keskiviikko 28. joulukuuta 2022

Millainen globalisaatio sopisi ihmiskasvoiselle nationalistille

Olen suomalainen nationalisti. Eli kannatan sitä ajatusta, että suomalaisilla on oikeus viljellä omaa kulttuuriaan, oikeus korottaa itsensä kansakunnaksi sekä oikeus puolustaa olemassaoloaan.

Katson tästä riippumatta, että kaikilla ihmisillä riippumatta etnisyydestään ja rodustaan on sama ihmisarvo kuin suomalaisilla. Ja heitä koskevat myös ihmisoikeudet.

Kukaan ei kuitenkaan ole kykeneväinen osoittamaan sen enempää oikeiksi kuin vääriksi arvoja ja etiikan väittämiä. Ne ovat sosiaalinen konstruktio. Vain ihmisen aivojen luomia mielipiteitä. Monilla ihmisillä on samoja todistamattomia käsityksiä maailmasta. Joidenkin ihmisten katsomukset taas eroavat toisistaan.

Mutta minulla on vain tällainen mielipide.

Myös tämä on vain minun mielipiteeni, mutta minusta meidän tulisi huolehtia siitä, että ihmisoikeudet tulisivat todeksi globaalisti, maailmanlaajuisesti. Ja "maailmalla" tarkoitan Maapallomme kaikkia ihmisiä.

Jos saisimme aikaan sen, että jokaiselle työntekijälle maksettaisiin elämiseen riittävä palkka, että jokaista työntekijää koskisi työsuojelu, että jokainen ihminen Maapallollamme voisi turvautua huokeaan terveydenhuoltoon ja että jokaiselle ihmiselle olisi taattu turva työttömyyden tai työkyvyttömyyden varalta, niin se tulisi rikkaissa maissa eläville ihmisille jonkin verran kalliiksi, koska maihimme tuotavat tuotteet kallistuisivat, mutta minusta tämä on ainoa tapa tehdä Maapallosta järjellinen paikka elää.

Ilman muuta myös demokratia ja perusvapaudet tulisi saattaa kaikille Maapallon ihmisille.

Koska me olemme kaikki ihmisiä ja koska meillä on myös osittain yhteinen elinympäristö, meidän kannattaisi mielestäni myös pitää huolta siitä, että luontoa ja elinympäristöjämme ei silmittömästi tuhottaisi tai saastutettaisi.

Ihmisoikeuksien ja ympäristönsuojelun globalisaatio on sitä paitsi luultavasti melkein kaikkien ihmislajin jäsenten yhteinen etu.

Yhteisten ihmisoikeuksien tunnustaminen myös aiheuttaisi ihmisten välille tasa-arvoisempaa kilpailuasetelmaa työmarkkinoilla.

Yhteisen hyvän vuoksi kannattaisin myös veroparatiisien lopettamista. Sekä kaksivaiheista Tobinin-Spahnin valuutanvaihtoveroa, joka tosin toiminee parhaiten suurilla talousalueilla.

Tosin pitää tässä ottaa huomioon myös se, että ihmisten sosiaaliset oikeudet riippuvat pitkälle siitä, miten paljon julkinen valta saa niiden toteuttamista varten hankittua verotuksella pääomaa. Köyhä maa ei esim. millään kykene rakentamaan ja pitämään yllä yhtä kattavaa sosiaaliturvajärjestelmää kuin Pohjoismaat. Tai ylläpitämään yhtä toimivaa ja ihmisarvoista vankeinhoitoympäristöä kuin Norja...

Tämä on vain minun mielipiteeni, että vaikka jokainen ihminen ei ehkä ole laulun arvoinen, niin jokaisella ihmisellä on kuitenkin sama ihmisarvo ja jokaiselle kuuluvat samat ihmisoikeudet.

Sanon tässä loppuosassa jotain hieman kristillisen etiikan mukaisesti. Eli sovellan Jeesuksen käskyä "tee aina muille, niin kuin toivot muiden tekevän sinulle":

Jos tunnustaa yhteisen ihmisarvon, ei voi hyväksyä sitä, että toisia ihmisiä kohdellaan huonosti.

Jos tunnustaa, että kaikilla muillakin ihmisillä on sama ihmisarvo, niin nationalistikaan ei voi kieltää ihmisoikeuksia sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät tunnu sillä hetkellä kovin läheisiltä.

Saman tietysti luulisi pätevän kaikkiin muihinkin ihmisiin.

Olen paitsi suomalainen nationalisti, niin myös suomalainen internationalisti.

keskiviikko 21. joulukuuta 2022

Mitä ajattelen Jeesuksesta nykyään

Ajattelin kirjoittaa tämän tekstin ja julkaista sen nyt, koska eihän vielä ole loppiainenkaan. Tai edes jouluaatto.

Jeesus Nasaretilainen on normikristinuskon pyhä hahmo. Häntä pidetään uskonnon piirissä jopa Jumalan poikana.

Jeesukselle hänen seuraajansa olivat myös antaneet kreikan kielestä peräisin olevan nimityksen Kristus, joka tarkoittaa samaa kuin messias, eli pyhällä öljyllä voideltu, joka viittaa muinaisen Israelin kuninkaiden ja pappien virkaanastumismenoihin.

Itse tapasin ajatella hänestä ennen wanhaan, että Jeesus on yhtä Jumalan kanssa. Ajattelin näin, koska en kokenut tajuavani normikristinuskon kolminaisuusoppia, jonka mukaan yksi Jumala on sekä Isä, Poika että Pyhä henki.

Intialaisessa uskonnollisuudessa moneus ykseydessä esitetään sentään jotenkuten järkevästi: On maailmansielu, joka ei ole tietoinen tai kiinnostunut ihmisten kohtaloista. Maailmansielun korkeampia ilmentymiä ovat korkeimmat jumalat, joita on muutama harva. Ja kun nämä vielä "jaetaan" pienempiin osiin, niin saadaan puolestaan korkeampia jumalia ilmentävät pienemmät jumalat.

Vaikka en minä sitäkään kannata, niin tuo kuulostaa minusta vähän tolkullisemmalta kuin kolminaisuusoppi.

Vuoden 1993 maaliskuussa olin oivaltanut kristinuskon perusasian. Että Jumala ei oikeastaan vaadi ihmiseltä  mitään, vaan että ihminen pääsee osalliseksi yhteydestä Jumalaan perustamalla suhteensa tähän yksin Kristuksen sovitustyöhön. Jeesus on siis normikristinuskon mukaan sovittanut ihmisten synnit Jumalalle. Tämä heppu on normikristinuskossa käsitetty Jumalan pojaksi, ja häntä pidetään pelastajana. Kun ihminen pääsee elävään yhteyteen Jumalan kanssa, tämän Pyhä henki tulee häneen.

Vähän myöhemmin aloin käydä kirkossa, ja kävinkin siellä jossain määrin säännöllisesti noin puolen vuosikymmenen ajan.

Olin myöskin tutustunut uudelleen entiseen lapsuudenkaveriini, joka oli myös eräänlainen kristitty. Hän totesi minulle kerran, että minähän olen valmis kyseenalaistamaan mitä tahansa kristinuskon oppeja. Eräs seurakuntatuttuni taas sanoi minulle kerran huomionaan, että jos en olisi oivaltanut kerran kristinuskon perusasiaa, niin minä olisin agnostikko.

Minulla oli kyllä ennen pitkää syytä tuntea tätä Jumalaa kohtaan epäluottamustakin.

Vuodesta 2016 alkaen on se, mikä minun sielussani oli vielä muistuttanut normikristinuskoa, rapissut hiljaa, lopullisesti, pois. Pyhään henkeen olen silti voinut uskoa.

Tavallaan. Sittemmin olen nimittäin tullut siihen tulokseen, että Pyhä henki on tavallaan osa jokaisen sellaisen ihmisen elämää, joka ei yritä kelvata Jumalalle omilla ansioillaan.

Olen pitemmän aikaa jo arvostanut rauhanomaista kveekarismia, ja vaikka nykyään uskoni Jumalaan on rajallista, niin arvostan kveekarismin perusasioita. Nykyään on myös olemassa sellaisia kveekarismin suuntauksia, joissa ei pidetä vättämättömänä, taikka toivottavana, kveekarismin sitomista kristillisiin opinkappaleisiin.

Kveekarismiin on käsittääkseni kuulunut puolipanteistinen ajatus, että jokaisessa ihmisessä on jotain Jumalasta. Uskoakseni tämä käsitys on sen takana, että kveekarismin piirissä on suhteellisen paljon kannatettu käsitystä kaikkien ihmisten tasa-arvosta.

Pyrin siihen, että en kaikesta huolimatta torju itsessäni esiin nousevia uskonnollisia yllykkeitä. Satunnaisesti saatan haluta vielä nykyisinkin jopa rukoilla.

Minun kannaltani helpointa on uskoa Jumalaan silloin, kun sen tekee suhteellisen ei-uskonnollisesti. Tähän yhteyteen on hyvä liittää seuraava siteeraus kveekarismin perustajalta George Foxilta (1624-1691):

Ole hiljaa ja rauhassa omassa mielessäsi ja hengessäsi, vapaana omista ajatuksistasi, ja sitten sinä tunnet Jumalan olemuksen ja käännät mielesi Herran Jumalan puoleen ja tulet vastaanottamaan hänen voimansa sieltä, mistä elämä tulee.

Minun "uskonnollisuudelleni" on sukua myös maailmanhistorian tunnetuimman fyysikon Albert Einsteinin (1879-1955) "uskonnollisuus". Einstein ei uskonut persoonalliseen Jumalaan, eikä teini-iän jälkeen myöskään rukoillut, mutta hän koki Jumalan kuvastuvan maailmankaikkeuden harmonisessa järjestyksessä ja sen laeissa.

Minusta on myös hauskaa "uskoa" Jumalaan sillä lailla, että en anna hänelle kuvitteluissani mitään selviä ominaisuuksia.

Ylipäätään olen sitä mieltä, että paras Jumala tai jumala on sellainen, johon ei tarvitse uskoa.

Mutta palataan sitten Jeesus Nasaretilaisen henkilöön. Seuraavan höpinäni vedän jossain määrin hatustani, koska en ole mikään asiantuntija.

Jeesus Nasaretilaisen syntymän vuotta ei tiedetä. Se on voinut olla vuosi 1 jKr. Tai se on voinut olla jonain toisena vuonna. Herodes Suuren toimeenpanema pikkulasten joukkomurha mainitaan normikristinuskon pyhän kirjan Raamatun jälkiosassa Uudessa testamentissa, tarkemmin sanottuna Matteuksen evankeliumissa. Herodes kuoli vuonna 4 eKr. Tämä ei tosin vielä mielestäni todista sitä, että Jeesus olisi syntynyt viimeistään vuonna 4 eKr., sillä Uusi testamentti on ainoa lähde, joka mainitsee tuon hirmutyön. Herodes Suuri oli häikäilemätön ja tarpeen vaatiessa väkivaltainen kuningas, mutta jos hän olisi antanut tappaa suuren joukon paikallisia pikkulapsia, niin se olisi kyllä mainittu muuallakin kuin Uudessa testamentissa. Edes juutalaisroomalainen historioitsija Josefus (n. 37 - n. 100 jKr.) ei mainitse tapausta.

Uuden testamentin Jeesuksen alullepanoon, syntymään, vauvuuteen ja lapsuuteen liittyvät kertomukset ovat muutenkin täynnä legendanomaista ainesta. Sellainen aines on yleistä uskonnoissa. Minusta olisi parempi, jos emme mainitsisi niitä enää.

Vaikuttaa siltä kuin Jeesuksen aikuisuuteen liittyvät Uuden testamentin tekstit olisivat varmemmalla pohjalla.

Minusta on ikävää, ettei noissa kertomuksissa Jeesuksen varhaisesta elämästä luultavasti ole totta kuin siteeksi. Minusta olisi mukavaa, jos voisin lausua vakaumuksen rintaäänellä joululaulun Tulkoon joulu sanoin: "Tahtoisin päästä paimenten mukaan, unohtaa kiireen ja melun rasittavan".

Mitä taas tulee Jeesuksen isäksi mainittuun Joosefiin, niin luulisi sentään, että olisivat nimen ja ammatin pistäneet oikein.

Minusta on uskottavaa, että Jordan-joella juutalaisia kastanut parannussaarnaaja Johannes Kastaja oli Jeesuksen serkku. Ja vaikka näin ei olisikaan, niin ei sillä olisi mitään väliä.

Minusta on vielä uskottavampaa se, että Johannes kastoi Jeesuksen. Johanneksen suuhun on Uudessa testamentissa pistetty sanat, että Jeesuksen pitäisi sen sijaan kastaa hänet. Mutta Jeesus ei Uuden testamentinkaan mukaan kastanut Johannesta, vaan tämä Jeesuksen. Johannes oli siis kastanut ihmisiä parannukseen, ja normikristinuskonhan mukaan Jeesus ei mitään parannusta tarvinnut. Siksi tämä on minusta varsin uskottava tarina, siis kasteen osalta on.

Jeesus lähti tarinan mukaan sitten 40 päiväksi paastoamaan erämaahan. Siellä Saatana kiusasi häntä. Kiusaukset saattavat tietysti tulla missä muodossa tahansa. Joku on sanonut, että kertomus Jeesuksen paastosta on laina buddhalaisuuden perustajan, 500 vuotta ennen Jeesusta eläneen Siddharta Gautaman elämästä. Mutta tämä ei ole varmaa. Luku 40 joka tapauksessa liittyy juutalaisuuden eräänlaisen myyttisen perustajan Mooseksen elämään. Ja Jeesuksen ajan juutalaiset tapasivat kyllä joskus harjoittaa uskonnollista paastoa. Joten en voi väittää, että tämä Uuden testamentin paastokertomus olisi epäaito.

Jeesus kasvoi Uuden testamentin mukaan Galilean Nasaretissa. Hänen isänsä Joosef oli ammatiltaan rakentaja, ja Jeesus ilmeisesti oppi ammatin salat häneltä. Nasaret oli siihen aikaan vireä mutta pieni kylä. Siellä ei olisi riittänyt tarpeeksi töitä Joosefille eikä Jeesukselle. Mutta suhteellisen lyhyen matkan päässä Nasaretista sijaitsi Sepforiksen hellenistisjuutalainen suurkaupunki, joka oli toiminut aikaisemmin jopa Galilean pääkaupunkina. Siellä oli runsaasti tekemätöntä ammattimiehen työtä, ja kaupungissa saattoi oppia myös kreikan kielen.

Rakentajan ammatti ja ammattitaito merkitsivät niin Joosefille kuin Jeesukselle turvattua elantoa ja keskiluokkaista elämää. Joosefia ei kuitenkaan enää mainita Jeesuksen aikuisiästä kertovissa Uuden testamentin osissa. Todennäköisesti hän oli kuollut. Siihen aikaan lapsikuolleisuus oli suurta, eivätkä ihmiset myöskään lapsuudesta selvittyäänkään välttämättä eläneet 50 vuoden ikään asti.

Turvatun elämänmuodon Jeesus jätti ryhtyessään harjoittamaan kiertelevän matkasaarnaajan elämää. Hän kutsui mukaansa 12 miestä, joista muokkasi oppilaittensa ydinryhmän. Ilmeisesti Jeesuksella oli naisiakin oppilaina. Uusi testamentti sisältää viitteitä tähän. Ja sellaista ei olisi annettu ymmärtää, jos näin ei olisi ollut, koska niin juutalaisessa kuin roomalaisessa kulttuurissa nainen katsottiin yhteiskunnallisessa mielessä jossain määrin miestä alempiarvoisemmaksi. Jeesus oli siis tässä suhteessa suhteellisen ennakkoluuloton.

Jeesus seurusteli enemmänkin sellaisten ihmisten kanssa, joita juutalainen yhteiskunta hyljeksi: publikaanien eli veronkantajien ja muiden syntisiksi katsottujen kanssa. Publikaanit olivat juutalaisten halveksimia sen vuoksi, että nämä vuokrasivat Roomalta veronkanto-oikeuden, ja saattoivat työnsä varjolla pahimmillaan jopa riistää ihmisiä.

Uuden testamentin evankeliumien mukaan Jeesus osoitti sanansa omalle kansalleen juutalaisille. Mutta sen sisältämien viitteiden perusteella hän suhtautui enemmän täyden ihmisarvon pohjalta myös ei-juutalaisiin, jotka juutalaisen uskonnon kannalta olivat rituaalisesti saastaisia, koska Jumala oli kerran antanut ilmoituksensa juutalaisille, ei pakanoille.

Uuden testamentin mukaan Jeesus teki ihmeitä. Tämä merkitsee ainakin sitä, että ihmiset pitivät Jeesusta ihmeidentekijänä. Tai ainakin jotkut heistä.

Jeesus farisealaisten uskonnollisen puolueen tavoin halusi tehdä juutalaisen lain tulkinnan siedettävämmäksi tavallisten ihmisten kannalta. Hänellä kuitenkin oli oma tulkintansa juutalaisesta laista. Jeesus arvosteli lainopettajia ja farisealaisia näiden kovuudesta ja lain huonosta ymmärtämisestä. Tämä toi hänelle jonkin verran vihamiehiä.

Jeesus opetti myös paljon vertauksin.

Jossain määrin omaperäinen ja myös huomionarvoinen on mielestäni se Jeesuksen opetus, jossa hän on tuonut ilmi sen, että eettisyys ulottuu ihmisen sisimpiin vaikuttimiin saakka. Tämä käy ilmi myös hänen Vuorisaarnassaan, joka on talletettu Matteuksen evankeliumiin. Luukkaan evankeliumista löytyy suppeampi "kenttäsaarna".

Minun käsitykseni mukaan Jeesus oli tässä asiassa juonikas. Hän pyrki saamaan ihmiset tajuamaan, että yksikään ihminen ei voi täyttää moraalilain vaatimuksia. Ainoa keino vapautua on tajuta tämä. Tätä tulkintaani tukee seuraava Uuteen testamenttiin talletettu kertomus:

Jeesus sanoi, että vaikeampi on rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan kuin kamelin neulansilmän läpi. Tämä saattoi olla humoristista liioitteluakin, mutta oppilaat kysyivät häneltä seuraavaksi, että saattoiko sitten kukaan pelastua. Jeesus vastasi heille sanomalla: "Mikä on ihmiselle mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista."

Jeesus oli kaiken aikaa vaarassa viranomaisten taholta. Niin juutalaisten kuin roomalaistenkin. Sen ajan Israelhan ei ollut itsenäinen vaan se oli Rooman suoraan tai sen alaisten kuninkaiden hallitsema alue.

Kun Jeesusta nimitettiin juutalaisten kuninkaaksi, niin väite oli erinomaisen helppo käsittää poliittisesti. Roomalaisille se merkitsi sitä, että Jeesus haluaisi ajaa roomalaiset pois juutalaisten Pyhältä maalta, ja juutalaisten johtomiehille se merkitsi sitä, että Rooma rankaisisi juutalaiskansaa kapinayrityksistä.

Uuden testamentin mukaan Jeesus ei kuitenkaan ajanut väkivaltaista vallankumousta, mikä on uskottavaa. Jeesushan ei koonnut ympärilleen aseistettuja ihmisiä, eikä Uuteen testamenttiin ole talletettu minkäänlaista väkivallan uhoa.

Ainoa ihmisiin kohdistunut väkivaltaisuus, johon Jeesus Uuden testamentin mukaan selkeästi syyllistyi, oli Jerusalemin temppelin esipihalla tapahtunut rahanvaihtajien ja kyyhkystenmyyjien pöytien kumoaminen. Tämä oli melko rohkea teko, jos ei Jeesuksella eikä hänen oppilaillaan ollut mukanaan aseistusta. Porukka ilmeisesti laittomaan mielenosoitukseen ensin syyllistyttyään poistui paikalta nopeasti. Olisivat voineet saada helposti temppelin vartijoiden keihäistä.

Uskonnolliselta juutalaiselta toimi oli myös vallan tavaton. Mitä järkeä siinä muka oli!!?! Siltäkään kannalta, että ilman kyyhkystenmyyjiä ja rahanvaihtajia Jerusalemin temppelissä ei olisi voitu harjoittaa eläinuhrauksia, jotka senaikaiseen juutalaiseen uskontoon kuuluivat.

Varhaisten kristittyjen mieliin syntyi myöhemmin ajatus Jeesuksesta Jumalalle kelvollisena uhrina, joten tämän tarinan julkaiseminen sopi asiaan kuin nappi silmään. Tarina voi silti olla tosi.

Jeesus myös kerran tarinan mukaan kirosi viikunapuun, mitä minä en ihan ymmärrä, mutta hyväksyn.

Normaali kuningas olisi matkustanut Jerusalemin pääsiäisjuhliin hevosella. Mutta Jeesus tahtoi aivan välttämättä ratsastaa aasilla. Tätä on selitetty Jeesuksen nöyryydellä. Mutta palmunlehviä ihmiset joka tapauksessa laskivat hänen tielleen. Hänellä lainassa ollut aasi käveli palmunlehvien yli, ja Jeesus ikään kuin asteli vaarallisesti aidalla. Hieman lisää kuningasspekulaatioita syntyi.

Jeesusta vastusti juutalaisten keskuudessa luultavasti eniten varakkaan ylimystön saddukealaisten puolue. Niin Jeesus kuin tavallisten ihmisten puolue farisealaiset kannattivat käsitystä kuolleiden ylösnousemuksesta aikojen lopulla, mutta hyväosaiset saddukealaiset eivät. Näillä oli eniten menetettävää, jos roomalaiset suuttuisivat. Usko ylösnousemukseen oli juutalaisuuteen omaksuttu luultavasti Persian zarathustralaisuudesta (vaikutteita oli todennäköisesti kulkenut myös toiseen suuntaan). Samoin kuin Jumalan ja Saatanan vastakkaisuus, jos ketään kiinnostaa. Alun perin juutalaisuudessa Saatana oli ollut vain yksi Jumalan hovin jäsenistä, koska Jumala oli sentään kaikkivaltias eikä kukaan tai mikään voinut näinollen vastustaa Hänen tahtoaan. Mutta monet juutalaiset siis kannattivat Jeesuksen aikana tätä uutta vieraasta uskonnosta peräisin olevaa tosiasiallista kaksijumalaisuutta. Että Saatana haluaa taistella ja myös kykenee taistelemaan Jumalaa vastaan.

Voi hyvin olettaa, että pitää paikkansa se, että Jeesusta tultiin hakemaan yöllä tuomittavaksi. Erityisesti pääsiäisjuhlan aikaan kannatti pyrkiä olemaan loukkaamatta laajempien ihmisjoukkojen uskonnollisia tunteita. Uuden testamentin mukaan yksi Jeesuksen oppilaista nimeltä Juudas Iskariot kavalsi Jeesuksen olinpaikan juutalaisten Korkeimman neuvoston Sanhedrinin jäsenille.

Jeesus oli Uuden testamentin mukaan käskenyt pitää huolta siitä, että heillä on miekkoja. Kun Jeesusta tultiin sitten vangitsemaan asemiesten kanssa ja Juudas tuli osoittamaan heille Jeesuksen, niin joku Jeesuksen porukasta sitten käytti asetta ylipapin palvelijan korvaan. Tai niin tarina kertoo. Jeesuksen kuitenkin kerrotaan reagoineen tilanteeseen sanomalla: "Pistä miekkasi tuppeen, sillä se joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu." Eli miekkajuttukin oli ollut opetus hänen seuraajilleen: häntä ei saa puolustaa miekalla.

Asemiehet veivät Jeesuksen mukanaan. On varsin mahdollista, että oli pidetty tarkka huoli siitä, että mahdollisimman pieni osa paikalle pääsevistä Sanhedrinin jäsenistä oli Jeesuksen kannattajia, tai häneen edes neutraalisti suhtautuvia. Tässä vaiheessa Jeesusta syytettiin vielä jumalanpilkasta.

Kuitenkaan juutalaisilla viranomaisilla ei ollut oikeutta langettaa kuolemantuomiota. Niinpä Jeesus vietiin roomalaisen prokuraattorin Pontius Pilatuksen tuomittavaksi. Jeesuksen esitettiin nyt esiintyvän juutalaisten kuninkaana. Juutalaisten johtomiehet olivat ilmeisesti uhkailleet jopa keisarille, joka ilmeisesti oli Tiberius, valittamisella, eikä Pilatus tahtonut menettää tuottoisaa ja arvovaltaa tuovaa virkaansa. Pilatus katsoi kuulustelun lopuksi poliittisesti viisaimmaksi tuomita Jeesuksen teloitettavaksi.

Uuden testamentin mukaan Pilatus olisi tahtonut kuitenkin pelastaa Jeesuksen ehdottamalla kiihotetuille juutalaisille, että hän voisi vapauttaa joko Jeesus Barabbas -nimisen mellakoitsijan ja murhaajan, taikka Jeesus Nasaretilaisen. Valitkaa siitä. Kyseinen Barabbas oli ihan oikeasti ja todennetusti rikollinen eikä Pilatus olisi roomalaisena korkeana virkamiehenä voinut mennä oikeasti tekemään tällaista ehdotusta. Ja Pilatus olisi väkijoukon tehtyä valintansa muka kirjaimellisesti pessyt kätensä asiasta. Ihan niin kuin hän olisi välittänyt.

Mutta joka tapauksessa Jeesus vietiin teloitettavaksi. Ensin Jeesus roomalaiseen tapaan raskaasti ruoskittiin, jotta hän kuolisi nopeammin ja jotta sotilailla olisi jotain kivaa hommaa. Tuomitut joutuivat kantamaan teloitusvälineen, ristin – latinaksi crux – poikkipuun, hartioillaan teloituspaikalle. Uuden testamentin väittämän mukaan pelloltaan kotiin tulossa ollut mies, kyreneläinen Simon, pakotettiin kantamaan poikkipuu perille asti, kun ruoskittu Jeesus oli uupunut kesken matkan. Sen ajan Rooman valtakunnassa oli täysin mahdollista, että ei-kansalainen pakotettiin tekemään kaiken maailman pieniä palveluksia Rooman viranomaisille. Vasta vuonna 212 Rooman keisari Caracalla muuten antoi Rooman kansalaisuuden kaikille vapaille Rooman valtakunnan asukkaille. Keisarin teko muun ohella muuten tuhosi perinteisen roomalaisen miessovinistisen nimijärjestelmän, jos ketään kiinnostaa.

Ristiinnaulitsemisen roomalaiset olivat luultavasti omaksuneet Pohjois-Afrikan karthagolaisilta. Karhagolaiset olivat Välimeren itäosan puunilaisten jälkeläisiä, jotka puolestaan olivat ilmeisesti aikoinaan omaksuneet teloitustavan persialaisilta.

Risti koottiin, ja naulat lyötiin Jeesuksen käsien ja ehkä jalkojenkin läpi. Sama tapahtui mahdollisille, tai todennäköisille, muillekin kuolemaantuomituille.

Ristiinnaulitseminen oli mahdollisimman kiduttava tapa tulla tapetuksi. Pahimmassa tapauksessa kuolemaantuomittu saattoi joutua roikkumaan teloitusvälineessä tuntien ajan. Joskus jopa kokonaisen vuorokauden tai vähän enemmänkin, ennen kuin kuolema lopulta armahti. Tuomittu joutui myös tukemaan itseään mahdollisesti naulojen lävistämillä jaloillaan, ettei tukehtuisi. Erään antiikin tarinan mukaan, joka saattaa olla tosi, eräs henkilö oli pari päivääkin kestänyt ristillä elossa, ja roomalaiset olivat olleet tästä niin vaikuttuneita, että olivat päästäneet miehen sitten vapaaksi. Mutta tarina ei kerro sitä, kuinka mies pärjäsi päästyään vapaaksi. Voihan olla niin, että naulanhaavat tulehtuivat ennen täydellistä parantumista ja mies kuoli sitten joka tapauksessa.

Mutta Jeesuskin kuoli lopulta. Uusi testamentti väittää, että roomalaiset eivät katkoneet hänen sääriluitaan varmistaakseen hänen kuolemansa, koska hän oli selvästi jo kuollut siihen mennessä. Väite sopii yhteen erään ajan juutalaisten tunteman profetian kanssa.

Uusi testamentti myös väittää, että Jeesus Arimatialainen -niminen rikas mies, joka oli Jeesuksen kannattaja, antoi omistamansa kalliohaudan Jeesuksen haudaksi. Ja Pilatus olisi sitten tämän ilmeisesti hyväksynyt. En tiedä, onko kalliohautatarina totta vai ei.

Mutta jossain vaiheessa tämän jälkeen Jeesuksen opetuslapset sitten saivat päähänsä, että Jeesus kuitenkin elää. Tämä oli tarinan mukaan kuitenkin lähtenyt vähän myöhemmin oppilaittensa luota ruumiillisessa muodossa ja astunut Jumalan taivaaseen, tai muuta sellaista.

Tiedä, mitä helvettiä siinä sitten oikeasti tapahtui. Tarina sanoo joka tapauksessa naispuolisten Jeesuksen seuraajien olleen ensimmäisiä ihmisiä, jotka kertoivat Jeesuksen elävän. Ja tällaista ei – ehkä, tai todennäköisesti – olisi kerrottu, mikäli naispuoliset ihmiset eivät todella olisi olleet ensimmäisiä, jotka näin luulivat.

Minun mielestäni uskottavinta on, että Jeesus heitettiin kuolemansa jälkeen joukkohautaan, kuten pastori Antti Kylliäinen oli lausunut vuonna 1997 julkaistussa kirjassaan Kaikki pääsevät taivaaseen. Ei sieltä kukaan olisi mennyt jälkeen päin kaivelemaan Jeesuksen ruumista, kun se oli ensin luotu umpeen.

Toiseksi uskottavin vaihtoehto on minusta se, että Jeesus jotenkin kaikesta huolimatta selvisi hengissä, karisti maan tomut jaloistaan ja muutti Intiaan. Maassa elää asiasta perimätieto, joka ei kyllä ole tiedollisesti varma.

Pidän itse järkevänä ajatusta, että Jumalan valtakunta tulee maan päälle kaikkein parhaiten, kun tulee tapetuksi väkivallattoman toiminnan seurauksena. Näin kävi Jeesus Nasaretilaiselle joka tapauksessa. Hän ei käynyt fyysistä sotaa. Esim. islamin ja hitleriläisen kansallissosialismin eli tuttavallisemmin natsismin synnyssä taas uskolla väkivallan siunauksellisuuteen on ollut tärkeä merkitys.

Lukija huomaa, että pidän monia Uudessa testamentissa esitettyjä Jeesus Nasaretilaisen elämää koskevia asioita uskottavina. Minusta on melko epätodennäköistä, että Jeesuksen kaltainen henkilö olisi kokonaan keksitty yhden tai useamman ihmisen toimesta. Oletettu Jeesus lainopettajana toki osasi niin lukea kuin kirjoittaa niin äidinkieltään arameaa kuin juutalaisten pyhien kirjoitusten kieltä hepreaakin. Ja kuten aikaisemmin olin ilmaissut, niin luultavasti myös kreikkaa. Hän ei vain itse kirjoittanut oppejaan, tai miksi niitä kutsuisimme, muistiin. Tai ei ainakaan sellaisessa muodossa, joka olisi kestänyt yhtään aikaa. Papyrus, loistava ja melko halpa tekstin tallennusmateriaali, oli kuitenkin keksitty. Jeesusta koskenut enemmän tai vähemmän tosi perimätieto kirjoitettiin muistiin Jeesuksen oletettua kuolemaa seuranneiden noin kuudenkymmenenviiden vuoden aikana.

Normikristinuskoa hieman alle 2000 vuotta sitten vastustaneet normijuutalaiset ainakin taisivat pitää Jeesusta historiallisena henkilönä.

Minusta Jeesus Nasaretilainen on joka tapauksessa enemmän historiallinen henkilö kuin kuningas Arthur, josta me tiedämme oikeastaan ainoastaan sen, että noin 1500 vuotta sitten germaaniheimojen aseellinen rynnistys Englannin kristittyinä itseään pitäneiden aikaisemmin jossain määrin roomalaistuneiden brittikelttien maille oli onnistuttu pysäyttämään joksikin aikaa. Entisessä roomalaisessa Britanniassa on siis täytynyt elää siihen aikaan vähintään yksi varsin pätevä sotapäällikkö, joka osasi panna vastaan germaaniheimoille.

Jeesus on ehkä yhtä paljon tai vähän historiallinen henkilö kuin kreikkalainen filosofi Sokrates.

Johanneksen evankeliumi vaikuttaa nk. synoptisiin evankeliumeihin verrattuna enemmän teologiselta julistukselta, vaikka sen sanotaankin sisältävän (myös) vanhaa perimätietoa.

Neljästä evankeliumista ensimmäisenä julkaistu, Markuksen evankeliumiksi nimetty, ei vanhimmissa ja luotettavimmiksi katsotuissa käsikirjoitusversioissaan sisällä ollenkaan mainintaa Jeesuksen ylösnousemuksesta. Ylösnousemustarina on siis lisätty tekstiin myöhemmässä toimitustyössä. Markuksen versiossa minua viehättää se, että vaikka se on suhteellisen lyhyt, niin näyttää siltä kuin "Markus" olisi halunnut mahdollisimman tarkasti kirjoittaa asiat siten kuin ne olivat todella tapahtuneet – kristillisuskonnollisesta näkökulmasta silti toki.

Jeesus Nasaretilainen on minusta kunnioitettava historiallinen henkilö ja yksi juutalaiskansan suurmiehistä, vaikka jo vähän myöhempi kehitys johti kristinuskon eroon juutalaisuudesta. Minulla itselläni ei kuitenkaan ole mitään syytä uskoa, että Jeesus itse olisi halunnut perustaa uutta uskontoa.

Ajatelkaa Vanhan ja Uuden testamentin eroja. Vanha testamentti sisältää myös selvästi uskonnollista aineistoa, onhan se eräänlaisen epätieteellisen historiateoksen ohella eräs juutalaisen itseymmärryksen tekstimuotoinen todistus, mutta siinä on myös paljon maallista aineistoa, josta parhaana esimerkkinä Korkea veisu (nykysuomeksi Laulujen laulu), joka sisältää rakkausrunoutta. Vanha testamentti sisältää myös Mooseksen lain, sananlaskuja ja minun mielestäni melko mainion Saarnaajan kirjan. Vanhassa testamentissa uskonnollinen moraali on aina välillä myös varsin ala-arvoista, vaikka ei välitettäisikään siinä kuvatuista varhaisten juutalaisten toimittamista "pyhistä" kansanmurhista. Joita mahdollisesti tai jopa todennäköisesti ei todellisuudessa ole tapahtunut siinä laajuudessa kuin mitä Vanha testamentti esittää. Itse asiassa on melko todennäköistä, että juutalaisuus uskontona syntyi paikallisten kanaanilaisten omana uskonnollisena uudistusliikkeenä.

Uusi testamentti taas on kannesta kanteen oikeastaan läpiuskonnollinen teos. Teoskokoelma sisältää parhaimmillaan oikein korkeaa moraalisuutta. Väkivaltaa ei siinä koskaan sinänsä ihannoida, jos ei kokonaan tuomitakaan. Huono puoli Uudessa testamentissa on mielestäni se, että sen yhteyteen ei ollut luotu selitysteosta, joka olisi estänyt normikristittyjen pahimmat ylilyönnit ja tyhmyydet sen kokoamista seuranneina aikoina, aina tähän päivään saakka.

Tähän liittyen voi myös sanoa, että Uusi testamentti ei kuitenkaan sisällä aikaisemmin mainitsemaani kolminaisuusoppia, vaikkakin jotkin sen opetuksista on mahdollista ymmärtää siten, kuin myöhemmin on tässä opissa esitetty. Uuden testamentinkin mukaan Jeesus Nasaretilainen on kuitenkin joka tapauksessa eräänlainen pelastajahahmo.

Lisäksi haluaisin todeta, että Johanneksen ilmestys, Uuden testamentin ja kristillisen Raamatun viimeinen osuus, on melko villi. Olisi kiva, jos joku tekisi siitä joskus elokuvan tai tv-sarjan.

Kiinnittäisin huomiota myös seuraavaan:

Jumala siis olisi tarinan mukaan ensin antanut ilmoituksensa juutalaisille, ja muiden pelastuksesta ja eduista Hän ei olisi ollenkaan ollut kiinnostunut. Jeesus, noin 2000 vuotta sitten elänyt juutalainen rabbi, olisi sitten muun ohella opettanut, että ei hän ole tullut kumoamaan juutalaista lakia, vaan täyttämään sen tarkoituksen.

Ja sitten osa Jeesuksen seuraajista olisi luonut uskonnon, joka olisi muuttunut lähetysuskonnoksi jo ensimmäisellä vuosisadalla jKr. ja lopulta erottautunut alkuperäisestä juutalaisuudesta. Ja joka oikeastaan välittäisi huomattavan vähän juutalaisen lain ylläpitämisestä Jeesukseen verrattuna. Ja väittäisi Jeesusta Jumalan pojaksi ja pelastajaksi täten rikkoen juutalaisen monoteistisen doktriinin.

Uuteen testamenttiin sisällytetyt tekstit toki syntyivät yhdessä varhaisen kristologian kehittymisen myötä.

...Itse henkilökohtaisesti pitäisin Jeesus Nasaretilaista korkeintaan pelastavaisena, millä ilmaisulla tahdon viitata hänen opetustensa yhteiskunnalliseen merkitykseen, en yksilöitten kohtaloon kuolemanjälkeisessä elämässä.

keskiviikko 14. joulukuuta 2022

Kirjailija Leo Tolstoi oli hyvä venäläinen

Venäjällä eli ennen wanhaan (1828-1910) suuri kirjailija nimeltä Leo Tolstoi. Häntä pidetään yhtenä maailmankirjallisuuden klassikoista. Sota ja rauha -suurromaanissaan hän, paitsi että esitteli käsittämättömän määrän romaanihenkilöitä, myös esitti aikaansa edellä olevan käsityksen, että todellisia historian subjekteja ovat suurten johtajien sijaan pikemminkin suuret kansanjoukot.

Vanhoilla päivillään Tolstoista tuli hieman erikoinen, jos näin saa sanoa. Hän koki uskonnollisen kriisin, johon suuntaan oli viitannut jo hänen toiseksi tunnetuin romaaninsa Anna Karenina ja jonka seurauksena hän tuomitsi kaiken siihen asti kirjoittamansa. Tämä oli suuri isku hänen vaimolleen Sofja Andrejevnalle (os. Behrs, 1844-1919)), joka oli ollut aviomiehensä teosten tärkein puhtaaksikirjoittaja.

Nuorempana olin ollut eräänlainen pienimuotoinen Tolstoi-asiantuntija, mutta niistä ajoista on jo aikaa, ja aivoni ovat hapertuneet.

Kirjailija ja poliittinen ajattelija Maksim Gorki (1868-1936) tunsi henkilökohtaisesti Tolstoin. Myöhemmin Gorki esitti terävää kriittistä ajattelijaa Venäjän kommunistisessa vallankumouksessa ja välittömästi sen jälkeen, mutta Stalinin saatua hankittua Neuvostoliitossa vallan itselleen miehestä tuli vallanpitäjän tahdoton sylikoira, sillä hän ei tahtonut kuolla. Mutta kukapa tahtoisi. Gorki tultiin tuntemaan sosialistisen realismin perustajana. Kyseessä on "taiteellinen" suuntaus, jossa on tärkeää olla Puolueelle mielin kielin. Jos ketään enää tässä vaiheessa kiinnostaa, niin suuntauksen tarkoituksena on ollut myös palvella kommunistien vallankaappausta ja "sosialismin" rakentamista olemalla kansantajuista.

No, Leo Tolstoi tuli siis ideologisesti villiksi wanhoilla päivillään. Tämä tapahtui 1870-luvun loppupuolella. Hän alkoi kannattaa väkivallattomuuden ideologiaa. Sellaista, jonka mukaan valtiovalta on pahasta, koska se perustuu väkivaltaan. Myös tuomarin ammatti on ikävä juttu, koska tuomari joutuu työssään tuomitsemaan, mikä on Tolstoin mielestä vastoin Jeesus Nasaretilaisen Vuorisaarnaa. Kirjailijan äkkiväärä uusi ideologia perustui siis yhdenlaiseen Vuorisaarnan tulkintaan.

Tästä pitäen Tolstoi keskittyi tsaarinvallan arvosteluun sekä ohjelmallisten kirjoitusten kirjoittamiseen.

Tolstoi suhtautui tässä vaiheessa myös seksiin kriittisesti, mutta hänen oli kyllä helpompaa ryhtyä tähän wanhoilla päivillään. Nuorempana hänen munansa olisi ollut jonkin verran terhakkaampi.

Ja voi myös kysyä, että antoiko Tolstoi seuraajilleen mitään todellisia työkaluja, joiden avulla nämä olisivat voineet oikeasti seurata Vuorisaarnan oppeja.

Wanha Tolstoi ei uskonut ihmeisiin. Eräässä kirjoituksessaan hän sanoi, että kaikki Raamatun kertomukset niistä ovat "papiston huijausten ja juutalaiskansan taikauskon karkeaa sekoitusta".

Tolstoin maailmanselityksessä Jumala oli vain eräänlainen korkein moraalinmäärittäjä, mikä voi pistää ihmisen kysymään, että oliko hänen järjestelmässään Jumalalla oikeasti mitään tekoa, vai oliko Tolstoi ympännyt Hänet mukaan vain vanhasta muistista.

Tolstoi kaiken muun ohella myös puolusti suomalaisia tsaarinvallan sortoa vastaan. Mies oli itse asiassa sitä mieltä, että olisi täysin oikein ja kaunista, jos Venäjän imperiumi hajoaisi.

Tolstoi oli sen verran suuri nimi maailmalla, että tsaarin hallinto ei uskaltanut koskea häneen. Hän itse sanoi tähän, ettei hän ole vielä niin vanha ukko, ettei hallinto voisi ryhtyä toimenpiteisiin hänen suhteensa. Tai kuten nykyään sanottaisiin, kantamaan vastuuta sanomisistaan (nk. sananvastuuteoria).

On sanottu, että Tolstoilla on ollut suuri vaikutus siihen, että tsaarin hallinto lopulta kaatui. Hän kun onnistui vakavasti kaivamaan maata sen arvovallan alta.

Suomessakin oli Tolstoilla aikoinaan seuraajia, mm. kirjailija Arvid Järnefelt (1861-1932). Voin mainita myös köyhiä elämäntyönään auttaneet veljekset Akseli ja Eeli Isohiiden, jotka punaiset murhasivat Suomen sisällissodan aikana, koska nämä eivät suostuneet tarttumaan aseisiin kenenkään puolella. Totuuden nimissä on kuitenkin todettava, että yhtä hyvin valkoinen puoli olisi voinut murhata heidät aseistakieltäytymisen vuoksi, mutta he sattuivat asumaan alueella, jolla punaiset hallitsivat, joten veljesten tappaminen jäi näiden hommaksi.

Maailmanlaajuisesti tunnetuin Tolstoin oppilaista on intialainen Mohandas Gandhi (1869-1948). Vaikka Intialla on omat perinteensä tällaisissa asioissa, Gandhi sai kirjeenvaihtonsa Tolstoin kanssa kautta runsaasti vaikutteita tämän "kristillisestä anarkismista", joka kannatti väkivallattomuutta, rauhaa ja kansalaistottelemattomuutta.

Gandhin kypsyminen myös Intian kastittoman väestön asianajajaksi tosin kesti melko pitkään. Ennen 1930-lukua Gandhi oli lähinnä vain taistellut väkivallattomasti Etelä-Afrikassa vallinnutta rotusortojärjestelmää vastaan sekä brittivaltaa vastaan Intiassa. Gandhi ei missään vaiheessa kannattanut kastijärjestelmästä luopumista, vaikka hän lopulta kannattikin kastittomien, "koskemattomien", aseman parantamista, Tästä syystä hän ei vielä nykyäänkään ole monen kastittoman intialaisen sankari.

Nyt, kun meillä on idässä verenhimoinen ja epäkristillinen naapuri, niin voinen rauhassa saada todeta, että kirjailija Leo Tolstoi oli puutteistaan huolimatta hyvä venäläinen myöskin siitä huolimatta, että nykyään tolstoilaisuus on jo melko lailla kuollut aate. Aatteen kuoleman tärkein selittäjä lienee se, ettei Tolstoin opeista kiinnostuneilla ole välttämättä ollut henkisiä työkaluja toteuttaa "Vuorisaarnan ihannetta".

Venäjän sekurokratiajuntan johtajaa Vladimir Putinia taas ovat ajaneet ja ajavat edelleen rahanhimo, kylmä vallanhalu ja Venäjän suuruudesta haaveilu. Tolstoilaisittain ajatellen Venäjä ei kuitenkaan ole suuri vaan pieni.

Imperialismi on pienten sielujen taidetta, sanokaa minun sanoneen.

...

PS. Täysin kirjoitukseni aiheeseen liittymättä. Periaatteessa perjantaina 9.12. Jeesuksen vuonna 2022 olin saanut uuden sivustoni Tom Kärnä suo käytännössä valmiiksi. 1990-luvulta alkaen minulla oli ollut toisella palvelimella lähes samanniminen sivusto Tom Kärnän SUO, joka häipyy vuoden 2022 vaihtuessa 2023:ksi bittien taivaaseen, koska Elisa lopettaa palvelun kokonaan yksin yritysasiakkaita lukuunottamatta. Oli ollut todella hirveä homma siirtää sivuston sisältö uuteen muottiin. Mutta nyt se on siis tehty.

keskiviikko 7. joulukuuta 2022

Harmaakaihini ottaa minua päähän

Siitä on jo monta vuotta, kun minulla suhteellisen nuoresta iästäni huolimatta todettiin silmälääkärillä käydessäni harmaakaihi. Siinä on kyse silmän normaalisti kirkkaan linssin eli mykiön samentumisesta.

Glaukooma, vanhentuneelta nimeltään viherkaihi, taas on vaarallisempi sairaus. Siinä on kysymys jostakin syystä tapahtuvasta näköhermovauriosta.

Harmaakaihi voidaan hoitaa pois päiviltä paljon helpommin kuin viherkaihi.

Vuonna 2021 kaihini oli ehtinyt mennä jo sen verran pahaksi, että alkoi selvästi näköä haitata. Syksyllä kävin sitten taas kerran silmälääkärillä. Mutta vielä minua ei päästetty leikkausjonoon, vaikka lääkäri taisi antaa ymmärtää jotain sellaista, että on hänestä nyt pahentunut.

Harmaakaihin sanotaan tulevan kaikille, mikäli vain elää tarpeeksi pitkään sen saadakseen.

Mm. ultravioletti- sekä ionisoiva säteily edesauttavat kaihin syntymistä.

Kaihileikkauksessa samentunut silmän linssi korvataan keinotekoisella.

Suomessa keskimääräinen kaihileikkauspotilas on 72–74-vuotias, eli olen saanut kaihini turhan aikaisessa vaiheessa. Tällä hetkellä – 7.12.2022 – olen vasta 52-vuotias.

Tänä vuonna 2022 olen myöskin joutunut lopettamaan minulle rakkaan harrastuksen, paperikirjojen lukemisen. (Ja jos ketään kiinnostaa, niin olen tässä blogissani myös esitellyt osan viimeksi kuluneina vuosina lukemistani kirjoista.)

Sanoin paperikirjojen, koska olen siirtynyt sittemmin E-kirjojen lukemiseen. Pääkaupunkiseudun kaupunginkirjastojen kokoelmista löytyy niitäkin. E-kirjoja on mahdollista zoomata. Niiden tarjonta on kyllä kaupunginkirjastojen palvelussa paljon heikompaa kuin paperisten kirjojen. Tämä on kyllä luonnollista, koska vasta viime vuosina julkaistuista kirjoista on tehty E-kirjaversioita.

Pääsisin varmaan kaihileikkaukseen melko pian, mikäli minulla olisi varaa maksaa yksityisessä sairaanhoidossa leikkauksesta tuhansia euroja. Mutta vaikka saisin hankittua pankista operaatiota varten lainan, niin koska en halua kärvistellä vuosia velkataakan alla, olen päättänyt ainakin toistaiseksi odotella sitä, milloin minulle suodaan pääsy leikkausjonoon ja sitten leikkaukseen julkisella puolella.

Veikkaan, että tämä tapahtuu sitten, kun en kykene enää näkemään bussien numeroita.

Teen villin veikkauksen, että kun menen vuoden 2023 syksyllä seuraavan kerran silmälääkärille, näköni on jo suurin piirtein sen verran huono.

Vaikka tilanne tuntuukin periaatteessa varsin ikävältä, niin ainakin voin sanoa, että kun kerran lähes kaikki ihmiset tämän saavat, niin voi sen ottaa vastaan yhtä hyvin jo nyt...

...

PS. 14.7.2023: Ja tälle tuli sitten jatkoa silmäleikkauksen muodossa.

keskiviikko 30. marraskuuta 2022

Vääriä raamattusitaatteja

Nyt, kun huomenna alkaa joulukuu, johon eräissä piireissä sijoittuu eräs juhlapäivä tai kaksi.

Alla olisi itse keksimiäni raamattusitaatteja, jotka eivät siis aivan tällaisina löydy kristillisestä Raamatusta, tarkemmin sanottuna Uudesta testamentista. Ne ovat siis tätä tarkoitusta varten tarkoituksella väärentämiäni. Älä siis käytä niitä missään vakavassa keskustelussa. Voin kuitenkin paljastaa, että yksi ainoa näistä siteerauksista ei ole yhtään väärä, vaikka täsmälleen näin käännettynä tekstinpätkää ei luultavasti löydykään yhdestäkään Uuden testamentin suomennetusta versiosta. Mutta pätkä olisi siis erään kuuleman mukaan mahdollista kääntää juuri noin. Oi, siis, katso:

*

Jeesus otti myös maljan, mursi sen, antoi sen opetuslapsilleen ja sanoi[...]

***

Lammas löi laumaa, ja lauma hajosi.

***

Oi, katsokaa körttimummoja, jotka eivät kylvä eivätkä kehrää, ja teidät vaatettaa.

***

"Kesä kuivaa, minä en", sanoo Herra Jeesus.

***

Syödään ja juodaan, huomenna kuollaan.

keskiviikko 23. marraskuuta 2022

DuckDuckGo, pelastavainen hakukone

Olen noin pari viime vuotta käyttänyt PC-tietokoneessani webbiselaimeni hakukoneena käyttäjien yksityisyyttä (jossain määrin) kunnioittavaa DuckDuckGo:ta. Hakukonetta olen sen englanninkielisen nimen perusteella nimittänyt diminutiivisesti ankattimeksi. Jossain vaiheessa olin kuitenkin törmännyt sitten siihen törkeään yksityiskohtaan palvelussa, että se ei ilmeisesti teknisistä syistä johtuen estänyt kaikkia Microsoftin seuraimia.

Microsoft on minulle 1990-luvulta alkaen merkinnyt Suurta Saatanaa. Ei, en ikinä anna sille anteeksi. Ja nyt DuckDuckGo oli ollut tavallaan kimpassa sen kanssa.

Aikaisemmin Microsoftin kohdalla poikkeus yksityisyyskäytäntöihin oli jouduttu tekemään Microsoftin Bing-hakukoneen käyttämiseen hakutulosten lähteenä liittyneiden käytäntövaatimusten takia.

Tässä suhteessa tilanne on ilmeisesti parantunut, mutta mainonnan kohdalla kuitenkin joudutaan tekemään edelleen poikkeus. DuckDuckGo käyttää hakutulosten mainosten näyttämiseen nimittäin Microsoftin alustaa.

DuckDuckGo selittää, että sen täytyy päästää Microsoftin skriptejä läpi bat.bing.com -osoitteesta, jotta mainostaja näkee, johtaako mainoksen klikkaaminen DuckDuckGo:ssa tuotteen ostamiseen.

Voisin periaatteessa muuten vaihtaa StartPage-hakukoneeseen, mutta kun sitä ei saa – vieläkään – suomenkieliseksi, niin olen toistaiseksi haudannut tämän suunnitelman.

Mutta DuckDuckGo:sta on kuitenkin muutakin iloa kuin – osittainen – yksityisyys.

Olin keväällä ostettuani ikään kuin Reilua kauppaa edustavan alankomaalaisen yhtiön Fairphone-puhelimen valinnut uudessa puhelimessani hakukoneeksi DuckDuckGo:n. Kun kokeilin hakupalvelun mukana tullutta webbiselainta, niin törmäsin selaimen asetuksissa kahteen jännään asiaan.

Ensimmäinen näistä oli vakoilunestopalvelu, jonka betaversion sai tilattua. Ei kestänyt montaa päivää, kun sain ilmoituksen siitä, että pääsen käyttämään palvelua. Sen avulla kävi ilmi, että Android-käyttöjärjestelmän sisällä on vaikka mitä sovelluksia ja palveluita, jotka vakoilevat käyttäjän toimia.

Vakoilunestopalikka toimii esittäen järjestelmälle ja siihen asennetuille sovelluksille olevansa Virtual Private Network -palvelu, joka reitittää kaiken verkkoliikenteen itsensä kautta. Vakoilunesto oli tervetullut uudistus, vaikkakaan kaikkia vakoilua harjoittavia sovelluksia ja palveluita ei oikein kannattanut estää vakoilemasta, koska ne pirulaiset on rakennettu siten, että ne eivät oikein toimi kunnolla ilman vakoiluominaisuuttaan. Toinen huono puoli vakoilunestopalvelussa oli se, että se vie käsittämättömän paljon virtaa. Lisäksi se pisti epäkuntoon kännykkääni sittemmin ilmaantuneen My Fairphone -sovelluksen, joka ei onnistunut saamaan yhteyttä verkkoon.

Niinpä poistin palikan.

Toinen jännä asia oli DuckDuckGo-uudelleenohjaussähköpostiosoite. Palvelulta voi siis pyytää sähköpostiosoitteen, johon ei sisälly kuitenkaan palvelintilaa sähköposteille. Eli osoitteen on tarkoitus ohjata saapuva sähköposti käyttäjän varsinaisen sähköpostipalvelun tarjoajalla olevaan sähköpostilaatikkoon. Oma varsinainen sähköpostiosoitteeni, jota olen käyttänyt monta vuotta jo, on myöskin uudelleenohjaussähköpostiosoite, jonka on tarkoitus olla ikään kuin ikuinen. Päädyin siihen, että pistin palvelusta, jolta olen sen saanut, sähköpostin ohjautumaan DuckDuckGo-sähköpostiosoitteeseen, ja sieltä posti ohjautuu taas varsinaiseen sähköpostipalveluuni. Jossain määrin monimutkaiseen toimenpideohjelmaan ryhdyin siis.

DuckDuckGo-palvelu siinä välissä sitten poistaa kaikki vakoilevat komponentit minulle saapuvista sähköposteista.

Ainoa huono puoli DuckDuckGo:n uudelleenohjausosoitteessa on se, että kun vastaa toisen ihmisen sähköpostiin, niin palvelu on jostain ilmeisesti yksityisyyteen liittyvästä syystä muuntanut vastaanottajaksi merkityn ihmisen sähköpostiosoitteen erikoiseksi osoitehässäkäksi. Eli joutuu sitten aina manuaalisesti muuttamaan vastaanottajan sähköpostiosoitteen oikeanlaiseksi.

...

PS. 28.11.2022:

Vastahan minä olin tämän blogimerkinnän julkaisut, ja jo olen päättänyt luopua DuckDuckGo-palvelun sähköpostiturvasta. Oli käynyt ilmi, että koska minulla on käytössä kaksi eri postin uudelleenohjaussähköpostia, niin kaikki minulle lähetetty posti ei saavu perille.

Ja toiseksi on tuo ärsyttävä osoitehässäkkäjuttu. Jatkossa en ennen roskapostikansioon pistämistä avaa ainuttakaan minulle saapunutta sähköpostia.

Olin ehtinyt postien saapumisvarmuutta tutkiakseni ottaa käyttöön ensimmäisen uudelleenohjauspalveluistani nykyään käyttäjilleen tarjoaman saapuvan postin palvelimen, joka ilmeisesti säilyttää kopioita posteista tasan viikon ajan ennen kuin heivaa ne bittien taivaaseen.

Koska olen sen nyt ottanut käyttöön, niin ihan mielenkiinnon vuoksi säilytän sen toistaiseksi. Jos postit häipyvät sieltä aina viikon kuluttua saapumisestaan, niin jatkossa käyn tarkistamassa sen vähintään kahdesti viikossa.

Jatkossakin tulen joka tapauksessa käyttämään Ankattimen hakukonetta. Se ei ole täydellinen, mutta silti niin kiva.

keskiviikko 16. marraskuuta 2022

Yhdysvaltain Republikaanisessa puolueessa yhä useammat ovat alkaneet kannattaa kristinuskon pakkosyöttöä

Yhdysvalloissa oli vasta äskettäin pidetty kongressin – sikäläinen kaksikamarinen eduskunta – nk. välivaaleja, joissa valittiin noin kolmasosa senaattoreista – kuuden vuoden vaalikausi – ja kaikki edustajainhuoneen jäsenet – vaalikausi vain kaksi vuotta. Hieman yllättäen Demokraattinen puolue saavutti torjuntavoiton niissä, vaikka maan hallitsija eli presidentti on Demokraattisen puolueen jäsen. Nimittäin presidentin puolue on tavannut aina kärsiä kongressin vaaleissa suurehkoja tappioita. Nyt tappioita tuli paljon odotettua vähemmän. Demokraatit säilyttivät juuri ja juuri enemmistön senaatin paikoista, mutta menettivät niukasti eduskuntajainhuoneen Republikaaneille. Ilmeisesti edellisen presidentin, vahvan miehen Donald Trumpin edustama faktio Republikaanisessa puolueessa ei nautikaan puolueen kannattajien piirissä jakamatonta suosiota. Mutta siitä huolimatta pääsen seuraavassa itse asiaan.

Salon-sivustolla 29.7.2022 julkaistussa Amanda Marcotten kirjoittamassa englanninkielisessä artikkelissa The backlash to Christianity: Republicans are now panicked — but they only have themselves to blame käsitellään Yhdysvaltain Republikaanisen puolueen ja kristinuskon erikoisemmaksi ja vaikeaksi käyvää suhdetta.

Artikkelissa todetaan, että vaikka kristinusko on edelleen vahvoilla Yhdysvalloissa, niin se on kuitenkin nyt alamäessä. Vähemmän kuin puolet yhdysvaltalaisista edes kuuluu mihinkään kirkkoon tai uskonnolliseen yhdyskuntaan.

Nuorempi osa väestöä yhä useammin kokee muut asiat kuin kristinuskon kiinnostavammaksi.

Yhdysvalloissa on liittovaltion tasolla enemmistövaalitavasta johtuen tosiasiallisesti voimassa kaksipuoluejärjestelmä. Republikaaninen puolue on kahdesta pääpuolueesta oikeistolaisempi ja Demokraattinen puolue on vasemmistolaisempi. Sivumennen sanoen Demokraatit ovat vasemmistolaisempia siis siinä mielessä, että he ikään kuin vastaavat näkemyksiltään Suomen Kokoomusta, joka – vaikka se luetaan Suomessa oikeistopuolueeksi – on paljon Yhdysvaltain Republikaanista puoluetta vasemmistolaisempi.

Republikaanisessa puolueessa kannatetaan enemmän kovaa yhteiskunnallista kuria ja vahvoja asevoimia kuin Demokraattisessa puolueessa. Demokraattisen puolueen piirissä taas kannatetaan enemmän vähemmistöjen ja naisten oikeuksia sekä sosiaalisia oikeuksia kuin Republikaanisessa puolueessa.

Republikaanisesta puolueesta myös löytävät Demokraattista puoluetta herkemmin poliittisen kodin sellaiset ihmiset, jotka kannattavat kristillistä valtiota. Puolue olikin viimeksi kuluneina vuosikymmeninä profiloitunut eräänlaiseksi koti, uskonto, ja isänmaa -puolueeksi. Tällainen puolueesta oli tullut ilmeisesti 1980-luvulla. Demokraattien muuttuminen eräällä tavalla vasemmistolaisemmaksi vaihtoehdoksi juontaa juurensa jo 1930-luvulle, jolloin presidentti Franklin Delano Roosevelt oli perustanut sosiaalisen ohjelman nimeltä New Deal maailmanlaman runnomien kansalaisten auttamiseksi. Puolue profiloitui tällaiseksi lisää 1960-luvulta lähtien, jolloin puolue alkoi hieman yllättäen kannattaa neekerien kansalaisoikeuksia. Tässä on huomattava se, että Demokraatit olivat alun perin kannattaneet neekeriorjuutta, ja sen 1860-luvulla tapahtuneen lakkauttamisen jälkeen puolue oli profiloitunut rotuerottelun kannattajana. Republikaaninen puolue oli alun perin ollut näistä kahdesta se edistyksellisempi.

Artikkelin kirjoittajan Amanda Marcotten mukaan ihmisten menettäessä uskoaan  yhä useammat Republikaanisessa puolueessa kannattavat paniikkireaktiona kristinuskon pakkosyöttämistä ihmisille valtion taholta.

Yhdysvaltain perustuslain ensimmäisessä lisäyksessä lukee näin (suomennos minun): Kongressin ei tule säätää lakia jonkin tietyn uskonnon kunnioittamisesta tai vapaan uskonnonharjoituksen kieltämisestä; taikka sananvapauden, tai lehdistön vapauden, rajoittamiseksi; taikka ihmisten vapaan kokoontumisvapauden rajoittamiseksi, ja valitusoikeuden hallinnolle rajoittamiseksi.

Marcotten mukaan Yhdysvalloissa yhä useammat Republikaanisen puolueen jäsenet hylkäävät maansa perustuslain ensimmäisen lisäyksen sen myytin hyväksi, jonka mukaan ei ole olemassa kirkon (tai uskonnollisen yhdyskunnan) ja valtion eroa.

Kirjoittaja toteaa, että aikaisemmin kristillinen nationalismi, jonka mukaan Yhdysvaltain tulisi olla nimenomaan kristitty kansakunta ja lainsäädännön tulisi panna täytäntöön kristillisiä uskomuksia, oli ollut ajatus, jota kukaan ei olisi voinut ajatellakaan Yhdysvaltain politiikassa. Ja että nykyään tällainen ajattelu on normaalia Republikaanien trumppilaisen haaran sisällä. Amanda Marcotte kertoo siteeraten toista kirjoittajaa Heather "Digby" Partonia, että Pennsylvanian kuvernöörinvaalien republikaaninen ehdokas Doug Mastriano tuskin on piilottanut kristillisnationalistisia katsomuksiaan. Mies on kaveerannut erään Andrew Torban kanssa, joka täysin avoimesti lausuu seuraavanlaisia asioita: "Emme halua ihmisiä, jotka ovat ateisteja. Emme halua ihmisiä, jotka ovat juutalaisia", koska maan tulisi olla "nimenomaisesti kristitty maa".

Jos lukijaa asia kiinnostaa, niin voin kertoa, että Yhdistyneen kuningaskunnan nykyisen Yhdysvaltain alueen itäosan alkuperäisistä siirtokunnista kveekari William Pennin perustama Pennsylvania oli aluksi ainoa siirtokunnista, jossa oli voimassa uskonnonvapaus. Kuitenkin, tavanomaisempien kristittyjen muutettua laajoin joukoin siirtokuntaan, sen uskonnollinen suvaitsevaisuus heikkeni.

Mastriano muuten hävisi Pennsylvanian kuvernöörinvaalit Demokraattien Josh Shapirolle suurehkolla äänten erolla. Ero oli 14 prosenttiyksikköä itse asiassa. Shapiro oli toiminut osavaltion oikeusministerinä ennen kuvernööriksi tuloaan.

Yhdysvalloissa julkisissa kouluissa ei saa olla tunnustuksellista uskonnonopetusta. Yhdysvaltain Korkein oikeus, jonka tehtävä on tulkita, onko lainsäädntö sopusoinnussa maan perustuslain kanssa, on äskettäin tukenut erästä lukion (siis High School, joka on useampivuotisempi kuin meikäläinen lukio) jalkapallovalmentajaa tämän halussa, että koulussa voitaisiin pitää oppilaille enemmän tai vähemmän pakollisia rukoushetkiä. Marcotte siteeraa Washington Post -lehteä, jonka mukaan aktivistit ovat valmistautumassa ajamaan uskonnollista palvontaa julkisiin kouluihin ympäri maata.

Kirjoittaja kertoo myös bloggari Roy Edroson dokumentoineen, että republikaanit perustelevat kyseistä hanketta kirkkojen tyhjillä penkeillä.

Marcotten mielestä pakotettu usko on moraalisesti tuomittavaa ja suora ihmisoikeuksien loukkaus. Olen itse asiassa samaa mieltä. Hän myös sanoo, että jos Republikaanit haluavat tietää, ketä syyttää kristinuskoisuuden vähenemisestä Yhdysvalloissa, niin he voivat katsoa peiliin.

Yhdysvalloissa on kirjoittajan mukaan olemassa kulttuurinen jako valkoisten kansoittamien kirkkokuntien ja nuorempien yhdysvaltalaisten välillä sellaisten asioiden kohdalla kuin tiede, koulutus ja sukupuolten tasa-arvo. Näiden kirkkojen nuoremmat jäsenet yhä useammin torjuvat vanhempien jäsenten seksismin, homofobian ja tieteen vastaiset asenteet.

Koska nämä kirkot eivät uudistu tasa-arvoisemmiksi ja tiedettä kunnioittavammiksi, ne joutuvat huomaamaan, että nämä nuoremmat ihmiset nostavat ns. kytkintä.

Nämä trendit kirjoittajan mukaan voimistuvat Korkeimman oikeuden hylättyä aborttioikeuden liittovaltion tasolla taanneen Korkeimman oikeuden aikaisemman Roe vastaan Wade -nimellä tunnetun päätöksen vuodelta 1973, erityisesti, kun republikaaneista tulee yhä fanaattisempia pyrkimyksessään rangaista yhdysvaltalaisia seksin harrastamisesta. Yhdysvaltain kongressin alahuoneessa edustajainhuoneessa kaikki republikaanien kansanedustajat kahdeksaa lukuunottamatta olivat äänestäneet ehkäisyoikeutta vastaan. Harvempi kuin neljännes heistä äänesti tukeakseen samasukupuolisten avioliitto-oikeuksia. Mutta molemmat oikeudet ovat kuitenkin Yhdysvalloissa valtavan suosittuja. 84 % yhdysvaltalaisista nimittäin kannattaa oikeutta käyttää ehkäisyä ja 99 % heteroseksuaaleista seksiä harjoittaneista on käyttänyt sitä. Yli 70 % yhdysvaltalaisista kannattaa samasukupuolisten avioliitto-oikeutta.

Kuten sanottu, niin Republikaanien paniikkireagointi maallistumiseen aiheuttaa konservatiivisemman kristinuskon hylkimistä.

Jotkut ihmisistä kuitenkin etsiytyvät liberaalimpiin kirkkoihin, kirjoittaja toteaa. Mutta ihmisille on yksinkertaisempaa ja helpompaa yksinkertaisesti luopua kokonaan kristinuskosta.

Jos ketään kiinnostaa tämän jälkeen, niin Yhdysvaltain 44. presidentti Barack Obama – virassa 2009-2017 – joka paitsi että oli maansa historian ensimmäinen presidentti, jossa oli neekeriverta – hän oli mulatti ja on edelleen – on kannattanut liberaalimpaa kristinuskon tulkintaa kuin nämä monet Republikaanisen puolueen jäsenet, joita Amanda Marcotte oli kirjoituksessaan käsitellyt. Obama on ollut Demokraattisen puolueen jäsen.

PS. Kveekarihenkisenä ihmisenä minua ottavat päähän ihmiset, jotka nk. tunkevat uskontoa toisten kurkusta alas.

keskiviikko 9. marraskuuta 2022

Suhteellisen vaalitavan ylistys demokratiassa

Demokratia on hieno asia. Ja kannatan ehdottomasti suhteellista vaalitapaa käytettäväksi eduskuntavaaleissa. Suomessa käytössä oleva eduskuntavaalien vaalitapa, nk. d'Hondtin järjestelmä, taas on lievästi epäsuhteellinen, vaikka sitä nimitetäänkin suhteelliseksi vaalitavaksi. Se kun toisaalta lievästi sorsii pieniä puolueita ja samaten lievästi suosii suuria puolueita.

Oikea suhteellinen vaalitapa, kun ei käytetä vaalikynnystä, takaa sen, että eduskunnassa on melko lailla edustettuna kaikki oleellinen demokraattisen maan poliittiselta kartalta, ja vieläpä jossain määrin oikeissa suhteissa. Sikäli voidaan sanoa, että suhteellinen vaalitapa on maailman demokraattisin vaalitapa.

Ilmeisesti Sainte-Laguën menetelmässä puolueiden saamien paikkojen osuus on mahdollisimman lähellä puolueen osuutta annetuista äänistä, eli tämän kyllä mielelläni näkisin Suomessakin käyttöön otettavaksi niin eduskunta-, kunta- kuin hyvinvointialuevaaleissakin.

Sainte-Laguën menetelmää käytettäessä voi kuitenkin joissakin tapauksissa käydä niin, että enemmistön äänistä saanut puolue saakin vähemmistön paikoista.

Wikipediassa kerrotaan, että näin käy esimerkiksi silloin, kun jaettavana on kolme paikkaa, joista kilpailee kolme puoluetta, jotka saavat 28, 12 ja 10 ääntä. Tässä tapauksessa paikat jakaantuvat niin, että jokainen puolue saa yhden paikan.

Tällaisen tapaturman todennäköisyyden vähentämiseksi ja eduskunnan hajaantumisen estämiseksi käytetään monessa maassa – mm. Ruotsissa – muokattua Sainte-Laguën menetelmää.

Muokattu menetelmä muistuttaa hieman enemmän d’Hondtin menetelmää, ja useimmissa olosuhteissa se takaa lähes parhaan mahdollisen suhteellisuuden. Yllä olevan esimerkin paikat jakautuisivatkin suhteessa 2:1:0.

Sainte-Laguën menetelmä on käytössä muun muassa Norjassa, Ruotsissa, Saksassa, Bosnia-Hertsegovinassa ja Uudessa-Seelannissa. Yhdysvaltalainen nimitys menetelmälle on Websterin menetelmä, jossa käytetään erilaista kaavaa, vaikka lopputulos on sama.

Suomessa eduskuntavaaleissa vaalipiirin koosta riippuu se, kuinka suuren osuuden äänistä kukin puolue tarvitsee saadakseen ehdokkaita läpi kyseisessä vaalipiirissä. Itse kannattaisin tämän kansalaisia epätasa-arvoistavan tilan korjaamista tekemällä koko Suomesta, poislukien Ahvenanmaa, yksi vaalipiiri. Voitaisiin sitten luoda algoritmi, jonka avulla paikkoja jyvitettäisiin alueelliselle tasolle. Toinen vaihtoehto voisi olla se, että luodaan manner-Suomeen kolme vaalipiiriä: Uusimaa, Helsinki ja alueeltaan jättimäinen muu Suomi, ja jälkimmäisessä vaalipiirissä sitten jyvitettäisiin paikat alueelliselle tasolle.

Seuraavaksi tulee sitten eteen se kysymys, että miten taataan suhteellisen vaalitavan vallitessa vankka hallitusvalta, kun eduskunta on puoluepoliittisesti entistä pirstaloituneempi. En kannata asian korjaamista äänikynnyksellä.

Seuraavassa esittelemäni näkemys sopivasta korkeimman vallan mallista luultavasti herättää lukijoissa keskimäärin jonkinlaista vastarintaa.

Minusta äänestäjien tulisi äänestää eduskuntavaalien yhteydessä siitä, minkä puolueen he toivovat johtavan hallitusta. Äänestyksessä käytettäisiin ääniä vähemmän hukkaavaa siirtoäänivaalitapaa. Äänestyksessä voittanut puolue johtaisi hallitusta, ellei enemmistö kansanedustajista äänestäisi jotain toista puoluetta johtamaan sitä. Hallituksen johtava puolue voisi niin halutessaan ja kyetessään muodostaa hallituksen yksinään. Se myös voisi myös lähes yksinään säätää kaikki ne lait, joissa on kysymys budjetista. Ajattelen, että hallituksen johtopuolue saisi aina enemmistön, jos sen kaikki kansanedustajat sekä yksi jonkin muun puolueen kansanedustaja äänestäisi sen laatiman budjettilain puolesta. Kaikissa muissa laeissa kuin budjettilaeissa myös muilla kuin hallitukseen kuuluvien puolueiden kansanedustajilla olisi normaalisti valtaa. Tällainen järjestelmä estäisi osan siitä pettymyksestä, jota puolueiden kannattajat joutuvat väistämättä kokemaan paljon kompromisseja tekemään joutuvien monipuoluehallitusten vuoksi. Jokainen kansanedustajistakin voisi kirkasotsaisesti ja suoraan kannattaa juuri oman puolueen ajamia arvoja ja asioita. Toisaalta yhdelläkään puolueella ei olisi eduskunnassa ehdotonta valtaa, ellei hallituksen johtopuolueeksi kansalaisten äänestämä puolue saisi eduskunnan paikoista ehdotonta enemmistöä. Monipuoluedemokratiassa tällaista tuskin koskaan kuitenkaan tapahtuisi.

torstai 3. marraskuuta 2022

Putinin Hitler-viikset

Tämän kirjoitettuani yritän olla jonkin aikaa mainitsematta häntä blogosfäärissä. Tai ainakaan tässä useista blogeistani.

Mutta haluan nyt siis puhua vielä tämän kerran Venäjän sekurokratiajuntan johtajan Vladimir Putinin kuvaannollisista Hitler-viiksistä.

Kuulemma kansallissosialistisen eli natsistisen Saksan diktaattori Adolf Hitler oli piileskellessään Führer-bunkkerissaan Berliinissä Euroopan sodan lopun häämöttäessä lausunut kerran, että Saksan kansa ei ole hänen arvoisensa.

Siksi täytyy kysyä, että mahtaakohan diktaattori Putin tehdä nk. hitlerit lausumalla jonain päivänä, että Venäjän kansa ei ole hänen arvoisensa?

Kysyn vain.

PS. Vuosia sitten olin lukenut kerran uutisenpätkän siitä, että Saksassa oli joku valmistanut Hitler-päisen vessaharjan. Ja kyllä minua nauratti.

keskiviikko 26. lokakuuta 2022

Suomen aborttilainsäädäntö on vieläkin melko konservatiivinen

Suomessa ei ole vieläkään naisen, tai tytön, mahdollista saada aborttia eli raskauden lopettamista juuri ennen sikiön laskettua ulostuloaikaa.

Jos ja kun sikiö on osa naisen tai tytön ruumista ja jos ja kun naisella tai tytöllä tulee olla vapaus tehdä ruumiillaan mitä haluaa, niin silloin on selvää, että Suomen aborttilainsäädäntö, joka rajoittaa abortin saamisen mahdollisuuden aikaan ennen 12. raskausviikkoa, on äärikonservatiivinen.

Suomen lainsäädäntöön näyttää implisiittisesti sisältyvän oletus, että sikiö on ihminen ja suojelun ansaitseva persoona 12. raskausviikosta alkaen. Tämä on myös vastoin Yhdysvaltain Demokraattisen puolueen kantaa.

Vaikka kyseessä on pelkkä (yleensä) hyvänlaatuinen kasvain, jonka nainen tai tyttö saa niin halutessaan poistaa ruumiistaan.

Samasta syystä nainen tai tyttö saa raskaana ollessaan nauttia alkoholia ja polttaa tupakkaa, koska eihän siinä kukaan muu henkilö vahingoitu kuin korkeintaan nauttija itse. Vasta sikiön syntymän jälkeen astuu voimaan lapsen suojelu. Koska sikiö on nyt ihminen, koska hän on kerran syntynyt.

(Muun väittäminen on konservatismia.)

Sama pätee luonnollisesti myös laittomien päihteiden nauttimiseen, mutta koska ne ovat Suomessa toistaiseksi laittomia, niiden nauttimisesta voi koitua yksilölle maassamme kuitenkin juridisia seuraamuksia, joten en lausu tätä erikoistapausta tosiasiana.

Mutta on hyviäkin uutisia. Suomen aborttilainsäädäntö on tiukempi kuin monissa muissa Euroopan maissa, mutta se on viimein nytkähtämässä eteenpäin. Ja viimeisen tiedon mukaan eduskunnan Sosiaali- ja terveysvaliokunta on sittemmin päättänyt, että naisen tai tytön oma pyyntö ilman perusteita riittää ennen 12. raskausviikkoa raskauden lopettamiseen, ja sen jälkeen siihen tarvitaan enää yhden lääkärin lausunto.

keskiviikko 19. lokakuuta 2022

Elisa lopettaa ikiaikaisen kotisivutilani

Sillä hetkellä tuntui siltä kuin minua ruoskittaisiin ripuloivilla ankeriailla. Minua lähes huimasi. Siteeraan Jeesusta: "Olen järkyttynyt!"

Ja tässä sitten tarina siitä, miten tähän tilanteeseen oltiin tultu:

Olin alun perin hankkinut mainion kotisivutilani Nic-nimiseltä yritykseltä. Tämä tapahtui joskus 1990-luvun loppupuolella. En itse asiassa kauhean tarkkaan muista ajankohtaa. Nettisivujeni osoite oli ja tulee olemaan vielä muutaman hetken ajan eli vuoden 2022 loppuun saakka http : / / netti.nic.fi/ ~tomk/.

...Ensin minun täytyi maksaa aloitusmaksu, minkä jälkeen ei olisi enää vuosi- tai kuukausimaksuja odotettavissa palvelussa.

Opettelin HTML-koodauksen perusteet ja graafisella WYSIWYG-editorilla mutta myös koodia käsin muokkaamalla tein itselleni nettisivut. Editorini oli alun perin ollut Netscape Composer, joka oli osa ilmaista Netscapen WWW-sovelluspakettia.

Alun perin sivustoni nimi oli ollut Tom Kärnän tiukan asialliset kotisivut. Myöhemmin muutin niiden nimeksi Tom Kärnän SUO. Nimi johtui siitä, että yksittäisiä sivuja niillä oli parhaimmillaan melko paljon. Joku saattoi tosin luulla nimen perusteella, että kertoisin sivustolla suostani. Mutta tämä ei ollut asianlaita. En omistanut tuolloin suota, enkä omista nytkään. Minulla on ainoastaan elinikäinen käyttöoikeus perintömökkiin.

...Viimeksi kuluneiden vuosien aikana olen käyttänyt hommaan Netscapen sovelluspaketin suoraa jälkeläistä, avoimen lähdekoodin Meriapinaa, joka alkukieliseltä nimeltään kuuluu Seamonkey. ("Seamonkey" on itse asiassa markkinointitermi Artemia-sukuisille suolaisen veden katkaravuille, jos ketään kiinnostaa. Oletettavasti ei kiinnosta.)

Olen aikaa myöten joutunut opettelemaan myös CSS-tyylisäännöstöä, koska pitää olla nykyaikainen.

Jossain vaiheessa Saunalahti osti Nicin. Kotisivupalveluni jatkui ennallaan. Ei tullut uusia maksuja. Myöhemmin Elisa osti Saunalahden, ja sama hyvä meininki jatkui.

Jossain välissä 2010-luvulla sain tehtyä sivustostani myös mobiiliystävälliset.

Kun maailma on siirtynyt yhä suuremmassa määrin mobiiliin, niin jotkut ihmiset lienevät ennen pitkää joutuneet sen häiritsemäksi, että Tom Kärnän SUO ei ole tarjonnut suojattua eli SSL-yhteyttä. SSL-suojaus ei sinänsä kyllä merkitse sitä, että sivusto on turvallinen, mutta se merkitsee sitä, että yhteys netissäsurffailijan internetselaimen ja palvelimen, jolla sivusto sijaitsee, välillä on suojattu sillä lailla, että periaatteessa kukaan nuuskija ei pääse siihen väliin. Tämä on tärkeää, jos selaimen ja palvelimen välisen tiedonsiirron on syytä olla salaista.

(Perinteisillä sivustoilla käydessä selaimen osoitepalkissa on näkynyt merkintä http://. SSL-suojatuilla sivuilla merkintä on kuulunut https://. Viime aikoina SSL-suojaus on ollut tosiaan WWW:ssä käytetty standardi. Mobiiliselaimilla surffatessa merkintää ei välttämättä näy.)

Nettisivuillani ei ole ollut mitään sellaista, mikä voisi antaa todellista aihetta turvattomuuden tunteelle, esim. lomakkeita, mutta ainakin mobiilissa internetselaimet saattavat hyvinkin varoittaa käyttäjää tällaisille nettisivuille yrittäessä.

Sivuston suojattu yhteys ilmeisesti maksaa sen vaatiman SSL-sertifikaatin takia. Tämä voi osaltaan selittää sen, miksei Elisa ollut tuonut yksityisasiakkaiden kotisivupalveluaan tältä osin nykyaikaan.

Noin kaksi ja puoli vuotta sitten Elisalta oli tullut sähköposti, jossa kerrottiin, että kotisivutilani tulisi olemaan maksullinen 1.9.2020 alkaen. Hieman järkytyin asiasta. Ja olihan silloin korona-aikakin vasta alkanut, joten stressasi muutenkin. Tosin ymmärsin hyvin sen, ettei Elisa voinut ikuisesti antaa minun pitää ko. paikassa kotisivujani 1990-luvulla maksamani aloitusmaksun hinnalla. Hieman tutustuin vaihtoehtoihin, mitä minulla oli, mutta päätin jatkaa Elisalla maksaen jatkossa pientä muotollista 2,9 euron kuukausimaksua. Se oli yksinkertaisinta. Eikä WWW mennyt ratkaisuni ansiosta rikki.

28. syyskuuta Jeesuksen vuonna 2022 Elisalta oli kuitenkin tullut tiedote, jossa kerrottiin, että heidän tarjoamansa kotisivutilapalvelu lakkaa vuoden 2022 lopussa.

Ja siinä tuli sitten tämä tunne ripuloivista ankeriaista.

Elisa perusteli päätöstään kysynnän vähäisyydellä ja alustan tekniikan vanhentuneisuudella. Yritys tarjoaa toki jatkossakin yrityspuolella ratkaisuja nettisivujen suhteen.

Ymmärrän kuitenkin ratkaisun, ja onneksi kaksi vuotta aikaisemmin saapunut edellinen järkytys on jättänyt tälle uudelle järkytykselleni vähemmän sijaa olla olemassa.

Asiaa harkittuani hetken aikaa päätin siirtää pikku hiljaa sitten nettisivuni ilmaiseen Google Sites -palveluun, josta minulla on tällaista aikaisempaa kokemusta (olen ylläpitänyt melko monen vuoden ajan siis kirjailija Jukka Piipposen nettisivuja). Ilmaisuus tarkoittaa myös sitä, että kotisivuni eivät lakkaa jatkossa hetkessä olemasta, jos minulta jää joskus kotisivupalvelun kuukausimaksu suorittamatta, esim. sairauden vuoksi.

Sivujen siirtäminen uuteen formaattiin on kyllä ollut hirveää pikku nysväämistä, ja on edelleen. Kun joudun luomaan ja käsittelemään jokaisen sivun erikseen.

Kunnolliset webbihotellit taas maksavat.

Kun sivuja on sivustossani satakunta, niin hommaa riittää ihan tarpeeksi.

Sites-palvelu tosin sisältää jossain määrin rajatun muokkausmahdollisuuden  sivuille. Wordpress.com olisi hienompi ja monipuolisempi palvelu, mutta sitä alussa kokeillessani törmäsin eräisiin teknisiin työtäni kovasti hidastaviin oksankohtiin, joten päätin vaihtaa wanhaan tutuhkoon palveluun.

Jeesuksen vuoden 2023 alusta alkaen WWW on sitten lievästi rikki, kun ikiaikaisesti siihen kuulunut sivustoni on ikään kuin vaihtanut paikkakuntaa. Historian siivet havisevat, kun wanhat nettisivuni lentää kotkan kaltaisena aurinkoon kuin Gaius Julius Caesarin henki. Aurinko symbolisoi tässä runoilussani bittien taivasta...

Bitti on kahdeksasosa tavusta. Bitti on tiedonsiirron perusyksikkö, kun taas tavu on tallennuksen kokoa koskeva yksikkö.

Tosin olen linkitellyt wanhasta sivustostani sivuja uuden version sivuihin pikku hiljaa, joten WWW:n rikkinäisyys vähenee sen myötä hieman määräaikaan mennessä. Uusi sivusto on nimeltään Tom Kärnä suo, eli olen poistanut nimestä genetiivin, jolloin nimessä ollut substantiivi on samalla kätevästi muuttunut merkitsemään yksikön kolmanteen persoonaan taivutettua verbiä.

Tänä tekstini julkaisun päivänä eli 19.10.2022 uusi sivustoni on vielä varsin raakile. Mutta jos hyvin käy, niin saan homman vähintään noin 98-prosenttisesti valmiiksi vuodenvaihteeseen mennessä.

Ja ainakin uusien kotisivujeni alusta on teknisesti täysin nykyaikainen.

keskiviikko 12. lokakuuta 2022

Onko Venäjä todella homovaltio?

Venäjän hallitsevassa luokassa sekä sen kätyreiden piirissä haukutaan länsimaita homomaiksi, koska näissä maissa suvaitaan enemmän homoseksuaaleja.

Ihan niin kuin olisi kyse siitä, että länsimaiden heterot olisivat hylänneet heteroseksuaaliset suhteet ja ryhtyneet homoiksi.

Mutta tosiasiassa näin ei ole asianlaita. Ihmisen seksuaalinen suuntautuminen näyttää syntyvän viimeistään kohdussa. Minkäänlainen propaganda tai pakottaminen ei tässä asiassa voi muuttaa ihmisen sisintä. Tämä siitä huolimatta, että länsimaissa todella on joitakin erikoisia ihmisiä, jotka esim. saattavat surra, jos heidän lapsensa ei osoita epästereotyyppisiä sukupuolisuuden oireita.

Suvaitsevaisuudessa on perimmältään kysymys yksinkertaisesti sietämisestä. Minusta homoseksuaalien suvaitseminen yhteiskunnassa on hienoa. Ihmisten homoseksuaalisuus ei ole keneltäkään pois. Ei edes heteroseksuaalisuuskaan. Tai jos joku ihminen toisin ajattelee, niin hän on luultavasti suvaitsematon, tai hän ei ole sinut sisimpänsä kanssa. Tai molempia.

Voi myös kysyä, että mistä Venäjän hallitsevan luokan jäsenet ja kätyrit tietävät, että homoseksi on parempaa kuin heteroseksi. Omasta kokemuksestako?

Eiköhän se ole jokaisen oma asia kuitenkin, millaisesta seksistä itse pitää.

keskiviikko 5. lokakuuta 2022

Translakia ollaan muuttamassa, ja sama pitäisi tehdä myös asevelvollisuuslaille

Suomen translaki on kaksikymmentä vuotta vanha teos, ja nyt sitä ollaan muuttamassa. Wanhaa lakia on kritisoitu, runsaasti.

Wanhassa laissa on lukenut, että jos transsukupuolinen haluaa vahvistaa uuden sukupuolen itselleen, niin hänen pitäisi olla lisääntymiskyvytön. Tämä tullaan muuttamaan, eli biologisesta sukupuolesta toiseen itsensä muutattanut saa pitää wanhat lisääntymiselimensä. Tosin sitä minä ihmettelen, että jos yksilö haluaa muutattaa itsensä miehentyyppisestä naisentyyppiseksi, tai päinvastoin, niin hän haluaa kuitenkin sitten pitää edellisen oletetun sukupuolensa sukupuolielimet. Tuntuu jotenkin järjettömältä, mutta en minä kuitenkaan rupea arvostelemaan ihmisten valintoja.

Jatkossa sukupuolen vahvistamiseen riittäisi yksinkertaisesti ihmisen oma ilmoitus. Ihmisen ei siis tarvitsisi käydä läpi minkäänlaisia lääketieteellisiä arvioita tai prosesseja hakuvaiheessa eikä myöhemminkään.

Asiaan liittyy myös se, että aiemmin sukupuolen juridiseen muuttamiseen on vaadittu myös psykiatrinen arvio siitä, että henkilö kuuluu vastakkaiseen sukupuoleen, ja ettei hänellä ole mielenterveysdiagnoosia. Nyt tämä siis muuttuu myös, eli oma ilmoitus tosiaan riittää ihan kaikissa suhteissa.

Esim. jos biologiselta mieheltä näyttävä yksilö haluaa käydä naisten pukuhuoneessa, niin siihen riittää pelkkä ilmoitus.

Uutta tekeillä olevaa lain versiota on myös kritisoitu siitä, että se on edelleen liian rankka transihmisille.

Transihmiset toki ovat osa ihmiskunnan ja ihmislajin moninaisuutta ja heillä on sama ihmisarvo kuin kaikilla muillakin, jos nyt ihmisarvon olemassaoloon haluaa uskoa. Kyseessä on sosiaalinen konstruktio.

Myös hetero- ja homoseksuaalisilla sekä muunsukupuolisilla ihmisillä on sama uskottu ihmisarvo.

Koska sukupuolia on monta ja koska mies voi synnyttää yhtä hyvin kuin nainen ja nainen voi tuottaa pieniä lisääntymissoluja yhtä helposti kuin mies, niin asia vaatii myös asevelvollisuusjärjestelmämme täysremonttia. Tämä merkitsee sitä, että kaikki kansalaiset tulisivat jatkossa asevelvollisuuden piiriin, jos siis ollaan loogisia.

keskiviikko 28. syyskuuta 2022

Tanskan maahanmuuttokriittinen sosialidemokraattinen puolue käy vaaleja kohti

Tanskanmaahan vaalit! Tanskan perustuslain mukaan kansankäräjävaalit on järjestettävä vähintään neljän vuoden välein, mutta päätöksen vaalipäivästä tekee Sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja ja vähemmistöhallituksen pääministeri Mette Frederiksen. Määräaika vaaleille on täyttymässä kesäkuussa, mutta Frederiksen ei eräiden politiikan tarkkailijoiden mukaan odota niin kauaa.

Painetta vaalijulistukselle on luonut myös hallituksen tukipuolue sosiaaliliberaali Radikale Venstre. Se vaatii, että Frederiksenin on julistettava vaalit lokakuun 4. päivään mennessä tai puolue vetää tukensa hallitukselta. 14 edustajan tuen menetys olisi kohtalokas.

Asiaan liittyy jotenkin myös se, että Vihreiden Grand Old Man (anteeksi anglismi) Osmo Soininvaara oli yli kolme vuotta sitten eli 7.6.2019 julkaissut blogissaan merkinnän otsikolla Demarit ja maahanmuutto.

Kirjoituksessaan Soininvaara sanoi, että Tanskan sosialidemokraattinen puolue omaksumalla oikeistopopulistien maahanmuuttokriittisen teeman oli saavuttanut vaalivoiton, kun taas samalla oikeistopopulistien kannatus oli romahtanut.

Oliko vaalien tulos sitten miehen mielestä hyvä asia? Hän sanoi siitä blogimerkinnässään näin: "Demarit ovat sentään voittopuolisesti sivistyneitä ihmisiä. Maahanmuuttopolitiikasta voisi keskustella analyyttisemmin, jos maahanmuuttokriittistä osapuolta edustaisivat demarit eivätkä kaiken maailman hörhöt."

Voimme siis sanoa, että Tanskan pääministeri Mette Frederiksen on maahanmuuttokriittinen sosialidemokraatti, ja hänen edustamansa puolue maahanmuuttokriittinen sosialidemokraattinen puolue.

Olen ollut huomaavinani, ettei meillä Suomessa ole vielä tällaista sosialidemokraattista puoluetta, vaan sellainen, joka on valmis myymään vaikka koko Suomen, jos vain sillä saadaan lisää värinää kaduille, eli turvattomuutta monikulttuurisuuden muodossa ja sen myötä valtion menojen lisääntymistä.

Jos Suomessa olisi maahanmuuttokriittinen | sosialidemokraattinen puolue, voisin äänestää sitä vaaleissa. Mutta kun ei ole.

keskiviikko 21. syyskuuta 2022

Taloudellinen sitoutuminen diktatuurimaihin

Putin-diktaattorin Venäjä oli aloittanut Ukrainaa vastaan sotilaallisen aggression vuonna 2014. Siihen sisältyi myös Krimin niemimaan valtaaminen ja liittäminen itseensä.

Tänä Jeesuksen vuonna 2022 helmikuun 24. päivänä Putinin Venäjä oli taas aloittanut avoimehkon sodan Ukrainaa vastaan. Tai, no, sikäli on kyse avoimesta sodasta, että Venäjän asevoimien yksiköt ihan omina itsenään ovat käyneet Ukrainan kimppuun, kun aikaisemmin asiaa oli peitelty. Annettiin sellainen kuva, että Venäjän sotilaat voivat lomilla ollessaan käydä armeijan varikolla, ottaa käyttöönsä panssarivaunun ja ajaa sillä noin vain vieraaseen maahan sotimaan.

Tosin nyt Putin oli aikaansaanut lainsäädännön, joka kieltää sodan nimittämisen sodaksi Venäjänmaassa. Toimi on luultavasti johtunut siitä, että Putin pelkää valtansa puolesta, jos hän pakottaa laajemmat osat yhteiskuntaa mukaan sotaan. Ja hänen ja kumppaneiden sodan sodaksi kutsuminen voisi saada Venäjän kansalaisia yhä useammin kyseenalaistamaan hänen valtansa oikeutuksen.

Putinilla on myös ulkoministerinä mies nimeltä Lavrov, joka valehtelee enemmän kuin Goebbels.

Viimeisten tietojen mukaan Putin kätyreineen on kuitenkin paraikaa valmistelemassa osittaista liikekannallepanoa... Miehen takki vaikuttaa tyhjältä.

...Ennen meillä länsimaissa oli hellitty ajatusta, että taloudelliset siteet maiden välillä ehkäisevät hyökkäyssotia. Tämä pätenee melko lailla tosiaan demokraattisiin maihin, mutta Putinin Venäjän avoin hyökkäys Ukrainaan on kuitenkin haastanut opin avaamalla varsin monen ihmisen silmät. Tämä aiheutti lyhyessä ajassa sen, että Suomi ja Ruotsi ovat hakeneet Pohjois-Atlantin puolustusliitto NATO:n jäseniksi.

On käynyt ilmi, että taloudellinen sitoutuminen diktatuurimaihin tekee demokratiat riippuvaisiksi diktatuureista, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti estä diktatuurimaita käymästä hyökkäyssotia. Diktatuurien johto sananvapautta ja median vapautta säätelemällä voi omalla hallinta-alueellaan jossain määrin toteuttaa millaisen mielipideilmaston ne vain haluavat. Diktatuurien ei tarvitse välittää äänestäjien tahdosta, vaikka propagandan avulla ne joutuvatkin hallinnoimaan ihmisten käsityksiä siitä, mistä on oikeastaan missäkin asiassa kyse.

Ruotsissa oli Neuvostoliiton romahdettua luultu, että se voi pitkälti luopua asevoimistaan. Mutta sielläkin on tänä Jeesuksen vuonna 2022 ymmärretty, että maassa, jossa ei ole omaa armeijaa, voi kohta olla jonkun toisen armeija. Puhumattakaan laivastosta ja ilmavoimista.

Suomen pääministeri Sanna Marinkin on nyt sitä mieltä, että Venäjän kanssa tehtyä virhettä ei saa toistaa kommunistisen puolueen yksinvaltaisesti johtaman manner-Kiinan kanssa.

Itse olen yksinkertaisesti sitä mieltä, että demokraattisten maiden tulisi muodostaa yhtenäinen blokki, joka voisi puolustaa yhteisiä arvojaan diktatuurimaiden painetta vastaan.

Ja olen muuten oikeastaan myös sitä mieltä, että ennen pitkää demokraattiset maat saisivat kokonaan lopettaa kaupankäynnin diktatuurimaiden kanssa.

PS myöhemmin vielä saman päivän aikana: Helsingin sanomat -lehden uutisartikkeli otsikolla Loppuun­myydyt suorat lennot Istanbuliin ja Jerevaniin, opposition mielen­osoitus­valmistelut – Näin venäläiset reagoivat Putinin ilmoitukseen antaa tuoretta tietoa.

keskiviikko 14. syyskuuta 2022

Terveydenhuoltomme ja sen kriisi

On sanottu, että Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on ollut mitoitettu hyvien, normaalien aikojen mukaan. Kun mukana ei ollut yhtään "löysää", niin se joutui kriisiin koronapandemian yllättäessä meidät.

Osa maamme hoitohenkilökunnasta on joutunut sairastamaan, ja töissä olevat joutuivat venymään uskomattomiin suorituksiin, varsinkin kun koronapotilaat ovat täyttäneet hoitopaikkoja. Osa työntekijöistä on saanut tarpeekseen ja vaihtanut alaa. Terveydenhuoltoalan perinteisesti kohtuullinen vetovoima on samalla myös heikentynyt.

Hoitajat tarvitsisivat jonkin verran lisää palkkaa sekä joskus myös paremman työn organisoinnin.

Ja vuodelle 2023 oli sovittu hoitajamitoitus, eli yhtä potilasta kohden tulisi olla 0,7 hoitajaa. Hoitajamitoituksen tarkoitus on hyvä, mutta hoitajia ei ehditä saamaan tähän hätään tarpeeksi. Ja aina ei tosiasiassa näin suurta hoitajien määrää potilasta kohti edes tarvita. Saa nähdä, päätetäänkö asiasta jotain uutta lähiaikoina.

Väestön edelleen ikääntyessä tarvittaisiin joka tapauksessa lisää hoitajia. Mistä rahat tähän nykyisessä monikulttuurisessa yhteiskunnassa?

Hoitajat ovat olleet jo vähän lakkoilemassakin. Ja Marinin hallitus myös esittää nyt rajoituksia yksittäisten ammattiryhmien oikeuteen työtaistelutoimiin, mikä on herättänyt hoitoalan ihmisissä suurta vihastusta, ja sitä on laajalti pidetty huonona siirtona. Minä myöskin epäilen, että lääke on nyt pahempi kuin itse tauti. Jotkut hoitajat ovat jopa luopuneet virallisesti paperilla ammattipätevyydestään, jotta heitä ei voitaisi pakottaa töihin. Ja tänään 14.9. Jeesuksen vuonna 2022 Suomen hallituksen on määrä aloittaa uudistuksen käsittely.

...Saman vuoden 2023 alussa aloittavat uudet hyvinvointialueet, joille on siirretty osa aikaisemmin kunnille kuuluneista velvoitteista. Rakenteiden uudistamisella pyritään siihen, että voidaan taata yhdenvertainen palvelujen saatavuus kaikkialla Suomessa. Tarkoitus on hyvä.

Huoltosuhteen heikkeneminen väestön ikääntyessä on yksi tärkeä syy uudistukselle.

Hyvinvointialueet ovat itsehallinnollisia alueita, jotka vastaavat paitsi sosiaali- ja terveyspalvelujen niin myös pelastustoimen järjestämisestä. Hyvinvointialueilla on kullakin omat vaaleilla valittavat valtuustonsa yksin Helsinkiä lukuunottamatta, jonka hyvinvointialuetta hoitaa kaupungin kunnanvaltuusto. Yhdet hyvinvointialueiden vaalit on jo pidetty.

Kuntien vastuulla säilyy asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen.

Toiminnanohjausjärjestelmä Apotti on myös voinut olla jonkinlainen, joidenkin mielestä suurikin, riesa terveydenhuoltojärjestelmämme toiminnalle. Ja saa nähdä, millainen järjestelmien tilanne tulee olemaan vuonna 2023.

Koronapandemian aikana on syntynyt paljon hoitovelkaa, ja kestänee hyvän aikaa ennen kuin se on suurin piirtein purettu.

Yleisradion kysely tulevien hyvinvointialueiden johtajille paljastaa, että hoitaja- ym. tekijäpula kurittaa palveluita leikkaussaleista hammashoitoon ja sosiaalihuollosta pelastustoimeen. Valtiolta hyvinvointialueet toivovat rahaa ja realismia. Paska nk. lentää tuulettimeen vielä vuosia, jossain määrin.

Aikaisemmin olen vierastanut yksityisiä palveluntuottajia sosiaali- ja terveysalalla, vaikka niiden kilpailu julkisen vallan tuottajien kanssa on tuottanut järjestelmäämme myös jotain hyvää. Ne ovat myös tarpeellisella tavalla täydentäneet julkisen vallan tuottajien puutteita.

Nyt pitää ensin katsoa, miten uudet hyvinvointialueet pääsevät toiminnoissaan alkuun.

Mutta jos homma ei muutaman vuoden sisällä toimi jo kutakuinkin erinomaisesti, niin voisin ehdottaa siinä tapauksessa, että voisimme kokeilla Kanadan mallia. Yksityisellä puolella ainakin työn organisointi toimii yleensä paremmin kuin julkisella. Kanadassa yksityiset palveluntuottajat hoitavat koko terveydenhuollon. Kanadan valtio maksaa sairausvakuutuksen kautta monet asiat. Raha seuraa siis potilasta. Kanadassa tosin julkinen valta ei korvaa hammashuoltoa. Itse kannattaisin myös tiettyä hammashuollon korvattavuutta.

keskiviikko 7. syyskuuta 2022

Barbaarit ja kansalaisluottamuksen menettäminen

Kristillisestä näkökulmasta pakanallisen Rooman valtakunnan aikana jotkut tahot välillä vainosivat kristittyjä näiden uskonnon vuoksi. Tosin ennen keisari Diocletianusta – virassa 284-305 jKr. – vainot harvemmin olivat olleet Rooman valtion järjestämiä vaan olivat satunnaisia ja palvelleet paikallisia tarpeita.

Vain vähän Diocletianuksen jälkeen valtaan tuli keisari Konstantinus, virassa 306-337 jKr., joka paitsi että lopetti kristittyjen vainot ja laillisti kristinuskon, niin myöskin alkoi suosia kristinuskoa. Eikä kestänyt sitten enää kauaa, kun kristityt alkoivat vainota pakanoita ja varsin rankallakin kädellä. Siihen nähden pakanalliset roomalaiset olivat olleet keskimäärin jopa suhteellisen helläkätisiä, kun olivat kristittyjä vainonneet.

Kristittyjen uskonnollinen vaino Rooman valtakunnassa oli lähtenyt usein siitä, että nämä eivät suostuneet olemaan kunnon kansalaisia – tai valtion alamaisia, jos eivät olleet kansalaisia – ja esim. uhraamaan keisarin puolesta. Roomalaiset olivat olleet uskonnollisesti suvaitsevaista väkeä. Kaikki jumalat ja uskonmuodot periaatteessa hyväksyttiin, kunhan ne eivät loukanneet yleistä järjestystä ja kunhan niiden kannattajat eivät uhranneet ihmisiä.

Yhteiskunnan kannalta rakentaviksi katsottuja uskonnon muotoja kutsuttiin nimellä religio ja vähemmän rakentaviksi katsottuja kutsuttiin nimellä superstitio, josta nimityksestä on periytynyt englantiin ja moneen romaaniseen kieleen taikauskoa tarkoittava sana.

Rooma vaati muuten vain uskollisuutta valtiolle. Roomalaiselle uskonnollisuudelle ei ollut tärkeää uskominen oikein, vaan toimiminen oikein. Roomalaiset viranhaltijat saattoivat itse asiassa mennä varsin pitkälle tehdäkseen kristityille helpoksi todistaa uskollisuutensa kansalaisina (tai alamaisina, jos eivät olleet kansalaisia). Esim. uskollisuudenosoitukseksi valtiolle saattoi riittää hajusteenmurusen uhraaminen keisarin puolesta.

Voidaan toki sanoa, että roomalaisilta oli pikkumaista vaatia alamaisiltaan uskollisuudenosoitusta nimenomaan uhrin muodossa. Ja kristityt eivät usein siihen suostuneetkaan. Tämä saattoi herättää roomalaisissa suurta vihastusta, ja sitä saatettiin laajalti pitää huonona siirtona.

Vaikka roomalaiset saattoivatkin suhtautua etnisiin ja alueellisiin ryhmiin kovasti stereotypisoiden, niin heille oli kuitenkin melko lailla vierasta laaja-alainen rasismi. Muukalaisesta ei-muukalaiseksi pääsi sillä, että omaksui roomalaisen kulttuurin eikä ääntänyt latinaa vieraalla tavalla.

Lopuksi pitää vielä mainita se, että vuonna 212 jKr. keisari Caracalla antoi Rooman kansalaisuuden kaikille niille lukuisille vapaille valtakunnan asukkaille, joilla sitä ei vielä ollut. Teko romutti roomalaisen miessovinistisen nimijärjestelmän, mutta ei siitä tässä nyt sen enempää.

Tämän pitkän johdannon jälkeen esitän nyt näkemykseni siitä, mitä tulisi olla länsimaisen kansalaiskuntoisuuden.

Mielestäni tulisi ottaa Suomessa ja muissakin länsimaisissa maissa käyttöön – Suomessa ennen wanhaan käytössä ollut kansalaisluottamuksen menetys. Kansalaisluottamuksen saattoi aikoinaan Suomessa menettää ihminen, joka oli tuomittu vankeusrangaistukseen. Wikipediassa sanotaan siitä mm. näin:

Kansalaisluottamuksen menettänyt henkilö ei ollut äänioikeutettu eikä vaalikelpoinen kunnallisissa tai valtiollisissa vaaleissa. Häntä ei voitu nimittää valtion tai kunnan virkaan eikä valita jäseneksi kunnallisiin lautakuntiin tai yhdistyksen hallitukseen. Hän ei myöskään voinut toimia todistajana eikä toisen henkilön asiamiehenä oikeudessa. Lisäksi henkilö, joka oli menettänyt kansalaisluottamuksensa, ei saanut toimia kauppiaana eikä harjoittaa eräitä laissa mainittuja elinkeinoja.

Mielestäni kansalaisluottamuksen menettäneen tulisi voida toimia oikeudessa edelleenkin todistajana, mutta muuten katson artikkelissa listattujen seuraamusten olevan mainio asia.

Mielestäni länsimaisen kansalaiskuntoisuuden merkkinä tulisi pitää sitä, että ihminen hyväksyy ihmiskunnan moninaisuuden rotuineen sekä ihmisten identiteettien, kulttuurien, maailmankatsomusten, uskonmuotojen ja uskonnonharjoituksien moninaisuuden. Sellaiset ihmiset, jotka esim. haluavat rajoittaa "väärää" mieltä olevien sananvapautta tai jotka painostavat kääntymään johonkin uskoon tai pyrkivät estämään uskonsuuntauksen vaihtamisen, tulisi tuomita menettämään kansalaisluottamuksensa. Samoin sellaiset ihmiset, jotka syrjivät ihmisiä näiden oletettujen tai todellisten rotuominaisuuksien vuoksi.

Kansalaisluottamuksen menetys pysyisi voimassa niin kauan kuin siihen tuomittujen tuomittavat asenteet eivät olisi muuttuneet paremmiksi.

Minusta hyvä nimitys kansalaisluottamuksen menettäneelle olisi "barbaari".

keskiviikko 31. elokuuta 2022

Pandeismi, jumalauskoa täynnä oleva ateismin muoto

Pandeismi on 1800-luvulla syntynyt eräänlainen jumalauskon muoto, joka yhdistää jännittävällä tavalla deismiä ja panteismia.

Pandeismin mukaan luojajumaluus tajuntoineen lakkasi luomistyön yhteydessä olemasta erillisenä entiteettinä.

Olen tavannut ajatella, että pandeismi on ikään kuin jumalauskoa täynnä oleva ateismin muoto.

torstai 25. elokuuta 2022

Puolustusliitto NATO:n ja entisen Varsovan liiton vertailua

Pohjois-Atlantin puolustusliitto NATO (engl. North Atlantic Treaty Organization, lyh. NATO; ransk. Organisation du traité de l’Atlantique nord, lyh. OTAN) perustettiin 4. huhtikuuta vuonna 1949 Yhdysvaltain pääkaupungissa Washington DC:ssä Neuvostoliiton länsimaille aiheuttaman uhan takia.

Puolustusliiton peruskirjan mukaan hyökkäys yhtä sen jäsenmaata vastaan on hyökkäys kaikkia liiton jäsenmaita vastaan. Toisaalta peruskirja ei velvoita jäsenvaltioita liittymään jäsenen aloittamaan hyökkäyssotaan.

Liiton perustajavaltioita oli kaksitoista: Alankomaat, Belgia, Islanti, Italia, Kanada, Luxemburg, Norja, Ranska, Tanska, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat.

NATO:n jäsenmaat ovat olleet enimmäkseen demokraattisia maita. Tosin sen perustajavaltioihin kuului myös Portugali, joka oli liittoa perustaessa diktatuuri. Vuodet 1967-1974 myös Kreikka oli diktatuuri.

NATO:n jäseneksi hakeneet maat ovat tehneet sen omasta vapaasta tahdostaan, poislukien Portugali, joka oli tehnyt sen diktaattorinsa tahdosta.

Neuvostoliitto ja muut itäisen Euroopan kommunististen puolueiden diktatorisesti hallitsemat maat taas perustivat Varsovan liiton vastapainoksi NATO:lle 14.5. vuonna 1955 Puolan pääkaupungissa Varsovassa. Sotilasliiton virallinen nimi oli Sopimus ystävyydestä, yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta. Liitto perustettiin, koska Neuvostoliitto halusi sitä ja koska sen satelliittivaltioiden poliittinen eliitti mukautui tai joutui mukautumaan Neuvostoliiton tahtoon asiassa.

Liittosopimuksen allekirjoittivat Albania, Bulgaria, Saksan demokraattinen tasavalta, Neuvostoliitto, Puola, Romania, Tšekkoslovakia ja Unkari. Itäisen Euroopan diktatuurimaista ainoastaan Jugoslavia jätti liittymättä sotilasliittoon, johtuen sen kommunistisen puolueen itsenäisestä asemasta ja maan sotilaallisesta vahvuudesta. Maan johtaja Josip Broz Tito oli toki ollut aikoinaan uskollinen Stalinin nuoleskelija, mutta natsi-Saksaa vastaan taistelleen kommunistien vastarintaliikkeen johtajana toimiminen oli tehnyt hänestä miehen.

Neuvostoliiton seuraajavaltion Venäjän diktaattori Vladimir Putin ajattelee samoin kuin Neuvostoliiton johtajat aikoinaan, että herrakansan johto vallitsee, eikä yksikään sen alaisuudessa tai vaikutusalueella olevista kansoista tai maista saa erota siitä.

Puolustusliitto NATO:sta taas jäsenmaat saavat erota nykyisinkin.

Puolustusliiton perustamisen jälkeen se on laajentunut kahdeksan kertaa, kun yhä uusia maita on hakenut sen jäseneksi.

Varsovan liiton toinen tehtävä länsimaita vastaan tehtävän hyökkäyssodan ohella oli ylläpitää Neuvostoliiton toisen maailmansodan lopulla ja jälkeen suojakseen luomaa turvallisuuspoliittista järjestelmää, ja liittoa käytettiinkin sen olemassaolon aikana pelkästään estämään jäsenmaiden demokraattisia uudistuksia. Vuonna 1953 Neuvostoliiton joukot kukistivat niin Itä-Saksan kuin Unkarin kansannousut. Vuonna 1968 Varsovan liiton joukot kumosivat Tšekkoslovakian uudistusmielisen kommunistisen puolueen demokraattiset uudistukset, nk. Prahan kevään.

Varsovan liitto oli hajonnut melko välittömästi sen jälkeen, kun itäisen Euroopan kommunistidiktatuurien kansalaiset olivat saaneet vapautensa kommunistiherroiltaan vuodesta 1989 alkaen. Tai tiukasti ottaen kommunistiset puolueet eivät olleet luopuneet vallastaan vapaaehtoisesti, vaan heidän oli ollut pakko. Rauhanomaiset vallankumoukset olivat pakottaneet heidät siihen.

PS. Aiheeseen liittyen, voit niin halutessasi käydä lukemassa vuoden 2022 keväällä julkaisemani blogimerkinnän Nato on viimeinen, paras toivomme rauhasta.

keskiviikko 17. elokuuta 2022

Salman Rushdie ei ole ollut Salman Kiirekuolo

Salman Rushdie on intialaistaustainen brittiläinen kirjailija, joka tunnetaan siitä, että hän julkaisi romaanin Saatanalliset säkeet. Islamilainen uskonsuuntaus kaksitoistašiialaisuus on ollut vuoden 1979 vallankaappauksesta alkaen Iranin poliittisesti hallitseva valtionuskonto. Ja Iranin kaksitoistašiialaisten uskonnollinen johtaja ajatollah, joka katsotaan uskonsuuntauksen piirissä käytännössä myöskin korkeimmaksi poliittiseksi auktoriteetiksi maassa, oli vuonna 1989 antanut uskonnollisen määräyksen eli fatwan siitä, että Rushdie on tapettava, koska tämä oli loukannut islamin pyhiä arvoja. Siihen aikaan ajatollahina oli siis herra Ruhollah Khomeini (1902-1989).

1990-luvun loppupuolella Iranin johto oli tehnyt päätöksen, että maa ei enää aktiivisesti edesauta Rushdien kuolemantuomion täytäntöönpanoa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kuolemantuomio olisi peruttu. Kuolemantuomio muuten koski myös kaikkia muitakin kirjan julkaisemiseen osallistuneita.

Joku oli takavuosina todennut, että nimi ei ole Rushdien tapauksessa enne. Miehen sukunimi on suomennettuna kuin sanoisi "kiirekuolo"...

Yhteensä 33 vuotta muslimifanaatikkojen pakoilua. Ja vielä hän on elossa. Viime viikon perjantaina 12.8.2022 eräs näistä oli kuitenkin onnistunut iskemään kirjailijaa veitsellä. Rushdie oli saanut vakavia vammoja, mutta oli kuitenkin selvinnyt, lopulta, hengissä. Vähältä piti!

Israelilaiselta historioitsijalta Yuval Noah Hararilta oli vuonna 2011 julkaistunut mainio teos Sapiens: Ihmisen lyhyt historia (suomennos hepreankielisestä alkuteoksesta julkaistiin vuonna 2016). Kaiken muun ohella Harari kirjassaan piirtää jonkin verran epämiellyttävän kuvan monoteistisista lähetysuskonnoista. Kun uskonto sekä uskoo yhteen ainoaan Jumalaan ja lisäksi kannattaa uskonnon levittämistä lähetystyön kautta, niin tilanne johtaa helposti siihen, että omaa uskontoa halutaan tunkea väkisin toisten kurkusta alas.

Islam ja sen pyhä kirja Koraani syntyivät noin parinsadan vuoden aikana 600-luvulta jKr. alkaen. Uskonnon tehtävänä oli ollut pyhittää ja oikeuttaa arabien niihin aikoihin tekemät valloitussodat. Islamin ytimessä on ollut viha ja väkivalta alusta alkaen, mikä selittää sen, miksi vielä nykyäänkin palaaminen islamin alkuperäisiin periaatteisiin on muslimien keskuudessa helppo käsittää palaamisena väkivaltaa kannattaviin periaatteisiin.

Kristinusko on periaatteessa tässä suhteessa monipuolisempi. Sen pyhimpiä perimätietoja on periaatteessa ja käytännössäkin mahdollista tulkita rauhanomaisempaa uskonnollisuutta puolustavaksi. Mutta tosin myöskään kristinusko ei ole millään lailla sidottu rauhanomaisiin periaatteisiin, joten historian aikana on vallanpitäjien ja vähän muidenkin ollut helppo tulkita se maallisia ja kirkollisiakin valtapäämääriä tukevaksi. Myös kristinuskon nimissä on periaatteessa helppo ryhtyä hirmutekoihin.

Ensimmäiset syntymänsä jälkeiset vuosisadat kristillinen kirkko tosin vietti suhteellisen rauhanomaista elämää, mutta kristittyjen saatua myöhemmin poliittista valtaa kaikki tai ainakin moni asia alkoi mennä siinä suhteessa huonommin.

Toisaalta on tietenkin muistettava se, että mielinkielin maanmahtavien etuihin ja haluamisiin suhtautumalla kirkko on ylipäätään helpottanut säilymistään hengissä.

Myönteisempiä kristinuskon muotoja on enemmän syntynyt vasta uudella ajalla. Sellaisia kuten kveekarismi ja metodismi. Useimmat nykypäivän kristillisten kirkkokuntien jäsenet ovat kuitenkin sellaisten kirkkojen jäseniä, jotka ovat kulttuurin maallistumisen myötä joutuneet lopulta pakosta hyväksymään ainakin jonkinlaisen uskonnonvapauden.

Palaanpa nyt taas Saatanallisiin säkeisiin. Islamilaisen perimätiedon mukaan uskonnon sen pyhän tarinan mukaan perustanut profeetta Muhammad olisi jossain vaiheessa ollut valmis hyväksymään muita jumalia islamin virallisen Allahin rinnalle. Rushdie oli sisällyttänyt tämän tarinan kirjaansa, ja uskovaiset muslimit olivat tietenkin tästä "riemastuneet", sillä tarina itse asiassa kyseenalaistaa profeetan hengellisen erehtymättömyyden.

Ja siitä tuli sitten tämänkertainen "puukkohippa".

Suomalaisia uskonnollisista vainoista kärsineitä ovat viimeksi kuluneina vuosikymmeninä olleet mm. kirjailija Hannu Salama (s. 1936) ja kielitieteilijä ja myöhempi poliitikko Jussi Halla-aho (s. 1971).

En ole itse buddhalainen – itse asiassa en katso olevani minkään järjestäytyneen uskonnon kannattaja – mutta lopuksi voisin hiukan kehaista buddhalaisuutta. Koska sen keskiössä ei ole uskoa yhteen Jumalaan ja koska se kannattaa lempeää suhtautumista ihmisiin ja eläimiinkin, niin siitä huolimatta, että buddhalaisuus on lähetysuskonto, se ei ole erityisesti kunnostautunut pakkokäännyttämisessä 2500-vuotisen historiansa aikana.

Mainitsenpa vielä juutalaisenkin uskonnon, joka taas on mielestäni suhteellisen myönteinen siksi, että koska se ei ole lähetysuskonto – se on oikeastaan etninen uskonto –, niin se ei ole kannattanut eikä harjoittanut ollenkaan pakkokäännyttämistä. Ja on siitä syystä myös säilynyt pienenä uskontona.