinen romaani

Minua on aina kiinnostanut historia. Siksi menin ja lainasin Bernard Cornwellin kirjoittaman historiallisen romaanin 'Azincourt'. Kirjan huipentuma on Azincourtin taistelu Pohjois-Ranskassa vuonna 1415. Taistelu, josta tuli jostain syystä melko kuuluisa.

Ennen kuin kirjassa päästään ko. taisteluun asti, seurataan Nicholas Hook -nimisen englantilaisen jousimiehen tarinaa. Miehen nimeä ja jousimiehentaitoja lukuun ottamatta romaanin päähenkilö on fiktiota. Vaikka sen niminen jousimies todella oli osallistunut Azincourtin taisteluun, muuten me emme tiedä todellisen historian Nicholas Hookista mitään.

Kirjailija kertoo ajankuvan hyvin – eikä ymppää nykyajan arvoja kaukaiseen menneisyyteen, mikä on kovin monen kirjailijan synti. Cornwell ei siloittele myöhäisen keskiajan elämän julmuutta ja käsittelee ajan katolista papistoa ei-niin-kovin-silkkihansikkain. Kuitenkin hän tuo tarinassa esiin myös mukavampia papiston edustajia.

Cornwell kertoo elävästi ja varsin perinpohjaisesti Azincourtin taistelun vaiheet, kun lukija on saanut ensin kaksi kolmasosaa kirjasta luettua. Englannin kuninkaan armeija oli jonkin verran pienempi ja kurjemmassa kunnossa kuin Ranskan kuninkaan. Taisteluun minun oli helppo eläytyä.

Bernard Cornwell on kirjoittanut historiallisen romaaninsa varsin hyvin ja elävästi. Hän myös tuo hyvin esiin pitkäjousen merkityksen Euroopan historiassa, joka oli ensin alkanut myöhäiskeskiajalla Englannissa kaiken kansan harrastuksena ja jonka omistaminen ja käytön harjoittelu tehtiin myöhemmin pakolliseksi Englannin kruunun alamaisille.

Kirjan varsinaisen romaaniosuuden jäljeen on liite, jossa kirjailija kertoo historiallista taustaa taistelulle. Hän myös kertoo, mitkä asiat kirjassa ovat fiktiivisiä.

Tajusin kirjan luettuani, miksi olin päätynyt lainaamaan kirjastosta juuri tämän romaanin. Syyllinen on ilmeisesti 'Taistelutoverit' -tv-sarja, jonka englanninkielinen nimi Band of Brothers on peräisin englantilaisen näytelmäkirjailijan William Shakespearen (1564-1616) kynästä, tarkemmin sanottuna tämän näytelmästä 'Henrik V'. Näytelmässä muun ohella esitetään Henrik V:n sotilailleen ennen Azincourtin taistelua pitämä puhe. Jonkatapaisen ilmeisesti kuningas todellisuudessa olikin pitänyt. Puheessa tämä nimittää sotilaitaan veljikseen.

Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta minusta Henrik V oli täysi kusipää. Siitä huolimatta kirjan luettuani otin itseäni varten kopiot kirjaan sisällytetystä suomennetusta kuninkaan puheesta. Alkukielinen versio löytyy täältä: St Crispin's Day Speech.

We few, we happy few, we band of brothers;
For he to-day that sheds his blood with me
Shall be my brother