keskiviikko 30. marraskuuta 2022

Vääriä raamattusitaatteja

Nyt, kun huomenna alkaa joulukuu, johon eräissä piireissä sijoittuu eräs juhlapäivä tai kaksi.

Alla olisi itse keksimiäni raamattusitaatteja, jotka eivät siis aivan tällaisina löydy kristillisestä Raamatusta, tarkemmin sanottuna Uudesta testamentista. Ne ovat siis tätä tarkoitusta varten tarkoituksella väärentämiäni. Älä siis käytä niitä missään vakavassa keskustelussa. Voin kuitenkin paljastaa, että yksi ainoa näistä siteerauksista ei ole yhtään väärä, vaikka täsmälleen näin käännettynä tekstinpätkää ei luultavasti löydykään yhdestäkään Uuden testamentin suomennetusta versiosta. Mutta pätkä olisi siis erään kuuleman mukaan mahdollista kääntää juuri noin. Oi, siis, katso:

*

Jeesus otti myös maljan, mursi sen, antoi sen opetuslapsilleen ja sanoi[...]

***

Lammas löi laumaa, ja lauma hajosi.

***

Oi, katsokaa körttimummoja, jotka eivät kylvä eivätkä kehrää, ja teidät vaatettaa.

***

"Kesä kuivaa, minä en", sanoo Herra Jeesus.

***

Syödään ja juodaan, huomenna kuollaan.

keskiviikko 23. marraskuuta 2022

DuckDuckGo, pelastavainen hakukone

Olen noin pari viime vuotta käyttänyt PC-tietokoneessani webbiselaimeni hakukoneena käyttäjien yksityisyyttä (jossain määrin) kunnioittavaa DuckDuckGo:ta. Hakukonetta olen sen englanninkielisen nimen perusteella nimittänyt diminutiivisesti ankattimeksi. Jossain vaiheessa olin kuitenkin törmännyt sitten siihen törkeään yksityiskohtaan palvelussa, että se ei ilmeisesti teknisistä syistä johtuen estänyt kaikkia Microsoftin seuraimia.

Microsoft on minulle 1990-luvulta alkaen merkinnyt Suurta Saatanaa. Ei, en ikinä anna sille anteeksi. Ja nyt DuckDuckGo oli ollut tavallaan kimpassa sen kanssa.

Aikaisemmin Microsoftin kohdalla poikkeus yksityisyyskäytäntöihin oli jouduttu tekemään Microsoftin Bing-hakukoneen käyttämiseen hakutulosten lähteenä liittyneiden käytäntövaatimusten takia.

Tässä suhteessa tilanne on ilmeisesti parantunut, mutta mainonnan kohdalla kuitenkin joudutaan tekemään edelleen poikkeus. DuckDuckGo käyttää hakutulosten mainosten näyttämiseen nimittäin Microsoftin alustaa.

DuckDuckGo selittää, että sen täytyy päästää Microsoftin skriptejä läpi bat.bing.com -osoitteesta, jotta mainostaja näkee, johtaako mainoksen klikkaaminen DuckDuckGo:ssa tuotteen ostamiseen.

Voisin periaatteessa muuten vaihtaa StartPage-hakukoneeseen, mutta kun sitä ei saa – vieläkään – suomenkieliseksi, niin olen toistaiseksi haudannut tämän suunnitelman.

Mutta DuckDuckGo:sta on kuitenkin muutakin iloa kuin – osittainen – yksityisyys.

Olin keväällä ostettuani ikään kuin Reilua kauppaa edustavan alankomaalaisen yhtiön Fairphone-puhelimen valinnut uudessa puhelimessani hakukoneeksi DuckDuckGo:n. Kun kokeilin hakupalvelun mukana tullutta webbiselainta, niin törmäsin selaimen asetuksissa kahteen jännään asiaan.

Ensimmäinen näistä oli vakoilunestopalvelu, jonka betaversion sai tilattua. Ei kestänyt montaa päivää, kun sain ilmoituksen siitä, että pääsen käyttämään palvelua. Sen avulla kävi ilmi, että Android-käyttöjärjestelmän sisällä on vaikka mitä sovelluksia ja palveluita, jotka vakoilevat käyttäjän toimia.

Vakoilunestopalikka toimii esittäen järjestelmälle ja siihen asennetuille sovelluksille olevansa Virtual Private Network -palvelu, joka reitittää kaiken verkkoliikenteen itsensä kautta. Vakoilunesto oli tervetullut uudistus, vaikkakaan kaikkia vakoilua harjoittavia sovelluksia ja palveluita ei oikein kannattanut estää vakoilemasta, koska ne pirulaiset on rakennettu siten, että ne eivät oikein toimi kunnolla ilman vakoiluominaisuuttaan. Toinen huono puoli vakoilunestopalvelussa oli se, että se vie käsittämättömän paljon virtaa. Lisäksi se pisti epäkuntoon kännykkääni sittemmin ilmaantuneen My Fairphone -sovelluksen, joka ei onnistunut saamaan yhteyttä verkkoon.

Niinpä poistin palikan.

Toinen jännä asia oli DuckDuckGo-uudelleenohjaussähköpostiosoite. Palvelulta voi siis pyytää sähköpostiosoitteen, johon ei sisälly kuitenkaan palvelintilaa sähköposteille. Eli osoitteen on tarkoitus ohjata saapuva sähköposti käyttäjän varsinaisen sähköpostipalvelun tarjoajalla olevaan sähköpostilaatikkoon. Oma varsinainen sähköpostiosoitteeni, jota olen käyttänyt monta vuotta jo, on myöskin uudelleenohjaussähköpostiosoite, jonka on tarkoitus olla ikään kuin ikuinen. Päädyin siihen, että pistin palvelusta, jolta olen sen saanut, sähköpostin ohjautumaan DuckDuckGo-sähköpostiosoitteeseen, ja sieltä posti ohjautuu taas varsinaiseen sähköpostipalveluuni. Jossain määrin monimutkaiseen toimenpideohjelmaan ryhdyin siis.

DuckDuckGo-palvelu siinä välissä sitten poistaa kaikki vakoilevat komponentit minulle saapuvista sähköposteista.

Ainoa huono puoli DuckDuckGo:n uudelleenohjausosoitteessa on se, että kun vastaa toisen ihmisen sähköpostiin, niin palvelu on jostain ilmeisesti yksityisyyteen liittyvästä syystä muuntanut vastaanottajaksi merkityn ihmisen sähköpostiosoitteen erikoiseksi osoitehässäkäksi. Eli joutuu sitten aina manuaalisesti muuttamaan vastaanottajan sähköpostiosoitteen oikeanlaiseksi.

...

PS. 28.11.2022:

Vastahan minä olin tämän blogimerkinnän julkaisut, ja jo olen päättänyt luopua DuckDuckGo-palvelun sähköpostiturvasta. Oli käynyt ilmi, että koska minulla on käytössä kaksi eri postin uudelleenohjaussähköpostia, niin kaikki minulle lähetetty posti ei saavu perille.

Ja toiseksi on tuo ärsyttävä osoitehässäkkäjuttu. Jatkossa en ennen roskapostikansioon pistämistä avaa ainuttakaan minulle saapunutta sähköpostia.

Olin ehtinyt postien saapumisvarmuutta tutkiakseni ottaa käyttöön ensimmäisen uudelleenohjauspalveluistani nykyään käyttäjilleen tarjoaman saapuvan postin palvelimen, joka ilmeisesti säilyttää kopioita posteista tasan viikon ajan ennen kuin heivaa ne bittien taivaaseen.

Koska olen sen nyt ottanut käyttöön, niin ihan mielenkiinnon vuoksi säilytän sen toistaiseksi. Jos postit häipyvät sieltä aina viikon kuluttua saapumisestaan, niin jatkossa käyn tarkistamassa sen vähintään kahdesti viikossa.

Jatkossakin tulen joka tapauksessa käyttämään Ankattimen hakukonetta. Se ei ole täydellinen, mutta silti niin kiva.

keskiviikko 16. marraskuuta 2022

Yhdysvaltain Republikaanisessa puolueessa yhä useammat ovat alkaneet kannattaa kristinuskon pakkosyöttöä

Yhdysvalloissa oli vasta äskettäin pidetty kongressin – sikäläinen kaksikamarinen eduskunta – nk. välivaaleja, joissa valittiin noin kolmasosa senaattoreista – kuuden vuoden vaalikausi – ja kaikki edustajainhuoneen jäsenet – vaalikausi vain kaksi vuotta. Hieman yllättäen Demokraattinen puolue saavutti torjuntavoiton niissä, vaikka maan hallitsija eli presidentti on Demokraattisen puolueen jäsen. Nimittäin presidentin puolue on tavannut aina kärsiä kongressin vaaleissa suurehkoja tappioita. Nyt tappioita tuli paljon odotettua vähemmän. Demokraatit säilyttivät juuri ja juuri enemmistön senaatin paikoista, mutta menettivät niukasti eduskuntajainhuoneen Republikaaneille. Ilmeisesti edellisen presidentin, vahvan miehen Donald Trumpin edustama faktio Republikaanisessa puolueessa ei nautikaan puolueen kannattajien piirissä jakamatonta suosiota. Mutta siitä huolimatta pääsen seuraavassa itse asiaan.

Salon-sivustolla 29.7.2022 julkaistussa Amanda Marcotten kirjoittamassa englanninkielisessä artikkelissa The backlash to Christianity: Republicans are now panicked — but they only have themselves to blame käsitellään Yhdysvaltain Republikaanisen puolueen ja kristinuskon erikoisemmaksi ja vaikeaksi käyvää suhdetta.

Artikkelissa todetaan, että vaikka kristinusko on edelleen vahvoilla Yhdysvalloissa, niin se on kuitenkin nyt alamäessä. Vähemmän kuin puolet yhdysvaltalaisista edes kuuluu mihinkään kirkkoon tai uskonnolliseen yhdyskuntaan.

Nuorempi osa väestöä yhä useammin kokee muut asiat kuin kristinuskon kiinnostavammaksi.

Yhdysvalloissa on liittovaltion tasolla enemmistövaalitavasta johtuen tosiasiallisesti voimassa kaksipuoluejärjestelmä. Republikaaninen puolue on kahdesta pääpuolueesta oikeistolaisempi ja Demokraattinen puolue on vasemmistolaisempi. Sivumennen sanoen Demokraatit ovat vasemmistolaisempia siis siinä mielessä, että he ikään kuin vastaavat näkemyksiltään Suomen Kokoomusta, joka – vaikka se luetaan Suomessa oikeistopuolueeksi – on paljon Yhdysvaltain Republikaanista puoluetta vasemmistolaisempi.

Republikaanisessa puolueessa kannatetaan enemmän kovaa yhteiskunnallista kuria ja vahvoja asevoimia kuin Demokraattisessa puolueessa. Demokraattisen puolueen piirissä taas kannatetaan enemmän vähemmistöjen ja naisten oikeuksia sekä sosiaalisia oikeuksia kuin Republikaanisessa puolueessa.

Republikaanisesta puolueesta myös löytävät Demokraattista puoluetta herkemmin poliittisen kodin sellaiset ihmiset, jotka kannattavat kristillistä valtiota. Puolue olikin viimeksi kuluneina vuosikymmeninä profiloitunut eräänlaiseksi koti, uskonto, ja isänmaa -puolueeksi. Tällainen puolueesta oli tullut ilmeisesti 1980-luvulla. Demokraattien muuttuminen eräällä tavalla vasemmistolaisemmaksi vaihtoehdoksi juontaa juurensa jo 1930-luvulle, jolloin presidentti Franklin Delano Roosevelt oli perustanut sosiaalisen ohjelman nimeltä New Deal maailmanlaman runnomien kansalaisten auttamiseksi. Puolue profiloitui tällaiseksi lisää 1960-luvulta lähtien, jolloin puolue alkoi hieman yllättäen kannattaa neekerien kansalaisoikeuksia. Tässä on huomattava se, että Demokraatit olivat alun perin kannattaneet neekeriorjuutta, ja sen 1860-luvulla tapahtuneen lakkauttamisen jälkeen puolue oli profiloitunut rotuerottelun kannattajana. Republikaaninen puolue oli alun perin ollut näistä kahdesta se edistyksellisempi.

Artikkelin kirjoittajan Amanda Marcotten mukaan ihmisten menettäessä uskoaan  yhä useammat Republikaanisessa puolueessa kannattavat paniikkireaktiona kristinuskon pakkosyöttämistä ihmisille valtion taholta.

Yhdysvaltain perustuslain ensimmäisessä lisäyksessä lukee näin (suomennos minun): Kongressin ei tule säätää lakia jonkin tietyn uskonnon kunnioittamisesta tai vapaan uskonnonharjoituksen kieltämisestä; taikka sananvapauden, tai lehdistön vapauden, rajoittamiseksi; taikka ihmisten vapaan kokoontumisvapauden rajoittamiseksi, ja valitusoikeuden hallinnolle rajoittamiseksi.

Marcotten mukaan Yhdysvalloissa yhä useammat Republikaanisen puolueen jäsenet hylkäävät maansa perustuslain ensimmäisen lisäyksen sen myytin hyväksi, jonka mukaan ei ole olemassa kirkon (tai uskonnollisen yhdyskunnan) ja valtion eroa.

Kirjoittaja toteaa, että aikaisemmin kristillinen nationalismi, jonka mukaan Yhdysvaltain tulisi olla nimenomaan kristitty kansakunta ja lainsäädännön tulisi panna täytäntöön kristillisiä uskomuksia, oli ollut ajatus, jota kukaan ei olisi voinut ajatellakaan Yhdysvaltain politiikassa. Ja että nykyään tällainen ajattelu on normaalia Republikaanien trumppilaisen haaran sisällä. Amanda Marcotte kertoo siteeraten toista kirjoittajaa Heather "Digby" Partonia, että Pennsylvanian kuvernöörinvaalien republikaaninen ehdokas Doug Mastriano tuskin on piilottanut kristillisnationalistisia katsomuksiaan. Mies on kaveerannut erään Andrew Torban kanssa, joka täysin avoimesti lausuu seuraavanlaisia asioita: "Emme halua ihmisiä, jotka ovat ateisteja. Emme halua ihmisiä, jotka ovat juutalaisia", koska maan tulisi olla "nimenomaisesti kristitty maa".

Jos lukijaa asia kiinnostaa, niin voin kertoa, että Yhdistyneen kuningaskunnan nykyisen Yhdysvaltain alueen itäosan alkuperäisistä siirtokunnista kveekari William Pennin perustama Pennsylvania oli aluksi ainoa siirtokunnista, jossa oli voimassa uskonnonvapaus. Kuitenkin, tavanomaisempien kristittyjen muutettua laajoin joukoin siirtokuntaan, sen uskonnollinen suvaitsevaisuus heikkeni.

Mastriano muuten hävisi Pennsylvanian kuvernöörinvaalit Demokraattien Josh Shapirolle suurehkolla äänten erolla. Ero oli 14 prosenttiyksikköä itse asiassa. Shapiro oli toiminut osavaltion oikeusministerinä ennen kuvernööriksi tuloaan.

Yhdysvalloissa julkisissa kouluissa ei saa olla tunnustuksellista uskonnonopetusta. Yhdysvaltain Korkein oikeus, jonka tehtävä on tulkita, onko lainsäädntö sopusoinnussa maan perustuslain kanssa, on äskettäin tukenut erästä lukion (siis High School, joka on useampivuotisempi kuin meikäläinen lukio) jalkapallovalmentajaa tämän halussa, että koulussa voitaisiin pitää oppilaille enemmän tai vähemmän pakollisia rukoushetkiä. Marcotte siteeraa Washington Post -lehteä, jonka mukaan aktivistit ovat valmistautumassa ajamaan uskonnollista palvontaa julkisiin kouluihin ympäri maata.

Kirjoittaja kertoo myös bloggari Roy Edroson dokumentoineen, että republikaanit perustelevat kyseistä hanketta kirkkojen tyhjillä penkeillä.

Marcotten mielestä pakotettu usko on moraalisesti tuomittavaa ja suora ihmisoikeuksien loukkaus. Olen itse asiassa samaa mieltä. Hän myös sanoo, että jos Republikaanit haluavat tietää, ketä syyttää kristinuskoisuuden vähenemisestä Yhdysvalloissa, niin he voivat katsoa peiliin.

Yhdysvalloissa on kirjoittajan mukaan olemassa kulttuurinen jako valkoisten kansoittamien kirkkokuntien ja nuorempien yhdysvaltalaisten välillä sellaisten asioiden kohdalla kuin tiede, koulutus ja sukupuolten tasa-arvo. Näiden kirkkojen nuoremmat jäsenet yhä useammin torjuvat vanhempien jäsenten seksismin, homofobian ja tieteen vastaiset asenteet.

Koska nämä kirkot eivät uudistu tasa-arvoisemmiksi ja tiedettä kunnioittavammiksi, ne joutuvat huomaamaan, että nämä nuoremmat ihmiset nostavat ns. kytkintä.

Nämä trendit kirjoittajan mukaan voimistuvat Korkeimman oikeuden hylättyä aborttioikeuden liittovaltion tasolla taanneen Korkeimman oikeuden aikaisemman Roe vastaan Wade -nimellä tunnetun päätöksen vuodelta 1973, erityisesti, kun republikaaneista tulee yhä fanaattisempia pyrkimyksessään rangaista yhdysvaltalaisia seksin harrastamisesta. Yhdysvaltain kongressin alahuoneessa edustajainhuoneessa kaikki republikaanien kansanedustajat kahdeksaa lukuunottamatta olivat äänestäneet ehkäisyoikeutta vastaan. Harvempi kuin neljännes heistä äänesti tukeakseen samasukupuolisten avioliitto-oikeuksia. Mutta molemmat oikeudet ovat kuitenkin Yhdysvalloissa valtavan suosittuja. 84 % yhdysvaltalaisista nimittäin kannattaa oikeutta käyttää ehkäisyä ja 99 % heteroseksuaaleista seksiä harjoittaneista on käyttänyt sitä. Yli 70 % yhdysvaltalaisista kannattaa samasukupuolisten avioliitto-oikeutta.

Kuten sanottu, niin Republikaanien paniikkireagointi maallistumiseen aiheuttaa konservatiivisemman kristinuskon hylkimistä.

Jotkut ihmisistä kuitenkin etsiytyvät liberaalimpiin kirkkoihin, kirjoittaja toteaa. Mutta ihmisille on yksinkertaisempaa ja helpompaa yksinkertaisesti luopua kokonaan kristinuskosta.

Jos ketään kiinnostaa tämän jälkeen, niin Yhdysvaltain 44. presidentti Barack Obama – virassa 2009-2017 – joka paitsi että oli maansa historian ensimmäinen presidentti, jossa oli neekeriverta – hän oli mulatti ja on edelleen – on kannattanut liberaalimpaa kristinuskon tulkintaa kuin nämä monet Republikaanisen puolueen jäsenet, joita Amanda Marcotte oli kirjoituksessaan käsitellyt. Obama on ollut Demokraattisen puolueen jäsen.

PS. Kveekarihenkisenä ihmisenä minua ottavat päähän ihmiset, jotka nk. tunkevat uskontoa toisten kurkusta alas.

keskiviikko 9. marraskuuta 2022

Suhteellisen vaalitavan ylistys demokratiassa

Demokratia on hieno asia. Ja kannatan ehdottomasti suhteellista vaalitapaa käytettäväksi eduskuntavaaleissa. Suomessa käytössä oleva eduskuntavaalien vaalitapa, nk. d'Hondtin järjestelmä, taas on lievästi epäsuhteellinen, vaikka sitä nimitetäänkin suhteelliseksi vaalitavaksi. Se kun toisaalta lievästi sorsii pieniä puolueita ja samaten lievästi suosii suuria puolueita.

Oikea suhteellinen vaalitapa, kun ei käytetä vaalikynnystä, takaa sen, että eduskunnassa on melko lailla edustettuna kaikki oleellinen demokraattisen maan poliittiselta kartalta, ja vieläpä jossain määrin oikeissa suhteissa. Sikäli voidaan sanoa, että suhteellinen vaalitapa on maailman demokraattisin vaalitapa.

Ilmeisesti Sainte-Laguën menetelmässä puolueiden saamien paikkojen osuus on mahdollisimman lähellä puolueen osuutta annetuista äänistä, eli tämän kyllä mielelläni näkisin Suomessakin käyttöön otettavaksi niin eduskunta-, kunta- kuin hyvinvointialuevaaleissakin.

Sainte-Laguën menetelmää käytettäessä voi kuitenkin joissakin tapauksissa käydä niin, että enemmistön äänistä saanut puolue saakin vähemmistön paikoista.

Wikipediassa kerrotaan, että näin käy esimerkiksi silloin, kun jaettavana on kolme paikkaa, joista kilpailee kolme puoluetta, jotka saavat 28, 12 ja 10 ääntä. Tässä tapauksessa paikat jakaantuvat niin, että jokainen puolue saa yhden paikan.

Tällaisen tapaturman todennäköisyyden vähentämiseksi ja eduskunnan hajaantumisen estämiseksi käytetään monessa maassa – mm. Ruotsissa – muokattua Sainte-Laguën menetelmää.

Muokattu menetelmä muistuttaa hieman enemmän d’Hondtin menetelmää, ja useimmissa olosuhteissa se takaa lähes parhaan mahdollisen suhteellisuuden. Yllä olevan esimerkin paikat jakautuisivatkin suhteessa 2:1:0.

Sainte-Laguën menetelmä on käytössä muun muassa Norjassa, Ruotsissa, Saksassa, Bosnia-Hertsegovinassa ja Uudessa-Seelannissa. Yhdysvaltalainen nimitys menetelmälle on Websterin menetelmä, jossa käytetään erilaista kaavaa, vaikka lopputulos on sama.

Suomessa eduskuntavaaleissa vaalipiirin koosta riippuu se, kuinka suuren osuuden äänistä kukin puolue tarvitsee saadakseen ehdokkaita läpi kyseisessä vaalipiirissä. Itse kannattaisin tämän kansalaisia epätasa-arvoistavan tilan korjaamista tekemällä koko Suomesta, poislukien Ahvenanmaa, yksi vaalipiiri. Voitaisiin sitten luoda algoritmi, jonka avulla paikkoja jyvitettäisiin alueelliselle tasolle. Toinen vaihtoehto voisi olla se, että luodaan manner-Suomeen kolme vaalipiiriä: Uusimaa, Helsinki ja alueeltaan jättimäinen muu Suomi, ja jälkimmäisessä vaalipiirissä sitten jyvitettäisiin paikat alueelliselle tasolle.

Seuraavaksi tulee sitten eteen se kysymys, että miten taataan suhteellisen vaalitavan vallitessa vankka hallitusvalta, kun eduskunta on puoluepoliittisesti entistä pirstaloituneempi. En kannata asian korjaamista äänikynnyksellä.

Seuraavassa esittelemäni näkemys sopivasta korkeimman vallan mallista luultavasti herättää lukijoissa keskimäärin jonkinlaista vastarintaa.

Minusta äänestäjien tulisi äänestää eduskuntavaalien yhteydessä siitä, minkä puolueen he toivovat johtavan hallitusta. Äänestyksessä käytettäisiin ääniä vähemmän hukkaavaa siirtoäänivaalitapaa. Äänestyksessä voittanut puolue johtaisi hallitusta, ellei enemmistö kansanedustajista äänestäisi jotain toista puoluetta johtamaan sitä. Hallituksen johtava puolue voisi niin halutessaan ja kyetessään muodostaa hallituksen yksinään. Se myös voisi myös lähes yksinään säätää kaikki ne lait, joissa on kysymys budjetista. Ajattelen, että hallituksen johtopuolue saisi aina enemmistön, jos sen kaikki kansanedustajat sekä yksi jonkin muun puolueen kansanedustaja äänestäisi sen laatiman budjettilain puolesta. Kaikissa muissa laeissa kuin budjettilaeissa myös muilla kuin hallitukseen kuuluvien puolueiden kansanedustajilla olisi normaalisti valtaa. Tällainen järjestelmä estäisi osan siitä pettymyksestä, jota puolueiden kannattajat joutuvat väistämättä kokemaan paljon kompromisseja tekemään joutuvien monipuoluehallitusten vuoksi. Jokainen kansanedustajistakin voisi kirkasotsaisesti ja suoraan kannattaa juuri oman puolueen ajamia arvoja ja asioita. Toisaalta yhdelläkään puolueella ei olisi eduskunnassa ehdotonta valtaa, ellei hallituksen johtopuolueeksi kansalaisten äänestämä puolue saisi eduskunnan paikoista ehdotonta enemmistöä. Monipuoluedemokratiassa tällaista tuskin koskaan kuitenkaan tapahtuisi.

torstai 3. marraskuuta 2022

Putinin Hitler-viikset

Tämän kirjoitettuani yritän olla jonkin aikaa mainitsematta häntä blogosfäärissä. Tai ainakaan tässä useista blogeistani.

Mutta haluan nyt siis puhua vielä tämän kerran Venäjän sekurokratiajuntan johtajan Vladimir Putinin kuvaannollisista Hitler-viiksistä.

Kuulemma kansallissosialistisen eli natsistisen Saksan diktaattori Adolf Hitler oli piileskellessään Führer-bunkkerissaan Berliinissä Euroopan sodan lopun häämöttäessä lausunut kerran, että Saksan kansa ei ole hänen arvoisensa.

Siksi täytyy kysyä, että mahtaakohan diktaattori Putin tehdä nk. hitlerit lausumalla jonain päivänä, että Venäjän kansa ei ole hänen arvoisensa?

Kysyn vain.

PS. Vuosia sitten olin lukenut kerran uutisenpätkän siitä, että Saksassa oli joku valmistanut Hitler-päisen vessaharjan. Ja kyllä minua nauratti.

keskiviikko 26. lokakuuta 2022

Suomen aborttilainsäädäntö on vieläkin melko konservatiivinen

Suomessa ei ole vieläkään naisen, tai tytön, mahdollista saada aborttia eli raskauden lopettamista juuri ennen sikiön laskettua ulostuloaikaa.

Jos ja kun sikiö on osa naisen tai tytön ruumista ja jos ja kun naisella tai tytöllä tulee olla vapaus tehdä ruumiillaan mitä haluaa, niin silloin on selvää, että Suomen aborttilainsäädäntö, joka rajoittaa abortin saamisen mahdollisuuden aikaan ennen 12. raskausviikkoa, on äärikonservatiivinen.

Suomen lainsäädäntöön näyttää implisiittisesti sisältyvän oletus, että sikiö on ihminen ja suojelun ansaitseva persoona 12. raskausviikosta alkaen. Tämä on myös vastoin Yhdysvaltain Demokraattisen puolueen kantaa.

Vaikka kyseessä on pelkkä (yleensä) hyvänlaatuinen kasvain, jonka nainen tai tyttö saa niin halutessaan poistaa ruumiistaan.

Samasta syystä nainen tai tyttö saa raskaana ollessaan nauttia alkoholia ja polttaa tupakkaa, koska eihän siinä kukaan muu henkilö vahingoitu kuin korkeintaan nauttija itse. Vasta sikiön syntymän jälkeen astuu voimaan lapsen suojelu. Koska sikiö on nyt ihminen, koska hän on kerran syntynyt.

(Muun väittäminen on konservatismia.)

Sama pätee luonnollisesti myös laittomien päihteiden nauttimiseen, mutta koska ne ovat Suomessa toistaiseksi laittomia, niiden nauttimisesta voi koitua yksilölle maassamme kuitenkin juridisia seuraamuksia, joten en lausu tätä erikoistapausta tosiasiana.

Mutta on hyviäkin uutisia. Suomen aborttilainsäädäntö on tiukempi kuin monissa muissa Euroopan maissa, mutta se on viimein nytkähtämässä eteenpäin. Ja viimeisen tiedon mukaan eduskunnan Sosiaali- ja terveysvaliokunta on sittemmin päättänyt, että naisen tai tytön oma pyyntö ilman perusteita riittää ennen 12. raskausviikkoa raskauden lopettamiseen, ja sen jälkeen siihen tarvitaan enää yhden lääkärin lausunto.

keskiviikko 19. lokakuuta 2022

Elisa lopettaa ikiaikaisen kotisivutilani

Sillä hetkellä tuntui siltä kuin minua ruoskittaisiin ripuloivilla ankeriailla. Minua lähes huimasi. Siteeraan Jeesusta: "Olen järkyttynyt!"

Ja tässä sitten tarina siitä, miten tähän tilanteeseen oltiin tultu:

Olin alun perin hankkinut mainion kotisivutilani Nic-nimiseltä yritykseltä. Tämä tapahtui joskus 1990-luvun loppupuolella. En itse asiassa kauhean tarkkaan muista ajankohtaa. Nettisivujeni osoite oli ja tulee olemaan vielä muutaman hetken ajan eli vuoden 2022 loppuun saakka http://netti.nic.fi/~tomk/.

...Ensin minun täytyi maksaa aloitusmaksu, minkä jälkeen ei olisi enää vuosi- tai kuukausimaksuja odotettavissa palvelussa.

Opettelin HTML-koodauksen perusteet ja graafisella WYSIWYG-editorilla mutta myös koodia käsin muokkaamalla tein itselleni nettisivut. Editorini oli alun perin ollut Netscape Composer, joka oli osa ilmaista Netscapen WWW-sovelluspakettia.

Alun perin sivustoni nimi oli ollut Tom Kärnän tiukan asialliset kotisivut. Myöhemmin muutin niiden nimeksi Tom Kärnän SUO. Nimi johtui siitä, että yksittäisiä sivuja niillä oli parhaimmillaan melko paljon. Joku saattoi tosin luulla nimen perusteella, että kertoisin sivustolla suostani. Mutta tämä ei ollut asianlaita. En omistanut tuolloin suota, enkä omista nytkään. Minulla on ainoastaan elinikäinen käyttöoikeus perintömökkiin.

...Viimeksi kuluneiden vuosien aikana olen käyttänyt hommaan Netscapen sovelluspaketin suoraa jälkeläistä, avoimen lähdekoodin Meriapinaa, joka alkukieliseltä nimeltään kuuluu Seamonkey. ("Seamonkey" on itse asiassa markkinointitermi Artemia-sukuisille suolaisen veden katkaravuille, jos ketään kiinnostaa. Oletettavasti ei kiinnosta.)

Olen aikaa myöten joutunut opettelemaan myös CSS-tyylisäännöstöä, koska pitää olla nykyaikainen.

Jossain vaiheessa Saunalahti osti Nicin. Kotisivupalveluni jatkui ennallaan. Ei tullut uusia maksuja. Myöhemmin Elisa osti Saunalahden, ja sama hyvä meininki jatkui.

Jossain välissä 2010-luvulla sain tehtyä sivustostani myös mobiiliystävälliset.

Kun maailma on siirtynyt yhä suuremmassa määrin mobiiliin, niin jotkut ihmiset lienevät ennen pitkää joutuneet sen häiritsemäksi, että Tom Kärnän SUO ei ole tarjonnut suojattua eli SSL-yhteyttä. SSL-suojaus ei sinänsä kyllä merkitse sitä, että sivusto on turvallinen, mutta se merkitsee sitä, että yhteys netissäsurffailijan internetselaimen ja palvelimen, jolla sivusto sijaitsee, välillä on suojattu sillä lailla, että periaatteessa kukaan nuuskija ei pääse siihen väliin. Tämä on tärkeää, jos selaimen ja palvelimen välisen tiedonsiirron on syytä olla salaista.

(Perinteisillä sivustoilla käydessä selaimen osoitepalkissa on näkynyt merkintä http://. SSL-suojatuilla sivuilla merkintä on kuulunut https://. Viime aikoina SSL-suojaus on ollut tosiaan WWW:ssä käytetty standardi. Mobiiliselaimilla surffatessa merkintää ei välttämättä näy.)

Nettisivuillani ei ole ollut mitään sellaista, mikä voisi antaa todellista aihetta turvattomuuden tunteelle, esim. lomakkeita, mutta ainakin mobiilissa internetselaimet saattavat hyvinkin varoittaa käyttäjää tällaisille nettisivuille yrittäessä.

Sivuston suojattu yhteys ilmeisesti maksaa sen vaatiman SSL-sertifikaatin takia. Tämä voi osaltaan selittää sen, miksei Elisa ollut tuonut yksityisasiakkaiden kotisivupalveluaan tältä osin nykyaikaan.

Noin kaksi ja puoli vuotta sitten Elisalta oli tullut sähköposti, jossa kerrottiin, että kotisivutilani tulisi olemaan maksullinen 1.9.2020 alkaen. Hieman järkytyin asiasta. Ja olihan silloin korona-aikakin vasta alkanut, joten stressasi muutenkin. Tosin ymmärsin hyvin sen, ettei Elisa voinut ikuisesti antaa minun pitää ko. paikassa kotisivujani 1990-luvulla maksamani aloitusmaksun hinnalla. Hieman tutustuin vaihtoehtoihin, mitä minulla oli, mutta päätin jatkaa Elisalla maksaen jatkossa pientä muotollista 2,9 euron kuukausimaksua. Se oli yksinkertaisinta. Eikä WWW mennyt ratkaisuni ansiosta rikki.

28. syyskuuta Jeesuksen vuonna 2022 Elisalta oli kuitenkin tullut tiedote, jossa kerrottiin, että heidän tarjoamansa kotisivutilapalvelu lakkaa vuoden 2022 lopussa.

Ja siinä tuli sitten tämä tunne ripuloivista ankeriaista.

Elisa perusteli päätöstään kysynnän vähäisyydellä ja alustan tekniikan vanhentuneisuudella. Yritys tarjoaa toki jatkossakin yrityspuolella ratkaisuja nettisivujen suhteen.

Ymmärrän kuitenkin ratkaisun, ja onneksi kaksi vuotta aikaisemmin saapunut edellinen järkytys on jättänyt tälle uudelle järkytykselleni vähemmän sijaa olla olemassa.

Asiaa harkittuani hetken aikaa päätin siirtää pikku hiljaa sitten nettisivuni ilmaiseen Google Sites -palveluun, josta minulla on tällaista aikaisempaa kokemusta (olen ylläpitänyt melko monen vuoden ajan siis kirjailija Jukka Piipposen nettisivuja). Ilmaisuus tarkoittaa myös sitä, että kotisivuni eivät lakkaa jatkossa hetkessä olemasta, jos minulta jää joskus kotisivupalvelun kuukausimaksu suorittamatta, esim. sairauden vuoksi.

Sivujen siirtäminen uuteen formaattiin on kyllä ollut hirveää pikku nysväämistä, ja on edelleen. Kun joudun luomaan ja käsittelemään jokaisen sivun erikseen.

Kunnolliset webbihotellit taas maksavat.

Kun sivuja on sivustossani satakunta, niin hommaa riittää ihan tarpeeksi.

Sites-palvelu tosin sisältää jossain määrin rajatun muokkausmahdollisuuden  sivuille. Wordpress.com olisi hienompi ja monipuolisempi palvelu, mutta sitä alussa kokeillessani törmäsin eräisiin teknisiin työtäni kovasti hidastaviin oksankohtiin, joten päätin vaihtaa wanhaan tutuhkoon palveluun.

Jeesuksen vuoden 2023 alusta alkaen WWW on sitten lievästi rikki, kun ikiaikaisesti siihen kuulunut sivustoni on ikään kuin vaihtanut paikkakuntaa. Historian siivet havisevat, kun wanhat nettisivuni lentää kotkan kaltaisena aurinkoon kuin Gaius Julius Caesarin henki. Aurinko symbolisoi tässä runoilussani bittien taivasta...

Bitti on kahdeksasosa tavusta. Bitti on tiedonsiirron perusyksikkö, kun taas tavu on tallennuksen kokoa koskeva yksikkö.

Tosin olen linkitellyt wanhasta sivustostani sivuja uuden version sivuihin pikku hiljaa, joten WWW:n rikkinäisyys vähenee sen myötä hieman määräaikaan mennessä. Uusi sivusto on nimeltään Tom Kärnä suo, eli olen poistanut nimestä genetiivin, jolloin nimessä ollut substantiivi on samalla kätevästi muuttunut merkitsemään yksikön kolmanteen persoonaan taivutettua verbiä.

Tänä tekstini julkaisun päivänä eli 19.10.2022 uusi sivustoni on vielä varsin raakile. Mutta jos hyvin käy, niin saan homman vähintään noin 98-prosenttisesti valmiiksi vuodenvaihteeseen mennessä.

Ja ainakin uusien kotisivujeni alusta on teknisesti täysin nykyaikainen.

keskiviikko 12. lokakuuta 2022

Onko Venäjä todella homovaltio?

Venäjän hallitsevassa luokassa sekä sen kätyreiden piirissä haukutaan länsimaita homomaiksi, koska näissä maissa suvaitaan enemmän homoseksuaaleja.

Ihan niin kuin olisi kyse siitä, että länsimaiden heterot olisivat hylänneet heteroseksuaaliset suhteet ja ryhtyneet homoiksi.

Mutta tosiasiassa näin ei ole asianlaita. Ihmisen seksuaalinen suuntautuminen näyttää syntyvän viimeistään kohdussa. Minkäänlainen propaganda tai pakottaminen ei tässä asiassa voi muuttaa ihmisen sisintä. Tämä siitä huolimatta, että länsimaissa todella on joitakin erikoisia ihmisiä, jotka esim. saattavat surra, jos heidän lapsensa ei osoita epästereotyyppisiä sukupuolisuuden oireita.

Suvaitsevaisuudessa on perimmältään kysymys yksinkertaisesti sietämisestä. Minusta homoseksuaalien suvaitseminen yhteiskunnassa on hienoa. Ihmisten homoseksuaalisuus ei ole keneltäkään pois. Ei edes heteroseksuaalisuuskaan. Tai jos joku ihminen toisin ajattelee, niin hän on luultavasti suvaitsematon, tai hän ei ole sinut sisimpänsä kanssa. Tai molempia.

Voi myös kysyä, että mistä Venäjän hallitsevan luokan jäsenet ja kätyrit tietävät, että homoseksi on parempaa kuin heteroseksi. Omasta kokemuksestako?

Eiköhän se ole jokaisen oma asia kuitenkin, millaisesta seksistä itse pitää.

keskiviikko 5. lokakuuta 2022

Translakia ollaan muuttamassa, ja sama pitäisi tehdä myös asevelvollisuuslaille

Suomen translaki on kaksikymmentä vuotta vanha teos, ja nyt sitä ollaan muuttamassa. Wanhaa lakia on kritisoitu, runsaasti.

Wanhassa laissa on lukenut, että jos transsukupuolinen haluaa vahvistaa uuden sukupuolen itselleen, niin hänen pitäisi olla lisääntymiskyvytön. Tämä tullaan muuttamaan, eli biologisesta sukupuolesta toiseen itsensä muutattanut saa pitää wanhat lisääntymiselimensä. Tosin sitä minä ihmettelen, että jos yksilö haluaa muutattaa itsensä miehentyyppisestä naisentyyppiseksi, tai päinvastoin, niin hän haluaa kuitenkin sitten pitää edellisen oletetun sukupuolensa sukupuolielimet. Tuntuu jotenkin järjettömältä, mutta en minä kuitenkaan rupea arvostelemaan ihmisten valintoja.

Jatkossa sukupuolen vahvistamiseen riittäisi yksinkertaisesti ihmisen oma ilmoitus. Ihmisen ei siis tarvitsisi käydä läpi minkäänlaisia lääketieteellisiä arvioita tai prosesseja hakuvaiheessa eikä myöhemminkään.

Asiaan liittyy myös se, että aiemmin sukupuolen juridiseen muuttamiseen on vaadittu myös psykiatrinen arvio siitä, että henkilö kuuluu vastakkaiseen sukupuoleen, ja ettei hänellä ole mielenterveysdiagnoosia. Nyt tämä siis muuttuu myös, eli oma ilmoitus tosiaan riittää ihan kaikissa suhteissa.

Esim. jos biologiselta mieheltä näyttävä yksilö haluaa käydä naisten pukuhuoneessa, niin siihen riittää pelkkä ilmoitus.

Uutta tekeillä olevaa lain versiota on myös kritisoitu siitä, että se on edelleen liian rankka transihmisille.

Transihmiset toki ovat osa ihmiskunnan ja ihmislajin moninaisuutta ja heillä on sama ihmisarvo kuin kaikilla muillakin, jos nyt ihmisarvon olemassaoloon haluaa uskoa. Kyseessä on sosiaalinen konstruktio.

Myös hetero- ja homoseksuaalisilla sekä muunsukupuolisilla ihmisillä on sama uskottu ihmisarvo.

Koska sukupuolia on monta ja koska mies voi synnyttää yhtä hyvin kuin nainen ja nainen voi tuottaa pieniä lisääntymissoluja yhtä helposti kuin mies, niin asia vaatii myös asevelvollisuusjärjestelmämme täysremonttia. Tämä merkitsee sitä, että kaikki kansalaiset tulisivat jatkossa asevelvollisuuden piiriin, jos siis ollaan loogisia.

keskiviikko 28. syyskuuta 2022

Tanskan maahanmuuttokriittinen sosialidemokraattinen puolue käy vaaleja kohti

Tanskanmaahan vaalit! Tanskan perustuslain mukaan kansankäräjävaalit on järjestettävä vähintään neljän vuoden välein, mutta päätöksen vaalipäivästä tekee Sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja ja vähemmistöhallituksen pääministeri Mette Frederiksen. Määräaika vaaleille on täyttymässä kesäkuussa, mutta Frederiksen ei eräiden politiikan tarkkailijoiden mukaan odota niin kauaa.

Painetta vaalijulistukselle on luonut myös hallituksen tukipuolue sosiaaliliberaali Radikale Venstre. Se vaatii, että Frederiksenin on julistettava vaalit lokakuun 4. päivään mennessä tai puolue vetää tukensa hallitukselta. 14 edustajan tuen menetys olisi kohtalokas.

Asiaan liittyy jotenkin myös se, että Vihreiden Grand Old Man (anteeksi anglismi) Osmo Soininvaara oli yli kolme vuotta sitten eli 7.6.2019 julkaissut blogissaan merkinnän otsikolla Demarit ja maahanmuutto.

Kirjoituksessaan Soininvaara sanoi, että Tanskan sosialidemokraattinen puolue omaksumalla oikeistopopulistien maahanmuuttokriittisen teeman oli saavuttanut vaalivoiton, kun taas samalla oikeistopopulistien kannatus oli romahtanut.

Oliko vaalien tulos sitten miehen mielestä hyvä asia? Hän sanoi siitä blogimerkinnässään näin: "Demarit ovat sentään voittopuolisesti sivistyneitä ihmisiä. Maahanmuuttopolitiikasta voisi keskustella analyyttisemmin, jos maahanmuuttokriittistä osapuolta edustaisivat demarit eivätkä kaiken maailman hörhöt."

Voimme siis sanoa, että Tanskan pääministeri Mette Frederiksen on maahanmuuttokriittinen sosialidemokraatti, ja hänen edustamansa puolue maahanmuuttokriittinen sosialidemokraattinen puolue.

Olen ollut huomaavinani, ettei meillä Suomessa ole vielä tällaista sosialidemokraattista puoluetta, vaan sellainen, joka on valmis myymään vaikka koko Suomen, jos vain sillä saadaan lisää värinää kaduille, eli turvattomuutta monikulttuurisuuden muodossa ja sen myötä valtion menojen lisääntymistä.

Jos Suomessa olisi maahanmuuttokriittinen | sosialidemokraattinen puolue, voisin äänestää sitä vaaleissa. Mutta kun ei ole.

keskiviikko 21. syyskuuta 2022

Taloudellinen sitoutuminen diktatuurimaihin

Putin-diktaattorin Venäjä oli aloittanut Ukrainaa vastaan sotilaallisen aggression vuonna 2014. Siihen sisältyi myös Krimin niemimaan valtaaminen ja liittäminen itseensä.

Tänä Jeesuksen vuonna 2022 helmikuun 24. päivänä Putinin Venäjä oli taas aloittanut avoimehkon sodan Ukrainaa vastaan. Tai, no, sikäli on kyse avoimesta sodasta, että Venäjän asevoimien yksiköt ihan omina itsenään ovat käyneet Ukrainan kimppuun, kun aikaisemmin asiaa oli peitelty. Annettiin sellainen kuva, että Venäjän sotilaat voivat lomilla ollessaan käydä armeijan varikolla, ottaa käyttöönsä panssarivaunun ja ajaa sillä noin vain vieraaseen maahan sotimaan.

Tosin nyt Putin oli aikaansaanut lainsäädännön, joka kieltää sodan nimittämisen sodaksi Venäjänmaassa. Toimi on luultavasti johtunut siitä, että Putin pelkää valtansa puolesta, jos hän pakottaa laajemmat osat yhteiskuntaa mukaan sotaan. Ja hänen ja kumppaneiden sodan sodaksi kutsuminen voisi saada Venäjän kansalaisia yhä useammin kyseenalaistamaan hänen valtansa oikeutuksen.

Putinilla on myös ulkoministerinä mies nimeltä Lavrov, joka valehtelee enemmän kuin Goebbels.

Viimeisten tietojen mukaan Putin kätyreineen on kuitenkin paraikaa valmistelemassa osittaista liikekannallepanoa... Miehen takki vaikuttaa tyhjältä.

...Ennen meillä länsimaissa oli hellitty ajatusta, että taloudelliset siteet maiden välillä ehkäisevät hyökkäyssotia. Tämä pätenee melko lailla tosiaan demokraattisiin maihin, mutta Putinin Venäjän avoin hyökkäys Ukrainaan on kuitenkin haastanut opin avaamalla varsin monen ihmisen silmät. Tämä aiheutti lyhyessä ajassa sen, että Suomi ja Ruotsi ovat hakeneet Pohjois-Atlantin puolustusliitto NATO:n jäseniksi.

On käynyt ilmi, että taloudellinen sitoutuminen diktatuurimaihin tekee demokratiat riippuvaisiksi diktatuureista, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti estä diktatuurimaita käymästä hyökkäyssotia. Diktatuurien johto sananvapautta ja median vapautta säätelemällä voi omalla hallinta-alueellaan jossain määrin toteuttaa millaisen mielipideilmaston ne vain haluavat. Diktatuurien ei tarvitse välittää äänestäjien tahdosta, vaikka propagandan avulla ne joutuvatkin hallinnoimaan ihmisten käsityksiä siitä, mistä on oikeastaan missäkin asiassa kyse.

Ruotsissa oli Neuvostoliiton romahdettua luultu, että se voi pitkälti luopua asevoimistaan. Mutta sielläkin on tänä Jeesuksen vuonna 2022 ymmärretty, että maassa, jossa ei ole omaa armeijaa, voi kohta olla jonkun toisen armeija. Puhumattakaan laivastosta ja ilmavoimista.

Suomen pääministeri Sanna Marinkin on nyt sitä mieltä, että Venäjän kanssa tehtyä virhettä ei saa toistaa kommunistisen puolueen yksinvaltaisesti johtaman manner-Kiinan kanssa.

Itse olen yksinkertaisesti sitä mieltä, että demokraattisten maiden tulisi muodostaa yhtenäinen blokki, joka voisi puolustaa yhteisiä arvojaan diktatuurimaiden painetta vastaan.

Ja olen muuten oikeastaan myös sitä mieltä, että ennen pitkää demokraattiset maat saisivat kokonaan lopettaa kaupankäynnin diktatuurimaiden kanssa.

PS myöhemmin vielä saman päivän aikana: Helsingin sanomat -lehden uutisartikkeli otsikolla Loppuun­myydyt suorat lennot Istanbuliin ja Jerevaniin, opposition mielen­osoitus­valmistelut – Näin venäläiset reagoivat Putinin ilmoitukseen antaa tuoretta tietoa.

keskiviikko 14. syyskuuta 2022

Terveydenhuoltomme ja sen kriisi

On sanottu, että Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on ollut mitoitettu hyvien, normaalien aikojen mukaan. Kun mukana ei ollut yhtään "löysää", niin se joutui kriisiin koronapandemian yllättäessä meidät.

Osa maamme hoitohenkilökunnasta on joutunut sairastamaan, ja töissä olevat joutuivat venymään uskomattomiin suorituksiin, varsinkin kun koronapotilaat ovat täyttäneet hoitopaikkoja. Osa työntekijöistä on saanut tarpeekseen ja vaihtanut alaa. Terveydenhuoltoalan perinteisesti kohtuullinen vetovoima on samalla myös heikentynyt.

Hoitajat tarvitsisivat jonkin verran lisää palkkaa sekä joskus myös paremman työn organisoinnin.

Ja vuodelle 2023 oli sovittu hoitajamitoitus, eli yhtä potilasta kohden tulisi olla 0,7 hoitajaa. Hoitajamitoituksen tarkoitus on hyvä, mutta hoitajia ei ehditä saamaan tähän hätään tarpeeksi. Ja aina ei tosiasiassa näin suurta hoitajien määrää potilasta kohti edes tarvita. Saa nähdä, päätetäänkö asiasta jotain uutta lähiaikoina.

Väestön edelleen ikääntyessä tarvittaisiin joka tapauksessa lisää hoitajia. Mistä rahat tähän nykyisessä monikulttuurisessa yhteiskunnassa?

Hoitajat ovat olleet jo vähän lakkoilemassakin. Ja Marinin hallitus myös esittää nyt rajoituksia yksittäisten ammattiryhmien oikeuteen työtaistelutoimiin, mikä on herättänyt hoitoalan ihmisissä suurta vihastusta, ja sitä on laajalti pidetty huonona siirtona. Minä myöskin epäilen, että lääke on nyt pahempi kuin itse tauti. Jotkut hoitajat ovat jopa luopuneet virallisesti paperilla ammattipätevyydestään, jotta heitä ei voitaisi pakottaa töihin. Ja tänään 14.9. Jeesuksen vuonna 2022 Suomen hallituksen on määrä aloittaa uudistuksen käsittely.

...Saman vuoden 2023 alussa aloittavat uudet hyvinvointialueet, joille on siirretty osa aikaisemmin kunnille kuuluneista velvoitteista. Rakenteiden uudistamisella pyritään siihen, että voidaan taata yhdenvertainen palvelujen saatavuus kaikkialla Suomessa. Tarkoitus on hyvä.

Huoltosuhteen heikkeneminen väestön ikääntyessä on yksi tärkeä syy uudistukselle.

Hyvinvointialueet ovat itsehallinnollisia alueita, jotka vastaavat paitsi sosiaali- ja terveyspalvelujen niin myös pelastustoimen järjestämisestä. Hyvinvointialueilla on kullakin omat vaaleilla valittavat valtuustonsa yksin Helsinkiä lukuunottamatta, jonka hyvinvointialuetta hoitaa kaupungin kunnanvaltuusto. Yhdet hyvinvointialueiden vaalit on jo pidetty.

Kuntien vastuulla säilyy asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen.

Toiminnanohjausjärjestelmä Apotti on myös voinut olla jonkinlainen, joidenkin mielestä suurikin, riesa terveydenhuoltojärjestelmämme toiminnalle. Ja saa nähdä, millainen järjestelmien tilanne tulee olemaan vuonna 2023.

Koronapandemian aikana on syntynyt paljon hoitovelkaa, ja kestänee hyvän aikaa ennen kuin se on suurin piirtein purettu.

Yleisradion kysely tulevien hyvinvointialueiden johtajille paljastaa, että hoitaja- ym. tekijäpula kurittaa palveluita leikkaussaleista hammashoitoon ja sosiaalihuollosta pelastustoimeen. Valtiolta hyvinvointialueet toivovat rahaa ja realismia. Paska nk. lentää tuulettimeen vielä vuosia, jossain määrin.

Aikaisemmin olen vierastanut yksityisiä palveluntuottajia sosiaali- ja terveysalalla, vaikka niiden kilpailu julkisen vallan tuottajien kanssa on tuottanut järjestelmäämme myös jotain hyvää. Ne ovat myös tarpeellisella tavalla täydentäneet julkisen vallan tuottajien puutteita.

Nyt pitää ensin katsoa, miten uudet hyvinvointialueet pääsevät toiminnoissaan alkuun.

Mutta jos homma ei muutaman vuoden sisällä toimi jo kutakuinkin erinomaisesti, niin voisin ehdottaa siinä tapauksessa, että voisimme kokeilla Kanadan mallia. Yksityisellä puolella ainakin työn organisointi toimii yleensä paremmin kuin julkisella. Kanadassa yksityiset palveluntuottajat hoitavat koko terveydenhuollon. Kanadan valtio maksaa sairausvakuutuksen kautta monet asiat. Raha seuraa siis potilasta. Kanadassa tosin julkinen valta ei korvaa hammashuoltoa. Itse kannattaisin myös tiettyä hammashuollon korvattavuutta.

keskiviikko 7. syyskuuta 2022

Barbaarit ja kansalaisluottamuksen menettäminen

Kristillisestä näkökulmasta pakanallisen Rooman valtakunnan aikana jotkut tahot välillä vainosivat kristittyjä näiden uskonnon vuoksi. Tosin ennen keisari Diocletianusta – virassa 284-305 jKr. – vainot harvemmin olivat olleet Rooman valtion järjestämiä vaan olivat satunnaisia ja palvelleet paikallisia tarpeita.

Vain vähän Diocletianuksen jälkeen valtaan tuli keisari Konstantinus, virassa 306-337 jKr., joka paitsi että lopetti kristittyjen vainot ja laillisti kristinuskon, niin myöskin alkoi suosia kristinuskoa. Eikä kestänyt sitten enää kauaa, kun kristityt alkoivat vainota pakanoita ja varsin rankallakin kädellä. Siihen nähden pakanalliset roomalaiset olivat olleet keskimäärin jopa suhteellisen helläkätisiä, kun olivat kristittyjä vainonneet.

Kristittyjen uskonnollinen vaino Rooman valtakunnassa oli lähtenyt usein siitä, että nämä eivät suostuneet olemaan kunnon kansalaisia – tai valtion alamaisia, jos eivät olleet kansalaisia – ja esim. uhraamaan keisarin puolesta. Roomalaiset olivat olleet uskonnollisesti suvaitsevaista väkeä. Kaikki jumalat ja uskonmuodot periaatteessa hyväksyttiin, kunhan ne eivät loukanneet yleistä järjestystä ja kunhan niiden kannattajat eivät uhranneet ihmisiä.

Yhteiskunnan kannalta rakentaviksi katsottuja uskonnon muotoja kutsuttiin nimellä religio ja vähemmän rakentaviksi katsottuja kutsuttiin nimellä superstitio, josta nimityksestä on periytynyt englantiin ja moneen romaaniseen kieleen taikauskoa tarkoittava sana.

Rooma vaati muuten vain uskollisuutta valtiolle. Roomalaiselle uskonnollisuudelle ei ollut tärkeää uskominen oikein, vaan toimiminen oikein. Roomalaiset viranhaltijat saattoivat itse asiassa mennä varsin pitkälle tehdäkseen kristityille helpoksi todistaa uskollisuutensa kansalaisina (tai alamaisina, jos eivät olleet kansalaisia). Esim. uskollisuudenosoitukseksi valtiolle saattoi riittää hajusteenmurusen uhraaminen keisarin puolesta.

Voidaan toki sanoa, että roomalaisilta oli pikkumaista vaatia alamaisiltaan uskollisuudenosoitusta nimenomaan uhrin muodossa. Ja kristityt eivät usein siihen suostuneetkaan. Tämä saattoi herättää roomalaisissa suurta vihastusta, ja sitä saatettiin laajalti pitää huonona siirtona.

Vaikka roomalaiset saattoivatkin suhtautua etnisiin ja alueellisiin ryhmiin kovasti stereotypisoiden, niin heille oli kuitenkin melko lailla vierasta laaja-alainen rasismi. Muukalaisesta ei-muukalaiseksi pääsi sillä, että omaksui roomalaisen kulttuurin eikä ääntänyt latinaa vieraalla tavalla.

Lopuksi pitää vielä mainita se, että vuonna 212 jKr. keisari Caracalla antoi Rooman kansalaisuuden kaikille niille lukuisille vapaille valtakunnan asukkaille, joilla sitä ei vielä ollut. Teko romutti roomalaisen miessovinistisen nimijärjestelmän, mutta ei siitä tässä nyt sen enempää.

Tämän pitkän johdannon jälkeen esitän nyt näkemykseni siitä, mitä tulisi olla länsimaisen kansalaiskuntoisuuden.

Mielestäni tulisi ottaa Suomessa ja muissakin länsimaisissa maissa käyttöön – Suomessa ennen wanhaan käytössä ollut kansalaisluottamuksen menetys. Kansalaisluottamuksen saattoi aikoinaan Suomessa menettää ihminen, joka oli tuomittu vankeusrangaistukseen. Wikipediassa sanotaan siitä mm. näin:

Kansalaisluottamuksen menettänyt henkilö ei ollut äänioikeutettu eikä vaalikelpoinen kunnallisissa tai valtiollisissa vaaleissa. Häntä ei voitu nimittää valtion tai kunnan virkaan eikä valita jäseneksi kunnallisiin lautakuntiin tai yhdistyksen hallitukseen. Hän ei myöskään voinut toimia todistajana eikä toisen henkilön asiamiehenä oikeudessa. Lisäksi henkilö, joka oli menettänyt kansalaisluottamuksensa, ei saanut toimia kauppiaana eikä harjoittaa eräitä laissa mainittuja elinkeinoja.

Mielestäni kansalaisluottamuksen menettäneen tulisi voida toimia oikeudessa edelleenkin todistajana, mutta muuten katson artikkelissa listattujen seuraamusten olevan mainio asia.

Mielestäni länsimaisen kansalaiskuntoisuuden merkkinä tulisi pitää sitä, että ihminen hyväksyy ihmiskunnan moninaisuuden rotuineen sekä ihmisten identiteettien, kulttuurien, maailmankatsomusten, uskonmuotojen ja uskonnonharjoituksien moninaisuuden. Sellaiset ihmiset, jotka esim. haluavat rajoittaa "väärää" mieltä olevien sananvapautta tai jotka painostavat kääntymään johonkin uskoon tai pyrkivät estämään uskonsuuntauksen vaihtamisen, tulisi tuomita menettämään kansalaisluottamuksensa. Samoin sellaiset ihmiset, jotka syrjivät ihmisiä näiden oletettujen tai todellisten rotuominaisuuksien vuoksi.

Kansalaisluottamuksen menetys pysyisi voimassa niin kauan kuin siihen tuomittujen tuomittavat asenteet eivät olisi muuttuneet paremmiksi.

Minusta hyvä nimitys kansalaisluottamuksen menettäneelle olisi "barbaari".

keskiviikko 31. elokuuta 2022

Pandeismi, jumalauskoa täynnä oleva ateismin muoto

Pandeismi on 1800-luvulla syntynyt eräänlainen jumalauskon muoto, joka yhdistää jännittävällä tavalla deismiä ja panteismia.

Pandeismin mukaan luojajumaluus tajuntoineen lakkasi luomistyön yhteydessä olemasta erillisenä entiteettinä.

Olen tavannut ajatella, että pandeismi on ikään kuin jumalauskoa täynnä oleva ateismin muoto.

torstai 25. elokuuta 2022

Puolustusliitto NATO:n ja entisen Varsovan liiton vertailua

Pohjois-Atlantin puolustusliitto NATO (engl. North Atlantic Treaty Organization, lyh. NATO; ransk. Organisation du traité de l’Atlantique nord, lyh. OTAN) perustettiin 4. huhtikuuta vuonna 1949 Yhdysvaltain pääkaupungissa Washington DC:ssä Neuvostoliiton länsimaille aiheuttaman uhan takia.

Puolustusliiton peruskirjan mukaan hyökkäys yhtä sen jäsenmaata vastaan on hyökkäys kaikkia liiton jäsenmaita vastaan. Toisaalta peruskirja ei velvoita jäsenvaltioita liittymään jäsenen aloittamaan hyökkäyssotaan.

Liiton perustajavaltioita oli kaksitoista: Alankomaat, Belgia, Islanti, Italia, Kanada, Luxemburg, Norja, Ranska, Tanska, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat.

NATO:n jäsenmaat ovat olleet enimmäkseen demokraattisia maita. Tosin sen perustajavaltioihin kuului myös Portugali, joka oli liittoa perustaessa diktatuuri. Vuodet 1967-1974 myös Kreikka oli diktatuuri.

NATO:n jäseneksi hakeneet maat ovat tehneet sen omasta vapaasta tahdostaan, poislukien Portugali, joka oli tehnyt sen diktaattorinsa tahdosta.

Neuvostoliitto ja muut itäisen Euroopan kommunististen puolueiden diktatorisesti hallitsemat maat taas perustivat Varsovan liiton vastapainoksi NATO:lle 14.5. vuonna 1955 Puolan pääkaupungissa Varsovassa. Sotilasliiton virallinen nimi oli Sopimus ystävyydestä, yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta. Liitto perustettiin, koska Neuvostoliitto halusi sitä ja koska sen satelliittivaltioiden poliittinen eliitti mukautui tai joutui mukautumaan Neuvostoliiton tahtoon asiassa.

Liittosopimuksen allekirjoittivat Albania, Bulgaria, Saksan demokraattinen tasavalta, Neuvostoliitto, Puola, Romania, Tšekkoslovakia ja Unkari. Itäisen Euroopan diktatuurimaista ainoastaan Jugoslavia jätti liittymättä sotilasliittoon, johtuen sen kommunistisen puolueen itsenäisestä asemasta ja maan sotilaallisesta vahvuudesta. Maan johtaja Josip Broz Tito oli toki ollut aikoinaan uskollinen Stalinin nuoleskelija, mutta natsi-Saksaa vastaan taistelleen kommunistien vastarintaliikkeen johtajana toimiminen oli tehnyt hänestä miehen.

Neuvostoliiton seuraajavaltion Venäjän diktaattori Vladimir Putin ajattelee samoin kuin Neuvostoliiton johtajat aikoinaan, että herrakansan johto vallitsee, eikä yksikään sen alaisuudessa tai vaikutusalueella olevista kansoista tai maista saa erota siitä.

Puolustusliitto NATO:sta taas jäsenmaat saavat erota nykyisinkin.

Puolustusliiton perustamisen jälkeen se on laajentunut kahdeksan kertaa, kun yhä uusia maita on hakenut sen jäseneksi.

Varsovan liiton toinen tehtävä länsimaita vastaan tehtävän hyökkäyssodan ohella oli ylläpitää Neuvostoliiton toisen maailmansodan lopulla ja jälkeen suojakseen luomaa turvallisuuspoliittista järjestelmää, ja liittoa käytettiinkin sen olemassaolon aikana pelkästään estämään jäsenmaiden demokraattisia uudistuksia. Vuonna 1953 Neuvostoliiton joukot kukistivat niin Itä-Saksan kuin Unkarin kansannousut. Vuonna 1968 Varsovan liiton joukot kumosivat Tšekkoslovakian uudistusmielisen kommunistisen puolueen demokraattiset uudistukset, nk. Prahan kevään.

Varsovan liitto oli hajonnut melko välittömästi sen jälkeen, kun itäisen Euroopan kommunistidiktatuurien kansalaiset olivat saaneet vapautensa kommunistiherroiltaan vuodesta 1989 alkaen. Tai tiukasti ottaen kommunistiset puolueet eivät olleet luopuneet vallastaan vapaaehtoisesti, vaan heidän oli ollut pakko. Rauhanomaiset vallankumoukset olivat pakottaneet heidät siihen.

PS. Aiheeseen liittyen, voit niin halutessasi käydä lukemassa vuoden 2022 keväällä julkaisemani blogimerkinnän Nato on viimeinen, paras toivomme rauhasta.

keskiviikko 17. elokuuta 2022

Salman Rushdie ei ole ollut Salman Kiirekuolo

Salman Rushdie on intialaistaustainen brittiläinen kirjailija, joka tunnetaan siitä, että hän julkaisi romaanin Saatanalliset säkeet. Islamilainen uskonsuuntaus kaksitoistašiialaisuus on ollut vuoden 1979 vallankaappauksesta alkaen Iranin poliittisesti hallitseva valtionuskonto. Ja Iranin kaksitoistašiialaisten uskonnollinen johtaja ajatollah, joka katsotaan uskonsuuntauksen piirissä käytännössä myöskin korkeimmaksi poliittiseksi auktoriteetiksi maassa, oli vuonna 1989 antanut uskonnollisen määräyksen eli fatwan siitä, että Rushdie on tapettava, koska tämä oli loukannut islamin pyhiä arvoja. Siihen aikaan ajatollahina oli siis herra Ruhollah Khomeini (1902-1989).

1990-luvun loppupuolella Iranin johto oli tehnyt päätöksen, että maa ei enää aktiivisesti edesauta Rushdien kuolemantuomion täytäntöönpanoa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kuolemantuomio olisi peruttu. Kuolemantuomio muuten koski myös kaikkia muitakin kirjan julkaisemiseen osallistuneita.

Joku oli takavuosina todennut, että nimi ei ole Rushdien tapauksessa enne. Miehen sukunimi on suomennettuna kuin sanoisi "kiirekuolo"...

Yhteensä 33 vuotta muslimifanaatikkojen pakoilua. Ja vielä hän on elossa. Viime viikon perjantaina 12.8.2022 eräs näistä oli kuitenkin onnistunut iskemään kirjailijaa veitsellä. Rushdie oli saanut vakavia vammoja, mutta oli kuitenkin selvinnyt, lopulta, hengissä. Vähältä piti!

Israelilaiselta historioitsijalta Yuval Noah Hararilta oli vuonna 2011 julkaistunut mainio teos Sapiens: Ihmisen lyhyt historia (suomennos hepreankielisestä alkuteoksesta julkaistiin vuonna 2016). Kaiken muun ohella Harari kirjassaan piirtää jonkin verran epämiellyttävän kuvan monoteistisista lähetysuskonnoista. Kun uskonto sekä uskoo yhteen ainoaan Jumalaan ja lisäksi kannattaa uskonnon levittämistä lähetystyön kautta, niin tilanne johtaa helposti siihen, että omaa uskontoa halutaan tunkea väkisin toisten kurkusta alas.

Islam ja sen pyhä kirja Koraani syntyivät noin parinsadan vuoden aikana 600-luvulta jKr. alkaen. Uskonnon tehtävänä oli ollut pyhittää ja oikeuttaa arabien niihin aikoihin tekemät valloitussodat. Islamin ytimessä on ollut viha ja väkivalta alusta alkaen, mikä selittää sen, miksi vielä nykyäänkin palaaminen islamin alkuperäisiin periaatteisiin on muslimien keskuudessa helppo käsittää palaamisena väkivaltaa kannattaviin periaatteisiin.

Kristinusko on periaatteessa tässä suhteessa monipuolisempi. Sen pyhimpiä perimätietoja on periaatteessa ja käytännössäkin mahdollista tulkita rauhanomaisempaa uskonnollisuutta puolustavaksi. Mutta tosin myöskään kristinusko ei ole millään lailla sidottu rauhanomaisiin periaatteisiin, joten historian aikana on vallanpitäjien ja vähän muidenkin ollut helppo tulkita se maallisia ja kirkollisiakin valtapäämääriä tukevaksi. Myös kristinuskon nimissä on periaatteessa helppo ryhtyä hirmutekoihin.

Ensimmäiset syntymänsä jälkeiset vuosisadat kristillinen kirkko tosin vietti suhteellisen rauhanomaista elämää, mutta kristittyjen saatua myöhemmin poliittista valtaa kaikki tai ainakin moni asia alkoi mennä siinä suhteessa huonommin.

Toisaalta on tietenkin muistettava se, että mielinkielin maanmahtavien etuihin ja haluamisiin suhtautumalla kirkko on ylipäätään helpottanut säilymistään hengissä.

Myönteisempiä kristinuskon muotoja on enemmän syntynyt vasta uudella ajalla. Sellaisia kuten kveekarismi ja metodismi. Useimmat nykypäivän kristillisten kirkkokuntien jäsenet ovat kuitenkin sellaisten kirkkojen jäseniä, jotka ovat kulttuurin maallistumisen myötä joutuneet lopulta pakosta hyväksymään ainakin jonkinlaisen uskonnonvapauden.

Palaanpa nyt taas Saatanallisiin säkeisiin. Islamilaisen perimätiedon mukaan uskonnon sen pyhän tarinan mukaan perustanut profeetta Muhammad olisi jossain vaiheessa ollut valmis hyväksymään muita jumalia islamin virallisen Allahin rinnalle. Rushdie oli sisällyttänyt tämän tarinan kirjaansa, ja uskovaiset muslimit olivat tietenkin tästä "riemastuneet", sillä tarina itse asiassa kyseenalaistaa profeetan hengellisen erehtymättömyyden.

Ja siitä tuli sitten tämänkertainen "puukkohippa".

Suomalaisia uskonnollisista vainoista kärsineitä ovat viimeksi kuluneina vuosikymmeninä olleet mm. kirjailija Hannu Salama (s. 1936) ja kielitieteilijä ja myöhempi poliitikko Jussi Halla-aho (s. 1971).

En ole itse buddhalainen – itse asiassa en katso olevani minkään järjestäytyneen uskonnon kannattaja – mutta lopuksi voisin hiukan kehaista buddhalaisuutta. Koska sen keskiössä ei ole uskoa yhteen Jumalaan ja koska se kannattaa lempeää suhtautumista ihmisiin ja eläimiinkin, niin siitä huolimatta, että buddhalaisuus on lähetysuskonto, se ei ole erityisesti kunnostautunut pakkokäännyttämisessä 2500-vuotisen historiansa aikana.

Mainitsenpa vielä juutalaisenkin uskonnon, joka taas on mielestäni suhteellisen myönteinen siksi, että koska se ei ole lähetysuskonto – se on oikeastaan etninen uskonto –, niin se ei ole kannattanut eikä harjoittanut ollenkaan pakkokäännyttämistä. Ja on siitä syystä myös säilynyt pienenä uskontona.

keskiviikko 10. elokuuta 2022

Kirottujen sota

Noin kolme kuukautta sitten olin laittanut tietokoneeni näytönsäästäjässä näkymään historiallisesta Spartacus-tv-draamasarjasta peräisin olevan ristiinnaulitsemiseen liittyvän kuvakokoelman. Jostain syystä näiden kuvien katsominen ei masenna minua ollenkaan. Minusta tuntuu, että kokoelma kertoo jotain todellista elämästä.

torstai 4. elokuuta 2022

Miten saada aikaiseksi tummaihoinen ihminen

Voi olla monia tapoja saada aikaiseksi tummaihoinen ihminen, mutta tässä esittelen yhden niistä:

Otetaan suuri joukko lisääntymiskykyisiä ihmisiä, esim. puolalaisia. Kantapuolalaisilla on keskimäärin kantasuomalaista, tai -saamelaista, hieman tummempi iho.

Pariutetaan puolalaisia keskenään, ja otetaan jatkoon tummaihoisimmat, joita taas pariutetaan. Lopulta meillä on joukko tummaihoisia ihmisiä.

PS. Minulla ei ole mitään puolalaisia(kaan) vastaan. Eikä tummaihoisia ihmisiä.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2022

Mistä eri yhdistyksistä olen eronnut tänä vuonna

Jeesuksen vuoden 2022 ensimmäisellä puoliskolla olin pistänyt eroamiskirjeen viidelle eri yhdistykselle, koska en kokenut jäsenyyksien niissä olevan tarpeeksi tärkeitä minulle, koska en kerran ollut millään lailla ollut mukana näiden yhdistysten toiminnassa, enkä tulisi ilmeisesti olemaan jatkossakaan.

Jäljelle jäi vain se yhdistys, josta olen eri yhteyksissä käyttänyt diminutiivista nimitystä yhdistykseni. Olen itse asiassa nykyisin sen pitkäaikaisin elossaoleva aktiivi.

Itse asiassa olin tehnyt päätöksen eroamisista jo vuotta aikaisemmin, kun olin suureksi järkytyksekseni saanut päähäni, että pitää liittyä vielä yhteen yhdistykseen, jonka toiminnassa en myöskään olisi mukana. Tämä yhdistys olisi ollut vapaa-ajattelijoiden klubi. Mutta vuotta tätä aikaisemmin olin hakenut Attac-järjestön jäsenyyttä, ja hyväksyminen jäseneksi oli tapahtunut vasta vuoden kuluttua siitä. Tästä syystä annoin eroamisilleni lisäaikaa yhden vuoden verran.

Ensin jätin eroilmoitukset Perussuomalaisille ja Effille, vähän myöhemmin Suomen Sisulle ja Skepsikselle ja viimeisenä jonkun kuukauden päästä Attac-järjestölle. Erosin näistä siinä järjestyksessä kuin niiltä oli tullut jäsenmaksupostia.

Esittelen nämä yhdistykset tässä:

1. //////\\\\\\

Perussuomalaiset on suhteellisen ihmiskasvoista nationalismia edustava poliittiseen keskustaan sijoittuva puolue. Timo Soinin ja muiden tyyppien lähdön jälkeen puolueesta on tullut aikaisempaakin selvemmin maahanmuuttokriittinen puolue, siis vähän kuin Tanskan sosialidemokraattinen puolue muuten paitsi että Perussuomalaisten puolueohjelma ei, kai, sano, että puolue olisi sosialidemokraattinen. Tämä on hieman takertumista lillukanvarsiin, mutta minun tekee mieli nyt Tanskan demareihin liittyen siteerata lyhyesti Vihreiden Grand Old Manin – anteeksi anglismini – Osmo Soininvaaran vuodelta 2019 olevaa blogimerkintää puolueesta:

Tanskan demarit saivat suurvoiton ja maahanmuuttovastainset oikeistopopulistit romahtivat. Tätä ennen demarit olivat omaksuneet oikeistopopulistien ohjelman maahanmuuttoon – ei aivan sellaisenaan, mutta pääosin.

Tanskan demarit saivat suurvoiton ja maahanmuuttovastaiset oikeistopopulistit romahtivat. Tätä ennen demarit olivat omaksuneet oikeistopopulistien ohjelman maahanmuuttoon – ei aivan sellaisenaan, mutta pääosin.

Tanskan demarit saivat suurvoiton ja maahanmuuttovastainset oikeistopopulistit romahtivat. Tätä ennen demarit olivat omaksuneet oikeistopopulistien ohjelman maahanmuuttoon – ei aivan sellaisenaan, mutta pääosin.

Ennen Perussuomalaisiin liittymistä olin ollut vuosien ajan Muutospuolueen jäsen. Muutoksen puolueohjelmassa oli sellainen jännittävä ja itseäni miellyttävä piirre, että puolueen jäsenen tarvitsi allekirjoittaa vain muutama harva puolueen perusperiaate, ja muuten hän oli vapaa puoluekurista. Erosin lopulta Muutoksesta, kun kyllästyin siihen, ettei puolue saanut missään vaaleissa ehdokkaitaan läpi. ja liityin saman tien Perussuomalaisiin. Liittyminen tapahtui sen jälkeen, kun juudakset olivat pyrkineet tuhoamaan Perussuomalaiset sen jälkeen, kun vuoden 2017 kesäkuun puoluekokouksessa puolue oli valinnut uudeksi puheenjohtajakseen Suomen virallisesti pahan miehen Jussi Halla-ahon, itse Paholaisen sikiön, todellisen Pimeyden ruhtinaan, tohtori Vihan, josta hänen oppilaansa ovat käyttäneet ja käyttänevät edelleen nimitystä Mestari. Minäkin kuulun heihin. Siis oppilaisiin. Vai oliko se opetuslapsiin?...

Muutospuolue on muuten edelleen olemassa.

Olisin luultavasti liittynyt Perussuomalaisten jäseneksi, vaikka Hallis ei olisikaan tullut valituksi puheenjohtajaksi, joten on hyvä, että hän tuli valituksi. Hän kesti olla paikallaan muutaman vuoden, minkä jälkeen hän luopui pallista. Hänen edeltäjänsä taas ei olisi lähtenyt kulumallakaan ellei olisi sitten saanut päähänsä ryhtyä juudakseksi.

Toisaalta kuitenkin pian erosähkökirjeeni lähettämisen jälkeen Perussuomalaisilla alkoi varsinainen kunnian kausi, kun he Venäjän aloitettua suurhyökkäyksen Ukrainaan, joka on jatkoa diktaattori Putinin vuodesta 2014 raivonneeseen sotaan, asettuivat vahvasti puolustusliitto Natoon liittymisen kannalle. Ja se on sääli, etten ole nyt osa sitä.

Jos en olisi ollut nyt eroamassa puolueesta, olisin ilmoittautunut vielä äskettäin olemassa olleella nettisivulla, jonka takana oleva taho oli halunnut koota liberaalisti ajattelevia Perussuomalaisten jäseniä yhteen nimikkeellä Perusliberaalit. Mutta sivusto ei näytä olevan enää paikoillaan. Ehkäpä liberaalimmat puolueen jäsenet eivät sitten laajemmin olleet käyneet ilmoittautumassa tuolla. Sivuston olisi pitänyt aueta täydessä loistossaan viime vuoden 2021 lopulla.

2. //////\\\\\\

Effi eli Electronic Frontier Finland on suomalainen ihmisoikeusjärjestö, joka on keskittynyt sähköisten oikeuksien edistämiseen. Nykyajan hyvät ihmiset surevat sitä, että järjestö kannattaa myös väärässä olevien ihmisten sananvapautta. Mutta niinhän se on, että sananvapautta ei maassa ole, mikäli myös väärässä olevien sekä kamalia mielipiteitä omistavien oikeutta tuoda näkemyksensä julki ei taata.

Minusta Effin nettisivut ovat nykyään inhottavampia kuin ennen.

3. //////\\\\\\

Suomen Sisu on nationalistinen kansalaisjärjestö, joka ajaa etnisten suomalaisten etua. Tiedättehän, että jos on Pohjois-Amerikassa Suurten järvien alueella olemassa etnisiä ojibwoita, niin on olemassa Pohjois-Euroopassa myös etnisiä suomalaisia. Maamme nimi on tullut tästä etnisestä ryhmästä, joka on sen pääkansallisuus. Lisäksi on olemassa joukko ihmisiä, joilla on Suomen kansalaisuus mutta jotka eivät ole etnisiä suomalaisia. On jokaisen etnisen ryhmän oma asia päättää, keitä siihen kuuluu. Tämä pätee myös ojibwoihin.

4. //////\\\\\\

Skepsis ry on suomalaisten skeptikkojen vuonna 1987 perustama tieteellinen yhdistys, jonka sääntöjen mukaan yhdistyksen tarkoitus on

  • Edistää kriittistä ajattelua, tieteellisen tiedon hankintamenetelmien opetusta sekä tieteeseen ja järkeen perustuvaa käsitystä maailmasta.
  • Edistää kiisteltyjen tai erityisen poikkeuksellisten väitteiden tieteellistä tarkastelua.
  • Edistää keskustelua tieteelliseen maailmankuvaan liittyvistä tärkeistä aiheista.
  • Ylläpitää tällaisesta toiminnasta kiinnostuneiden ihmisten verkostoa, järjestää kokouksia ja keskustelu- ja luentotilaisuuksia sekä harjoittaa tiedotus- ja valistustoimintaa.

Olen hyvin pitkään, jo 1990-luvulta alkaen lueskellut Skepsiksen keskustelupalstan anteja. Se on ollut niin kiva, vaikka nykyään se onkin jossain määrin kuollut. Minulla on myös ollut melko pitkään jonkinlainen taipumus kannattaa tieteellistä menetelmää, vaikka en olekaan yliopistokoulutettu. Jos Skepsiksen lehden Skeptikon saisi luettavakseen jäsen aina myös sähköisessä muodossa, niin en olisi eronnut yhdistyksestä.

5. //////\\\\\\

Attac on järjestö, joka on tunnettu ennen kaikkea siitä, että se kannattaa markkinatalousjärjestelmälle vakautta tuovaa Tobinin-Spahnin kaksivaiheista valuutanvaihtoveroa, jota voi kannattaa vasemmistolaisen ohella kapitalistikin. Järjestö kannattaa myös veroparatiisien lopettamista. Lisäksi sillä on laajempikin ohjelma nykyään.

Attacin ajamaa valuutanvaihtoveroa sekä veroparatiisien sulkemista olen kannattanut luultavasti 1990-luvulta alkaen.

– – – – – – – – –

Itse asiassa on kuitenkin vielä yksi toinenkin yhdistys, josta en nyt ole eronnut. Välillä aina unohdan, että olen sen jäsen. Tämä yhdistys on InternetKäyttäjät Ikuisesti ry. Eli IKI ry. Vaikka eroaminen siitä olisi täysin mahdollista, siihen ryhtyminen käytännössä pilaisi elämäni, joten siksi en sitä tee...

keskiviikko 20. heinäkuuta 2022

Ideana konservatiivinen marksilaisuus

Olen useaan otteeseen hahmotellut tässä blogissani tapoja, joilla kuvata ja määritellä omaa poliittista suuntautumistani.

Tässä olisi vielä yksi:

Poliittisen katsomukseni pohjana on eräänlainen konservatiivinen pohjavire.

Tähän maaperään kiinnitettäköön seuraavat asiat:

Käytän tällaisesta katsomuksesta nimitystä konservatiivinen marksilaisuus.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2022

Jumala norsuna

Oletetaan harjoituksen vuoksi, että Jumala olisi olemassa.

Jumalaa voidaan verrata afrikannorsuun. Sanoin afrikannorsuun, koska se on isokokoisempi kuin intiannorsu.

Oletetaan, että ihmisyksilö on kaikessa rauhassa pitkällään pötköttäen rentoutumassa savannilla. Paikalle saapuu norsu.

Norsu päättää istahtaa juuri siihen paikkaan, jossa ihminen on löhöämässä. Ihmisellä on tässä tilanteessa kaksi perusvaihtoehtoa. Hän voi joko kierähtää ajoissa pois alta taikka jäädä pötköttämään siihen, jossa oli ollut rentoutumassa.

Jos hän jää pötköttämään siihen, hän luultavasti murskautuu norsun alle.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2022

Tokaisu putinosta

Esperanto on yksi laji kansainväliseksi apukieleksi kehitettyjä kieliä. Kysymys tässä on siis siitä, että halutaan ihmisten olevan ulkomaansuhteissa kielellisesti tasa-arvoisia, eli kansainvälisen yhteydenpidon kieli ei saisi olla kenenkään ainakaan ainoa äidinkieli.

Esperanton kielellä putino tarkoittaa huoraa.

Ei minulla muuta asiaa ollut.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2022

Roomalainen sekä nk. roomalainen tervehdys

Muinaiset roomalaiset tervehtivät toisiaan näin: jos tervehdittävä oli vain yksi ihminen, he sanoivat "salve", ja jos tervehdittäviä oli useampi kuin yksi, he sanoivat "salvete".

"Salve" on siis yksikön toisen persoonan imperatiivin muoto latinan verbistä "salvere". Monikon toisen persoonan muoto taas kuuluu "salvete". On olemassa myös neljä muuta persoonamuotoa.

Salvere-verbi merkitsee: olla terve, voida hyvin. Mukava verbi käyttää tervehtimiseen.

Hyvästellessä roomalaiset taas sanoivat "vale" yksikössä ja valete" monikossa.

Tämän valere-verbin eri merkitykset taas kuuluvat: 1) olla terve, olla voimakas; 2) kyetä, pystyä; 3) tarkoittaa jotakin; 4) vaikuttaa, merkitä, nauttia arvovaltaa.

Miellyttävä verbi tämäkin tarkoitukseensa.

Tapasin ennen vanhaan huvikseni tervehtiä ja hyvästellä ihmisiä aina välillä latinaksi. Heilautin samalla kättäni. Sopivissa tilanteissa. Tämä jatkui siihen asti, kun sain tietää, että muinaiset roomalaiset eivät oikeasti olleet tavanneet tehdä "roomalaista tervehdystä".

Englanninkielisen Wikipedian artikkelin mukaan käsitys "roomalaisesta tervehdyksestä" juontuu roomalaisen taiteen modernista ylitulkinnasta.

Ajatelkaa, kuinka myrtyneeksi Benito Mussolini tulisi, jos vielä eläisi ja saisi tietää asiasta.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2022

Jo pelkkä nationalismin hyväksyminen on nationalismia

Ranskalaisen kirjailijan Georges Bernanosin romaanissa Maalaispapin päiväkirja oli sanottu, että pelkkä halu rukoilla on jo rukousta.

Samaan tapaan voidaan sanoa, että jo pelkkä nationalismin hyväksyminen on nationalismia.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2022

Poutine, kanadalainen ruokalaji

Poutine on kanadalainen ruokalaji, joka on saanut alkunsa 1950-luvulla Quebecin pikkuravintoloiden asiakkaiden keskuudessa. Ruokalaji koostuu ranskanperunoista, tuorejuustosta ja ruskeasta kastikkeesta. Poutine on sittemmin levinnyt laajalti muuallekin Kanadassa, ja nykyään sitä voi pitää jopa kanadalaisen keittiön symbolina.

Minulle itselleni ei ole vielä suotu kunniaa nauttia poutinea.

Myöskin Venäjän sekurokratiajuntan johtajan Vladimir Putinin sukunimi kirjoitetaan ranskaksi Poutine.

PS. Poutinen syöminen lienee vähän samanlaista kuin seitanin syöminen.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2022

Epistokratia, pätevimpien valta, vaihtoehtoinen hallintomuoto, jota en esitä demokratian tilalle

Tässä tällainen katsaus, joka ei kuitenkaan ilmaise minun puoleltani mitään epäröintiä demokratian kannattamisen ja puolustamisen suhteen:

Kanava-lehden numerossa 7/2021 oli Giuseppina Ronzittin ja Tero Tulenheimon kirjoitus Demokratia ja tiedollisen kompetenssin haaste, jossa esitellään yhdysvaltalaisen yhteiskuntafilosofi Jason Brennanin ajatus demokratian korvaamisesta epistokratialla, jossa kelpuutettaisiin päättäjiksi vain poliittisesti pätevät kansalaiset.

Ainakin joihinkin poliittisiin kysymyksiin on olemassa objektiivisesti oikea vastaus.

Brennanin kompetenssiperiaate kuuluu näin: Ellei poliittista päätöstä ole tehty pätevästi ja vilpittömällä mielellä, siltä puuttuu poliittinen auktoriteetti eikä sitä tule panna toimeen. Erityisesti päätöksillä tulee aina olla asianmukaiset perustelut.

Brennan katsoo, että vaikka rajanveto pätevien ja epäpätevien päätösten välillä voi olla vaikeaa, niin ei ole vaikea osoittaa, että demokratioissa äänestäjien enemmistö on normaalisti rajan väärällä puolella, miten rajanveto sitten tehdäänkin.

Brennan katsoo myös, että niin putkiurakoitsijan kuin poliittisen vallan käyttäjän hommat vaativat pätevyyttä.

Mies ei puolusta kuitenkaan epistokratiaa ehdoitta. Kyseessä on vaihtoehtoinen hallintomuoto, jota tulisi kokeilla. Vaikka on varmaa, että sen enempää epistokratia kuin demokratiakaan ei toimi ideaalisesti, on tutkittava, kumpi johtaa parempiin tuloksiin käytännössä.

Artikkelin kirjoittajat mainitsevat myös sen, että poliittisen vallan käyttäjän on kuitenkin mahdoton tehdä päätöksiä pelkästään tiedon varassa. On myös olemassa sellainen asia kuin arvot ja päämäärät – kirjoittajat puhuvat preferensseistä. Poliittisen vallan käyttäjät eivät voi valita näitä tavallisten kansalaisten puolesta.

Jason Brennan on myös kirjoittanut kirjan Against Democracy ("Demokratiaa vastaan"), jossa avaa ajatteluaan.

PS. Voit myös niin halutessasi käydä lukemassa seuraavat neljä demokratiamyönteistä blogimerkintääni: Demokratian seitsemän etua diktatuuria vastaan, Sveitsin hallitusjärjestelmä on demokraattisen kontrollin alla, Suora demokratia – mikä se on? ja Kurdit, Rojava, kommunalismi ja nationalismi, osa 2.

keskiviikko 25. toukokuuta 2022

Yhteiskunnan sisäisen luottamuksen tärkeydestä

Tietty määrä ihmisten monimuotoisuutta on epäilemättä hyödyllistä työelämässä. Mutta kun sitä on liikaa, niin homma ei toimi enää yhtä tehokkaasti ja mielekkäästi.

Nationalisteille on aina ollut tärkeää yhteiskunnan sisäinen koheesio. Sitä vastoin monikulttuurisuuden kannattajille on aina ollut tärkeää yhteiskunnan hajottaminen toisiaan kyräileviin – tai toisiaan vastaan sodassa oleviin – kuppikuntiin.

Ihmisten tulee voida luottaa toisiinsa. Ihmisten suuri eroavaisuus vähentää heidän välistään luottamusta. Jos tätä luottamusta ei ole, on yhteiskunta hajoamistilassa.

PS. Jostain syystä en ole tänä keväänä bongannut suomalaisesta julkisuudesta juurikaan sodanjulistuksia Putinin "erikoisoperaation" suomalaisessa yhteiskunnassa yllättäen parantamaa sisäistä koheesiota vastaan. Taikka Ukrainan yhteiskunnan sisäistä koheesiota. Tunnettu Oikeiden Mielipiteiden esittäjä Helsingin sanomat -lehti oli jopa kehunut 3.4. tänä Jeesuksen vuonna 2022 julkaistussa pääkirjoitusartikkelissaan suomalaisen yhteiskunnan sisäistä luottamusta.

perjantai 20. toukokuuta 2022

Tämä blogini on VANHA

Tämä blogini Oi kurjulaiset kultamunat, joka juuri nyt on silmiesi edessä, on täyttänyt kymmenen vuotta. Tämä on WANHA.

Yli kymmenen vuotta sitten olin arkana ikään kuin harjoitellut etukäteen bloginpitämistä pitämällä jonkin aikaa staattisilla nettisivuillani Tom Kärnän SUO eräänlaista kirjoitustekelettä nimeltä Html-"syöte", johon kuuluivat myös linkit ulkopuolisiin sisältöihin.

Kun katsoo tuon tekeleen sivuja, niin aikamerkintöjen perusteella näyttää siltä kuin olisin harrastanut hommaa aikakoneen kanssa.

Kun olin harrastanut kyseistä toimintoa tarpeeksi, niin minä jo melko lyhyen ajan sisällä ryhdyin pitämään "oikeaa" blogia Googlen Blogger-palvelussa.

Alun perin tämän blogini nimi oli ollut toinen, muistaakseni Jumala on heikko ja voimaton maailmassa. Kyseessä oli ei-sanatarkka siteeraus saksalaiselta luterilaiselta ja natseja niiden vallassaolon aikana vastustaneelta teologilta Dietrich Bonhoefferiltä (1906-1945). Tämä oli alun perin sanonut: "Jumala on voimaton ja heikko maailmassa". Bonhoeffer tunnetaan siitä, että hän pyrki sommittelemaan vankilasta lähettämissään kirjeissä uskonnottoman maailman kristinuskoa. Ja hän oli tehnyt minuun kyllä vaikutuksen. Natsit teloittivat miehen juuri ennen toisen maailmansodan päättymistä Euroopassa.

Olen lukenut Bonhoefferin Kirjeitä vankilasta pariin otteeseen ja myös erään hänen elämäkertansa. Sekä kirjansa Kutsu seuraamiseen, jota en kuitenkaan ole pitänyt erityisemmin arvossa.

Koska rupesin lopulta pitämään blogini nimeä joitakuita ihmisiä loukkaavana, muutin sen, mutta en enää muista, mihin minä sen muutin. Ja syksymmällä muutin nimen vielä yhden kerran. Ja se oli sitten onneksi viimeinen sitä lajia.

Nimi Oi kurjulaiset kultamunat liittyy maailmankaikkeuden kolmanneksi huonoimpaan runouteen, johon syyllisiä ovat vogonit.

Viimeisin nimi on pitänyt pintansa omassa mielessäni melko pitkään. En halveksi sitä vieläkään.

Kuluvan viikon tiistaina 17.5.2022 vein kääretorttuja yhdistykseni väelle blogini vanhuuden juhlistamiseksi. Tämä vähän vie pois katkeruuttani elämälle siitä, että vuonna 2020 en ollut päässyt juhlimaan 50-vuotispäiviäni yhdistyksen tiloissa alkaneiden koronarajoitusten vuoksi.

Suomenkielisessä blogosfäärissä on toki joitakin tätäkin vanhempia ja edelleen aktiivisia blogeja, mutta suhteessa ei niitä kyllä montaa ole.

Olen blogissani käsitellyt oikeastaan varsin monia aiheita taivaan ja maan väliltä. Kuitenkin Oikotieto-palvelu, joka luetteloi Suomen poliittiset blogit, oli lisännyt tämänkin listaukseensa jo muinoin, koska käsittelen usein siinä poliittisluontoisia aiheita. Ja myös kaksi muuta blogiani: Mullokala seikkailee -siteerausblogin ja Elämän julon piinan.

Viimeisin tieto blogieni nimistä, osoitteista sun muusta löytyy nettisivujeni sivulta Tom Kärnä – blogi.

Täällä kilistelen nyt itsekseni.

keskiviikko 18. toukokuuta 2022

Fairphone, Reilun kaupan puhelin hankittu

Olin jo pitemmän aikaa pohtinut sellaista, että voisin hankkia puhelimekseni jossain vaiheessa alankomaalaisen Fairphone-yhtiön puhelimen, joka jollakin lailla tavallaan edustaa Reilua kauppaa.

Fairphone on siis Android-älypuhelin, mutta sen valmistuksessa on edistyksellistä ja raikasta henkeä. Se on mahdollisimman pitkälle valmistettu ympäristöä ja työntekijöiden oikeuksia kunnioittaen, ja se on rakenteeltaan sillä lailla modulaarinen, että monet sen osat voi käyttäjä itse vaihtaa. Se saa myös varsin pitkään päivityksiä, eli puhelimen  elinkaari on pitkä, jos ei sitä itse riko, ja valmistajan sivuilla ajoissa rekisteröimällä ostamansa puhelimen saa lisää takuuaikaa sille.

Vuonna 2021 eräs hyvä kaverini nimeltä Lasse oli kertonut vaihtavansa osittain Applen tuotteisiin niiden pitkän käyttöiän ja suhteellisen luotettavuuden vuoksi. 

Sain tästä sitten herätteen siihen, että rupesin suunnittelemaan Fairphone-puhelimen ostoa. Vuoden 2021 syksyllä Fairphone 4 -julkaistiin, ja Suomessa ainoa operaattori, joka sitä myy, on Elisa. Ensin Elisa myi puhelinta vain yritysasiakkaille, mutta sitten saivat lopulta yksityisasiakkaatkin vuoronsa. Koska omistamani Nokia 6.2 oli tuleva saamaan vielä jonkin aikaa päivityksiä, päätin toistaiseksi odottaa ennen kuin vaihtaisin.

Vuoden 2022 keväällä olin tehnyt havainnon, että Elisan sivuilla Fairphone-puhelimet alkavat olla vähissä. Ja kun tein myös havainnon, että ei ole mitään hajua siitä, milloin tulee seuraava puhelimen versio ulos, alkoi olla kiire.

Niinpä menin ja tilasin torstai-iltana 7.4.2022 Fairphone-puhelimen. Kalliimman ja paremman version vihreällä värityksellä. Puhelin maksoi selvästi alle 700 euroa. Valitsin maksusuunnitelmaksi, että maksan sen hinnan pois 12 kuukaudessa.

Puhelimessa on 256 gigatavua massamuistia ja kahdeksan gigan verran käyttömuistia. Käyttöjärjestelmänä on (näin aluksi) Android 11. Lisäksi se on 5G-yhteensopiva puhelin, mikä tuntuu luonnolliselta tässä hintaluokassa.

Maanantaina 11.4. kävin hakemassa uuden puhelimeni R-kioskilta.

Näin minulla meni puhelimen käyttöönoton kanssa:

En heti aluksi pistänyt sisään SIM-korttia ja muistikorttia. Sen sijaan käynnistettyäni puhelimen toimitin sen käyttökuntoon kämpässäni olevan langattoman Wifi-yhteyden avulla.

Pistin kännykän hakemaan pilvestä varmuuskopiot, ja kaikki meni mukavasti. Wanhat sovellukseni tulivat kaikki asennetuiksi automaattisesti. Uutena automaattisesti asennettuna sovelluksena puhelimessa oli Ääninauhuri.

Olin luullut Fairphonessa olevan nk. puhdas Android, kuten Nokia 6.2:ssakin. Jotenkin arvostan sitä, ettei puhelimen valmistaja pistä kännykkään kaikkea omaa räynäänsä. Vaikka toki voi jokainen toivoa, että valmistaja myös mahdollisimman hyvin optimoisi puhelimen. Mutta kävi ilmi, että puhelimessa oleva Androidin versio onkin muokattu. Joku Googlen sovellus oli asiasta maininnut. Puhelimen käyttöjärjestelmä tosin näyttää ja vaikuttaa erittäin paljon puhtaalta Androidilta.

Puhelin pyysi alussa myös valitsemaan hakukoneen. Valitsin siksi yksityisyyttä kunnioittavan DuckDuckGo:n, josta käytän diminutiivisesti itse keksimääni suomenkielistä nimitystä Ankatin. Ankattimen mukana tuli puhelimeen Ankattimen weppiselain, josta sain eräitä arvokkaita virikkeitä, joista kerron joitakin kuukausia myöhemmin.

Latasin puhelimelle sovelluspäivitykset sekä laitoin sen tekemään järjestelmäpäivitykset. Kaikki meni mukavasti.

Koska olin Lasselle kertonut sähköpostitse ostoksestani, hän tuli samana iltana käymään. Nautimme molemmat käsipelillä vasta ostamallani japanilaisella söpöllä kahvimyllyllä jauhamastani sivettikissakahvijauheesta keittämääni kahvia sekä nautimme sen kanssa vieraani mukanaan tuomat rahkapiirakat.

Lasse piti tarjoamastani kahvista. Hänestä se maistui pehmeälle. Itse pidän kahvilajista senkin vuoksi, että minun ei tarvitse laittaa siihen mitään sekaan.

Puhelimen mukana olisi muuten eräiden tietojen mukaan pitänyt tulla pienen ruuvimeisselin, mutta jäin ilman. Tosin onhan minulla jo vanhastaan pieniä ruuvimeisseleitä. Ja niitä saa kaupasta lisää.

Se minulla oli ollut jo tiedossani, että Fairphone ei toimita kännykän mukana laturia vähentääkseen maailmassa elektroniikkajätteen määrää.

Fairphone-puhelimen takakannen irrottamisessa ei onneksi tarvita ruuvimeisseliä. Kännykän sivussa on Fairphone 4:ssä kiva lokonen, jonka avulla avaaminen onnistui. Kansi tuntui sitä irrottaessa vähän turhan heiveröiseltä, mutta onnistuin olemaan rikkomatta sitä, ehkä kämpilläni käymässä olleen kännyköitten suhteen hyvin kokeneen toverini avulla. Hän sen nimittäin lopulta avasi.

Fairphone tuntuu kuitenkin jämäkältä ja hyvältä kädessä. Ja se taitaa olla jonkin verran painavampi kuin nokialaiseni.

Kännykän oikealle sivulle asemoitu sormenjälkitunnistin toimii erinomaisesti ja juohevasti. Pistin sen tunnistamaan kummankin käden etusormien sormenjäljet. Sormenjälkilukija toimii myös virtanappina.

Puhelimen näytön käyttöliittymä oli sikäli nyt muuttunut, että kun edeltävät ajat Nokia 6.2:ni oli ollut käytössä elenavigointi, niin nyt näytön alalaidassa näkyvät navigaatiopainikkeet. Ne saisi asetuksista vaihdettua pois, mutta päätin pitää ne toistaiseksi, koska oikeastaan pidän niistä.

Näytön vasemmasta laidasta esiin pyyhkäistävä Discover-uutissyöte avaa uutislinkit haluamassani sovelluksessa, joka on Firefox Focus, Google Chromen sijaan. Iloitsen tästä ominaisuudesta suuresti.

Tosin Discoverin oma hakutoiminto käyttää aina väistämättä ja piintyneesti Googlea.

Viestintäsovellukset sain käyttökuntoon pikaisesti. Samaten nettipankkini.

Kävin hankkimassa lisää takuuaikaa puhelimelle. En Fairphonen sivuilta suoraan löytänyt tietoa tästä asiasta ennen kuin hakukoneeseen laitoin hakulausekkeeksi "fairphone warranty" ilman lainausmerkkejä. Lisätakuun järjestäminen oli jonkin verran monimutkainen toimenpide, mutta selvisin siitä. Sain takuuajan pidennettyä viiteen vuoteen.

Elisa ei myy Fairphone 4:ään suojakuoria, Siksi seuraavana yönä tilasin toisesta verkkokaupasta sellaisen. Varmuus aina paras.

Elisa oli puhelimen kolmosversioon myynyt varaosiakin. Valitettavasti ei enää 4-versioon, joten jos joudun sellaisia joskus hankkimaan, joudun tilaamaan jostain muualta, kuten valmistajalta itseltään.

Nyt vain pitää pitää muutenkin hyvää huolta uudesta puhelimestani. Koska hinta ja pitkä elinkaari.

Ostamani suojakuori toimii ihan hyvin.

Loppukaneetiksi sanoisin, että samalla rahalla, jonka käytin Reilun kaupan puhelimeen, olisin saanut jonkin verran tehokkaamman ja resurssi- ja ominaisuusrikkaamman "tavallisen" älypuhelimen. Mutta Fairphonen mukana saa joukon henkisiä arvoja, puhelimella on odotettavissa varsin pitkä elinkaari älypuhelimeksi ja sitten on vielä se, että melkein kaikista nykyälypuhelimista poiketen puhelimen takakannen saa irrotettua ja vieläpä vaihdettua komponentteja, eikä pelkästään akkua.

Post Scriptum:

Kuten hyvin tiedetään, niin Google elää mainostuloista, joten sen on saatava hankittua mahdollisimman paljon rahanarvoista tietoa Maapallon internettiin kytkeytyneistä asiakkaista. Google ei tee tätä pahuuttaan, vaan siksi, että muuten se häviäisi kilpailussa.

Jeesuksen vuoden 2022 alussa olin törmännyt uutiseen, jonka mukaan Fairphone 4 -älypuhelimen saa nyt myös ilman Googlen palveluja.

Kyse on e Foundationin Murena-brändin puhelimesta, jonka Androidiin perustuvasta /e/OS-käyttöjärjestelmästä on riisuttu pois kaikki tai melkein kaikki Googlen palvelut ja sovellukset.

Kävin tarkastamassa tietokantaa puhelimeen saatavista sovelluksista. Eräät Googlen sovelluksista ovat näköjään kuitenkin asennettavissa Murenaan.

Ilmeisesti sovellustarjontaa muuten löytyy varsin runsaastikin, mutta jostain syystä listalta ei löydy suomalaisia pankkisovelluksia. Ehkä pankit eivät tee sovelluksistaan riittävän vapaasti saatavia.

Muuten minä voisin innostuakin tuollaisesta konseptista, mutta ilman rahaa on hiukan vaikea elää nyky-Suomessa. Joten Murena ei sopisi ainakaan ainoaksi älypuhelimeksi.

Murena-älykännykät maksavat myös jonkin verran enemmän kuin "normaalit" Fairphone-puhelimet, vaikka se tuskin on isompi este kenellekään, koska hintaero on sen verran pieni kuitenkin prosenteissa mitattuna.

maanantai 9. toukokuuta 2022

Tulisiko Venäjän ja manner-Kiinan yhdistyä

Jokin aika sitten törmäsin seuraaviin kahteen uutisartikkeliin, joista ensimmäinen on Ylen ja toinen MTV:n sivuilla:

Laitetaanko Kiinallekin kohta pakotteita? Tutkijan mukaan Kiina ei aio kääntää selkäänsä Venäjälle, ja pian se saattaa maksaa siitä 

Venäjän Lavrov: "Kiinan kanssa siirrymme kohti oikeudenmukaista ja demokraattista maailmanjärjestystä"

Manner-Kiina ei halua polttaa siltoja länteen, koska taloussuhteet sen kanssa ovat maalle erittäin tärkeitä, mutta toisaalta se ei halua hylätä tärkeää kaveriaan, Putinin Venäjää, joka auttaa sitä olemalla vastapainona Yhdysvaltain ja lännen vaikutusvallalle maailmassa. Manner-Kiina varmaankin pyrkii ottamaan kaiken taloudellisen hyödyn siitä yhteistyöstä, mitä se voi Putinin Venäjän kanssa vielä tehdä.

Koska Venäjä ja manner-Kiina ovat kuin paita ja peppu, voidaan nostaa esille myös kysymys, että kannattaisiko maiden yhdistyä. Kumpikin maa on ihmisoikeuksia vastaan törkeästi rikkovia diktatuureja, joille moraaliset arvot ovat vastenmielisiä tai vähintäänkin yhdentekeviä.

Manner-Kiinalle yhdistyminen toisi paljon synergiaetuja. Ja Venäjän diktaattoria, entistä muinaisen Neuvostoliiton (1922-1991) turvallisuuspalvelun KGB:n virkailijaa Putinia voisi miellyttää ajatus maansa viemisestä takaisin kommunismin helmaan.

Toisaalta manner-Kiinassa virkamiesten ja poliitikkojen on nykyään kiellettyä olla uskovaisia, ja se voisi harmittaa Putinia maiden yhdistyttyä. Putinhan on ainakin esiintynyt ortodoksisen kirkon suojelijana ja päällepäsmärinä. Mutta toisaalta mies saattaisi ajatella kuvaannollisesti, että kyllä Pariisi on aina yhden (anti)messun arvoinen.

Enemmän kuin manner-Kiinan jumalattomuus, voisi Putinia ärsyttää se, että manner-Kiinan väkiluku on moninkertainen Venäjään verrattuna, ja selvä valtaenemmistö manner-Kiinan kansalaisista edustaa maan valtaväestöä, han-kiinalaisia. Maiden yhdistyttyä Putin joutuisi toteamaan, että venäjää äidinkielenään puhuvat venäläiset olisivat vähemmistönä omassa maassaan.

Mutta maiden yhdistymisestä seuraisi kyllä hieno sekasotku.

PS.:

Venäjän on ounasteltu tänään 9. toukokuuta Jeesuksen vuonna 2022 aloittavan täyden liikekannallepanon ja julistavan ao. sodan kahdeksantena vuotena sodan Ukrainalle. Tätä kirjoittaessani, ajastaessani ja tarkistellessani en vielä tiedä, tapahtuuko tämä todella.

Mutta 9. toukokuuta on tavattu Venäjällä ja eräissä muissa entisissä Neuvostoliiton tasavalloissa joka tapauksessa juhlistaa liittoutuneiden voittoa natsi-Saksasta vuonna 1945. Länsi-Euroopassa päivää on vietetty jo vuorokautta aikaisemmin. Tämä johtuu aikavyöhyke-erosta.

Vaikka voitto natseista on inhimilliselle ja järkevälle ihmiselle toki juhlimisen arvoinen asia, niin yhtä siunauksellisena ei voi pitää sitä, mitä Neuvostoliiton voitto merkitsi niille itäisen Euroopan maille, jotka joutuivat sen seurauksena Neuvostoliiton rautakoron alle.

Jos ketään kiinnostaa, niin Neuvostoliitto oli saanut nimensä siitä, ettei maassa ollut enää jonkinlaista demokratiaa edustavia työläisten neuvostoja, vaan ne oli sulautettu osaksi diktatuurin valtio-puolue-apparaattia. Samanlaisesta syystä toisen maailmansodan jälkeen muodostetun Itä-Saksan virallinen nimi oli Saksan demokraattinen tasavalta.

...

PS. 10.5.2022: Tähän sopii laittaa linkki Helsingin sanomat -lehden tuoreeseen HS-analyysiin: Voitonpäivä tuli, lässähti ja meni – Tietääkö Putin enää itsekään, mitä hän sodaltaan haluaa?.

keskiviikko 4. toukokuuta 2022

En enää vihaa esperanton kieltä yhtä paljon kuin aikaisemmin

Minulle ei edelleenkään ole luontevaa ymmärtää kaikkia esperanton kielen piirteitä, mutta täytyy myöntää, että aika on "pyöristänyt" minua siinä mielessä, että paljon suuremmassa määrin hyväksyn nykyään esperanton karvoineen kaikkineen.

Esperantossa on kyse kansainvälisen apukielen ideasta, siis siitä, että on väärin, että ihmisten pitää kansainvälisissä suhteissa joutua puhumaan sellaista kieltä, joka on jonkun toisen mutta ei oma äidinkieli. Kyse on siis tarpeesta tehdä tässä suhteessa ihmisistä tasa-arvoisia.

Puolanjuutalainen silmälääkäri Ludovic Lazar Zamenhof julkaisi vuonna 1887 suunnitelman uudesta kansainväliseksi apukieleksi kehittämästään kielestä salanimellä Dr. Esperanto. Ja tästä salanimestä muodostui sitten kielen nimi esperanto.

Ennen esperantoa monet kieliaktivistit olivat kannattaneet volapükiä, jonka oli luonut vuosina 1879-1880 saksalainen pappi Johann Martin Schleyer. Esperanton synnyttyä volapükin suosio hiipui kuitenkin nopeasti.

Voidaan sanoa, että esperanto on kaikkien aikojen suosituin kansainväliseksi apukieleksi kehitetty kieli. Näitä erilaisia kieliä on myös kehitetty melkomoinen määrä viimeksi kuluneiden 150 vuoden aikana. Melkein kaikki niistä ovat kuitenkin jääneet tähdenlennoiksi tai alkutekijöihinsä.

Zamenhof teki esperanton melko helpoksi kieleksi oppia. Se on kieliopiltaan yksinkertainen ja säännöllinen. Sen johtimilla kieleen on helppo muodostaa uusia sanoja.

Itse asiassa johtimet tekevät esperantosta uskomattoman monipuolisen.

Esperanto on sekakieli. Sen kieliopissa on piirteitä eri kielistä ja kieliryhmistä, hieman jopa kiinan kielestä.

Esperanto on kieliopiltaan myös varsin keinotekoinen kieli.

Esperanton sanasto on peräisin länsimaisista kielistä, mikä tarkoittaa germaanisia kieliä mukaan lukien englanti sekä romaanisia kieliä ja latinaa. Sen sanastoa voisi verrata englantiin, jossa on kerrostumat anglosaksista, viikinkien kielestä eli "muinaisnorjasta", normanniranskasta ja latinasta.

Toisaalta suomen kielessäkin on erittäin paljon enemmän tai vähemmän vanhoja lainasanoja eri indoeurooppalaisista kielistä, jotka on tarpeen vaatiessa mukautettu suomen äännejärjestelmään.

Esperanton perussanasto on pieni. Mutta kuten sanoin, uusia sanoja on helppo muodostaa siihen.

Äännemaailmaltaan esperanto on lähinnä slaavilainen kieli, vaikka se, että sanapaino sijaitsee kielessä aina toiseksi viimeisellä tavulla, tuo myöskin tiettyä romaanisten kielten sävyä ääntämiseen.

Olin ennen ajatellut, että kansainvälisen apukielen tulee perustua jossain määrin latinaan. Tämä on vain subjektiivinen mielipiteeni, mutta minusta latina kuulostaa komeimmalta sellaisenaan. Mikään latinaan perustuva kieli, joka lähdekielestään eroaa yksinkertaisuuden vaatimusten vuoksi kuitenkin paljon, ei ole lopulta yhtä komea kieli kuin latina. Jos taas kansainväliseksi apukieleksi kehitetty kieli muistuttaa hyvin paljon latinaa, kuten tämä hahmotelmani sukupuolineutraalista latinasta, se ei ole tarpeeksi helppo oppia, jotta laajemmat joukot voisivat omaksua sen kansainväliseksi apukielekseen.

Kansainvälinen apukieli voidaan toki niin halutessa perustaa siihen, että ennen kaikkea sanasto otetaan latinasta, mutta heivataan pois kaikki tai melkein kaikki sijamuodot, epäsäännölliset piirteet ja verbien persoonataivutukset kielessä. Jos niin tehtäisiin latinassa, niin törmättäisiin siihen ongelmaan, että latinassa on useampijuurisia sanoja. Joko nämä juuret säilytetään, jolloin kielestä tulee komeampi samalla kun siitä tulee vaikeampi, tai säilytetään vain yksi juurista sanaa kohti, jolloin siitä tulee tylsempi ja kurjempi. Minun mielestäni.

Nykyään en pidä enää järkevänä sitä, että kansainvälisen apukielen tulisi perustua jotenkin latinaan.

En inhoa nykyään sitä, että esperanto on "kirottu sekakieli", kuten olen tavannut sitä joskus nimittää.

Se, että esperanto tekee ihmiset kielellisesti tasa-arvoisiksi, näkyy siinäkin, että kieli on sekä sekakieli että keinotekoinen kieli.

En inhoa myöskään kielen slaavilaista äännemaailmaa. En edes inhoa enää esperanton lintua tarkoittavaa substantiivia birdo.

Ennen inhosin esperanton keinotekoisuutta. En inhoa enää.

Esperanton kielessä sanaluokka määräytyy päätteestä. O on substantiivin pääte, A adjektiivin pääte, E on adverbin pääte ja I verbin infinitiivin pääte. En enää inhoa tätäkään keinotekoista piirrettä, vaan sen sijaan pidän sitä nerokkaana ja kielen oppimista helpottavana.

Esperanton kielessä nk. Zamenhofin pronominitaulukosta löytyvät tiedot, miten useimmat pronomineista muodostetaan. Taulukko on täysin keinotekoinen, mutta en enää inhoa sitä, vaan pidän sitä myös nerokkaana ja kielen oppimista helpottavana.

Ennen kaikkea pidän esperantossa siitä, että J-kirjain lausutaan siinä samoin kuin suomessa tai useimmissa germaanisissa kielissä taikka esim. latinassa. Tosin esperantossa kirjain on oikeastaan puolivokaali, eli joissakin tapauksissa kirjain lausutaan kuten suomen I, silloin kun sitä edeltää sanassa vokaali eikä sen jälkeen tule vokaalia.

Pidän yhtä paljon esperantossa siitä, että siinä muodostetaan yhdyssanoja ja että pääsanan määritteet sijaitsevat ennen pääsanaa.

Esperanton verbioppi on myös nerokas ja monipuolinen.

Minusta on mukavaa, että esperantossa kolmannen persoonan possessiivipronominit on erotettu käsitteellisesti nk. refleksiivisestä possessiivipronominista.

Pidän esperantossa myös siitä, että siinä kulkeminen johonkin suuntaan erotetaan paikallaolosta:

mi promenas en kaverno (kävelen luolassa)

mi promenas al kaverno (kävelen luolalle)

mi promenas en kavernon (kävelen luolaan)

Seuraavaksi voisin luetella niitä piirteitä, joista en esperantossa vieläkään pidä.

Esperantossa on ainakin yksi sellainen substantiivi, jota voi nimittää harmittavaksi kämmiksi. Naimatonta henkilöä tarkoittaa substantiivi fraŭlo. Tämä on esimerkki Zamenhofin kielitaidon puutteista. Sana tulee nimittäin saksan kielen neitiä tarkoittavasta sanasta Fräulein, joka kirjaimellisesti tarkoittaa pikkurouvaa. Saksan kielessä rouvaa tarkoittavaan sanaan Frau lisätään pääte -lein, ja näin saadaan neitiä tarkoittava sana Fräulein.

Esperantossa siis sana fraŭlo tarkoittaa etymologian kannalta hieman järjettömästi poikamiestä ja fraŭlino neitiä.

Lopuksi on otettava huomioon vielä esperanton selvä sukupuolisovinismi, jota minä inhoan:

Esperantossa on monien indoeurooppalaisten kielten tapaan kaksi hän-pronomia, jotka ovat molemmat sukupuolisidonnaisia. Pronominia li käytetään mies- tai urospuolisesta ja pronominia ŝi nais- tai naaraspuolisesta. Minusta on hyvin vanhanaikaista, ettei kielessä ole olemassa myös sukupuolisesti neutraalia hän-pronominia näiden lisäksi.

Kaikkein kauhein piirre esperantossa on mielestäni se sukupuolisovinismiin liittyvä piirre, että tietyt perustavat seksuaaliseen olentoon liittyvät sanat ovat sataprosenttisesti mies- tai urospuolista tarkoittavia, ja sanasta -in-päätteen avulla muodostettu muoto merkitsee sitten nais- tai naaraspuolista. Esim. substantiivi patro merkitsee isää, ja sanasta muodostetaan "äiti" lisäämällä in-pääte, jolloin saadaan sana patrino. Järjetöntä!

Olen muodostanut oman näkemykseni Esperantoon tarvittavista uudistuksista. Se on nimeltään ge-riismi.

PS. Helsingin esperantoseuran sivuilta pääsee opettelemaan esperanton kieliopin ja perussanastoa osastolta Esperanton avain. Laajempi sivusto taas on Lernu (suomeksi "Opi"), jolta löytyy myös esperanton kurssi, muuta opintomateriaalia ja keskustelupalsta. Lisäksi on olemassa Finna babilejo, joka on kaikille avoin suomenkielisille esperantisteille tarkoitettu sivusto.

...

PS. 16.5.2022: Tuli tätä blogimerkintää melko raskaasti muokattua käytännöllisten syiden takia.