Suomi 100 vuotta -itsenäisyyspäiväviesti

Kollaa kestää!

Suomi itsenäistyi sata vuotta sitten. Lisäksi tänään on Suomen itsenäisyyspäivä 6. joulukuuta Herran vuonna 2017.

Wikipediassa sanotaan:

Svinhufvudin senaatti eli Suomen hallitus luki laatimansa itsenäisyysjulistuksen 4. joulukuuta 1917 eduskunnalle, joka hyväksyi sen kaksi päivää myöhemmin porvaripuolueiden äänin 100–88. Äänestyksessä hävinneessä sosialidemokraattien vastaehdotuksessa vaadittiin itsenäistymisneuvotteluita Venäjän hallituksen kanssa, perustuen neuvostohallituksen julistukseen kansojen itsemääräämisoikeudesta. Itsenäisyysjulistukseen kuului maininta toimenpiteistä, "jotka hallitus on sitä varten tarpeelliseksi ilmoittanut", eli neuvottelematta neuvostohallituksen kanssa. Julistuksen hyväksymispäivä, 6. joulukuuta vakiintui myöhemmin Suomen kansallispäiväksi, itsenäisyyspäiväksi.

Sosialidemokraatit olivat itse asiassa vanhastaan kannattaneet Suomen itsenäistymistä. Osa porvarillisista yksilöistä oli kääntynyt sitä kannattamaan vasta sitten, kun Vladimir Iljitsh Leninin johtamat nk. bolshevikit olivat Saksan kannustamana ja avustamana tehneet nk. lokakuun vallankumouksen Venäjällä 7. ja 8. päivinä marraskuuta vuonna 1917 eli kaapanneet vallan omiin käsiinsä aseellisesti. Saksan tarkoituksena oli ollut saada tempauksensa avulla Venäjä irrotettua ensimmäisestä maailmansodasta.

Suomen eduskunta oli julistautunut korkeimman vallan käyttäjäksi 15.11.1917. 6. päivänä joulukuuta tuli sitten tämä virallinen päätös itsenäistymisestä.

4. tammikuuta vuonna 1918 Neuvosto-Venäjä tunnusti Suomen itsenäisyyden. Länsivallat sekä Ruotsi eivät olleet halunneet tunnustaa Suomen itsenäisyyttä ennen kuin Venäjä olisi tehnyt sen. Myöskin Saksa kannusti Suomea pyytämään Venäjän uudelta hallinnolta itsenäisyyden tunnustamista. Niinpä Suomi lähetti valtuuskunnan Venäjälle pyytämään sitä. Pidettiin tarkkaan huoli siitä, että saataisiin varma tieto myöskin Venäjän johtajan V. I. Leninin hyväksynnästä maamme itsenäisyydelle. Kun Neuvosto-Venäjä mukaan lukien Lenin olivat homman hoitaneet, niin länsivallat, Ruotsi ja Saksa tunnustivat yksi toisensa jälkeen maamme itsenäisyyden. Länsivallat tosin vasta sen jälkeen, kun Suomessa oltiin luovuttu hankkeesta hankkia maallemme saksalainen kuningas.

Kevättalvella vuonna 1918 käynnistyi Suomen kansalaissota. Sodanlietsojat olivat kyenneet määräämään Suomen sosialidemokraattisen puolueen suunnan, koska nk. bolshevikit olivat kannustaneet puolueen jäseniä väkivaltaiseen vallankumoukseen.

Porvarillisten ihmisten ja sosialidemokraattien välille oli jo aikaisin syntynyt railoa. Kumpaakin osapuolta vaivasi epäluulo toisia kohtaan. Kilpaa oli perustettu järjestyskaarteja. Sosialidemokraatit perustivat punakaarteja ja porvarilliset valkokaarteja eli suojeluskuntia. Osa valkokaarteista synnytettiin alun perin murtamaan lakkoja. Osapuolet myöskin kilpaa varustautuivat aseilla.

Ensimmäisen maailmansodan aikana oli Suomessa koettu vakavaa elintarvikepulaa, joka osaltaan oli ajamassa sosialidemokraatteja vallankumouksen joukkoihin. Myöskin työläisiä raivostutti yhteiskunnallisen uudistustyön jumittaminen. Tähän liittyi sekin, että kunnanvaltuustot olivat siinä vaiheessa vielä lakiin perustuen hyväosaisempien ihmisten edustajien.

Valkoiset lopulta voittivat kansalaissodan ja osittain saksalaisten avulla, vaikka olisivat he sen ennen pitkää voittaneet myös ilman sitä. Valkoisen puolen käytössä oli paljon enemmän sotilaallista asiantuntemusta kuin punaisilla. Punaiset kykenivät sodassa turvautumaan joidenkin neuvostovenäläisten sotilasasiantuntijoitten lisäksi vain järjestötyökokemukseensa.

Onneksi Saksa kuitenkin hävisi ensimmäisen maailmansodan, sillä valkoisen puolen Suomelle hääräämän saksalaisen kuninkaan myötä ja palkkioksi saksalaisten sotilaallisesta avusta valkoisille Suomi olisi tullut alistetuksi Saksan alusmaaksi.

Suomesta tuli tasavalta.

Suomen kansalaissota ei ollut puhtaasti luokkasota, vaikka oli se sitäkin. Nk. torpparikysymyksen ratkaisemista pidettiin maassamme laajalti tärkeänä, ja torppareita taisteli yhtä paljon valkoisten kuin punaisten puolella. Pitkälle ruotsinkielinen yläluokka luonnollisesti oli valkoisten puolella. Muuten vastakkain olivat suuressa määrin kaupunkien työläiset ja maaseudun itsenäiset talonpojat.

Kansalaissodan jälkeen seurasi kurinpalautus. Jotkut sosialidemokraateista teloitettiin. Kuitenkin paljon useammat punaisten puolella taistelleista kuolivat nälkään tai aliravitsemuksen aiheuttamiin sairauksiin valkoisten vankileireillä.

Kansalaissota jätti melko pysyviä haavoja suomalaiseen sieluun.

Monet oikeistolaisemmat ihmiset ajattelivat, että vasta vapaussota-kansalaissota saattoi loppuun maamme irrottautumisen Venäjästä ja siksi valkoisen armeijan voitonparaatin päivä 16. toukokuuta olisi sopiva valtiollisen juhlan päiväksi. Vasemmisto taas ajoi itsenäisyyspäiväksi marraskuun 15. päivää, jolloin eduskunta oli julistautunut korkeimman vallan käyttäjäksi Suomessa. Kompromissiksi muodostui joulukuun 6. ihan sattumalta, kun vuonna 1918 akateemiset piirit järjestivät sinä päivänä juhlan sen kunniaksi, että itsenäisyysjulistuksen hyväksymisestä oli kulunut vuosi. Se ratkaisi asian.

Mutta torpparikysymys ratkaistiin maareformilla.

Suomen leninistishenkinen kommunistinen puolue kuitenkin perustettiin Moskovassa vuoden 1918 elokuussa. Sen kannattajiksi ryhtyi varsin suuri osa väkivaltaista vallankumousta kannattaneista suomalaisista. Sosialidemokraattinen puolue taas käänsi ruoriaan reformistisemmille linjoille. Ihmiskasvoinen ja täysipäinen bernsteinilaisuus alkoi kukkia puolueessa.

Suomi säilytti koko sotien välisen ajan demokraattisen valtiosääntönsä toisin kuin eteläiset naapurimaat Viro, Latvia ja Liettua. Äärioikeisto murskattiin 1930-luvulla ja samoin oli marxistileninistinen eli kommunistinen puolue ollut kielletty kaiken aikaa. Myöskin kommunistien hallitsemat julkiset järjestöt lakkautettiin eduskunnan päätöksellä vuonna 1930.

Suomi eheytyi kansakuntana 1930-luvulla. Suojeluskuntajärjestö ei kohta merkinnyt enää monillekaan työläisille ennen kaikkea muuta lahtareita. Työväestön suhteet kansalaissodan voittaneeseen kenraaliin, myöhempään marsalkka Mannerheimiin lientyivät.

Kansallissosialistisen Saksan ja Neuvosto-Venäjän seuraajaksi perustetun Neuvostoliiton vuoden 1939 elokuussa keskenään solmiman hyökkäämättömyyssopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan nojalla Saksa luovutti Suomen Neuvostoliiton vaikutuspiiriin, ja niinpä Neuvostoliitto saattoi aloittaa hyökkäyksen Suomeen marraskuun viimeisenä päivänä vuonna 1939. Sitä ennen Saksa ja Neuvostoliitto olivat jakaneet Puolan keskenään. Suomalaiset taistelivat Neuvostoliittoa vastaan melko lailla yhtenäisenä rintamana. Jopa useimmat kommunistit kokivat Neuvostoliiton hyökkäyksen epäoikeutettuna.

Neuvostoliiton punaiset ilmavoimat myöskin pommittivat siviileitä.

Vuoden 1940 tammikuussa tapahtui nk. tammikuun kihlaus kun työnantajat hyväksyivät ammattiyhdistysliikkeen neuvotteluosapuoleksi työmarkkina-asioissa.

Huolimatta Suomen melko menestyksellisestä vastarinnasta voimasuhteet sodan puolustavan ja hyökkäävän osapuolen välillä olivat siinä määrin epäsuhtaiset, että lopulta Suomen oli pakko taipua Neuvostoliiton rankkoihin rauhanehtoihin, joihin kuului maamme taloudellisesti tärkeimmän alueen Karjalan kannaksen luovuttaminen Neuvostoliitolle.

Talvisodan päättäneen rauhan jälkeen Neuvostoliitto käyttäytyi Suomea kohtaan kuin se aikoisi ennen pitkää saattaa edellisen hyökkäyssotansa päätökseen. Tämä aiheutti Suomessa suuria pelkoja. Ja sotahan siitä taas syttyi. Ja Suomen rinnalla oli tässä sodassa natsi-Saksa, joka oli pettänyt aiemman liittolaisensa Neuvostoliiton.

Toinen sota päättyi myöskin Neuvostoliiton voittoon ja koittivat taas rankat rauhanehdot.

Sitten kommunistinen puolue jouduttiin sallimaan Suomessa. Suomen puolustuskyvyn kannalta tärkeä Suojeluskuntajärjestö samoin kuin samaa asiaa tukenut naisten Lotta-järjestö jouduttiin lakkauttamaan "fasistisina" järjestöinä, vaikka Neuvostoliitto oli paljon Suomea fasistisempi. Neuvostoliiton fasistisuudesta olkoot esimerkkeinä voimaperäinen ihmisten mukaan lukien työläisten oikeuksien halveksunta, vankileirien saariston keksiminen ja ottaminen osaksi yhteiskunnallista käytäntöä ja Stalinin kauden jälkeen käyttöön otettu poliittinen psykiatria. Suomen ilmavoimat joutui myöskin luopumaan vuonna 1918 perustamisensa yhteydessä käyttöönsä ottamastaan sinisestä hakaristitunnuksesta, vaikka silläkään ei ollut mitään tekemistä Italian fasismin saatikka Hitlerin Saksan kanssa.

Sitten koitti suomettumisen aika. Kristillistä liittoa ja Perustuslaillisia lukuun ottamatta kaikki Suomen eduskuntapuolueet nuoleskelivat kilpaa idän voittajaa, suurta Neuvostoliittoa, totalitaristisen ideologian mukaan hoidettua ja järjestettyä suurvaltaa.

Lopulta kävi vuosina 1989-1991, että Neuvostoliiton satellittivaltioissa Itä-Euroopassa kävi kommunistien järjestelmän romahdus ja lopulta myöskin Neuvostoliitto lakkautettiin.

Tämän jälkeen sellaiset ihmiset, jotka olivat tai olisivat aikaisemmin haukkuneet Neuvostoliiton järjestelmää kritisoivia "äärioikeistolaisiksi", omaksuivat uuden ideologian, josta käytetään nimitystä monikulturismi. Siitä eteenpäin nämä ihmiset ovat nimittäneet omaa ideologiaansa kritisoivia "äärioikeistolaisiksi". Kaikuuko täällä? Näin pyörä on keksitty uudestaan. Aina se oma hurmahenkinen ideologia on oikeassa ja maltilliset äänet ihmisyyden vastaisia tai jotain muuta sellaista. Monikulturismi on Suomessa lopulta läpäissyt koko poliittistaloudellisen ja kulttuurisen eliitin.

Sarastus-verkkolehdessä kerrotaan tänään itsenäisyyspäivänä Helsingissä järjestettävästä ihmiskasvoisesta isänmaallisesta kulkueesta seuraavaa:

Itsenäisyyspäivän perinteinen 612-juhlakulkue järjestetään tänä vuonna neljättä kertaa. Kuten aiempinakin vuosina, tapaamispaikka on Töölön tori 6.12. kello 18:30. Torilla kuunnellaan juhlapuheita ja lauletaan kansallislaulu, jonka jälkeen kulkue lähtee etenemään Hietaniemen hautausmaalle, jossa suoritetaan seppeleenlasku sankarihaudoille. Tarkempaa tietoa on saatavilla kulkueen järjestäjän eli 612.fi -yhdistyksen verkkosivuilta ja Facebook-sivulta.

Armas Yleisradiomme kohtelee kulkuetta monikulturismin ja marxismileninismin parhaiden perinteiden mukaisesti. Uutisartikkelissaan Oliko Töölöntorille suunnitellulla lastentapahtumalla vain tarkoitus estää 612-soihtumarssi? Järjestäjät kiistävät Yle kertoo kulkueen "profiloituneen äärioikeistolaiseksi". Yle ei kerro tätä uutisartikkelissaan, mutta se itse mielellään profiloi toimituskuntaa vähemmän miellyttäviä ihmisiä tällä leimakirveellä, siis myös sellaisia ihmisiä, jotka vastustavat poliittista väkivaltaa, kiihkonationalismia ja rasismia ja kannattavat demokratiaa.

Ei ole vaikea kuvitella, että tällaiset ihmiset pitävät huonona Suomen itsenäistymistä Venäjästä 100 vuotta sitten, koska se kerran perustui aina pahaan nationalismiin.

Heistä ei ehkä voi sanoa, että aika velikultia.

...Adolf Hitler oli strategisissa kysymyksissä doktrinääri, toisin kuin Josif Stalin. Mutta molemmat olivat kusipäitä. Olkaamme itsenäisiä älkäämme taipuko orjuuden ikeeseen.

I PS.:

Eilen tiistaina 5.12.2017 pidettiin yhdistyksessäni itsenäisyyspäiväjuhlat hieman etuajassa, koska itsenäisyyspäivänä toimipisteet ovat kiinni. Paikallisessa toimipisteessä itsenäisyyspäivään sinänsä kuulumattoman ohjelman lisäksi lausuttiin runoja ja syötiin kakkukahvit, jotka olivat hyviä. Lopuksi kuunneltiin musiikkia, sellaista joka enimmäkseen oli isänmaallista tai kansallista. Muunlaista musiikkia soitettiin enemmän sitten, kun merkittävä osa kuulijoista oli jo ehtinyt lähteä pois.

Laitoin jossain vaiheessa päivää päähäni minulle rakkaan M1-kypärän. Kyseessä on siis se kypärämalli, jonka Yhdysvaltain asevoimat ottivat käyttöön toisen maailmansodan aikana ja josta se luopui joskus Vietnamin sodan jälkeen.

Tuttuni Anne otti minusta kännykällään kuvan, kun minulla oli kypärä päässä. Otin itse kuvia kakuista. Anne lähetti ottamansa kuvan minulle. Joten pääset halutessasi näkemään Facebookista tai Diasporasta ao. kaksi kuvaa. Diasporassa kypäräkuva näkyy peukalon kokoisena, mutta sitä klikkaamalla sen saa näkymään suurempana.

II PS. Lisäksi haluaisin sanoa, että mielestäni Suomen lipun pahoinpitelemisen tulisi olla laillista. Sitä kutsutaan sananvapaudeksi.

...
III PS 16.2.2018. Aiheeseen jotenkin liittyen, voit myös niin halutessasi käydä lukemassa ainakin omasta mielestäni melko loppuun asti ajatellun tekstini Määritelmäni monikulttuurisuudelle ja monikulturismille.