keskiviikko 30. syyskuuta 2020

Handmaid's Tale: islamofobistinen salaliitto?

The Handmaid’s Tale – Orjattaresi on yhdysvaltalainen draamasarja, joka tapahtuu naisia pahasti sortavassa teokratiassa. Sarja kuvaa siis eräänlaista dystopiaa.

En ole itse katsonut sarjaa, mutta yhden sukulaiseni mielestä se on hyvin tehty.

Sarjassa pahisten osaan on asetettu fundamentalistikristityt. Itse olen sitä mieltä, että ne symbolisoivat sarjassa muslimeita. Täten sarja on tuhma, ja valtionsyyttäjänviraston tulisi herätä poistamaan tämä paska Suomen televisiosta. Polttouunien luukut jo kolisevat.

Sarja on islamofobistista gangsterismia!!1!

torstai 24. syyskuuta 2020

Facebook uhkaa jättää EU-maiden kansalaiset palveluitta

Minua hieman nauratti, kun luin uutisesta, että sosiaalisen median yhteisöpalvelu Facebook uhkaa lähteä Euroopasta ja jättää täkäläiset käyttäjänsä ilman palveluita.

Irlannin tietosuojaviranomainen DPC oli päättänyt kieltää Facebookia siirtämästä Yhdysvaltoihin eurooppalaisista käyttäjistä keräämäänsä dataa. Facebook sanoo nyt siis vetäytyvänsä Euroopasta, jos irlantilaisviranomaisen päätös jää voimaan.

Tilanne EU:n ja Facebookin välillä oli ruvennut kiristymään sen jälkeen, kun EU:n ja USA:n välinen tiedonsiirtosopimus Privacy Shield kaatui kesällä. Välirikko syntyi, kun EU ei voinut olla varma siitä, että kunnioittavatko USA:n hallitus ja sen tiedusteluviranomaiset EU:n kansalaisten yksityisyyttä, vai perkaavatko ne datajättien keräämää tietoa mielensä mukaan.

Facebook yrityksenä elää palvelunsa käyttäjien datasta. Sen koko liiketoimintamalli perustuu siihen, että se jakelee käyttäjien dataa mainostajille. Aina välillä se jää kiinni yksityisyydensuojan loukkauksista. Ja sitten se pyytää anteeksi. Ja liiketoimintamallin ylläpitäminen jatkuu.

Niin että minä sanon Facebookin uhkailusta, että huuu, minä pelkään.

Itse olen käyttänyt sosiaalisen median yhteisöpalveluista Facebookin lisäksi Diasporaa ja MeWe:ä.

Diaspora on avoimen lähdekoodin palvelu, jonka huono puoli on ensinnäkin se, että se on hajautettu eri palvelimille, mikä käyttäjien kannalta voi olla hieman hämmentävää. Toinen huono puoli palvelussa on se, ettei voi kovin tehokkaasti perustaa palveluun yritys-, yhdistys-, yhteisö- tai fanisivuja. Palvelu on kuitenkin raikkaan oloinen ulkonäöltään ja käytettävyydeltään.

MeWe on tuoreempi projekti. Sen on perustanut yksityisyydensuoja-aktivisti Mark Weinstein, ja voidaan sanoa, että palvelu seisoo tai kaatuu sen perusteella, miten hyvin se kykenee suojelemaan käyttäjiensä yksityisyyttä.

Palvelun mainoslause kuuluu: "Ei mainoksia. Ei vakoiluohjelmia. Ei hölynpölyä."

MeWe:n käyttäjiksi ovat siirtyneet monet niistä ihmisistä, jotka ennen olivat käyttäneet Google Plussaa ennen kuin Google oli lopettanut palvelunsa.

MeWe:ssä on huonona puolena se, ettei palvelussa julkaistuilla postauksilla ole omaa internet-osoitetta. Toisaalta tämä, että hakukoneen kautta ei pääse lukemaan suoraan käyttäjien yksittäisiä postauksia, suojelee käyttäjien yksityisyyttä, mutta toisaalta se sorsii niitä ihmisiä, jotka haluaisivat jakaa niitä palvelun ulkopuolella.

MeWe:n liiketoimintamalli perustuu sälään, kuten emojeihin, joita se myy. Muun ohella se myy maksullista versiota palvelusta nimeltä MeWe Premium.

Olen varsin kyllästynyt siihen, että palvelu tyrkyttää minulle maksullista versiota itsestään. Olen kärsinyt palvelun käytöksestä jo siinä määrin, että mainosrahoitteisuus ei enää tunnu ollenkaan huonolta vaihtoehdolta.

Itse asiassa minusta olisi hienoa, jos MeWe:n olemassaolo rahoitettaisiin mainoksilla, kunhan kohdistettu mainonta loistaisi palvelun yksityisyydensuojalupauksen mukaisesti poissaolollaan, tai ainakin palvelun oletusasetusten mukaan olisi näin. Mainokset eivät myöskään saisi viedä kohtuuttomasti tilaa palvelun näkymässä eivätkä ne myöskään saisi olla kovin meluisia...

PS. Uutinen sanoo, että Facebookin EU-suhteista vastaavan johtajan Aura Sallan mukaan "meillä on suuri huoli myös alustojemme 25 miljoonasta yritysasiakkaasta Euroopassa. Meille on tärkeää palvella heitä jatkossakin". Joten voimme olettaa, että EU-alueen yritysten ei tarvitse olla huolissaan Facebookin EU:sta lähdöstä.

torstai 17. syyskuuta 2020

Poliittinen ideologiani lyhyesti, vuoden 2020 versio

Olen päätynyt siihen, että seuraavat asiat kuuluvat määritelmän mukaan omaan poliittiseen vakaumukseeni:


konservatismi sanan yleisessä merkityksessä, ei siis juurikaan sanan erityisessä merkityksessä. Poliittisia päätöksiä tehtäessä tulisi pyrkiä poistamaan kuvioista päätösten tarkoittamattomat sivuvaikutukset. Eikä pidä korjata sitä, mikä ei ole rikki.




globaalinationalismi. Tämän poliittisen käsitteen ja aatteen kehitti aikoinaan Jaskan pauhantaa -blogin pitäjä Jaska. Mies arvosti sitä, että kirjoitin blogissani auki oman käsitykseni asiasta.




liberalismin vapausoikeudet, mukaan lukien sananvapaus




tiedemyönteisyys. Tieteellinen menetelmä on paras tapa hankkia tietoa. On parempi, että myös politiikka on todellisuudentajuista sen sijaan, että se olisi todellisuuspakoista. Lisäksi: biologinen evoluutio on luonut myös ihmisen aivot ja mielen, ja se täytyy ottaa politiikassakin huomioon.




uskontokriittisyys ja antiklerikalismi. Kannatan ehdottomasti uskonnollisten yhdyskuntien ja valtion eroa. Kannatan myöskin sitä, että uskontoa ei voi käyttää pätevyysvaatimuksena julkiseen virkaan pääsyyn. Kannatan myös sitä, että julkista tukea saavat koulut eivät saa opettaa uskontoa ainakaan tunnustuksellisena.





Mielestäni uskonnollista lainsäädäntöä kannattavilta tulee viedä kansalaisluottamus.





Ja mielestäni myös sellaisten uskontojen tulee olla kiellettyjä, jotka kannattavat rasismia tai pyhää sotaa toisinajattelevia vastaan tai pyrkivät väkipakolla estämään uskonnon vaihtamisen tai avioliiton solmimisen toisuskoisen kanssa.




maksiimi: Tämä meidän maailmamme on ainoa taivas, mikä on olemassa. Ja jos se ei nyt siltä tunnu, niin meidän tehtävämme on se sellaiseksi mahdollisuuksiemme rajoissa tehdä. (Tämän keksintöni olin julkaissut ensimmäisen kerran runoblogissani 30.8.2020. Olin silloin vasta muodostanut ajatuksen kokonaisuudessaan.)




kommunalismi siinä mielessä, että kaikenlaista valtaa kohtaan tulee olla kriittinen, ja valtaa on hyvä hajauttaa pitkälle

...

PS. 27.5.2021: Tein tästä seuraavana vuonna uuden version. Oi, katso: Vuoden 2021 versio.

maanantai 14. syyskuuta 2020

Pitkäaikainen 50-vuotissyntymäpäiväni juhlinta

Koronaepidemia iski kannaltani hiukan vääränä vuonna, kun en voinut sen vuoksi juhlia 50-vuotissyntymäpäivääni kerholla.

Maanantaina 22.6. vuonna 2020 siis oli 50-vuotissyntymäpäiväni. Päivämäärä 22.6. liittyy myös siihen, että hitleriläinen Saksa oli sinä päivänä vuonna 1941 hyökännyt Neuvostoliittoon pettäen näin hyvän ystävänsä, mutta ei se minun vikani ole.

Olin etevästi piilottanut oman syntymäpäiväni Facebookin käyttäjiltä palvelun asetusten kautta. Tarkoitukseni oli, että ihmiset huomaisivat syntymäpäiväni, jos he lukisivat maanantain blogimerkintäni Sleeping in Light, jonka ihan alkuun en ollut laittanut mainintaa 50-vuotispäivästäni vaan vasta myöhemmäksi tekstissä. Tuskin kukaan kuitenkaan huomasi asiaa sitä kautta, ainakaan Facebook-kavereistani.

Lähellä syntymäpäivääni Elisa oli lähettänyt minulle asiakastiedotteen, jossa kerrottiin, että kotisivutilani muuttuu maksulliseksi. Nettisivuni olivat olleet samassa osoitteessa yli 20 vuoden ajan. Melkoinen "syntymäpäivälahja" (vaikka toisaalta ymmärsin)!

Syntymäpäivääni edeltävänä päivänä eli sunnuntaina 21.6.2020 hyvä kaverini Virpi oli tullut koiransa Gimman, joka on musta saksanpaimenkoira, kanssa siivoamaan kämppääni. Yleensä välttelen tällaisen mahdollistamista sunnuntaipäivälle, mutta kun oli nyt erinomaisen hyvä syy, niin päästin siivoamaan. Ja hyvä siivo siitä tulikin. Kiitokset Virpille. Kesken siivoamisen kävin pienellä lenkillä Gimman kanssa. Kämpilläni tulin myös meuhtoneeksi melko paljon tämän kanssa.

Syntymäpäivänäni keskipäivän tienoilla Virpi tuli leipomansa kakkupohjan ja muiden tarvikkeiden, joihin sisältyi astioita ja ruokailuvälineitä, kanssa kämpilleni. Kakku oli hänen syntymäpäivälahjansa minulle. Hän oli leiponut sen lähinnä perunajauhoista, mutta oli myös hiukan vehnäjauhoja sotkenut mukaan.

Kämpilläni hän teki vaahtoa soijapohjaisesta kermankorvikkeesta. Kakun päälle tuli vielä mansikoitakin.

Alun perin en ollut ajatellut tarjota ihmisille sen enempää jonkun toisen omin käsin valmistamaa kakkua kuin karjalanpiirakoita munavoillakaan, mutta kun Virpi nyt kerta kaikkiaan halusi minulla olevan erityisen hienot juhlat, niin hyväksyin asian. Jos hän ei olisi puuttunut peliin, niin olisin ostanut vain jotain valmista kaupasta vieraita varten.

Olin saanut jo aikaisemmin lahjaksi kolme kirjaa, joista toinen sisältää mm. John Keatsin runoja ja toinen on muuten vain jännä. Lukija saattaa tietää, että olen itsekin hieman kirjoitellut runoja. Kolmas kirjoista oli kuulun yhdysvaltalaisen saarnaajan Billy Grahamin (1918-2018) kirjoittama.

Olin saanut eräältä henkilöltä myös 24 -tv-sarjaa sisältävän paketin.

Sain syntymäpäivänäni vielä yhdeltä henkilöltä yhden lahjakortin Varustelekaan, joka on retkeily- ja armeijatarpeita ja asusteita myyvä liike, ja yhden suklaarasian. Toiselta henkilöltä sain kaksi olutta ja kolmannelta kullanvärisen pienoispatsaan, jonka jalustassa lukee "Winner" – suomeksi se tarkoittaa voittajaa – ja kolme teepaitaa.

Vitsailin patsaan olevan Jussi-patsas. Ja sen voisin muuten ympäröidä mirhalla. Jussi-patsas on sinänsä muuten vanha vitsi eikä minun keksimäni.

Sain myös lentäjäkollegaltani Hannulta hänen tekemänsä uudemman kangasmerkkitaulun entisen jatkoksi, siis jutun, johon voi kiinnittää käyttämättömiä kangasmerkkejä. Hän teki tämän toisen taulun alkuperäisestä jälkeenjääneistä osasista. Olin myös tilannut häneltä tuhman riipuksen, jonka hän toteuttaisi antamani mallin mukaisesti.

Yhdeltä kaveriltani sain kuusi hienoa viskilasia.

Virpi oli tuonut mukanaan myöskin karjalanpiirakoita, kananmunia ja paketin Oivariinia. Oivariini oilta maistuu. Teimme munavoita karjalanpiirakoita varten.

Kutsumistani henkilöistä viisi kappaletta ei päässyt juhliini. Nämä olivat siis ensimmäiset juhlistani, jotka pidin tietyille lähikavereilleni, joista tosin yksi asuu Kouvolassa asti.

Paikalle saapui maanantaina yhteensä seitsemän vierasta. Virpin jälkeen ensimmäiset kaksi heistä saapuivat kahden maissa. Ennen kolmea tai kolmen maissa saapuivat seuraavat kolme ja viimeinen saapui noin tunnin neljänkymmenen minuutin kuluttua edellisestä.

Tarjosin väelle hyvää kahvia. Nautimme karjalanpiirakoita ja sitten myös kakkua. Se oli hyvää, vaikka sen valmistusaineet olivat olleet kannaltani epätavallisia. Viimeiseksi tullut vieraani toi mukanaan mutakakun oman vatsansa herkkyyden tähden. Tarjosin väelle myöskin erästä hyvälaatuista espanjalaista valkoviiniä, josta pidin. Sitä oli minulla litran verran. Sen oli lahjoittanut minulle eräs, joka ei päässyt mukaan juhlimaan.

Kämppäni täysin erinomainen siisteys kiinnitti huomiota. Lisäksi yksi osallistujista totesi, että ei haise.

Suuri osa kämppäni "ylimääräisistä" tavaroista oli piilotettu makuuhuoneeni nurkkaan.

Itse asiassa tarkoitukseni oli jo 20.6.2020 ollut lauantaivierailleni tarjota aitoa Juhannussimaa, mutta sitä ei ollut tällä kertaa myynnissä edes juhannusviikolla lähikaupassani, mikä on outoa, koska kerran nimensä mukaisesti kyseessä pitäisi olla juhannussiman. Wanha kaverini Janne oli silloin keksinyt valmistaa itse pikajuhannussimaa. Se koostui Pommacista, Koskenkorvasta, brändistä ja sitruunamehusta. Sekoitussuhteet eivät ole tarkasti muistissani. Koska nautittiin myös muita juomia hieman, tulin käytännössä humalaan. Ensimmäinen kerta kymmeneen kuukauteen.

Suurin osa väestöstä myös enemmän tai vähemmän nautti samantapaista jossain määrin siman kaltaista juomaa syntymäpäivänäni. Se oli muuten samanlaista kuin lauantain "pikajuhannussima", mutta Pommac oli korvattu kaupan simalla. Kun tämä myöhemmin loppui, niin juomanautintoa jatkettiin jääkaapistani löydetyllä appelsiinimangomehulla.

Osa väestöstä selvästi syntymäpäivilläni humaltui. Alle puolet oli aikaisemmin ollut nautittuna mainiosta skottilaisesta Caol Ila -savuviskistäni, mutta se nautittiin nyt loppuun, ja sen jälkeen aloitettiin vielä eräs viisivuotinen kanadalaisviskini. En viitsinyt estellä paremman viskini suurta kulutusta, koska oli sentään 50-vuotissyntymäpäiväni ja koska nyt eniten viskiini mieltynyt oli juottanut minulle ja muille lauantain normaaleille vierailleni aikaisemmin melkein kokonaisen VSOP-konjakkipullon.

Oli joka tapauksessa melko hyvä meininki.

Minäkin tulin jossain määrin humalaan.

Jossain vaiheessa pidettiin kauimpana asuvan vieraan ehdotuksesta kierros, jossa jokainen sai kehua minua.

Itse tilaisuus kesti noin viisi ja puoli tuntia. Viimeiseksi tullut jäi lopuksi juttelemaan kanssani vielä joksikin aikaa. Näytin hänelle myös FlightGear-lentosimulaattoripeliäni, jolla lensin yhden nousun ja melko pian sen jälkeen yhden laskun, ja laskussa romutin Cessna 172:ni. Koneeni iskeytyi liian lujaa vauhtia kiitoradalle. Sen siitä saa, kun ei noudata ohjaamohygieniaa, eli rupattelee.

Yöllä yritin maistaa saamani suklaarasian sisältöä, mutta se oli jossain määrin sulanut. Itse asiassa onnistuin hieman sotkemaan suklaalla paikkoja. Laitoin rasian sitten pakkaseen ja myöhemmin nautin suklaitani jonkin verran.

Tiistaina 23. kesäkuuta piti olla normaaliin tapaan lentopäivä. Hannu ei kuitenkaan jaksanut mutta tuli vain asentamaan kangasmerkkitaulun kirjahyllyni päätyyn. Tarjosin hänelle ja kahdelle muulle saapuneelle edellispäivän vieraalleni kahvitusta.

Kävin myöskin ostamassa pahviastioita kaupasta.

Tiistaina sain myöskin yhdistykseltäni lahjana lahjakortin Varustelekaan. Tämä lämmitti mieltäni.

Illemmalla wanha kaverini Markku tuli käymään. Ei ollut maanantaina töiltään päässyt piipahtamaan, joten siksi tuli vasta nyt. Oli mukava turista. Esittelin hänelle myöskin hieman FlightGear-lentosimulaattoriani. Sain häneltä 50 euroa lahjaksi.

Keskiviikkona kävin aamupäivällä jonkin aikaa notkumassa yhdistykseni Pähkinärinteen toimipisteen ruokajakelun luona.

Samana päivänä oli illemmalla syntymäpäiväjuhlani isän puoleisille lähisukulaisilleni. Olen isänpuoleisen sukuni vanhin miespuolinen elossaoleva jäsen ja kiinalaisten sukulaisteni patriarkka.

Joka iikka saapui paikalle paikkaan, jota nimitän mummilaksi, lukuunottamatta pienintä pikkuveljeäni, joka asuu tätä nykyä Balilla.

Veljentyttäreltäni sain hienon kortin.

Otin vastaan laskun tietyistä hankituista tarpeista.

Oli hyvä meininki. Tarjoilut aloitettiin ostamallani kuohuviinillä. Pidin myös mahdollisimman lyhyen puheen, ja päätin samalla pitää kymmenen vuotta myöhemmin kunnollisen puheen. Myöhemmin syötiin kiinalaisia ruokia. Viimeisenä nautittiin kahta erilaista kakkua ja karjalanpiirakoita kahvin kanssa.

Ja ai niin. Sain lahjaksi vihon, johon oli koottu joukko ikivanhoja valokuvia.

Sain myös lahjaksi kaksi lahjakorttia Varustelekaan.

Ilmeisesti ihmiset ovat tietäneet, että sydämessäni on lämmin paikka Varustelekalle.

Illalla kaiken kasvillisuuden keskellä mummilan pihalla aloin jonkin verran kärsiä allergiaoireista. Ne jatkuivat torstaina.

Saimme mummilasta mukaan ruokaa, karjalanpiirakoita ja kakkua. Veljeni perheineen söi saadun ruoan kotonaan. Kakunosa ja karjalanpiirakat säästettiin viikonloppureissullemme.

Torstaina puolenpäivän jälkeen oli yhdistykseni paikallisen toimipisteen ulkotoimintaa. Saatiin simaa, mehua, kahvia ja leipää euron hinnalla. Myöskin harjoitettiin frisbeegolfia ja pelattiin mölkkyä. Mutta oli älyttömän kuuma. Tilaisuudessa myöskin pidettiin osallistuvien kesken nk. kuulumiskierros, jollainen tavallisissa olosuhteissa sisältyisi paikallisen toimipisteen vertaistukiryhmän kokoontumisiin. Oli mukavaa sosiaalista toimintaa.

Torstaina menin myös kahden kaverini kanssa käymään Salilla. Sinne oli tehty keittiö, ja minä tilasin itselleni burgerin, joka oli varsin maittava, ja toiselle tovereistani oluen. Ravintola antoi minulle ikäjuhlieni kunniaksi ilmaisen tuopillisen.

Torstaina kävi myös eräs konflikti, joka rasitti minua. Nimittäin minulta ja yhdeltä hyvältä kaveriltani meni välit poikki. Se tuli kuin suoraan puun takaa. Menetin henkisen tasapainoni melko lailla, ja tämän jälkeen keräilin pikku hiljaa sen palasia.

Perjantaina lähdin vanhemman pikkuveljeni S:n, hänen vaimonsa W:n ja heidän tyttärensä L:n sekä serkkutyttöni K:n kanssa mökillemme.

Neljän jälkeen päivällä minua tultiin hakemaan ja ajettiin pysähtymättä koko matka mökillemme, joka sijaitsee nykyään Hämeenlinnaan kuuluvassa Rengossa. Matka kesti jonkin verran yli tunnin ja itse asiassa jonkin verran tavanomaista pitempään, koska matkan varrella oli joitakin hidastavia tekijöitä.

S kysyi minulta ollessamme matkalla, onko lahjatoiveeni viisi teelusikkaa vielä ajankohtainen. Vastasin sen olevan.

Päästyämme perille lämpötila oli juuri mukava enkä ensimmäisenä iltana törmännyt ollenkaan hyttysiin. Veljeni vaimo taas on hyvin herkkä niille, varsinkin suomalaisille sellaisille, ja siksi hän koki, että ensimmäisenä iltanakin niitä oli.

Allergiaoireeni jatkuivat mökillä ollessa.

Söimme mökillä tavattoman hyvin.

K leikki L:n kanssa noin yhdeksän kertaa minua enemmän.

Nukuin mökillä tavanomaista jonkin verran paremmin.

Olen ainoa, joka suostuu juomaan porakaivon vettä mökillämme. Saan siitä kaiken tarvitsemani kadmiumin, uraanin ja lyijyn.

Alkoholia nautin melko maltillisesti. Nautin saksalaisia alkoholittomia ja 2,8-prosenttisia oluita, jotka S oli minulle hankkinut, sekä jokusen vahvemman muunmaalaisen.

Perjantai-iltana lämmitettiin sauna. Järven vesi oli oikeasti lämmintä, kuin linnunmaitoa. Olen ollut viime vuosina huono uimaan mökillä, mutta veden selvääkin selvemmän lämpimyyden vuoksi sain käytyä kerran uimassa. Veljeni taas piti vettä jopa liian lämpimänä.

Lauantaina taas kävin saunassakäynnin yhteydessä uimassa kaksi kertaa.

S, W ja K kävivät uimassa paljon. Ja L oli varsinainen vesipeto. Hän ei olisi ollenkaan halunnut lopettaa uimista, kun siihen ryhtyi.

Ruoan lisäksi syötiin lauantaina ja sunnuntaina kakku loppuun. Lauantaina K antoi minulle lahjaksi kuusi kappaletta Hackmanin teelusikoita.

Lauantaina minua jonkin verran vainosivat paarmat. Saattaa olla, että joukossa oli pari hyttystäkin.

W käytti hyttyssavua ja laitteli itseensä kovasti hyttyskarkotetta.

Käsivarteni jossain määrin paloivat. Eivät saunan kiukaan, vaan auringon säteilyn vuoksi.

Voin sanoa, että mökillä söimme hieman jopa liikaakin. Mutta söimme hyvin.

Sain tietää, että K katsoo samoja paiseohjelmia kuin minäkin. Valistimme muita siitä, että kystia poistaessa on tärkeää poistaa myös se pussi, jonka sisällä ihosolut ovat. Muuten kysta tapaa kasvaa takaisin.

K:lle myöskin oli tuttu Douglas Adamsin viisiosaisen Linnunrata-trilogian ensimmäinen osa Linnunradan käsikirja liftareille. Sieltä on lähtöisin muuten tämän blogini nimi.

Sunnuntaina S, L ja K lähtivät hämeenlinnalaisessa vesipuistossa käymään. Jäin W:n kanssa mökkiä pitämään.

Alkoholittomat oluet olivat jääneet auton takakonttiin, joten jäin ilman olutta, varsinkin kun en muistanut, että grillikatoksen jääkaapissa olisi ollut vähäalkoholista olutta.

Lähdimme koteja kohti menemään vasta vähän ennen iltaseitsemää.

Saavuin kotiini suhteellisen pirteässä kunnossa.

Päätin jossain vaiheessa, että pidän nettisivuni vanhassa paikassa alkavasta maksullisuudesta huolimatta.

Tiistaina 7.7.2020 eräs hyvä kaverini toi minulle syntymäpäivälahjaksi pullollisen skotlantilaista Sheep Dip -viskiä. "Nam!" sanoin jo etukäteen. "Se on luultavasti hyvää." Jotain vastaavanlaista olin nimittäin ennenkin maistanut. Sheep Dip tarkoittaa suomeksi nestemäistä hyönteis- tai sienimyrkkyä, jota käytetään lampaiden suojelemiseen.

Kun vuorokausi oli vaihtunut yhdeksänneksitoista heinäkuuta, viimeiset palat henkistä tasapainoani palautuivat.

Heinäkuussa jouduin yhdistykseni pysyvämpien työntekijöiden lomien vuoksi olemaan viikkojen ajan vetämässä yhdistykseni "huoneen" toimintaa Discord-palvelussa. Työaika oli arkisin klo 11-13. Homma tuntui mukavalta, koska se toi järjestystä ja tolkkua arkeen.

Tiistaina 21.7. aloin tuntea kipua oikean jalkani jalkaterässä. Se tuntui vähän erilaiselta kuin perinteinen kihtini, joten en sitä kihtinä osannutkaan pitää.

Seuraavana päivänä keskiviikkona lähdin vanhemman pikkuveljeni S:n ja kaverieni H:n ja Jr:n kanssa mökille. Erään O:n, jonka niin veljeni kuin minä tunnemme, olisi alun perin pitänyt tulla myös mukaan, mutta hän joutui jäämään työkiireiden vuoksi pois. Minusta se oli tylsää.

Matkan varrella pysähdyimme Riihimäellä, jossa kävimme ruokaostoksilla ja Alkon myymälässä.

Kello oli jo yli iltakuuden päästessämme perille.

Mökillä oli kylmä. Toistan: kylmä. Varsinkin ensimmäisenä iltana ja alkuyöstä koimme suuren kylmyyden tunkevan luihimme ja ytimiin.

Mutta ruoka oli hyvää, laadukasta ja monipuolista mökkiruokaa.

Ensimmäisenä iltana H:n ja Jr:n kanssa jossain vaiheessa kärräsimme puuklapeja varastopellin alta pinoihin saunarakennuksen eteen. Veimme muistaakseni kuusi kottikärryllistä.

Jr ja varsinkin H yrittivät uistella kaloja, välillä myös veneestä käsin.

Nautin itse varsin maltillisesti alkoholia. Mökille oli jäänyt edellisestä kerrasta myös 2,8-prosenttisia sekä alkoholittomia oluita, ja näitä käytin myös hyväkseni.

Koska ei ollut kuuma, ei tarvinnut olla koko ajan juomassa vettä.

Ensimmäisenä yönä jalkani vihoitteli varsin paljon. Unen saamista sinä yönä alussa vaikeutti myös äkillisesti alkanut pieremistaipumus. Se meni onneksi jossain vaiheessa oli. Minusta tuntui, että veljeni reagoi joka kerta pieraistessani. Tosin haju ei ollut tähän syynä, sillä hän nukkui hyvän matkan päässä minusta, vaan ääni.

Iltaisin tai öisin saunottiin ja kovasti. Kaksi porukasta kävi uimassakin. Minä en.

Torstaina kävin H:n kanssa kaupassa. Matkantekoa hieman häiritsivät kymppitiellä olleet tietyöt.

Torstaina samaten käytin valmispohjaa hyväkseni ja tein kakun. Laitoin kakunsiivujen väliin mansikkahilloa ja päälle pursotin purkista kermavaahtoa. Lopuksi raaputin päälle suklaata ja sen jälkeen vielä ripottelin päälle runsaasti pensaastamme peräisin olevia punaisia viinimarjoja. Kakusta tuli ihan hyvää.

Toisena päivänä myöskin musisoitiin. Veljelläni oli mukana akustinen kitara ja H oli ottanut mukaansa kosketinsoittimensa. Ja koska käynti mökillä oli tavallaan jatkoa syntymäpäiväkemuilleni, niin porukat myöskin esittivät kunniakseni lempiballadini, Paul Grossin Ride Forever. Saman kappaleen oli pienempi pikkuveljeni esittänyt minulle kymmenen vuotta aikaisemmin käheällä heavy-country-äänellään. Sillä kertaa olin kappaleen loputtua mennyt suutelemaan ruohikkoa lipputangon edessä. Lipputangossa oli silloin liehunut Kanadan lippu.

Lopuksi kappaleen ensimmäinen säkeistö ja ensimmäinen kertosäe esitettiin uudestaan, ja minä nauhoitin tämän pätkän pienempää pikkuveljeäni varten.

Torstain myöhäisillassa myöskin lentelin H:n kanssa FlightGear- ja Geo-FS-lentosimulaattoreilla. Tämän mahdollisti se, että olin yhdistykseni verkkoläsnäolovelvollisuuden vuoksi ottanut kannettavan tietokoneeni mukaan. Olin ottanut myöskin ilotikkuni luonnollisesti mukaan.

Seuraavana yönä näin unta yhdestä yhdistykseni järjestötyöntekijästä. Unessa meillä oli konflikti, vaikka olen pitänyt hänestä ja arvostanut häntä ja vaikka minulla ei ole mitään kaunoja häntä kohtaan. Mitähän uneni symbolisoi?

Perjantaina lähdettiin kotiin. Kun oltiin Hyvinkäälle saakka päästy, niin ajotietokone ilmoitti moottoriviasta. Veljeni kohta pysäytti auton sopivaan paikkaan ja rupesi tiedustelemaan, missä huoltamolla autoa voisi käyttää. Lopulta sopiva paikka löytyi, vaikka sillä ei ollutkaan parasta mahdollista laitteistoa käytettävissä S:n auton auton diagnosointia varten. S:n kännykkä opasti meidät perille saakka.

Me muut hytisimme sitten huoltamon pihalla, kun autoa tarkastettiin. Lopputulos siitä oli, ettei autossa ollut mitään suorastaan fataalia vikaa. Veljeni soitti sitten valtuutetulle huoltamolle, ja asia hoituisi loppuun myöhemmin.

Pääsimme onneksi samalla autolla kotiin asti.

Kipu jalassa jatkoi kotiintulon jälkeenkin kyllä.

Sheep Dip -viskipulloni avattiin vasta mökiltä paluun jälkeisenä päivänä lauantaina 25.7.

Saman päivän iltana päätin todeta, että taitaa jalkavaivani sittenkin olla kihtiä. Ja minä olin jo ehtinyt sisimmässäni riemuita sitä, että en ollut edellisenä enkä tänäkään vuonna saanut kertaakaan kihtikohtausta. Päätin saman tien alkaa ottaa vaivaan Buranaa.

Torstaina 30.7. palattuani paikallisen toimipisteen ulkotoiminnasta kotiin, jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä, että jalka on vihdoin parantumaan päin.

Seuraavana päivänä perjantaina nautin toistaiseksi viimeisen Buranani.

2.8. em. ystäväni, jonka kanssa minulla oli mennyt välit pahoiksi, oli laittanut minulle suhteellisen ystävällisen viestin. Tilanne oli siis jonkin verran parantunut. Mutta aika entinen tavallinen ei palaa.

Maanantaina 3.8. 2020 minulle oli jo selvää, että jalkani ei ollut parantunutkaan. Onnistuin varaamaan pika-ajan terveyskeskuslääkärille seuraavalle päivälle. Minusta oli alkanut jälleen tuntua siltä, ettei vaivani ollutkaan kihtiä.

Saman päivän iltana vihdoin ja viimein kaikkien menneiden viikkojen jälkeen laitoin uusiksi, viimeinkin, kangasmerkkitaulustoni. Poistin ylimääräiset kappaleet alkuperäisestä taulusta ja kiinnitin niitä merkkejä tauluihin, jotka eivät olleet viime aikoina olleet kiinnitettyinä siihen.

Tiistaina 4.8. lääkäri katsoi hetken jalkaani ja totesi sitten, että jalassani on kihti ja että ehkä lasten Burana ei auta siihen kovin hyvin. Hän määräsi minulle 800-milligrammaista Buranaa nautittavaksi korkeintaan kolme kertaa päivässä.

Syyskuun alkupuolella minusta tuntui jo siltä, että suhteeni siihen ystävääni, jonka kanssa välit olivat menneet pahoiksi, ovat jo hyvät.

11.9. hän otti minuun jopa yhteyttä ja sanoi, että voisi periaatteessa tulla siivoamaan luokseni. Aika entinen taitaa olla melko lailla palannut.

Eikä siinä kaikki. Kävi myös niin, että samana päivänä Hannu oli ilmoittanut kryptisessä sähköpostiviestissään, että riipukseni on valmis.

Seuraavana päivänä, joka oli lauantai, jolloin kotonani pidetään jätkien kesken kulttuurielämätapahtuma, Hannu toi riipukseni, jossa näkyvällä symbolilla ei tässä yhteydessä ei ole mitään tekemistä natsien, vaan Suomen ilmavoimien, kanssa.

Periaatteessa syntymäpäiväjuhlani eivät ole vieläkään ohitse. Parin kaverini olisi tarkoitus tulle vielä juhlistamaan niitä mökillemme jossain vaiheessa, mutta kun ajankohdasta ei etukäteen tiedä ja koska melko paljon on näitä jo vietettykin, niin päätin julkaista tämän kirjoitukseni jo tänään.

Ja sitten siihen tärkeimpään kysymykseen, eli miltä minusta nyt tuntuu viisikymppisenä. Täytyy sanoa, että ei se oikein tunnu vielä miltään. Vaikka kuitenkin olen jo alkanut oivaltaa olevani viisikymppinen ja että se vaatii minulta käyttäytymistä viisikymppisen tavoin. Ei siis enää mitään pojankolttosia. Pitää käyttäytyä arvokkaasti.

Varmasti paljon jäi minulta laittamatta hyviä yksityiskohtia mukaan tähän kirjoitukseen. Kaikkea ei aina muista... Mutta toisaalta ei kaikki muistettavissa oleva varmaan ole hirveän tärkeätä. Mainitaan vielä tässä kuitenkin se, että kaikkea saamaani karkkia en ole maininnut tekstissä.

Kymmenen vuotta aikaisemmin olin juhlinut syntymäpäiviäni sekä Salilla isommalla porukalla, mummilassa että mökillä. Sillä kertaa alkoholia oli kulunut jonkin verran enemmän kuin mitä nautittiin nyt kymmenen vuotta myöhemmin.

Kymmenen vuoden kuluttua on taas isot juhlat. Luultavasti. Mahdollisesti.

perjantai 11. syyskuuta 2020

Yhdysvaltain kuluvan vuoden 2020 presidentinvaaleista ja maan presidentinvaalijärjestelmästä

Yhdysvaltain edellisissä, vuonna 2016 pidetyissä presidentinvaaleissa vaalimatematiikan vuoksi voitti Republikaanisen puolueen ehdokkaana ollut rikas mies ja tosi-tv-tähti Donald Trump ja hävisi Demokraattisen puolueen ehdokkaakseen valitsema Hillary Clinton siitä huolimatta, että jälkimmäinen sai hieman enemmän ääniä.

Suomessa on tätä Yhdysvaltain presidentinvaalijärjestelmän "epäkohtaa" kovasti voivoteltu. On sanottu, että on epäoikeudenmukaista, että vähemmän ääniä vaaleissa saanut voittaa enemmän ääniä saaneen.

Yhdysvaltain vuoden 2016 presidentinvaalien tulosta voidaan kuitenkin verrata siihen, että Suomella on eurovaaleissa enemmän vaikutusvaltaa kuin sillä olisi, jos äänivalta perustuisi pelkästään väkilukuun. Samaten suurilla EU:n osavaltioilla, esimerkkinä toimikoon vaikka Saksa, on eurovaaleissa vähemmän vaikutusvaltaa kuin mihin niiden väkiluku "oikeuttaisi".

Samoin on laita Yhdysvaltain presidentinvaaleissa ja oikeastaan myös maan kongressin vaaleissa.

Minäpä selitän. Yhdysvaltain parlamentti eli kongressi on kaksikamarinen: se koostuu edustajainhuoneesta ja senaatista. Kummallakin on runsaasti valtaa, mutta niiden valtaoikeudet hieman eroavat toisistaan. Mutta se ei ole tässä nyt olennaista.

Edustajainhuoneen jäsenet valitaan maan osavaltioista perustuen suoraan kunkin osavaltion asukaslukuun.

Senaattiin taas valitaan kaksi jäsentä jokaisesta osavaltiosta.

Yhdysvaltain presidentinvaaleissa taas kunkin osavaltion asukkaitten suhteellinen vaikutusvalta on suoraan verrannollinen sen edustajainhuoneen ja senaatin edustajien määrään yhteenlaskettuna. Yhdysvaltain presidentinvaaleissa, kuten eurovaaleissakin, on siis sama "ongelma": vaalijärjestelmä jonkin verran suosii asukasluvultaan pieniä ja sorsii suuria osavaltioita.

Kummatkin järjestelmät on rakennettu sellaisiksi kuin ovat sen estämiseksi, että suuret osavaltiot voisivat noin vain kävellä pienten osavaltioitten yli päätöksenteossa.

Jos siis Yhdysvaltain vuoden 2016 presidentinvaalien tulosta pitää epäoikeudenmukaisena siitä syystä, että vaaleissa vähemmän ääniä saanut voitti enemmän ääniä saaneen, niin silloin tulee johdonmukaisuuden nimissä pitää epäoikeudenmukaisena myös eurovaalijärjestelmää.

Yhdysvaltain asukkaat eivät myöskään välttämättä laajalti kannata ajatusta, että maan presidentinvaaleissa tulisi lakkauttaa osavaltioiden nykyinen kohtelu ja siirtyä suoraan osavaltion asukaslukuun perustuvaan vaalijärjestelmään.

Kokonaan toinen asia on sitten se, että Yhdysvaltain presidentinvaaleissa useimmissa osavaltioissa presidentin valitsijamiehet tulevat valituiksi siten, että osavaltiossa vaalit voittanut ehdokas saa taakseen osavaltion kaikki valitsijamiehet sen sijaan, että valitsijamiesten määrä suurin piirtein vastaisi kunkin ehdokkaan saamaa äänimäärää. Mutta luulen, että tämä vaalijärjestelmän piirre on riippuvainen kunkin osavaltion lainsäädännöstä, joten liittovaltion tasolla asiaa ei edes periaatteessa saataisi muutetuksi.

Millaisesta ehdokkaasta minä itse sitten tykkäisin Yhdysvaltain presidentinvaaleissa, jos olisin maan kansalainen. Pidän istuvaa presidenttiä Donald Trumpia turhan kamalana suustaan, liian epäpätevänä, liian häikäilemättömänä ja liian paljon diktaattoreja arvostavana. Itse voisin kannattaa sellaista ehdokasta, joka kannattaisi hyvinvointivaltiota, joka olisi antiklerikaali (mm. liberaalit, marxilaiset ja anarkistit ovat olleet antiklerikaaleja) mutta muuten uskonnollisesti jossain määrin suvaitsevainen, joka kannattaisi sananvapautta ja joka ei arvostaisi rasismia eikä myöskään äärimmäistä poliittista korrektiutta.

PS. myöhemmin illalla: Jos presidentti Trumpista pitäisi jotain hyvää löytää, niin ainakin se, että mies on tehnyt paljon töitä sen eteen, että hän saisi pidettyä vaalilupauksensa. Mutta luulen, että hän ei luultavasti koskaan saa Meksikoa maksamaan maiden välille lupaamansa muurin/raja-aidan rakentamista. Josta tosin osa oli ilmeisesti rakennettu jo ennen hänen virkaantuloaan. Trump myös tunnistaa ilmeisesti kohtuullisen hyvin aidot ilmiöt ja ongelmat, joihin Yhdysvaltain poliittinen ja taloudellinen eliitti ei ole tarjonnut tarpeeksi tehokkaita vastauksia.

maanantai 7. syyskuuta 2020

"Agnostis-deistinen uskonto": olennaisia neuvoja elämän varrelle

Tällaisten neuvojen seuraaminen antaa minun elämääni merkitystä:
  1. Ensimmäinen neuvo kuuluu: hyväksy itsesi.
  2. Toinen neuvo kuuluu: Jokaiselle päivälle riittää sen oma huoli. Elä päivä kerrallaan mahdollisimman suuressa määrin. Ja jos on suinkin mahdollista, niin älä turhaan huolehdi.
  3. Kolmas neuvo kuuluu: ole kiitollinen siitä, mitä sinulla on.
  4. Neljäs neuvo kuuluu: muista, että kaikki mitä sinulla on, on vain lainaa.
  5. Viides neuvo kuuluu: ole uskonnollisesti suvaitsevainen paitsi sellaisia uskonnon muotoja kohtaan, jotka ovat uskonnollisesti suvaitsemattomia.
  6. Kuudes neuvo kuuluu: tieteellinen menetelmä on luultavasti paras tapa hankkia tietoa, joten arvosta tiedettä.
  7. Seitsemäs neuvo kuuluu: Ei kannata olla katkera tai uskoa, että maailma, maailmankaikkeus, Jumala tai joku jumalista on itselle jotain velkaa. Sellaisen kuvittelemisella vahingoittaa vain itseään.
  8. Kahdeksas neuvo kuuluu: hyväksy se, että tuska on osa elämää.
  9. Yhdeksäs neuvo kuuluu: Vaikka Jumalaa ei olisikaan, niin suhteensa Jumalaan (tai Maailmankaikkeuden hallitsijaan tai siveelliseen maailmanjärjestykseen tms.) ihmisen on hyvä perustaa yksin Kristuksen sovitustyöhön eikä mihinkään, mikä on hänen omaansa, koska se on hyödyllistä. Jokainen, joka tämän tietää, tämän tietää.
  10. Kymmenes neuvo kuuluu: koe hiljaisuuden kokemus (ole siis hiljaa), hieman kveekarien tapaan.
  11. Yhdestoista neuvo kuuluu: tee elämässäsi sellaista, mikä on merkityksellistä.
  12. Kahdestoista neuvo kuuluu: ole sisäisesti tyytyväinen.
  13. Kolmastoista neuvo kuuluu: älä kuvittele olevasi hyvä, sillä ei kukaan, joka kuvittelee olevansa sellainen, ole hyvä.
  14. Neljästoista neuvo kuuluu: Tarkastele elämää ja maailmaa ajan ja maailman ulkopuolelta. Se tekee hyvää.
  15. Viidestoista neuvo kuuluu: hyväksy pienuutesi
  16. Kuudestoista neuvo kuuluu: muista tehdä se, mitä teet, ikuisuutta varten
  17. Seitsemästoista neuvo kuuluu: Tämä meidän maailmamme on ainoa taivas, mikä on olemassa. Ja jos se ei nyt siltä tunnu, niin meidän tehtävämme on se sellaiseksi mahdollisuuksiemme rajoissa tehdä. (Tämän keksintöni olin julkaissut ensimmäisen kerran nk. runoblogissani 30.8.2020. Olin silloin vasta muodostanut ajatuksen kokonaisuudessaan.)
  18. Kahdeksastoista neuvo kuuluu: jokaisesta tilanteesta on ajateltava niin, että kyseessä on mahdollisuus kääntää tilanne omaksi hyödyksi ja opiksi.
  19. Yhdeksästoista neuvo kuuluu: pyri olemaan paras versio itsestäsi. 
  20. Kahdeskymmenes neuvo kuuluu: ajattele, että olet kuin yksi hiekanjyvänen laajalla hiekkarannalla, ja tee sitä, mitä hiekanjyväset nyt tekevät.

...

PS. 26.6.2021: Näkemykseni Kristuksesta on kokenut muutoksia sittemmin.

...

PS. 20.7.2021: Lisäsin listalle kohdan 18, jonka alun perin olin julkaissut nk. runoblogissani 6.7.2021.

...

PS. 2.8.2021: Lisäsin listalle kohdan 19.

PS. 14.9.2021: Lisäsin listalle kohdan 20.

torstai 3. syyskuuta 2020

Haluaisin ryhtyä pontikkatehtailijaksi

Jokunen päivä sitten telkkarista tuli juttua yhdysvaltalaisista laittoman pontikan valmistajista.

Ohjelmassa oli puhetta myös siitä, että lainsäädännön muutosten myötä on joissain paikoin Yhdysvaltoja ollut mahdollista ruveta valmistamaan laillista pontikkaa.

Ohjelma oli rehevä ja miellytti minua.

Kerron, miksi. Lauantaisin minun luonani tulee tavanomaisesti käymään kolme miestä, joille tarjoan kahvituksen. Nykyään tilaisuudessa katsotaan myös toverini J:n käyttämästä suoratoistopalvelusta elokuva tai tv-sarjoja, vaikka tämä ei ole tässä nyt kovin oleellista. Kahvituksen jälkeen nautimme olutta ja viskiä. Tässä vaiheessa yksi tovereista lähtee yleensä heti pois, koska hän on nykyisin suhteellisen raitis.

Toverini J on tuonut mukanaan kolme erilaista olutta, joista muodostuu mukava sarja. Nautin hänen kanssaan ne puoliksi. Ja maksan myös hänelle puolet niiden hinnasta. Toverini H taas nauttii omia oluitaan.

Minä maksan nautittavan viskin. Tämä aiheuttaa kahdelle osanottajista luonnollisesti suuren insentiivin nauttia isompi määrä viskiä tilaisuuden yhteydessä.

Siksi minua ihastutti tuo televisiossa näkemäni ohjelma.

Olen ajatellut, että pistän jatkossa muistiin kaiken ostamani viskin ja sen hinnan, jotta voin tarkastella jälkikäteen, että miten paljon minulla menee rahaa toisten juottamiseen.

Mutta sääli, että Suomessa pontikan valmistaminen on lailla kiellettyä.

Ja jos se olisikin laillista, niin oma hommansa olisi saada pontikasta tehtyä tarpeeksi juomakelpoista. Minulla ja jossain määrin J:lläkin kun on hyvin hienostunut makuaisti. Joten pitäisi olla hyvää.

Syy sille, etten valmista kotiolutta, on siinä, että siinä on hirveä homma saada aikaan suhteellisen vähäalkoholista juomaa. Ja toiseksi valmis olut vaatii runsaasti varastointitilaa. Ja kolmanneksi, koska minulla ja J:llä jokaisen nautitun oluen pitää olla erilainen, niin oluen valmistaminen ei siksikään käy.

Voi olla, että joskus tulevaisuudessa ostan kohtuullisen hyvää viskiä, jota jokainen osallistuja saa nauttia yhden paukun verran. Jos haluaa viskiä nauttia enemmän, niin sitten saa nauttia hankkimaani kauheinta mahdollista lajia.

Totuuden nimissä mainittakoon tässä sekin, että vähän aikaa sitten J oli kustantanut meidän nautittavaksemme lähes kokonaisen isohkon VSOP-konjakkipullon. Sekin oli hyvää, ja olimme siitä kiitollisia.

keskiviikko 2. syyskuuta 2020

Charlie Hebdo, Hitler ja muumit

7.1.2015 kaksi islamilaista terroristia olivat hyökänneet raukkamaisesti ranskalaisen satiirilehti Charlie Hebdon toimitukseen aseettomien siviilien kimppuun. Iskut vaativat yhteensä 17 kuolonuhria, joista kaksi poliiseja.

Terrori-iskun "syynä" olivat lehden islamin 600-luvulla Arabian niemimaalla perustaneesta profeetta Muhammadista julkaisemat pilakuvat.

Arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttila voi halutessaan todistaa, että profeetta Muhammad on islamissa pyhä hahmo.

Tänään 2.8.2020 alkaa Ranskassa iskua koskeva oikeudenkäynti. Syytettyinä on 14 ihmistä, joiden katsotaan auttaneen ratkaisevasti iskujen tekemisessä. Terrori-iskun tekijät olivat itse kuolleet jo iskun jälkeen tulitaistelussa poliisin kanssa.

Charlie Hebdo -lehti julkaisi nyt asian eli oikeudenkäynnin kunniaksi samat pilakuvat, joiden "vuoksi" terrori-iskut oli alun perin tehty.

Päivämäärän 7.1.2015 jälkeenhän lehti ei ollut tähän mennessä ilmeisestikään julkaissut ainuttakaan pilakuvaa islamin profeetasta. Tätä voi toki pitää pelkurimaisena, varsinkin kun lehti on ilmeisesti jatkanut pilakuvien julkaisemista muiden uskontojen herkistä aiheista. Mutta ehkä vaadimme toimituksen väeltä liikaa nimittäessämme heitä pelkureiksi, sillä heidän henkensähän on ollut vaarassa muslimien taholta. Voimme kuitenkin hyvin nimittää heitä kaksinaismoralisteiksi, kun he ovat hyökänneet edelleen sellaisten asioiden kimppuun, joista ei saa kuolemantuomiota. Pehmeät kohteet, jotka eivät ammu takaisin, ovat olleet heidän mieleensä.

Profeetta Muhammad perusti maailman suvaitsemattomimman uskonnon. Kristinusko eroaa islamista siinä suhteessa, että kristilliset pyhät tekstit aidosti mahdollistavat monenlaiset uskontulkinnat aina suvaitsevaisuudesta ja pasifismista aseelliseen lähetystyöhön ja valtion pakottamaan uskontoon.

Islam on suvaitsemattomampi uskonto kuin Jehovan todistajien uskonto. Jälkimmäiset eivät sentään harjoita aseellista lähetystyötä eivätkä myöskään pyri synnyttämään uskonnollista valtiota.

Islam on myös sittemmin edesmenneen Fred Phelpsin perustamaa Westboron baptistikirkkoa suvaitsemattomampi. Kirkon jäsenet ovat käyttäytyneet kuin suuret kusipäät, mutta käsittääkseni he eivät ole kuitenkaan tappaneet uskonsa nimissä ihmisiä.

Islamilaiseen yhteisöön kuuluvalla ihmisellä on pieni dilemma suhteessa länsimaiseen yhteisöön länsimaissa. Voi kannattaa islamin profeettaa tai sitten voi vaihtoehtoisesti sanoa, että hän ei ollut sellainen kuin islamilaiset lähteet kuvaavat. Mutta koska islam oli alusta alkaen hirvittävä uskonto, niin voi epäillä, onko profeetta Muhammadin rauhantahtoisuuden puolustamiselle kunnolla edellytyksiä. Muslimithan lähtivät hänen neuvostaan valloittamaan miekalla maailmaa islamille.

Islamin piirissä on perinteisesti suotu ei-muslimeille sekä naisille vain rajoitetut oikeudet puhumattakaan islamin sodasta homoseksuaaleja vastaan (suurissa maailmanuskonnoissa on kyllä varsin tavanomaista ollut homoseksuaalien nuiviminen).

Toki on silti selvää, että eivät kaikki islamilaiseen yhteisöön kuuluvat ole kauheita ihmisiä. Muslimeillakin on omat Schindlerinsä.

Osa näistä kuuluu ahmadilaisliikkeeseen, joka uskoo, että profeetta Muhammad ei kannattanut pyhää sotaa yleiseksi periaatteeksi. Ahmadilaisia on häviävän pieni osa muslimeista eivätkä kaikki "normimuslimit" edes pidä heitä muslimeina.

Mutta Schindleristä päästäänkin lempiaiheeseeni natseihin. Juutalaisten pelastaja Oskar Schindler (1908-1974) oli natsi.

Mutta siitä ei silti päästä mihinkään, että hitleriläisen kansallissosialismin perustaja, itävaltalaissyntyinen saksalainen Adolf Hitler (1889-1945) oli hirveä ihminen.

Pienimmästä päästä Hitlerin ja hänen opetuslastensa syntejä on se, että he kannattivat ja ehkä kannattavat edelleen perinteisiä sukupuolirooleja.

Isompia syntejä taas ovat hyökkäyssodat, mukaan lukien toisen maailmansodan aloittaminen Neuvostoliiton ja Japanin kanssa, oletettuihin rotuihin perustuva diskriminaatio, psyykkisesti sairaiden ja vammaisten murhat ja kansanmurhat juutalaisia, mustalaisia ja jossain määrin slaavejakin kohtaan (tässä yhteydessä on mainittava, että pitemmällä tähtäimellä natsit olisivat kyllä hankkiutuneet eroon slaaveistakin).

Puoli-iso synti taas on se, että natsit veivät ihmisiltä poliittiset oikeudet lakkauttamalla demokratian ja sananvapauden natsi-Saksassa ja sen miehittämillä alueilla.

Olisi hauska nähdä, kuinka hitleriläisen kansallissosialismin perustalle perustetun yhteisön arvostettu jäsen esittäisi julkisesti, ettei Hitler ollut todellisuudessa sellainen kuin minä häntä yleensä pidetään.

Rinnastaen asian valtamedian aina välillä harrastamaan islamin valkopesuun, vielä hauskempaa olisi nähdä, kuinka jotkut kyseiseen yhteisöön sinänsä kuulumattomat ihmiset esittäisivät hitleriläisen kansallissosialismin olevan todellisuudessa rauhan oppi ja varoittavan siitä, että jos natsien pyhiä arvoja, kirjoituksia ja hahmoja kritisoidaan, niin natsit voivat suuttua ja siksi pitää olla loukkaamatta heidän pyhiä tuntojaan.

Mutta pitää antaa arvoa yhdelle islamin piirteelle,  jossa se kaikesta huolimatta eroaa edukseen hitleriläisestä kansallissosialismista: se että islamiin ei ole siisäänkirjoitettu rotuoppeja. Natsismissa ihminen, jos hän oli syntyperältään juutalainen, mustalainen tai slaavi, oli pysyvästi tuomittu kuolemaan. Oman näkemyksen vaihtaminen natsismiksi ei siis pelastanut eikä voinut pelastaa kuolemantuomiolta. Islamissa taas islamin kanssa ristiriidassa olemisen aiheuttamalta kuolemantuomiolta pelastuu sillä, että kääntyy islamiin.

Mutta näiden ilmiöiden olemassaolo kyllä muumittaa minua.