maanantai 31. joulukuuta 2018

Tokaisu kahdesta poliittisluontoisesta fobiasta

Usein ne ihmiset, jotka ovat syyllisiä islamofobiaan, ovat syyllisiä myös kansallissosialismifobiaan.

Tällaisia ihmisiä kutsutaan liberaaleiksi.

perjantai 28. joulukuuta 2018

Diktatuurin haitoista

Olin alle vuosi sitten julkaissut blogissani merkinnän demokratian eduista diktatuuria vastaan. Nyt ajattelin vielä sanoa sanasen diktatuurin haitoista.

Demokratiassa on vikansa, mutta diktatuuri harvemmin voi olla demokratiaa parempi järjestelmä siitä yksinkertaisesta syystä, että ei ole olemassa sellaista ryhmää diktatuurin hallitsijoita, joka kykenisi hallitsemaan yleensä viisaasti, myötätuntoisesti ja pitkäjänteisesti omat etunsa unohtaen. Diktatuurin hallitsijaryhmä voi itse kokea olevansa yhteiskunnallista ja moraalista eliittiä, mutta ei se ole.

keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Miten jouluni meni Herran vuonna 2018

Olin joku viikko aikaisemmin osallistunut yhdistykseni väen kanssa erityisryhmän kirkkotapahtumaan Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon Vantaan Hämeenkylän kirkossa.

Ja viime viikon perjantaina oli pidetty veljeni kotona "esijoulu", kun kokoonnuttiin "samilaisille" syömään ja viettämään aikaa. Paikalle tuli silloin myös äidinpuoleinen serkkutyttöni K.

Mutta jouluaattoa edeltävänä yönä en meinannut saada unen päästä kiinni. Ja silmäpussini olivatkin sitten sen mukaiset. Kissa Karvinen olisi voinut sanoa: "Huh, noita silmiä! Kävisit aikaisemmin nukkumaan." (Lähes kymmeniä vuosia sitten olin 17 vuotta itseäni nuoremmalle pienimmälle pikkuveljelleni Joonakselle tavannut lukea kaikki mahdolliset Karvis-sarjakuvat, jotka kirjastosta löysin.)

Tarpeeksi monta torkkuherätystä kärsittyäni päätin soittaa vanhemmalle pikkuveljelleni Samille. Ensin puheeni taisi olla jonkinlaista jokeltelua. Yritin sitten keskittyä, ja herätä, jotta puheeni olisi ymmärrettävää.

Välillä jouluisin on toimittajakollegani Ritva käyttänyt minua veljeni luona. Ja vienyt sieltä myös takaisin kotiini. Tämä on johtunut siitä, että olen auttanut häntä tietokoneasioissa. Ritvalla on kannettavassa tietokoneessaan Linux, jonka olen siihen asentanut. Hän on siihen hyvin tyytyväinen.

Vuosi sittenkin Ritva oli kuljettanut minua jouluaattona. Tällä kertaa hän oli kuitenkin lomailemassa Espanjassa. Ystäväsiivoojani Virpi olisi mielellään lainannut tutultaan auton kuljettaakseen minua, mutta hän ei onnistunut saamaan autoa lainaksi.

Mahdollisuudesta käyttää bussia päästäkseni veljeni luokse ja myös sieltä takaisin sain tietää vasta viime viikon perjantaina. Jouluaattona siis bussit kulkivat näillä seuduin sunnuntaiaukiolojen mukaan.

Huolimatta huonosti nukutusta yöstä matka veljeni ja hänen perheensä luokse lähi-Espooseen meni mukavasti ilman kummitusoloja. Olin ennen kotoani lähtöä laittanut Samille tekstiviestitse tiedon saapumisestani paikalle pian kahden jälkeen. Ja kuten puhelimessakin oli jo asiasta mainittu, niin Sami kertoi ollessani matkalla lähettämässään vastausviestissä olevansa hakemassa tytärpuoltaan Qiqiä ja pienemmän pikkuveljeni Joonaksen koiraa Johnnya, josta olen perinteisesti käyttänyt nimitystä ihmissyöjäkoira.

Johnny vierastaa miehiä ja lapsia ja suhtautuu suojelevaisesti naisiin. Hän on pelastuskoira Viipurista ja huonosti pentuna sosiaalistettu. Olin aikoinaan itsekin hoitanut häntä, mutta kerran erehdyin hätistämään hänet yöllä sängystäni, ja siitä hän sai syyn vierastaa minua aikaisempaa enemmän. Sen jälkeen ei ollut enää mahdollista minulle hänen hoitamisensa. Se on sääli, sillä pidän periaatteessa koirista.

Viime aikoina Johnny on ollut em. suhteessa jo vähän rauhoittumaan päin.

Toki tieto Johnnyn paikalle tulosta hieman jännitti, mutta ymmärrän kyllä, ettei Qiqi voinut jättää häntä olemaan vaikka kuinka pitkää aikaa yksin asunnossa.

Saavuin "samilaisille". Oli kymmenisen astetta pakkasta, eikä kukaan tullut avaamaan ovea. Tiesin kyllä väkeä olevan paikalla, koska kinkku oli tietojeni mukaan jo uunissa ja koska sisältä näkyi valoa. Soitin sitten Samin vaimolle Weille kertoakseni olevani oven takana. Hän oli ollut perheen lapsen kanssa yläkerrassa, jonne ei ollut kuullut ovikellon soittoa. Parin minuutin kuluttua hän tuli avaamaan oven.

Jossain vaiheessa paikalle saapuivat myös Sami, Qiqi – ja Johnny. Johnnylla oli kuonokoppa, mikä selvästi häiritsi häntä. Mutta jotta kaikki paikalla olivat voisivat kokea olonsa rennoiksi, oli parempi, että hänellä oli kuonokoppa.

Illan aikana Johnny aina välillä hieman murisi minulle, Samille tai lapselle. Qiqiin hän suhtautui enemmän tai vähemmän palvoen.

Joonas on erinomainen koirankasvattaja. Ilman hänen johdonmukaista otettaan Johnnysta olisi tullut vielä huonompi koira.

Joonas ja hänen vaimonsa Jessika eivät päässeet viettämään joulua tänä vuonna kanssamme, mikä on sääli.

Jos ketään kiinnostaa, niin Wei, Qiqi ja Jessika ovat kiinalaisia.

Johnny muuten ei ole kaksikielinen. Hän ei ymmärrä juurikaan kiinaa.

Samin ja Wein lapsi taas on kaksikielinen.

Sami antoi minulle heti alkuun mukillisen mainiota alkoholipitoista glögiä. Sain myös mukillisen kahvia, ja nautin aluksi myös juustokakkua ja omenahillolla varustettuja "hakaristitorttuja", kuten ruotsalaiset sanoisivat. Lapsi oli ollut mukana leipomassa herkkuja.

Myöhemmin Sami antoi minulle tölkillisen Nokian panimon Keisari pils -olutta. Olut oli sopivan maukas. Koska en välitä sellaisesta asiasta kuin väljähtyminen, nautin samaa olutta tuntien ajan.

Sami oli laittanut Bluetooth-kaiuttimisesta soimaan instrumentaaliversioita joululauluista. Kaiutin sijaitsi ruokapöydällä.

Kinkun kypsyminen kesti hyvän aikaa. Lopulta se oli otettu uunista ulos vetäytymään.

Ennen ruokailuun ryhtymistä jaettiin lahjat. Kun lapsi oli siskonsa kanssa yläkerrassa, niin Sami huuteli lapselle, että joulupukki oli käynyt ovella. Ja lapsi ryntäsi alakertaan.

Lapsi sai luonnollisesti varsin runsaasti lahjoja. Itse olin ostanut hänelle paketin legoja. Kyseessä oli lääkintähelikopteri. Hän ryhtyi heti kasaamaan sitä. Qiqi auttoi pyynnöstä häntä siinä.

Itse sain joululahjaksi "kuitutyynyn", tyynyliinan ja rasiallisen Pandan Juhlapöydän konvehteja.

Olin muuten jo viikkoja aikaisemmin saanut kummeiltani, Karilta ja Seijalta, joululahjaksi rasiallisen Fazerin Wiener nougat -konvehteja, jonka olin syönyt putkeen yhtä konvehtia lukuunottamatta, joka oli unohtunut pöydälle. Tämä on aika hyvin diabeetikolta. Laitan konvehdit aina pakkaseen. Tykkään syödä pakastettua suklaata, varsinkin Fazerin Wiener nougata. Kari ja Seija ostavat minulle nykyään saman lahjan joka joulu. Tänä vuonna en ole ostanut itse itselleni rasiallista kertaakaan.

Ruokailuun ryhtyminen osittain viivästyi, koska Samin leikattua joitakin siivuja kinkusta kävi ilmi, ettei se ollutkaan joka paikasta vielä täysin kypsää. Hän laittoi sen takaisin uuniin. Minä ja Wei maistelimme kyllä kinkkua jo pikkaisen. Ja söimme sienisalaattia.

Kun kinkku lopulta lopullisesti valmistui, tuotiin kaikki ruoka-aines pöytään. Oli myös rosollia, perunaa, kahta eri lohta, lanttu-, porkkana- ja perunalaatikkoa, sienisalaattia ja mätiä. Otin ensimmäisenä perunaa, ja kävi ilmi, ettei se ollut ehtinyt kypsyä uunissa tarpeeksi. Joten olin ainoa, joka aluksi söi perunaa. Muut söivät myöhemmin täysin kypsää perunaa.

Kinkku oli kyllä hyvää. Ja voidaan sanoa, että perunaa lukuun ottamatta kaikki oli hyvää.

Sami oli myöskin antanut minulle kyytipojaksi lasillisen punaista alkoholijuomaa, joka saattoi olla jonkinlaista lonkeroa. Huomasin, että Keisari pils sopi sitä paremmin joulun ruokajuomaksi, vaikka punainen juomakin oli hyvää.

Huolimatta väsymyksestäni nautin "samilaisilla" olosta.

Kun lähdin ennen iltakahdeksaa bussipysäkille, Sami lähti mukaan saattamaan Johnnyn kanssa. Johnnylla ei ollut nyt kuonokoppaa. Mutta ihan hyvin hän käyttäytyi, kun odottelimme bussiani viiden minuutin ajan pysäkillä.

Kotimatka meni ihan mukavasti. Ei ollut edelleenkään kummitusoloja. Mikään muu ei hengittänyt niskaan kuin valtionsyyttäjänvirasto.

Ei muuten ollut bussissa sen enempää meno- kuin paluumatkallakaan paljoa väkeä.

Päästyäni kotiin alkoi nk. sähköpostijuopottelu. Siinä on kyse siitä, että kukin osallistuja ryypiskelee haluamiaan erilaisia oluita omassa kodissaan, ja on halutessaan yhteydessä verkoitse muihin tapahtumaan osallistujiin. Tällä kertaa päivitin wanhan kaverini Sarin kanssa tiedot juomistamme Facebook-seinälleni.

Minulla meni kolmen olueni nauttimiseen lähes neljä tuntia. Lopulta tapahtuma päättyi, ja rupesin katsomaan televisiosta Ridiculousness-ohjelmaa. Tällä kertaa jaksot olivat sellaisia, joita en muistanut aikaisemmin nähneeni, joten seurasin ohjelmaa oikein mielelläni. Tosin silmät alkoivat painua huonosta nukkumisesta sekä alkoholin käytöstä johtuen. Tämä oli sääli. Meninkin suhteellisen aikaisin pehkuihin, vaikka en oikein olisi halunnut.

Periaatteessa vierastan joulua siitä syystä, että se pistää viikkokalenterini sekaisin. Ja joulu merkitsee minulle sitäkin ikävää, että en pääse useampaan päivään yhdistykseeni. Mutta onneksi jouluaatto meni hyvin.

Ymmärrän silti, että työllisille ylimääräisillä lomapäivillä on yleensä myönteistä merkitystä.

Joulussa on kannaltani myös se huono puoli, että jouluna tapaa lihoa. Koska syö joulunpyhien aikana jonkin verran tavallista enemmän ja liikkuu jonkin verran tavallista vähemmän.

Ostin muuten jouluksi myös rasiallisen Oivariinia. Pitäähän sitä edes joskus saada veren kolesteroliarvot vituralleen. Edes jouluna.

PS. En havainnut seuraamiltani tv-kanavilta tulleen ainuttakaan Jeesus-elokuvaa jouluaaton ja joulupäivän aikaan. Ihme persenaamoja näillä kanavilla päättäjinä!

maanantai 24. joulukuuta 2018

On Herran vuoden 2018 Jeesuksen syntymäjuhla, tai se on huomenna siis

Ennen joulua olin mukana erityisryhmän jumalanpalveluksessa ja sitä seuranneessa kahvitus- ja lauleluhetkessä Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon Vantaan Hämeenkylän kirkossa.

Jumalanpalveluksessa huomasin varsin selvästi, että tosiasiallisesta uskonnottomuudestani huolimatta toinen jalkani on vakaasti kiinni kristinuskossa.

Mutta sääli, että kukaan ei tiedä tarkalleen, milloin Jeesus oikeasti syntyi. Ja siitä huolimatta huomenna on hänen syntymäjuhlapäivänsä.

Lisäksi minua ottaa päähän se, ettei kristillinen ajanlasku tunne vuotta nolla. Nimittäin Jeesuksen oletetusta syntymävuodesta luetut vuosiluvut kehitti ja otti käyttöön Dionysius Exiguus 500-luvulla jKr. Mutta siihen aikaan oli länsimaissa käytössä vielä roomalainen numerojärjestelmä, joka ei tuntenut nollaa, joten kristillisen ajanlaskun kehittäjä ei osannut ottaa vuoden nolla tarvetta ajanlaskujärjestelmässään huomioon. 1100-luvulla intialainen numerojärjestelmä, joka siis tuntee nollan, alkoi tulla Euroopassa tunnetuksi. Tosin vasta 1400-luvulla kirjapainotaidon ansiosta intialaisten numeroiden käyttö maanosassamme yleistyi.

Mutta hienoa on se, että ainakin täällä Vantaalla näemmä saadaan valkoinen joulu. (Saadaan luultavasti muuallakin.)

Hyvää Jeesuksen syntymäjuhlaa kaikille!

perjantai 21. joulukuuta 2018

Uneni minusta kolmantena sutena

Näin jokin aika sitten jonkin verran erikoista unta. Siinä oli ennen minua eräs ihminen tullut valituksi ensimmäiseksi sudeksi. Ja pian tämän jälkeen hänen tilalleen valittiin toinen susi. Ja lopulta asiasta päättävät tulivat minun luokseni ilmoittaakseen, että minut on valittu kolmanneksi sudeksi.

Toivoin unessa, että saisin pitää susiuteni pitemmän aikaa kuin kaksi edellistä.

Uneni todennäköisesti jollakin lailla liittyy siihen, että olin lukenut Norman Ohlerin natsi-Saksan, sen asevoimien ja maan diktaattorin Adolf Hitlerin huumeidenkäyttöä käsittelevän suhteellisen uraauurtavan tietoteoksen Hitlerin tabut, josta sitten julkaisin tässä blogissani kirja-arvionkin. Sekä siihen, että vasta äsken olin saanut tietää, että Hitler nimitti itseään sudeksi.

Uni liittyy siihenkin, että olin telkkarista juuri katsonut dokumentin Hitlerin päämajoista, joiden nimissä esiintyy sana "susi".

Mutta jos minä olen kolmas susi, niin oliko Hitler sitten ensimmäinen vaiko toinen susi?

Joka tapauksessa on jotenkin järkyttävää, että Hitler tulee tällä tavoin valepuvussa uniini.

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Uneni kristallikallon valtakunnasta

Noin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Kuljin melko vaikeakulkuisessa ja vaarallisessa maastossa. Lopulta törmäsin kolmeen- neljäänkymmeneen moottoripyöräilijään, jotka pitivät taukoa metsän siimeksessä. Erikoista näissä moottoripyöräilijöissä oli se, että heillä oli normaalin pään paikalla sinertävä kristallista tehty kallo, joka loisti. En pitänyt heitä kuitenkaan minkäänlaisena uhkana. Ajattelin, että nyt olen jo lähellä sitä mihin olen ollut menossa.

I PS. George Lucas ja Steven Spielberg raiskasivat Indiana Jonesin. Tässä aiheesta vielä tarkemmin, mutta englannin kielellä.

II PS. Taisin nähdä samana yönä sellaistakin unta, jossa villikoirat ja muut metsän eläimet ajoivat minua takaa ja kävivät kimppuuni. Minulla oli onneksi veitsi, jolla yksi kerrallaan haavoitin ja tapoin elukoita. Ei oikein eläintenystävälle sopiva uni.

maanantai 17. joulukuuta 2018

Vastallista ŝuismia nyt internetissä!

Jos jokin mediasisältöjä tuottava taho valikoi osan totuudesta julkaistavaksi ja jos se vielä painottaa asioita tuottaakseen halutun vaikutuksen jonkin toisen asian vahingoksi ja jos se vielä samalla esittää olevansa neutraali media, niin tällaista mediaa kutsutaan vastuulliseksi mediaksi.

Mutta nyt meillä ihmisillä on vaihtoehtoja. Ei tarvitse luottaa enää pelkästään Ylen ja vastaavien tahojen Vastuullista journalismia -merkkiin, vaan on olemassa myös yksi uusi vastaavanlainen merkki.

Kyse on vastallisesta vai oliko se vihdallisesta ŝuismista. "Ŝuismi" tulee esperanton kielen sanasta ŝuo, joka tarkoittaa kenkää. Ja sanan "vasta" sinä jo tiennetkin. Ja vastaavan sanan "vihta".

Niin vastuullisia kirjoittajia ja journalisteja ei olekaan muualla kuin siellä, missä näkyy sinisenoloinen Vastallista ŝuismia -merkki. Olet vapaa käyttämään sitä sen kokoisena kuin haluat. Kunhan muistat kunnioittaa totuutta, mitä tahansa sitten julkaisetkin.

Nyt sinulla on mahdollisuus vaikuttaa!

Kaikilla omilla sivustoillani komeilee nyt Vastallista ŝuismia -merkki. Suomenkielisissä blogeissani se näkyy työpöytäversioissa. Mobiililaitteella katsoessa joutuu siis erikseen avaamaan sivuston työpöytäversiona nähdäkseen kuvan.

Suurempikokoisena löydät sen nettisivujeni yhteyteen perustamaltani sivulta Hyvää, kuohkeaa ŝuismia. Minulla on sellainen periaate ollut tähän päivään asti, että blogijulkaisuihini en sisällytä kuvamateriaalia, joten en sisällytä hyvää merkkiä tähänkään blogimerkintääni.

Kiitoksia joka tapauksessa mielenkiinnostanne tuotteitamme kohtaan!

perjantai 14. joulukuuta 2018

Ei-rasistien kannattaa käyttää isänmaallisia symboleita

Kyse on orwellilaisesti nimetystä uusnatsien vuoden 2018 itsenäisyyspäivän "Kohti vapautta" -kulkueesta. Uuden Suomen uutisartikkelin mukaan kirjailija Juha Itkonen on lausunut siitä tällaista:
Haluan Suomeni takaisin. Haluan siniristilippuni, haluan leijonavaakunani, palauttakaa ne välittömästi minulle ja meille kaikille, sillä ne on tarkoitettu yhteiseen käyttöön – ei porukalle, joka on valmis marssimaan ihan toisenlaisten lippujen alla. Jo riittää. Jo todellakin riittää. Jättäkää isänmaamme rauhaan
Olen samaa mieltä. Olen myös sitä mieltä, että niiden ihmisten, jotka eivät ole rasisteja (ja diktatuurin kannattajia), kannattaa temmata itselleen isänmaallisten symbolien käyttö. Miten tämä sitten tapahtuu? Yksinkertaisesti käyttämällä itse niitä elämässään. Jos ei tätä tee, auttaa rasisteja.

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Uusnatsien "Kohti vapautta" -kulkue

Itsenäisyyspäivämme 6.12. tuli ja meni tänä Herran vuonna 2018.

Kuulin, että uusnatsistisen Pohjoismaisen vastarintaliikkeen Suomen osasto olisi pitänyt "Kohti vapautta" -nimisen mielenosoituskulkueen tuolloin.

Mielestäni on hyvä, että pitävät omansa sen sijaan, että he kaikki tuppaantuisivat heitä itseään isänmaallisempien ihmisten joukkoon 612-kulkueeseen.

Mutta uusnatsien kulkueen nimi "Kohti vapautta" ei minua oikein sytytä. Toki nimi olisi hyvä ja kannatettava, mutta vain sellaisen mielenosoituskulkueen nimenä, jossa oikeasti kannatettaisiin vapautta esim. liberalismin tapaan.

"Kohti vapautta" uusnatsien kulkueen nimenä kuulostaa samalta kuin Saksan demokraattinen tasavalta Itä-Saksan virallisena nimenä, Neuvostoliitto Neuvostoliiton nimenä tai "rauhan uskonto" islamin nimityksenä. Vähän kuin Joseph Goebbels tai Sergei Lavrov päästäisivät ääniä suustaan.

Uusnatseja edeltäneet alkuperäiset wanhat kansallissosialistit perustivat Saksassa vuonna 1933 Adolf Hitlerin johdolla totalitaristisen ja hyvin rasistisen diktatuurin, joka kumosi ihmisten perusvapaudet ja yritti lopulta tuhota Euroopan juutalaiset ja romanit sukupuuttoon. Lisäksi maa kävi hyökkäyssotia, joissa se ei kunnioittanut sodankäynnin sääntöjä.

Saksan demokraattinen tasavalta taas kannatti marxismileninismiä, joka on kansallissosialismin tapaan verinen totalitarismia kannattava poliittinen ideologia. "Demokraattinen" luki maan nimessä juuri siitä syystä, että piti uskotella ihmisille maan olevan demokraattinen.

Neuvostoliitto taas oli aito ja alkuperäinen marxismileninismin synnyinmaa. Maan alkutaipaleilla, kun se oli vielä neuvosto-Venäjä, aluksi hallitseva kommunistinen puolue ei kannattanut diktatuuria. Maan poliittinen järjestelmä perustui työläisten ja sotilaiden neuvostoihin. Mutta kävi sitten kuitenkin niin, että kilpailevat poliittiset puolueet kiellettiin ja perustettiin totalitaristinen diktatuuri. Neuvostot lakkautettiin vapaina yksiköinä ja liitettiin osaksi valtio-puolue-apparaattia. Siksi maan nimi oli Neuvostoliitto, koska sillä ei ollut mitään tekemistä enää työläisten ja sotilaiden neuvostojen kanssa.

Islamia muslimit ja jotkut länsimaiset islamin myötäjuoksijat, kuten tämä, nimittävät rauhan uskonnoksi. Tämä on outoa, sillä islam perustettiin olemaan nimen omaan sotilaallis-poliittis-uskonnollinen liike, jonka tehtävä oli valloittaa miekalla maailma islamille. Ja niin sadan vuoden aikana muslimit valloittivatkin miekalla islamille käsittämättömän laajan alueen aina Pyreneiden niemimaalta Intiaan. Uskonnon doktriiniin kuuluu pakkokäännyttäminen. Islamissa nimitys "rauhan uskonto" viittaa siihen, että "rauha" vallitsee sitten, kun koko maailma on miekan avulla valloitettu islamille.

maanantai 10. joulukuuta 2018

Kirja-arvio: Norman Ohler: Hitlerin tabut

Kansallissosialistisen Saksan (1933-1945) asevoimat käytti huumeita. Saksan kansa suosi huumeita. Ja maata johti sen "armoitettu" Führer Adolf Hitler, joka ryhtyi itsekin jossakin vaiheessa käyttämään huumeita.

Aikaisemmin ei kukaan ollut keksinyt, että voisi kirjoittaa kirjan tai tehdä tutkimuksen natsi-Saksan tärkeästä suhteesta huumeidenkäyttöön. Saksalainen kirjailija Norman Ohler kuitenkin sen lopulta teki, ja siksi hänen kirjoittamaansa vuonna 2015 ilmestynyttä kirjaansa Der totale Rausch voi pitää suorastaan käänteentekevänä. Suomeksi kirja ilmestyi seuraavana vuonna nimellä Hitlerin tabut.

Adolf Hitler oli muuten 1930-luvulla ikäistään nuoremman oloinen mies. Ja sitten huumeisiin.

Saksalaiset eivät keksineet metamfetamiinia, joka on amfetamiinijohdannainen, mutta Saksassa aine syntetisoitiin vuonna 1934, ja aineelle annettiin kauppanimi Pervitin. Aineen piti olla suhteellisen vaaraton, mutta aluksi ei tosiaankaan ollut tiedossa aineen käytön kaikkia haittatekijöitä. Pervitinistä se kaikki alkoi. Norman Ohler kertoo kirjassaan kaiken alusta alkaen.

Hitlerin tabut on todella mielenkiintoista luettavaa, vaikka kaikki hauskuus kirjassa tulee vain siitä, että kerrotaan tosiasioita.

Tässä välissä voisin kertoa, että kirja-arvioni sisältää jonkin verran juonipaljastuksia. Jos ne eivät haittaa, niin ehkä sinun kannattaa jatkaa lukemista.

Pervitin levisi lyhyessä ajassa tavallisen kansan käyttöön. Ja aineesta kiinnostui myös Saksan asevoimat. Pervitinin piti auttaa sotilasta taistelemaan ilman väsymystä pitempiä aikoja putkeen kuin normaalisti, ja peräänantamattomasti.

Virallinen kansallissosialistinen Saksa suositteli suhteellista raittiutta, mutta käytännössä tämä ei koskenut Pervitinin käyttöä. Saksan lääkintöhallituksen johtaja yritti hyvällä tahdollaan rajoittaa Pervitinin saatavuutta, mutta kukaan ei hänen ohjeistuksiaan ottanut onkeensa. Pervitinistä oli tullut jo liian suosittua.

Vuoden 1939 elokuussa kaksi diktatuuria, natsi-Saksa ja Neuvostoliitto solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen, josta on myöhemmin maiden ulkoministereiden mukaan käytetty nimitystä Molotovin-Ribbentropin sopimus. Sopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa sopijat jakoivat välissään olleita maita osaksi omia etupiirejään, joiden suhteen ne saivat menetellä, miten halusivat. Lisäpöytäkirjassa Puolan alue jaettiin osapuolten kesken.

Niinpä natsi-Saksa aloitti syyskuun ensimmäisenä päivänä Herran vuonna 1939 sodan Puolaa vastaan läntisestä Saksasta, Itä-Preussista ja Tshekkoslovakiasta. Neuvostoliitolla oli ensin tekemistä Japanin joukkojen lyömisessä, mutta kun se oli saatu tehtyä, hyökkäsi myös Neuvostoliitto Puolaan syyskuun 17. päivänä. Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska julistivat sodan natsi-Saksalle, mutta unohtivat julistaa sodan toiselle hyökkääjistä. Salaisen lisäpöytäkirjan järjestyksessä toinen uhri oli muuten Suomi, jonne Neuvostoliitto hyökkäsi marraskuun 30. päivä aloittaen näin Talvisodan. Ja hyvänä sopimuskumppanina Saksa yritti estää Italian hävittäjälentokonetoimitukset Suomeen. Mutta jätetään Suomi toistaiseksi pois tästä kirjoituksesta.

Puolan sotaretkellä Saksan asevoimien sotilaat eivät olleet vielä järjestään Pervitinin vaikutuksen alaisia. Eivätkä myöskään seuraavan vuoden 1940 huhtikuussa, jolloin ne hyökkäsivät Tanskaan ja Norjaan.

Toisin oli kuitenkin jo toukokuussa. Silloin Saksa hyökkäsi Ranskaan ja Benelux-maihin. Asevoimien toimijat, niin alemmat sotilasjohtajat kuin ylemmätkin, jakoivat sotilaille Pervitiniä kuin karkkia. Lääkintähuolto oli myös mukana juonessa.

Saksan asevoimien ylijohto oli suunnitellut suorastaan järjettömän uskaliaan suunnitelman sodan voittamiseksi. Sen sijaan että oltaisiin hyökätty suoraan Ranskan massiivista ja varmasti tehokasta linnoiteketjua Maginot-linjaa vastaan tai hyökätty pohjoisempaa Belgian ja Alankomaitten kautta kiertäen, päätettiin hyökätä Maginot-linja pikkaisen kiertäen vuoristoisen ja metsäisen, erittäin vaikeakulkuisen alueen kautta Ranskaan.

Saksan joukkojen keskitys rajan pinnassa meni alussa pieleen, mutta kun siitä vaikeudesta oli päästy eroon, hyökkäys alkoi. Ja eteneminen. Kukaan ei olisi voinut kuvitellakaan sellaista etenemisen vauhtia. Ei olisi ollut kovinkaan vaikeaa pysäyttää koko Saksan sotakoneistoa sopivasti sijoitelluilla joukoilla, mutta länsivalloilla ei ollut tarpeeksi joukkoja juuri tällä alueella. Eikä yksikään tiedustelukone tehnyt ajoissa havintoa rynnistävistä teutoneista, jotta oltaisiin saatu varoitus ajoissa.

Tässä hyökkäyksessä joutui kunnolla koetukseen saksalaisten uusi salamasotadoktriini, jossa on kyse siitä, että hyökätään vastustajan syvyyteen ilmavoimien tuella ja saarretaan vihollinen ja pidetään aloite itsellä. Saksalaiset toimivat lännen sotaretkellä juuri näin.

Ja siinä auttoi Pervitin paljon. Saksalaiset kykenivät etenemään huomattavan nopeasti, koska juuri yhdenkään saksalaissotilaan ei tarvinnut nukkua aluksi, eivätkä saksalaiset sotilaat myöskään kokeneet sen ansiosta fyysistä uupumusta. Ranskalaiset ja brittiläiset joukot saivat yhä uudestaan huomata, että saksalaiset olivat juuri siellä, missä heidän ei kaiken järjen mukaan olisi pitänyt olla.

Ohlerin mielestä Hitler tuli hieman mustasukkaiseksi kenraalien oma-aloitteisuuteen perustuvasta menestyksestä taistelukentillä ja siksi määräsi Saksan panssarikiilat pysähtymään juuri ennen kuin ne olisivat päässeet perääntyneiden brittien, ranskalaisten ja belgialaisten asemien kimppuun Dunkerquessa. Hitler päätti temmata aloitteen käsiinsä ja tuki vanhan kaverinsa, morfiiniin tykästyneen Luftwaffen, Saksan ilmavoimien, komentajan Hermann Göringin ehdotusta tuhota ilmavoimien avulla vihollinen. Toki Luftwaffe sai aikaan paljon tuhoa, mutta vihollisen pääosaa se ei kyennyt silti tuhoamaan. Tehtävä jäi suorittamatta, ja siitä huolimatta Hitler päätti luottaa kaveriinsa jatkossakin. Mutta Hitlerin yllättävän päätöksen vuoksi 26.5.–4.6. Herran vuonna 1940 liittoutuneet onnistuivat evakuoimaan järjettömän määrän erilaisia vesialuksia avulla 338.000 sotilasta Englannin kanaalin ylitse turvaan. Joten sota ei loppunut tähän.

Operaatio Barbarossa eli idän sotaretki Neuvostoliittoa vastaan alkoi 22.6.1941, koska Hitler oli päättänyt pettää parhaan ystävänsä, Neuvostoliiton diktaattorin Josif Stalinin. Stalin ei ollut uskonut hyökkäyksen tulevan tuolloin, koska Saksan asevoimat ei ollut hankkinut joukoilleen tarvittavaa määrää talvivarusteita. Tämä ei johtunut suinkaan Hitlerin ovelasta juonesta, vaan siitä, että mies uskoi sotaretken olevan ohi jo jouluun mennessä.

Tällä pitkäkestoisella sotaretkellä Pervitinistä ei ollut aivan samaa hyötyä kuin oli ollut lännen sotaretkellä. Pervitin tosin auttoi kestämään rasituksia pitempään ja antoi ylimääräistä itseluottamusta sotilaille, mutta joskus oli univelka kuitenkin nukuttava pois. Pervitin silti kuitenkin joskus aivan tarpeellisissa tilanteissa toi myös hyötyä, jos ilman sitä sotilas olisi jäänyt marssimisen sijaan lumeen kuolemaan. Kuten oli käydä monen saksalaisen sotilaan, kun Stalin oli määrännyt vastahyökkäyksen Moskovan edustalla vuoden 1941 joulukuussa. Saksan joukot melkein lakosivat lumisille lakeuksille, mutta eivät aivan tuhoutuneet. Ehkä suuri ansio tässä oli Pervitinillä.

Voimme myös sanoa, että Pervitinillä todennäköisesti on kyseenalainen ansio siinä, että se helpotti saksalaisten sotilaiden sotarikosten tekoa. Kun Pervitinin ansiosta sotilas koki euforiaa ja koki olevansa voittamaton, niin oli kenties helpompi murhata juutalaisnaisia ja -lapsia tai neuvostoliittolaissiviilejä tai sotavankeja kuin olisi ollut ilman Pervitiniä.

Palaan välillä Adolf Hitleriin. Ennen sotaa, vuonna 1936, hän aivan sattuman kaupalta oli tutustunut ruiskeiden antamisesta pitävään lääkäriin Theo Morelliin. Hitler ei todellakaan mielellään antanut lääkäreiden koskea itseään, ja Morell tekikin häneen unohtumattoman vaikutuksen parantamalla ruiskeillaan hänen vatsavaivansa, jotka oireet tosin saattoivat olla vain psykosomaattisia. Hitler oli jo alkanut epäillä, ettei hän kykenisi vaivojensa vuoksi täysipainoisesti hoitamaan valtionjohtajantointaan, hommaa, jota kukaan muu kuin Hitler itse ei hänen omasta mielestään kykenisi kunnolla hoitamaan. Ja niin Morellista tuli miehen henkilääkäri. Harvaan ihmiseen Hitler luotti jatkossa niin paljon kuin tähän.

Ja välillä palaan myös Suomeen. En tiedä, miten paljon Suomen puolustusvoimissa käytettiin sodan aikana Pervitiniä. Mutta Jukka Piipponen kertoo kirjassaan Sotavänrikki lentäjästä nimeltä Kustaa Kotsalo, joka pudottuaan kerran talvella vihollisen linjojen taakse lähti sivakoimaan takaisin omien puolelle päin suksilla. Vihollinen oli kuitenkin lähettänyt perään etsintäpartion. Mies ei olisi lopulta millään enää jaksanut jatkaa hiihtämistä, mutta nautti sitten mukanaan ollutta Pervitiniä, ja jo alkoi suksi sitten taas luistaa.

Morellin ensimmäinen ruiske Hitleriin koostui vain rypälesokerista ja vitamiineista. Mutta hän oli maailman hellin pistoksien antaja, ja Hitler tykkäsi. Ajan kanssa pistoksien laatu laajeni monenlaiseen. Mukana oli kaiken maailman douping-aineitakin.

Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon Hitlerin vointi kerran heikkeni huomattavasti. Nyt kyseessä oli vakavampi asia, eli punatauti. Mutta mitäs hän eleli lähimmän henkilökuntansa ja vartijoiden kanssa siinä vaiheessa Itä-Preussiin keskelle soita ja metsää perustetussa tukikohdassa. Normaali rypälesokeri-vitamiini-ruiske ei nyt toiminutkaan, joten Morell joutui ensimmäistä kertaa turvautumaan huumeisiin. Hitler kykeni jo seuraavana päivänä ottamaan vastaan neuvonpidon kenraaliensa kanssa, ja Hitler oli ikikiitollinen.

Jopa Hitleriä hermostuneina tapaamaan tulleet kenraalitkin rupesivat ottamaan pistoksia Morellilta. Myös Hitlerin tyttöystävä Eva Braun rupesi ottamaan niitä, jotta pääsisi olemaan samalla aallonpituudella poikaystävänsä kanssa. Morell lääkitsi myös Hitlerin lähimpää henkilökuntaa.

Samalla kun Hitler sulki itsensä kemiallisen palomuurin sisälle, hänen arvostelukykynsä heikkeni. Samaan aikaan kun Stalin alkoi yhä enemmän antaa vastuuta kenraaleilleen, niin Hitler meni toiseen suuntaan ja alkoi yhä enemmän sekaantua sodanjohtoon, mistä oli Saksan sotakoneen toiminnalle kohtuuttomia seurauksia. Mutta kun Hitler oli diktaattori, niin ei häntä voinut kovin kiivaasti kenraalikaan vastustaa. Jos vastusti miehen sotilaallisia määräyksiä kovin paljon, niin tuli siirretyksi syrjään. Kuten kävi myös kenraali Mansteinillekin, jota Hitler kuitenkin periaatteessa arvosti.

Hitlerin sotilaallisesta diletantismista saattoi – ihan vahingossa – olla todellista hyötyäkin, kun suunniteltiin lännen sotaretkeä. Mutta Hitlerillä ei ollut yleisesikuntaupseerin koulutusta, joten hänen jatkuva puuttumisensa sodanjohdon yksityiskohtiin saattoi vain heikentää tilannetta Saksan kannalta.

Mutta lääkitys puri. Kun 1930-luvulla Hitler oli ollut ikäistään nuoremman oloinen, niin 1940-luvulla hänestä tuli lopulta ikäistään vanhemman oloinen. Eva Braun jossain vaiheessa arvosteli poikaystäväänsä tämän kumarasta ryhdistä, jolloin Hitler sanoi takkinsa taskussa olevan painavan avainnipun.

Theo Morell myös perusti mahtavan lääketeollisuusimperiumin käskyttämällä Führerin nimissä saksalaisia siviili- ja sotilasviranomaisia. Hänestä tuli omapäisten toimiensa ansiosta joksikin aikaa hyvin rikas. Hänen liiketoimensa olivat välillä myös vakava uhka Saksan asevoimien rautatie- ja maantiekuljetuksille. Lisäksi häntä ei liiemmälti haitannut, jos osa hänelle lähetetyistä rauhaskuljetuksista oli ehtinyt pilaantua sodan vuoksi matkan varrella. Niistä tehtiin kuitenkin lääkkeitä – Saksan kansalle – ja Hitlerille.

Morell myös koki suhteensa Hitleriin olevan sen verran vahvan, että uskalsi kieltäytyä suorasta määräyksestä, kun Saksan turvallisuusviranomaiset vaativat häntä yhdessä vaiheessa pitämään tiukkaa kirjaa Hitlerille antamastaan lääkityksestä.

Hitler ei halunnut tulla riippuvaiseksi yhdestä ainoasta huumeesta, joten henkilääkäri aina vaihteli reseptejään.

Adolf Hitler yritettiin murhata itse asiassa useamman kerran. Mutta ainoastaan yksi näistä yrityksistä melkein onnistui, nimittäin se mitä tapahtui vuonna 1944 heinäkuun 20. päivänä. Mutta jo ennen sitä Hitlerin jalat olivat alkaneet jatkuvan vapinan. Poissa oli myös se aika, jolloin mies kykeni pitämään oikeaa kättään Hitler-tervehdyksessä parhaimmillaan tuntien ajan.

Heinäkuun 20. päivän murhayritys heikensi Hitlerin kuuloa. Itse asiassa hänen korviensa tärykalvot puhkesivat. Ja pommin sirpaleita piti onkia hänen ihostaan. Puhumattakaan iskun aiheuttamista henkisistä vaurioista.

Iskun jälkeen Hitlerissä otti nyt vallan itsetuhoisen voimakas taipumus käyttää huumeita. Tosin sen verran täytyy Hitleriä "puolustaa", että hän otti sisäänsä vain sellaisia "lääkkeitä", jotka lääkäri määräsi. Aivan kuten Elvis Presleykin teki myöhemmin. Hitler oli saarnannut raittiutta Saksan kansalle, ja Elvis taas tuli osallistumaan Yhdysvaltain presidentin Richard Nixonin huumeidenvastaiseen kampanjaan. Tosin paljonko Morellilla oli tässä vaiheessa enää valinnanvaraa. Kun diktaattori vaati, niin hän sai.

Hitleriä vaivasi tässä vaiheessa jo kaikkien jäsenten itsepintainen vapina.

Eräs asiantuntijalääkäri tutki Hitlerin tämän murhayrityksen jälkeen. Asiaan liittyi se, että mies penslasi Hitlerin röörejä kokaiinipitoisella liuoksella. Potilas ei olisi halunnut lopettaa penslaamista ollenkaan, vaikka röörit oli lopulta todettu puhtaiksi. Lääkäri suostui jatkamaan hommaa vielä jonkin aikaa, sillä ehdolla, että Führer suostuisi täydelliseen lääkärintarkastukseen. Ja kokaiininhimossaan Hitler suostui jopa riisuutumaan alastomaksi lääkärin edessä, mikä oli häneltä vallan tavatonta.

Onnettoman huonona sotilasjohtajana Hitler vielä päätti, huomattuaan, ettei hän voi enää voittaa sotilaallisesti Neuvostoliittoa, että on aika suurhyökkäykselle vuoden 1944 kesäkuussa Ranskaan maihinnousun tehneitä länsiliittoutuneita vastaan. Hyökkäys tapahtui joulukuussa. Huono sää esti aluksi liittoutuneiden ilmaherruuden vaikutuksen alueella, ja liittoutuneilla oli laittaa saksalaisten joukkojen tulpaksi ainoastaan sittemmin kuuluisaksi tullut 101. maahanlaskudivisioona. Se jäi puolustamaan Bastognea, joka oli tärkeä liikenteellinen solmukohta. Puolustajilla ei ollut edes talvivaatteita, mutta he onnistuivat pitämään Bastognen. Koska saksalaiset eivät kyenneet valtaamaan liittoutuneiden polttoainevarastoja ja koska Luftwaffe ei kyennyt enää kovin tehokkaaseen operointiin, liittoutuneet löivät Saksan hyökkäysjoukot heti kun ilma oli seljennyt ja kun oli saatu uusia joukkoja ja kalustoa kuljetettua paikalle ja saatu myös huolto toimimaan.

Vuoden 1944 loppumetreillä liittoutuneet olivat onnistuneet melko tehokkaasti myöskin tuhoamaan Saksan lääketehtaat. Niinpä kun sota jatkui vuoden 1945 puolella, niin pikku hiljaa yksi toisensa jälkeen Hitlerin huumeet yksinkertaisesti loppuivat. Morell yritti haalia varastoja, mistä sai. Mutta lopulta kaikki tai melkein kaikki loppui. Ruiskumestari oli käyttänyt ruiskeisiinsa Saksan valtakunnan kuolemattomaan johtajaan Adolf Hitleriin näiden vuosien aikana yli kahdeksaakymmentä eri tuotetta.

Koska Hitler ei kokenut enää euforiaa, poissa oli myös miehen entinen sytyttävä olemus. Hän ei kyennyt enää vangitsemaan kuulijoittensa mielenkiintoa muusta kuin siitä syystä, että hän edelleen sattui olemaan Saksan diktaattori.

Koska Hitler ei saanut enää huumeita, hän siirtyi sokerin ystäväksi. Myöskin hänen hampaansa tippuivat pois. Tämä saattoi tietysti osaltaan johtua siirtymisestä sokeriin, mutta pääsyy lienee metamfetamiini. Mies laahasi jalkojaan perässään. Parhaimmillaan hän herätti sääliä läsnäolijoissa. Hänen aivojensa dopamiini- ja serotoniinitasot olivat aivan pielessä.

Theo Morell sai lopulta potkut, juuri ennen sodan loppua. Mihin Hitler olisikaan tarvinnut diileriä, joka ei kyennyt enää toimittamaan huumeita.

Hitlerin vuoden 1945 päätöksiin kuului myös käsky tuhota kokonaisuudessaan Saksan kansan tulevat elinmahdollisuudet. Tätä päätöstä oli onneksi miehen myötäjuoksijoiden hankala toteuttaa kyseisessä maailmantilanteessa.

Hitlerin lempiarkkitehti ja kansallissosialistisen Saksan varusteluministeri vuodesta 1942 Albert Speer väitti muistelmateoksessaan, että paitsi että hän olisi sabotoinut johtajansa käskyä Saksan kansan elinmahdollisuuksien tuhoamisesta, niin hän olisi myös mennyt Berliiniin Führer-bunkkeriin tapaamaan Hitleriä ja olisi tuolloin tunnustanut Hitlerille menetelleensä näin. Hitler ei kuitenkaan antanut teloittaa kaveria.

Norman Ohler vaatimattomasti kieltäytyy nimittämästä kirjaansa Hitlerin tabut tutkimukseksi. Kirjan lopussa seisoo kuitenkin varsin kunnioitettavanpaksuinen lähdeluettelo. Mies oli viihtynyt Theo Morellin työhön liittyvien arkistomateriaalien parissa.

Veikkaan, että kirja puolustaa paikkaansa tärkeänä, uutta tietoakin tuovana puheenvuorona. Ja tämä taitaa myös olla ensimmäinen tämän aiheen kokonaisesitys.

Luulen silti löytäneeni huonoa suomennoslaatua sieltä täältä kirjasta. Esim. epäilen, ettei Ohler kirjassaan puhu Saksan "puolustusvoimista". Luulisi, että mies olisi käyttänyt sen sijaan ilmaisua "asevoimat", varsinkin, kun mies ei suhtaudu erityisen myötämielisesti natsi-Saksaan.

Kirjan yksi päähenkilöistä, aikaisemmin varsin nuorekas Adolf Hitler, oli romahtanut psyykkisesti ja fyysisesti 1940-luvulla. Douping-aineiden ja huumeiden käyttönsä vuoksi. Mutta kun tietää Hitlerin rikosten suuruuden, niin ei oikeastaan käy häntä kauheasti surku...

PS. (myöhemmin saman vuorokauden sisällä): Ja kuten lukijakommentoijani huomautti, niin Wehrmacht on suomeksi puolustusvoimat. Eli saatan todellakin olla erehtynyt asiassa, ja Ohler onkin siinä tapauksessa käyttänyt saksankielisessä kirjassaan puolustusvoimia tarkoittavaa nimitystä. Oma mokani, kun sanakirjakin on keksitty.

...

II PS. 17.10.2020: Lienee asiallista pistää tähän linkki kirjoittamaani runoon Sudensuojelijanarkkari.

perjantai 7. joulukuuta 2018

Ei tiedetä, onko Andalusiassa menestynyt Vox äärioikeistolainen vaiko pelkästään "äärioikeistolainen" puolue

Joitakin päiviä takaperin pidetyissa eteläespanjalaisen Andalusian vapaissa aluevaaleissa on "äärioikeistolainen" puolue nimeltä Vox napannut 12 paikkaa 109-paikkaisesta alueparlamentista. Puolueen äänisaalis oli ollut 10,9 prosenttia.

Pistin "äärioikeistolaisen" lainausmerkkeihin, koska sanalla voidaan nykyään tarkoittaa melkein mitä vain.

Yle ainakin valittaa vaalien tuloksesta tässä uutisartikkelissa. Mutta kun useinkaan ei tiedä, mitä nimitys oikeasti merkitsee. Tässäkään artikkelissa.

Siinä tuodaan esille Espanjan aikaisempi vuosikymmeniä kestänyt äärioikeistolainen ja (epämodernistinen) Francisco Francon ja kumppaneiden diktatuuri, joka sorti paitsi ihmisten demokraattisia oikeuksia niin myöskin vähemmistöetnisyyksiä kieltämällä näiden oman kielen puhumisen.

Diktaattorin kuoltua miehen itselleen valitsema seuraaja, kuningas Juan Carlos teki onneksi Francolle tempun siirtämällä maan demokratiaan.

Siteeraan tässä välissä ko. Ylen artikkelia pariin otteeseen:
Neljä vuotta sitten perustettu Vox on onnistunut kasvattamaan kannatustaan etenkin maahanmuuttokriittisillä puheillaan ja kovalla linjallaan Katalonian itsenäisyyspyrkimyksiin."

Islamia vastustava puolue haluaa luvattoman maahanmuuton kuriin ja se karkottaisi paperittomia siirtolaisia. Puolueen johtajat ovat Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin tapaan kuvanneet maahanmuuttoa "invaasioksi".
Eivät nämä lainaukset osoita mitään natsismia tai vastaavaa Vox-puolueen aatteessa olevan. Islamin pyhää sotaa taas vastustavat kaikki liberaalitkin. Toki maahanmuuton kuvaaminen "invaasioksi" vähän särähtää korvaan. Mutta jos ja kun Espanjaan on suuntautunut myös laajaa laitonta maahanmuuttoa, niin toki sellaista pitää saada nimitettyä invaasioksi, jos haluaa. Espanja on espanjalaisten maa, ja he saavat toimia maahanmuuton suhteen miten haluavat.

Itse en kuitenkaan kannata joidenkin katalaanien kannattaman itsenäisyyshankkeen väkivaltaista tukahduttamista. Vaikka Espanja desentralisoitiin Francon jälkeen ja alueille suotiin laaja myös kulttuurinen itsehallinto, niin on jokaisen kansan oma asia, haluaako olla osa monikansallista liittovaltiota. Tämä oikeus on katalaaneillakin.

Tämä Ylenkin usein artikkelissaan harrastama käsitteiden leväperäinen käyttäminen johtunee halusta sotkea asioita orwellilaiseen tapaan. Se joka hallitsee kieltä, hallitsee ihmisten mieltä.

PS. Voit myös niin halutessasi käydä lukemassa mahdollisesti omaperäisen blogimerkintäni Äärioikeistolaisuuden määrittelyä.

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Mistä tuntee sananvapauden kannattajan

Sananvapauden kannattajan tuntee siitä, että hän sallii sananvapauden myös niille, jotka hänen mielestään ovat väärässä.

Tässä yhteydessä voisin siteerata Rosa Luxemburgia, yhtä harvoista suhteellisen hyvistä kommunisteista:
Sananvapaus on aina toisinajattelijan vapautta.
Ja:
Vain hallinnon jäsenille, vain Puolueen jäsenille tarkoitettu vapaus – vaikka heitä on melko paljon – ei ole vapautta ollenkaan.

maanantai 3. joulukuuta 2018

Erikoinen uneni yksityisetsivänä olemisesta

Näin jokin aika sitten sellaista unta, että olin yksityisetsivä. Muut uneni yksityiskohdat ovat jääneet hieman hämäriksi, mutta yhdessä kohtaa sitä olin autossa kollegan kanssa, ja autossa oli myös ruumis. Mietin unessa, että alkaako tuo kohta haista.

Ja mikä riemukkainta, niin unessani oli mitä mukavin tunnelma.