lauantai 30. joulukuuta 2017

Mistä tiedän olevani janoinen

On jännä, miten mainokset kykenevät vaikuttamaan ihmiseen. Usein kun minulla on jano, alkaa tehdä mieli olutta. Tämä siitä huolimatta, että järjellä tiedän oluen olevan mahdollisimman huono janojuoma. Ilmiö johtuu varmaankin siitä, että olen ehtinyt nähdä runsaasti olutmainoksia jossain määrin pitkähkön elämäni aikana.

Kun minulla on jano, niin alkaa kahvi yököttämään. Tämä vaikutus on sikäli järkevä, että kahvi ei myöskään auta yhtään janoon vaan lisää sitä.

Janoisena tee maistuu minusta tavattoman hyvältä. Mikään ei ole niin hauskaa kuin teen latkiminen muki toisena perään, kun olen todella janoinen.

Ja sitten kun tee alkaa yököttää, tiedän nestehukan poistuneen.

perjantai 29. joulukuuta 2017

"Jari Tervo näyttää ihan natsilta" (lyhyt merkintä)

Yksi tuttu sanoi tässä yhtenä päivänä minulle, että kirjailija Jari Tervo näyttää ihan natsilta. Minä vastasin siihen, että ei se todista, että hän on natsi.

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Millainen oli jouluni Herran vuonna 2017

Jokunen viikko ennen joulua tuttuni K oli antanut minulle etukäteisen joululahjan. Kun seuraavana aamuna rupesin poistamaan sitä repustani voidakseni lähteä ulkomaailmaan, tajusin mikä joululahjani on: saksalaismallinen kypärä. K olikin kertonut tilanneensa lahjani Saksasta. Palattuani takaisin kotiin avasin pakkauksen, koska kerran tiesin jo mikä lahjani oli, joten ei tarvinnut odottaa jouluun saakka. Se oli pakattu kolmen muovipussin ja yhden Reilun kaupan kangaskassin sisälle.

Kyseisessä kypärässä oli toisella sivulla vaakuna, josta etsin tietoja internetistä kuumeisesti kissojen ja koirien kanssa. Lopulta löysin tiedon: kyseessä oli Saksan Baden-Württembergin osavaltion vaakuna. Itse asiassa olisin saanut tiedon hankittua helpomminkin. Nimittäin pakkauksessa oli mukana lähetystiedot, jossa se luki. En vain ollut huomannut paperia. Tuttuni kertoi myöhemmin sähköpostitse, että ko. kypärä on ollut joskus mellakkapoliisin käytössä.

Kun vaakuna oli vain toisella puolella kypärää, niin ehkä siitä on toinen vaakuna jossain vaiheessa tipahtanut pois.

Olin vähän myöhemmin saanut yhdeltä naispuoliselta tutultani lahjaksi suomalaisen elokuvan ja levyn Fazerin sinistä. Olin ajatellut jättää syömättä osan suklaasta tarjotakseni sitä seuraavana päivänä vastaanotolleni tuleville ihmisille, mutta en kyennyt vastustamaan asiaa, joten söin lopulta itse kaiken.

Olin ajatellut pitäväni alkoholittoman jouluaatonaaton. Mutta minut ja tuttuni herra H:n oli naapuritaloni äijä herra J kutsunut käymään. Siellä minulle ja herra H:lle herra J tarjosi hehkuviiniä, jota oli yksi 0,75 litran pullollinen paikalla. Herra J nautti sitä itsekin. Juomaan sekoitettiin myöskin mustaherukkamehutiivistettä ja kuumaa vettä.

Itse juoman nauttimiseen taisi mennä ainakin tunti. Olen tässä laskeskellut siinä nautittua alkoholimäärää. Laskelmieni mukaan keskimäärin nautimme 3,54 alkoholiannosta henkeä kohti. Laskelmani voi hyvinkin pitää paikkansa, sillä tulin omasta mielestäni melko humalaan. Siis vähän yli tunnin sisällä 3,54 alkoholiannosta. Huh huh.

Ja mikä kaikkein parasta, niin itse taisin jopa nauttia juomaa hieman enemmän kuin herra H. Herra J:n nauttimasta määrästä minulla ei ole selkeätä muistikuvaa.

Myöhemmin päivällä kävin mummilassa. Nimitän sitä mummilaksi, koska isäni vanhemmat ovat aina asuneet siellä. Joidenkin heidän sukulaistensa ohella. Itse myös asuin siellä peruskoulun toiselle luokalle saakka. Viime vuosina tilanteeseen on kuitenkin tullut muutos. Ukki kuoli vuonna 2005, ja mummi on tällä vuosikymmenellä alkanut asumaan hoitokodissa.

Ennen mummilassa pidettiin myös suvun yhteiset joulujuhlat.

Mummilassa olivat kaikki paikalla. Elikkä kumpikin kummeistani, joista toinen on tätini, yksi toinen tätini ja neljä koiraa. Minulle tarjottiin kahvit. Ja annettiin joululahja eli paketti Fazerin Wiener nougata sekä kuivakakku. Kaikki oli mukavaa.

Kerroin mummilan sukulaisilleni, että luultavasti aion hankkia kotiini jossain vaiheessa minimaalisen määrän joulukrääsää. Tähän asti se on jouluisin ollut täysin paljas sellaisesta.

Myöhemmin tulin havainneeksi, että yksi sormistani haisi paskalle. Saattoi jokin koirista olla asiaan syyllinen.

Kun päivä vaihtui jouluaatoksi, julkaisin blogissani klo 00.00 omituisen joulutervehdykseni Tähtien sota: Voiman pimeä puoli – Jeesus on helpompi ja nopeampi. Se oli kuin Samu Sirkan joulutervehdys, mutta pahempi.

Toimittajatuttuni R. tuli jouluaattona kämpilleni ennen puoli kolmea. Siis päivällä. Hän luovutti minulle aimo määrän ruokajakelun tavaraa. En tosin ollut sitä tilannut, mutta oli se joka tapauksessa jotain kotiin päin. Ennen kolmea hän lähti viemään minua vanhemman pikkuveljeni Samin ja hänen perheensä luokse Espoon Lähderantaan, koska olen hoitanut hänen tietokoneitaan sen verran ansiokkaasti.

Kolmen jälkeen saavuin paikan päälle. Pieni veljentyttäreni L avasi oven. Pistin mukanani tuomani kolme kallista ja hyvänlaatuista olutta jääkaappiin ja luovutin Samille L:ää varten ostamani poliisiautoleegokompleksin.

Sami tarjosi minulle hehkuviinisekoitejuttua. Olin L:n seurana tämän leikkiessä leegoilla. L osallisti minua hommaan. Ei kestänyt kauhean pitkään, kun jouluateria oli katettu pöytään.

Pöytään asettuivat Samin, L:n ja minun lisäkseni Samin vaimo, kiinalainen W ja Q, tämän tytär ensimmäisestä avioliitosta.

Olen tavannut aina silloin tällöin "samilaisten" luona käydessä päästä syömään kiinalaista ruokaa. Mutta nyt jouluateria oli täyssuomalainen. Se sisälsi kinkkua, peruna-, lanttu- ja porkkanalaatikoita, kahta erilaista lohta, rosollia ja sienisalaattia. Ja tietenkin nautimme ruokajuomiksi mukanani tuomiani oluita.

Oluista nautimme ensimmäisenä Mustan Virran Santa Olaf Christmas Ale'in (4,9 %). Seuraavaksi nautimme saksalaista Erdinger Schneeweisse -vehnäolutta (5,6 %). Tätä Sami ja W ylistivät.

Q:lle emme antaneet olutta, koska hän on vielä jonkin aikaa alaikäinen.

W oli vaihteeksi huolissaan taloudellisesta pärjäämisestäni. Jouduin selvittämään hänelle olevani työkyvyttömyyseläkkeellä. Olen kertonut siitä hänelle kerran aikaisemminkin vuosia sitten, mutta silloin hän ei osannut yhtä hyvin suomea eikä varmaan tuntenut Suomen sosiaalijärjestelmiä kovin hyvin. Niin, ja silloin olimme puhuneet asiasta englanniksi.

Mutta ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Söimme kaikki itsemme täysin täyteen.

Ruokailun jälkeen rupesimme nauttimaan kolmatta olutta, joka oli englantilainen Insanely Bad Elf (11,2 %). Englanninkieltä taitamattomille kerron, että olut on saanut nimensä järjettömän pahan tontun mukaan.

Pian ruvettiin jo jakamaan lahjoja. Sami huijasi minut menemään L:n kanssa yläkertaan, ja meidän siellä ollessamme "pukki" soitti ovikelloa. L lähti heti rientämään alas, ja minä könnystelin perässä jyrkkiä portaita. Kävi ilmi, että vaikka pukki oli soittanut ovikelloa, niin hän oli jättänyt melkein kaikki lahjat takapihan puolelle, josta Sami ja L löysivät sitten ne. Niin, ja vielä oli yksi lahja, se jonka minä olin tuonut. Sami haki sen yläkerrasta.

L sai paljon muitakin lahjoja. Mutta kun minun antamani lahja avattiin viimeisenä, niin hän lausui kahteen otteeseen: "Vau!"

Q sai lahjaksi mm. pipon, jonka ominaisuuksiin kuuluu Bluetooth-yhteys, jonka avulla voi kuunnella esim. bussissa istuessa musiikkia. Samanlaisen pipon oli W saanut jo aikaisemmin.

Itse sain joululahjaksi konvehtirasian. Sekä mainion mukin, johon on siniselle pohjalle kuvattu unenomainen juttu.

...Aion muuten ostaa itselleni Väyrys-mukin, mutta vasta presidentinvaalien jälkeen, jotta en tule tukeneeksi häntä näissä vaaleissa...

L käytti sitten paljon aikaa ensimmäisen poliisiauton kasaamiseen. Sami avusti häntä asiassa.

Telkkari oli päällä ja siitä tuli Samu Sirkan joulutervehdys. Liikutuin siinä kohdassa, kun Joosef halusi ostaa aasin.

W:llä oli alaselässä vakavaa kipua jostain syystä. Hän pariin otteeseen käski L:n hakata siihen.

Välillä keitettiin kahvit. Kahvin ohella tarjolla oli juustokakkua ja mukanani tuomani mummilan kuivakakku. Juustokakku oli varsin hyvää. Samaa voi sanoa kuivakakusta. Sitä ylistettiin.

Myöhemmin Sami tarjosi minulle Gato Negro -punaviiniä kaksi pientä lasillista.

R tuli hakemaan minua autollaan yhdeksän maissa. Siis loppuillasta. Sami antoi minulle mukaan jonkin verran kinkkua ja joitakin palasia mummilan kuivakakusta.

Yöllä söin sitten putkeen Fazerin Wiener nougatit.

Seuraavana päivänä pidin toisen olutkollegani kanssa nk. sähköpostijuopottelut. Eli kumpikin oli omassa kodissaan ja nautti olutta. Ja höpötimme keskenämme verkoitse. Nykyään homma hoidetaan Facebookin pikaviestinominaisuuden kautta. Itse käytän sitä kolmannen osapuolen ohjelmalla nimeltä Pidgin, johon olen ladannut lisäosan, jolla saa Facebookin pikaviestinjutun toimimaan siinä.

Sitä ennen kirjoitin tämän blogimerkintäni pitkälle valmiiksi.

Nk. sähköpostijuopottelussa nautin ensimmäisenä Mustan Virran Santa Olaf Christmas Ale'in (4,9 %). Toinen oluistani oli saksalainen Weihenstephaner Korbinian (7,4 %). Kolmas oli norjalainen Lervig 3 Bean Stout (12,0 %). Se oli vinkeän ja monipuolisen makuinen.

Sitten kerroin toverilleni verkon toisessa päässä, että minulla on neljäskin olut. Tämä nimitti minua sitten petturiksi. Juu, olisi pitänyt kertoa ajoissa. Tavallisesti nautimme kyseisessä tapahtumassa kumpikin kolme olutta. Mutta hän ei ollut loppujen lopuksi asiasta kovin pahoillaan, koska hänellä oli kämpillään viiniä.

Neljäs oluistani oli siis englantilainen Insanely Bad Elf (11,2 %).

Illan ynnä yön aikana tulin kuunnelleeksi paljon joulumusiikkia.

Sitten koitti tiistai eli tapaninpäivä. Pienin pikkuveljeni soitti ja kysyi, että haluaisinko tulla kuuden maissa illalla käymään Samin kämpillä, jotta voisimme nauttia yhdessä glögit. Kerroin hänelle olevani menossa aterialle toisaalle.

Sen aterian kanssa kävi kyllä sitten osittain huonosti. Minun oli ollut määrä mennä siivoojaystäväni luokse nauttimaan joulunpäätösateria hänen ja hänen poikaystävänsä kanssa, mutta viime tingassa sain tietää, että jälkimmäinen oli mennyt kovin myöhään nukkumaan. Siivoojaystäväni päätti, että hän tuo ruoan minulle. Me siis asumme samassa kaupunginosassa eli Pähkinärinteessä. Hän kysyi vielä, toisiko viiniä mukanani. Sanoin hänelle, että koska olen nauttinut alkoholia kolmena päivänä peräjälkeen, niin ei kuulosta hyvältä ajatukselta.

Hän tuli, mutta ei viipynyt pitempään. Tuomisiin kuului kaikenlaista jouluruokaa.

Annoin hänelle puolestani sunnuntaina toimittajakollegaltani saamaani ruokajakelun ruokaa. Mutta hän taisi unohtaa sen kämpilleni.

Illalla söin sitten vielä yhtä sun toista jouluista. Tosin rosollin unohdin aluksi ja nautin sitä vasta myöhemmin. Ja yöllä nautin mummilan kuivakakkua.

Keskiviikkoaamuna 27.12.2017 olin hyvin iloinen siitä, että joulunmelskeet olivat ohi.

Tosin tapaan kuunnella joulumusiikkia vuoden ympäri. Olen nimittäin tehnyt musiikin suoratoistopalveluun Spotifyhyn soittolistoja, joihin sisältyy jonkin verran jouluisia kappaleita.

Joulu on nääs sydämessäni ain'.

maanantai 25. joulukuuta 2017

Painajainen, jossa minut ja muutama muu tavallinen ihminen oli määrä laukaista avaruuteen

Avaruusunet ovat minulla aina painajaisia. Näinkin juuri yhden sellaisen vähän ennen joulua. Se oli tällainen:

Minut ja joitakin muita tavallisia ihmisiä oli määrä laukaista avaruuteen. Itse olin täysin kauhistunut asiasta. Mietin kovasti riskejä hommassa.

Yritin saada asiasta päättäviä ihmisiä miettimään sellaista vaihtoehtoa, että meitä ei laukaistaisi avaruuteen vaan sen sijaan pysyisimme koko ajan ilmakehän puolella lentämällä jollain kauhean nopealla lentokoneella jonnekin. Sanoin, että tällainen vaihtoehto olisi merkittävästi halvempi ja yksinkertaisempi ja sen toteutukseen saattaminen veisi paljon vähemmän aikaa.

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Tähtien sota: Voiman pimeä puoli – Jeesus on helpompi ja nopeampi

Tähtien sota -elokuvasaagassa on tärkeässä osassa Voima, joka on energiakenttä, joka ympäröi kaikkia eläviä olentoja ja sitoo galaksin yhteen. Wikipediassa siitä sanotaan mm.:
Voiman käyttäjillä on yliluonnollisia kykyjä kuten telekinesia, ennustaminen ja mielenhallinta, ja he voivat myös tehostaa fyysisiä kykyjään kuten nopeuttaan ja refleksiään; nämä kyvyt vaihtelevat henkilöstä riippuen ja kehittyvät harjoittelun kautta. Vaikka Voimaa voi käyttää hyvään, sillä on myös pimeä puoli, jonka käyttäjät kyllästävät itsensä vihalla, suuttumuksella ja julmuudella.
Saagassa jedit käyttävät Voimaa hyvään, kun taas sithit käyttävät Voiman pimeää puolta valloittaakseen koko galaksin. Tämä Voima on samaan aikaan sekä realismia että uskontoa.

Voiman pimeä puoli ei ole valoisaa puolta voimakkaampi, mutta se on helpompi ja nopeampi.

Voiman pimeästä puolesta minulle tulee mieleen Jeesus Nasaretilainen, kristillisen joulun ja pääsiäisen sekä kristinuskon päähenkilö. Ei siksi, että Jeesus olisi ollut pahan vallassa, vaan siksi, että on helpompi avautua Jumalan hengen voimalle perustamalla suhteensa häneen yksin Kristuksen eli Jeesuksen sovitustyöhön. Näin on vaikka ei uskoisikaan Jumalaan.

Seuraa väistämätön mahdollisesti vieläkin oudompi loppuhöpinä. Siksi tarjoan mahdollisuuden tätä linkkiä klikkaamalla päästä lukemaan nettisivukokonaisuuteni Daniil Harms, neuvostokirjallisuuden absurdi mestari. Ja loppuhöpinä on sitten tässä alla:

Omien laskelmieni ja huomioideni perusteella minulla itselläni toimii jonkin verran huonosti suoraan Jumalalle avautuminen. Mutta jos ei halua Kristuksen sovitustyöhön turvautua, tai edes avautua suoraan Jumalalle, niin voi avautua maailmankaikkeudelle. Omien huomioideni ja laskelmieni perusteella sekin toimii vain 75 prosentin tehokkuudella siitä mitä Kristuksen sovitustyöhön turvautuminen.

Vaikka olen jonkun laskelmien mukaan puolikristitty ja toisen mukaan käytännössä pakana, niin minulle silti merkitsee Jeesus jotain. Vaikka en edes usko uskovani siihen, että Uuden testamentin kertomukset Jeesuksen syntymän tapahtumista ja varhaisiästä ovat varmasti totta, sillä pidän niitä oikeastaan myytteinä.

Joten toivotan hyvää ja rauhallista kristillistäkin joulua kaikille!

Lisäksi haluaisin sanoa, että Episodi ykkönen pilasi minulta koko Tähtien sota -saagan loppuelämäni ajaksi.

perjantai 22. joulukuuta 2017

Eurooppalaisten uutistoimistojen paniikki uutissisältöjen vuotamisesta

Ylen sivuilla julkaistui uutisartikkeli, jossa kerrotaan yhdeksän eurooppalaisen uutistoimiston vaativan internet-jättejä maksamaan niille tekijänoikeusmaksuja niiden tuottamista uutisista, koska uutisten tuottaminen ei ole ilmaista.

Itse sanoisin, että vaikka uutisten tuottaminen maksaa ja vaikka Googlella ja Facebookilla ei olekaan omia toimittajia maailman kriisipesäkkeissä tai missään muuallakaan tuottamassa uutisia, niin nämä uutistoimistot voisivat mennä hieman asiassa kuitenkin itseensä. Kun ne voisivat nimittäin itse ohjelmallisesti estää omien tuotostensa luvattoman käytön. Ne saisivat hoidettua homman kotiin ihan omin käsin vaivaamatta parlamentaarikkoja tai oikeuslaitoksia asiassa. Nimittäin:

Ne voisivat laittaa kunkin oman uutissivunsa HTML-koodiin head-tägien väliin seuraavan koodinpätkän:

<meta name="robots" content="noindex">

Tämä kieltäisi hakukoneita indeksoimasta ko. sivuja, joten ne eivät jatkossa enää löytyisi niiden avulla.

Ne voisivat myös pistää uutisensa maksumuurin taakse.

Ja ne voisivat estää ohjelmallisesti sisältöihin osoittavien toimivien linkkien tekemisen. Tämä voidaan toteuttaa jopa niinkin yksinkertaisesti, että pitää olla kirjautunut ao. lafkan (luultavasti maksullisen) uutispalvelun käyttäjäksi, jotta voi nähdä uutisia.

torstai 21. joulukuuta 2017

Miksi rupesin pitämään romaanisista kielistä

Olen perinteisesti vierastanut latinan tytärkieliä romaanisia kieliä sen vuoksi, että niissä pääsanan määritteet tapaavat sijaita pääsanan jälkeen. Minusta se on ollut tosi outoa.

Mutta sitten jotain tapahtui.

Pari kuukautta sitten olin katsonut Ylen Areenasta kahdeksanosaisen dokumenttiohjelman Kuuban tarina, jossa puhuttiin paljon espanjaa. Ja kun olin tavannut katsoa Music Television -kanavalta (nykyään nimeltään MTV, vaikka lyhenne voidaan sekoittaa suomalaisempaan samannimiseeen kanavaan) sellaisia ohjelmia kuin South Park ja Ridiculousness, niin kanavalla pyöri siihen aikaan mainos, jossa on espanjankielinen taustalaulu ja jossa ollaan nakkikioskilla, jossa yksi kolmen porukasta maistaa tulista jotain, ja jossa mainostetaan kasinoa.

Nämä kaksi elämääni mahtuneet asiaa muuttivat suhtautumiseni. Siitä pitäen en ole enää suhtautunut romaanisten kielten sanajärjestykseen vihamielisesti.

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Itävallan ulkoministerihenkilö oli kirjassaan rinnastanut toisiinsa natsismin ja siionismin

Kokoomushenkisessä Verkkouutiset-verkkolehdessä julkaistui uutisartikkeli, jossa kerrotaan Itävallan demokraattisen Vapauspuolueen nimittämän ulkoministeriksi juuri 18. päivänä joulukuuta nousseen Karin Kneisslin verranneen kirjassaan siionismia kansallissosialismiin. Siionismi on juutalaisten kansallisuusaate, joka on kannattanut kansallisen kodin perustamista juutalaisille Israeliin. En sano Palestiinaan, koska Palestiinan valtiota ei ole koskaan ollutkaan. Historiallisestihan kyse on siitä, että roomalaiset aikoinaan antoivat alueelle nimen Palestiina hallitessaan aluetta.

Kirjan ilmestymisestä on ilmeisesti jonkin verran aikaa ja sittemmin Kneissl on muuttanut kantojaan Israelia kohtaan myötämielisemmiksi, kuten israelilainen englanninkielinen sanomalehti Yedioth Ahronoth toteaa uutisartikkelissaan. Lehti toteaa myös Kneisslin olevan epädogmaattinen käsityksissään.

Mutta jos silti palattaisiin kyseiseen vertaukseen. Kansallissosialismin pyrkimyksiin kuului terveen ulkoilmaelämän ja eläintensuojelun lisäksi myös kyseenalaisia asioita. Sellaisia kuin johtajaperiaatteen korottaminen kauas demokratian edelle, poliittinen väkivalta, kovanlaisten keskitysleirien perustaminen poliittisille vastustajille, homoseksuaaleille ja Jehovan todistajille. He aikoivat alistaa slaavit orjatyövoimaksi, ja alun perin heidän oli ollut tarkoitus kärrätä kaikki juutalaiset Madagaskarille ja jättää heidät sinne ilman huoltoa, mutta kun Kuninkaallinen laivasto oli liian voimakas merillä, niin he päättivät tuhota juutalaiset kokonaisuudessaan fyysisesti sukupuuttoon. Päätös tehtiin muodollisesti ja jossain mielessä epämuodollisesti vuonna 1942.

Kansallissosialistien repertuaariin kuului myös kaikkien sodankäynnin sääntöjen hylkääminen, sotavankien ja siviilien summittaista murhaamista ja rituaaliksi jähmettynyttä kiduttamista ja raakuutta.

Kun taas siionismi on vain juutalaisten kansallisuusaate, joka ei sisällä mitään em. kansallissosialismin huonoista puolista. Israel on kukoistava demokratia, juutalainen uskonto, islam ja kristinusko ovat maassa sallittuja ja Tel Aviv on alueen homoseksuaalien Mekka. Alkuperäisessä Mekassahan homoseksuaalisuus ei ole tänä päivänä sallittua.

Jos taas puhutaan nk. miehitettyjen alueiden asukkaiden tilanteesta, niin itsepä ovat soppansa keittäneet.

Juutalaisilla oli oma valtio tai omia valtioita alueella yli 2000 vuotta sitten. Viimeisen näistä itsenäisyyden nutistivat roomalaiset vuonna 63 eKr. Sen kävi suorittamassa herra nimeltä Pompeius Magnus. Alueella sijaitsevat myös juutalaisten pyhät paikat.

Juutalaiset ryhtyivät kahteen mittavaan kapinaan Rooman valtaa vastaan. He hävisivät molemmat, ja roomalaiset tappoivat runsaasti juutalaisia samoin kuin ottivat näitä orjiksi. Juutalaisia kiellettiin asumasta enää Jerusalemissa.

Kristinusko valtasi alaa, aluksi varsinkin Rooman valtakunnan itäosissa, ja pikku hiljaa alue kristillistyi.

600-luvulla arabimuslimit hyökkäsivät uskontonsa opinkappaleisiin kuuluvan pyhän sodan vuoksi Itä-Rooman kimppuun ja juutalaiset joutuivat kokemaan sitten heidän alaisuuttaan pitemmän aikaa. Sekään ei ollut herkkua, sillä islamiin kuuluu profeetta Muhammadin kehittämä ajatus siitä, että ei-muslimit ovat ali-ihmisiä.

Ennen 1800-lukua asutus alueella oli harvaa. Se oli siihen aikaan Turkin omistuksessa. Sitten sinne alkoi muuttaa juutalaisia, jotka ostivat sitä huonotuottoista maata, jota turkkilaiset ja arabimaanomistajat suostuivat heille myymään ylihintaan. Juutalaisten saapuminen piristi alueen talouselämää ja alueelle muutti ympäröivästä arabimaailmasta runsaasti arabeja suhteellisen korkeiden palkkojen houkuttamina.

1920-luvulla aluetta Kansainliiton mandaattialueena hallinneet britit erottivat mandaatin alueesta Jordan-joen itäpuolisen alueen. Sinne perustettiin arabivaltio Transjordania, jonka nimi myöhemmin muuttui Jordaniaksi. Jordanian lain mukaan maassa ei saa asua juutalaisia.

YK oli toisen maailmansodan jälkeen ehdottanut alueen jakamista juutalais- ja arabivaltioiksi. Israelille oli määrä kuulua jaossa mm. Negevin autiomaa. Arabit, myös paikalliset arabit, kieltäytyivät jaon suorittamisesta. He halusivat itselleen koko alueen ja juutalaisten olevan toisen luokan kansalaisia, kuten hyvä islamilainen tapa kuuluu. Kun Israel sitten itsenäistyi vuonna 1948, sitä ympäröivät arabimaat hyökkäsivät maahan ja osa paikallisista arabeista oli mukana hyökkäyksessä. Vastoin odotuksia Israel voitti sodan. No, eiväthän Israelin juutalaiset halunneet suin surminkaan kokea toista holokaustia.

Egypti otti hallintaansa Gazan kaistan ja Jordania Länsirannan (nimitys tarkoittaa Jordan-joen länsirantaa). Kumpikaan maista ei perustanut hallitsemalleen alueelle Palestiinaa, mutta Jordania tuhosi siellä juutalaisten synagogat.

Jordania myöskin aloitti sodan Palestiinan vapausjärjestöä (PLO) vastaan ja karkotti sen maasta.

PLO suoritti terroritekoja Israelin juutalaisia vastaan. Ja arabimaat aloittivat vielä useita sotia Israelia vastaan mutta hävisivät ne kaikki. Vuoden 1967 sodassa Israel valtasi itselleen Länsirannan ja Gazan kaistan. Sittemmin Egypti ja Jordania ovat ilmaisseet luopuvansa alueista. Tosin ne eivät ole olleet enää heidän luovutettavissaan.

PLO ei ole luopunut aikeestaan hankkia koko alue, myös Israelin alue, omaan hallintaansa. Sen peruskirjassa on lukenut lauselma Israelin tuhoamisesta ja lukee edelleen. Mutta se esittää haluavansa rauhaa, ja jotkut länsimaissa uskovat sen vakuuttelut. Mutta PLO ei siltikään ole vielä luopunut terrorismista, ei hyväksynyt Israelin olemassaoloa eikä siten ole myöskään yrittänyt myötävaikuttaa siihen, että Israel saisi tulevaisuudessa turvalliset ja tunnustetut rajat.

Myöskin Arabiliitto edelleen vastustaa Israelin olemassaoloa. Egyptillä ja Jordanialla tosin on olemassa rauhansopimukset nykyään Israelin kanssa.

Nk. miehitettyjen alueiden palestiinalaiset tai selvä enemmistö heistä tekevät parhaansa, jotta koskaan ei tulisi syntymään itsenäistä arabien Palestiinaa. Israelilla ei ole kerta kaikkiaan syytä luottaa näihin palestiinalaisiin.

Israelin omalla valtio-alueella asuvat palestiinalaiset ovat taas olleet suhteellisen rauhallisia. Heillä on samat kansalaisoikeudet kuin Israelin juutalaisillakin.

Samalla lailla kuin nk. miehitettyjen alueiden palestiinalaisten enemmistö sekä arabimaat suhtautuvat Israeliin myös uusnatsit. Islamille ja kansallissosialismille ovat yhteistä juutalaisvastaisuus ja totalitarismi.

Niin että sanoisin, että on olemassa parempaa nationalismia ja kehnompaa nationalismia.

tiistai 19. joulukuuta 2017

Pohjois-Korean keskitysleirit ovat vielä pahempia kuin Auschwitz

Kokoomushenkisessä Verkkouutiset-verkkolehdessä julkaistussa uutisartikkelissa kerrotaan, että vastikään julkaistun Asianajajien kansainvälisen liiton IBA:n kolmen tuomarin tekemässä raportissa kerrotaan Pohjois-Korean keskitysleireillä vallitsevan sen verran kauheat olot, että olisi syytä viedä maan niissä tekemät rikokset sopivan tuomioistuimen käsiteltäviksi.

Inquiry on Crimes Against Humanity in North Korean Political Prisons -raportissa kerrotaan järjestelmällisistä murhista – myös pienten lasten murhista, kidutuksista, kristittyjen kiduttamisesta ja tappamisesta heidän uskontonsa perusteella, raiskauksista, pakkoaborteista, nälkiinnyttämisestä ja lukemattomiin kuolemiin johtavista ylitöiden teettämisestä.

Pohjois-Korea kieltää syyllistyneensä rikoksiin. No eiväthän ne olekaan rikoksia Pohjois-Koreassa.

IBA:n tuomareista Thomas Buergenthal oli lapsena ollut Saksassa Auschwitzin ja Sachsenhausenin keskitysleireillä ja Kielcen getossa. Hänen luonnehdintansa mukaan olosuhteet Pohjois-Korean keskitysleireillä ovat yhtä kaameita tai pahempia kuin ne, jotka hän itse lapsena koki.

Se on aika paljon se.

Englanninkielinen raportti löytyy täältä.

Ruotsilla hyvä lakiehdotus, jonka mukaan seksiin tulee olla molempien osapuolten selvä suostumus, mutta siinä on yksi vika

Ylen sivuilla julkaistui uutisartikkeli, jossa kerrotaan, että Ruotsin hallitus ehdottaa vuosia harkinnassa ollutta lakia, jonka mukaan seksi olisi kiellettyä henkilön kanssa, joka ei ole nimenomaisesti sanonut kyllä tai aktiivisesti osoittanut halukkuutta olla mukana.

Kuulostaa hyvältä, mutta Ruotsin hallitus ei tässä ole ottanut riittävästi huomioon monikulttuurisuutta.

Lakihankkeesta huolimatta uskontonsa islamin perustanutta profeetta Muhammadia kunnioittavat muslimit saattavat edelleen olla sitä mieltä, että ei-muslimit ovat ali-ihmisiä, että ei-islamilaisittain pukeutuva nainen on huora jota saa kohdella miten haluaa, että ei-sukulaismiestä silmiin katsova nainen on seksiä haluava huora ja että islamia kannattamattomia naisia saa pitää seksiorjina.

Mutta toki on olemassa edelleen niitäkin muslimiperheeseen syntyneitä, jotka eivät pidä profeetta Muhammadista.

maanantai 18. joulukuuta 2017

Uni olemisesta erikoisjoukkojen koulutuksessa

Näin vähän aikaa sitten seuraavanlaista unta:

Olin erikoisjoukkojen koulutuksessa. Se oli rankkaa, mutta selvisin siitä kunnialla. Unessa ei kovin yksityiskohtaisesti kyllä näytetty koulutusta.

Keksin unessa ad hoc uuden juonenpätkän siihen. Sanoin unessa joillekin ihmisille, että sotilaskoulutukseni oli ollut varsin kallista, ja olin ehtinyt olla äskettäisessä sodassa vain viikon.

PS. vielä saman vuorokauden sisällä: Oikeasti olisin liian vanha – 47-vuotiaana – minkä tahansa erikoisjoukkojen koulutukseen ja toiseksi olen kaikkea muuta kuin luonnostaan sotilas. Joten järjetön uni oli.

Islam ja kansallissosialismi rinnastettuina keskenään

Jos kannatat suurmoskeijaa Helsinkiin, niin sinun tulee myös kannattaa uusnatsien suurkulttuurikeskusta Helsinkiin. Molemmissa on kysymys samassa määrin ihmisoikeuksista.

Jos suhtaudut suvaitsevaisesti muslimeihin, niin sinun tulee suhtautua suvaitsevaisesti myös uusnatseihin.

Jos islam on rauhan uskonto, niin kansallissosialismi on rauhan oppi.

lauantai 16. joulukuuta 2017

Pikkujouluruokaa; auktoriteettiani ei kunnioitettu

Eilen perjantaina oli yhdistykseni toimipisteessä jouluruokailu. Tavallisesti ruokailu maksaa 3,5 euroa, mutta nyt se maksoi tasan viisi euroa. Lautasilleni mätettiin kaksi perunaa, kolme kinkkukäärylettä, lanttu- ja porkkanalaatikkoa ja rosollia. Itse mätin niille yhden karjalanpiirakan munavoilla sekä kurkkutomaattisalaattia. Juomaksi otin lasillisen kotikaljaa. Sain palanpainikkeeksi myöskin lasillisen glögiä.

Ruoka oli hyvää ja sitä sai varsin tarpeeksi.

Melko lailla välittömästi ruokailun jälkeen lähdin ensimmäisen olutkollegani Jannen ja erään tavallisen kokoisen Jukan kanssa lenkille Lammaslammen ympäri. Jälkimmäistä nimitetään tavallisen kokoiseksi Jukaksi sen vuoksi, että aikoinaan toimipisteessä vaikutti henkilö, jota kutsuttiin pitkäksi Jukaksi. Silloin em. Jukka oli saanut lempinimekseen pikku-Jukka, jotta hänet olisi voitu erottaa pitkä-Jukasta. Kun pitkä-Jukka oli myöhemmin lähtenyt muille maille, niin pikku-Jukka sai ylennyksen tavallisen kokoiseksi Jukaksi.

Kysyin erästä usein lenkillä mukana ollutta Marjoa myös mukaan, mutta tämä pelkäsi loskaa. Keli lammenympäryslenkillä oli kuitenkin pitkälle optimaalinen. Lunta oli jonkin verran maassa, mutta se oli sillä hetkellä päivää vielä melko kuivaa. Palattuamme lenkiltä sanoin Marjolle, että olin nähnyt loskaa ainoastaan yhdessä kohdassa, jossa parin sentin levyinen puro oli kulkenut kävelytien yli.

Sitten koitti nk. kinkkubingo. Eli pelattiin bingoa, ja päävoittona oli kinkku. Menin tavallisen kokoisen Jukan kanssa takahuoneeseen höpisemään voidaksemme viettää aikaa rauhassa. Marjo seurasi pian perässämme ja ihmetteli, että miksi emme olleet hänelle muistaneet kertoa, että menemme sinne. Jukka lähti jo joidenkin minuuttien kuluttua pois ja jäin Marjon kanssa höpisemään kaksistaan.

Jossain vaiheessa huomasimme, että eräs yhdistyksen kävijöistä nukkui vieressämme sohvalla.

Lopulta huomasimme bingon loppuneen ja palasimme yleistilaan.

Sitten näytin kaikelle kansalle aamulla veljentyttärelleni joululahjaksi ostamani melko paljon pankkitiliäni syöneen leegopoliisiautojutun.

Jonkin ajan kuluttua alkoi perinteinen tiistai-iltapäivän yhteislaulu. Tällä kertaa lauloimme ainoastaan joululauluja ajankohdan vuoksi. Kun oli määrä laulaa kappale, jossa sanotaan latinaksi "Gloria in excelsis Deo" eli kunnia Jumalalle korkeuksissa, niin evästin osallistujia, että Jeesuksen aikaan "excelsis" lausuttiin "exkelsis".

Mutta porukka lauloi sanan kuitenkin ääntämyksellä "exselsis". Kirotut munkkilatinistit! Auktoriteettiani ei kunnioitettu! Siteeraan Eric Cartmania: "They didn't respect my authoritah!"

Yhtä laulua laulaessa minusta etuoikealla istuva nainen liikuttui kyyneliin. Laitoin sanat sisältävän A4:n naamani eteen, jotta en enää näkisi hänen naamaansa. Mutta nyyhkytys kuului edelleen.

Loppuaika vietettiin pienessä seurassa keskenämme jutellen. Ennen kolmea minäkin lähdin muutaman muun ohella "kerholta", kuten itse tapaan paikkaa nimittää. Lumi oli alkanut jo sulaa. Oli loskaista. Se vahvisti Marjon halun mennä kotiinsa bussilla sen sijaan että olisi kävellyt.

perjantai 15. joulukuuta 2017

Ei feminismiä vaan tasa-arvoa!

Joku presidenttiehdokas Tuula Haatainen (sd.) haluaa Uuden Suomen uutisartikkelin mukaan feministisen ulkopolitiikan osaksi Suomen hallitusohjelmaa ja Euroopan unionia.

Itse kannattaisin mieluummin maskulistisen ulkopolitiikan ottamista osaksi Suomen hallitusohjelmaa ja Euroopan unionia. Termi maskulismi tarkoittaa sukupuolten tasa-arvoa ajavaa aatetta. Feminismi ei ole erityisen tunnettu sukupuolten tasa-arvon ajamisesta vaan ennen kaikkea siitä, että ajetaan vain naissukupuolta olevien todellisia tai kuviteltuja etuja ja jätetään miessukupuolta olevien ihmisten tasa-arvo-ongelmat huomiotta.

Maskulismi sopii sukupuolten tasa-arvoa ajavan aatteen nimeksi feminismiä paremmin, koska se ei ole terminä aikojen saatossa niin paljoa kompromettoitunut.

Vertailun vuoksi voisi sanoa, etteivät myöskään sellaiset termit kuin marxismileninismi, kansallissosialismi ja islam sovi tällaisen aatteen nimeksi.

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Uni aikeesta tehdä yritysreissu Kreikkaan

Kun olin 10.11. Herran vuonna 2017 tullut riennoiltani kotiini ja nauttinut välipalan, minä menin punkkaani viettämään aikaani löhöämällä. Minulle harvemmin tapahtuu nykyään sellaista päiväsaikaan, mutta tällä kertaa nukahdin. Ja näin unta.

Uneni oli sellainen, että olin ilmeisesti Yhdysvalloissa, olin jonkin tärkeän yrityksen palveluksessa ja esimies tai jokin käski minun lähteä tapaamaan jotain tärkeää henkilöä Kreikkaan.

Tässä välissä voisin mainita, että olen elämäni aikana kovin vähän matkustanut minnekään Suomen ulkopuolelle. Siinä eroan veljistäni, jotka ovat nähneet maailmaa melkoisen paljon. Lisäksi se on nykyään periaatteeni, että en matkusta enää minnekään tai matkustan korkeintaan mökille, jonne henkilöautolla pääsee hyvissä olosuhteissa periaatteessa tunnissa, jos ei ole tarvetta pysähdellä matkalla.

Rupesin unessa järjestämään matkaani. Minun piti ruveta katsomaan lentoaikatauluja ja ostamaan lentolippua. Valitettavasti työpaikan (ainoa?) tietokone oli varattu. Siihen oli juuri mennyt istumaan eräs valve-elämän tuttuni. Sanoin hänelle, että tarvitsisin tietokonetta tähän asiaan, ja hän taisi sanoa, että pääsisin sille kohta.

Uni oli pistänyt hieman mutkia suoriksi. Sillä kun olin menossa tietokoneelle, niin kello oli unessa jo vähän yli neljä. Ja vielä samana iltana minun oli ollut määrä tavata kyseinen henkilö Kreikassa. Luulen, ettei matka ole viime vuosina kauheasti nopeutunut siitä kun viimeksi olen ollut lentokoneessa. Joten se kestäisi oikeassa elämässä huomattavan paljon pitempään kuin noin tunnin, johon olin varautunut unessa.

Uneni päättyi siihen, että kahdesta olutkollegastani ensimmäinen soitti minulle. Jouduin heräämään ja vastaamaan puhelimeen. Paha kurki.

maanantai 11. joulukuuta 2017

Kristityille valppauden tulisi olla tärkeä asia

Olen tavannut aina sanoa, että Jumala ei suojele kristittyjä tyhmyydeltä. Kysymys tämän jälkeen kuuluukin, että millä lailla nämä sitten voisivat välttyä tyhmänä olemiselta. Olen sitä mieltä, että oikea vastaus kysymykseen on valppaus.

Vapaus on mahdollisuutta noudattaa järjellistä moraalilakia. Kun kerran Jumala on siivonnut kristittyjen yliskamaria, niin on kristityn itsensä asia saattaa asia loppuun asti olemalla valpas. Älkää siis sortuko epävalppauteen ja sen myötä tyhmyyteen.

Asiaan liittyy jollakin lailla se, että yli tuhatviisisataa vuotta sitten roomalainen herra nimeltä Augustinus lausui teoksessaan De Genesi ad Litteram ("Genesiksen kirjaimellisesta tulkinnasta") seuraavanlaisia:
Ei ole harvinaista, että jotain maasta, taivaasta, muista tämän maailman alkuaineista, tähtien liikkeistä ja kierrosta tai jopa koosta ja etäisyyksistä, auringon ja kuun määrätyistä pimennyksistä, vuosien ja vuodenaikojen kulusta, eläinten luonnosta, hedelmistä, kivistä, ja muista sellaisista asioista voidaan tietää mitä suurimmalla varmuudella järkeilemällä tai kokemuksen kautta, jopa ne jotka eivät ole kristittyjä. On siten liian häpeällistä ja turmiollista, ja suuresti vältettävää, että hänen [ei-kristityn] tulisi kuulla kristityn puhuvan niin idioottimaisesti näistä asioista vieläpä yhtäpitävästi kristillisten kirjoitusten kanssa, että hän saattaisi sanoa, että kykenisi hädin tuskin olemaan nauramatta nähdessään kuinka täydellisen väärässä ne ovat. Tämän valossa ja pitämällä se jatkuvasti mielessä Genesistä käsitellessä olen, siinä määrin kun kykenin, selittänyt yksityiskohtaisesti ja esittänyt harkittavaksi hämärien kohtien merkitykset, pitäen huolta siitä etten myönnä äkkipikaisesti oikeaksi jotain yhtä merkitystä ja ole puolueellinen toiselle ja mahdollisesti paremmalle selitykselle.

[...] jos kukaan, joka ei ymmärrä jumalallisen kaunopuheisuuden sävellajia, löytää jotain näistä asioista [fyysistä kaikkeutta koskien] kirjoistamme, tai kuulee samaa noista kirjoista, niin että se vaikuttaa olevan ristiriidassa hänen omien järjellisten kykyjensä havaintojen kanssa, antakaa hänen tietää, että nämä muut asiat eivät ole millään tavalla tarpeellisia kirjoitusten antamien varoitusten, kertomusten tai ennustusten kannalta. Lyhyesti, on sanottava että kirjailijamme tiesivät totuuden taivaista, mutta ei ollut heidän kauttaan puhuneen Jumalan Hengen tarkoituksena opettaa ihmisille mitään mikä ei olisi hyödyksi heidän pelastukselleen.

lauantai 9. joulukuuta 2017

Eugeniikan kannatuksesta lyhyesti

Konservatiivit ovat vanhastaan vastustaneet eugeniikkaa eli rotuhygieniaa, kun taas edistykselliset ovat kannattaneet sitä.

Eugeniikassa on kyse ihmisten jalostamisesta väestön parantamiseksi sukupolvien myötä. Konservatiivit ja kristilliset piirit, varsinkin katoliset sellaiset, tapasivat aikoinaan vastustaa eugeniikkaa vanhanaikaisessa uskonnollispohjaisessa vastahankaisuudessaan kaikkea uutta ja kivaa kohtaan. Marxilaiset sosialidemokraattiset puolueet taas tapasivat uskontokriitikkoina ja edistyksen kannattajina melko lailla kannattaa sitä. Tosin Suomessa sellaista porukkaa taisi olla sosialidemokraateissa vähemmän. Muistaakseni.

Tuli sitten ehtoo ja tuli aamu ja tuli Adolf Hitler. Hänkin kannatti eugeniikkaa ja vei homman sitten myös melko pitkälle. Hän antoi murhata monien muunlaisten ihmisten lisäksi paljon myöskin psyykkisesti sairaita ja kehitysvammaisia. Kun asia kävi Saksassa itsessään ilmi, siellä monet uskalsivat kauhistella ja paheksua asiaa. Mutta Hitler jatkoi ohjelmaa siitä pitäen salassa. Mahdollisimman salassa hän muuten harjoitti juutalaisten murhaamistakin.

Hitler lopulta hävisi sodan. Koska eugeniikan johdonmukainen toteuttaminen näytti tuottaneen Saksassa ja sen valtaamilla alueilla tuloksia, niin maailma kauhistui, ja sitten päätettiin olla niin kuin ei olisi koskaan itse kannatettu eugeniikkaa. Tällaiseen ratkaisuun päätyivät varsinkin edistykselliset.

Tosin on mielestäni hyvä, että he lopulta päättivät luopua eugeniikan kannattamisesta. Mutta oma historia kannattaisi tunnustaa, ettei olla kuin Jehovan todistajat, jotka ovat historian aikana muuttaneet useaan otteeseen teologiaansa olemalla kuitenkaan tunnustamatta asiaa kenellekään.

Eugeniikan jälkiä löytyy kuitenkin nyky-yhteiskunnastakin. Sikiöseulonnoissa kun pyritään poistamaan sellaisia potentiaalisia yksilöitä syntymästä, "jotka olisivat taakka vanhemmilleen ja yhteiskunnalle". Aina tällaisessa ei kuitenkaan ole kysymys rodunjalostuksesta. Esim. Downin syndrooma on sellainen kehitysvamma, että se heikentää rajusti jälkeläistentuoton mahdollisuuksia.

perjantai 8. joulukuuta 2017

Vähemmistöjen suojelusta melkoisen lyhyesti

Vähemmistöjä tulee suojella. Oletetaanpa ihan harjoituksen vuoksi, että uusnatsit rähinöivät muita ihmisiä enemmän. Siksi, jos tehtäisiin esim. dokumentaarista sarjaa metrovartijoiden työstä, niin sarjassa tulisi häivyttää uusnatsien osuus rähinöinnistä uusnatsien maineen suojelemiseksi. Jos näin ei tehtäisi, se olisi rasismia.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Suomi 100 vuotta -itsenäisyyspäiväviesti

Kollaa kestää!

Suomi itsenäistyi sata vuotta sitten. Lisäksi tänään on Suomen itsenäisyyspäivä 6. joulukuuta Herran vuonna 2017.

Wikipediassa sanotaan:
Svinhufvudin senaatti eli Suomen hallitus luki laatimansa itsenäisyysjulistuksen 4. joulukuuta 1917 eduskunnalle, joka hyväksyi sen kaksi päivää myöhemmin porvaripuolueiden äänin 100–88. Äänestyksessä hävinneessä sosialidemokraattien vastaehdotuksessa vaadittiin itsenäistymisneuvotteluita Venäjän hallituksen kanssa, perustuen neuvostohallituksen julistukseen kansojen itsemääräämisoikeudesta. Itsenäisyysjulistukseen kuului maininta toimenpiteistä, "jotka hallitus on sitä varten tarpeelliseksi ilmoittanut", eli neuvottelematta neuvostohallituksen kanssa. Julistuksen hyväksymispäivä, 6. joulukuuta vakiintui myöhemmin Suomen kansallispäiväksi, itsenäisyyspäiväksi.
Sosialidemokraatit olivat itse asiassa vanhastaan kannattaneet Suomen itsenäistymistä. Osa porvarillisista yksilöistä oli kääntynyt sitä kannattamaan vasta sitten, kun Vladimir Iljitsh Leninin johtamat nk. bolshevikit olivat Saksan kannustamana ja avustamana tehneet nk. lokakuun vallankumouksen Venäjällä 7. ja 8. päivinä marraskuuta vuonna 1917 eli kaapanneet vallan omiin käsiinsä aseellisesti. Saksan tarkoituksena oli ollut saada tempauksensa avulla Venäjä irrotettua ensimmäisestä maailmansodasta.

Suomen eduskunta oli julistautunut korkeimman vallan käyttäjäksi 15.11.1917. 6. päivänä joulukuuta tuli sitten tämä virallinen päätös itsenäistymisestä.

4. tammikuuta vuonna 1918 Neuvosto-Venäjä tunnusti Suomen itsenäisyyden. Länsivallat sekä Ruotsi eivät olleet halunneet tunnustaa Suomen itsenäisyyttä ennen kuin Venäjä olisi tehnyt sen. Myöskin Saksa kannusti Suomea pyytämään Venäjän uudelta hallinnolta itsenäisyyden tunnustamista. Niinpä Suomi lähetti valtuuskunnan Venäjälle pyytämään sitä. Pidettiin tarkkaan huoli siitä, että saataisiin varma tieto myöskin Venäjän johtajan V. I. Leninin hyväksynnästä maamme itsenäisyydelle. Kun Neuvosto-Venäjä mukaan lukien Lenin olivat homman hoitaneet, niin länsivallat, Ruotsi ja Saksa tunnustivat yksi toisensa jälkeen maamme itsenäisyyden.

Kevättalvella vuonna 1918 käynnistyi Suomen kansalaissota. Sodanlietsojat olivat kyenneet määräämään Suomen sosialidemokraattisen puolueen suunnan, koska nk. bolshevikit olivat kannustaneet puolueen jäseniä väkivaltaiseen vallankumoukseen.

Porvarillisten ihmisten ja sosialidemokraattien välille oli jo aikaisin syntynyt railoa. Kumpaakin osapuolta vaivasi epäluulo toisia kohtaan. Kilpaa oli perustettu järjestyskaarteja. Sosialidemokraatit perustivat punakaarteja ja porvarilliset valkokaarteja eli suojeluskuntia. Osa valkokaarteista synnytettiin alun perin murtamaan lakkoja. Osapuolet myöskin kilpaa varustautuivat aseilla.

Ensimmäisen maailmansodan aikana oli Suomessa koettu vakavaa elintarvikepulaa, joka osaltaan oli ajamassa sosialidemokraatteja vallankumouksen joukkoihin. Myöskin työläisiä raivostutti yhteiskunnallisen uudistustyön jumittaminen.

Valkoiset lopulta voittivat kansalaissodan ja osittain saksalaisten avulla, vaikka olisivat he sen voittaneet myös ilman sitä. Valkoisen puolen käytössä oli paljon enemmän sotilaallista asiantuntemusta kuin punaisilla. Punaiset kykenivät sodassa turvautumaan joidenkin neuvostovenäläisten sotilasasiantuntijoitten lisäksi vain järjestötyökokemukseensa.

Onneksi Saksa kuitenkin hävisi ensimmäisen maailmansodan, sillä valkoisen puolen Suomelle hääräämän saksalaisen kuninkaan myötä ja palkkioksi saksalaisten sotilaallisesta avusta valkoisille Suomi olisi tullut alistetuksi Saksan alusmaaksi.

Suomesta tuli tasavalta.

Suomen kansalaissota ei ollut puhtaasti luokkasota, vaikka oli se sitäkin. Nk. torpparikysymyksen ratkaisemista pidettiin maassamme laajalti tärkeänä, ja torppareita taisteli yhtä paljon valkoisten kuin punaisten puolella. Pitkälle ruotsinkielinen yläluokka luonnollisesti oli valkoisten puolella. Muuten vastakkain olivat suuressa määrin kaupunkien työläiset ja maaseudun itsenäiset talonpojat.

Kansalaissodan jälkeen seurasi kurinpalautus. Jotkut sosialidemokraateista teloitettiin. Kuitenkin paljon useammat punaisten puolella taistelleista kuolivat nälkään tai aliravitsemuksen aiheuttamiin sairauksiin valkoisten vankileireillä.

Kansalaissota jätti melko pysyviä haavoja suomalaiseen sieluun.

Monet oikeistolaisemmat ihmiset ajattelivat, että vasta vapaussota-kansalaissota saattoi loppuun maamme irrottautumisen Venäjästä ja siksi valkoisen armeijan voitonparaatin päivä 16. toukokuuta olisi sopiva valtiollisen juhlan päiväksi. Vasemmisto taas ajoi itsenäisyyspäiväksi marraskuun 15. päivää, jolloin eduskunta oli julistautunut korkeimman vallan käyttäjäksi Suomessa. Kompromissiksi muodostui joulukuun 6. ihan sattumalta, kun vuonna 1918 akateemiset piirit järjestivät sinä päivänä juhlan sen kunniaksi, että itsenäisyysjulistuksen hyväksymisestä oli kulunut vuosi. Se ratkaisi asian.

Mutta torpparikysymys ratkaistiin maareformilla.

Suomen leninistishenkinen kommunistinen puolue kuitenkin perustettiin Moskovassa vuoden 1918 elokuussa. Sen kannattajiksi ryhtyi varsin suuri osa väkivaltaista vallankumousta kannattaneista suomalaisista. Sosialidemokraattinen puolue taas käänsi ruoriaan reformistisemmille linjoille. Ihmiskasvoinen ja täysipäinen bernsteinilaisuus alkoi kukkia puolueessa.

Suomi säilytti koko sotien välisen ajan demokraattisen valtiosääntönsä toisin kuin eteläiset naapurimaat Viro, Latvia ja Liettua. Äärioikeisto murskattiin 1930-luvulla ja samoin oli marxistileninistinen eli kommunistinen puolue ollut kielletty kaiken aikaa. Myöskin kommunistien hallitsemat julkiset järjestöt lakkautettiin eduskunnan päätöksellä vuonna 1930.

Suomi eheytyi kansakuntana 1930-luvulla. Suojeluskuntajärjestö ei kohta merkinnyt enää monillekaan työläisille ennen kaikkea muuta lahtareita. Työväestön suhteet kansalaissodan voittaneeseen kenraaliin, myöhempään marsalkka Mannerheimiin lientyivät.

Kansallissosialistisen Saksan ja Neuvosto-Venäjän seuraajaksi perustetun Neuvostoliiton vuoden 1939 elokuussa keskenään solmiman hyökkäämättömyyssopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan nojalla Saksa luovutti Suomen Neuvostoliiton vaikutuspiiriin, ja niinpä Neuvostoliitto saattoi aloittaa hyökkäyksen Suomeen marraskuun viimeisenä päivänä vuonna 1939. Sitä ennen Saksa ja Neuvostoliitto olivat jakaneet Puolan keskenään. Suomalaiset taistelivat Neuvostoliittoa vastaan melko lailla yhtenäisenä rintamana. Jopa useimmat kommunistit kokivat Neuvostoliiton hyökkäyksen epäoikeutettuna.

Neuvostoliiton punaiset ilmavoimat myöskin pommittivat siviileitä.

Vuoden 1940 tammikuussa tapahtui nk. tammikuun kihlaus kun työnantajat hyväksyivät ammattiyhdistysliikkeen neuvotteluosapuoleksi työmarkkina-asioissa.

Huolimatta Suomen melko menestyksellisestä vastarinnasta voimasuhteet sodan puolustavan ja hyökkäävän osapuolen välillä olivat siinä määrin epäsuhtaiset, että lopulta Suomen oli pakko taipua Neuvostoliiton rankkoihin rauhanehtoihin, joihin kuului maamme taloudellisesti tärkeimmän alueen Karjalan kannaksen luovuttaminen Neuvostoliitolle.

Talvisodan päättäneen rauhan jälkeen Neuvostoliitto käyttäytyi Suomea kohtaan kuin se aikoisi ennen pitkää saattaa edellisen hyökkäyssotansa päätökseen. Tämä aiheutti Suomessa suuria pelkoja. Ja sotahan siitä taas syttyi. Ja Suomen rinnalla oli tässä sodassa natsi-Saksa, joka oli pettänyt aiemman liittolaisensa Neuvostoliiton.

Toinen sota päättyi myöskin Neuvostoliiton voittoon ja koittivat taas rankat rauhanehdot.

Sitten kommunistinen puolue jouduttiin sallimaan Suomessa. Suomen puolustuskyvyn kannalta tärkeä Suojeluskuntajärjestö samoin kuin samaa asiaa tukenut naisten Lotta-järjestö jouduttiin lakkauttamaan "fasistisina" järjestöinä, vaikka Neuvostoliitto oli paljon Suomea fasistisempi. Neuvostoliiton fasistisuudesta olkoot esimerkkeinä voimaperäinen ihmisten mukaan lukien työläisten oikeuksien halveksunta, vankileirien saariston keksiminen ja ottaminen osaksi yhteiskunnallista käytäntöä ja Stalinin kauden jälkeen käyttöön otettu poliittinen psykiatria. Suomen ilmavoimat joutui myöskin luopumaan vuonna 1918 perustamisensa yhteydessä käyttöönsä ottamastaan sinisestä hakaristitunnuksesta, vaikka silläkään ei ollut mitään tekemistä Italian fasismin saatikka Hitlerin Saksan kanssa.

Sitten koitti suomettumisen aika. Kristillistä liittoa ja Perustuslaillisia lukuun ottamatta kaikki Suomen eduskuntapuolueet nuoleskelivat kilpaa idän voittajaa, suurta Neuvostoliittoa, totalitaristisen ideologian mukaan hoidettua ja järjestettyä suurvaltaa.

Lopulta kävi vuosina 1989-1991, että Neuvostoliiton satellittivaltioissa Itä-Euroopassa kävi kommunistien järjestelmän romahdus ja lopulta myöskin Neuvostoliitto lakkautettiin.

Tämän jälkeen sellaiset ihmiset, jotka olivat tai olisivat aikaisemmin haukkuneet Neuvostoliiton järjestelmää kritisoivia "äärioikeistolaisiksi", omaksuivat uuden ideologian, josta käytetään nimitystä monikulturismi. Siitä eteenpäin nämä ihmiset ovat nimittäneet omaa ideologiaansa kritisoivia "äärioikeistolaisiksi". Kaikuuko täällä? Näin pyörä on keksitty uudestaan. Aina se oma hurmahenkinen ideologia on oikeassa ja maltilliset äänet ihmisyyden vastaisia tai jotain muuta sellaista. Monikulturismi on Suomessa lopulta läpäissyt koko poliittistaloudellisen ja kulttuurisen eliitin.

Sarastus-verkkolehdessä kerrotaan tänään itsenäisyyspäivänä Helsingissä järjestettävästä ihmiskasvoisesta isänmaallisesta kulkueesta seuraavaa:
Itsenäisyyspäivän perinteinen 612-juhlakulkue järjestetään tänä vuonna neljättä kertaa. Kuten aiempinakin vuosina, tapaamispaikka on Töölön tori 6.12. kello 18:30. Torilla kuunnellaan juhlapuheita ja lauletaan kansallislaulu, jonka jälkeen kulkue lähtee etenemään Hietaniemen hautausmaalle, jossa suoritetaan seppeleenlasku sankarihaudoille. Tarkempaa tietoa on saatavilla kulkueen järjestäjän eli 612.fi -yhdistyksen verkkosivuilta ja Facebook-sivulta.
Armas Yleisradiomme kohtelee kulkuetta monikulturismin ja marxismileninismin parhaiden perinteiden mukaisesti. Uutisartikkelissaan Oliko Töölöntorille suunnitellulla lastentapahtumalla vain tarkoitus estää 612-soihtumarssi? Järjestäjät kiistävät Yle kertoo kulkueen "profiloituneen äärioikeistolaiseksi". Yle ei kerro tätä uutisartikkelissaan, mutta se itse mielellään profiloi toimituskuntaa vähemmän miellyttäviä ihmisiä tällä leimakirveellä, siis myös sellaisia ihmisiä, jotka vastustavat poliittista väkivaltaa, kiihkonationalismia ja rasismia ja kannattavat demokratiaa.

Ei ole vaikea kuvitella, että tällaiset ihmiset pitävät huonona Suomen itsenäistymistä Venäjästä 100 vuotta sitten, koska se kerran perustui aina pahaan nationalismiin.

Heistä ei ehkä voi sanoa, että aika velikultia.

...Adolf Hitler oli strategisissa kysymyksissä doktrinääri, toisin kuin Josif Stalin. Mutta molemmat olivat kusipäitä. Olkaamme itsenäisiä älkäämme taipuko orjuuden ikeeseen.

I PS.:

Eilen tiistaina 5.12.2017 pidettiin yhdistyksessäni itsenäisyyspäiväjuhlat hieman etuajassa, koska itsenäisyyspäivänä toimipisteet ovat kiinni. Paikallisessa toimipisteessä itsenäisyyspäivään sinänsä kuulumattoman ohjelman lisäksi lausuttiin runoja ja syötiin kakkukahvit, jotka olivat hyviä. Lopuksi kuunneltiin musiikkia, sellaista joka enimmäkseen oli isänmaallista tai kansallista. Muunlaista musiikkia soitettiin enemmän sitten, kun merkittävä osa kuulijoista oli jo ehtinyt lähteä pois.

Laitoin jossain vaiheessa päivää päähäni minulle rakkaan M1-kypärän. Kyseessä on siis se kypärämalli, jonka Yhdysvaltain asevoimat ottivat käyttöön toisen maailmansodan aikana ja josta se luopui joskus Vietnamin sodan jälkeen.

Tuttuni Anne otti minusta kännykällään kuvan, kun minulla oli kypärä päässä. Otin itse kuvia kakuista. Anne lähetti ottamansa kuvan minulle. Joten pääset halutessasi näkemään Facebookista tai Diasporasta ao. kaksi kuvaa. Diasporassa kypäräkuva näkyy peukalon kokoisena, mutta sitä klikkaamalla sen saa näkymään suurempana.

II PS. Lisäksi haluaisin sanoa, että mielestäni Suomen lipun pahoinpitelemisen tulisi olla laillista. Sitä kutsutaan sananvapaudeksi.

...
III PS 16.2.2018. Aiheeseen jotenkin liittyen, voit myös niin halutessasi käydä lukemassa ainakin omasta mielestäni melko loppuun asti ajatellun tekstini Määritelmäni monikulttuurisuudelle ja monikulturismille.

maanantai 4. joulukuuta 2017

Monikulturismi ajaa maailmaa fasismiin

Sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari Tampereen yliopistosta on huolissaan. Suomalaiset kokevat poikkeuksellisen vahvasti, että enää ei olla samassa veneessä. Toisin sanoen ihmiset eivät koe aiemmassa määrin yhteenkuuluvuuden tunnetta. Näin on, vaikka tilastojen valossa Suomi on Euroopan kolmanneksi oikeudenmukaisin maa.
Näin sanotaan Ylen sivuilla julkaistussa Mika Kriikun kirjoittamassa uutisartikkelissa. Siinä sanotaan myös:
Suomen yhtenäisyyden ratkaisevat Saaren mielestä kaksi asiaa:

– Ensimmäinen asia on ilman muuta luottamus. Sekä luottamus julkiseen valtaan että luottamus toisiin ihmisiin. Se tuo sitä joustavuutta yhteiskuntaan, jota vaikeina aikoina tarvitaan. Toinen on pärjäämisen kokemus ja pärjääminen ylipäätään. Menojen pitää olla pienemmät kuin tulot pysyvästi, että ihmiset pystyvät itse tekemään elämässään valintoja. Se tuo sitä innovatiivisuutta ja joustavuutta, mitä suomalainen yhteiskunta tarvitsee.
Jaahas. Suomessa on viimeksi kuluneitten 20 vuoden aikana ajettu monikulttuurisuutta kuin käärmettä pyssyyn. Monikulttuurisuudessa on kyse siitä, että yhteiskunta on jakautunut toisiaan kyräileviin klikkeihin. Monikulttuurisuus voi tarkoittaa myöskin matalan intensiteetin sotatilaa yhteiskunnassa. Joskus se tarkoittaa jopa korkean intensiteetin sotatilaa yhteiskunnassa.

Monikulttuurisuutta ajavaa ideologiaa kutsutaan monikulturismiksi. Se on nykyisin läpäissyt yhteiskuntamme poliittistaloudellisen ja kulttuurisen eliitin. Monikulturismi on epävirallisesti Suomen valtionuskonto, kuten olen viime vuosina jaksanut blogissani todeta.

Kun maahamme on ajettu ihan tositarkoituksella monikulttuurisuutta viime ajat, niin ei ole mikään ihme, että suomalaiset, vai pitäisikö sanoa Suomen kansalaiset, eivät enää koe olevansa samassa veneessä.

Hyvinvointivaltio kyetään luomaan ja siitä kyetään kiinni pitämään parhaiten sellaisissa yhteiskunnissa, jotka ovat etnisesti, uskonnollisesti ja arvomaailmaltaan suhteellisen yhdenmukaisia. Nämä kolme asiaa nimittäin mahdollistavat yhteiskunnan sisäisen luottamuksen.

Monikulttuurisuuden levitessä pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa käy myös niin, että lopulta hyvinvointivaltion kannatus heikkenee. Jos ei kerran koeta yhteisyyttä toisten ihmisten kanssa, niin miksi sitten oltaisiin valmiita maksamaan sellaisista sosiaaliohjelmista, joista hyötyvät muunlaiset ihmiset kuin mitä itse on?

Tässä välissä kannattanee huomauttaa, että sosiaaliliberaalit ja maltilliset nationalistit ovat tässä hyvinvointivaltioasiassa käytännössä samalla puolella.

Ainoa maa, joka on aidosti monikulttuurinen ja saa pidettyä pystyssä jonkinlaisen jossain määrin tasapainossa olevan valtion ja yhteiskunnan, on kaupunkivaltio Singapore. Mutta Singapore on de facto fasistinen valtio. Vain kovalla kädellä kyetään estämään ihmisten käyminen toistensa kurkkuihin kiinni monikulttuurisessa yhteiskunnassa.

Monikulturismin ideologia tuottaa sitäkin kautta fasismia.

lauantai 2. joulukuuta 2017

Liberaalissa yhteiskunnassa tällaisen puheen tulee olla laillista ja siedettyä

Jonkun metaelokuvan ohjannut Wille Hyvönen on Helsingin sanomat -lehden artikkelin mukaan lausunut seuraavaa:
Valkoisella heteromiehellä ei ole oikeutta olemassaoloon. Olen aivan helvetin vihainen valkoisille heteromiehille, ja minulla on siihen oikeus.
Minusta ihan hyvin sanottu. Ja koska kaikesta on ihmisellä oikeus olla vihainen ja kaikkia ja kaikkia saa periaatteessa vihata, niin voitaisiin myös yhtä hyvin sanoa analogisesti vaikka:
Mustalla heteromiehellä ei ole oikeutta olemassaoloon. Olen aivan helvetin vihainen mustille heteromiehille, ja minulla on siihen oikeus.
Heteromies voitaisiin myös vaihtaa heteronaiseen tai homomieheen tai -naiseen ja musta tai valkoinen intiaaniin tai khoi-kansan jäseneen. Liberaalissa yhteiskunnassa kaiken tällaisen puheen tulee olla laillista ja hyväksyttyä.

Toivottavasti torstaina 30.11. Herran vuonna 2017 käräjäoikeuden suorittama uusnatsistisen Pohjoismainen vastarintaliike -järjestön Suomen osaston kieltäminen ei kavenna sananvapautta vaan päinvastoin laajentaa puhumisen vapautta poispäin natsismista. Me ansaitsemme ja tarvitsemme pelkästään sillä perusteella, että me olemme ihmisiä, liberaalin yhteiskunnan.

perjantai 1. joulukuuta 2017

Älkää opiskelko ruotsia vaan gandaa, juntit!

Joku kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saanut Juha Hurme oli Ylen uutisen mukaan lausunut seuraavalla tavalla kahdella kielellä lausumansa voittopuheensa lopuksi:
För er, som inte förstod vad jag nyss sa, har jag ett enkelt råd: opetelkaa ruotsia, juntit. Maailmankuvanne avautuu kummasti.
Samalla lailla varmaankin myös ruotsinruotsalaisten maailmankuva avautuisi kummasti, jos he opiskelisivat suomea. Suomen kieli on tärkeä osa Ruotsin historiaa ja suomalaiset menneinä vuosisatoina taistelivat varsin paljon Ruotsin kruunun puolesta. Ruotsin ruotsinkieliset olivat myöskin vapaamatkustajina toisen maailmansodan aikana. Nimittäin kun suomalaiset olosuhteiden pakosta joutuivat taistelemaan natsi-Saksan rinnalla ja saivat siihen aikaan ja varsinkin myöhemmin kaikkien edistyksellisten ihmisten, paitsi natsien, muslimien ja intialaisten, tuomion asiasta, niin Ruotsi sodan aikana mahdollistaen pysymisensä sen ulkopuolella myi natsi-Saksalle maan kipeästi tarvitsemaa rautamalmia ja tärkeitä tavaroita, kuten aseita.

Ja lisäksi yhteisen historiamme vuoksi suomen kieli sitoo Ruotsin osaksi Pohjoismaita. Vai oliko se sittenkin yhteinen protestanttinen uskomme, josta kantaruotsalaiset ovat muuten luopuneet kantasuomalaisiakin enemmän viime aikoina?

Toinen vaihtoehto olisi sitten se, että ei sen enempää kantaruotsalaisia kuin kantasuomalaisiakaan pakotettaisi, painostettaisi eikä indoktrinoitaisi käyttämään vuosia elämästään opiskelemaan sellaista kieltä, jota vain mikroskooppisen pieni osa Maapallon väestöstä puhuu äidinkielenään. Sillä sellaisia kieliä molemmat, niin ruotsin kuin suomen kieli, ovat. Tämä olisi ainakin liberaalia.

Jos tähän ei kuitenkaan haluta ryhtyä, niin ehdotan, että yhteiseksi pohjoismaiseksi kieleksi valitaan joku sellainen puolueeton kieli, jota ei myöskään kovin moni puhu äidinkielenään ja jolla ei myöskään ole suurempaa imperialistista menneisyyttä. Mielestäni paras ehdokas tällaiseksi kieleksi olisi ganda. Siihen liittyen voit niin halutessasi käydä lukemassa kolmen ja puolen vuoden takaisen edistyksellisen blogimerkintäni Pakkoruotsia ja muita kieliä, kuten ganda.

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Kävin kahdessa presidentinvaalikoneessa, ja ehdottivat ehdokkaaksi Laura Huhtasaarta

Kävin eilen kahdessa presidentinvaalikoneessa. Nämä olivat Ilta-sanomien ja Helsingin sanomat -lehden vaalikoneet. Itse asiassa en muita vaalikoneita vielä löytänytkään.

Ilta-sanomien vaalikoneen mielestä Perussuomalaisten Laura Huhtasaari on paras ehdokas minulle 67 prosentin mielipideosuudella. Vaalikoneen mukaan ihannepresidenttini koostuisi 35-prosenttisesti RKP:n Nils Torvaldsista, 35-prosenttisesti Laura Huhtasaaresta ja 30-prosenttisesti istuvasta presidentistä – entinen Kokoomus – Sauli Niinistöstä.

Helsingin sanomien vaalikoneen mukaan Laura Huhtasaari olisi 68 prosentin mielipideosuudella paras ehdokas minulle. Vaalikoneen mukaan ihannepresidenttini koostuisi 32-prosenttisesti Nils Torvaldsista, 36-prosenttisesti Laura Huhtasaaresta ja 32-prosenttisesti Sauli Niinistöstä.

Vaikka vaalikoneet sijaitsevat saman domain-nimen alla, niissä oli eri kysymykset.

Helsingin sanomat -lehden vaalikoneen höpötys liberalismista ja konservatismista paljastaa sen, että sen käsitys kyseisten aatteitten sisällöstä on vakavassa ristiriidassa omien käsitysteni kanssa. Vaalikone jossain määrin pitää liberaaleja vapausaatteita konservatiivisina ja yksilönvapauksien vastaisia toimia se nimittää liberaaleiksi.

Liberaali Facebook-kaverini Oula Lintula oli lausunut Facebook-päivityksessään myöskin eilen liberalismiin ja konservatismiin liittyen seuraavaa:
Presidentinvaaleissa ei ole mukana liberaaleja ehdokkaita. Ja kun tämä tunnustetaan, ei ole liberaalillekaan enää ongelma äänestää konservatiivia.
Olin itse lausunut kommenttina tuohon:
Itse ajattelen, että monikulturismi on vastoin monen luuloa vastoin liberalismia. Koko asiaa sotkee myös se, että perinteinen käsitys konservatismin ja liberalismin sisällöistä muuttui Yhdysvalloissa 1930-luvulla.
Loppuun liitän pakollisen kevennyksen. Löysin Ylen sivuilta lähes kaksi vuotta vanhan "vaalikoneen" Kuka on sinun ehdokkaasi Suomen presidentiksi vuonna 1956?. Vastasin sen kysymyksiin, ja vastauksena tuli: "Presidenttiehdokkaasi on KP:een Eero Rydman". KP tarkoittaa Kansallista edistyspuoluetta, liberaalia vuosina 1918-1951 toiminutta puoluetta.

Vaalikone kertoo ehdokas Eero Rydmanista seuraavaa:

"Suomen kansanpuolueen Eero Rydman on varatuomari, joka toimii Helsingin kaupunginjohtajana. Hänen ansioihinsa luetaan Helsingin jälleenrakentamisen käynnistäminen. Turussa syntynyttä Rydmania pidetään herrasmiesmäisenä diplomaattina, joka viihtyy seuraelämässä."

Wikipediasta löytyy myös lyhyt artikkeli miehestä. Vaalikone tarjosi myös kivan ehdokkaan vaalijulisteen nähtäväksi.

Mitä tulee oikeisiin nykyajan presidentinvaalikoneisiin, niin palaan niiden pariin sitten, kun niitä on julkistettu lisää. Niin kai käy. Odotan myös, jos vieteriukko Paavo Väyrynen saa kannattajakorttinsa kasaan. Joka tapauksessa käyn sitten myöhemmin läpi useampia vaalikoneita ja kerron niiden antamat tulokset täällä.

...
PS. 8.1.2018: Julkaisinpa äskettäin uuden samanaiheisen blogimerkinnän otsikolla Kävin presidentinvaalikoneita uudestaan ja laajemmin läpi, ja ehdottivat taas Laura Huhtasaarta.

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Trump välttelee joidenkinlaisten ihmisten nimittämistä Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen

Ylen sivuilla julkaistui uutisartikkeli Trump valkaisee Yhdysvaltain tuomioistumia: uusista tuomareista valtaosa valkoisia miehiä. Otsikossa mainittu Trump on alle kahden kuukauden kuluttua vuoden Yhdysvaltain presidenttinä toiminut Donald Trump.

Yhdysvalloissa Korkein oikeus on maan korkein tuomioistuin. Se myös viimekädessä tulkitsee maan perustuslakia.

Uutisartikkelissa sanotaan:
Presidentti Donald Trumpin tuomarinimitykset uhkaavat muuttaa kehityksen, jossa Yhdysvaltain tuomarikuntaan on pyritty nimittämään enemmän naisia, tummaihoisia ja latinoja.
Siinä sanotaan myös, että Trumppi pyrkii täyttämään virat "konservatiivisilla" tuomareilla.

Mitä jälkimmäiseen tulee, niin Yhdysvaltain presidentti saa toki täyttää virkoja perustuslain suomissa rajoissa. Aina presidentin vaihtuessa maassa vaihtuu tuhansia virkamiehiä. Nämä ovat presidentin virkaan asettamia. Joten ei ole mitään mieltä kyseenalaistaa presidentin oikeutta tähän, koska maan perustuslaissa nyt kerran on asiasta säädetty näin. Trumpin edeltäjä Barack Obama oli myös toiminut samoin. Siitä kaikilla on toki myös sama oikeus kitistä kuin näistä Trumpin nimityksistä.

Mitä taas tulee näihin muihin ihmisten määritteisiin kuten nainen, tummaihoinen ja latino, niin Yhdysvaltain presidentillä on oikeus nimittää ao. virkoihin vaikka vihreänaamaisia ihmisiä, joilla on kolme X-kromosomia ja kahdeksan lonkeroa.

Ja sitä paitsi, miksi pitäisi naisia aikaisempaa enemmän nimittää virkoihin? Kun kerran edistyksellisen katsannon mukaan sukupuolia on kymmeniä kahden sijaan. Olen oikeasti nähnyt internetissä sellaisen edistyksellisen kuvan, jossa on selostettu kaikki kymmenet sukupuolet. Ja tiedän, että edistyksellisissä piireissä ko. näkemystä arvostetaan. Paitsi ehkä Pohjois-Koreassa.

Entäs sitten ihon tummuusaste. Toki uutisessa ei puhuta mitään roduista. Ja sehän on oikein, sillä edistyksellisen katsannon mukaan mitään rotuja ei ole olemassakaan. Mutta tarkasteleeko presidentti Trump jotain värikarttaa tosiaan virkamiehiä virkoihin valitessaan? No, ainakaan se ei ole rotusortoa. Ja toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä. Tosin Etelä-Intiasta Yhdysvaltoihin muuttaneiden ihmisten kulttuuri- ja etujärjestö Immigrative People of Dravida Nations saattaa olla asiasta pahoillaan. Etelä-Intian dravidakansoihin kuuluvilla on keskimäärin tummempi iho kuin muilla intialaisilla. Käsittääkseni Pohjois-Intiassakin kuitenkin asuu pikkaisen dravidakieliä puhuvia. Heillä saattaa olla jonkin verran vaaleampi iho ja mahdollisuudet näin päästä presidentti Trumpin hallintoon. Siis jos ovat tarpeeksi aikaisessa vaiheessa onnistuneet muuttamaan Yhdysvaltoihin ja sitten saamaan maan kansalaisuuden. Ja jos Trump tosiaan käyttää värikarttaa valintoja itselleen perustellessaan.

Mutta miksi Yhdysvaltain hallintoon pitäisi päästä latinoiden? Ainoa heitä yhdistävä tekijä on espanja, joka on typerä kieli, koska se ei ollenkaan suvaitse sananalkuisia konsonanttikasaumia. Se suvaitsee niitä jopa vähemmän kuin suomen kieli! Kielessä sellaiset on vältetty pistämällä sanan alkuun E-kirjain. Ja sitä paitsi satoja vuosia sitten espanjalaiset kohtelivat Amerikan alkuperäisasukkaita intiaaneja tooodella huonosti.

Ja kun rotuja ei ole olemassa ja sukupuolia on kymmenittäin, ja ainoat todella järkevät perusteet virkamiesten valitsemiselle virkoihin ovat näiden pätevyys ja kannattama ideologia, niin eivätkö nämä perusteet ole kuitenkin tärkein peruste Trumpillakin? Lisänä voi sitten olla tämä värikartta. Kuten oli ollut presidentti Obamallakin.

lauantai 25. marraskuuta 2017

SS-Barbie-nukke

Ylen sivuilla julkaistui uutisartikkeli Barbie pukeutui hijabiin – muslimi-Barbien esikuvana rajoja rikkonut yhdysvaltalainen olympiaurheilija.

Seuraavaksi lanseerataan SS-henkilö-Barbie. Sekin saa ihmiset yhtä lailla vastaanottavaisemmiksi hyväksymään toiseutta.

SS-miehet olivat kansallissosialistisen Saksan puoluepoliittisesti sitoutunut maan maavoimien osa, ja he olivat osa sosialismin jatkumoa, lukekaa vaikka Liberalismiwikistä tämä artikkeli.

perjantai 24. marraskuuta 2017

Kansallissosialistisen maahanmuuton oletetusta siunauksellisuudesta (lyhyt teksti)

Nykyäänhän Suomessa on paljon "suvaitsevaisia" ihmisiä, jotka liputtavat islamilaisen maahanmuuton puolesta. Jos Suomeen olisi kaiken aikaa tulossa kansallissosialistista maahanmuuttoa, niin nämä ihmiset olisivat kovasti rajoittamassa sitä, vaikka heidän arvostamansa islamkin on ksenofobian Korkea veisu. Ja kun heitä syytettäisiin sitten maahanmuuttovastaisuudesta, niin he eivät hyväksyisi leimaa.

torstai 23. marraskuuta 2017

Suomen toimiminen EU:n mallioppilaana ei auta yhtään

Koska Yhdistynyt kuningaskunta on eroamassa Euroopan unionista, EU:n lääkevirasto EMA siirretään pois Lontoosta. Kolmivaiheisessa äänestyksessä uudesta sijoituspaikasta voittajaksi suoriutui Alankomaiden pääkaupunki Amsterdam. Suomi putosi jo äänestyksen ensimmäisellä kierroksella suoriutuen lähelle häntiä.

Tästä sen näkee, että EU:n mallioppilaana toimiminen ei auta yhtään. Suomi ei saa sen avulla mitään armoa. Niinpä Suomen tulee itsensä armottomasti toimia oman etunsa mukaisesti. Niin tekevät EU:ssa kaikki muutkin.

Helsingin pormestari Jan Vapaavuori (kok.) oli sentään ymmärtänyt, että Suomea tunnetaan muualla EU:ssa mahdottoman vähän. Suomi on suuri tuntematon.

Mutta eiväthän suomalaiset keskimäärin itsekään tunne Etiopiaa sen urheilusaavutuksista huolimatta, vaikka maan väkiluku on noin 17 kertaa niin suuri kuin Suomen.

Näin se vain on, että EU:ssa suuret maat vievät ja Suomi vikisee.

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Koko, jossain määrin puhuva gorilla

Koko on aina ollut suosikkini. Hän on Yhdysvaltain itsenäisyyspäivänä 4. heinäkuuta vuonna 1971 syntynyt naaraspuolinen lännenalankogorilla.

Aikoinaan kävin lukemassa ja katsomassa aina silloin tällöin Kokon kuulumisista hänen nettisivuillaan osoitteessa koko.org.

Koko on tunnettu siitä, että hän osaa viittomakieltä. Jotkut tutkijat ovat kuitenkin kyseenalaistaneet tämän Kokon kyvyn.

Hän on asunut pienestä pitäen yhdessä yhdysvaltalaisen tutkijan Francine "Penny" Pattersonin luona Kaliforniassa Woodsidessa. Tyttö on siis ihmisen kasvattama, ja Patterson on opettanut jatkuvalla syötöllä hänelle viittomia. Kyseessä on yhdysvaltalainen viittomakieli nimeltä Ameslan eli American Sign Language, tai tutkijan muunnelma siitä. Patterson esittää, että Koko olisi omaksunut yli 1000 viittomaa.

Koko tunnetaan myös siitä, että hänellä on pitemmän aikaa ollut kissoja lemmikkeinä.

Koko on vain vähän nuorempi kuin minä. Tosin lännenalankogorillat vanhenevat hieman ihmistä nopeammin.

Nuorempana luin Pattersonin ja Eugene Lindenin kirjan Koko: puhuva gorilla. Muistaakseni kirjassa oli esitetty myöskin väite, että Kokon älykkyys yltäisi normi-ihmisen älykkyyden tasolle. Väitettä on paljon kritisoitu. On käynyt ilmi, että älykkyystestit oli tehty Kokolle lasten asteikolla, ja sitä paitsi gorillat kypsyvät aikuisiksi myöskin aikaisemmin kuin Homo sapiens -lajin yksilöt. Tyttö ei pärjäisi ihmisten peruskoulussa saatikka lukiossa. Tieteessä tapahtuu -lehden numerossa 5/2004 julkaistussa artikkelissaan ”Gorillan älykkyysosamäärä 70–95” – tieteellinen myytti? Markku Javanainen oli kritisoinut näitä yliampuvia väitteitä.

On silti ilmiselvää, että gorillat ovat eläimiksi ja nisäkkäiksikin melko älykkäitä.

Kuluvan marraskuun aikana on Yle näyttänyt kanavallaan kolmeen otteeseen Kokosta kertovan Prisma-dokumentin Tarina puhuvasta gorillasta. Katsoin sen. Raina on ollut katsottavissa myöskin Ylen Areenassa, ja on siellä vielä viikon ajan.

Lopuksi käsittelisin ei-asiantuntijan uskonvarmuudella ihmisen kielikykyä. Ihmisen kykyyn käyttää kieltä liittyy FoxP2-geeni. Myös ihmisapinoilla on sama geeni, mutta meillä ihmisillä on sellainen versio siitä, joka paremmin mahdollistaa puheen tuottamisen. Ihmisen DNA:ssa oleva muunnelma siitä on ilmeisesti syntynyt vasta silloin, kun nykyihminen oli vasta muotoutumassa. Ja se on levinnyt sitten Homo Sapiens -populaatiossa hurjaa vauhtia.

Ihmisapinoilla on kurkunpää eri paikassa kuin ihmisellä. Ihmisapinat eivät kykene käyttämään hengitystään puheen hallintaan, eivät myöskään suutaan ja huuliaan. Suun ja huulten käyttö puhutun puheen tuottamiseen liittyy ilmeisesti juuri tähän meillä olevaan FoxP2-geenin muotoon. Kolme vuotta sitten julkaistui Tekniikka & talous -lehdessä Sofia Virtasen kirjoittama artikkeli, jossa kerrotaan PNAS-lehdessä julkaistuun tutkimukseen perustuen, että geeni tekee hiirestäkin älykkäämmän. Artikkelissa sanotaan:
Tutkijat olettavatkin, että FOXP2-geenin merkitys on sen kyvyssä saada ihmiset oppimaan asioita, jotka vaativat sekä tietoista että tiedostamatonta prosessia. Puheen oppiminen on juuri tällainen asia: ihminen oppii sekä tietoisesti että tiedostamatta, jälkimmäisellä tavalla erityisesti suunliikkeitä.

Geeni kuitenkin vaikuttaa monilla aivoalueilla, eikä tämä tutkimus välttämättä kerro vielä sen lopullista merkitystä juuri kielen oppimiselle.
Itse en tiedä, missä määrin Koko todellisuudessa osaa muodostaa viittomia. Jossain määrin varmasti ainakin. On varsin mahdollista, että Francine Patterson on joissain kohdin tohkeissaan Kokon kykyjä mainostaessaan vetänyt nk. mutkia suoriksi. Joka tapauksessa hän on silti tehnyt ison uran gorillojen suojelemiseksi ja ihmisapinoiden inhimillisemmän kohtelun aikaansaamiseksi. Uskon, että hänen motiivinsa ovat olleet puhtaat, mutta ehkä eivät aina tieteelliset.

maanantai 20. marraskuuta 2017

Näin unta U-2 -vakoilukoneesta

Myytinmurtajat-tv-sarjassa oli kerran jaksossa 230: Flights of Fantasy testattu sitä, että onko yhdysvaltalainen tiedustelulentokone U-2 maailman vaikein lentokone sekä nousta ilmaan että laskeutua.

U-2 on siitä jännä lentokone kaiken muun ohella, että kuten jaksossakin nähtiin, niin lentoonlähdössä konetta auttavat noustessa irtoavat apupyörät.

Sarjan vetäjät Jamie "the Hyneman" Hyneman ja Adam Savage joutuivat jaksossa käymään läpi pitkällisen koulutuksen pelkästään päästäkseen matkustajaksi lentokoneeseen. Matkustajia siihen mahtuu ainoastaan yksi. Siitä syystä Jamie lopulta jalomielisesti luopui omasta mahdollisuudestaan päästä lennolle Adamin hyväksi, joka oli ollut täysin tohkeissaan.

Lennolla noustiin sitten 21 kilometrin korkeuteen asti, ja Adam kommentoi aktiivisesti lentoa.

Noh, minä näin joitakin viikkoja sitten unen, jossa oli U-2. Uni vääristi todellisuutta sillä lailla, että koneeseen mahtui siinä enemmän kuin yksi matkustaja. Niin, ja siinä minun ja useiden muitten ihmisten piti työnnellä kone maata pitkin paikasta A paikkaan B. Minä pidin kiinni korkeusvakaajasta. Sekään ei olisi todellisessa elämässä ollut mahdollista. Yritimme työnnellä koneen määränpäähänsä sillä lailla, ettei sen maalipinta naarmuuntuisi mistään eteen tulleesta.

Unessa minun oli määrä lopulta lentää koneella. Ajattelin, että en aio nousta kahteenkymmeneen kilometriin saakka, vaan viisituhatta metriä olisi minulle tarpeeksi. Silloin minun ei olisi tarvis sonnustautua avaruuspuvun tapaiseen asukonaisuuteen. Ikävä kyllä uni päättyi ennen kuin pääsin lentämään.

torstai 16. marraskuuta 2017

Hiljaa lyödään jaloista oveen: osa 2

Julkaisin 25.10. Herran vuonna 2017 blogissani merkinnän Näyttöjen sinertävähkö värimaailma aiheuttaa univaikeuksia.

Olen sittemmin huomannut kaksi asiaa asiaan liittyen. Sen, että Windows 10 sisältää nk. yövalo-ominaisuuden itsessään. Ja sen, että helppokäyttöisten työpöytä-Linuxien klassinen lippulaiva Ubuntu Linux myöskin sisältää sen. Valitettavasti itse käyttämäni Cinnamon-työpöytäympäristöllä varustettu Mint Linux ei niin tee, vaikka muuten tämä on kamalan uudenaikainen ja hieno Linuxin levitysversio. Onneksi olin löytänyt asiaa auttavan kolmannen osapuolen sovelluksen Linuxin levitysversioni pakettienhallinnan kautta.

Olen sen verran jo ehtinyt testailla yövaloa niin Android-kännykälläni kuin kannettavalla PC:lläni, että voin sanoa kokemuksen vankalla rinta-äänellä, että keskiyön jälkeen on sellainen olo kuin ryyppäisi Nukkumatin kanssa. Siitä mukava ryyppääminen on kyseessä, että siitä ei seuraa seuraavana päivänä krapulaa. Tosin kunnollinen nousuhumala jää myös kokematta. Vähän kuin siis niin kuin nauttisi kannabista ilman sen huumaavaa ainesosaa tetrahydrokannabinolia pelkällä kannabidiolilla.

Luulen tähänastisen yövalon kokeiluni saldon olevan ainakin siinä mielessä myönteinen, että nykyään minun tekee sen ansiosta mieli mennä aikaisemmin nukkumaan kuin ennen vanhaan olin tavannut tehdä.

PS. 17.11.2017: Pienin pikkuveljeni mainitsi Facebook-kommentissaan f.lux:n sopivana yövalosovelluksena. Siitä löytyy versiot niin Windowsille, Mac OS X:lle, iPhonelle, Androidille kuin työpöytä-Linuxillekin. Jälkimmäinen versio on ikävä kyllä komentorivipohjainen, joten Linuxin käyttäjien kannattaa mahdollisesti käyttää ensimmäisessä aiheeseen liittyvässä blogimerkinnässäni mainitsemaani Redshift-sovellusta, mikäli käyttämässään Linuxin levitysversiossa ei ole vakiona mukana yövalo-ominaisuutta.

...
PS. 30.11.2017. Kävi ilmi, että uusimmassa käyttämäni Mint Linuxin versiossa ao. yövalo-sovellus Redshift on oletuksena asennettuna.

tiistai 14. marraskuuta 2017

Kirja-arvostelu: Federico Axat: Viimeinen mahdollisuus

Federico Axat on argentiinalainen kirjailija. Tulin lukeneeksi äskettäin hänen vuonna 2016 ilmestyneen romaaninsa Viimeinen mahdollisuus. Juonesta voin paljastaa tärkeimmän eli sen, että kirjan aivan alussa sen päähenkilö Ted, tavallinen keskiluokkainen perheensisä, on aikeissa tehdä itsemurhan. Juuri kun hän on aikeissa ampua työhuoneessaan kuulan kalloonsa, joku alkaa rynkyttää hänen kotinsa ala-ovea huutaen samalla, että tämä on hänen viimeinen mahdollisuutensa.

Ja siitä alkaakin eräänlainen jännitystarina, jossa selvitetään sitä, mikä onkaan totta ja mitä onkaan todellisuudessa tapahtunut. Voin paljastaa myöskin sen, että tarinassa on mukana myöskin mielenterveysteemaa.

Axatin romaanissa keritään pikku hiljaa todellisuutta auki. Sillä on kestävä ja toimiva rakenne, vaikkakin minua välillä ärsyttivät siihen ahdetut takaumat, vaikka sitten kyllä ymmärsin, että ne ovat välttämättömiä tarinan ymmärtämisen kannalta.

Kirja herätti minussa myöskin mielenkiintoisen kysymyksen: Näkevätkö jotkut ihmiset todella eläimiä?

Hämmästyttävää kirjassa oli se, että vaikka siinä on viisisataa sivua, niin se ei menettänyt minusta otettaan. Pirulainen.

Federico Axat pääsi kertaheitolla lempikirjailijoideni joukkoon.

maanantai 13. marraskuuta 2017

Miksi Irakissa puuhataan oikeutta solmia avioliitto 9-vuotiaan kanssa

Nyt on kohistu suuresti siitä, että Irakin parlamentissa on merkittävä joukko ihmisiä, jotka haluaisivat saattaa voimaan mahdollisuuden solmia avioliitto yhdeksän vuotta täyttäneiden tyttöjen kanssa.

Oikeinajattelevat suomalaiset toimittajat ja julkaisut eivät viitsi kertoa, mihin näiden tyyppien kohauttava hanke perustuu. Se perustuu islamin 600-luvulla jKr. Arabian niemimaalla perustaneen profeetta Muhammadin elämäntapaan. Eri islamilaisten lähteitten mukaan kun tämä solmi avioliiton 6- tai 7-vuotiaan Aisha-nimisen tytön kanssa. Hän pani avioliiton täytäntöön tytön ollessa 9-vuotias. Ja kun islamin piirissä on alusta alkaen uskottu, että profeetta Muhammad on elämäntavan puolesta täydellinen ihminen ja teologisissa kysymyksissä erehtymätön, niin soppa on valmis.

Tästä syystä siis monet irakilaiset haluaisivat, että miehet voisivat solmia avioliiton 9-vuotiaan kanssa.

Jotkut muslimit ovat esittäneet, että profeetta Muhammadin naimisiinmeno 6- tai 7-vuotiaan tytön kanssa on ihan okei, koska Aisha oli ikäisekseen harvinaisen kypsynyt yksilö.

Suomi on kuitenkin sillä lailla islamilaistunut maa, että maassamme on lailla kiellettyä esittää, että profeetta Muhammad olisi tehnyt jotenkin väärin mennessään naimisiin 6- tai 7-vuotiaan tytön kanssa ja pannessaan avioliiton täytäntöön "vaimon" ollessa yhdeksänvuotias.

Tämä profeetta Muhammad määritti myös muslimin ihmisarvon korkeammaksi kuin ei-muslimin ja miehen ihmisarvon korkeammaksi kuin naisen. Ja määritti myöskin islamilaisen pukeutumisnormin. Sekä määräsi seuraajansa tappamaan häntä kyseenalaistavat, kehotti valloittamaan miekalla maailman islamille ja myönsi muslimimiehille oikeuden orjuuttaa islamia vastustavat ja raiskata naispuolisia orjia.

Mutta keitä me olemme kyseenalaistamaan muiden uskonnollisia aatteita!!

perjantai 10. marraskuuta 2017

Järjettömään maahanmuuttopolitiikkaan liittyen

Filosofi Jukka Hankamäki oli blogissaan 4.8.2017 julkaisemassaan merkinnässä Serlaa sen olla pitää lausunut seuraavaa:
Entä tulokset? Mäntän Serlachius-museossa on näytteillä postmodernia nykytaidetta. Päähuomion keräävät EU:n tähtilipusta tyylitelty piikkilankakuvio ja pakolaisten käyttämäksi sanottu Volga-auto, jonka kojelaudalla pyörii syyrialaismiesten ilmoituksia paikallisesta deittipalvelusta. Ilman selitystä nämä teokset eivät avaudu, ja siksi näyttelyyn on liitetty myös kaksisataasivuinen kirja, jolla on sama nimi: ”Rajat kiinni”.

Kirjan esipuheessa Pauli Sivonen taivastelee olevan mahdotonta, että nykymaailmassa, jossa ihmiset liikkuvat vapaasti, pidettäisiin yllä valtioiden rajoja. Sivosen tavoin ajateltaessa vierasperäisten väestöjen poliittisista pyyteistä ja valtapyrkimyksistä tehtäisiin kuitenkin oikeutuksen peruste, mikä on filosofisesti katsoen varsin hullu ajatus yleisestä historiasta väitelleeltä tohtorilta.
Ja Jaskan pauhantaa -blogissa uusintana 10.6.2017 julkaistuneessa merkinnässä Todistamisen taakka, jossa muun ohella esitellään koulutehtäviä, mitä ihmiset voisivat halutessaan tehdä, oli lausuttu seuraavaa:
4. Suomestakin on muutettu muualle. Aikoinaan Pohjois-Amerikkaan, Australiaan ja Ruotsiin muutti satoja tuhansia suomalaisia.

Tehtävä: Osoita, että nämä maat ottivat innolla siirtolaiset vastaan tarjoamalla heille ilmaisen elatuksen, kansalaisuuden, tulkkipalvelut ja positiivisen syrjinnän periaatteen vaatimatta vastineeksi esim. työpanosta, sulautumisesta nyt puhumattakaan.
Itse esitän kysymyksen. Itse asiassa kaksi. Jos Amerikan intiaaneilla olisi ollut kyky harjoittaa haluamansa laista maahanmuuttopolitiikkaa eli heillä olisi ollut myös muskelia toimia asiassa kuten haluavat, niin millaista maahanmuuttopolitiikkaa he olisivat harjoittaneet? Entä millaista maahanmuuttopolitiikkaa heidän olisi kannattanut harjoittaa?

torstai 9. marraskuuta 2017

Hengellinen vaellukseni

Jos tämän blogimerkinnän aihe ahdistaa, niin voit mennä vaikka tälle interwebin sivulle klikkaamalla linkkiä. Ja nyt se alkaa:

Rippikoulun melkein jätin käymättä, kun olin pieni. En ollut tajunnut, että sen käyminen on kauhean tärkeä juttu. Kävin sen sitten vuoden luokkatovereitani myöhemmin.

Jossain vaiheessa myöhemmin erosin joistakin syistä Suomen virallisesta evankelisluterilaisesta kirkosta.

Kuitenkin jo melko nuorena minussa oli elänyt jonkinlainen halu olla kristitty.

Minulle oli tärkeää kristillinen moraali. Luulin, että ihminen kykenee elämään sen mukaisesti. Luulin, että se onnistuu, kun vain tarpeeksi yrittää. Mutta en onnistunut.

Kaksikymmentäkaksi vuotta täytettyäni luin luterilaisen teologian tohtorin T. P. Virkkusen kirjan Uskonto ja maailmankuva. Virkkunen esitti kirjassaan psykologian klassikon Jean Piaget'n töihin perustuen, että kaikkien 'uskontojen' maailmankuva vastaa jotakin yksilön kognitiivisen kehityksen kehitysastetta. Vasta aikuisella ihmisellä on mahdollisuus 'valita' kaikenlaisten maailmankuvien välillä.

Seuraavaksi luin saman kirjoittajan kirjan Yksikön uskonnollinen kehitys, jossa Virkkunen kuvaa yksilön uskonnollista kehitystä suomalaisen uskonnollisen tradition (tai traditioitten) piirissä. Uskonto ja maailmankuva perustui pitkälti tähän kirjaan.

Sitten rupesin lukemaan uudestaan maanmainiota teosta Uskonto ja maailmankuva. Sitä lukiessani se iski. Tajusin kristinuskon perusasian: Ihminen ei kykene elämään kristillisten ihanteitten mukaan omien, Jumalasta irrallisten mahdollisuuksiensa varassa. Siksi Jumala ei vaadikaan ihmiseltä mitään. Sen sijaan hän antaa lahjana mahdollisuuden perustaa suhteensa Jumalaan yksin, vain ja ainoastaan Kristuksen sovitustyöhön. Sitä kautta ihminen tulee vedetyksi Jumalan voimavaikutuksen piiriin. Homma alkaa toimia, kunhan muistaa lopettaa yrittämisen suhteessa Jumalaan.

Rupesin samassa ihmettelemään niitä ihmisiä, jotka sanovat, että ihmisen pitää "tulla uskoon", koska kerran minusta näytti siltä, että asia on ensisijaisesti Jumalasta kiinni, ei ihmisestä itsestään tai muista ihmisistä, jotka häneen vaikuttavat.

Kristinuskon perusasian oivaltaminen teki minulle hyvää.

Välihuomautuksena mainitsen siitä, että myöhemmin julkaisin perustamillani nettisivuilla esityksen T. P. Virkkusen ao. uskonnonfilosofisesta ajattelusta. Se on itse asiassa hieman laajennettu versio maanmittausalaa opiskellessani tekemästäni esitelmästä.

Oivallettuani asian – tätä ilmaisua olen sen jälkeen mielelläni käyttänyt – minun teki mieleni löytää itselleni sopiva kristillinen seurakunta. Isäni puoleisessa suvussa oli jokunen helluntailaisia. Joskus kävinkin helluntailaisten tilaisuuksissa, mutta aivan niin fundamentalistista kristinuskon muotoa lähellä en halunnut olla. Vähällä kuitenkin piti, ettei Myyrmäen helluntaiseurakunta kastanut minua. Olin erään tutun helluntaiseurakunnan vanhimmiston jäsenen kanssa tullut siihen tulokseen, että vaikka en liittyisi seurakunnan jäseneksi, niin se voisi silti kastaa minut. Onneksi tilaisuus meni kuitenkin sopivasti ohi, kun ao. seurakunnassa tuli esille joitain muita kiireitä.

Kristinuskon perusasian oivaltamiseen liittyi minulla sekin, että alusta alkaen olin kannattamatta nykyisinkin suosittua oppia ikuisesta helvetinpiinasta. Itse asiassa näkemykseni siitä asiasta johtui omalta osaltaan T. P. Virkkusen vaikutuksesta. Minusta ko. oppi on perverssi. Tein siitäkin aiheesta nettisivun. Ja nettisivuni Jeesuksen elämä ja raikkaudet on myöskin tässä yhteydessä mainitsemisen arvoinen.

Vuoden 1995 syksyllä kävin kerran Helsingin Annankadulla sijaitsevassa vapaaseurakunnassa. Siellä sain tietää, että myöskin Vantaalla, Hiekkaharjussa, oli vapaaseurakunta. Seuraavaksi tieni kävi sinne.

Olin vuonna 1994 käynyt yhdellä kurssilla, ja siellä olin tutustunut uudestaan erääseen lapsuudenystävääni nimeltä Pasi. Tämä oli taustaltaan adventisti, mutta sellaiseksi suhteellisen vapaamielinen. Hän pani merkille enemmän tai vähemmän piilevän skeptisen asenteeni. Hän sanoi minulle, että minähän epäilen kaikkea.

Uusi vapaakirkollinen tuttuni Riitta taas sanoi minulle kerran, että olisin varmaankin agnostikko, jos Jumala ei olisi vaikuttanut minuun.

Kävin Hiekkaharjun seurakunnassa hyvän aikaa melko säännöllisesti, vaikka seurakunta sijaitsi melko lailla toisella puolella Vantaata sieltä, missä asuin. Ja kun en autoa omistanut, niin yleensä saavuin paikalle bussin avulla. Joskus sain kuitenkin lainattua vanhemmiltani autoa.

Mitä tulee Vapaakirkkoon, niin eräs tuttuni kuvaili sitä sanomalla, että vapaakirkolliset ovat vähän kuin helluntailaiset, mutta järkevämpiä.

Itse asiassa vapaaseurakunnassa jotkut kävijöistä myöskin nk. puhuivat kielillä, mikä voi montaa ihmistä oudoksuttaa, mutta olin itse varsin tottunut siihen helluntailaisten kontaktieni vuoksi.

Luin myöskin eräästä Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon uskonnon oppikirjasta luonnehdinnan, että Suomen vapaakirkko on oppinsa ja uskonnonharjoituksensa puolesta ikään kuin Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon ja Helluntaiherätyksen välimuoto.

Voit niin halutessasi käydä lukemassa nettisivuiltani vanhan selostukseni Suomen vapaakirkko, jonka jäsen olin yhteen aikaan, ja suhteeni siihen.

Niin, siitä, kun olin alkanut käydä Vantaan vapaaseurakunnassa, ei kestänyt kauhean montaa viikkoa siihen, kun minut kastettiin. Olin pyytänyt seurakunnan vanhimmiston puheenjohtajalta kasteelle pääsyä. Tämä sanoi siihen ensin, että Vapaakirkossa ei ole pakko mennä kasteelle. Totesin siihen, että minä kuitenkin haluaisin tehdä niin.

Ekumeenisen raikkauden merkeissä seurakuntamme pastori kastoi minut Tikkurilassa Minttutien helluntaiseurakunnan tiloissa, koska Vantaan vapaaseurakunnalla ei ollut omaa kasteallasta.

Joku muukin kastettiin samalla kertaa. Pidin mielestäni kauhean hienon puheen kasteen jälkeen. Siinä vaiheessa, kun huomasin pastorissa hermostumisen merkkejä, päätin lopettaa.

Sotkin kuitenkin asian omalääkityksen avulla, joka aiheutti minulle pitemmänoloisen masennuskauden.

Osaltaan asia liittyy varmaankin masennukseenkin, mutta minua alkoi ajan myötä yhä enemmän risoa se, että saarnastuolissa aina silloin tällöin mainittiin ikuinen helvetinpiina. Siitä huolimatta onnistuin käymään seurakunnan tilaisuuksissa, mukaan lukien kodeissa järjestettävät minitilaisuudet, aina silloin tällöin.

Liittymisestäni ei kestänyt kuin joitakin vuosia, kun jo erosin aiheen vuoksi kirkosta.

Toinen asia, joka takaraivon perällä oli jyskyttänyt, oli teodikeakysymys, jossa on kyse siitä, että miten rakastava Jumala voi sallia kaiken pahan ja turhan kärsimyksen, joka luomakuntaa kiusaa. Kaiken maailman asiaa pehmentäviä selityksiä kyllä keksin ja kuulin, mutta en sittenkään saanut ongelmaa kokonaan pois mielestäni.

Nykyään olen suhteellisen pirteä poika taas, mutta asia jurnutti mieltäni välillä melko kauhealla tavalla. Ja masennushan siihenkin vaikutti omalta osaltaan.

Olin pitänyt kaiken aikaa kuitenkin kysymystä Jeesuksen olemisesta Kristus eräällä tavalla empiirisenä kysymyksenä, koska kerran Jumala oli tullut elämääni.

Kuitenkin aikaa myöten keksin kaiken maailman kristinuskoa nakertavia asioita maailmasta ja siitä, miten se toimii. Minun oli vaikea enää uskoa rukouksen voimaan. Mutta Jeesusta Kristuksena en kieltänyt sitten millään. Eräänlaisena ajatteluni saranapisteenä voidaan pitää ajatuksiani, jotka kokosin vuoden 2015 joulukuussa blogikirjoitukseeni On kuin olisin keksinyt uuden kristillisen uskonsuunnan.

Minua nakersi tässä vaiheessa se, että on kuin Jeesus olisi olemassa, mutta mikään muu asia kristinuskossa ei ollut kauhean vahvasti perusteltu.

Vuoden 2016 alkupuoliskolla rupesin sitten miettimään sellaista, että mitäs jos Jumalan Pyhän hengen voiman saa, vaikka ei uskoisikaan Jeesukseen Kristuksena. Tein sitten uskonhypyn, vai oliko se Salto mortale, kuolemanhyppy, eli pyrin jonkin aikaa välittämättä Kristuksesta avautumaan Jumalan voimalle suoraan.

Koin jonkinlaisia henkisiä vaikeuksia "tieteellisen kokeeni" vuoksi. Huomasin, että homma ei toimi ihan niin hyvin kuin sen pitäisi. Niinpä palasin takaisin uskomaan Kristukseen Jumalan poikana. Tosin tässä vaiheessa uskoni oli jo pelkästään instrumentalistista laatua. Uskoin Jeesukseen Kristukseen, koska se tietyltä osin aiheutti myönteisen vaikutuksen. En kuitenkaan ollut enää sitä mieltä, että Jeesus väistämättä olisi Kristus.

Loppuvuonna keksin, että voisin avautua Pyhän hengen voimalle siten, että avaudun maailmankaikkeudelle. Huomasin, että nyt homma ainakin jossain määrin toimii paremmin.

Jos kaikkivaltias Jumala kuitenkin on Kristuksen isä, niin siinä tapauksessa hän on hyvin suvaitsevainen minua kohtaan.

Olen kyllä miettinyt, että jonkinlainen sokeampi tai vähemmän kyseleväinen usko olisi voinut auttaa minua aikoinaan elämään suhteellisen mukavaa elämää. Mutta ei taida olla tarpeeksi minun juttuni, että nyt vanhemmiten sellaiseen voisin ruveta. Tai olisin edes koskaan voinut.

Kuluvan Herran vuoden 2017 tammikuussa tulin myöskin liittyneeksi Suomen Skepsis-yhdistyksen jäseneksi. Vaikka minulla ei ole tieteellisiä meriittejä eikä yliopistokoulutustakaan käytynnä läpi. Mutta eipä ole sarjakuvapiirtäjä Pertti Jarlallakaan. Halusin tukea yhdistystä jäsenyydelläni sekä saada samalla kotiin kannettuna yhdistyksen Skeptikko-lehden.

Myönnän kuitenkin, että minussa elää jonkinlainen tarve uskoa itseäni suurempaan, jonkinlainen ikuisuuden kaipuu. Mutta sitä pitää pärjätä sillä mitä on.

Ymmärrän uskonnollisuutta ja jossain määrin erilaisia taikauskoisuuden muotojakin, koska ne nousevat suoraan ihmisyydestä. Niitä ei saa kitkettyä ihmisestä pois. Mutta jos ihminen esittää tämänpuoleista maailmaa koskevia väitteitä, niin niitä on lupa tarkastella kriittisesti. Ainakin minun mielestäni. Ja kysymys totuudesta on toisellakin tapaa polttava. Vaikka olisi kuinka mukava tahansa uskoa, niin uskonnolliselle vakaumukselle ei minun mielestäni ole kovin vahvoja perusteita. Ellei sitten turvauduta fideismiin eli uskota siksi, että huvittaa, vaikka vahvoja todisteita ei olekaan.

Itselläni kun ei ole luonnontieteellistä koulutusta, vaan olen lähinnä kielistä kiinnostunut tietokonenörtti, niin minulla ei ole sitä etua puolellani, että tieteellinen ajattelu antaisi minulle melkein kokonaisen maailmanselityksen. Mutta pärjään kuitenkin.

Marxilaisuus "tieteellisenä maailmankatsomuksena" on myös ammuttu mahdollisimman perusteellisesti upoksiin, joten ei politiikastakaan ole apua, vaikka olenkin melko paljon siitä kiinnostunut.

En usko Jumalaan. Jumala merkitsee minulle tätä nykyä ennen kaikkea hyvää kirjallista tehokeinoa. Jossain määrin jumalasuhteeni on samanlainen kuin oli ollut Albert Einsteinilla.

Joitakin päiviä sitten eräs minut pitempään tuntenut tuttuni oli laukonut minut nähdessään, että minusta on tullut uskovainen, kun minulla on kaulassa risti. Tuttuni huomiokyky oli kuitenkin herpaantuneen oloinen, sillä olin kantanut ko. ristiä vuodesta 2008.

En koe, että ristin kantaminen kaulassani on jotenkin ristiriitaista. Kuten muinaiset juutalaiset pitivät parthialaisista siksi, että nämä eivät juutalaisten tapaan myöskään tehneet Jumalasta kuvaa, niin itse koen, että oma puolihengellinen maailmankatsomukseni on jossain määrin lähellä kristinuskoa. Ja sitä paitsi henkilökohtaisesti pidän edelleen Jeesuksesta. Tämä on kuin hengellinen versio Spartacuksesta. Spartacuksen kuoleman taistelussa ja Jeesuksen ristiinnaulituksi tulemisen välillä kului aikaa noin sata vuotta.

Myöskin tapaan kirjoittaa blogeihini aina välillä "Herran vuonna", ja teen näin aiheuttaakseni ihmisissä reaktioita. Osittain samasta syystä käytän ilmaisua "neekeri".

Pidän Jumalaa mielenkiintoisena hypoteesina, mutten näe, että asia voisi tuottaa joskus mielenkiintoisen sekä hedelmällisen tutkimusohjelman.

Olen ihmetellyt sitä, miten minusta olisi mukavampaa uskoa maailmamme ulkopuolella vaikuttavaan simulaation tekijään kuin varsinaiseen Jumalaan. Simulaation tekijä tai käyttäjä kuitenkin jossain määrin olisi kuten me, eli "luotu" olento, ei absoluutti, kuten Jumala.

Toisaalta kyseisenlainen olento voisi myöskin keksiä jotain yhtä perverssiä kuin ikuinen helvetinpiina. Luodun olennon tekemänä sellainen ei tietenkään olisi kirjaimellisesti ikuinen tai iankaikkinen, mutta simulaation tekijä voisi tietenkin saada ajan siellä tuntumaan varsin ikuiselta.

Ja toisaalta usko simulaattoriin on vain eräänlaista uskoa Jumalaan joka tapauksessa, vaikkakin maallistunutta sellaista. Kyseessä on todistamaton väite. Joten siksikin on parempi, että lopetamme puheen maailmasta simulaationa tähän. Ja alamme lukea neuvostoliittolaisen avantgarden suurimman nimen Daniil Harmsin tuotoksia.

Voidaan sanoa, että olen tieteellistä metodia kunnioittava puolihengellinen ihminen. Minut voi joku joskus nähdä kävelemässä julkisella paikalla ja nostamassa kämmenet sisäänpäin käteni eteeni ylistysasentoon. Ylistän jotakin, jota en osaa kovin hyvin kuvailla. Mukaillen Mika Waltarin historiallisen romaanin 'Sinuhe egyptiläinen' päähenkilön sanomaa faarao Ekhnatonille (toisen translitteraation mukaan nimi on Akhenaten) voisin sanoa:

"Tunnen Jumalan, jos juuri hän on jokin minussa ja jokin tietoni ulkopuolella, jokin kaiken ihmistiedon ulkopuolella ja yläpuolella. Mutta muulla tavoin en häntä tunne."

Waltarin tekstissä oli Jumalan tilalla Aton, jonka faarao halusi korottaa Egyptin ja egyptiläisten ainoaksi jumalaksi. Se jumaladieetti epäonnistui.

tiistai 7. marraskuuta 2017

maanantai 6. marraskuuta 2017

Uusnatseilla on samantapaisia näkemyksiä Israelista kuin edistyksellisillä

Jokunen vuosi sitten minä selailin ja lueskelin uusnatsistisen Suomen vastarintaliikkeen sivuja. Paitsi että minulle tuli mieleen "vittu mitä paskaa!", niin tein myöskin sellaisen havainnon, että näillä uusnatseilla on samantapaisia näkemyksiä Israelista kuin nykysuomalaisilla edistyksellisillä. Toivottavasti tämä ei tarkoita sitä, että kansallissosialismi on hyvä juttu!

PS. Itse kannatan Israelin olemassaolon oikeutta, eli minulla näkemys asiasta on erilainen kuin Suomen vastarintaliikkeellä.