Millainen oli jouluni Herran vuonna 2017

Jokunen viikko ennen joulua tuttuni K oli antanut minulle etukäteisen joululahjan. Kun seuraavana aamuna rupesin poistamaan sitä repustani voidakseni lähteä ulkomaailmaan, tajusin mikä joululahjani on: saksalaismallinen kypärä. K olikin kertonut tilanneensa lahjani Saksasta. Palattuani takaisin kotiin avasin pakkauksen, koska kerran tiesin jo mikä lahjani oli, joten ei tarvinnut odottaa jouluun saakka. Se oli pakattu kolmen muovipussin ja yhden Reilun kaupan kangaskassin sisälle.

Kyseisessä kypärässä oli toisella sivulla vaakuna, josta etsin tietoja internetistä kuumeisesti kissojen ja koirien kanssa. Lopulta löysin tiedon: kyseessä oli Saksan Baden-Württembergin osavaltion vaakuna. Itse asiassa olisin saanut tiedon hankittua helpomminkin. Nimittäin pakkauksessa oli mukana lähetystiedot, jossa se luki. En vain ollut huomannut paperia. Tuttuni kertoi myöhemmin sähköpostitse, että ko. kypärä on ollut joskus mellakkapoliisin käytössä.

Kun vaakuna oli vain toisella puolella kypärää, niin ehkä siitä on toinen vaakuna jossain vaiheessa tipahtanut pois.

Olin vähän myöhemmin saanut yhdeltä naispuoliselta tutultani lahjaksi suomalaisen elokuvan ja levyn Fazerin sinistä. Olin ajatellut jättää syömättä osan suklaasta tarjotakseni sitä seuraavana päivänä vastaanotolleni tuleville ihmisille, mutta en kyennyt vastustamaan asiaa, joten söin lopulta itse kaiken.

Olin ajatellut pitäväni alkoholittoman jouluaatonaaton. Mutta minut ja tuttuni herra H:n oli naapuritaloni äijä herra J kutsunut käymään. Siellä minulle ja herra H:lle herra J tarjosi hehkuviiniä, jota oli yksi 0,75 litran pullollinen paikalla. Herra J nautti sitä itsekin. Juomaan sekoitettiin myöskin mustaherukkamehutiivistettä ja kuumaa vettä.

Itse juoman nauttimiseen taisi mennä ainakin tunti. Olen tässä laskeskellut siinä nautittua alkoholimäärää. Laskelmieni mukaan keskimäärin nautimme 3,54 alkoholiannosta henkeä kohti. Laskelmani voi hyvinkin pitää paikkansa, sillä tulin omasta mielestäni melko humalaan. Siis vähän yli tunnin sisällä 3,54 alkoholiannosta. Huh huh.

Ja mikä kaikkein parasta, niin itse taisin jopa nauttia juomaa hieman enemmän kuin herra H. Herra J:n nauttimasta määrästä minulla ei ole selkeätä muistikuvaa.

Myöhemmin päivällä kävin mummilassa. Nimitän sitä mummilaksi, koska isäni vanhemmat ovat aina asuneet siellä. Joidenkin heidän sukulaistensa ohella. Itse myös asuin siellä peruskoulun toiselle luokalle saakka. Viime vuosina tilanteeseen on kuitenkin tullut muutos. Ukki kuoli vuonna 2005, ja mummi on tällä vuosikymmenellä alkanut asumaan hoitokodissa.

Ennen mummilassa pidettiin myös suvun yhteiset joulujuhlat.

Mummilassa olivat kaikki paikalla. Elikkä kumpikin kummeistani, joista toinen on tätini, yksi toinen tätini ja neljä koiraa. Minulle tarjottiin kahvit. Ja annettiin joululahja eli paketti Fazerin Wiener nougata sekä kuivakakku. Kaikki oli mukavaa.

Kerroin mummilan sukulaisilleni, että luultavasti aion hankkia kotiini jossain vaiheessa minimaalisen määrän joulukrääsää. Tähän asti se on jouluisin ollut täysin paljas sellaisesta.

Myöhemmin tulin havainneeksi, että yksi sormistani haisi paskalle. Saattoi jokin koirista olla asiaan syyllinen.

Kun päivä vaihtui jouluaatoksi, julkaisin blogissani klo 00.00 omituisen joulutervehdykseni Tähtien sota: Voiman pimeä puoli – Jeesus on helpompi ja nopeampi. Se oli kuin Samu Sirkan joulutervehdys, mutta pahempi.

Toimittajatuttuni R. tuli jouluaattona kämpilleni ennen puoli kolmea. Siis päivällä. Hän luovutti minulle aimo määrän ruokajakelun tavaraa. En tosin ollut sitä tilannut, mutta oli se joka tapauksessa jotain kotiin päin. Ennen kolmea hän lähti viemään minua vanhemman pikkuveljeni Samin ja hänen perheensä luokse Espoon Lähderantaan, koska olen hoitanut hänen tietokoneitaan sen verran ansiokkaasti.

Kolmen jälkeen saavuin paikan päälle. Pieni veljentyttäreni L avasi oven. Pistin mukanani tuomani kolme kallista ja hyvänlaatuista olutta jääkaappiin ja luovutin Samille L:ää varten ostamani poliisiautoleegokompleksin.

Sami tarjosi minulle hehkuviinisekoitejuttua. Olin L:n seurana tämän leikkiessä leegoilla. L osallisti minua hommaan. Ei kestänyt kauhean pitkään, kun jouluateria oli katettu pöytään.

Pöytään asettuivat Samin, L:n ja minun lisäkseni Samin vaimo, kiinalainen W ja Q, tämän tytär ensimmäisestä avioliitosta.

Olen tavannut aina silloin tällöin "samilaisten" luona käydessä päästä syömään kiinalaista ruokaa. Mutta nyt jouluateria oli täyssuomalainen. Se sisälsi kinkkua, peruna-, lanttu- ja porkkanalaatikoita, kahta erilaista lohta, rosollia ja sienisalaattia. Ja tietenkin nautimme ruokajuomiksi mukanani tuomiani oluita.

Oluista nautimme ensimmäisenä Mustan Virran Santa Olaf Christmas Ale'in (4,9 %). Seuraavaksi nautimme saksalaista Erdinger Schneeweisse -vehnäolutta (5,6 %). Tätä Sami ja W ylistivät.

Q:lle emme antaneet olutta, koska hän on vielä jonkin aikaa alaikäinen.

W oli vaihteeksi huolissaan taloudellisesta pärjäämisestäni. Jouduin selvittämään hänelle olevani työkyvyttömyyseläkkeellä. Olen kertonut siitä hänelle kerran aikaisemminkin vuosia sitten, mutta silloin hän ei osannut yhtä hyvin suomea eikä varmaan tuntenut Suomen sosiaalijärjestelmiä kovin hyvin. Niin, ja silloin olimme puhuneet asiasta englanniksi.

Mutta ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Söimme kaikki itsemme täysin täyteen.

Ruokailun jälkeen rupesimme nauttimaan kolmatta olutta, joka oli englantilainen Insanely Bad Elf (11,2 %). Englanninkieltä taitamattomille kerron, että olut on saanut nimensä järjettömän pahan tontun mukaan.

Pian ruvettiin jo jakamaan lahjoja. Sami huijasi minut menemään L:n kanssa yläkertaan, ja meidän siellä ollessamme "pukki" soitti ovikelloa. L lähti heti rientämään alas, ja minä könnystelin perässä jyrkkiä portaita. Kävi ilmi, että vaikka pukki oli soittanut ovikelloa, niin hän oli jättänyt melkein kaikki lahjat takapihan puolelle, josta Sami ja L löysivät sitten ne. Niin, ja vielä oli yksi lahja, se jonka minä olin tuonut. Sami haki sen yläkerrasta.

L sai paljon muitakin lahjoja. Mutta kun minun antamani lahja avattiin viimeisenä, niin hän lausui kahteen otteeseen: "Vau!"

Q sai lahjaksi mm. pipon, jonka ominaisuuksiin kuuluu Bluetooth-yhteys, jonka avulla voi kuunnella esim. bussissa istuessa musiikkia. Samanlaisen pipon oli W saanut jo aikaisemmin.

Itse sain joululahjaksi konvehtirasian. Sekä mainion mukin, johon on siniselle pohjalle kuvattu unenomainen juttu.

...Aion muuten ostaa itselleni Väyrys-mukin, mutta vasta presidentinvaalien jälkeen, jotta en tule tukeneeksi häntä näissä vaaleissa...

L käytti sitten paljon aikaa ensimmäisen poliisiauton kasaamiseen. Sami avusti häntä asiassa.

Telkkari oli päällä ja siitä tuli Samu Sirkan joulutervehdys. Liikutuin siinä kohdassa, kun Joosef halusi ostaa aasin.

W:llä oli alaselässä vakavaa kipua jostain syystä. Hän pariin otteeseen käski L:n hakata siihen.

Välillä keitettiin kahvit. Kahvin ohella tarjolla oli juustokakkua ja mukanani tuomani mummilan kuivakakku. Juustokakku oli varsin hyvää. Samaa voi sanoa kuivakakusta. Sitä ylistettiin.

Myöhemmin Sami tarjosi minulle Gato Negro -punaviiniä kaksi pientä lasillista.

R tuli hakemaan minua autollaan yhdeksän maissa. Siis loppuillasta. Sami antoi minulle mukaan jonkin verran kinkkua ja joitakin palasia mummilan kuivakakusta.

Yöllä söin sitten putkeen Fazerin Wiener nougatit.

Seuraavana päivänä pidin toisen olutkollegani kanssa nk. sähköpostijuopottelut. Eli kumpikin oli omassa kodissaan ja nautti olutta. Ja höpötimme keskenämme verkoitse. Nykyään homma hoidetaan Facebookin pikaviestinominaisuuden kautta. Itse käytän sitä kolmannen osapuolen ohjelmalla nimeltä Pidgin, johon olen ladannut lisäosan, jolla saa Facebookin pikaviestinjutun toimimaan siinä.

Sitä ennen kirjoitin tämän blogimerkintäni pitkälle valmiiksi.

Nk. sähköpostijuopottelussa nautin ensimmäisenä Mustan Virran Santa Olaf Christmas Ale'in (4,9 %). Toinen oluistani oli saksalainen Weihenstephaner Korbinian (7,4 %). Kolmas oli norjalainen Lervig 3 Bean Stout (12,0 %). Se oli vinkeän ja monipuolisen makuinen.

Sitten kerroin toverilleni verkon toisessa päässä, että minulla on neljäskin olut. Tämä nimitti minua sitten petturiksi. Juu, olisi pitänyt kertoa ajoissa. Tavallisesti nautimme kyseisessä tapahtumassa kumpikin kolme olutta. Mutta hän ei ollut loppujen lopuksi asiasta kovin pahoillaan, koska hänellä oli kämpillään viiniä.

Neljäs oluistani oli siis englantilainen Insanely Bad Elf (11,2 %).

Illan ynnä yön aikana tulin kuunnelleeksi paljon joulumusiikkia.

Sitten koitti tiistai eli tapaninpäivä. Pienin pikkuveljeni soitti ja kysyi, että haluaisinko tulla kuuden maissa illalla käymään Samin kämpillä, jotta voisimme nauttia yhdessä glögit. Kerroin hänelle olevani menossa aterialle toisaalle.

Sen aterian kanssa kävi kyllä sitten osittain huonosti. Minun oli ollut määrä mennä siivoojaystäväni luokse nauttimaan joulunpäätösateria hänen ja hänen poikaystävänsä kanssa, mutta viime tingassa sain tietää, että jälkimmäinen oli mennyt kovin myöhään nukkumaan. Siivoojaystäväni päätti, että hän tuo ruoan minulle. Me siis asumme samassa kaupunginosassa eli Pähkinärinteessä. Hän kysyi vielä, toisiko viiniä mukanani. Sanoin hänelle, että koska olen nauttinut alkoholia kolmena päivänä peräjälkeen, niin ei kuulosta hyvältä ajatukselta.

Hän tuli, mutta ei viipynyt pitempään. Tuomisiin kuului kaikenlaista jouluruokaa.

Annoin hänelle puolestani sunnuntaina toimittajakollegaltani saamaani ruokajakelun ruokaa. Mutta hän taisi unohtaa sen kämpilleni.

Illalla söin sitten vielä yhtä sun toista jouluista. Tosin rosollin unohdin aluksi ja nautin sitä vasta myöhemmin. Ja yöllä nautin mummilan kuivakakkua.

Keskiviikkoaamuna 27.12.2017 olin hyvin iloinen siitä, että joulunmelskeet olivat ohi.

Tosin tapaan kuunnella joulumusiikkia vuoden ympäri. Olen nimittäin tehnyt musiikin suoratoistopalveluun Spotifyhyn soittolistoja, joihin sisältyy jonkin verran jouluisia kappaleita.

Joulu on nääs sydämessäni ain'.