Minusta kysymys Jumalan, jumalan tai jumalien olemassaolosta on kyllä mielenkiintoinen kysymys, mutta koen, etten voi ottaa siihen kantaa. Koska tästä aiheesta ei ole tarpeeksi tietoa.
Minulla on suhde Jumalaan isolla J:llä mutta minulla ei ole mitään dogmeja hänestä, edes hänen olemassaolostaan.
Ja minusta niin on hyvä.
PS. Ja tästä tekstistäni olen julkaissut suurin piirtein linguafrancanovankielisen version.
Edesmenneessä suurvaltiossa Neuvostoliitossakin (1922-1991) oli sen perustuslain mukaan sananvapaus. Sananvapautta rajoittivat ainoastaan laki ja puolue. Neuvostoliitossa ymmärrettiin, että sananvapauden käyttöön liittyy aina vastuu.
Lyhytaikaisemmaksi jääneessä kansallissosialistisessa Saksassa (1933-1945) oli myös samalla lailla sananvapaus.
Kun sananvapautta käyttää itsesensuurin tukemana, niin silloin saa viralliset ja yleisellä tasolla hyväksytyt ajatukset lausuttua paremmin julki.
Olen isänmaanystävä. Kuuluminen Suomen kansaan on omalle identiteetilleni tärkeä asia. Kannatan maltillista nationalismia. Kannatan myös sosialidemokratiaa.
PS. Ja tästä lyhyestä tekstistäni on olemassa myös toisenkielinen versio.
Tässä on keksimäni äärivasemmistolainen väestön vaihtumattomuusteoria:
Siinä ei ole mitään pahaa, että valkoiset saivat laajan nautintaoikeuden Pohjois-Amerikan alueisiin.
Jos aluetta nykyisin asuttavien ihmisten DNA:n ja fenotyypin perusteella väitetään, että väestö on erittäin pitkälle vaihtunut alueella viimeksi kuluneiden vuosisatojen aikana, niin väite on väärä, koska sen ovat esittäneet vääränlaiset ihmiset.
Ja toiseksi, kaikki jalkansa Amerikan mantereelle asti saaneet ovat joka tapauksessa alueen alkuperäisasukkaita. Muun väittäminen on rasismia.
Jos alueella on aikaisemmin asunut ihmisiä, joilla oli nautintaoikeus maihin, niin se ei tarkoita sitä, että sellainen jatkuu ikuisesti. On itsekästä pitää itsellään kaikki hedelmälliset maat.
Rajat ovat pelkkiä ihmisten luomia keksintöjä eli sosiaalinen konstruktio. Aivan kuten "rotukin". "Valkoiset" ovat yhtä paljon Amerikan alkuperäisasukkaita kuin Amerikan "alkuperäisasukkaatkin".
Jos "valkoisilla" "maahanmuuttajilla" – eri(llisiä) maita ei ole – on erilaiset tavat, eri kieli, eri uskonto, erilainen kulttuuri, eri yhteiskunnalliset instituutiot ja erilaiset arvot, niin se ei tarkoita, että he ovat väärässä. Tätä kutsutaan monikulttuurisuudeksi.
Tätä tässä esitettyä näkemystä vastustavat ihmiset ovat salaliittoteoriaa väestönvaihdosta kannattavia äärioikeistolaisia, joten heidän mielipiteillään ei tarvitse eikä oikeastaan saakaan olla väliä. Äärioikeistolaiset myös perustelevat väestönvaihtoteoriallaan väkivaltaa.
Väestönvaihdon estäminen tai peruuttaminen ovat molemmat Amerikan "alkuperäisasukkaiden" ylivallan puolustamista.
Viime viikolla 12.7. Jeesuksen vuonna 2023 oli eräs nuiva eli isänmaallinen henkilö eli netsi kertonut hyvämaineisella poliittisella keskustelupalstalla Hommaforumilla, että joidenkin Putinille vahingollisten ihmisten Suomen syöjänä ja Putinia ja tämän Tehdään Venäjä suureksi -ideologiaa rakastavana ihmisenä pitämä Johan Bäckman pitäisi samana päivänä luennon Youtubessa.
Luennon aiheena oli ilmeisesti mm.: "EU:n toimintakyvyttömin natsihallitus kaatuu".
Tiedon tapahtumasta meille jakanut henkilö oli sitä mieltä, että Bäckman myöskin on pitänyt tämän vuoden keväällä pääministerin viran jättänyttä Sanna Marinia natsina.
No kyllä sen täytyy olla totta, jos Johan Bäckman noin sanoo!
PS. Tämä tilanne, että aina välillä julkaisen tässä blogissani useamman kuin yhden blogimerkinnän viikossa, tulee jatkumaan useita kuukausia tästä eteenpäin.
Olen syntynyt vuonna 1970. Kaihini oli alkanut siinä määrin suhteellisen nuoressa iässä, että pelkään olevani tilastoharvinaisuus. Vuonna 2021 olin alkanut jo selvästi huomata, että se haittaa näköä. Vasemmassa silmässäni alkoi näkyä selvää sumuisuutta.
Siitä ei ole kuin vähän yli puoli vuotta, kun olin julkaissut tässä blogissani merkinnän Harmaakaihini ottaa minua päähän.
Harrastan paljon sellaista, mihin tarvitsee hyvää näköä. Kirjoittelen tekstejä, olen tavannut lukea kirjallisuutta, olen lukenut paljon kaikenlaista WWW:ssä, olen harrastanut keinokieliä, olen tavannut auttaa ihmisiä tietoteknisissä ongelmissa.
Olin lopulta silmieni vuoksi joutunut lopettamaan kokonaan kirjallisuuden lukemisen, jopa E-kirjojen.
Rasittavaa.
Lopulta en sitten enää kestänyt. Tilasin eräästä kaupallisesta puljusta, tarkemmin sanoen Silmäasemalta, puhelimitse tehtävän esikartoituksen. Sen yhteydessä minulle varattiin aika silmäleikkausta edeltävään tutkimukseen. Tämä toteutui 16.3. Jeesuksen vuonna 2023 Helsingissä, pääkaupungissamme. Ilmoittautumisen yhteydessä tehdyssä silmien tarkkuusmittauksessa vasemmasta silmästäni ei edes saatu lukemaa, koska se oli siinä määrin sumeassa kunnossa. Mutta onneksi, kun minut oli viety tutkimushuoneisiin, niin niissä saatiin lopulta kaikki tarpeellinen selvitettyä. Useampi henkilö tutki minua, viimeisenä kirurgi.
Sain tietää, että näköni ei ollut vielä riittävän huono, jotta voisin saada kaihileikkauksen julkisen puolen kautta. Olin kuitenkin niin täynnä silmiäni, että päätin maksaa leikkauksen omasta pussistani. Varsinkin, kun ei ollut olemassa minkäänlaista valistunutta arvausta siitä, kuinka pitkään joutuisin odottamaan julkisen puolen maksamaa leikkausta. Hintaa tuli noin 1600 euroa silmää kohti. Oikea silmäni oli varsin likinäköinen, mutta siinä ei puolestaan ollut kovin paljoa kaihia.
En ollut saava kahta erinomaisesti jatkossa näkevää silmää leikkauksen seurauksena, koska silmäni olivat senmuotoiset.
Leikkauspäiväksi sovittiin 20. huhtikuuta, eli leikkaus oli vain vähän yli kuukauden päässä silmäleikkausta edeltäneestä tutkimuksesta.
Luin kaikki prujut, mitä olin saanut mukaani silmäsairaalasta, ja vähän muutakin. Loppujen lopuksi minun oli sitten helppo rauhoittaa itseni. En pelännyt itse leikkausta enää ollenkaan, koska ei ilmeisestikään tarvinnut.
Leikkausta edeltävänä päivänä kävin parturissa, jossa pääni ajeltiin pyynnöstäni kaljuksi. Tämä johtui siitä, että kahteen viikkoon leikkauksen jälkeen en saisi kastella ainakaan likavedellä silmiäni.
Kirjoitin uudesta kallostani runon. Se oli sen verran vaikuttava, siis kallo. Nykyään muutkin kuin kiljuskinit voivat olla kaljupäisiä, jopa toimitusjohtajat. Mutta tämä oli ensimmäinen kerta elämäni aikana kaljuna. Lapsena oli toki joskus hiukseni ajettu siiliksi, mutta sen enempää pääkarvojani ei ollut koskaan lyhennetty.
Hiustenleikkuuni jälkeen paikalle myös saapunut toverini L otti parturin tarjoamaa kuvausseinää vasten kallostani sarjan kuvia jälkipolvien ihmeteltäväksi.
Kaljuhko pääni sai aikaan tuntemuksen kuin päässäni olisi 10.000 tuntosarvea. Jo kävelemisen aiheuttama pieni tuulenvire aiheutti jännän vaikutuksen. Ja kun päähine oli päässäni, sitä kovasti kihelmöi.
Ensimmäisenä parturilla käynnin jälkeisenä iltana pelästyin tai hämmästyin joka kerta käydessäni vessassa ja nähdessäni itseni sen peilistä.
Odotin muuten innolla lääketieteellistä operaatiotani.
Yritin kyllä mennä vähän tavallista aikaisemmin nukkumaan edellisenä yönä. Mutta kännykkäni akku ei ollutkaan yöllä latautunut käyttäessäni sitä piuhan päässä modeemina, joten jouduin olemaan ylhäällä turhan pitkään, kun sitä piti ladata. Oli tärkeää, että kännykkään asettamani aamuherätys toimisi.
Tavallisesti arkisin herätyskelloni soi klo 10.00. Tällä kertaa se soi jo klo 7.10. Olin myös nukkumaanmenoni jälkeen joutunut kaksi kertaa nousemaan uudestaan ylös ilmenneen virtsahädän vuoksi. Olin laittanut varmuuden vuoksi herätyksen soimaan myös klo 7.12.
Aamutoimet menivät lähes minuuttiaikatauluksi, koska olin ostanut vahingossa
aamupalaksi ruokaa, joka sisälsi maitoa. Jouduin istumaan pari
kriittistä minuuttia täten pöntöllä. Mutta ehdin silti bussipysäkille
noin neljä minuuttia etuajassa. Olin mielettömän nopea.
Saavuin silmäsairaalaani varsin ajoissa. Kävin ensin varmuuden vuoksi vessassa virtsaamassa.
Seuraavaksi menin ilmoittautumaan.
Lopulta minut pyydettiin leikkauspuolelle. Tämä tapahtui jo ennen
yhdeksää. Siellä hoitaja ohjasi minut laittamaan tavaroitani lukittavaan
kaappiin, minkä jälkeen hän oleskeluhuoneessa mittasi verenpaineeni ja
silmänpaineeni, jotka olivat loistavia, sekä pisti simmuihini
laajentavia silmätippoja. Silmänpainemittari on hauska kapistus, joka ikään kuin läimäisee hyvin pienellä kädellä silmämunaa. Se tuntuu lievästi inhottavalta.
Hoitaja myös kertoili rauhoittavia tosiasioita operaatiosta. En toki ollut ennen tätäkään ollut peloissani. Korkeintaan lievästi jännitti.
Minulle ei annettu esilääkitystä johtuen esilääkityksen ja yhden säännöllisesti nauttimani lääkkeen pelätystä yhteisvaikutuksesta.
Seuraavaksi minut pyydettiin leikkaussaliin. Pistin silmälasini ja kännykkäni sairaalan paperikassiin. Menin pitkälleni selälleni leikkaustuoliin.
Sormeeni kiinnitettiin pulssimittari ja käsivarteeni verenpaineen seurantaa varten mansetti.
Vasempaan silmääni pistettiin monenlaisia silmätippoja, ensimmäisenä varmaan puuduttava silmätippa. Silmäni puhdistettiin möhnästä. Ympärillä oleva iho desinfioitiin jodilla. Jodi tuntui hetken parin ajan keuhkoissa. Luomeni kiinnitettiin paikoilleen jonkinlaisella teippimateriaalilla. Silmääni auki pitämään laitettiin myös metallinen väline. Pääni päälle laitettiin leikkausliina, ja ainoastaan silmäni kohdalla oli siinä sopivankokoinen reikä.
Itse leikkaus kesti vain varttitunnin ajan. Siinä käytettiin laseria. Jouduin tuijottamaan kaiken aikaa ylläni näkyvää valoa, jotta silmäni pysyisi mahdollisimman liikkumattomana.
Ja seuraavaksi sama oikealle silmälle. Lääkäri sanoi leikkauksen päätyttyä, että olin toista silmää operoitaessa selvästi ollut jo rennompi, koska silmäni liikkui sen aikana vähemmän.
Leikkaus oli itse asiassa miellyttävämpi kokemus kuin normaali hammaslääkärillä käynti. Kipua en varsinaisesti silmissä sen aikana tuntenut, pientä epämukavuutta korkeintaan. Ja varmasti operaatio oli hammaslääkärikäyntiä melko lailla mielenkiintoisempi.
Kyllä lääketiede on nykyään ihmeellinen asia!
Kerroin leikkaushenkilökunnalle – siihen kuului myös kaksi hoitajaa –, että tämä oli ollut tavallaan pikkutarkempaa touhua kuin (rakastamissani) paiseohjelmissa.
Jatkossa toinen silmäni näkee paremmin lähelle ja toinen paremmin kauas. Tarvitsen edelleen silmälasit, ainakin jos autoa aion joskus ajaa.
Operaation jälkeen minut vietiin taas oleskeluhuoneeseen, jossa minulle tarjoiltiin välipalaa. Sain myös yhtiön kassin, jossa oli muun ohella suojalasit. Katsottavakseni tai tarkemmin sanoen kuunneltavakseni annettiin myös taulutietokoneelta videonpätkä, jossa selostettiin tärkeitä asioita. Tämän jälkeen vielä hoitaja selitti jotain.
Oleskeluhuoneessa istuskeli myös kohtalotovereita. Yksi heistä kysyi hoitajalta, että voiko uusi linssi plumpsahtaa silmästä ulos. Hoitaja vakuutti, ettei niin voisi tapahtua.
Ennen poislähtöäni tapasin pariin otteeseen vielä leikanneen kirurgin.
Lopulta menin kirurgiselta ulos ja kävin maksamassa hurjan laskuni.
Operaatio maksoi pieni poliklinikkamaksu mukaen lukien hieman alle 3200
euroa. Summan maksaminen onnistui, koska puljulla oli sopimus Resursbankin kanssa luotonannosta.
Aluksi en oikein nähnyt silmätippojen vuoksi kovin hyvin kännykkäni näyttöä. Onnistuin kuitenkin jotenkin soittamaan vanhimmalle pikkuveljelleni. Tämä tuli autolla hakemaan minua. Odottelin häntä sairaalan yleisessä odotustilassa. Lopulta menin ulos.
Helpotusten hyöky tavoitti minut.
Minun olisi kannattanut laittaa jo ulos mennessä silmilleni suojalasit. Mutta kun en sitä ollut tehnyt, niin jouduin odottelemaan veljeäni ulkoilman kirkkaudessa, joka hieman häiritsi. Onneksi oli pilvistä, joten silmäni eivät saaneet suoraa auringonvaloa.
Autossa kotimatkalla alkoi tuntua jo hieman enemmän kuin roskia olisi silmissä. Puuduttavien tippojen vaikutus alkoi lakata.
Kotona minua odottivat jäätelö ja isohko määrä uuniin pistettävää lasagnea.
Ensimmäisenä päivänä silloin tällöin tuli tuntumaan myös heikkoa kipua ikään kuin jossain nenän juuren takana. Vaikka silmissä se taisi olla. Se meni kuitenkin ohi yöhön mennessä.
Tilasin ajan jälkitarkastukseen, koska se oli jäänyt minulta tekemättä operaation maksamisen yhteydessä. Aika oli kesäkuun seitsemäntenä päivänä, koska leikkauksesta piti olla kulunut kuukaudesta kahteen. Olisin mielelläni mennyt Helsingin sijasta Myyrmäkeen jälkitarkastukseen, mutta puhelimen päähän saamani asiakaspalvelija suositteli menemään tarkastukseen leikanneelle kirurgille, joten varasin ajan hänelle. Menisin vielä yhden kerran Helsinkiin.
Ihmiset kyselivät sitten voinnistani pitkin päivää.
Illemmalla olisin kaivannut suklaata nautittavakseni, mutta ei sillä ollut kauheasti väliä kuitenkaan, koska leikkaus ja sen jälkeinen aika olivat olleet suhteellisen miellyttävät joka tapauksessa, eli ei ollut missään nimessä kyseessä mikään kauhugalleria.
Nyt piti jatkossa pistää kuurina silmiin tippoja: antibioottia ja kortisonia sisältäviä tippoja neljästi päivässä kahden viikon ajan ja tulehduskiputippoja kahdesti päivässä kolmen viikon ajan. Nämä olin hakenut apteekista etukäteen. Samoin kuin vanulaput, joita minun oli määrä käyttää silmäluomieni puhdistukseen.
Sairaalasta olin saanut mukaani mm. kosteuttavia silmätippoja. Vastaavanlaisia minulla tosin oli jo ennestään hallussani.
Piti olla kahden viikon ajan erityisen tarkkana siitä, ettei koskettelisi silmiään. Yön – ja muun punkassa löhöilyn – ajaksi piti laittaa silmille suojalasit. Ne itse asiassa muistuttivat uimalaseja mutta eivät olleet yhtä tiiviitä. Niitä oli määrä käyttää aluksi myös ulkosalla liikkuessa, varsinkin jos käytössä ei ollut silmälaseja.
Olin ehtinyt ensimmäisenä päivänä jo aprikoida, että pitääkö minun vaihtaa suojalasit lentolaseihini, mutta onnistuin sitten kuitenkin säätämään ne sopivanlaisiksi hihnasta.
Myöskin pyrin pitämään huolen siitä, etten nenääni niistäessä vahingossa päästäisi ilmasuihkua mahdollisine taudinaiheuttajineen ylöspäin nenänrei'istä.
Wanhat silmälasini olivat nyt epätyydyttäviä, koska näköni oli leikkauksen myötä runsaasti muuttunut. Olin ja elin elämääni täten ilman silmälaseja ensimmäisen kerran sitten lapsuusiän.
Mahdollista ja todennäköistä satunnaista autolla ajoa varten olin kuitenkin joka tapauksessa tarvitseva sellaiset.
Seuraavana yönä oli minulla suuria vaikeuksia saada unen päästä kiinni johtuen siitä, että jouduin pitämään suojalaseja päässäni.
Herättyäni aamulla putsasin suihkussa käynnin yhteydessä ensimmäisen kerran silmieni alueen vanulapuilla, joita olin kostuttanut vedellä. Seuraavaksi lähdin käymään yhdistykseni paikallisessa toimipisteessä. Kävin myös sieltä käsin lenkillä Lammaslammen ympäri parin toverin kanssa, silmät suojalaseilla suojattuna.
Näköni oli ilman silmälaseja kaihia edeltäneeseen aikaankin verrattuna lähes erinomainen. Mutta etäisyyden hahmottamisen kanssa oli aluksi vaikeuksia.
Viikonloppuna minun ei tarvinnut liikkua minnekään, joten en käyttänyt päiväsaikaan suojalaseja. Olin ikävä kyllä sen verran laiska ja jonkin verran vastuuton, etten seuraavalla viikolla ulkomaailmaan lähtiessäni enää pistänyt niitä silmille.
Olisin saanut kallista panttimaksua vastaan käyttööni väliaikaiset silmälasit, mutta en viitsinyt sellaisia ottaa. Odottelisin sitä, että jälkitarkastuksen jälkeen pääsisin tilaamaan itselleni lopulliset silmälasit.
Uudesta hiusmallistani jotkut tuttuni sanoivat, että se tekee minut vanhemman näköiseksi. Koska olen tavannut näyttää huomattavasti ikäistäni nuoremmalta, niin he tarkoittivat, että näytän ikäiseltäni. Yksi ainoa kuitenkin sanoi, että se tekee minut nuoremman näköiseksi. Ehkä se oli tämä armeijaulkonäkö. Minulle ei muuten ole koskaan ollut mitään hyötyä nuorekkaasta olemuksestani, haittaa vain.
Aluksi eläminen ilman silmälaseja tuntui varsin oudolta. Mutta se oli samalla varsin hienoa ja vapauttavaa.
Oikea silmäni tosin tuntui ilman silmälaseja hitaasti reagoivalta.
Suojalasien käyttö öisin sai minut lopulta menettämään hermoni. Minun oli ollut erittäin vaikea saada unen päästä kiinni ne päässäni. Kolmantena yönä leikkauksen jälkeen ratkesin tyystin ja siirsin lasit suosiolla yöpöydälle. Seuraavana päivänä vaihdoin tyynyliinan varmuuden vuoksi ehdottoman puhtaaseen. Jatkoin tyynyliinojen vaihtamista useana seuraavana päivänä.
Nyt olin siis tehnyt täysin vastoin lääkärin määräyksiä. Mutta silmien paraneminen joka tapauksessa jatkui.
Koska en saanut ensimmäisten kahden viikon aikana päästää varsinkaan likavettä silmiini, pyyhin välillä puhtaalla, nihkeällä, lämpimällä pyyhkeellä päätäni. Kyllä se raikasti oloa.
Kun oli kulunut noin neljä vuorokautta leikkauksesta, niin klo 9.40 eli 20 minuuttia ennen kuin herätyskelloni oli määrä soida, leikanneesta firmasta joku soitti kysyäkseen kuulumisia. Saatoin kuulostaa vasta ja lievästi liian aikaisin heränneenä hieman pölähtäneeltä, sillä asiakaspalvelija kysyi minulta, että olin kai merkinnyt muistiin jälkitarkastuksen ajankohdan. Vahvistin tehneeni sen. Hän vielä totesi, että minun kannattaa useaan kertaan päivän aikana pistää silmiini kosteuttavia silmätippoja eikä vain yhden kerran. Päätin jatkaa sitten sillä linjalla. En kuitenkaan kertonut asiakaspalvelijalle lopettaneeni suojalasien käytön öisin.
26.4. eräs naapuritalossa asuva nainen huomautti minulle, että vasemmassa silmässäni ei enää näy "harsoa". Quod erat demonstrandum.
Ei kestänyt montaa päivää leikkauksesta, kun uudistin wanhan tuttavuuteni kirjallisuuteen. Uusilla silmillä se oli ilo.
Kun oli kulunut viikon verran leikkauksesta, silmissäni ei tuntunut enää ollenkaan roskaisuutta. Hyvin ne olivat sikäli parantuneet. Oikea silmä oli päässyt "roskattomaan" kuntoon ensin, vasen vasta pari-kolme päivää myöhemmin.
28.4. eräs tuttu mies, joka leikkausta seuranneena päivänä oli tuonut minulle koekäyttöön kannettavan tietokoneen, sanoi, että silmäni näyttivät nyt kirkkaammilta kuin olivat näyttäneet viikkoa aikaisemmin.
Pesin hiukseni sekä laajemminkin pääni ensimmäisen kerran leikkauksen jälkeen vasta kahden viikon kuluttua. Monen tunnin ajan sen jälkeen oloni tuntui varsin raikkaalta.
Jatkoin tietysti vielä silmätippakuurit loppuun. Niiden loppuminen oli sitten ihanaa. Jatkossa minun tarvitsi tiputella simmuihini ainoastaan silmää kosteuttavia tippoja. Minulla on kuulemma kuivat silmät. Näyttöpäätetyöskentely voi kuulemma aiheuttaa sellaista.
Vähähiuksisuus ja silmälasittomuus olivat tuntuneet miellyttäviltä asioilta. Hiuksia aluksi ei voinut pestä, eikä ihan heti niitä voinut luonnollisista syistä myöskään kammata. Tosin molemmat seikat korostivat silmäpussieni voimaa.
7.6. menin sitten silmäleikkauksen jälkitarkastukseen leikanneelle kirurgille. Hän päästi minut noin 15 minuuttia myöhässä sovitusta ajasta huoneeseen. Hän tarkasti näön tarkkuuden, tarkasti silmäni laitteella ja katsoi myös silmänpohjat silmämunia läpsäisevällä kapistuksella. Tarkastus kesti kaikkinensa vain noin 15 minuuttia.
Seuraavana päivänä menin Myyrmäen Silmäasemalle tilaamaan itselleni uudet silmälasit. Kysyin, olisiko heillä täysin pyöreitä pokia, mutta heidän valikoimissaan ei sellaisia ollut. Valitsin melko pyöreät kuitenkin itselleni. En saanut kuitenkaan tilausta niistä tehtyä, koska silmälasireseptistäni puuttui yksi tärkeä tieto. Niinpä seuraavan viikon maanantaille 12.6. sovittiin aika optikolle. Mitat kuitenkin otettiin linssejä varten ja tarkastettiin, millä spesifikaatioilla linssit hankkisin. Muun ohella pyysin saman ominaisuuden niihin, joka oli ollut jo edellisissä: ultraviolettivalosta tummeneminen. Kävi kuitenkin ilmi, että ao. 50 prosentin alennuksen antava tarjousaika oli mennyt juuri umpeen, joten olin saava silmälaseistani vain 40 % alennuksen.
Ja maanantaina sitten kävin lyhyellä optikkokäynnillä, jonka jälkeen sain tilattua ja maksettua uudet silmälasit. Ne maksoivat hunajaa. Ne maksoivat sen verran, että Isä Jumalakin varmaan itkisi, jos saisi vastaavan laskun. Minulla oli sen verran säästöjä kuitenkin, että sain ne maksettua yhdellä kertaa. Koska näköni oli nyt parempi, ei tarvinnut laittaa niihin isoja hiontoja, mikä alensi hintaa. Toisaalta se lisäsi hintaa, että otin pakettiin mukaan korjauksen, mikäli silmälasit menisivät särki niiden saamista seuraavien kahden vuoden aikana. Silmälasivakuutuksen hinnasta en saanut alennusta. Viimeaikainen inflaatio oli myös paisuttanut hintaa, ja Silmäasema ei ole tunnettu halvoista silmälaseista muutenkaan. Minulle kerrottiin, että uudet lasit tulisivat olemaan haettavissa kahden-kolmen viikon kuluttua.
Mutta ainakaan minun ei tarvinnut maksaa optikkokäynnistäni. Johtuu varmaan siitä, että se tapahtui silmälasien hankinnan yhteydessä.
27. kesäkuuta aamupäivällä kännykkäni saavutti tekstiviesti, jossa kerrottiin, että uudet silmälasini ovat haettavissa. Sain sovittua yhden toisen menon samalle suunnalle samalle päivälle, joten vain joitakin tunteja myöhemmin menin hakemaan ne.
On itse asiassa siinä ja siinä, että viitsinkö silmälaseja kodin ulkopuolella kulkiessa käyttää. Välillä olen itse asiassa ulkomaailmaan lähtiessäni unohtanut laittaa silmälasit nenälle. Kotosalla en niitä ainakaan yleensä käytä. Silmälasien tummenevuus-ominaisuus joka tapauksessa on makea.
Ja käyttäessäni silmälaseja oikean silmäni laiskuus on ainakin pitkälle muisto vain.
Tänään on 13.7.2023, ja olen 19.4.2023 jälkeen ollut kampaamatta hiuksiani. Eli jo lähemmäs kolmen kuukauden ajan.
Ja eilen sain sopivasti luettua loppuun yhden kirjan.
Mikä on Lorem ipsum. Wikipediassa siitä sanotaan mm. näin:
Lorem ipsum on 1500-luvulta lähtien olemassa ollut teksti, jota käytetään usein täytetekstinä ulkoasun testaamiseen graafisessa suunnittelussa, kun oikeata tekstisisältöä ei vielä ole. Lorem ipsumia käytetään näyttämään, miltä esimerkiksi kirjasin tai julkaisun tekstin asettelu näyttävät.
Lorem ipsum -täytetekstistä tulee mieleen latina, mutta oikeasti kyse on sellaisesta latinasta, jota on vaikeasti pahoinpidelty. Lorem ipsum -teksti ei tarkoita yhtikäs mitään, ellei sitten joku yritteliäs ole tehnyt siitä sellaista versiota, joka tarkoittaa jotakin.
Lorem ipsumista on olemassa erilaisia variaatioita. Tunnetuin niistä on seuraava pätkä, joka perustuu roomalaisen kaunopuhujan, lakimiehen ja poliitikon Marcus Tullius Ciceron (106-43 eKr.) tekstiin De finibus bonorum et malorum. Se kuuluu näin:
Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipisci elit, sed eiusmod tempor incidunt ut labore et dolore magna aliqua. Ut enim ad minim veniam, quis nostrud exercitation ullamco laboris nisi ut aliquid ex ea commodi consequat. Quis aute iure reprehenderit in voluptate velit esse cillum dolore eu fugiat nulla pariatur. Excepteur sint obcaecat cupiditat non proident, sunt in culpa qui officia deserunt mollit anim id est laborum.
Kun Gaius Julius Caesarin ottopoika Gaius Octavianus – omaa sukua Octavius – oli solminut poliittisen liiton murhatun ottoisänsä sotapäällikön Marcus Antoniuksen kanssa, Antonius edellytti liiton sinetiksi sitä, että Octavianuksen jossain määrin kunnioittama Cicero tapettaisiin. Ja niin siinä kävi.
. . .
Vaihteeksi julkaisen kertyneiden tekstien määrän vuoksi tässä blogissani kokonaista kaksi blogimerkintää kuluvalla viikolla...
Muinaisina aikoina keksittiin eräs tapa keskustella verkossa erilaisista enemmän tai vähemmän tärkeistä asioista yhdessä. Käytetään tästä teknologiasta vaikka nimitystä N lyhyyden vuoksi. N-teknologiaan perustuvia keskusteluryhmiä perustettiin ennen pitkää satoja, ellei tuhansia. Niitä oli myös monella kielellä. N-ryhmiä käytettiin erillisellä ohjelmalla, joka ei ollut internetselain.
Ennen wanhaan minä ihastuin yhteen ko. teknologialla toteutettuun keskusteluryhmään.
Moni sen keskustelijoista oli minua sivistyneempi tai ainakin fiksumpi jossakin tärkeässä asiassa. Kuuntelin heitä mielelläni. Sitten oli muitakin.
Yksi tällainen oli mies, joka oli muuttanut ulkomaille. Käyttäkäämme hänestä vaikka salanimeä Paitsio. Hän kuului erääseen kristilliseen lahkokuntaan. Hänellä oli tietokoneessaan seurakunnan ohjelmallisesti toteutettu internetlapsenhoitaja, joka esti häntä saamasta "vääränlaista" informaatiota WWW:ssä. Tosin mies tietokoneen lisäosasta huolimatta sai sitä, koska N ei ollut osa WWW:tä, vaikka se oli osa internettiä.
Paitsio näytti olevan aidon kykenemätön oppimaan mitään uutta, vaikka oli suorittanut eräällä alalla yliopistossa maisterintutkinnon. Joko hänellä oli aivovaurio, hormonaaliset tai muut tekijät olivat tehneet hänelle temppunsa hänen kohdussa ollessaan, tai sitten kyseessä oli jonkinlainen kulttuurisesti suoritettu lobotomia tai aivomurha.
Paitsio ei ymmärtänyt, kuinka vähän hän todella tiesi tietyistä ryhmässä käsiteltävistä asioista. Hänessä oli vahvana Dunning-Kruger-vaikutus, jossa on kyse siitä, että vähän tietävä yliarvioi tietonsa, kun taas paljon tietävä aliarvioi ne.
Paitsio aina yllättyi, kun joku muisti, mitä hän oli joskus viikkoja, kuukausia tai vuosia aikaisemmin lausunut ryhmässä. Hän itse taas näytti käyvän läpi aina ajoittain jonkinlaisen aivojen syväpuhdistuksen, jolloin hän saattoi taas palata ikään kuin uutena miehenä kirjoittelemaan ryhmään. Ja aloitti kierroksen aiheissa uudestaan.
Mies, josta voimme käyttää nimitystä Taakkaselässä, oli toinen mielenkiintoinen tapaus ryhmässä. Mies tiesi paljon enemmän ryhmän aiheena olevista tieteellisluontoisista asioista kuin Paitsio, mutta hän oli merkillisen kirjainuskovainen, sillä hän takertui aina sanakirjamääritelmiin.
Hän oli myös yksi maailmanhistorian huonoimmin käyttäytyneistä ihmisistä. Hän harrasti ryhmässä aina "itsepuolustusvittuilua". Hän tapasi ryhtyä tähän melko usein, kun joku toinen ryhmäläinen oli jossain asiassa eri mieltä hänen kanssaan. Hän otti eri mieltä olemisen henkilökohtaisena loukkauksena.
Taakkaselässä myös antoi ymmärtää kunnioittavansa suuresti Raamatun hengellistä sanomaa. Hän oli itse asiassa kreationisti, eli hän uskoi, että Jumala on luonut eliöt erikseen lajinsa, sukunsa, heimonsa tai muun taksonomisen lisääntymiskategorian mukaan eikä biologisen evoluution kautta. Hän antoi itsestään jännän vaikutelman käyttäytymällä jatkuvasti kuin Paholainen ratsastaisi hänellä.
Samalla kun hän oli kreationisti, niin hän uskoi, että Raamatun vedenpaisumuksen jälkeen oli tapahtunut hypernopea evoluutio, joka oli luonut nykyisen lajiston. Tämä epätieteellinen olettamus hänen oli ollut pakko omaksua, koska nykyiset eläinlajit eivät olisi millään mahtuneet Nooan arkkiin. Nooan arkin eläimistä nykyeläinten kantaisinä hän käytti nimitystä baraminit.
Jossain vaiheessa Taakkaselässä sai päähänsä, että Hitler oli oikeastaan ollut oikeassa. Hän ei antanut itseään häiritä sen ristiriidan, että hän itse oli Jumalaan uskovainen, kun taas Hitler oli varsin epäilevä järjestäytyneen uskonnon, tai varsinkin kristinuskon, suhteen. Hitler oli ilmeisesti uskonnoton, vaikka saksalaisten uskonnollisten tuntojen vuoksi hän vetosikin puheissaan aina Kaitselmukseen, joka oli muka hänen ja hänen aatteensa puolella.
Hitler ei uskonut kuolemanjälkeiseen elämään ja inhosi kristinuskoa myös sen säälimoraalin ja juutalaisen alkuperän vuoksi.
Taakkaselässä vittuili myös Paitsiolle ryhmässä sillä perusteella, että tämä toi älyllisellä latteudellaan kreationisteille huonon maineen.
Paitsio nyt oli, mitä oli, mutta ainakin hän oli Taakkaanselässä verrattuna melko kohtelias ja hyväkäytöksinen.
Monen monituisten vuosien ajan Taakkaselässä oli Jumalaan uskova hitleristi. Natsien suorittamasta juutalaisten kansanmurhasta eli holokaustista hän oli sitä mieltä, että oikeastaan natsit tappoivat vain vähän juutalaisia. Hänen mielestään juutalaiset oli siirretty sodan aikana "itään", jonne heidän jälkensä sitten mystisesti olivat kadonneet ja kylmenneet.
Viimeinen ryhmästä saamani tieto on, että Taakkaselässä oli ryhtynyt kannattamaan Venäjän diktaattoria Putinia. Nyt natsit olivatkin sitten pahoja, ja Putin Venäjineen taisteli heitä vastaan Ukrainassa.
Minua kuitenkin hämmästytti tässä uudessa vaiheessa eniten se, miten sittemmin Suomeen palannut Paitsio oli alkanut ryhmässä vaikuttaa lähes järkimieheltä.
PS. Teknologia N on nykyään melko lailla menneen ajan teknologiaa. Aika on mennyt sen ohi. Enää vain viimeiset mohikaanit tekohengittävät N-ryhmiä. Lukemattomat tahot ovat lakkauttaneet N-palvelimensa, joten joutuu moni nykyään käyttämään WWW-pohjaisia vaihtoehtoja päästäkseen N-ryhmien jäljellä olevaan tarjontaan käsiksi. Kuten meikäkin.
Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri John Major, Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton ja Venäjän presidentti Boris Jeltsin olivat allekirjoittaneet Budapestissa vuoden 1994 joulukuun 5. päivänä yhdessä Ukrainan presidentin Leonid Kutshman kanssa ydinsulkusopimuksen, jossa Ukraina luopui sille jääneistä Neuvostoliiton ydinaseista.
Ydinaseettomuutensa ehdoksi Ukraina oli silloin vaatinut turvallisuustakuut.
Sopimuksen mukaan Yhdysvallat, Venäjä ja YKK eivät saa käyttää, tai uhata käyttää, taloudellisia ja sotilaallisia keinoja Kazakstanin, Ukrainan ja Valko-Venäjän pakottamiseen tai rajojen muuttamiseen. Itsepuolustus ja muut YK:n perustamiskirjan määrittämät tapaukset ovat tämän kohdan ulkopuolella. Vastineeksi Kazakstanin, Ukrainan ja Valko-Venäjän oli määrä luopua ydinaseistaan vuoteen 1996 mennessä.
Sopimuksessa siis myös Kazakstan ja Valko-Venäjä luopuivat ydinaseista. Valko-Venäjällä ei ollut ollut itse ydinaseita, vaan ainoastaan niiden laukaisuun tarvittavia alustoja. Kazakstanilla taas oli ollut hallussaan ydinkärkiä, mutta Neuvostoliiton romahdettua maa päätti luovuttaa ne pikimmiten Venäjälle.
Kazakstania oli kokouksessa edustanut sen presidentti Nursultan Nazarbajev ja Valko-Venäjää presidentti Aljaksandr Lukašenka.
Vuonna 2014 yksi sopimuksen allekirjoittajista eli Venäjä oli kuitenkin ilman sodanjulistusta valloittanut Ukrainalta Krimin niemimaan ja sitten liittänyt sen itseensä. Se ryhtyi myös saman tien huseeraamaan sotilaillaan Itä-Ukrainassa.
Ei Yhdysvallat eikä myöskään YKK ryhtynyt silloin toimiin taatakseen Ukrainan alueellisen koskemattomuuden ja itsenäisyyden. Puhumattakaan Valko-Venäjästä ja Kazakstanista.
Vuonna 2022 helmikuun 24. päivänä Venäjä taas aloitti suurhyökkäyksen Ukrainaan. Kun Ukrainan puolustus ei nopeasti romahtanutkaan, se yhä enemmän siirtyi tuhoamissotaan tuhotakseen Ukrainan ja ukrainalaisten mahdollisuuden olemassaoloon kansakuntana.
Yhdysvallat, YKK, Kazakstan ja Valko-Venäjä eivät taaskaan ryhtyneet toimiin Ukrainan puolustamiseksi. Valko-Venäjä sen sijaan jopa antoi Venäjän käyttää aluettaan yhtenä hyökkäyksen tukipisteenä.
Mitä merkitystä on turvatakuilla, joiden perusteella ei toimita? Luultavasti puolustusliitto NATO:n jäsenmailleen tarjoamat turvatakuut ovat toimivammat, mutta kysymys on silti esitettävä.
Onneksi länsimaat sentään heräsivät Ruususen unestaan Venäjän aggression laajentamisen johdosta ja alkoivat antaa Ukrainan tueksi paitsi julkilausumia, niin myös jotain konkreettisesti aineellista tukea.
