Vladimir Putin, Venäjän sylikoira

Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991 länsi pyrki antamaan parhaansa mukaan veljen kättä Neuvostoliitosta irtautuneelle Venäjälle.

Alkoholismista kärsineen Boris Jeltsinin jälkeen Venäjän johtajaksi tuli Vladimir Putin vuonna 1999. Nuorekkaaseen ja raittiiseen Putiniin kiinnitettiin lännessä suuria toiveita Venäjän modernisoimisessa.

Mutta Putin  rupesi vähä vähältä kutistamaan maansa demokratiaa ja sananvapautta. Mies oli tehnyt pitkän uran Neuvostoliiton salaisessa poliisissa KGB:ssä ja Venäjän turvallisuuspalvelussa FSB:ssä. Ja omien sanojensa mukaan hän ei ollut koskaan kokenut tarvetta olla toisinajattelija. Tämä mies suisti vallan paikoilta omalta kannaltaan epäsopivia henkilöitä ja nosti toisia tilalle. Viime kädessä vain uskollisuus johtajalle merkitsi jotain, ei pätevyys. Luonnollisesti virkahenkilön aatemaailman tuli olla myös yhteensopiva Putinin oman ajatusmaailman kanssa. Pelkät epäpoliittiset teknokraatitkin kävivät kyllä, kunhan olivat uskollisia hänelle.

Putin kuristi vapaan median olemattomiin ja vainosi toisinajattelijoita. Venäjällä on nykyään myös hyvin vaikea saada viranomaisilta lupaa mielenosoitukselle, jos sen päämäärä on Putinin tai putinilaisten kannalta väärämielinen.

Jos ajattelet, että Suomessa sananvapauden tila on heikko, niin Venäjällä se on vielä heikompi.

Venäjästä on Putinin johdolla tullut ennen pitkää nk. ohjattu demokratia, siis sellainen, joka oli ennen vanhaan Meksikossa. Ohjatussa demokratiassa kansalaisten vaaleissa ilmaisemalla tahdolla ei ole tosiasiassa merkitystä. Tarpeen vaatiessa vaalien tulos voidaan väärentää. Toisaalta Venäjän järjestelmässä johtaja pyrkii myös säilyttämän suosionsa, sillä hänellä ei ole varaa yhteiskunnalliseen epäjärjestykseen saatikka vallankumoukseen.

Venäjän "demokratian" olennainen piirre on myös se, että maan parlamentissa on lukuisia puolueita, mutta suuri enemmistö paikoista on Putinin apupuolueilla, jotka esittävät kilpailevansa keskenään vallasta.

Vladimir Putin on myös hankkinut miljardien eurojen arvoisen omaisuuden. Tämä ei olisi ollut mahdollista pelkästään säästämällä presidentin ja pääministerin palkoista.

Johtajalle ei myöskään riitä pelkästään oma valtiollinen valta, jolla hän voi tehdä mitä haluaa. Putin haluaa myös, että sen naapurimaat alistuvat Venäjän tahtoon. Venäjä hyökkäsi vuonna 2008 Georgiaan, koska Georgia oli liian länsimielinen. Hyökkäykseen lähdettiin Venäjän Georgian lähialueella pitämästä sotaharjoituksesta. Vuonna 2014 Venäjä liitti itseensä yksipuolisesti Krimin niemimaan Ukrainalta ja jatkoi sotaa käyttämällä itäukrainalaisia bulvaaneita. Tosiasiassa sodassa ovat olleet alusta asti mukana myös Venäjän armeijan yksiköt. Ukraina oli ollut sotaan täydellisen valmistautumaton, mistä syystä maa joutuu edelleen esiintymään kuin se ei olisi sodassa Venäjän kanssa.

Vuonna 1994 laaditussa Budapestin sopimuksessa Yhdysvallat, Venäjä ja Yhdistynyt kuningaskunta olivat vahvistaneet Ukrainan maantieteellisen yhtenäisyyden ja luvanneet suojata tätä ulkopuolista aggressiota vastaan. Maat lupasivat myös olla hyökkäämättä Ukrainaan tai asettamatta taloudellisia pakotteita, joiden tarkoituksena olisi vaikuttaa Ukrainan poliitiikkaan.

Tosiasiassa mikä tahansa sellainen maa, joka on Venäjän naapurimaa mutta joka ei käyttäydy tarpeeksi alistuvasti Putinin ja putinilaisten kannalta, voi joutua Venäjän sotilaallisen aggression kohteeksi. Tosin Kiina ja Yhdysvallat lienevät turvassa tällaiselta, koska Venäjä ei halua aloittaa sotaa, jota se ei voi voittaa. Venäjä on raukkamainen maa.