Jos haluat tietää, mitä mieltä yleensä ottaen olen uskonnonvapaudesta, niin kannattaa lukea blogimerkintäni Yhdysvaltain uskonnonvapausjärjestelmä on kauneinta, mitä ihminen on luonut maan päälle. Siinä myös esitän, että oikeasti suhtaudun vähän kriittisemmin uskonto-ilmiöön kuin Yhdysvaltain perustuslaki.
Tämä on tietysti melko raflaavasti ilmaistu, mutta mitä jos sinun uskontosi tai kannattamasi oppijärjestelmän pyhä hahmo esiintyisi jossain julkaisussa sellaisessa asemassa, jossa saatana tai muu raflaava hahmo panisi häntä perseeseen tai muuhun ruumiinaukkoon.
Olen sitä mieltä, että jos uskonnollinen tai opillinen yhteisösi ei ole valmis sallimaan lailla tällaisen julkaisemista, niin sellainen yhteisö ei ole oikeutettu olemassaoloonsa.
Yleensä lain uskonrauhapykäliä pyhien tunteiden loukkaamattomuudesta perustellaan sillä, että niillä estetään tilanteen eskaloitumista väkivaltaiseksi. Mutta kuka demokraatti on oikeasti sitä mieltä, että väkivallalla pyhien asioiden puolustaminen on asiallista?
torstai 30. huhtikuuta 2020
keskiviikko 22. huhtikuuta 2020
Etämyynti tulisi (kenties tilapäisesti) sallia pienpanimoille
Pienpanimoliitto on sitä mieltä, että etämyynnin tilapäinen salliminen antaisi suomalaisille pienille oluenvalmistajille edes hetkeksi tasapäiset mahdollisuudet selviytymiseen eurooppalaisiin kilpakumppaneihin verrattuna. Etämyynti on Suomessa nimittäin sallittu ulkomaisille yrityksille, mutta kiellettyä kotimaisilta valmistajilta, mikä on hieman epätasa-arvoista.
Yrityksiä on jo voimassaolevien koronaviruspandemiasta johtuvien rajoitusten vuoksi mennyt Suomessa nurin. Monet ravintolat ovat hätää kärsimässä, koska kassavirtaa ei ole eikä tule, mutta tilojen vuokrat ja työntekijöiden palkat joutuu kuitenkin maksamaan.
Ja sitten ovat nämä pienpanimot, jotka ovat myös hätää kärsimässä. Kannatan ehdottomasti pienpanimoiden säilyttämistä hengissä. Siksi heilutan lippuani Pienpanimoliiton ehdotuksen puolesta.
Ymmärrän kyllä, ettei edes siellä uskalleta nk. yleisten syiden vuoksi vielä ehdottaa, että etämyynti tulisi pysyvästi sallia pienpanimoille. Mutta minulla ei ole tuon kaltaisia estoja.
Ehdotankin, että kaikille suomalaisille tai Suomessa majaansa pitäville panimoille annetaan pysyvä etämyyntioikeus.
Suomessa ei kasva viini, mutta vilja kasvaa. Olutpanimoiden tällainen tukeminen tukisi suomalaista työllisyyttä ja innovatiivisuutta.
Mutta ehdotan kuitenkin sellaista rajoitusta etämyynnille, että sellaisia oluita ei saisi myydä etänä, jotka on valmistettu hinta edellä. Tämä voidaan varmistaa määräämällä oluelle minimihinnat.
Yrityksiä on jo voimassaolevien koronaviruspandemiasta johtuvien rajoitusten vuoksi mennyt Suomessa nurin. Monet ravintolat ovat hätää kärsimässä, koska kassavirtaa ei ole eikä tule, mutta tilojen vuokrat ja työntekijöiden palkat joutuu kuitenkin maksamaan.
Ja sitten ovat nämä pienpanimot, jotka ovat myös hätää kärsimässä. Kannatan ehdottomasti pienpanimoiden säilyttämistä hengissä. Siksi heilutan lippuani Pienpanimoliiton ehdotuksen puolesta.
Ymmärrän kyllä, ettei edes siellä uskalleta nk. yleisten syiden vuoksi vielä ehdottaa, että etämyynti tulisi pysyvästi sallia pienpanimoille. Mutta minulla ei ole tuon kaltaisia estoja.
Ehdotankin, että kaikille suomalaisille tai Suomessa majaansa pitäville panimoille annetaan pysyvä etämyyntioikeus.
Suomessa ei kasva viini, mutta vilja kasvaa. Olutpanimoiden tällainen tukeminen tukisi suomalaista työllisyyttä ja innovatiivisuutta.
Mutta ehdotan kuitenkin sellaista rajoitusta etämyynnille, että sellaisia oluita ei saisi myydä etänä, jotka on valmistettu hinta edellä. Tämä voidaan varmistaa määräämällä oluelle minimihinnat.
maanantai 20. huhtikuuta 2020
Yhdistyneen kuningaskunnan työväenpuolueen uusi johtaja vastustaa antisemitismiä
Yhdistyneen kuningaskunnan työväenpuolueen uusi johtaja on 57-vuotias ihmisoikeuksiin erikoistunut juristi Keir Starmer, joka toteaa taistelevansa intohimoisesti epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Politiikassa mies on suhteellisen uusi kasvo, sillä maansa parlamenttiin hän nousi vuonna 2015.
Eikä siinä kaikki. Ennakkosuosikkina uudeksi puheenjohtajaksi noussut Starmer pyysi miltei heti valintansa jälkeen lausunnossaan anteeksi puolueessaan ilmennyttä antisemitismiä eli juutalaisvastaisuutta. "Aion repiä tämän myrkyn pois juurineen", hän lupasi. Tämä tosin tuottaa murhetta monille vasemmistolaisille, joille juutalaiset kelpaavat kuolleina mutta eivät elävinä, ja monille muslimimiehille, jotka ovat monikulttuurisuuden ydin meillä länsimaissa.
Eikä siinä kaikki. Ennakkosuosikkina uudeksi puheenjohtajaksi noussut Starmer pyysi miltei heti valintansa jälkeen lausunnossaan anteeksi puolueessaan ilmennyttä antisemitismiä eli juutalaisvastaisuutta. "Aion repiä tämän myrkyn pois juurineen", hän lupasi. Tämä tosin tuottaa murhetta monille vasemmistolaisille, joille juutalaiset kelpaavat kuolleina mutta eivät elävinä, ja monille muslimimiehille, jotka ovat monikulttuurisuuden ydin meillä länsimaissa.
keskiviikko 15. huhtikuuta 2020
Avointa yhteiskuntaa tulee puolustaa, vaikka vastapuolella olisikin paljon sotilaallista voimaa
Islam-syntyi 600-luvulla jKr. Arabian niemimaalla uskonnollis-poliittis-sotilaallisena liikkeenä. Liikkeen tarkoitus oli väkivalloin alistaa koko maailma islamilaisen komennon alle. Liike nuivi naisten oikeuksia ja oikeutta olla homoseksuaali. Liike myöskin kielsi musliminaisia avioitumasta ei-muslimien kanssa.
Liike myöskin kielsi kuolemanrangaistuksen uhalla islamin jättämisen ja uskonnon pyhän kirjan Koraanin ja uskonnon perustajan profeetta Muhammadin arvostelun. Liike myöskin sääti ei-muslimeille raskaan henkiveron, jonka tarkoitus oli vauhdittaa "vääräuskoisten" kääntymistä islamiin. Liike ei luottanut ideologiansa vetovoimaan kovinkaan paljoa. Liike kohteli ei-muslimeita enemmän tai vähemmän ali-ihmisinä.
Nykyäänkin suurin piirtein kaikki islamilaiset maat kannattavat ihmisoikeuksien kanssa ristiriidassa olevaa sharia-lakia eri variaatioin.
Näin 1300 vuotta islamia myöhemmin syntyi Adolf Hitlerin luoma ideologia kansallissosialismi eli tuttavallisemmin sanottuna natsismi. Natsismin mukaan maailmassa vallitsi "arjalaisten" ja juutalaisten välinen eeppinen taistelu maailmanherruudesta. Natsismi ei käsittänyt sitä, että rotu ja kieli eivät oikeastaan kuulu yhteen, vaan ne periytyvät ihmisille kukin omien lakiensa kautta. Natsit eivät kyenneet edes perustelemaan ajatustaan juutalaisuudesta rotuna mitenkään tieteellisesti. Sen sijaan he ottivat juutalaisuuden merkiksi sen, olivatko heidän isovanhempansa kuuluneet juutalaiseen seurakuntaan.
Natsismi kannatti johtajaperiaatetta eli sitä, että Adolf Hitler, joka oli Kaitselmuksen välikappale, on puolueeseen kuuluvien johtaja, jonka sanaa ei kyseenalaisteta. Liike myös kannatti ajatusta, että slaavit ja mustalaiset olivat ali-ihmisiä, joita sai oikeastaan kohdella miten haluaa.
Muslimien tapaan hitleristit ryhtyivät hyökkäyssotiin. Toisen maailmansodan aikana he pyrkivät myös murhaamaan koko maailman juutalaiset sukupuuttoon.
Natsit hävisivät toisen maailmansodan, ja näin ollen he menettivät tukialueensa. Siitä pitäen natsismi on islamia enemmän ollut henkilökohtaisen valinnan asia. Islamilaisen seurakunnan jäsenet taas pysyvät jäseninä ennen kaikkea siitä syystä, että jos he jättävät islamin, niin heidän sukunsa ja ystävänsä kääntävät heille selkänsä ja saattavat kohdistaa heihin erilaisia pakotteitakin, ja islamilaisissa maissa he saattavat joutua valintansa vuoksi tuomituiksi vankilaan. Ja saattavat jotkut uskonsoturit vielä nykyäänkin olla valmiita murhaamaankin heidät tekemänsä valinnan vuoksi.
Mutta jos natsit eivät olisi kokeneet tappiota toisessa maailmansodassa, niin varmaan heilläkin olisi edelleen käytössä pakotteet natsismin jättäneille.
Natsismi ei toisaalta ole niin universaali aate kuin islam, koska natsismiin kuuluu periaatteessa rotuideologia, joten jotain rotua tai etnisyyttä edustavat ihmiset eivät edes periaatteessa voi saada natseilta armoa kääntymällä natsismiin.
Toisaalta kumpikin näistä aatteista on suhteellisen patriarkaalinen.
Tässä välillä minun on hyvä mainita, että eivät kaikki muslimit ja kaikki natsit varmaankaan ole roistoja. Mutta jos järjestelmä on mätä, niin se on mätä. Siinä ei ole armoa eikä erotusta ihmisten välillä.
Islam ja natsismi ovat molemmat uskonnollis-poliittis-sotilaallisia ideologioita, vaikkakin natsismissa ideologian uskonnollinen perusta on ilmaistu löyhemmin.
Mielestäni kaikkia ideologioita tulee voida irviä. Ideologian ääneen halveḱsinta on uhriton rikos. Ja kyse on makuasioista. Ei voida tietellisesti todistaa yhdenkään ideologian olevan oikeassa. Siksi ne ovatkin vain ideologioita, ihmisten luomia ajatuskuvioita.
Islamin ja natsismin irvimisen tulee mielestäni olla lailla sallittua. Jos poliittisen tarkoituksenmukaisuuden nimissä tästä luistetaan, niin sellainen aate on perustettu savijaloille. Yhteiskunta, valtio ja kulttuuri tarvitsevat vapaata mielipiteenvaihtoa.
Mielestäni myös kristinuskon, buddhalaisuuden, hindulaisuuden, juutalaisen uskonnon, animistisen uskonnollisuuden muotojen sekä jalkapallosta tai jääkiekosta intoilemisen tulee voida olla kritisoitavissa. Minkä tahansa aatteen tai ideologian irvimisen tulee olla sallittua.
Jos ihminen haluaa kieltää omistaan poikkeavien mielipiteiden julkituomisen, niin hän on arka, pelokas ihminen, joka pelkää omaa varjoaankin.
Jos ihminen haluaa pakottaa muut ihmiset kunnioittamaan omia ennakkoluulojaan, niin voidaan sanoa, että hän on lutka, ihan sukupuolesta riippumatta.
Avoin yhteiskunta on sitä, että ei pelätä heimokantaisia tabuja, ja sitä, ettei anneta niiden kannattajien hyppiä silmille.
Avointa yhteiskuntaa tulee puolustaa, vaikka vastapuolella olisikin paljon sotilaallista voimaa.
Liike myöskin kielsi kuolemanrangaistuksen uhalla islamin jättämisen ja uskonnon pyhän kirjan Koraanin ja uskonnon perustajan profeetta Muhammadin arvostelun. Liike myöskin sääti ei-muslimeille raskaan henkiveron, jonka tarkoitus oli vauhdittaa "vääräuskoisten" kääntymistä islamiin. Liike ei luottanut ideologiansa vetovoimaan kovinkaan paljoa. Liike kohteli ei-muslimeita enemmän tai vähemmän ali-ihmisinä.
Nykyäänkin suurin piirtein kaikki islamilaiset maat kannattavat ihmisoikeuksien kanssa ristiriidassa olevaa sharia-lakia eri variaatioin.
Näin 1300 vuotta islamia myöhemmin syntyi Adolf Hitlerin luoma ideologia kansallissosialismi eli tuttavallisemmin sanottuna natsismi. Natsismin mukaan maailmassa vallitsi "arjalaisten" ja juutalaisten välinen eeppinen taistelu maailmanherruudesta. Natsismi ei käsittänyt sitä, että rotu ja kieli eivät oikeastaan kuulu yhteen, vaan ne periytyvät ihmisille kukin omien lakiensa kautta. Natsit eivät kyenneet edes perustelemaan ajatustaan juutalaisuudesta rotuna mitenkään tieteellisesti. Sen sijaan he ottivat juutalaisuuden merkiksi sen, olivatko heidän isovanhempansa kuuluneet juutalaiseen seurakuntaan.
Natsismi kannatti johtajaperiaatetta eli sitä, että Adolf Hitler, joka oli Kaitselmuksen välikappale, on puolueeseen kuuluvien johtaja, jonka sanaa ei kyseenalaisteta. Liike myös kannatti ajatusta, että slaavit ja mustalaiset olivat ali-ihmisiä, joita sai oikeastaan kohdella miten haluaa.
Muslimien tapaan hitleristit ryhtyivät hyökkäyssotiin. Toisen maailmansodan aikana he pyrkivät myös murhaamaan koko maailman juutalaiset sukupuuttoon.
Natsit hävisivät toisen maailmansodan, ja näin ollen he menettivät tukialueensa. Siitä pitäen natsismi on islamia enemmän ollut henkilökohtaisen valinnan asia. Islamilaisen seurakunnan jäsenet taas pysyvät jäseninä ennen kaikkea siitä syystä, että jos he jättävät islamin, niin heidän sukunsa ja ystävänsä kääntävät heille selkänsä ja saattavat kohdistaa heihin erilaisia pakotteitakin, ja islamilaisissa maissa he saattavat joutua valintansa vuoksi tuomituiksi vankilaan. Ja saattavat jotkut uskonsoturit vielä nykyäänkin olla valmiita murhaamaankin heidät tekemänsä valinnan vuoksi.
Mutta jos natsit eivät olisi kokeneet tappiota toisessa maailmansodassa, niin varmaan heilläkin olisi edelleen käytössä pakotteet natsismin jättäneille.
Natsismi ei toisaalta ole niin universaali aate kuin islam, koska natsismiin kuuluu periaatteessa rotuideologia, joten jotain rotua tai etnisyyttä edustavat ihmiset eivät edes periaatteessa voi saada natseilta armoa kääntymällä natsismiin.
Toisaalta kumpikin näistä aatteista on suhteellisen patriarkaalinen.
Tässä välillä minun on hyvä mainita, että eivät kaikki muslimit ja kaikki natsit varmaankaan ole roistoja. Mutta jos järjestelmä on mätä, niin se on mätä. Siinä ei ole armoa eikä erotusta ihmisten välillä.
Islam ja natsismi ovat molemmat uskonnollis-poliittis-sotilaallisia ideologioita, vaikkakin natsismissa ideologian uskonnollinen perusta on ilmaistu löyhemmin.
Mielestäni kaikkia ideologioita tulee voida irviä. Ideologian ääneen halveḱsinta on uhriton rikos. Ja kyse on makuasioista. Ei voida tietellisesti todistaa yhdenkään ideologian olevan oikeassa. Siksi ne ovatkin vain ideologioita, ihmisten luomia ajatuskuvioita.
Islamin ja natsismin irvimisen tulee mielestäni olla lailla sallittua. Jos poliittisen tarkoituksenmukaisuuden nimissä tästä luistetaan, niin sellainen aate on perustettu savijaloille. Yhteiskunta, valtio ja kulttuuri tarvitsevat vapaata mielipiteenvaihtoa.
Mielestäni myös kristinuskon, buddhalaisuuden, hindulaisuuden, juutalaisen uskonnon, animistisen uskonnollisuuden muotojen sekä jalkapallosta tai jääkiekosta intoilemisen tulee voida olla kritisoitavissa. Minkä tahansa aatteen tai ideologian irvimisen tulee olla sallittua.
Jos ihminen haluaa kieltää omistaan poikkeavien mielipiteiden julkituomisen, niin hän on arka, pelokas ihminen, joka pelkää omaa varjoaankin.
Jos ihminen haluaa pakottaa muut ihmiset kunnioittamaan omia ennakkoluulojaan, niin voidaan sanoa, että hän on lutka, ihan sukupuolesta riippumatta.
Avoin yhteiskunta on sitä, että ei pelätä heimokantaisia tabuja, ja sitä, ettei anneta niiden kannattajien hyppiä silmille.
Avointa yhteiskuntaa tulee puolustaa, vaikka vastapuolella olisikin paljon sotilaallista voimaa.
Tunnisteet:
filosofia,
historia,
ihmisarvo,
ihmisoikeudet,
kiihottaminen,
kulttuuri,
kyky tehdä valintoja,
Mika Illman,
natsit,
patologia,
tie helvettiin,
uskonnollisuus,
uskonrauha,
yhteiskunnat
keskiviikko 8. huhtikuuta 2020
Koronavirus ja minä, osa 1
Olin ennen koronaviruspandemian laajenemista roihuksi käynyt yhdistykseni väen kanssa kotikaupungissani Vantaalla sijaitsevassa Ilmailumuseossa.
Myöhemmin nautin myös yhden Corona-oluen, josta kuulemma kaikki yhdysvaltalaiset eivät tiedä, onko sillä jotain tekemistä koronaviruksen kanssa vai ei. Se oli hyvää. Oli itse asiassa ennestään tuttu olut.
Sitten Kaunialan hoitokodissa asunut mummini Elma oli mennyt huonompaan kuntoon. Vähän yli kaksi viikkoa kesti, ja sitten hän kuoli.
Hänen kuolemansa oli minulle suuri isku. 27. maaliskuuta pidettiin hautajaiset.
Toinen isku, periaatteessa vähäisempi, koitti minulle perjantaina 13. maaliskuuta. Kerholla annettiin tiedonanto, että seuraavasta maanantaista 16. maaliskuuta alkaen yhdistykseni kaksi toimipistettä ovat kiinni maaliskuun loppuun saakka. Myöhemmin päivitettiin tieto, että ollaan kiinni huhtikuun loppuun saakka. Ja Uudenmaan maakunnan rajoille tuli sulkeminen eteen lauantaina 28.3., ja ravintoloille ylipäätään lauantaina 4. huhtikuuta.
Kerhon sulkeminen oli kannaltani järkyttävää, vaikkakin sen toisaalta ymmärsi, kun kävijöiden keski-ikä on kuitenkin melko korkea, mikä lisää saadun sairauden aiheuttamia riskejä.
Elämäni on ollut pitkään suhteellisen tylsää, mutta tämä räjäytti tylsyyden toiseen potenssiin. Ajattelin, että nyt olisi ideoimalleni koomakaapille käyttöä.
Onneksi yhdistys keksi pienen lievityksen ahdistukseen perustamalla Facebook-sivujensa yhteyteen 17.3.2020 uuden keskusteluryhmän nimeltä Hyvät Tuulet ry:n keskusteluryhmä. Lisäksi yhdistys perusti sen työntekijän pitämän live-esitysryhmän, joka pidetään arkipäivisin klo 13-14. Myöhemmin yhdistys perusti myös oman huoneen Discord-palveluun. Nämä kaikki toivat minulle kokemuksen siitä, että nyt ainakin vähän ovat ikkunat auki maailmaan.
Kun oli mummin hautajaiset, oikean jalkani polvi oli kipeä ja turvoksissa. Tämä johtui ilmeisestikin siitä, kun viikkoja takaperin olin tehnyt kurottamisen maailmanennätyksen, kun kevyt lippalakkini oli tuulen mukana lähtemässä päästäni. Ja polvi jotenkin niksahti siinä. Keksin kuitenkin myöhemmin ruveta nauttimaan Buranaa, ja lyhyessä ajassa polveni tuli taas kuntoon.
Olen tavanomaista enemmän ollut korona-ahdistuksen aikana tekemisissä ystävä-siivoojani Virpin kanssa, jonka koiraa Gimmaa olen myös ollut lenkittämässä yhdessä hänen kanssaan aina välillä. Gimma on nuori musta saksanpaimenkoira. Olen tuntenut hänet pennusta alkaen.
Virpi kuitenkin sairastui välillä johonkin. Tämän takia emme enää vierailleet toistemme luona. Kävimme kuitenkin paikallisessa koirapuistossa ja välillä lenkeilläkin pitäen yllä jonkinlaista terveellistä välimatkaa. Lopulta kävi ilmi, että varsin todennäköisesti kyseessä ei ole koronavirus vaan eräs toinen sairaus.
En ole itse vielä sairastunut mihinkään.
Elämäni tylsyys on räjähtänyt toiseen potenssiin, mutta toisaalta ennen korona-vaihetta tylsyys oli ollut luonteeltaan jatkuvaa ja hivuttavaa. Viime aikoina taas sen luonne on ollut toisenlaista. Olen joutunut mietiskelemään kovasti. Pakkorako on jopa aiheuttanut eräänlaista katharsista.
Välillä oli myös kolmen arkipäivän jakso, jolloin en kärsinyt ollenkaan tyypillisestä ihmiskammostani. Joka tapauksessa tämä opetti minulle, että ihmiskammoni ei ole mikään vääjäämätön luonnonlaki.
Hauska oli huomata, että vuonna 2017 oli julkaistunut Asterix-sarjakuva-albumi Kilpa-ajo halki Italian, jossa Asterix saa vastaansa voittamattomana pidetyn Coronaviruksen, jonka rinnalla vaunuissa seisoo apukuski Bacillus.
Myöskin täytyy mainita Rönttösrouva-leipomon lanseeraama vessapaperirullakakku.
Monet ovat hamstranneet tavaraa, ja ennen kaikkea vessapaperi on ollut hyvin haluttua. Itse olen onnistunut kokonaan välttämään hamstraamisen synnin.
Lähikaupasta loppui heti alkuun riisimaito, jota olen vatsani nykyisen maidonvastaisuuden vuoksi käyttänyt eri tarkoituksiin. Joten on hamstraus vaikuttanut omaan elämääni kielteisesti. Jostain syystä kaikkia muita maidonkorvikkeita kaupalla on ollut myynnissä, mutta pitkään aikaan en nähnyt hyllyllä riisimaitoani.
Oli käynyt ilmi, että Gimmalla on erityinen suhde laulamiseen. Kun olin lurauttanut jotain suustani, niin oli näyttänyt siltä, ettei hän tiedä, miten suhtautua siihen. Todennäköisesti hän oli ollut jopa huolestunut asiasta. Nimittäin välittömästi laulamisen alkamisen jälkeen hän oli hyökännyt päälle, mutta myönteisessä mielessä.
Emäntänsä laulamiseen hän oli jo aikoja sitten tottunut. Mutta koska minä tapaan ihan väistämättä päästää suustani aina välillä laulua, niin oli hyvä, että lopulta Gimma ei viime viikosta alkaen ole enää reagoinut minunkaan lauluuni. Hän on tottunut, siihenkin.
Kerran kun olimme koirapuistossa ja lopulta oli aika lähteä pois sieltä, niin hän ei olisi millään halunnut lähteä. Minä keksin sitten ruveta laulamaan. Olisin mielelläni laulanut Exodusta, mutta kun en kokonaan muista laulun sanoja, niin aloin laulaa Kanadan kansallislaulua. Ja koira ryntäsi täyttä vauhtia läpi jaloistani. Minä sain hänet näin kiinni, ja saatoimme lähteä.
Ajattelin silloin, että pitäisi viedä hänet virolaisen laulukuoron pakeille, jotta hän tottuisi laulamiseen.
Mutta nyt ei voi enää käyttää laulua kutsuhuutona hänen kiinni saamisekseen, jos hänellä on koirapuistossa omasta mielestään jotain järkevämpää tekemistä kuin pois lähtö.
Em. ilmailumuseokäynnin sekä koronaepidemian aiheuttamien rajoitusten vuoksi olin päättänyt noin kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen ruveta harrastamaan taas lentosimulaattoripelejä. Tilasin itselleni CruzBrokerin verkkokaupasta ilotikun. Vasta myöhemmin sain tietää kirjailija Piipposelta, että oma ilotikkuni on ollut hänellä ikuisessa lainassa. En oikein enää ollut muistanut asiaa.
Uudessa ilotikussanikin on tuki sivuperäsimille sekä kaasun hallinta.
Olen pitänyt tavanomaiseen tapaan kämpilläni lauantain nk. kulttuurielämätapahtumaa. Tällöin noin kolme kaveriani tulee käymään. Ensin nautitaan kahvitus, jonka minä tarjoan. Sen jälkeen minä ja kaverini Janne nautimme puoliksi Jannen tuomat oluet, jotka ovat kaikki erilaisia (olen kouluttanut hänet aikoinani oluittenmaisteluun – olen sensei). Ja minä maksan sitten hinnasta hänelle puolet. Hannu nauttii omia juomiaan, jos hän on ottanut sellaiset mukaan. Jari ei nykyään välttämättä nauti ollenkaan alkoholia tapahtumassa, ja hän yleensä lähtee tapahtumasta hyvissä ajoin. Hannu on tuonut meille istujaisiin jonkinlaisia sipsejä. Minä kustannan viskin. Katselemme tapahtuman aikana yleensä televisiota paitsi että viime aikoina yhä useammin olemme katsoneet elokuvia tai tv-sarjoja Jannen käyttämästä suoratoistopalvelusta.
Jos joku saa lääketieteellisesti merkittäviä oireita, niin jokainen tietysti pysyy silloin kämpiltäni poissa.
Olen siis ruvennut jälleen harrastamaan lentämistä lentosimulaattoripeleillä. Olen uudelleentutustuttanut itseni lajiin Geo-FS -nimisellä simulaattoripelillä. Peli toimii suoraan internetselaimessa, eli peliä ei joudu asentamaan koneelleen. Pelissä maisemat ovat vain kovin tuhruisia, ja nousemaan maasta pääsee turhan helposti.
Hannu on käynyt tiistaisin luonani lento-opetuksessa. Virpille olen kerran jo antanut teoriaopetusta.
Toinen, mutta realistisempi ja vaikeampi lentosimulaattoripeli on FlightGear. En ole vielä päässyt sen kanssa alkua pitemmälle. Mutta kun lentokoneen hansikaslokerosta löytyvät tarkistuslistat ja peli tarjoaa myös tutoriaalit, niin enköhän minä senkin kanssa, hyvin hitaasti, tule ennen pitkää sinuiksi. (Tai sitten en.) FlightGearissä on se hauska puoli, että voi kulkea lentokoneen ympärillä tarkastamassa sen ulkopuolelta.
Minulla on ja myös Hannulla on PC-tietokoneissamme työpöytä-Linux (erotuksena mobiililaitteisiin asennettavista Linuxeista kuten Androidista). Siksi minun on pitänyt keksiä meille simulaattorit, jotka toimivat ainakin Linuxissa, elleivät sitten myös muissa käyttöympäristöissä. Geo-FS ja FlightGear toimivat kaikissa yleisimmissä työpöytä-käyttöjärjestelmissä. Esittelin Hannulle myös Valven Steam-palvelun, joka on videopelien jakelu-, moninpeli- ja viestintäalusta. Steam on laajentanut suuresti työpöytä-Linuxin pelivalikoimaa, joka oli ennen wanhaan surkea.
Surkuhupaisaa ja samalla järkyttävää on se, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa on poltettu 5G-mastoja, koska 5G:llä on mukamas yhteys koronavirukseen. Toivottavasti nuo kaikki roistot saadaan kiinni ja vastuuseen teoistaan.
Meikä on itse pyrkinyt suhtautumaan koronavirukseen muistuttamalla itseäni ylivertaisesta vastustuskyvystäni, mutta silti takaraivossa on jyskyttänyt ajatus siitä, että jos sittenkin sairastun ja jos se iskee minuun vielä pahasti.
Ja piipputupakka, ei kun riisimaito, ilmeni kaupassa kuluvan viikon maanantaina 6.4.2020. En voinut olla tottelematta taivaallista näkyä. Ostin sitä yhden tölkin verran.
Aika on tuntunut kuluvan kolme kertaa tavanomaista hitaammin.
Minun ryhtiäni on kehuttu. Mutta pelkään, että kun jossain vaiheessa päästään taas suurin piirtein normaaleihin päiväkuvioihin, niin muistutan ryhdiltäni ja olemukseltani Klonkun ja Quasimodon sekasikiötä.
Koronan aiheuttamaa elämän rajoittuneisuutta joutuu sietämään vielä hyvän aikaa. Olen ajatellut, että kun pahimmasta päästään eroon, niin sitten minun on korkea aika olla kiitollinen siitä, mitä minulla on. Toivon voivani pitää kiinni tästä...
Myöhemmin nautin myös yhden Corona-oluen, josta kuulemma kaikki yhdysvaltalaiset eivät tiedä, onko sillä jotain tekemistä koronaviruksen kanssa vai ei. Se oli hyvää. Oli itse asiassa ennestään tuttu olut.
Sitten Kaunialan hoitokodissa asunut mummini Elma oli mennyt huonompaan kuntoon. Vähän yli kaksi viikkoa kesti, ja sitten hän kuoli.
Hänen kuolemansa oli minulle suuri isku. 27. maaliskuuta pidettiin hautajaiset.
Toinen isku, periaatteessa vähäisempi, koitti minulle perjantaina 13. maaliskuuta. Kerholla annettiin tiedonanto, että seuraavasta maanantaista 16. maaliskuuta alkaen yhdistykseni kaksi toimipistettä ovat kiinni maaliskuun loppuun saakka. Myöhemmin päivitettiin tieto, että ollaan kiinni huhtikuun loppuun saakka. Ja Uudenmaan maakunnan rajoille tuli sulkeminen eteen lauantaina 28.3., ja ravintoloille ylipäätään lauantaina 4. huhtikuuta.
Kerhon sulkeminen oli kannaltani järkyttävää, vaikkakin sen toisaalta ymmärsi, kun kävijöiden keski-ikä on kuitenkin melko korkea, mikä lisää saadun sairauden aiheuttamia riskejä.
Elämäni on ollut pitkään suhteellisen tylsää, mutta tämä räjäytti tylsyyden toiseen potenssiin. Ajattelin, että nyt olisi ideoimalleni koomakaapille käyttöä.
Onneksi yhdistys keksi pienen lievityksen ahdistukseen perustamalla Facebook-sivujensa yhteyteen 17.3.2020 uuden keskusteluryhmän nimeltä Hyvät Tuulet ry:n keskusteluryhmä. Lisäksi yhdistys perusti sen työntekijän pitämän live-esitysryhmän, joka pidetään arkipäivisin klo 13-14. Myöhemmin yhdistys perusti myös oman huoneen Discord-palveluun. Nämä kaikki toivat minulle kokemuksen siitä, että nyt ainakin vähän ovat ikkunat auki maailmaan.
Kun oli mummin hautajaiset, oikean jalkani polvi oli kipeä ja turvoksissa. Tämä johtui ilmeisestikin siitä, kun viikkoja takaperin olin tehnyt kurottamisen maailmanennätyksen, kun kevyt lippalakkini oli tuulen mukana lähtemässä päästäni. Ja polvi jotenkin niksahti siinä. Keksin kuitenkin myöhemmin ruveta nauttimaan Buranaa, ja lyhyessä ajassa polveni tuli taas kuntoon.
Olen tavanomaista enemmän ollut korona-ahdistuksen aikana tekemisissä ystävä-siivoojani Virpin kanssa, jonka koiraa Gimmaa olen myös ollut lenkittämässä yhdessä hänen kanssaan aina välillä. Gimma on nuori musta saksanpaimenkoira. Olen tuntenut hänet pennusta alkaen.
Virpi kuitenkin sairastui välillä johonkin. Tämän takia emme enää vierailleet toistemme luona. Kävimme kuitenkin paikallisessa koirapuistossa ja välillä lenkeilläkin pitäen yllä jonkinlaista terveellistä välimatkaa. Lopulta kävi ilmi, että varsin todennäköisesti kyseessä ei ole koronavirus vaan eräs toinen sairaus.
En ole itse vielä sairastunut mihinkään.
Elämäni tylsyys on räjähtänyt toiseen potenssiin, mutta toisaalta ennen korona-vaihetta tylsyys oli ollut luonteeltaan jatkuvaa ja hivuttavaa. Viime aikoina taas sen luonne on ollut toisenlaista. Olen joutunut mietiskelemään kovasti. Pakkorako on jopa aiheuttanut eräänlaista katharsista.
Välillä oli myös kolmen arkipäivän jakso, jolloin en kärsinyt ollenkaan tyypillisestä ihmiskammostani. Joka tapauksessa tämä opetti minulle, että ihmiskammoni ei ole mikään vääjäämätön luonnonlaki.
Hauska oli huomata, että vuonna 2017 oli julkaistunut Asterix-sarjakuva-albumi Kilpa-ajo halki Italian, jossa Asterix saa vastaansa voittamattomana pidetyn Coronaviruksen, jonka rinnalla vaunuissa seisoo apukuski Bacillus.
Myöskin täytyy mainita Rönttösrouva-leipomon lanseeraama vessapaperirullakakku.
Monet ovat hamstranneet tavaraa, ja ennen kaikkea vessapaperi on ollut hyvin haluttua. Itse olen onnistunut kokonaan välttämään hamstraamisen synnin.
Lähikaupasta loppui heti alkuun riisimaito, jota olen vatsani nykyisen maidonvastaisuuden vuoksi käyttänyt eri tarkoituksiin. Joten on hamstraus vaikuttanut omaan elämääni kielteisesti. Jostain syystä kaikkia muita maidonkorvikkeita kaupalla on ollut myynnissä, mutta pitkään aikaan en nähnyt hyllyllä riisimaitoani.
Oli käynyt ilmi, että Gimmalla on erityinen suhde laulamiseen. Kun olin lurauttanut jotain suustani, niin oli näyttänyt siltä, ettei hän tiedä, miten suhtautua siihen. Todennäköisesti hän oli ollut jopa huolestunut asiasta. Nimittäin välittömästi laulamisen alkamisen jälkeen hän oli hyökännyt päälle, mutta myönteisessä mielessä.
Emäntänsä laulamiseen hän oli jo aikoja sitten tottunut. Mutta koska minä tapaan ihan väistämättä päästää suustani aina välillä laulua, niin oli hyvä, että lopulta Gimma ei viime viikosta alkaen ole enää reagoinut minunkaan lauluuni. Hän on tottunut, siihenkin.
Kerran kun olimme koirapuistossa ja lopulta oli aika lähteä pois sieltä, niin hän ei olisi millään halunnut lähteä. Minä keksin sitten ruveta laulamaan. Olisin mielelläni laulanut Exodusta, mutta kun en kokonaan muista laulun sanoja, niin aloin laulaa Kanadan kansallislaulua. Ja koira ryntäsi täyttä vauhtia läpi jaloistani. Minä sain hänet näin kiinni, ja saatoimme lähteä.
Ajattelin silloin, että pitäisi viedä hänet virolaisen laulukuoron pakeille, jotta hän tottuisi laulamiseen.
Mutta nyt ei voi enää käyttää laulua kutsuhuutona hänen kiinni saamisekseen, jos hänellä on koirapuistossa omasta mielestään jotain järkevämpää tekemistä kuin pois lähtö.
Em. ilmailumuseokäynnin sekä koronaepidemian aiheuttamien rajoitusten vuoksi olin päättänyt noin kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen ruveta harrastamaan taas lentosimulaattoripelejä. Tilasin itselleni CruzBrokerin verkkokaupasta ilotikun. Vasta myöhemmin sain tietää kirjailija Piipposelta, että oma ilotikkuni on ollut hänellä ikuisessa lainassa. En oikein enää ollut muistanut asiaa.
Uudessa ilotikussanikin on tuki sivuperäsimille sekä kaasun hallinta.
Olen pitänyt tavanomaiseen tapaan kämpilläni lauantain nk. kulttuurielämätapahtumaa. Tällöin noin kolme kaveriani tulee käymään. Ensin nautitaan kahvitus, jonka minä tarjoan. Sen jälkeen minä ja kaverini Janne nautimme puoliksi Jannen tuomat oluet, jotka ovat kaikki erilaisia (olen kouluttanut hänet aikoinani oluittenmaisteluun – olen sensei). Ja minä maksan sitten hinnasta hänelle puolet. Hannu nauttii omia juomiaan, jos hän on ottanut sellaiset mukaan. Jari ei nykyään välttämättä nauti ollenkaan alkoholia tapahtumassa, ja hän yleensä lähtee tapahtumasta hyvissä ajoin. Hannu on tuonut meille istujaisiin jonkinlaisia sipsejä. Minä kustannan viskin. Katselemme tapahtuman aikana yleensä televisiota paitsi että viime aikoina yhä useammin olemme katsoneet elokuvia tai tv-sarjoja Jannen käyttämästä suoratoistopalvelusta.
Jos joku saa lääketieteellisesti merkittäviä oireita, niin jokainen tietysti pysyy silloin kämpiltäni poissa.
Olen siis ruvennut jälleen harrastamaan lentämistä lentosimulaattoripeleillä. Olen uudelleentutustuttanut itseni lajiin Geo-FS -nimisellä simulaattoripelillä. Peli toimii suoraan internetselaimessa, eli peliä ei joudu asentamaan koneelleen. Pelissä maisemat ovat vain kovin tuhruisia, ja nousemaan maasta pääsee turhan helposti.
Hannu on käynyt tiistaisin luonani lento-opetuksessa. Virpille olen kerran jo antanut teoriaopetusta.
Toinen, mutta realistisempi ja vaikeampi lentosimulaattoripeli on FlightGear. En ole vielä päässyt sen kanssa alkua pitemmälle. Mutta kun lentokoneen hansikaslokerosta löytyvät tarkistuslistat ja peli tarjoaa myös tutoriaalit, niin enköhän minä senkin kanssa, hyvin hitaasti, tule ennen pitkää sinuiksi. (Tai sitten en.) FlightGearissä on se hauska puoli, että voi kulkea lentokoneen ympärillä tarkastamassa sen ulkopuolelta.
Minulla on ja myös Hannulla on PC-tietokoneissamme työpöytä-Linux (erotuksena mobiililaitteisiin asennettavista Linuxeista kuten Androidista). Siksi minun on pitänyt keksiä meille simulaattorit, jotka toimivat ainakin Linuxissa, elleivät sitten myös muissa käyttöympäristöissä. Geo-FS ja FlightGear toimivat kaikissa yleisimmissä työpöytä-käyttöjärjestelmissä. Esittelin Hannulle myös Valven Steam-palvelun, joka on videopelien jakelu-, moninpeli- ja viestintäalusta. Steam on laajentanut suuresti työpöytä-Linuxin pelivalikoimaa, joka oli ennen wanhaan surkea.
Surkuhupaisaa ja samalla järkyttävää on se, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa on poltettu 5G-mastoja, koska 5G:llä on mukamas yhteys koronavirukseen. Toivottavasti nuo kaikki roistot saadaan kiinni ja vastuuseen teoistaan.
Meikä on itse pyrkinyt suhtautumaan koronavirukseen muistuttamalla itseäni ylivertaisesta vastustuskyvystäni, mutta silti takaraivossa on jyskyttänyt ajatus siitä, että jos sittenkin sairastun ja jos se iskee minuun vielä pahasti.
Ja piipputupakka, ei kun riisimaito, ilmeni kaupassa kuluvan viikon maanantaina 6.4.2020. En voinut olla tottelematta taivaallista näkyä. Ostin sitä yhden tölkin verran.
Aika on tuntunut kuluvan kolme kertaa tavanomaista hitaammin.
Minun ryhtiäni on kehuttu. Mutta pelkään, että kun jossain vaiheessa päästään taas suurin piirtein normaaleihin päiväkuvioihin, niin muistutan ryhdiltäni ja olemukseltani Klonkun ja Quasimodon sekasikiötä.
Koronan aiheuttamaa elämän rajoittuneisuutta joutuu sietämään vielä hyvän aikaa. Olen ajatellut, että kun pahimmasta päästään eroon, niin sitten minun on korkea aika olla kiitollinen siitä, mitä minulla on. Toivon voivani pitää kiinni tästä...
Tunnisteet:
ihmisarvo,
internet ja tietotekniikka,
korona-aika,
kulttuuri,
kyky tehdä valintoja,
oma elämä,
pelit,
syvähenkinen elämä,
tie helvettiin,
värähtelytaso,
yhteiskunnat
maanantai 6. huhtikuuta 2020
Vladimir Putin, Venäjän sylikoira
Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991 länsi pyrki antamaan parhaansa mukaan veljen kättä Neuvostoliitosta irtautuneelle Venäjälle.
Alkoholismista kärsineen Boris Jeltsinin jälkeen Venäjän johtajaksi tuli Vladimir Putin vuonna 1999. Nuorekkaaseen ja raittiiseen Putiniin kiinnitettiin lännessä suuria toiveita Venäjän modernisoimisessa.
Mutta Putin rupesi vähä vähältä kutistamaan maansa demokratiaa ja sananvapautta. Mies oli tehnyt pitkän uran Neuvostoliiton salaisessa poliisissa KGB:ssä ja Venäjän turvallisuuspalvelussa FSB:ssä. Ja omien sanojensa mukaan hän ei ollut koskaan kokenut tarvetta olla toisinajattelija. Tämä mies suisti vallan paikoilta omalta kannaltaan epäsopivia henkilöitä ja nosti toisia tilalle. Viime kädessä vain uskollisuus johtajalle merkitsi jotain, ei pätevyys. Luonnollisesti virkahenkilön aatemaailman tuli olla myös yhteensopiva Putinin oman ajatusmaailman kanssa. Pelkät epäpoliittiset teknokraatitkin kävivät kyllä, kunhan olivat uskollisia hänelle.
Putin kuristi vapaan median olemattomiin ja vainosi toisinajattelijoita. Venäjällä on nykyään myös hyvin vaikea saada viranomaisilta lupaa mielenosoitukselle, jos sen päämäärä on Putinin tai putinilaisten kannalta väärämielinen.
Jos ajattelet, että Suomessa sananvapauden tila on heikko, niin Venäjällä se on vielä heikompi.
Venäjästä on Putinin johdolla tullut ennen pitkää nk. ohjattu demokratia, siis sellainen, joka oli ennen vanhaan Meksikossa. Ohjatussa demokratiassa kansalaisten vaaleissa ilmaisemalla tahdolla ei ole tosiasiassa merkitystä. Tarpeen vaatiessa vaalien tulos voidaan väärentää. Toisaalta Venäjän järjestelmässä johtaja pyrkii myös säilyttämän suosionsa, sillä hänellä ei ole varaa yhteiskunnalliseen epäjärjestykseen saatikka vallankumoukseen.
Venäjän "demokratian" olennainen piirre on myös se, että maan parlamentissa on lukuisia puolueita, mutta suuri enemmistö paikoista on Putinin apupuolueilla, jotka esittävät kilpailevansa keskenään vallasta.
Vladimir Putin on myös hankkinut miljardien eurojen arvoisen omaisuuden. Tämä ei olisi ollut mahdollista pelkästään säästämällä presidentin ja pääministerin palkoista.
Johtajalle ei myöskään riitä pelkästään oma valtiollinen valta, jolla hän voi tehdä mitä haluaa. Putin haluaa myös, että sen naapurimaat alistuvat Venäjän tahtoon. Venäjä hyökkäsi vuonna 2008 Georgiaan, koska Georgia oli liian länsimielinen. Hyökkäykseen lähdettiin Venäjän Georgian lähialueella pitämästä sotaharjoituksesta. Vuonna 2014 Venäjä liitti itseensä yksipuolisesti Krimin niemimaan Ukrainalta ja jatkoi sotaa käyttämällä itäukrainalaisia bulvaaneita. Tosiasiassa sodassa ovat olleet alusta asti mukana myös Venäjän armeijan yksiköt. Ukraina oli ollut sotaan täydellisen valmistautumaton, mistä syystä maa joutuu edelleen esiintymään kuin se ei olisi sodassa Venäjän kanssa.
Vuonna 1994 laaditussa Budapestin sopimuksessa Yhdysvallat, Venäjä ja Yhdistynyt kuningaskunta olivat vahvistaneet Ukrainan maantieteellisen yhtenäisyyden ja luvanneet suojata tätä ulkopuolista aggressiota vastaan. Maat lupasivat myös olla hyökkäämättä Ukrainaan tai asettamatta taloudellisia pakotteita, joiden tarkoituksena olisi vaikuttaa Ukrainan poliitiikkaan.
Tosiasiassa mikä tahansa sellainen maa, joka on Venäjän naapurimaa mutta joka ei käyttäydy tarpeeksi alistuvasti Putinin ja putinilaisten kannalta, voi joutua Venäjän sotilaallisen aggression kohteeksi. Tosin Kiina ja Yhdysvallat lienevät turvassa tällaiselta, koska Venäjä ei halua aloittaa sotaa, jota se ei voi voittaa. Venäjä on raukkamainen maa.
Alkoholismista kärsineen Boris Jeltsinin jälkeen Venäjän johtajaksi tuli Vladimir Putin vuonna 1999. Nuorekkaaseen ja raittiiseen Putiniin kiinnitettiin lännessä suuria toiveita Venäjän modernisoimisessa.
Mutta Putin rupesi vähä vähältä kutistamaan maansa demokratiaa ja sananvapautta. Mies oli tehnyt pitkän uran Neuvostoliiton salaisessa poliisissa KGB:ssä ja Venäjän turvallisuuspalvelussa FSB:ssä. Ja omien sanojensa mukaan hän ei ollut koskaan kokenut tarvetta olla toisinajattelija. Tämä mies suisti vallan paikoilta omalta kannaltaan epäsopivia henkilöitä ja nosti toisia tilalle. Viime kädessä vain uskollisuus johtajalle merkitsi jotain, ei pätevyys. Luonnollisesti virkahenkilön aatemaailman tuli olla myös yhteensopiva Putinin oman ajatusmaailman kanssa. Pelkät epäpoliittiset teknokraatitkin kävivät kyllä, kunhan olivat uskollisia hänelle.
Putin kuristi vapaan median olemattomiin ja vainosi toisinajattelijoita. Venäjällä on nykyään myös hyvin vaikea saada viranomaisilta lupaa mielenosoitukselle, jos sen päämäärä on Putinin tai putinilaisten kannalta väärämielinen.
Jos ajattelet, että Suomessa sananvapauden tila on heikko, niin Venäjällä se on vielä heikompi.
Venäjästä on Putinin johdolla tullut ennen pitkää nk. ohjattu demokratia, siis sellainen, joka oli ennen vanhaan Meksikossa. Ohjatussa demokratiassa kansalaisten vaaleissa ilmaisemalla tahdolla ei ole tosiasiassa merkitystä. Tarpeen vaatiessa vaalien tulos voidaan väärentää. Toisaalta Venäjän järjestelmässä johtaja pyrkii myös säilyttämän suosionsa, sillä hänellä ei ole varaa yhteiskunnalliseen epäjärjestykseen saatikka vallankumoukseen.
Venäjän "demokratian" olennainen piirre on myös se, että maan parlamentissa on lukuisia puolueita, mutta suuri enemmistö paikoista on Putinin apupuolueilla, jotka esittävät kilpailevansa keskenään vallasta.
Vladimir Putin on myös hankkinut miljardien eurojen arvoisen omaisuuden. Tämä ei olisi ollut mahdollista pelkästään säästämällä presidentin ja pääministerin palkoista.
Johtajalle ei myöskään riitä pelkästään oma valtiollinen valta, jolla hän voi tehdä mitä haluaa. Putin haluaa myös, että sen naapurimaat alistuvat Venäjän tahtoon. Venäjä hyökkäsi vuonna 2008 Georgiaan, koska Georgia oli liian länsimielinen. Hyökkäykseen lähdettiin Venäjän Georgian lähialueella pitämästä sotaharjoituksesta. Vuonna 2014 Venäjä liitti itseensä yksipuolisesti Krimin niemimaan Ukrainalta ja jatkoi sotaa käyttämällä itäukrainalaisia bulvaaneita. Tosiasiassa sodassa ovat olleet alusta asti mukana myös Venäjän armeijan yksiköt. Ukraina oli ollut sotaan täydellisen valmistautumaton, mistä syystä maa joutuu edelleen esiintymään kuin se ei olisi sodassa Venäjän kanssa.
Vuonna 1994 laaditussa Budapestin sopimuksessa Yhdysvallat, Venäjä ja Yhdistynyt kuningaskunta olivat vahvistaneet Ukrainan maantieteellisen yhtenäisyyden ja luvanneet suojata tätä ulkopuolista aggressiota vastaan. Maat lupasivat myös olla hyökkäämättä Ukrainaan tai asettamatta taloudellisia pakotteita, joiden tarkoituksena olisi vaikuttaa Ukrainan poliitiikkaan.
Tosiasiassa mikä tahansa sellainen maa, joka on Venäjän naapurimaa mutta joka ei käyttäydy tarpeeksi alistuvasti Putinin ja putinilaisten kannalta, voi joutua Venäjän sotilaallisen aggression kohteeksi. Tosin Kiina ja Yhdysvallat lienevät turvassa tällaiselta, koska Venäjä ei halua aloittaa sotaa, jota se ei voi voittaa. Venäjä on raukkamainen maa.
keskiviikko 1. huhtikuuta 2020
Mummini Elma
Keskiviikkona 11. päivänä maaliskuuta Jeesuksen vuonna 2020 mummini, isäni äiti Elma Kärnä kuoli hoitokodissa Kauniaisissa sijaitsevassa Kaunialassa. Hän oli ollut tavanomaista huonompana 15 päivän ajan ennen kuolemaansa.
Elma oli kotoisin Pohjanmaalta. Hän meni naimisiin Paavo Kärnän kanssa. Yhteinen koti oli Helsingin maalaiskunnassa sijaitsevassa Kaivokselassa sijaitsevassa omakotitalossa. Paavo oli kotoisin Neuvostoliitolle rauhojenteossa jääneeltä Kurkijoelta, joka sijaitsee Laatokan länsikulmassa.
Elma ja Paavo saivat kolme lasta, ikäjärjestyksessä Seija, Seppo ja Ulla. Seposta tuli minun isäni.
Kun Seppo nai äitini Sirpan, nuorelleparille rakennettiin taloon uusi siipi kodiksi.
Synnyin vuonna 1970.
Vuonna 1972 Helsingin maalaiskunta muutettiin Vantaan kauppalaksi.
Kolmen ja puolen vuoden kuluttua syntymästäni perheeseeni syntyi toinen lapsi Sami. Seitsemäntoista vuotta syntymäni jälkeen perheeseen syntyi Joonas, mutta siinä vaiheessa me olimme jo pitkään asuneet muualla.
Ukkini ja mummini talossa oli aina heidän lisäkseen asunut joitakin heidän sukulaisiaan, ketkä milloinkin.
Mummi oli kotirouva ja hän oli hyvä auttamaan vanhempiani lastenhoidossa, joka olikin helpompaa, kun asuttiin kerran samassa talossa.
Kotimme ja isovanhempieni asunnon välissä oli väliovi, joka pidettiin öisin kiinni. Minulla oli kuitenkin taipumusta karata aamuisin ulkokautta ukin ja mummin kotiin. Myös veljeni Sami harrasti samaa.
Sunnuntaiaamuisin heidän kodissaan saatettiin kuunnella radioitse jumalanpalvelusta.
Ukki oli muuten ammatiltaan poliisi.
Vuonna 1974 Vantaan kauppala muutettiin Vantaan kaupungiksi.
Mummi oli hyvä ruoanlaittaja ja leipoja. Aivoihini iskostui ikuisiksi ajoiksi kuva hänen leipomastaan hiivaleivästä.
Ollessani peruskoulun toisella luokalla minä ja perheeni muutimme Varistoon vanhempieni rakentamaan omakotitaloon.
Minulla ja Samilla oli hyvät ja läheiset suhteet isänpuoleisiin kahteen serkkutyttöömme, Satuun ja Tanjaan. Varsinkin lapsina olimme paljon tekemisissä keskenämme. Käytimme serkusporukastamme nimeä Pöpin serkukset.
Mummila oli itse asiassa eräänlainen isänpuoleisen suvun keskuspaikka. Siellä pidettiin varsin pitkään suvun yhteisiä joulujuhliakin. Ja muitakin juhlia ja tilaisuuksia.
Muutettuani Varistoon kävin mummilassa edelleen melko usein. Varsin usein omalla polkupyörällä. Vasta joskus aikuisiällä lopetin polkupyöräilemisen. Sitten piti käydä mummilassa muulla tavalla.
Aina tuli paljon juteltua ukin ja mummin kanssa.
Mummi oli kiltti ja hänellä oli sydän kultaa.
Jossain vaiheessa mummi ryhtyi helluntailaiseksi. Paavo ei tehnyt samaa.
Vuonna 2005 Elman mies Paavo, ukkini kuoli. Tämä oli varsin suuri järkytys Elmalle.
Vuonna 2007 minun ja veljieni äiti kuoli. Vain kolmen kuukauden kuluttua tästä isämme kuoli. Sepon menetys oli erittäin suuri järkytys mummilleni. Lapsen ei pitäisi kuolla ennen äitiään.
2010-luvulla Elma eli hoivakodissa tai itse asiassa kahdessa. Aluksi hän oli vain intervallihoidossa, ja myöhemmin järjestelystä tuli pysyvä. Hänen asuinkumppaninsa eivät kyenneet enää pitämään hänestä kunnolla huolta, kun Elman dementia oli pahentunut.
Dementia eteni pikku hiljaa. Hänen sukulaisensa, minä mukaan lukien, kävimme häntä aina välillä katsomassa, eniten varmaan mummilan talossa asuva väki. Lopulta hänen oli vaikea tunnistaa enää läheisiään.
Mummi oli syntynyt 4.5.1924. Vuoden 2019 toukokuussa pidettiin hoivakodissa hänen syntymäpäiväjuhlansa. Melkein jokainen hänen lähisukulaisistaan pääsi paikalle. Syntymäpäiväjuhliin oli järjestetty myös elävää musiikkia. Mummi vaikutti minun silmiini kuitenkin melko myrtsiltä. En tiedä, ymmärsikö hän, mistä oli kyse.
Vuoden 2020 helmikuun lopulla mummi oli mennyt äkisti huonompaan kuntoon. Jalat olivat menneet kylmiksi ja valkoisiksi. Kipujakin oli ollut. Morfiini oli auttanut jalkojen verenkierron palautumisessa.
Nyt hänen sukulaisensa, minä mukaan lukien, kävimme häntä katsomassa melko usein. Mummi oli suhteellisen paljon tiedottomassa tilassa.
10. maaliskuuta kävin kahden tätini ja serkkutyttöni kanssa mummia katsomassa. Jos muistan oikein, niin olimme paikan päällä kahden tunnin ja 40 minuutin ajan.
Seuraavan päivän 11. maaliskuuta aamuna klo 7 Elma kuoli. Hänen viimeiset sanansa olivat olleet: "Aamen. Halleluuja!"
Mummin kuolema pisti mielen matalaksi.
Kahden päivän päästä perjantaina ja 13. päivänä tapahtui minulle uusi isku. Minulla ei ole taipumusta taikauskoisuuteen, mutta nyt sitten tästä päivästä tuli todellinen epäonnen päivä. Yhdistykseni, jonka aktiivi olen ollut iät ajat, sulki kummatkin toimipisteensä. Yhdistys ja sen paikallinen toimipiste olivat merkinneet minulle hyvää olohuoneen jatketta ja eräänlaista sosiaalisen elämän keskusta. Ja siellä oli aina päässyt syömään huokean ja hyvän lounaan klo 11:n ja 12:n välisenä aikana.
26. maaliskuuta annoin itselleni luvan surra mummin kuolemaa. Samana päivänä oikean jalkani polvi oli alkanut vihoittelemaan. Vihoittelu johtui siitä, että olin joitakin viikkoja aikaisemmin jotenkin onnistunut pamauttamaan polveni ollessani pikakurottamassa lippalakkiani, joka oli kovan tuulen vuoksi lähdössä lentoon.
Ja seuraavana päivänä oli sitten mummin hautajaiset Pyhän Laurin kirkolla eli Helsingin pitäjän kirkossa klo 12.30 alkaen. Kun aamupäivällä olin saanut puettua pyhävaatteet päälleni, mieleeni juolahti kysymys, että olinko muistanut laittaa kainaloihini deodoranttia. No, ehkä hautajaispäivänä deodorantti ei ole maailman tärkein asia.
Koronapandemian vuoksi kappelin sisätiloissa ei pidetty mitään menoja. Oli kuitenkin hyvä ilma eikä tullut kylmä, kun odotimme tilaisuuden alkamista kappelin ulkopuolella. Olimme tulleet kaikki paikalle enemmän tai vähemmän hyvissä ajoin.
Polveni oli edelleen melko ikävässä kunnossa, mutta pysyin pystyssä. Panin merkille, että myöskin vanhemman pikkuveljeni vaimo linkutti.
Paikalle saapui melko suuri osa isänpuoleisesta suvustani. Yhteensä meitä oli kolmetoista. Pienin pikkuveljeni Joonas ei päässyt paikalle, koska hän oli ehtinyt jonkin aikaa aikaisemmin muuttaa Balille.
Minä osallistuin arkun kantamiseen siirtopyörille. Ja sitten minä ja viisi muuta vedimme kärryt hautausmaalle ao. paikalle.
Kun sinne olimme päässeet, me otimme hihnoista kiinni ja laskimme arkun hautaan.
Seuraavaksi naispuolinen kanttori lauloi. Naispuolinen pastori piti asiaan kuuluvat puheet ja rukoukset ja veti uskontunnustuksen. Myöskin laulettiin yhteislauluja. Pastori luki välillä Johanneksen ilmestystä, joka minusta on mielipuolisin kristillisen Raamatun kirjoista. Mutta ehkä hautajaisissa sen lukeminen on ihan okei.
Jokainen pudotti valkoisen ruusun hautaan. Ja sitten nostettiin kumpu siihen päälle, ja sen päälle laitettiin kukkalaitteet.
Hautajaiset olivat ohitse. Jonkin aikaa vielä juteltiin. Pastori ja kanttori lähtivät pian menemään.
Aiomme pitää kesämmällä, kun pahin korona-aika on ohi, vielä muistojuhlan. Minulle kävisii hyvin, että se pidettäisiin mummilassa. Jos vieraiden lasketaan mahtuvan sinne, niin ehkä pidetäänkin.
Elma oli kotoisin Pohjanmaalta. Hän meni naimisiin Paavo Kärnän kanssa. Yhteinen koti oli Helsingin maalaiskunnassa sijaitsevassa Kaivokselassa sijaitsevassa omakotitalossa. Paavo oli kotoisin Neuvostoliitolle rauhojenteossa jääneeltä Kurkijoelta, joka sijaitsee Laatokan länsikulmassa.
Elma ja Paavo saivat kolme lasta, ikäjärjestyksessä Seija, Seppo ja Ulla. Seposta tuli minun isäni.
Kun Seppo nai äitini Sirpan, nuorelleparille rakennettiin taloon uusi siipi kodiksi.
Synnyin vuonna 1970.
Vuonna 1972 Helsingin maalaiskunta muutettiin Vantaan kauppalaksi.
Kolmen ja puolen vuoden kuluttua syntymästäni perheeseeni syntyi toinen lapsi Sami. Seitsemäntoista vuotta syntymäni jälkeen perheeseen syntyi Joonas, mutta siinä vaiheessa me olimme jo pitkään asuneet muualla.
Ukkini ja mummini talossa oli aina heidän lisäkseen asunut joitakin heidän sukulaisiaan, ketkä milloinkin.
Mummi oli kotirouva ja hän oli hyvä auttamaan vanhempiani lastenhoidossa, joka olikin helpompaa, kun asuttiin kerran samassa talossa.
Kotimme ja isovanhempieni asunnon välissä oli väliovi, joka pidettiin öisin kiinni. Minulla oli kuitenkin taipumusta karata aamuisin ulkokautta ukin ja mummin kotiin. Myös veljeni Sami harrasti samaa.
Sunnuntaiaamuisin heidän kodissaan saatettiin kuunnella radioitse jumalanpalvelusta.
Ukki oli muuten ammatiltaan poliisi.
Vuonna 1974 Vantaan kauppala muutettiin Vantaan kaupungiksi.
Mummi oli hyvä ruoanlaittaja ja leipoja. Aivoihini iskostui ikuisiksi ajoiksi kuva hänen leipomastaan hiivaleivästä.
Ollessani peruskoulun toisella luokalla minä ja perheeni muutimme Varistoon vanhempieni rakentamaan omakotitaloon.
Minulla ja Samilla oli hyvät ja läheiset suhteet isänpuoleisiin kahteen serkkutyttöömme, Satuun ja Tanjaan. Varsinkin lapsina olimme paljon tekemisissä keskenämme. Käytimme serkusporukastamme nimeä Pöpin serkukset.
Mummila oli itse asiassa eräänlainen isänpuoleisen suvun keskuspaikka. Siellä pidettiin varsin pitkään suvun yhteisiä joulujuhliakin. Ja muitakin juhlia ja tilaisuuksia.
Muutettuani Varistoon kävin mummilassa edelleen melko usein. Varsin usein omalla polkupyörällä. Vasta joskus aikuisiällä lopetin polkupyöräilemisen. Sitten piti käydä mummilassa muulla tavalla.
Aina tuli paljon juteltua ukin ja mummin kanssa.
Mummi oli kiltti ja hänellä oli sydän kultaa.
Jossain vaiheessa mummi ryhtyi helluntailaiseksi. Paavo ei tehnyt samaa.
Vuonna 2005 Elman mies Paavo, ukkini kuoli. Tämä oli varsin suuri järkytys Elmalle.
Vuonna 2007 minun ja veljieni äiti kuoli. Vain kolmen kuukauden kuluttua tästä isämme kuoli. Sepon menetys oli erittäin suuri järkytys mummilleni. Lapsen ei pitäisi kuolla ennen äitiään.
2010-luvulla Elma eli hoivakodissa tai itse asiassa kahdessa. Aluksi hän oli vain intervallihoidossa, ja myöhemmin järjestelystä tuli pysyvä. Hänen asuinkumppaninsa eivät kyenneet enää pitämään hänestä kunnolla huolta, kun Elman dementia oli pahentunut.
Dementia eteni pikku hiljaa. Hänen sukulaisensa, minä mukaan lukien, kävimme häntä aina välillä katsomassa, eniten varmaan mummilan talossa asuva väki. Lopulta hänen oli vaikea tunnistaa enää läheisiään.
Mummi oli syntynyt 4.5.1924. Vuoden 2019 toukokuussa pidettiin hoivakodissa hänen syntymäpäiväjuhlansa. Melkein jokainen hänen lähisukulaisistaan pääsi paikalle. Syntymäpäiväjuhliin oli järjestetty myös elävää musiikkia. Mummi vaikutti minun silmiini kuitenkin melko myrtsiltä. En tiedä, ymmärsikö hän, mistä oli kyse.
Vuoden 2020 helmikuun lopulla mummi oli mennyt äkisti huonompaan kuntoon. Jalat olivat menneet kylmiksi ja valkoisiksi. Kipujakin oli ollut. Morfiini oli auttanut jalkojen verenkierron palautumisessa.
Nyt hänen sukulaisensa, minä mukaan lukien, kävimme häntä katsomassa melko usein. Mummi oli suhteellisen paljon tiedottomassa tilassa.
10. maaliskuuta kävin kahden tätini ja serkkutyttöni kanssa mummia katsomassa. Jos muistan oikein, niin olimme paikan päällä kahden tunnin ja 40 minuutin ajan.
Seuraavan päivän 11. maaliskuuta aamuna klo 7 Elma kuoli. Hänen viimeiset sanansa olivat olleet: "Aamen. Halleluuja!"
Mummin kuolema pisti mielen matalaksi.
Kahden päivän päästä perjantaina ja 13. päivänä tapahtui minulle uusi isku. Minulla ei ole taipumusta taikauskoisuuteen, mutta nyt sitten tästä päivästä tuli todellinen epäonnen päivä. Yhdistykseni, jonka aktiivi olen ollut iät ajat, sulki kummatkin toimipisteensä. Yhdistys ja sen paikallinen toimipiste olivat merkinneet minulle hyvää olohuoneen jatketta ja eräänlaista sosiaalisen elämän keskusta. Ja siellä oli aina päässyt syömään huokean ja hyvän lounaan klo 11:n ja 12:n välisenä aikana.
26. maaliskuuta annoin itselleni luvan surra mummin kuolemaa. Samana päivänä oikean jalkani polvi oli alkanut vihoittelemaan. Vihoittelu johtui siitä, että olin joitakin viikkoja aikaisemmin jotenkin onnistunut pamauttamaan polveni ollessani pikakurottamassa lippalakkiani, joka oli kovan tuulen vuoksi lähdössä lentoon.
Ja seuraavana päivänä oli sitten mummin hautajaiset Pyhän Laurin kirkolla eli Helsingin pitäjän kirkossa klo 12.30 alkaen. Kun aamupäivällä olin saanut puettua pyhävaatteet päälleni, mieleeni juolahti kysymys, että olinko muistanut laittaa kainaloihini deodoranttia. No, ehkä hautajaispäivänä deodorantti ei ole maailman tärkein asia.
Koronapandemian vuoksi kappelin sisätiloissa ei pidetty mitään menoja. Oli kuitenkin hyvä ilma eikä tullut kylmä, kun odotimme tilaisuuden alkamista kappelin ulkopuolella. Olimme tulleet kaikki paikalle enemmän tai vähemmän hyvissä ajoin.
Polveni oli edelleen melko ikävässä kunnossa, mutta pysyin pystyssä. Panin merkille, että myöskin vanhemman pikkuveljeni vaimo linkutti.
Paikalle saapui melko suuri osa isänpuoleisesta suvustani. Yhteensä meitä oli kolmetoista. Pienin pikkuveljeni Joonas ei päässyt paikalle, koska hän oli ehtinyt jonkin aikaa aikaisemmin muuttaa Balille.
Minä osallistuin arkun kantamiseen siirtopyörille. Ja sitten minä ja viisi muuta vedimme kärryt hautausmaalle ao. paikalle.
Kun sinne olimme päässeet, me otimme hihnoista kiinni ja laskimme arkun hautaan.
Seuraavaksi naispuolinen kanttori lauloi. Naispuolinen pastori piti asiaan kuuluvat puheet ja rukoukset ja veti uskontunnustuksen. Myöskin laulettiin yhteislauluja. Pastori luki välillä Johanneksen ilmestystä, joka minusta on mielipuolisin kristillisen Raamatun kirjoista. Mutta ehkä hautajaisissa sen lukeminen on ihan okei.
Jokainen pudotti valkoisen ruusun hautaan. Ja sitten nostettiin kumpu siihen päälle, ja sen päälle laitettiin kukkalaitteet.
Hautajaiset olivat ohitse. Jonkin aikaa vielä juteltiin. Pastori ja kanttori lähtivät pian menemään.
Aiomme pitää kesämmällä, kun pahin korona-aika on ohi, vielä muistojuhlan. Minulle kävisii hyvin, että se pidettäisiin mummilassa. Jos vieraiden lasketaan mahtuvan sinne, niin ehkä pidetäänkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)