Kristityille valppauden tulisi olla tärkeä asia

Olen tavannut aina sanoa, että Jumala ei suojele kristittyjä tyhmyydeltä. Kysymys tämän jälkeen kuuluukin, että millä lailla nämä sitten voisivat välttyä tyhmänä olemiselta. Olen sitä mieltä, että oikea vastaus kysymykseen on valppaus.

Vapaus on mahdollisuutta noudattaa järjellistä moraalilakia. Kun kerran Jumala on siivonnut kristittyjen yliskamaria, niin on kristityn itsensä asia saattaa asia loppuun asti olemalla valpas. Älkää siis sortuko epävalppauteen ja sen myötä tyhmyyteen.

Asiaan liittyy jollakin lailla se, että yli tuhatviisisataa vuotta sitten roomalainen herra nimeltä Augustinus lausui teoksessaan De Genesi ad Litteram ("Genesiksen kirjaimellisesta tulkinnasta") seuraavanlaisia:

Ei ole harvinaista, että jotain maasta, taivaasta, muista tämän maailman alkuaineista, tähtien liikkeistä ja kierrosta tai jopa koosta ja etäisyyksistä, auringon ja kuun määrätyistä pimennyksistä, vuosien ja vuodenaikojen kulusta, eläinten luonnosta, hedelmistä, kivistä, ja muista sellaisista asioista voidaan tietää mitä suurimmalla varmuudella järkeilemällä tai kokemuksen kautta, jopa ne jotka eivät ole kristittyjä. On siten liian häpeällistä ja turmiollista, ja suuresti vältettävää, että hänen [ei-kristityn] tulisi kuulla kristityn puhuvan niin idioottimaisesti näistä asioista vieläpä yhtäpitävästi kristillisten kirjoitusten kanssa, että hän saattaisi sanoa, että kykenisi hädin tuskin olemaan nauramatta nähdessään kuinka täydellisen väärässä ne ovat. Tämän valossa ja pitämällä se jatkuvasti mielessä Genesistä käsitellessä olen, siinä määrin kun kykenin, selittänyt yksityiskohtaisesti ja esittänyt harkittavaksi hämärien kohtien merkitykset, pitäen huolta siitä etten myönnä äkkipikaisesti oikeaksi jotain yhtä merkitystä ja ole puolueellinen toiselle ja mahdollisesti paremmalle selitykselle.

[...] jos kukaan, joka ei ymmärrä jumalallisen kaunopuheisuuden sävellajia, löytää jotain näistä asioista [fyysistä kaikkeutta koskien] kirjoistamme, tai kuulee samaa noista kirjoista, niin että se vaikuttaa olevan ristiriidassa hänen omien järjellisten kykyjensä havaintojen kanssa, antakaa hänen tietää, että nämä muut asiat eivät ole millään tavalla tarpeellisia kirjoitusten antamien varoitusten, kertomusten tai ennustusten kannalta. Lyhyesti, on sanottava että kirjailijamme tiesivät totuuden taivaista, mutta ei ollut heidän kauttaan puhuneen Jumalan Hengen tarkoituksena opettaa ihmisille mitään mikä ei olisi hyödyksi heidän pelastukselleen.