tiistai 18. heinäkuuta 2017

Bernsteinilainen sosialidemokratia – ei utopismia

Eduard Bernstein (1850-1932) oli saksalainen sosialidemokraattinen teoreetikko ja poliitikko.

Saksassa oli 1800-luvun lopulla meneillään keskustelu nk. marxilaisuuden revisiosta eli uudelleenarvioimisesta. Bernstein itse ajatteli niin, että Marx oli ollut nuorempana poliittisilta ajatuksiltaan epäkypsempi ja että vanhemmiten miehestä oli tullut järkevämpi. Keskustelussa oli kysymys myös siitä, että oliko tai saattoiko sosialidemokratian perustaja Karl Marx (1818-1883) olla ollut joissain asioissa väärässä.

Bernsteinin merkittävin ja tunnetuin teos on revisionismin pääteesit yhteen koonnut vuonna 1899 ilmestynyt Die Voraussetzungen des Sozialismus und die Aufgaben der Sozialdemokratie (suomeksi ilmestynyt nimellä Sosialismin edellytykset ja sosialidemokratian tehtävät).

Kirjassaan hän esitti, että vastoin marxilaisuuden oppeja kapitalismi ei suinkaan ollut menossa lopullista kriisiä kohti vaan kriisit olivat pienentymään päin. Hän esitti, että omistus ei ollut keskittymässä pienelle kapitalistiselle eliitille vaan päinvastoin hajautumassa laajemmalle joukolle ihmisiä. Hän myöskin kritisoi teoksessaan Marxin työnarvon teoriaa.

Lisäksi hän esitti, että on älytöntä olettaa, että valtio ja kunnat voisivat omistaa kaikki yritykset. Hän ehdotti, että kulutusosuuskunnat olisivat kannatettava asia. Ne olisivat joka tapauksessa yleisen edun mukaisia, vaikka ne olisivat yksityisiä.

Bernstein uskoi työväenluokan aseman parantuvan ajan myötä. Mies oli liberaali sosialisti, joka uskoi että sosialismin tulee rakentaa kamppailunsa liberalismin universaaleille vapausoikeuksille. Sosialismin tehtävä oli vapauden alan laajentaminen yhteiskunnissa. Tämä tapahtuisi porvarillisen demokratian puitteissa. Väkivaltaista vallankumousta ei tarvittaisi. Bernstein uskoi sosialismin moraaliseen läpilyöntivoimaan. Siinäkin hän erosi oppi-isä Marxista, joka halveksi kaikkea moralismia.

Bernstein myöskin ilmoitti, että hänestä marxilainen dialektiikka on kuvaileva teoria mutta siitä ei ole yhteiskunnallisten ennusteiden perustaksi.

Lisäksi hän irrotti sosialidemokratian uskosta sosialistisen välivaiheen jälkeiseen valtiottomaan ihanneyhteiskuntaan nimeltä kommunismi, joka tihkuu maitoa ja hunajaa.

Bernsteinia voi pitää marxilaisuuden utopismista riisujana.

Kirjalla Die Voraussetzungen des Sozialismus und die Aufgaben der Sozialdemokratie oli suuri vaikutus tulevaisuuteen. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen tapahtui lopullinen marxilaisuuden kahtiajakautuminen bernsteinilaishenkiseen sosialidemokratiaan ja periaatteessa väkivaltaiseen vallankumoukseen uskovaan marxismileninismiin eli kommunismiin.

Itse luin kirjan pienempänä, ja olen siitä pitäen ihaillut Bernsteinin esityksen täysipäisyyttä.

Suomen presidentti Mauno Koivisto (virassa 1982–1994) tuli tunnetuksi siitä, että hän tunnustautui bernsteinilaiseksi sosialidemokraatiksi. Hän tapasi toistella Bernsteinin maksiimia:
Sosialismin lopullinen päämäärä, mitä se lieneekin, ei merkitse mitään. Liike on kaikki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti