blogi jonka tarinointi ei oikein ole sopusoinnussa sen enempää järkiperusteisen maahanmuuttopolitiikan vastustamisen, oikeinajattelun, konformismin, eläinten kiusaamisen kuin hyvän oluen päälle sylkemisenkään kanssa

maanantai 21. elokuuta 2017

Lempinatsini Oskar Schindler, kansanmurhan vaikeuttaja

On monia tapoja muiden ihmisten kohtaamiseen. Mielestäni kammottavienkin ihmisten kanssa kannattaa yrittää pysytellä puheväleissä.

Itse arvioin ihmisiä ennen kaikkea sen mukaan, tuleeko heistä hyviä naapureita. Voin ilmaista asian toisinkin. Yleensä sanon, että jaan ihmiset harmillisiin ja harmittomiin. Lisäksi tapaan sanoa, että ihmiset voivat olla usealla eri tavalla harmillisia tai harmittomia.

Taidan olla itse asiassa melko hyvä siinä, miten tulen toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

Historiasta tunnen kuitenkin yhden hyvän ja itseäni paljon hienomman esimerkin asiasta. Hän oli Oskar Schindler (1908-1974), Itävalta-Unkarissa syntynyt etninen saksalainen. Hän liittyi vuonna 1935 Sudetendeutsche Parteihin, joka oli perustettu 1.10.1933 kielletyn Tšekkoslovakian sudeettisaksalaisten Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen haaran toiminnan jatkajaksi. Vuonna 1938 ennen kuin kansallissosialistinen Saksa miehitti Tšekkoslovakian, hän vakoili sitä Saksan laskuun keräämällä informaatiota rautatiekuljetuksista ja joukkojensiirroista. Mies liittyi puolueensa emopuolueeseen vuonna 1939. Saksan ja Neuvostoliiton miehitettyä Puolan hän siirtyi pian Saksan uudelle puolalaiselle alueelle. Hän oli yksi monista saksalaisista, jotka etsivät hyötyjä sieltä. Schindler järjesti itselleen halvalla tehtaan Krakovasta ja antoi sille nimeksi Deutsche Emaillewaren-Fabrik.

Schindler hankki tehtaansa palvelukseen myös juutalaisia pakkotyöläisiä. Nämä hän sai paikkakunnalla sijainneelta Płaszówin keskitysleiriltä. Aikaa myöten mies rupesi yhä tietoisemmin suojelemaan juutalaisia. Hän todisti natsien toimeenpanemia julmuuksia. Hän oli hyvissä väleissä paikallisten natsipamppujen kanssa. Hänelle oli ominaista ajattelu, että Paholaisen kanssa voi pelata korttia ja onnistua silti pitämään hyvä ja paha tasapainossa.

Schindler piti rintamuksessaan suurikokoista hakaristiä.

Paikallisiin natsipamppuihin kuului Płaszówin keskitysleirin komendantti Amon Göth, jonka Schindler tunsi hyvin. Todistajat ovat sanoneet Göthistä, että tämä ei koskaan aloittanut aamiaistaan ilman että oli tappanut ainakin yhden leiriläisen. Göthin uskotaan leirin komentajana toimiessaan henkilökohtaisesti surmanneen yli 500 vankia, minkä lisäksi hän antoi käskyn tuhansien muiden teloittamisesta. Göth uskoi Schindlerin olevan hyvä ystävänsä.

Kerran Schindler oli saanut Göthin luopumaan joksikin aikaa murhatöistään. Tämän keskitysleirin vangit eivät kuitenkaan muista asiaa. Sillä nämä ajattelivat että jos mies ei yhtenä päivänä tappanutkaan ketään, niin se ei tarkoita sitä, ettei hän tekisi sitä toisena päivänä. Ja jossain vaiheessahan entinen meno sitten jatkuikin.

Schindler saattoi valehdella natsien virkakoneistolle suojellakseen työläisiään. Hän saattoi esim. selittää jostain lapsesta, jota hän ei ollut koskaan nähnytkään, että tällä on pitkät ja kapeat sormet, joista on apua kun pitää päästä kranaatinkuorien sisuksia kiillottamaan. Joka tapauksessa hän vaaransi kielletyillä toimillaan vapautensa ja myös henkensä.

Hän myös lahjoi natsivirkailijoita silkalla rahalla ja ylellisyystavaroilla. Aikaa myöten hän joutui sijoittamaan lahjomiseen aikaisempaa enemmän rahaa.

Vuonna 1944 hän siirsi tehtaansa sudeettialueelle Brünnlitziin, teko jolla hän mahdollisti pakkotyöläistensä hengen säilymisen.

Kerran hän onnistui pelastamaan erehdyksessä Auschwitziin toimitetut työläisensä takaisin luokseen.

Sodan jälkeen Oskar Schindler muutti Länsi-Saksaan. Hän sai avustuksia juutalaisten avustusjärjestöiltä. Hän muutti pian vaimonsa Emilien kanssa Argentiinaan, missä hän epäonnistui maatalouden alaan liittyvissä liiketoimissaan. Jouduttuaan konkurssiin vuonna 1958 hän jätti vaimonsa ja muutti Länsi-Saksaan, jossa eli lopun elämäänsä. Epäonnistuttuaan useissa liiketoimissa hän joutui turvautumaan Schindler-juutalaisten (Schindlerjuden) apuun.

Ajattelen, että ehkä Schindler oli ollut alun perinkin huono liikemies, joka oli sodan aikana onnistunut ainoastaan siksi, että hän saattoi käyttää tehtaassaan muiden ohella orjatyöläisiä, joille ei tarvinnut maksaa palkkaa.

Luin jo 1980-luvulla vuonna 1983 julkaistun Thomas Keneallyn kirjan Schindlerin lista, jonka nimi tuli kirjan nimihenkilön elämän pelastavasta työntekijälistasta. Kymmenen vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen tuli levitykseen samanniminen Steven Spielbergin ohjaama elokuva, joka on monille paljon tutumpi.

Oskar Schindler oli muuten ihmisenä vähemmän täydellinen. Hän petti vaimoaan, joi paljon alkoholia, harrasti uhkapeliä eikä tuntenut sellaista asiaa kuin seksuaalinen häpeä. Silti minun täytyy sanoa, että natsiksi hän oli melko ihmismäinen.

Ehkä voidaan sanoa, että hän oli myöskin harrastanut uhkapeliä natsien koneiston kanssa. Kuten sanottu, niin siinä pelissä oli suuret riskinsä.

Miestä on syytetty sodan jälkeen myös tehtaansa naisten hyväksikäytöstä. Mutta häntä ovat hänen omat juutalaisensa puolustaneet sanomalla, että mies oli varsin komea, joten naiset antoivat hänelle sen mitä antoivat vapaaehtoisesti. Niin, ja Schindler oli myös varakas. Sekin ominaisuus saattaa vetää puoleensa naisia.

Schindleriä muistetaan joka tapauksessa Israelin Yad Vashemin holokaustin eli juutalaisten kansanmurhan muistomerkissä yhtenä ”vanhurskaana kansakuntien joukossa” (chasidei umot haolam), ja hänet on haudattu katoliselle hautausmaalle, joka sijaitsee Jerusalemissa Siioninvuorella.

Oskar Schindler lienee ollut paitsi älykäs, niin myös varsin sosiaalinen, ja sillä ominaisuudellaan hän oli sitten pärjännyt miehitetyssä Puolassa. Hän eroaa varsin paljon sellaisista ihmisistä, jotka pakonomaisesti välttävät kaikkea, kuvaannollistakin kosketusta sellaisiin ihmisiin, joita he eivät arvosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti