Miten jouluni meni Herran vuonna 2018

Olin joku viikko aikaisemmin osallistunut yhdistykseni väen kanssa erityisryhmän kirkkotapahtumaan Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon Vantaan Hämeenkylän kirkossa.

Ja viime viikon perjantaina oli pidetty veljeni kotona "esijoulu", kun kokoonnuttiin "samilaisille" syömään ja viettämään aikaa. Paikalle tuli silloin myös äidinpuoleinen serkkutyttöni K.

Mutta jouluaattoa edeltävänä yönä en meinannut saada unen päästä kiinni. Ja silmäpussini olivatkin sitten sen mukaiset. Kissa Karvinen olisi voinut sanoa: "Huh, noita silmiä! Kävisit aikaisemmin nukkumaan." (Lähes kymmeniä vuosia sitten olin 17 vuotta itseäni nuoremmalle pienimmälle pikkuveljelleni Joonakselle tavannut lukea kaikki mahdolliset Karvis-sarjakuvat, jotka kirjastosta löysin.)

Tarpeeksi monta torkkuherätystä kärsittyäni päätin soittaa vanhemmalle pikkuveljelleni Samille. Ensin puheeni taisi olla jonkinlaista jokeltelua. Yritin sitten keskittyä, ja herätä, jotta puheeni olisi ymmärrettävää.

Välillä jouluisin on toimittajakollegani Ritva käyttänyt minua veljeni luona. Ja vienyt sieltä myös takaisin kotiini. Tämä on johtunut siitä, että olen auttanut häntä tietokoneasioissa. Ritvalla on kannettavassa tietokoneessaan Linux, jonka olen siihen asentanut. Hän on siihen hyvin tyytyväinen.

Vuosi sittenkin Ritva oli kuljettanut minua jouluaattona. Tällä kertaa hän oli kuitenkin lomailemassa Espanjassa. Ystäväsiivoojani Virpi olisi mielellään lainannut tutultaan auton kuljettaakseen minua, mutta hän ei onnistunut saamaan autoa lainaksi.

Mahdollisuudesta käyttää bussia päästäkseni veljeni luokse ja myös sieltä takaisin sain tietää vasta viime viikon perjantaina. Jouluaattona siis bussit kulkivat näillä seuduin sunnuntaiaukiolojen mukaan.

Huolimatta huonosti nukutusta yöstä matka veljeni ja hänen perheensä luokse lähi-Espooseen meni mukavasti ilman kummitusoloja. Olin ennen kotoani lähtöä laittanut Samille tekstiviestitse tiedon saapumisestani paikalle pian kahden jälkeen. Ja kuten puhelimessakin oli jo asiasta mainittu, niin Sami kertoi ollessani matkalla lähettämässään vastausviestissä olevansa hakemassa tytärpuoltaan Qiqiä ja pienemmän pikkuveljeni Joonaksen koiraa Johnnya, josta olen perinteisesti käyttänyt nimitystä ihmissyöjäkoira.

Johnny vierastaa miehiä ja lapsia ja suhtautuu suojelevaisesti naisiin. Hän on pelastuskoira Viipurista ja huonosti pentuna sosiaalistettu. Olin aikoinaan itsekin hoitanut häntä, mutta kerran erehdyin hätistämään hänet yöllä sängystäni, ja siitä hän sai syyn vierastaa minua aikaisempaa enemmän. Sen jälkeen ei ollut enää mahdollista minulle hänen hoitamisensa. Se on sääli, sillä pidän periaatteessa koirista.

Viime aikoina Johnny on ollut em. suhteessa jo vähän rauhoittumaan päin.

Toki tieto Johnnyn paikalle tulosta hieman jännitti, mutta ymmärrän kyllä, ettei Qiqi voinut jättää häntä olemaan vaikka kuinka pitkää aikaa yksin asunnossa.

Saavuin "samilaisille". Oli kymmenisen astetta pakkasta, eikä kukaan tullut avaamaan ovea. Tiesin kyllä väkeä olevan paikalla, koska kinkku oli tietojeni mukaan jo uunissa ja koska sisältä näkyi valoa. Soitin sitten Samin vaimolle Weille kertoakseni olevani oven takana. Hän oli ollut perheen lapsen kanssa yläkerrassa, jonne ei ollut kuullut ovikellon soittoa. Parin minuutin kuluttua hän tuli avaamaan oven.

Jossain vaiheessa paikalle saapuivat myös Sami, Qiqi – ja Johnny. Johnnylla oli kuonokoppa, mikä selvästi häiritsi häntä. Mutta jotta kaikki paikalla olivat voisivat kokea olonsa rennoiksi, oli parempi, että hänellä oli kuonokoppa.

Illan aikana Johnny aina välillä hieman murisi minulle, Samille tai lapselle. Qiqiin hän suhtautui enemmän tai vähemmän palvoen.

Joonas on erinomainen koirankasvattaja. Ilman hänen johdonmukaista otettaan Johnnysta olisi tullut vielä huonompi koira.

Joonas ja hänen vaimonsa Jessika eivät päässeet viettämään joulua tänä vuonna kanssamme, mikä on sääli.

Jos ketään kiinnostaa, niin Wei, Qiqi ja Jessika ovat kiinalaisia.

Johnny muuten ei ole kaksikielinen. Hän ei ymmärrä juurikaan kiinaa.

Samin ja Wein lapsi taas on kaksikielinen.

Sami antoi minulle heti alkuun mukillisen mainiota alkoholipitoista glögiä. Sain myös mukillisen kahvia, ja nautin aluksi myös juustokakkua ja omenahillolla varustettuja "hakaristitorttuja", kuten ruotsalaiset sanoisivat. Lapsi oli ollut mukana leipomassa herkkuja.

Myöhemmin Sami antoi minulle tölkillisen Nokian panimon Keisari pils -olutta. Olut oli sopivan maukas. Koska en välitä sellaisesta asiasta kuin väljähtyminen, nautin samaa olutta tuntien ajan.

Sami oli laittanut Bluetooth-kaiuttimisesta soimaan instrumentaaliversioita joululauluista. Kaiutin sijaitsi ruokapöydällä.

Kinkun kypsyminen kesti hyvän aikaa. Lopulta se oli otettu uunista ulos vetäytymään.

Ennen ruokailuun ryhtymistä jaettiin lahjat. Kun lapsi oli siskonsa kanssa yläkerrassa, niin Sami huuteli lapselle, että joulupukki oli käynyt ovella. Ja lapsi ryntäsi alakertaan.

Lapsi sai luonnollisesti varsin runsaasti lahjoja. Itse olin ostanut hänelle paketin legoja. Kyseessä oli lääkintähelikopteri. Hän ryhtyi heti kasaamaan sitä. Qiqi auttoi pyynnöstä häntä siinä.

Itse sain joululahjaksi "kuitutyynyn", tyynyliinan ja rasiallisen Pandan Juhlapöydän konvehteja.

Olin muuten jo viikkoja aikaisemmin saanut kummeiltani, Karilta ja Seijalta, joululahjaksi rasiallisen Fazerin Wiener nougat -konvehteja, jonka olin syönyt putkeen yhtä konvehtia lukuunottamatta, joka oli unohtunut pöydälle. Tämä on aika hyvin diabeetikolta. Laitan konvehdit aina pakkaseen. Tykkään syödä pakastettua suklaata, varsinkin Fazerin Wiener nougata. Kari ja Seija ostavat minulle nykyään saman lahjan joka joulu. Tänä vuonna en ole ostanut itse itselleni rasiallista kertaakaan.

Ruokailuun ryhtyminen osittain viivästyi, koska Samin leikattua joitakin siivuja kinkusta kävi ilmi, ettei se ollutkaan joka paikasta vielä täysin kypsää. Hän laittoi sen takaisin uuniin. Minä ja Wei maistelimme kyllä kinkkua jo pikkaisen. Ja söimme sienisalaattia.

Kun kinkku lopulta lopullisesti valmistui, tuotiin kaikki ruoka-aines pöytään. Oli myös rosollia, perunaa, kahta eri lohta, lanttu-, porkkana- ja perunalaatikkoa, sienisalaattia ja mätiä. Otin ensimmäisenä perunaa, ja kävi ilmi, ettei se ollut ehtinyt kypsyä uunissa tarpeeksi. Joten olin ainoa, joka aluksi söi perunaa. Muut söivät myöhemmin täysin kypsää perunaa.

Kinkku oli kyllä hyvää. Ja voidaan sanoa, että perunaa lukuun ottamatta kaikki oli hyvää.

Sami oli myöskin antanut minulle kyytipojaksi lasillisen punaista alkoholijuomaa, joka saattoi olla jonkinlaista lonkeroa. Huomasin, että Keisari pils sopi sitä paremmin joulun ruokajuomaksi, vaikka punainen juomakin oli hyvää.

Huolimatta väsymyksestäni nautin "samilaisilla" olosta.

Kun lähdin ennen iltakahdeksaa bussipysäkille, Sami lähti mukaan saattamaan Johnnyn kanssa. Johnnylla ei ollut nyt kuonokoppaa. Mutta ihan hyvin hän käyttäytyi, kun odottelimme bussiani viiden minuutin ajan pysäkillä.

Kotimatka meni ihan mukavasti. Ei ollut edelleenkään kummitusoloja. Mikään muu ei hengittänyt niskaan kuin valtionsyyttäjänvirasto.

Ei muuten ollut bussissa sen enempää meno- kuin paluumatkallakaan paljoa väkeä.

Päästyäni kotiin alkoi nk. sähköpostijuopottelu. Siinä on kyse siitä, että kukin osallistuja ryypiskelee haluamiaan erilaisia oluita omassa kodissaan, ja on halutessaan yhteydessä verkoitse muihin tapahtumaan osallistujiin. Tällä kertaa päivitin wanhan kaverini Sarin kanssa tiedot juomistamme Facebook-seinälleni.

Minulla meni kolmen olueni nauttimiseen lähes neljä tuntia. Lopulta tapahtuma päättyi, ja rupesin katsomaan televisiosta Ridiculousness-ohjelmaa. Tällä kertaa jaksot olivat sellaisia, joita en muistanut aikaisemmin nähneeni, joten seurasin ohjelmaa oikein mielelläni. Tosin silmät alkoivat painua huonosta nukkumisesta sekä alkoholin käytöstä johtuen. Tämä oli sääli. Meninkin suhteellisen aikaisin pehkuihin, vaikka en oikein olisi halunnut.

Periaatteessa vierastan joulua siitä syystä, että se pistää viikkokalenterini sekaisin. Ja joulu merkitsee minulle sitäkin ikävää, että en pääse useampaan päivään yhdistykseeni. Mutta onneksi jouluaatto meni hyvin.

Ymmärrän silti, että työllisille ylimääräisillä lomapäivillä on yleensä myönteistä merkitystä.

Joulussa on kannaltani myös se huono puoli, että jouluna tapaa lihoa. Koska syö joulunpyhien aikana jonkin verran tavallista enemmän ja liikkuu jonkin verran tavallista vähemmän.

Ostin muuten jouluksi myös rasiallisen Oivariinia. Pitäähän sitä edes joskus saada veren kolesteroliarvot vituralleen. Edes jouluna.

PS. En havainnut seuraamiltani tv-kanavilta tulleen ainuttakaan Jeesus-elokuvaa jouluaaton ja joulupäivän aikaan. Ihme persenaamoja näillä kanavilla päättäjinä!