keskiviikko 29. kesäkuuta 2022

Roomalainen sekä nk. roomalainen tervehdys

Muinaiset roomalaiset tervehtivät toisiaan näin: jos tervehdittävä oli vain yksi ihminen, he sanoivat "salve", ja jos tervehdittäviä oli useampi kuin yksi, he sanoivat "salvete".

"Salve" on siis yksikön toisen persoonan imperatiivin muoto latinan verbistä "salvere". Monikon toisen persoonan muoto taas kuuluu "salvete". On olemassa myös neljä muuta persoonamuotoa.

Salvere-verbi merkitsee: olla terve, voida hyvin. Mukava verbi käyttää tervehtimiseen.

Hyvästellessä roomalaiset taas sanoivat "vale" yksikössä ja valete" monikossa.

Tämän valere-verbin eri merkitykset taas kuuluvat: 1) olla terve, olla voimakas; 2) kyetä, pystyä; 3) tarkoittaa jotakin; 4) vaikuttaa, merkitä, nauttia arvovaltaa.

Miellyttävä verbi tämäkin tarkoitukseensa.

Tapasin ennen vanhaan huvikseni tervehtiä ja hyvästellä ihmisiä aina välillä latinaksi. Heilautin samalla kättäni. Sopivissa tilanteissa. Tämä jatkui siihen asti, kun sain tietää, että muinaiset roomalaiset eivät oikeasti olleet tavanneet tehdä "roomalaista tervehdystä".

Englanninkielisen Wikipedian artikkelin mukaan käsitys "roomalaisesta tervehdyksestä" juontuu roomalaisen taiteen modernista ylitulkinnasta.

Ajatelkaa, kuinka myrtyneeksi Benito Mussolini tulisi, jos vielä eläisi ja saisi tietää asiasta.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2022

Jo pelkkä nationalismin hyväksyminen on nationalismia

Ranskalaisen kirjailijan Georges Bernanosin romaanissa Maalaispapin päiväkirja oli sanottu, että pelkkä halu rukoilla on jo rukousta.

Samaan tapaan voidaan sanoa, että jo pelkkä nationalismin hyväksyminen on nationalismia.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2022

Poutine, kanadalainen ruokalaji

Poutine on kanadalainen ruokalaji, joka on saanut alkunsa 1950-luvulla Quebecin pikkuravintoloiden asiakkaiden keskuudessa. Ruokalaji koostuu ranskanperunoista, tuorejuustosta ja ruskeasta kastikkeesta. Poutine on sittemmin levinnyt laajalti muuallekin Kanadassa, ja nykyään sitä voi pitää jopa kanadalaisen keittiön symbolina.

Minulle itselleni ei ole vielä suotu kunniaa nauttia poutinea.

Myöskin Venäjän sekurokratiajuntan johtajan Vladimir Putinin sukunimi kirjoitetaan ranskaksi Poutine.

PS. Poutinen syöminen lienee vähän samanlaista kuin seitanin syöminen.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2022

Epistokratia, pätevimpien valta, vaihtoehtoinen hallintomuoto, jota en esitä demokratian tilalle

Tässä tällainen katsaus, joka ei kuitenkaan ilmaise minun puoleltani mitään epäröintiä demokratian kannattamisen ja puolustamisen suhteen:

Kanava-lehden numerossa 7/2021 oli Giuseppina Ronzittin ja Tero Tulenheimon kirjoitus Demokratia ja tiedollisen kompetenssin haaste, jossa esitellään yhdysvaltalaisen yhteiskuntafilosofi Jason Brennanin ajatus demokratian korvaamisesta epistokratialla, jossa kelpuutettaisiin päättäjiksi vain poliittisesti pätevät kansalaiset.

Ainakin joihinkin poliittisiin kysymyksiin on olemassa objektiivisesti oikea vastaus.

Brennanin kompetenssiperiaate kuuluu näin: Ellei poliittista päätöstä ole tehty pätevästi ja vilpittömällä mielellä, siltä puuttuu poliittinen auktoriteetti eikä sitä tule panna toimeen. Erityisesti päätöksillä tulee aina olla asianmukaiset perustelut.

Brennan katsoo, että vaikka rajanveto pätevien ja epäpätevien päätösten välillä voi olla vaikeaa, niin ei ole vaikea osoittaa, että demokratioissa äänestäjien enemmistö on normaalisti rajan väärällä puolella, miten rajanveto sitten tehdäänkin.

Brennan katsoo myös, että niin putkiurakoitsijan kuin poliittisen vallan käyttäjän hommat vaativat pätevyyttä.

Mies ei puolusta kuitenkaan epistokratiaa ehdoitta. Kyseessä on vaihtoehtoinen hallintomuoto, jota tulisi kokeilla. Vaikka on varmaa, että sen enempää epistokratia kuin demokratiakaan ei toimi ideaalisesti, on tutkittava, kumpi johtaa parempiin tuloksiin käytännössä.

Artikkelin kirjoittajat mainitsevat myös sen, että poliittisen vallan käyttäjän on kuitenkin mahdoton tehdä päätöksiä pelkästään tiedon varassa. On myös olemassa sellainen asia kuin arvot ja päämäärät – kirjoittajat puhuvat preferensseistä. Poliittisen vallan käyttäjät eivät voi valita näitä tavallisten kansalaisten puolesta.

Jason Brennan on myös kirjoittanut kirjan Against Democracy ("Demokratiaa vastaan"), jossa avaa ajatteluaan.

PS. Voit myös niin halutessasi käydä lukemassa seuraavat neljä demokratiamyönteistä blogimerkintääni: Demokratian seitsemän etua diktatuuria vastaan, Sveitsin hallitusjärjestelmä on demokraattisen kontrollin alla, Suora demokratia – mikä se on? ja Kurdit, Rojava, kommunalismi ja nationalismi, osa 2.

keskiviikko 25. toukokuuta 2022

Yhteiskunnan sisäisen luottamuksen tärkeydestä

Tietty määrä ihmisten monimuotoisuutta on epäilemättä hyödyllistä työelämässä. Mutta kun sitä on liikaa, niin homma ei toimi enää yhtä tehokkaasti ja mielekkäästi.

Nationalisteille on aina ollut tärkeää yhteiskunnan sisäinen koheesio. Sitä vastoin monikulttuurisuuden kannattajille on aina ollut tärkeää yhteiskunnan hajottaminen toisiaan kyräileviin – tai toisiaan vastaan sodassa oleviin – kuppikuntiin.

Ihmisten tulee voida luottaa toisiinsa. Ihmisten suuri eroavaisuus vähentää heidän välistään luottamusta. Jos tätä luottamusta ei ole, on yhteiskunta hajoamistilassa.

PS. Jostain syystä en ole tänä keväänä bongannut suomalaisesta julkisuudesta juurikaan sodanjulistuksia Putinin "erikoisoperaation" suomalaisessa yhteiskunnassa yllättäen parantamaa sisäistä koheesiota vastaan. Taikka Ukrainan yhteiskunnan sisäistä koheesiota. Tunnettu Oikeiden Mielipiteiden esittäjä Helsingin sanomat -lehti oli jopa kehunut 3.4. tänä Jeesuksen vuonna 2022 julkaistussa pääkirjoitusartikkelissaan suomalaisen yhteiskunnan sisäistä luottamusta.

perjantai 20. toukokuuta 2022

Tämä blogini on VANHA

Tämä blogini Oi kurjulaiset kultamunat, joka juuri nyt on silmiesi edessä, on täyttänyt kymmenen vuotta. Tämä on WANHA.

Yli kymmenen vuotta sitten olin arkana ikään kuin harjoitellut etukäteen bloginpitämistä pitämällä jonkin aikaa staattisilla nettisivuillani Tom Kärnän SUO eräänlaista kirjoitustekelettä nimeltä Html-"syöte", johon kuuluivat myös linkit ulkopuolisiin sisältöihin.

Kun katsoo tuon tekeleen sivuja, niin aikamerkintöjen perusteella näyttää siltä kuin olisin harrastanut hommaa aikakoneen kanssa.

Kun olin harrastanut kyseistä toimintoa tarpeeksi, niin minä jo melko lyhyen ajan sisällä ryhdyin pitämään "oikeaa" blogia Googlen Blogger-palvelussa.

Alun perin tämän blogini nimi oli ollut toinen, muistaakseni Jumala on heikko ja voimaton maailmassa. Kyseessä oli ei-sanatarkka siteeraus saksalaiselta luterilaiselta ja natseja niiden vallassaolon aikana vastustaneelta teologilta Dietrich Bonhoefferiltä (1906-1945). Tämä oli alun perin sanonut: "Jumala on voimaton ja heikko maailmassa". Bonhoeffer tunnetaan siitä, että hän pyrki sommittelemaan vankilasta lähettämissään kirjeissä uskonnottoman maailman kristinuskoa. Ja hän oli tehnyt minuun kyllä vaikutuksen. Natsit teloittivat miehen juuri ennen toisen maailmansodan päättymistä Euroopassa.

Olen lukenut Bonhoefferin Kirjeitä vankilasta pariin otteeseen ja myös erään hänen elämäkertansa. Sekä kirjansa Kutsu seuraamiseen, jota en kuitenkaan ole pitänyt erityisemmin arvossa.

Koska rupesin lopulta pitämään blogini nimeä joitakuita ihmisiä loukkaavana, muutin sen, mutta en enää muista, mihin minä sen muutin. Ja syksymmällä muutin nimen vielä yhden kerran. Ja se oli sitten onneksi viimeinen sitä lajia.

Nimi Oi kurjulaiset kultamunat liittyy maailmankaikkeuden kolmanneksi huonoimpaan runouteen, johon syyllisiä ovat vogonit.

Viimeisin nimi on pitänyt pintansa omassa mielessäni melko pitkään. En halveksi sitä vieläkään.

Kuluvan viikon tiistaina 17.5.2022 vein kääretorttuja yhdistykseni väelle blogini vanhuuden juhlistamiseksi. Tämä vähän vie pois katkeruuttani elämälle siitä, että vuonna 2020 en ollut päässyt juhlimaan 50-vuotispäiviäni yhdistyksen tiloissa alkaneiden koronarajoitusten vuoksi.

Suomenkielisessä blogosfäärissä on toki joitakin tätäkin vanhempia ja edelleen aktiivisia blogeja, mutta suhteessa ei niitä kyllä montaa ole.

Olen blogissani käsitellyt oikeastaan varsin monia aiheita taivaan ja maan väliltä. Kuitenkin Oikotieto-palvelu, joka luetteloi Suomen poliittiset blogit, oli lisännyt tämänkin listaukseensa jo muinoin, koska käsittelen usein siinä poliittisluontoisia aiheita. Ja myös kaksi muuta blogiani: Mullokala seikkailee -siteerausblogin ja Elämän julon piinan.

Viimeisin tieto blogieni nimistä, osoitteista sun muusta löytyy nettisivujeni sivulta Tom Kärnä – blogi.

Täällä kilistelen nyt itsekseni.

keskiviikko 18. toukokuuta 2022

Fairphone, Reilun kaupan puhelin hankittu

Olin jo pitemmän aikaa pohtinut sellaista, että voisin hankkia puhelimekseni jossain vaiheessa alankomaalaisen Fairphone-yhtiön puhelimen, joka jollakin lailla tavallaan edustaa Reilua kauppaa.

Fairphone on siis Android-älypuhelin, mutta sen valmistuksessa on edistyksellistä ja raikasta henkeä. Se on mahdollisimman pitkälle valmistettu ympäristöä ja työntekijöiden oikeuksia kunnioittaen, ja se on rakenteeltaan sillä lailla modulaarinen, että monet sen osat voi käyttäjä itse vaihtaa. Se saa myös varsin pitkään päivityksiä, eli puhelimen  elinkaari on pitkä, jos ei sitä itse riko, ja valmistajan sivuilla ajoissa rekisteröimällä ostamansa puhelimen saa lisää takuuaikaa sille.

Vuonna 2021 eräs hyvä kaverini nimeltä Lasse oli kertonut vaihtavansa osittain Applen tuotteisiin niiden pitkän käyttöiän ja suhteellisen luotettavuuden vuoksi. 

Sain tästä sitten herätteen siihen, että rupesin suunnittelemaan Fairphone-puhelimen ostoa. Vuoden 2021 syksyllä Fairphone 4 -julkaistiin, ja Suomessa ainoa operaattori, joka sitä myy, on Elisa. Ensin Elisa myi puhelinta vain yritysasiakkaille, mutta sitten saivat lopulta yksityisasiakkaatkin vuoronsa. Koska omistamani Nokia 6.2 oli tuleva saamaan vielä jonkin aikaa päivityksiä, päätin toistaiseksi odottaa ennen kuin vaihtaisin.

Vuoden 2022 keväällä olin tehnyt havainnon, että Elisan sivuilla Fairphone-puhelimet alkavat olla vähissä. Ja kun tein myös havainnon, että ei ole mitään hajua siitä, milloin tulee seuraava puhelimen versio ulos, alkoi olla kiire.

Niinpä menin ja tilasin torstai-iltana 7.4.2022 Fairphone-puhelimen. Kalliimman ja paremman version vihreällä värityksellä. Puhelin maksoi selvästi alle 700 euroa. Valitsin maksusuunnitelmaksi, että maksan sen hinnan pois 12 kuukaudessa.

Puhelimessa on 256 gigatavua massamuistia ja kahdeksan gigan verran käyttömuistia. Käyttöjärjestelmänä on (näin aluksi) Android 11. Lisäksi se on 5G-yhteensopiva puhelin, mikä tuntuu luonnolliselta tässä hintaluokassa.

Maanantaina 11.4. kävin hakemassa uuden puhelimeni R-kioskilta.

Näin minulla meni puhelimen käyttöönoton kanssa:

En heti aluksi pistänyt sisään SIM-korttia ja muistikorttia. Sen sijaan käynnistettyäni puhelimen toimitin sen käyttökuntoon kämpässäni olevan langattoman Wifi-yhteyden avulla.

Pistin kännykän hakemaan pilvestä varmuuskopiot, ja kaikki meni mukavasti. Wanhat sovellukseni tulivat kaikki asennetuiksi automaattisesti. Uutena automaattisesti asennettuna sovelluksena puhelimessa oli Ääninauhuri.

Olin luullut Fairphonessa olevan nk. puhdas Android, kuten Nokia 6.2:ssakin. Jotenkin arvostan sitä, ettei puhelimen valmistaja pistä kännykkään kaikkea omaa räynäänsä. Vaikka toki voi jokainen toivoa, että valmistaja myös mahdollisimman hyvin optimoisi puhelimen. Mutta kävi ilmi, että puhelimessa oleva Androidin versio onkin muokattu. Joku Googlen sovellus oli asiasta maininnut. Puhelimen käyttöjärjestelmä tosin näyttää ja vaikuttaa erittäin paljon puhtaalta Androidilta.

Puhelin pyysi alussa myös valitsemaan hakukoneen. Valitsin siksi yksityisyyttä kunnioittavan DuckDuckGo:n, josta käytän diminutiivisesti itse keksimääni suomenkielistä nimitystä Ankatin. Ankattimen mukana tuli puhelimeen Ankattimen weppiselain, josta sain eräitä arvokkaita virikkeitä, joista kerron joitakin kuukausia myöhemmin.

Latasin puhelimelle sovelluspäivitykset sekä laitoin sen tekemään järjestelmäpäivitykset. Kaikki meni mukavasti.

Koska olin Lasselle kertonut sähköpostitse ostoksestani, hän tuli samana iltana käymään. Nautimme molemmat käsipelillä vasta ostamallani japanilaisella söpöllä kahvimyllyllä jauhamastani sivettikissakahvijauheesta keittämääni kahvia sekä nautimme sen kanssa vieraani mukanaan tuomat rahkapiirakat.

Lasse piti tarjoamastani kahvista. Hänestä se maistui pehmeälle. Itse pidän kahvilajista senkin vuoksi, että minun ei tarvitse laittaa siihen mitään sekaan.

Puhelimen mukana olisi muuten eräiden tietojen mukaan pitänyt tulla pienen ruuvimeisselin, mutta jäin ilman. Tosin onhan minulla jo vanhastaan pieniä ruuvimeisseleitä. Ja niitä saa kaupasta lisää.

Se minulla oli ollut jo tiedossani, että Fairphone ei toimita kännykän mukana laturia vähentääkseen maailmassa elektroniikkajätteen määrää.

Fairphone-puhelimen takakannen irrottamisessa ei onneksi tarvita ruuvimeisseliä. Kännykän sivussa on Fairphone 4:ssä kiva lokonen, jonka avulla avaaminen onnistui. Kansi tuntui sitä irrottaessa vähän turhan heiveröiseltä, mutta onnistuin olemaan rikkomatta sitä, ehkä kämpilläni käymässä olleen kännyköitten suhteen hyvin kokeneen toverini avulla. Hän sen nimittäin lopulta avasi.

Fairphone tuntuu kuitenkin jämäkältä ja hyvältä kädessä. Ja se taitaa olla jonkin verran painavampi kuin nokialaiseni.

Kännykän oikealle sivulle asemoitu sormenjälkitunnistin toimii erinomaisesti ja juohevasti. Pistin sen tunnistamaan kummankin käden etusormien sormenjäljet. Sormenjälkilukija toimii myös virtanappina.

Puhelimen näytön käyttöliittymä oli sikäli nyt muuttunut, että kun edeltävät ajat Nokia 6.2:ni oli ollut käytössä elenavigointi, niin nyt näytön alalaidassa näkyvät navigaatiopainikkeet. Ne saisi asetuksista vaihdettua pois, mutta päätin pitää ne toistaiseksi, koska oikeastaan pidän niistä.

Näytön vasemmasta laidasta esiin pyyhkäistävä Discover-uutissyöte avaa uutislinkit haluamassani sovelluksessa, joka on Firefox Focus, Google Chromen sijaan. Iloitsen tästä ominaisuudesta suuresti.

Tosin Discoverin oma hakutoiminto käyttää aina väistämättä ja piintyneesti Googlea.

Viestintäsovellukset sain käyttökuntoon pikaisesti. Samaten nettipankkini.

Kävin hankkimassa lisää takuuaikaa puhelimelle. En Fairphonen sivuilta suoraan löytänyt tietoa tästä asiasta ennen kuin hakukoneeseen laitoin hakulausekkeeksi "fairphone warranty" ilman lainausmerkkejä. Lisätakuun järjestäminen oli jonkin verran monimutkainen toimenpide, mutta selvisin siitä. Sain takuuajan pidennettyä viiteen vuoteen.

Elisa ei myy Fairphone 4:ään suojakuoria, Siksi seuraavana yönä tilasin toisesta verkkokaupasta sellaisen. Varmuus aina paras.

Elisa oli puhelimen kolmosversioon myynyt varaosiakin. Valitettavasti ei enää 4-versioon, joten jos joudun sellaisia joskus hankkimaan, joudun tilaamaan jostain muualta, kuten valmistajalta itseltään.

Nyt vain pitää pitää muutenkin hyvää huolta uudesta puhelimestani. Koska hinta ja pitkä elinkaari.

Ostamani suojakuori toimii ihan hyvin.

Loppukaneetiksi sanoisin, että samalla rahalla, jonka käytin Reilun kaupan puhelimeen, olisin saanut jonkin verran tehokkaamman ja resurssi- ja ominaisuusrikkaamman "tavallisen" älypuhelimen. Mutta Fairphonen mukana saa joukon henkisiä arvoja, puhelimella on odotettavissa varsin pitkä elinkaari älypuhelimeksi ja sitten on vielä se, että melkein kaikista nykyälypuhelimista poiketen puhelimen takakannen saa irrotettua ja vieläpä vaihdettua komponentteja, eikä pelkästään akkua.

Post Scriptum:

Kuten hyvin tiedetään, niin Google elää mainostuloista, joten sen on saatava hankittua mahdollisimman paljon rahanarvoista tietoa Maapallon internettiin kytkeytyneistä asiakkaista. Google ei tee tätä pahuuttaan, vaan siksi, että muuten se häviäisi kilpailussa.

Jeesuksen vuoden 2022 alussa olin törmännyt uutiseen, jonka mukaan Fairphone 4 -älypuhelimen saa nyt myös ilman Googlen palveluja.

Kyse on e Foundationin Murena-brändin puhelimesta, jonka Androidiin perustuvasta /e/OS-käyttöjärjestelmästä on riisuttu pois kaikki tai melkein kaikki Googlen palvelut ja sovellukset.

Kävin tarkastamassa tietokantaa puhelimeen saatavista sovelluksista. Eräät Googlen sovelluksista ovat näköjään kuitenkin asennettavissa Murenaan.

Ilmeisesti sovellustarjontaa muuten löytyy varsin runsaastikin, mutta jostain syystä listalta ei löydy suomalaisia pankkisovelluksia. Ehkä pankit eivät tee sovelluksistaan riittävän vapaasti saatavia.

Muuten minä voisin innostuakin tuollaisesta konseptista, mutta ilman rahaa on hiukan vaikea elää nyky-Suomessa. Joten Murena ei sopisi ainakaan ainoaksi älypuhelimeksi.

Murena-älykännykät maksavat myös jonkin verran enemmän kuin "normaalit" Fairphone-puhelimet, vaikka se tuskin on isompi este kenellekään, koska hintaero on sen verran pieni kuitenkin prosenteissa mitattuna.

maanantai 9. toukokuuta 2022

Tulisiko Venäjän ja manner-Kiinan yhdistyä

Jokin aika sitten törmäsin seuraaviin kahteen uutisartikkeliin, joista ensimmäinen on Ylen ja toinen MTV:n sivuilla:

Laitetaanko Kiinallekin kohta pakotteita? Tutkijan mukaan Kiina ei aio kääntää selkäänsä Venäjälle, ja pian se saattaa maksaa siitä 

Venäjän Lavrov: "Kiinan kanssa siirrymme kohti oikeudenmukaista ja demokraattista maailmanjärjestystä"

Manner-Kiina ei halua polttaa siltoja länteen, koska taloussuhteet sen kanssa ovat maalle erittäin tärkeitä, mutta toisaalta se ei halua hylätä tärkeää kaveriaan, Putinin Venäjää, joka auttaa sitä olemalla vastapainona Yhdysvaltain ja lännen vaikutusvallalle maailmassa. Manner-Kiina varmaankin pyrkii ottamaan kaiken taloudellisen hyödyn siitä yhteistyöstä, mitä se voi Putinin Venäjän kanssa vielä tehdä.

Koska Venäjä ja manner-Kiina ovat kuin paita ja peppu, voidaan nostaa esille myös kysymys, että kannattaisiko maiden yhdistyä. Kumpikin maa on ihmisoikeuksia vastaan törkeästi rikkovia diktatuureja, joille moraaliset arvot ovat vastenmielisiä tai vähintäänkin yhdentekeviä.

Manner-Kiinalle yhdistyminen toisi paljon synergiaetuja. Ja Venäjän diktaattoria, entistä muinaisen Neuvostoliiton (1922-1991) turvallisuuspalvelun KGB:n virkailijaa Putinia voisi miellyttää ajatus maansa viemisestä takaisin kommunismin helmaan.

Toisaalta manner-Kiinassa virkamiesten ja poliitikkojen on nykyään kiellettyä olla uskovaisia, ja se voisi harmittaa Putinia maiden yhdistyttyä. Putinhan on ainakin esiintynyt ortodoksisen kirkon suojelijana ja päällepäsmärinä. Mutta toisaalta mies saattaisi ajatella kuvaannollisesti, että kyllä Pariisi on aina yhden (anti)messun arvoinen.

Enemmän kuin manner-Kiinan jumalattomuus, voisi Putinia ärsyttää se, että manner-Kiinan väkiluku on moninkertainen Venäjään verrattuna, ja selvä valtaenemmistö manner-Kiinan kansalaisista edustaa maan valtaväestöä, han-kiinalaisia. Maiden yhdistyttyä Putin joutuisi toteamaan, että venäjää äidinkielenään puhuvat venäläiset olisivat vähemmistönä omassa maassaan.

Mutta maiden yhdistymisestä seuraisi kyllä hieno sekasotku.

PS.:

Venäjän on ounasteltu tänään 9. toukokuuta Jeesuksen vuonna 2022 aloittavan täyden liikekannallepanon ja julistavan ao. sodan kahdeksantena vuotena sodan Ukrainalle. Tätä kirjoittaessani, ajastaessani ja tarkistellessani en vielä tiedä, tapahtuuko tämä todella.

Mutta 9. toukokuuta on tavattu Venäjällä ja eräissä muissa entisissä Neuvostoliiton tasavalloissa joka tapauksessa juhlistaa liittoutuneiden voittoa natsi-Saksasta vuonna 1945. Länsi-Euroopassa päivää on vietetty jo vuorokautta aikaisemmin. Tämä johtuu aikavyöhyke-erosta.

Vaikka voitto natseista on inhimilliselle ja järkevälle ihmiselle toki juhlimisen arvoinen asia, niin yhtä siunauksellisena ei voi pitää sitä, mitä Neuvostoliiton voitto merkitsi niille itäisen Euroopan maille, jotka joutuivat sen seurauksena Neuvostoliiton rautakoron alle.

Jos ketään kiinnostaa, niin Neuvostoliitto oli saanut nimensä siitä, ettei maassa ollut enää jonkinlaista demokratiaa edustavia työläisten neuvostoja, vaan ne oli sulautettu osaksi diktatuurin valtio-puolue-apparaattia. Samanlaisesta syystä toisen maailmansodan jälkeen muodostetun Itä-Saksan virallinen nimi oli Saksan demokraattinen tasavalta.

...

PS. 10.5.2022: Tähän sopii laittaa linkki Helsingin sanomat -lehden tuoreeseen HS-analyysiin: Voitonpäivä tuli, lässähti ja meni – Tietääkö Putin enää itsekään, mitä hän sodaltaan haluaa?.

keskiviikko 4. toukokuuta 2022

En enää vihaa esperanton kieltä yhtä paljon kuin aikaisemmin

Minulle ei edelleenkään ole luontevaa ymmärtää kaikkia esperanton kielen piirteitä, mutta täytyy myöntää, että aika on "pyöristänyt" minua siinä mielessä, että paljon suuremmassa määrin hyväksyn nykyään esperanton karvoineen kaikkineen.

Esperantossa on kyse kansainvälisen apukielen ideasta, siis siitä, että on väärin, että ihmisten pitää kansainvälisissä suhteissa joutua puhumaan sellaista kieltä, joka on jonkun toisen mutta ei oma äidinkieli. Kyse on siis tarpeesta tehdä tässä suhteessa ihmisistä tasa-arvoisia.

Puolanjuutalainen silmälääkäri Ludovic Lazar Zamenhof julkaisi vuonna 1887 suunnitelman uudesta kansainväliseksi apukieleksi kehittämästään kielestä salanimellä Dr. Esperanto. Ja tästä salanimestä muodostui sitten kielen nimi esperanto.

Ennen esperantoa monet kieliaktivistit olivat kannattaneet volapükiä, jonka oli luonut vuosina 1879-1880 saksalainen pappi Johann Martin Schleyer. Esperanton synnyttyä volapükin suosio hiipui kuitenkin nopeasti.

Voidaan sanoa, että esperanto on kaikkien aikojen suosituin kansainväliseksi apukieleksi kehitetty kieli. Näitä erilaisia kieliä on myös kehitetty melkomoinen määrä viimeksi kuluneiden 150 vuoden aikana. Melkein kaikki niistä ovat kuitenkin jääneet tähdenlennoiksi tai alkutekijöihinsä.

Zamenhof teki esperanton melko helpoksi kieleksi oppia. Se on kieliopiltaan yksinkertainen ja säännöllinen. Sen johtimilla kieleen on helppo muodostaa uusia sanoja.

Itse asiassa johtimet tekevät esperantosta uskomattoman monipuolisen.

Esperanto on sekakieli. Sen kieliopissa on piirteitä eri kielistä ja kieliryhmistä, hieman jopa kiinan kielestä.

Esperanto on kieliopiltaan myös varsin keinotekoinen kieli.

Esperanton sanasto on peräisin länsimaisista kielistä, mikä tarkoittaa germaanisia kieliä mukaan lukien englanti sekä romaanisia kieliä ja latinaa. Sen sanastoa voisi verrata englantiin, jossa on kerrostumat anglosaksista, viikinkien kielestä eli "muinaisnorjasta", normanniranskasta ja latinasta.

Toisaalta suomen kielessäkin on erittäin paljon enemmän tai vähemmän vanhoja lainasanoja eri indoeurooppalaisista kielistä, jotka on tarpeen vaatiessa mukautettu suomen äännejärjestelmään.

Esperanton perussanasto on pieni. Mutta kuten sanoin, uusia sanoja on helppo muodostaa siihen.

Äännemaailmaltaan esperanto on lähinnä slaavilainen kieli, vaikka se, että sanapaino sijaitsee kielessä aina toiseksi viimeisellä tavulla, tuo myöskin tiettyä romaanisten kielten sävyä ääntämiseen.

Olin ennen ajatellut, että kansainvälisen apukielen tulee perustua jossain määrin latinaan. Tämä on vain subjektiivinen mielipiteeni, mutta minusta latina kuulostaa komeimmalta sellaisenaan. Mikään latinaan perustuva kieli, joka lähdekielestään eroaa yksinkertaisuuden vaatimusten vuoksi kuitenkin paljon, ei ole lopulta yhtä komea kieli kuin latina. Jos taas kansainväliseksi apukieleksi kehitetty kieli muistuttaa hyvin paljon latinaa, kuten tämä hahmotelmani sukupuolineutraalista latinasta, se ei ole tarpeeksi helppo oppia, jotta laajemmat joukot voisivat omaksua sen kansainväliseksi apukielekseen.

Kansainvälinen apukieli voidaan toki niin halutessa perustaa siihen, että ennen kaikkea sanasto otetaan latinasta, mutta heivataan pois kaikki tai melkein kaikki sijamuodot, epäsäännölliset piirteet ja verbien persoonataivutukset kielessä. Jos niin tehtäisiin latinassa, niin törmättäisiin siihen ongelmaan, että latinassa on useampijuurisia sanoja. Joko nämä juuret säilytetään, jolloin kielestä tulee komeampi samalla kun siitä tulee vaikeampi, tai säilytetään vain yksi juurista sanaa kohti, jolloin siitä tulee tylsempi ja kurjempi. Minun mielestäni.

Nykyään en pidä enää järkevänä sitä, että kansainvälisen apukielen tulisi perustua jotenkin latinaan.

En inhoa nykyään sitä, että esperanto on "kirottu sekakieli", kuten olen tavannut sitä joskus nimittää.

Se, että esperanto tekee ihmiset kielellisesti tasa-arvoisiksi, näkyy siinäkin, että kieli on sekä sekakieli että keinotekoinen kieli.

En inhoa myöskään kielen slaavilaista äännemaailmaa. En edes inhoa enää esperanton lintua tarkoittavaa substantiivia birdo.

Ennen inhosin esperanton keinotekoisuutta. En inhoa enää.

Esperanton kielessä sanaluokka määräytyy päätteestä. O on substantiivin pääte, A adjektiivin pääte, E on adverbin pääte ja I verbin infinitiivin pääte. En enää inhoa tätäkään keinotekoista piirrettä, vaan sen sijaan pidän sitä nerokkaana ja kielen oppimista helpottavana.

Esperanton kielessä nk. Zamenhofin pronominitaulukosta löytyvät tiedot, miten useimmat pronomineista muodostetaan. Taulukko on täysin keinotekoinen, mutta en enää inhoa sitä, vaan pidän sitä myös nerokkaana ja kielen oppimista helpottavana.

Ennen kaikkea pidän esperantossa siitä, että J-kirjain lausutaan siinä samoin kuin suomessa tai useimmissa germaanisissa kielissä taikka esim. latinassa. Tosin esperantossa kirjain on oikeastaan puolivokaali, eli joissakin tapauksissa kirjain lausutaan kuten suomen I, silloin kun sitä edeltää sanassa vokaali eikä sen jälkeen tule vokaalia.

Pidän yhtä paljon esperantossa siitä, että siinä muodostetaan yhdyssanoja ja että pääsanan määritteet sijaitsevat ennen pääsanaa.

Esperanton verbioppi on myös nerokas ja monipuolinen.

Minusta on mukavaa, että esperantossa kolmannen persoonan possessiivipronominit on erotettu käsitteellisesti nk. refleksiivisestä possessiivipronominista.

Pidän esperantossa myös siitä, että siinä kulkeminen johonkin suuntaan erotetaan paikallaolosta:

mi promenas en kaverno (kävelen luolassa)

mi promenas al kaverno (kävelen luolalle)

mi promenas en kavernon (kävelen luolaan)

Seuraavaksi voisin luetella niitä piirteitä, joista en esperantossa vieläkään pidä.

Esperantossa on ainakin yksi sellainen substantiivi, jota voi nimittää harmittavaksi kämmiksi. Naimatonta henkilöä tarkoittaa substantiivi fraŭlo. Tämä on esimerkki Zamenhofin kielitaidon puutteista. Sana tulee nimittäin saksan kielen neitiä tarkoittavasta sanasta Fräulein, joka kirjaimellisesti tarkoittaa pikkurouvaa. Saksan kielessä rouvaa tarkoittavaan sanaan Frau lisätään pääte -lein, ja näin saadaan neitiä tarkoittava sana Fräulein.

Esperantossa siis sana fraŭlo tarkoittaa etymologian kannalta hieman järjettömästi poikamiestä ja fraŭlino neitiä.

Lopuksi on otettava huomioon vielä esperanton selvä sukupuolisovinismi, jota minä inhoan:

Esperantossa on monien indoeurooppalaisten kielten tapaan kaksi hän-pronomia, jotka ovat molemmat sukupuolisidonnaisia. Pronominia li käytetään mies- tai urospuolisesta ja pronominia ŝi nais- tai naaraspuolisesta. Minusta on hyvin vanhanaikaista, ettei kielessä ole olemassa myös sukupuolisesti neutraalia hän-pronominia näiden lisäksi.

Kaikkein kauhein piirre esperantossa on mielestäni se sukupuolisovinismiin liittyvä piirre, että tietyt perustavat seksuaaliseen olentoon liittyvät sanat ovat sataprosenttisesti mies- tai urospuolista tarkoittavia, ja sanasta -in-päätteen avulla muodostettu muoto merkitsee sitten nais- tai naaraspuolista. Esim. substantiivi patro merkitsee isää, ja sanasta muodostetaan "äiti" lisäämällä in-pääte, jolloin saadaan sana patrino. Järjetöntä!

Olen muodostanut oman näkemykseni Esperantoon tarvittavista uudistuksista. Se on nimeltään ge-riismi.

PS. Helsingin esperantoseuran sivuilta pääsee opettelemaan esperanton kieliopin ja perussanastoa osastolta Esperanton avain. Laajempi sivusto taas on Lernu (suomeksi "Opi"), jolta löytyy myös esperanton kurssi, muuta opintomateriaalia ja keskustelupalsta. Lisäksi on olemassa Finna babilejo, joka on kaikille avoin suomenkielisille esperantisteille tarkoitettu sivusto.

...

PS. 16.5.2022: Tuli tätä blogimerkintää melko raskaasti muokattua käytännöllisten syiden takia.

maanantai 2. toukokuuta 2022

Presidentti Zelenskyin legenda

Ukrainalaisen tv-sarjan Kansan palvelija tunnussävelmän sanojen suomennos kuuluu kuulemma näin:

Rakastan maatani, rakastan vaimoani, rakastan koiraani

Olen jäsenenä melkein kaikessa, olen melkein supermies, mutta en sekaannu tappeluihin

Koko piha tietää tuomioni

Olen kansan palvelija

Minulla on melkein kaikkea: ihmisarvo ja kunnia ja jopa hurraahuutoja

Kansa on antanut minulle oman lentokoneen. Mikä ettei? Minulla on oikeus siihen

Mahaani, tähän näin, teetän tatuoinnin:

Kansan palvelija


...

Sanat puhuvat tietysti korruptoituneista poliitikoista ja virkamiehistä.

Kansan palvelija on satiirikomediasarja.

Pääosaa esittää siinä ukrainalainen näyttelijä ja koomikko Volodomyr Zelenskyi. Hän esittää lukion historianopettajaa Vasili Petrovitsh Goloborodkoa, joka kerran yksityisessä tilanteessa avautuu siitä, mitä mieltä hän on maansa hallinnon korruptiosta. Kuitenkin yksi hänen oppilaistaan kuvaa avautumisen. Video lähtee viraaliksi.

Goloborodko päätyy sitten ryhtymään presidenttiehdokkaaksi ja tulee kaikkien yllätykseksi valituksi virkaan.

Sarjaa tehtiin kolme tuotantokautta vuodesta 2015 vuoteen 2019, ja elokuvasovitus julkaistiin siitä vuonna 2016.

Sarjasta tuli hyvin suosittu Ukrainassa.

Zelenskyi päätti sitten ryhtyä presidenttiehdokkaaksi.

Vuonna 2016 oli ollut olemassa puolue nimeltä Ratkaisevan muutoksen puolue. Vuoden 2017 joulukuussa puolueen uudeksi nimeksi tuli Kansan palvelija.

Vuoden 2018 joulukuussa Volodomyr Zelenskyistä leivottiin puolueen presidenttiehdokas seuraavan vuoden vaaleihin. Hän voitti ne selvästi.

Virkaanastujaispuheessaan 21. toukokuuta vuonna 2019 Zelenskyi hajotti parlamentin ja ilmoitti, että ennenaikaiset parlamenttivaalit pidetään 21. heinäkuuta samana vuonna.

Kansan palvelija -puolue pärjäsi vaaleissa hyvin.

Puoluetta on kuvailtu keskustalaiseksi, liberaaliksi ja populistiseksi

Vuodesta 2014 alkaen Venäjä oli harjoittanut peiteltyä sodankäyntiä Ukrainaa vastaan. Vuonna 2022 helmikuun 24. päivänä Venäjä muutti sen avoimeksi sodaksi. Presidentti Zelenskyi joutui vaikean paikan eteen.

Venäjän diktaattorin Putinin perustelut hyökkäykselle tuntuvat harhaisilta: natsien poisto Ukrainasta, Naton uhka Venäjälle Ukrainan kautta, ukrainalaisten olemassaolemattomuus venäläisistä erillisenä kansana ja venäläisten kansanmurha Ukrainassa. Mutta Ukrainan parlamentissa ei edes ole äärioikeistolaisilla edustusta ja maan presidentti Volodomyr Zelenskyi on juutalainen, Nato ei voi uhata muuta kuin hyökkääjää eikä Ukraina edes ollut Naton jäsen, ukrainalaiset ovat itsepintaisella puolustuksellaan osoittaneet heidän haluavan olla oma kansansa, ja venäläisiä siviilejä ei ole joukkotuhottu sen enempää kuin yksittäistuhottukaan Ukrainassa.

Sodan nykyisen vaiheen alussa länsi oli tarjonnut turvapaikkaa presidentti Zelenskyille. Tämä vastasi, että ei hän tarvitse turvapaikkaa vaan ammuksia. Ja jäi Kiovaan.

Länsimaat ovat antaneet ja antavat edelleen runsaasti materiaalista apua Ukrainalle.

Kansan palvelija oli tullut Suomen televisiosta kerran aikaisemmin. Olen katsonut sitä nyt uusintakierroksella. Sarja löytyy myös Ylen Areenasta.

...

PS. 17.5.2022: Ja tähän vielä linkki esperantonkieliseen versiooni tekstistä.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2022

Kopi Luwak, sivettikissan persiistä tullut maailman toiseksi kallein kahvi

En ollut aikaisemmin maistanut sitä, vain puhunut siitä päivät pääksytysten.

Kyse on maailman toiseksi kalleimmasta kahvista Kopi luwakista. Kopi tarkoittaa bahasa indonesian kielessä kahvia ja luwak sivettieläimiin kuuluvaa sivettikissaa. Tarkemmin sanoen kaakkoisaasialaista musankia.

Olin erään Liisan kanssa pitkään unelmoinut siitä, että ostamme Kopi luwakia sitten, kun yhteiskunta ja se, mistä käytän nimitystä "yhdistykseni", taas avautuvat koronaviruksen jäljiltä.

No Liisa lopulta Jeesuksen vuoden 2022 tultua päätti tilata itselleen verkkokaupasta kahvia. Valitettavasti tuotetta ei kuulunut, ja lopulta maksettu raha palautui takaisin. Sitten hän tilasi Kahvikaverista jauhamattomia kokonaisia kahvipapuja. Tämän tilauksen kanssa kävi, kuten pitääkin. Kahvi saapui. Seuraavaksi piti sitten hankkia kahvinjauhin.

250 grammaa kahvipapuja maksoi Liisalle 93,75 euroa. Kyseessä oli alennettu hinta vielä. Ennen paketti olisi maksanut 125 euroa. Ei kaikki kahvi siis kallistu!

Kopi Luwak on siis valmistettu musangin ruoansulatuskanavan läpi kulkeneista kahvimarjoista. Eläimen peräpäässä sijaitsevat anaalirauhaset antavat kahville sen ominaisen aromin.

Paskannetut kahvimarjat puhdistetaan, ja kotelonsa sisältä kuoritaan esiin kahvipavut. Sitten ne paahdetaan.

24.3.2022 menin kutsuttuna vieraana Liisan ja hänen miehensä luona käymään uuden kahvin merkeissä. Nautimme kinkkupasteijakolmiota ja Kopi luwakia. Paitsi hänen miehensä ei ollut kahvista kauhean kiinnostunut.

Sivettikissakahvin tuoksu ei sanottavasti eronnut normaalista kahvista. Mutta oli se silti paremman makuista kuin normaali kahvi. Pehmeää. Ei tarvinnut eikä myöskään kehdannut laittaa sekaan maitoa.

Nyt tuli sekin koettua.

Kotiin palattuani tilasin itselleni samanlaisen paketin, koska pitää sitä joskus vähän "repäistä" elämässään.

Myöhemmin sivettikissakahvin hinta aleni vielä 87,5:ään euroon.

Ilmeisesti huomattava osa maailmalla myytävästä Kopi luwakista on väärennettyä. Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että sen tuottaminen on kallista, joten siitä voi saada voittoa, ja toiseksi siitä, että musangit eivät millään kykenisi yksinään vastaamaan kysyntään.

Kokonaisina myytäviä kahvipapuja kuitenkin luulisi olevan vaikea väärentää. Sen sijaan tavanomaista kahvijauhetta voidaan hyvinkin sekoittaa Kopi luwak -jauheeseen.

Suurin osa myytävästä oikeasta Kopi luwakista tuotetaan tarhoissa. Musangit vain ovat erakkoja, joten niille ei ehkä tee hyvää elää tarhoissa turhan lähellä toisiaan.

Ja toiseksi, kaikissa tarhoissa musankien elinolosuhteet eivät muutenkaan ole parasta A-laatua.

Luonnonoloissa musangit sitä paitsi syövät vähän muutakin kuin kahvimarjoja.

Kopi Luwakin länsimaihin alun perin tuonut Tony Wild on sittemmin ruvennut katumaan "keksintöään".

Ilmeisesti kahvia olisi hyvä tuottaa vain villien musankien tuotoksista. Muuten siinä on aina mukana jotain eettisesti kyseenalaista.

Ihan kuin ei olisi vielä saatu kehitettyä toimivaa sertifiointia vapaan musangin kahville.

Olen tässä merkinnässä kertonut Kopi Luwakin olevan maailman toiseksi kalleinta kahvia. Maailman kalleinta kahvia taas on norsukahvi, mutta olen huomannut, että sitä ei ihan helpolla löydä verkkokaupoista saatikka kivijalkakaupoista.

I PS. Eräs Pertti oli blogissaan vuonna 2014 julkaissut merkinnän otsikolla Maailman kalleimman kahvin valmistus kotona. Väittää Kopi Luwakia siis maailman kalleimmaksi kahviksi, vaikka se on vasta toiseksi kalleinta. Mutta luultavasti kyseinen merkintä on kirjoitettu vitsinä, joten älkää ottako sitä tosissanne vahingossakaan. Kirjoituksessa ei edes mainita, että kahvipavut olisi paahdettu, ja se on luultavasti tehty tarkoituksella. Asiaan kuuluu entisen anopin kutsuminen kylään hienon kahvittelun merkeissä, kummankin osapuolen myrkyttyminen ja itselle pitkän sairausloman saaminen.

II PS. Norsukahvin tuottaminen on ilmeisesti ainakin pikkaisen eettisemmällä tolalla kuin sivettikissakahvin. Nimittäin norsukahvia tuotetaan osaltaan norsujen suojelemiseksi. Tosin voi kysyä, että onko eettistä pitää norsuja vangittuina.

III PS.:

Tämä kirjoitus on ensimmäinen Post Scriptum mukaan lukien melko lailla samansisältöinen kuin yhdistykseni blogissa noin kuukausi takaperin julkaistu tekstini. Olen sittemmin nauttinut lisää kopi luwakia. Ja hyvää se on ollut. Tilasin jopa manuaalisen japanilaisen söpön kahvimyllyn, jonka käyttäminen kysyy käsivoimia. Sen mukana tuli kaupanpäällisiksi paketti belgialaisia kahvipapuja. Paketissa lukee Caprissimo.

Kummieni vanhuusjuhliin olin vienyt ikään kuin lahjaksi sivettikissakahvipapuja ja kahvimyllyni. Melkein jokainen paikallaolijoista maistoi sitä.

Piakkoin käyttänen viimeiset sivettikissakahvipapuni, ja sitten se on loppu. Ohi.

Mutta se täytyy nyt vielä sanoa, että kahvin maun paraneminen ei ole niin suurta, että sivettikissakahvin kaamea hinta olisi sen väärti, vaikka jätettäisiin asiaan liittyvät eettiset ongelmat huomioon ottamatta.

Mutta olen alkanut tykätä kahvimyllyni vääntämisestä. Siinä on jotain hienoa. Kahvinkeitostani on tullut yhä enemmän mietiskelyn kaltaista.

Kaupanpäällisiksi saamiani belgialaisia kahvipapuja olen viime aikoina myös jauhanut. Jostain syystä ne eivät ole niin vaikeita murtaa kuin sivettikissakahvinpavut.

Käsittämättömän kallista norsukahvia saatan joskus tilata, mutta vasta joskus kahden vuoden päästä, siis aikaisintaan vuonna 2024.

maanantai 25. huhtikuuta 2022

Nato on viimeinen, paras toivomme rauhasta

Vuonna 2014 Putinin omistama Venäjä oli aloittanut jossain määrin verhotun sotansa Ukrainaa vastaan. Sen joukot valtasivat Krimin niemimaan, ja Venäjä liitti sen sitten itseensä. Venäjä myöskin soti itä-Ukrainassa, mutta virallisesti sen sotilaita ja panssarivaunuja ei ollut mukana sodassa, vaikka alueen harvat nk. kapinalliset eivät olisi kyenneet yksin sotilaallisesti yhtään mihinkään Ukrainaa vastaan, vaikka maa oli sotilaallisesti täysin valmistautumaton. Valmistautumattomuuden vuoksi kahdeksan vuoden ajan vallitsi tilanne, jossa sekä aggression kohde Ukraina että Venäjä teeskentelivät ulospäin, että kyseessä ei ollut oikeasti sota.

Demokraattiset länsimaat eivät tuolloin havainneet sitä, että maailmantilanne oli muuttunut perinjuurin. Ne eivät panneet juuri tikkuakaan ristiin auttaakseen Ukrainaa velvollisuudentuntoisia tuomiolauselmia lukuunottamatta.

24. helmikuuta tänä Jeesuksen vuonna 2022 Venäjä aloitti sitten avoimen suurhyökkäyksen Ukrainan kimppuun. Tällä kertaa länsi heräsi. Putinin Venäjä todettiin nyt vihdoin lopulta epäluotettavaksi ja varsin aggressiiviseksi vallaksi.

Kuvaavaa on, että Venäjän tiedotusvälineissä on laitonta, eli vastoin Venäjän diktaattorin Putinin tahtoa, kutsua sotaa siksi mitä se on, eli sodaksi.

Putin on poistanut maastaan kansalaisten vapausoikeudet yhtä tehokkaasti kuin Adolf Hitler aikoinaan Saksasta.

Putinin Venäjällä kansalaiset saavat nykyään suurin piirtein yhtä paljon hallituksesta riippumatonta informaatiota tiedotusvälineistä kuin aikoinaan saksalaiset Hitlerin vallassaolon aikana.

Putinin perustelut hyökkäykselle tuntuvat harhaisilta: natsien poisto Ukrainasta, Naton uhka Venäjälle Ukrainan kautta, ukrainalaisten olemassaolemattomuus venäläisistä erillisenä kansana ja venäläisten kansanmurha Ukrainassa. Mutta Ukrainan parlamentissa ei edes ole äärioikeistolaisilla edustusta ja maan presidentti Volodomyr Zelenskyi on juutalainen, Nato ei voi uhata muuta kuin hyökkääjää eikä Ukraina edes ollut Naton jäsen, ukrainalaiset ovat itsepintaisella puolustuksellaan osoittaneet heidän haluavan olla oma kansansa, ja venäläisiä siviilejä ei ole joukkotuhottu sen enempää kuin yksittäistuhottukaan Ukrainassa.

Ylen uutisartikkelissa siteerataan osittain ukrainalaistaustaista Taras Kuziota, joka työskentelee tutkijana brittiläisessä Henry Jackson -ajatuspajassa: "Putinin tarinassa ukrainalaiset on vain huijattu uskomaan olevansa ukrainalaisia. Ne jotka eivät hyväksy Venäjän linjaa ovat niin kutsuttuja natseja. Putin sanoo, että samalla tavalla kuin hänen isällään hänellä on nyt kunnia taistella natseja vastaan."

Kuzion mukaan Venäjän tiedotusvälineissä on pitkään luotu kuvaa ukrainalaisista, jotka eivät oikeastaan ole olemassa.

Oma mielipiteeni on, että Putinilla on myös herrakansan johtajan mielenlaatu. Tahto valtaan ja niin pois päin.

Onneksi Ukraina on kuitenkin pärjännyt suurhyökkäyksen alettua sodassa melko hyvin, vaikka liikekannallepano maalla oli myöhästynytkin. Sillä oli ollut aikaa valmistautua vuodesta 2014 saakka, ja se sai jo ennen hyökkäyksen alkamista Yhdysvalloilta tuikitärkeää ja paikkansapitävää tiedustelutietoa. Jonkin verran Ukrainan puolustusvoimat on myös saanut ja saa edelleen lännestä elintärkeää aseapua.

Sodan alussa Ukrainan presidentille Volodomyr Zelenskyille tarjottiin turvapaikkaa lännestä. Mies vastasi, ettei hän tarvitse turvapaikkaa vaan ammuksia. Ja jäi johtamaan maansa puolustustaistelua. Hyvä, että jäi, sillä hallituksen johtajan lähteminen maasta olisi varmaankin suuresti heikentänyt ukrainalaisten taistelumoraalia, ja Venäjä olisi voinut saada valloitettua Kiovan.

Ja sitten muihin aiheisiin.

Nato tai tarkemmin sanottuna NATO on vuonna 1949 perustettu puolustusliitto muinaisen Neuvostoliiton (1922-1991) länsimaille aiheuttaman uhan takia. Naton vastapainoksi Neuvostoliitto perusti sitten Varsovan liiton vuonna 1955.

Lyhenne NATO tulee englannin kielen sanoista North Atlantic Treaty Organization eli suomeksi tiukasti käännettynä Pohjois-Atlantin sopimusjärjestö. Järjestön toinen virallinen nimi on ranskaksi, ja se kuuluu Organisation du traité de l’Atlantique.

Nato on puolustusliitto, eli jos jotain sen jäsenmaata vastaan hyökätään, liiton piirissä katsotaan hyökkäyksen kohdistuvan silloin kaikkiin sen jäsenmaihin, ja yhteisiin toimenpiteisiin ryhdytään.

Nato ei edellytä eikä velvoita jäsenmaitaan liittymään sen jonkin jäsenmaan hyökkäyssotaan.

Naton olemassaolon luoma pelote on toiminut hyvin, sillä sen historian aikana yksikään sen jäsenmaista ei ole joutunut kokemaan toisen maan asevoimien hyökkäystä.

Etelänaapurillamme, veljeskansallamme Virolla ei ole ilmavoimissaan tunnistamiseen tai torjuntaan kykeneviä lentokoneita. Ilmavalvonnasta ja tunnistamisesta vastaavat Nato-liittolaiset parven vahvuisella yksiköllä eli neljä torjuntahävittäjää Liettuasta, jos olen ymmärtänyt oikein.

Viro hoitaa kuitenkin oman leiviskänsä yhteisestä puolustuksesta hyvin, sillä se käyttää puolustusvoimiensa ylläpitoon kaksi prosenttia bruttokansantuotteestaan, mikä on Naton yhteinen suositus.

Jäsenmaiden yhteiset harjoittelut tuovat jäsenmaiden joukkoja yhteen myös joskus.

Suomen valtionjohto korostaa äskettäin julkaistussa selonteossaan, että puolustusliiton "jäsenyys ei velvoittaisi Suomea ottamaan alueelleen ydinaseita, pysyviä tukikohtia tai joukkoja".

Kun Nato vuonna 1949 perustettiin, niin perustajäsenet Norja ja Tanska asettivat jäsenyytensä alkuvaiheessa yksipuolisia rajoitteita jäsenyydelleen. Eli ne eivät rauhan aikana sallineet Nato-joukkojen pysyviä tukikohtia alueilleen. Myöhemmin kiellettiin myös ydinaseiden sijoittaminen. Tämä auttoi olematta ärsyttämään Neuvostoliittoa. Ja tarpeen vaatiessahan maiden eduskunnat ja hallitukset saattoivat niin halutessaan kyllä muuttaa maansa linjaa.

Uusien Naton jäsenmaiden liittymissopimuksiin ei ole myöskään asetettu ennakkorajoituksia.

Kuitenkin, kun Nato 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa laajentui itäiseen Keski-Eurooppaan ja Baltiaan, laajentumispolitiikan lähtökohtana oli, että uusiin jäsenmaihin ei sijoitettaisi ydinaseita eikä pysyviä joukkoja tai tukikohtia.

Myöhemmin eli vuonna 2016, kun Venäjän vaarallisuudesta oli puolustusliiton piirissä tehty uusi arvio, eräisiin Venäjän rajanaapureihin sijoitettiin pysyviä Naton joukkoja. Joukko-osastot on sijoitettu jäsenmaihin niiden omasta pyynnöstä.

Tällainen joukkojen ja kaluston asettelu maksaa selvää rahaa, joten sellaiseen ei ryhdytä kevyin perustein.

Melkein jokainen Euroopan unionin jäsenmaista on myös Naton jäseniä, mistä syystä ei ole ollut tarpeen ryhtyä perustamaan EU:n yhteisiä puolustusvoimia. Vaikka EU:lla on oma turvallisuuspoliittinenkin ulottuvuutensa, se jää kuitenkin kovin vajaaksi, koska melkein kaikkia jäsenmaata puolustaa jo Nato. Siksi Nato on hyvä valinta Suomellekin tänä vaikeana nykyaikana.

Suomen ja Ruotsin puolustusliitto ilman Natoa, vaikka sen solmiminen olisi tosielämässä mahdollistakin, ei voisi toimia kovin hyvin, koska vaikka Ruotsilla on kelvolliset meri- ja ilmavoimat, sen maavoimat sen sijaan ovat vielä tällä hetkellä ala-arvoisen heikot, koska Ruotsi oli takavuosina Neuvostoliiton romahdettua omaan mahdottomuuteensa ajanut maavoimansa alas. Ruotsi on toki viime vuosina pyrkinyt parantamaan tilannetta, mutta kunnolliseen maavoimien tasoon on sillä vielä matkaa.

Putin joka tapauksessa haluaisi Suomen jäävän yksin. Puolustusliitto Naton jäseneksi liittyminen tekee myös kunniaa sotaveteraaneillemme juuri tästä syystä: ei koskaan enää yksin. Suomi hoitaa jatkossakin oman puolustuksensa, mutta puolustusliitto Naton jäsenenä puolustusvoimiemme tukena olisivat ennen kaikkea muuta Naton jäsenmaiden ylivoimaiset ilmavoimat ja laivasto, ja lisäksi saisimme puolustusliitolta arvokasta tiedustelutietoa, eli maallamme ja puolustusvoimillamme olisi parempi tilannekuva.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2022

Olemme melko lailla menneiden aikojen ihmisten syntien ja erehdysten tulosta

Helsingin sanomat -lehden mielipidepalstalla oli julkaistunut kuukausi takaperin Markku Valkosen kirjoitus Kyseenalaiset ja epäonnistuneet veistokset voisi sijoittaa omaan puistoon.

Kirjoittaja esittää, että ideologisista syistä epäsuosituiksi tulleiden patsaiden kaataminen tai tuhoaminen ei ole sivistysvaltion arvoista. Hänen mielestään erityiseen "pastissien puistoon" voitaisiin pystyttää aatteiltaan kyseenalaisia teoksia sekä myös epäonnistuneita veistosjäljitelmiä.

Minua on jonkin verran rassannut tämä kysymys, että varsin monista asioista me länsimaiset ihmiset olemme eri mieltä vain pari vuosisataa sitten eläneiden ihmisten kanssa. Ja syytämme heitä vaikka mistä.

Mutta meidän aikamme ei ole menneisyyden päämäärä. Me emme ole nyt historian lopussa.

Tulevat ihmiset tulevat kritisoimaan meitä, meidän arvojamme ja ideologioitamme. Ja he tulevat kaatamaan meidän pystyttämiämme patsaita. Ja heillä on siihen täysi oikeus.

Mutta emmekö me kaikki kuitenkin melko lailla ole menneiden aikojen ihmisten syntien ja erehdysten tulosta? Synnit ja erehdykset kuuluvat ihmisyyteen. Joskus ne ovat myös melko rankkoja tai jopa traagisia. Ilman jo ammoin kuolleiden ihmisten syntejä ja erehdyksiä meitä ei olisi lainkaan olemassa.

lauantai 16. huhtikuuta 2022

Miksi Perussuomalaiset ottaa ukrainalaiset pakolaiset avosylin vastaan

Tuhannet ja taas tuhannet ukrainalaiset ovat paenneet Suomeen Putinin Venäjän hyökkäystä maahansa. Suomalaiset ovat enimmäkseen ottaneet heidät lämpimästi vastaan, ja ilmeisesti myös nationalistinen puolue Perussuomalaiset. Samaa olen kuullut myös Ruotsin "rinnakkaispuolueesta" Ruotsidemokraateista maahansa saapuneiden ukrainalaispakolaisten suhteen.

Joku voi nyt kysyä, että onko Perussuomalaiset muuttanut linjaansa suhteessa pakolaisiin.

Maahanmuuttokriittisyyden vastustajat ovat monesti syyttäneet maahanmuuttokriittisiä siitä, että nämä suhtautuvat maahanmuuttajiin yhtenä massana ilman eroja. Mutta mielestäni tavalliset maahanmuuttokriittiset ihmiset ovat todellisuudessa aina osanneet erotella maahanmuuton lajeja hyödyllisempiin tai haitallisempiin.

Nämä ukrainalaiset pakolaiset kuitenkin eroavat niistä pakolaisista, jotka ovat saapuneet Suomeen "varsinaisina maahanmuuttajina" (ilmaisu, joka tarkoittaa muslimeita tai ihmisiä, joiden iho on tumma).

Kun "varsinaiset maahanmuuttajat" ovat koostuneet ennen kaikkea nuorista ja usein ylimielisistä asevelvollisuusikäisistä miehistä, niin nämä ukrainalaiset pakolaiset ovat lähinnä naisia ja lapsia eli enemmän turvan tarpeessa.

Esitän lopun tästä tekstistä mahdollisimman tiiviisti.

Ukrainalaiset eivät pidä suomalaisia ali-ihmisinä.

Ukrainalaiset eivät pidä naisia alempina olentoina.

Ukrainalaiset eivät pidä väärin pukeutuneita naisia huonoina naisina, joita saa kohdella miten haluaa.

Ukrainalaiset eivät usko, että suomalaiset ovat näiden vakaumuksen vuoksi ali-ihmisiä.

Ukrainalaiset ovat kiitollisia turvapaikasta.

Joku voi nyt sanoa, että minä yleistän, mutta ihmiskunta on tähän asti selvinnyt hyvin juuri siksi, että sen jäsenet yleistävät. Ne kansanryhmät, jotka eivät ole yleistäneet, ovat kadonneet maailmasta suurella todennäköisyydellä. Mutta sanotaan nyt totuuden ja kohtuuden nimissä kuitenkin, että edellä ilmaisemani epäilyt eivät tietenkään sovi jokaiseen "varsinaiseen maahanmuuttajaan". Taikka ukrainalaiseen pakolaiseen.

Mutta täytyy sanoa tähän vielä, että juutalaisten pelastajana tunnettu tehtailija Oskar Schindlerkin oli, yllättävää kyllä, natsi. Ennen toista maailmansotaa mies oli liittynyt natsi-Saksan tshekkoslovakialaiseen sisarpuolueeseen. Hän vakoili kotimaataan Tshekkoslovakiaa natsi-Saksan hyväksi. Voi mainita, että vakoilusta ei sitten tosin ollut juuri hyötyä, koska Tshekkoslovakia antautui natsi-Saksalle laukaustakaan ampumatta. Mutta Schindler liittyi vielä natsi-Saksaa diktatorisesti hallitsevan Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen jäseneksi.

Ei se, että joku pahan järjestelmän jäsen ei sovi luontevasti osaksi sitä, tarkoita sitä, ettei systeemi olisi mätä.

Suomalaisilla on oikeus turvallisuuteen omassa maassaan.

Ukrainalaiset ovat lähialueelta, joten heihin sopii Perussuomalaisten ajatus lähellä olevien auttamisesta.

Ei ole mikään ihme, että suomalaiset suhtautuvat ukrainalaisiin lähes kuin veljiin ja sisariin, varsinkin, kun Venäjä on nykyään reaalinen uhka myös Suomelle.

Suomi on myös auttanut puolustautuvaa Ukrainaa aineellisesti.

Nationalistit voivat aina tehdä yhteistyötä. Ja toiseksi, muut kuin venäläiset nationalistiset puolueet harvemmin varmaan haluavat Putinia maidensa johtajaksi.

Ukrainalaisten pakolaisten auttaminen maksaa aluksi toki hurjasti. Se on sosiaalivaltion kirous, vaikka sosiaalivaltiosta koituu myös selviä siunauksia kansalaisilleen. Onneksi ukrainalaiset eivät liene kovin pahaa lajia pakolaisiksi.

Heidän tulee opetella suomen kieli, jos asuvat maassamme yhtään pitempää. Se auttaa sopeutumaan ja työllistymään ja muutenkin arkielämässä. Jos yhdistykseeni ukrainalaisia pakolaisia saapuu käymään, otan heidät ystävällisesti vastaan.

Ukraina on eurooppalaiseksi maaksi suhteellisen korruptoitunut. Toivottavasti ukrainalaiset pakolaiset eivät tuota Suomeen lisää korruptiota. Toisaalta heitä kuitenkin on vielä suhteellisen vähän, joten ehkä huoleni on turha.

Toisaalta voisin mainita senkin, että vuodesta 2014 alkaen Ukrainassa on virinnyt Venäjän aggressiivisen käyttäytymisen vuoksi uudenlaista kansalaishenkeä, joka voi merkitä pienempää korruption määrää tulevaisuudessa maan yhteiskunnallisen koheesion lisääntyessä.

Ei ole erityisen inhottavaa sanoa nykyään "kuolema venäläisille hyökkääjille". Tai sanotaan, että se on yhtä inhottavaa kuin se, mitä venäläiset olivat sanoneet vuosikymmeniä aikaisemmin: "Kuolema saksalaisille hyökkääjille".

On vaara, että Suomessa asuviin venäläisiin suhtaudutaan Putinin hyökkäystoimien vuoksi rasistisesti eli leimataan kaikki venäläiset tämän sodan kannattajiksi.

"Putin on kusipää", kannattaakin Suomessa asuvien venäläisten sanoa, jos asiasta tulee puhe.

En tiedä, olenko itse tavallinen suomalainen, mutta luulen, että sellaiset eivät todennäköisesti kykene erottamaan puhuttuja ukrainan ja venäjän kieliä toisistaan. En kyllä minäkään.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2022

En olekaan myöhäisherännäinen puolustusliitto Naton kysymyksessä

Natoa ei ole perustettu hyökkäysliitoksi vaan puolustusliitoksi, ja tähän asti sen olemassaolo on estänyt sataprosenttisen tehokkaasti sotilaallisia hyökkäyksiä sen jäsenmaihin.

Viime aikoina esiin tuotu uusi peruste Natoon liittymiselle on se, että se vakauttaisi tulevaisuudessa Suomen taloutta, kun ihmiset ulkomailla luottaisivat jatkossakin siihen, että Suomi on turvallinen maa, johon voi sijoittaakin.

Kun puolustusliitto Natoon liittyminen tuli nk. yleisten syiden vuoksi aikaisempaa ajankohtaisemmaksi, rupesin ihmettelemään, että olenko minä paljonkin blogeissani tuonut esiin myönteisyyttäni Nato-jäsenyydelle. Ja kuinka aikaisessa vaiheessa. Muisti ei oikein pelannut.

Rupesin käymään sitten läpi blogejani, ja kävi ilmi, etten ole pitänyt asian suhteen kynttilääni vakan alla. Alle olen kolmesta eri blogistani koonnut joitakin Nato-myönteisyyteeni liittyviä julkaisujani. Olen käyttänyt hakusanana ainoastaan merkkijonoa "nato", mutta myös suomen kielen muut taivutukset sanasta mukaan ottamalla löytyisi aineistoa todennäköisesti vielä huomattavan paljon lisää, Oi, siis katso niin halutessasi:

Mullokala seikkailee -siteeraus- ja linkitysblogini:

v. 2014: Halla-aho assosiaatiosopimuksesta Ukrainan kanssa

v. 2016: Nato selvästikin aikoo miehittää jonkin pensaan taikka jonkin lasten hiekkalaatikon

v. 2017: Puolustusliitto NATO:n jäsenet ovat saaneet elää rauhassa

Oi kurjulaiset kultamunat -blogini:

v. 2012: Makarovin poika

v. 2014: Venäjä pois Ukrainasta!

v. 2014: Putin haluaa Suomen ja Ruotsin liittyvän Natoon

v. 2014: Ukrainan-sota ja Venäjän mielettömyys

v. 2014: Suomi, Putinin oma Venäjä ja NATO

v. 2015: Putinin lähipiiriläinen tylytti Suomea oksentamalla paperille ajatuksensa

v. 2019: Vladimir Putin vinkuu Wikipedian "virheellisyydestä"

v. 2022: München, Ukraina ja Putin

Elämän julo piina -blogini:

v. 2021: Venäjän Putin vaatii "konkreettisia sopimuksia", joissa Nato lupaa olla laajentumatta enempää itään

PS. Elämän julo piina -blogistani löytynee myös aimo liuta aiheen kannalta mahdollisesti relevantteja ja mielenkiintoisia merkintöjä hakusanalla "putin".

lauantai 9. huhtikuuta 2022

Nyky-Venäjän eli Putinlandian sananvapaus ja natsit

Putinin Venäjän sananvapaustilanne on nykyään melko pitkälle samanlainen kuin oli ollut natsi-Saksassa (elossa 1933-1945). Tarkoitan tällä sitä, että Putinlandiassa ei saa sanoa mitään Putinin kannan vastaista ainakaan julkisesti, tai joutuu vastuuseen sanomisistaan (nk. sananvastuuteoria).

...Meidän tavallisten ihmisten muuten voi olla vaikea käsittää, miten paljon totalitaristisesti hallituissa yhteiskunnissa, kuten Putinlandiassa, manner-Kiinassa, Pohjois-Koreassa tai edesmenneissä hirmuissa Neuvostoliitossa ja natsi-Saksassa olemassaoleva tiedotusvälineiden epävapaus vaikuttaa siihen, miten tällaisten maiden kansalaiset näkevät maailman. Jos propaganda syrjäyttää tiedon, niin ihminen ei ole silloin ihan kartalla...

Putinlandia muistuttaa natsi-Saksaa myös siinä suhteessa, että siellä on melko pitkälle voimassa johtajaperiaate.

Myöskin ei-toivottujen kansojen demonisointi ja militarismi tekevät natsismista läheistä Putinlandialle.

Putinlandia muistuttaa natsi-Saksaa myös siinä, että se kunnioittaa vain voimaa.

Tasapuolisuuden vuoksi minun varmaankin kannattaa vielä mainita, missä asioissa herra Putin eroaa Adolf Hitleristä. Putinilla ei luultavasti ole pysyviä karkeita rotuennakkoluuloja. Hänen rotuennakkoluulonsa riippuvat sen sijaan täysin siitä, että hän haluaa pysyä vallassa ja levittää valtaansa myös ulospäin. Tästä syystä hän on propagoinut, että Ukrainaa johtavat "natsit". Kun nimittäin hän oli huomannut, etteivät ukrainalaiset halua totella häntä, hänen rotuennakkoluulonsa ohjelmoituivat sellaisiksi, että ukrainalaiset eivät ole enää ihmisiä. Samalla lailla hänen mielestään häntä ja hänen valtaansa vastustavat venäläisetkään eivät ole ihmisiä. Ja toiseksi, Hitler oli uskonnoton ja jopa vihasi kristinuskoa, vaikka puhui jatkuvasti kansan siihen aikaan vielä jossain määrin olemassa olleiden kristillisten tuntojen vuoksi Kaitselmuksesta, kun taas Putin esittää jossain määrin uskottavasti jopa uskovaista ortodoksia.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2022

Microsoft oli testannut Windowsin Resurssienhallinnassa mainospaikkaa

Lukaisin tuossa jokunen viikko sitten Tekniikan maailma -lehdessä julkaistun Tomi Heinvuon kirjoittaman artikkelin Microsoft lisäsi Windows 11:n testiversioon mainospaikkoja, ja se jää toivottavasti vain kokeilun asteelle.

Yhtiö "kokeilee jälleen kepillä jäätä" näyttämällä mainoksia omissa ohjelmistoissaan, tai tarkemmin sanottuna Resurssienhallinnassa. Mainospalkin saisi ilmeisesti pois näkyvistä klikkaamalla ruksia. Tosin se voisi palata jossain vaiheessa takaisin näkymään.

Artikkelin kirjoittaja pitää mainospalkin sijoittamista käytön kannalta näin keskeiseen paikkaan huonona ajatuksena ja toivoo kokeilun jäävän lopulta vain kokeilun asteelle ja rajatussa jakelussa olevan Windows 11:n testiversion ongelmaksi.

Itse taas sanoisin, että monikaan asia ei tekisi minua onnellisemmaksi kuin se, että Windows-käyttöjärjestelmän valmistajan omissa sovelluksissa näkyisi mainoksia. Microsoft voisi sitten jatkossa myydä Windowsista sellaista versiota, jossa ei näy mainoksia.

PS. Vuonna 1995 julkaistusta Windows 95:stä alkaen on Resurssienhallinta ollut tämän niminen suomen kielellä. Aikaisemmissa Windowsin versioissa se oli ollut nimeltään yksinkertaisesti Tiedostonhallinta. Englanniksi eli alkukielellä härpäke on Explorer, ja täytyy myöntää, että tuota nimeä olisi vaikea kääntää luontevasti suomeksi. Mutta mielestäni Resurssienhallinta on joka tapauksessa epäonnistunut nimi sille. Sanokaa minua wanhanaikaiseksi, mutta wanha nimi Tiedostonhallinta olisi ollut ja olisi edelleenkin mielestäni parempi, koska tiedostojen – ja kansioiden – hallinta on härpäkkeessä kaikkein oleellisin osa. Tai niin ainakin minä ajattelen.

keskiviikko 30. maaliskuuta 2022

Mikä laji ansaitsee lintulaudan herkut

Tiede-lehdessä oli julkaistunut Tuomas Aivelon artikkeli Mikä laji ansaitsee lintulaudan herkut.

Itse vastaisin kysymykseen sanomalla, että jokainen laji tietenkin ansaitsee ne. Monen moninaisilla lajeilla on kullakin lintulaudan herkkuihin yhtäläinen oikeus.

Näiden yhtäläisten oikeuksien välillä ratkaisee kuitenkin voima.

Ja etuja on käytännöllisintä ajaa yhdessä toisten kanssa.

Kuka voittaa, se on kysymys.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2022

Venäjä ja fasismi

Italian fasismi syntyi 1910- ja 1920-luvuilla, ja siitä pitäen äärivasemmistolaiset, ennen kaikkea marxistileninistit eli kommunistit ovat haukkuneet monenlaisia vastustajiaan fasisteiksi.

Fasismin tunnus on fasces eli vitsakimppu. Fascesia kantoivat aikoinaan muinaisessa Rooman valtakunnassa liktorit korkeiden viranhaltijoiden edellä merkkinä näiden asemasta. Ja toimivat siinä sivussa myös näiden määräysten toimeenpanijoina sekä henkivartijoina ilmeisesti. Rooman kaupungin ulkopuolella fascesiin oli kiinnitetty lisäksi imperiumin eli käskyvallan merkiksi kirves.

Fasismi vastustaa demokratiaa sekä marxilaisuutta, kannattaa sotilaallisia hyveitä, poliittista väkivaltaa, nationalismia ja korporativistista talousjärjestelmää ja on kriittinen uskonnon suhteen.

Fasismi eroaa hitleriläisestä kansallissosialismista eli natsismista siinä, että se palvoo valtiota rodun, kansan ja verenperinnön sijaan eivätkä rotuopit ole kiinteä osa sitä. Fasismi ei ilmeisesti myöskään kannata valtiollista taidetta.

Neuvostoliittoa diktatorisesti hallinnut kommunistinen puolue tapasi nimitellä hitleriläisiä kansallissosialisteja fasisteiksi, koska kommunistit halusivat painottaa väitettään siitä, ettei natseilla ole oikeaa sosialismia vaan heillä.

Suomalaista Isänmaallista kansanliikettä on myös nimitelty fasistiseksi, vaikka se kannatti demokratiaa eikä poliittinen väkivalta kuulunut sen toiminnan periaatteisiin. Toisaalta valheille perustunut Neuvostoliitto oli ollut myös sitä mieltä, että Suomen puolustusvoimia tukeneet Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -järjestöt olivat olleet fasistisia. Siksi toisen maailmansodan jälkiselvittelyissä Suomi joutui nämä lakkauttamaan.

Espanjassa taas vallan otti aikoinaan kenraali Francisco Franco ja falangistit. Falangistit olivat muuten melko lailla kuin fasisteja paitsi että erosivat siitä siinä suhteessa, että kannattivat ja myös valtiollisesti tukivat roomalaiskatolista kirkkoa.

Putinin Venäjän johto eli Vladimir Putin sekurokratiajunttansa kanssa kannattaa eräänlaista falangismia. Ainoastaan siinä suhteessa se eroaa Francon Espanjan virallisesta ideologiasta, että siinä katolisen kirkon tilalla on Moskovan patriarkaatin alainen osa ortodoksista kirkkoa.

Putin on tavannut haukkua ja haukkuu edelleen diktatorisen valtansa kyseenalaistajia fasisteiksi. Jonkinlaista oksymoroonia siis ilmassa.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2022

On mukava kannattaa nationalismia

On mukavaa kannattaa nationalismia eli kansallismielisyyttä. Itse asiassa riittää, että hyväksyy sen. Jo sekin saa nykymaailman hyvät ihmiset rääkymään.

Ja tämä on hauskaa.

Kaiken nationalismin vastustajat vastustavat myös Suomen vuonna 1917 tapahtunutta itsenäistymistä Venäjästä, koska se oli suomalaisen etnisyyden kansallisen heräämisen, jossa on kysymys nationalismista, hedelmää.

On kivaa hyväksyä nationalismi.

(PS. Olin jokin aika sitten julkaissut tässä blogissani merkinnän tarpeettomasta nationalismin muodosta.)

tiistai 8. maaliskuuta 2022

Epikuros ja tapa erottaa oikeasti tärkeät asiat vähemmän tärkeistä

Epikuros oli kreikkalainen filosofi, joka eli vuosina 341-270 eKr.

Hän oli syntynyt Samoksen saarella, jonne Ateena oli perustanut siirtokunnan. Epikuroksen vanhemmat olivat ateenalaisia.

Lopulta hän päätyi isiensä kaupunkivaltioon Ateenaan vuonna 307, jossa perusti nimeään kantavan epikurolaisten filosofisen koulukunnan saman tien, joka oli aivan hellenistisen ajan alussa.

Epikuros oli omaksunut Demokritoksen ja Leukippoksen kehittämän ajatuksen, jonka mukaan kaikki aine koostuu katoamattomista, jakamattomista ja ikuisesti muuttumattomista hiukkasista. Demokritos kutsui näitä nimellä atomos, "jakamaton".

Fysiikka eli tieto maailman todellisesta toiminnasta oli epikurolaisen etiikan taustalla. Filosofin materialismi johti hyökkäyksiin taikauskoa ja tavallisen kansan jumalia koskeneita uskomuksia vastaan. Epikuros silti piti ajatusta jumalista yhteiskunnallisesti hyödyllisenä asiana.

Filosofi hyväksyi naiset ja orjat koulunsa jäseniksi, mikä oli vallan tavatonta siihen aikaan kreikkalaisten maailmassa.

Epikuros ei kannattanut stoalaisuuden velvollisuusoppia tai sellaista ajatusta, että tuonpuoleisen tai korkeimman hyvän vuoksi tulisi uhrata oma elämänsä.

Tunnetuin asia Epikuroksen filosofiassa on varmaankin hänen koulukuntansa hedonismi, tai väitetty hedonismi.

Tärkeää epikurolaisuudessa ei kuitenkaan ole suurimpien mahdollisten nautintojen haku tai eläminen viettiensä vietävänä.

Vaikka mies kehotti ihmisiä tavoittelemaan nautintoja ja hemmottelua tuntematta syyllisyyttä ja piti sellaista käytöstä jopa moraalisesti hyvänä, hän ei kuitenkaan suosinut liioitteluja, vaan sanoi, että suurin nautinto on kivun puuttuminen. Kaikki muut nautinnot olivat yksinkertaisesti tämän muunnelmia.

Filosofimme kannatti elämäntapaa, jossa ei tavoitella kunniaa, rahaa tai valtaa vaan anonymiteettiä, elämää, jossa nautitaan elämän pienistä asioista kuten ruoasta ja ystävien seurasta.

Epikuros korosti voimakkaasti sitä, että on välttämätöntä pyrkiä riippumattomuuteen kaikista ulkoisista olosuhteista.

Hän jopa opetti, että on pyrittävä elämään erillään valtion toimista ja antauduttava rauhalliseen yksityiselämään. Jopa avioliittoa kannatti hänen mukaansa välttää sen tuomien velvollisuuksien vuoksi.

Epikuroksen filosofiasta minulle tulee mieleen Mark Mansonin mainio kirja Kuinka olla piittaamatta paskaakaan. Mansonin kirjan opetus ei ole se, että pitäisi olla nihilisti tai nihilistinen, vaan se, että pitäisi kyetä erottamaan toisistaan oikeasti tärkeät asiat vähemmän tärkeistä.

Näiden kahden ajattelijan ajatusmaailmoissa on mielestäni jotain samaa.

Minusta "puhdasoppinen" epikurolaisuus voisi olla eräänlainen tie onneen.

Epikuros piti filosofista kouluaan eläessään Ateenassa, jonka valtiomuoto oli eräänlainen suoran demokratian muoto, vaikka tosin naispuoliset jätettiiin äänioikeuden ja poliittisen vaikuttamisen ulkopuolelle. Myös orjat jätettiin asiassa rannalle. Ateenan demokratia oli myös välitön, koska kansalaisia oli sen verran vähän, että kaikki miespuoliset asevelvollisuutensa suorittaneet kansalaiset mahtuivat äänestämään samaan paikkaan Pnyks-kukkulalle.

Jos ketään kiinnostaa, niin Ateenassa henkilöä, jota politiikka ei kiinnostanut, kutsuttiin idiootiksi (idiōtēs).

Epikuroksen maailman pauhuista vetäytymisen ajatus on minusta samalla kuitenkin hieman epäsosiaalinen. Itse kannatan ajatusta, että ihmisen tulee olla valtiossa hyvä kansalainen. Tämä merkitsee minulle sitä, että ihminen on ainakin minimaalisessa määrin kiinnostunut politiikasta, yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja demokratiasta ja yhteisestä hyvästä ja pyrkii elämään kaikkien kohtuullisten lakien mukaan ja olemaan astumatta liiemmin muiden valtakunnan asukkaiden ja varsinkaan kansalaisten varpaille.

Myöskin Epikuroksen asenne, että pitäisi irrottautua avioliitosta ja sukupuolisen liiton instituutiosta, tuntuisi sopivan parhaiten aseksuaaleille. Tosin Epikuroksen asenteen tekee hiukan ymmärrettävämmäksi se, että Ateenassa tuohon aikaan avioliitto oli olemassa oikeastaan vain lasten siittämistä ja kasvattamista varten. Omaa puolisoa ei tarvinnut eikä välttämättä pitänytkään rakastaa. Miespuoliset kansalaiset hankkivat isommat huvinsa yleensä perheen ulkopuolelta joka tapauksessa.

Joskus on ihmisen hyvä hieman mennä epämukavuusalueelleenkin.

Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta mielestäni on hyvä harrastaa jonkinlaista tervettä tasapainottelua elämän pauhuista irrottautumisen ja poliittisen ja sosiaalisen osallistumisen välillä.

maanantai 28. helmikuuta 2022

Ruotsin ja Slovakian välinen jääkiekko-ottelu

Yhtenä lauantaina joku viikko takaperin vanha toverini (eri puolue) herra J ei taaskaan saanut suoratoistopalvelua toimimaan yhteistyössä Google Chromecastin kanssa tavanomaisten lauantaivieraideni ollessa kylässä kämpilläni. Rupesimme sitten katsomaan normaalia televisiota. Ja nämä tyypit päättivät kanavasurffailtuaan, että katsotaan Ruotsin ja Slovakian välistä jääkiekko-ottelua. He äänestivät siis minut kumoon.

Se oli minulle yhtä tuskaa. Siis sen katsominen. Onneksi alkoholi hiukan helpotti oloa. Yritin kovasti olla puolueeton ja olla irvimättä Ruotsia. Slovakia voitti ottelun 4-0.

Jotain sattui ilmeisesti sitten myöhemmin. Nimittäin seuraavana päivänä yhdistykseni Discord-palvelussa olevassa "huoneessa" eräs tuttu nainen oli lausunut: "Jukka Jalonen on vaan niin täydellinen valmentaja... hän saa miehet pelaamaan..."

Itse en voi sietää tällaista nationalismia, joka oli villinnyt kolmea vierastanikin edellisenä päivänä. Enimmäkseen siis kannattivat Suomea silloinkin, kun Suomi ei ollut samanaikaisesti pelaamassa. Eva Biaudetin pitäisi sanoa jotain tällaista vastaan.

Tällaisen nationalismin suhteen olen varsin autisti.

Niinpä lausuin vastauksena tuohon: "Jukka Jalonen my ass."

Vähän myöhemmin lisäsin vielä: "Hirveää nationalismia!!!1!"

Olisi hyvin voinut käydä niin, että kukaan ei enää myöhemmin sen päivän aikana olisi lausunut minulle palvelussa sanaakaan.

Mutta kävi kuitenkin niin, että sama henkilö, jolle olin yllä olevan lausunut, tuli kanssani hölöttämään klo 21.59 joksikin aikaa. Keskustelimme mm. lentomatkustamisen turvallisuudesta. Kuitenkaan muita ei näkynyt.

terveisin nimimerkki Vain liberaaleja nationalisteja äänestävä

perjantai 25. helmikuuta 2022

München, Ukraina ja Putin

Eilen torstaina 24. helmikuuta Jeesuksen vuonna 2022 Putinin omistama Venäjä aloitti hyökkäyksensä Ukrainaan. Pari päivää aikaisemmin Putin ja hänen Venäjänsä olivat virallisesti tunnustaneet Itä-Ukrainan "kapinallisalueiden" itsenäisyyden Ukrainasta.

Vuonna 2014:han Venäjä oli Ukrainalta vuokraamassaan Sevastopolin laivastotukikohdassa olleilla sotilaillaan valloittanut Krimin niemimaan. Myöhemmin herra Putin oli järjestänyt siellä "kansanäänestyksen" liittymisestä Venäjään, jonka tulos oli "luonnollisesti" ollut se, että Krim liitetään Venäjään. Venäjä myös alkoi tukea kapinallismielisiä Itä-Ukrainassa. Ilmeisesti myös Venäjän asevoimien sotilaita mukaan lukien panssarivaunuja ja muuta kalustoa osallistui sotaan Ukrainaa vastaan.

Venäjä on taatusti ainoa maa maailmassa, jossa sotilaat voivat lomalla ollessaan ottaa varikolta panssarivaunun ja huristella sillä rajan yli sotimaan veljeskansan maata vastaan.

Mutta, Ukraina oli siihen aikaan täysin valmistautumaton sotaan, joten sekä Venäjä että Ukraina näyttelivät, ettei Putin Venäjineen ollut ryhtynyt sotaan Ukrainaa vastaan.

Kuvaavaa on, että Krimin niemimaan Venäjään liittämisen jälkeen Venäjällä muutettiin lakia sellaiseksi, ettei jatkossa yksikään Venäjän alue voisi äänestää toiseen maahan liittymisen puolesta.

Mutta nyt siis Venäjä oli aloittanut täysin avoimen sodan Ukrainaa vastaan. Joka puolelta, mukaan lukien Krimin niemimaa ja Valko-Venäjä, Venäjän asevoimat iskivät Ukrainan kimppuun. Muun ohella myös Ukrainan pääkaupunkia Kiovaa pommitettiin. Satamat vallattiin tai saarrettiin.

Rauha on tärkeä asia. Kukaan ei halua sodan hyökyjen vyöryvän omien rajojen yli.

Münchenin sopimus oli vuonna 1938 solmittu sopimus Tšekkoslovakian sudeettialueen luovuttamisesta natsi-Saksalle. Münchenin konferenssi pidettiin ja sopimus allekirjoitettiin 29.–30. syyskuuta sinä vuonna. Paikalla olivat Adolf Hitlerin edustama Saksa, Neville Chamberlainin edustama Yhdistynyt kuningaskunta, Édouard Daladierin edustama Ranska sekä Benito Mussolinin edustama fasistinen Italia.

Kammottava kokonaisen sukupolven miehiä ruhjonut ensimmäinen maailmansota oli vielä ihmisillä tuoreessa muistissa. Siksi Münchenin sopimuksen aikaansaamista tervehdittiin laajoissa piireissä ilolla. On ikonista, kuinka Chamberlain palasi kotiin heiluttaen lappusta ja ilmoittaen: "Rauha meidän aikanamme!"

Tšekkoslovakian saksankieliset asukkaat asuivat ennen kaikkea sudeettialueella. Mutta myös maan rajalinnoitukset sijaitsivat alueella. Niinpä sopimuksen seurauksena natsi-Saksan oli varsin helppo ottaa ja liittää myös tynkä-Tšekkoslovakia alueeseensa.

Putinin virallinen Venäjä oli suuttunut siitä, että Ukraina oli halunnut lähestyä Euroopan unionia ja puolustusliitto Natoa. Putinin mielestä maan länsisuuntaus oli ja on uhka Venäjälle. Vaikka oikeasti Ukrainan länsisuuntaus on uhka ainoastaan Putinin kyvylle ja mahdollisuuksille alistaa se. Jos Ukraina olisi osa Natoa, hyökkäys Ukrainaan olisi ollut hyökkäys koko puolustusliittoa vastaan. Ja EU-jäsenyyskin antaisi tiettyä ulkopoliittista selkänojaa, jonka avulla vastustaa Putinin painostusta ja uhkailuja.

Nato on ollut varsin onnistunut valinta sen jäsenmaille. Yhteenkään Naton jäsenmaahan ei yksikään maa ole koskaan sen historian aikana hyökännyt

Naton jäsenmaiden velvollisuuksiin ei muuten kuulu auttaa sotilaallisesti sellaista jäsenmaata, joka on aloittanut hyökkäyssodan kolmatta maata vastaan.

Vuonna 2008 Venäjä oli hyökännyt Georgiaan. Vuonna 2014 se oli tehnyt rajoitetun sotilaallisen haltuunoton Ukrainassa, ja eilen se oli aloittanut avoimen sotilaallisen hyökkäyksen maahan.

Monilla Neuvostoliitosta irtautuneilla sekä Neuvostoliiton alistussuhteesta irtautuneilla mailla oli ollut 1990-luvun alussa kiire järjestää puolustuksensa kuntoon. Nämä maat eivät halunneet olla enää Venäjän taikka sen suurversion alistamina. Niinpä oli luonnollista perustaa sotilaallinen turvallisuutensa liittoutuneena puolustusliitto Naton suojissa.

Georgia ja Ukraina eivät kumpikaan ole Naton jäseniä. Siksi Putinin Venäjän oli helppo hyökätä näihin maihin.

Putinin Venäjä hyökkää ainoastaan sellaisiin maihin, joihin se uskaltaa hyökätä.

Nyt olisi Suomelle oikea hetki hakea puolustusliitto Naton jäsenyyttä. Enemmistö suomalaisista oli muuten tammikuussa kannattanut Suomen jäsenyyttä Natossa, mikäli Venäjä aloittaa avoimen sodan Ukrainaa vastaan.

Putin ja hänen Venäjänsä ovat ainakin turmelleet nyt vuosikymmenien ajaksi näiden veljeskansoina toisiinsa suhtautuneiden kansojen suhteet. Putinin kuoltua kestänee ainakin puoli vuosisataa ennen kuin Ukrainan voi kuvitella suhtautuvan Venäjään ja venäläisiin mutkattomasti ja ystävällisesti. Mutta sekin riippuu täysin Putinin jälkeisen Venäjän toimista.

Venäjä on fasistinen maa ja Putin jonkinlaisena arkkikonservatiivina esiintyvä autokraatti. Välttämättä hänellä ei silti ole minkäänlaista muunlaista ideologiaa kuin oman vallan ja maallisen mammonan suojelu. Korkeintaan siihen voi lisäksi lukea kuuluvaksi myös "Venäjän suuruuden", mutta luulisin, että sekin olisi sitten alisteinen em. ideologian osille.

Tosin on hyvinkin mahdollista ja jopa ehkä todennäköistä, että Putinista on tullut harhainen isoisä.

Mutta, joka tapauksessa, Putinin Venäjä oli äskettäin vaatinut vastauksia reaalipoliittisiin kysymyksiinsä. Oma vastaukseni sille voisi kuulua seuraavalla tavalla, ja uskon, että vastaukseni on täynnä realismia: "Me uskomme Naton rauhantahtoisuuteen. Me emme usko Venäjän rauhantahtoisuuteen."

Mukavaa muuten, että Ukraina on vuoden 2014 jälkeen ilmeisesti jonkin verran onnistunut parantamaan asevoimiensa valmiutta vastata sotilaallisiin aggressioihin. Toivottavasti Ukraina pärjää. Kansojen itsemääräämisoikeutta kannattavien maiden olisi hyvä auttaa maata puolustautumisessa edes (mittavalla) materiaalisella avulla. Ja perusteellisilla vaikuttavilla lisäpakotteilla Putinin Venäjää vastaan. Ilmeisesti joitain päätöksiä tämän asian suhteen on jo tehty.

Aggressiiviset diktaattorit tulee pysäyttää.

Täytyy muuten antaa lopuksi eräille länsivalloillekin satikutia. Budapestin sopimuksessa vuonna 1994 Venäjä, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat olivat taanneet Ukrainan itsenäisyyden ja rajat. Ukraina luovutti sopimuksen myötä ydinaseensa Venäjälle. Kun Venäjä oli aloittanut aggressionsa Ukrainaa vastaan vuonna 2014, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat eivät lähettäneet sotilaita sopimuksen rikkojaa vastaan. Tämä ei ollut kovin hienoa, ja ne rikkoivat täten itsekin osaltaan sopimusta vastaan.

keskiviikko 23. helmikuuta 2022

Kirjaesittely: Trevor Noah: Laiton lapsi – värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa

Trevor Noah on eteläafrikkalainen koomikko ja juontaja. Hänen syntymävuotenaan 1984 Etelä-Afrikassa oli vielä voimassa vuodesta 1948 alkaen käyttöön otettu raju rotuerottelujärjestelmä, joka määritteli ei-valkoiset ali-ihmisiksi. Vaikka jonkinlaista rotuerottelua oli harjoitettu maassa jo aikaisemmin valkoisten hyväksi, niin Kansallispuolueen saatua vallan rotuerottelusta rakennettiin kokonainen yhteiskuntajärjestelmä.

Valkoiset olivat siis hierarkiassa korkeimmalla, ja vain heillä oli tasavallassa äänioikeus. Sitten olivat intialaiset ja värilliset. Värillisiksi kutsuttiin sekarotuisia valkoisen ja mustan jälkeläisiä. Alimmaksi oli määritelty mustat ja khoisan-kansojen edustajat. Khoisanit luettiin ilmeisesti mustiksi varsinaisten mustien lisäksi. Mustiksi määritellyille oli määritelty Etelä-Afrikan sisällä omat "kotimaansa", nk. bantustanit, jotka olivat muodollisesti itsenäisiä mutta riippuvaisia Etelä-Afrikasta, jolle tuottivat halpaa työvoimaa. Yleensä mustiksi luetut eivät saaneet mitään korkeampaa koulutusta myöskään.

Vuoden 1993 vapaisiin ja yleisiin vaaleihin rotusortohallinnon olemassaolo lopulta päättyi.

Trevor Noah kirjoitti aikuisiällä kirjan Born a Crime, joka julkaistiin vuonna 2016. Suomeksi kirja julkaistui vuonna 2020 nimellä Laiton lapsi : värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa. Hän kertoo siinä, millaista hänen elämänsä oli ollut lapsena ja nuorena kotimaassaan.

Mutta sitten itse kirjan tarinaan. Noahin xhosa-kansaan kuuluva äiti Patricia Nombuyiselo oli päättänyt panna valkoista miestä; kyseessä oli tuttu sveitsinsaksalainen ei-rasistinen mies nimeltä Robert.

Tällainen oli Etelä-Afrikassa tietenkin laitonta. Äidille olisi käynyt, että isä ei olisi ollenkaan osallistunut lapsensa elämään, mutta isä pyrki olemaan osa sitä niin hyvin kuin niissä olosuhteissa pystyi.

Noahia hänen äitinsä joutui hänen sekarotuisuutensa vuoksi piilottelemaan viranomaisilta suuren osan hänen lapsuusiästään.

Laiton lapsi piirtää mainion kuvan Trevor Noahin äidistä Patriciasta, joka varsin tarmokkaasti ja vitsaa säästämättä piti huolta lapsestaan ja ajoi tätä eteenpäin yhteiskunnassa. Mainittava on, että Patricia opetti osaamansa kielet, mukaan lukien englannin, pojalleen, ja muita kieliä Trevor oppi sitten kaduilla.

Kirjoittaja oppi englantia, afrikaansia, zulua, xhosaa, tswanaa, tsongaa ja jonkin verran saksaakin.

Trevorin elämä oli lapsena ja nuorenakin köyhää ja jossain määrin kurjaakin, mutta ei koskaan toivotonta. Siitä hänen äitinsä piti huolen.

Mies omaksui neekereiden kulttuurin, mutta pärjäsi hyvin valkoistenkin kanssa, koska tunsi näiden kulttuurin ja tavat.

Trevor oppi elämässään myös sen, että kieli ylittää ihmisten väliset raja-aidat.

Lapsena kirjoittaja oli ollut varsin villi mutta hyvin utelias uusien asioiden suhteen.

Olin tavannut viime vuosina katsoa televisiosta miehen vanhemmilla päivillään aloittamaa yhdysvaltalloissa pidettävää showta Daily Show with Trevor Noah, jonka nimi koronapandemia-aikana muuttui muotoon Daily Social Distancing Show with Trevor Noah, eli ohjelmaan tuotiin mukaan sosiaalisen etäisyyden pitäminen. Tällöin ohjelmastudiossa oli samanaikaisesti vähemmän väkeä. Ohjelma sai minut kiinnostumaan Noahin kirjasta.

Laittoman lapsen perusteella en saanut miehestä missään määrin kuvaa kusipäänä tai edes idioottina.

Kirja on hyvin kirjoitettu, ja sitä saattoi hyvin lukea siitä huolimatta, että kirjoittaja kertoi paljon elämänsä, ja äitinsä elämän, traagisemmistakin puolista. Elämäntarina soljui mukavasti.

Huomaa, että mies on humoristi, kun oli saanut elämäkerralliseen kirjaansakin sisällytettyä myöskin melko hauskaa kamaa. Ja traagisissakin asioissa voi nähdä huumoria. Minulla olikin usein varsin hauskaa kirjaa lukiessani.

Pääkaupunkiseudun kaupunginkirjastot muuten olivat kohdelleet Laitonta lasta bestseller-kirjana, eli saadakseen sen lainaan oli pitänyt melko pitkään odotella lainausjonossa. Se on edelleen melko lainattu kirja mutta nykyään sen saanee varauksen tehtyään jo suhteellisen pian lainattua.

Eräs kaverini oli suositellut, että minä katsoisin Ylen Areenasta Ihmisen kaupunki -dokumenttisarjan (engl. alkup. The Life-Sized City) Kapkaupunkia käsittelevän jakson, jotta saisin vähän lisäperspektiiviä asiaan. Katsoin sen. (Jakso on Areenassa nähtävissä vielä kuukauden päivät.)

Ohjelmasta näki sen, että kehitys on rotusorron jälkeisessä Etelä-Afrikan tasavallassa vielä kehittymässä. Puutetta ja köyhyyttä on maassa vielä paljon. Mutta toivo ei ole menetetty.

Mitä tulee Laittoman lapsen sisältämään hauskaan aineistoon, niin voin tässä lopussa varmaan tuoda esiin yhden sattumuksen, joka Trevor Noahille oli elämässään tapahtunut. Kerron asiasta tässä omin sanoin:

Trevor Noah oli teini-ikäisenä aloittanut uransa myymällä piraatti-CD-musiikkilevyjä. Jossain vaiheessa hän laajensi sitten liiketoimintaansa ryhtymällä myös tiskijukaksi.

Mutta hän huomasi, että yleisö ei välttämättä osannut tanssia uusien kappaleiden soidessa.

Niinpä hän palkkasi joukon tanssijoita. Näistä yksi oli erityisen taitava. Tästä tuli tanssiryhmän tähti ja vetäjä.

Päätanssijan nimi oli Hitler.

Miestä aina kannustettiin huutamalla "Go Hitler!".

Trevor Noahin liiketoimet aikaa myöten laajenivat. Häntä pyydettiin jopa valkoisten esikaupunkeihin.

Kerran hänet pyydettiin juutalaiseen kouluun.

Keikalla siellä kaikki meni hyvin siihen saakka, kun päätanssijan vuoro tuli.

Yleisö meni täysin hiljaiseksi ja jäykäksi.

Paikallinen nainen tuli ja vetäisi töpselin seinästä.

Ja Trevor Noahin ja tämän välille sukeutui riita. Kummankin mielestä toinen oli rasisti. Noah näki tuon juutalaisen naisen vain yhtenä valkoisista. Ja hän sanoi naiselle, että Nelson Mandelan ansiosta me voimme tehdä ihan mitä haluamme.

Etelä-Afrikassa eivät valtaapitävät valkoiset olleet huomanneet kovin tarkasti selittää mustille, mikä Adolf Hitler oli ollut miehiään. Ja koska sodan aikana valkoiset olivat jopa halunneet mustia mukaan Hitlerin vastaiseen sotaan, monet mustat päättelivät tästä, että Hitler on jotenkin erityisen voimallinen hahmo. Ja saattoivat antaa sitten lapsilleen sellaisiakin nimiä kuin Hitler.

Trevor Noah sanoo kirjassaan, että eivät mustat miettineet yleensäkään kovin tarkasti, millaisia länsimaisia nimiä lapsilleen antoivat. Omakielisiä nimiä he sen sijaan miettivät tarkasti. Niillä piti olla jokin erityinen merkitys.

Mustassa Afrikassa tunnettiin enemmän muita, valkoisten Afrikassa suorittamia, kansanmurhia. Hitlerin ja natsien Euroopassa suorittamat olivat tuntemattomampia.

PS. Aiheeseen jotenkin liittyen, voit niin halutessasi käydä lukemassa yli viisi vuotta vanhan blogimerkintäni Mitä mieltä minä olen neekereistä.

...

PS. 23.5.2022: Julkaisen aikaa myöten kolme siteerausta kirjasta siteerausblogissani. Kaksi niistä on tässä: Mitä rotujen sekoittuminen tekee institutionalisoituun rasismiin perustuvissa yhteiskunnissa; Apartheidin aikaisessa Etelä-Afrikassa kiinalaiset luokiteltiin mustiksi mutta japanilaiset valkoisiksi.

keskiviikko 16. helmikuuta 2022

Voisin kannattaa kuolettavan tylsää sosiaalisen median yhteisöpalvelua

Facebook on kaupallisten periaatteiden mukaan toimiva hirvittävän suosittu sosiaalisen median yhteisöpalvelu.

Facebookin ja esimerkiksi lyhytviestipalvelu Twitterin algoritmit on ohjelmoitu suosimaan kuohuttavinta ja sitä myöten keskustelua herättävintä sisältöä.

Samalla algoritmit suosivat salaliittoteorioita ja disinformaatiota. Ja siksi ne leviävät meemien tavoin, tai kun koronaviruspandemia on vielä päällä, niin yhtä hyvin voidaan sanoa, että virusten tavoin.

Facebook myös tekee ihmisiä jossain määrin henkisesti riippuvaisiksi "tykkäyksistä", joita palvelun käyttäjät voivat tehdä toistensa julkaisuille.

Onkin sanottu, että koko Facebook perustuu hyvin pitkälti nimenomaan huomiohuoraamiseen.

Koska Facebook on voittoa tuottamaan pyrkivä liikeyritys, sen ei kuitenkaan kannata ruveta säätelemään kovin voimakkaasti sisältöjä, joita ihmiset julkaisevat palvelussa. Siinä nimittäin sulaa voitto.

On kuvaavaa, että yhtiö – nykyään se on nimeltään Meta –  on pyrkinyt vaikenemaan kuoliaaksi sen itsensä tilaaman tutkimuksen tulokset, että palvelun käyttö aiheuttaa masennusta ja riittämättömyyden tunnetta nuorille ja varsinkin nuorille naisille, kun he vertailevat itseään toisiin ihmisiin.

On järkevää sanoa, että Facebookin käyttäjät eivät ole Metan asiakkaita, vaan maksavat mainostajat. Näiden ehdoilla koko palvelua viime kädessä kehitetään.

En pidätä hengitystä odottaessani Facebookin parantumista, mutta seuraavassa joitakin ajatuksia siitä, millainen olisi minun mieleni mukainen sosiaalisen median yhteisöpalvelu.

Minä olen muuten yrittänyt blogijulkaisuissani olla aina maltillinen ja jossain määrin myös sosiaalisen median yhteisöpalveluissa, joita olen käyttänyt. En ole pyrkinyt kuohuttamaan. Paitsi että ehkä pari kertaa olen. En ole täydellinen.

Kannatan ehdottomasti sellaista, että sosiaalisen median yhteisöpalvelun algoritmit suosisivat vähemmän kuohuttavia julkituloja. Tällainen varmaankin johtaisi parempaan lopputulokseen koko maailman kannalta. Kannatan oikeastaan sitä, että palveluiden algoritmit suosisivat tylsää sisältöä. Niin, ja söpöjä kissa- ja muita eläinvideoita tarvitaan lisäksi silti aina, vaikka ne eivät olisi tylsiä, koska ne ovat melko harmittomia.

Kannatan myös sellaista, että sosiaalisen median yhteisöpalvelun ei tulisi toimia samanmielisten kaikukoppana. Niiden ei pidä tukea ihmisten kuplaantumista. Palveluiden ei minusta tulisi hirveän paljon oletuksena suositella juuri ao. käyttäjälle "eniten sopivaa" sisältöä.

Kannatan sitä, että oletuksena palvelun käyttäjän julkaisut olisivat julkisia. Kuitenkin kannatan myös sitä, että palvelussa tulisi voida erikseen määrittää, haluaako julkaisunsa näkymään vain valituille henkilöille, kaikille palvelun käyttäjille taikka olevan myös WWW:n hakupalveluiden indeksoitavissa. Jokaisella julkaisulla tulee olla oma internet-osoitteensa, jotta sen voi halutessaan jakaa myös palvelun ulkopuolelle.

Kannatan "tykkäysten" piilottamista niiden kohteelta, ettei niihin tule himo.

Kannatan sitä, että sosiaalisen median yhteisöpalvelussa on mahdollista julkaista pitkiä viestejä.

Kannatan sellaista, että kukaan ei voisi ryhtyä palvelussa toisen "kaveriksi", vaan jokainen vain tilaisi sellaista sisältöä, mitä haluaisi.

Kannattaisin sellaista, että palvelussa olisi mahdollista luoda yritykselle, yhdistykselle ja yhteisölle sivuja sekä myös fanisivuja.

Kannatan myös sitä, että sosiaalisen median yhteisöpalvelu ei tukisi äänestäjien johtamista harhaan. Palveluun tarvittaisiin siis faktojentarkistusta.

Mutta en kannata sellaista, että lainsäädännöllä sosiaalisen median yhteisöpalvelut pakotettaisiin tukemaan "totuutta". Jos lainsäädännöllä ne sellaiseen pakotettaisiin, niin tosiasiassa vallassaolijat silloin määräisivät, mikä on "totuus". Politiikassa on paljon normatiivista tai sellaista, mihin liittyy normatiivisuus. Arvoasioissa ei voida todeta sitä, mikä on "totuus". Arvoasiat ovat uskontoa ja ennakkoluuloja, vaikkakin välttämättömiä sellaisia.

Mielestäni käyttäjien sananvapauden tulee mahdollisimman pitkälle säilyä palvelussa.

Kannatan sitä, että sosiaalisen median yhteisöpalvelussa tulee olla sallittua kaikkien pyhien asioiden arvostelemisen ja pilkkaamisenkin, on sitten kysymys pyhistä teksteistä, pyhistä uskomuksista, pyhistä ihmisistä, pyhistä profeetoista tai henkilöhahmoista, jumalista tai Jumalasta tai pyhistä arvoista taikka uskonnollisesta lainsäädännöstä. Sama pätee tietenkin yleisemmin politiikan ilmiöihinkin.

Kannattaisin kuitenkin sellaista, että kaikkein kammottavin sisältö olisi kiellettyä. Tarkoitan sisältöjä, joihin sisältyy väkivallalla uhkailemista, terrorismin tukemista, lapsipornoa, kostopornoa tai "doksausta" eli toisten ihmisten henkilötietojen luvatonta jakelemista julkisuuteen.

Jotta sosiaalisen median yhteisöpalvelu voidaan järjestää kaikilta osin toimivaksi, se tarvitsee myös palkattuja työntekijöitä.

Joten kannatan sitä, että palvelu olisi mainosrahoitteinen. Toisaalta kaikkien mainosten tulee olla palvelussa vähemmän silmille pomppaavia sekä myös ja ennen kaikkea täysin kohdentamattomia. Mainosten kohdentamattomuus tuo palvelulle vähemmän rahaa, mutta säilyttää käyttäjien yksityisyyttä.

Ja mainoksilla varmistetaan myös se, ettei MeWe-palvelun tyyliin tarvitsisi mainostaa käyttäjille vähän väliä maksullista premium-versiota palvelusta. Sellainen palvelun käyttäytyminen häiritsee minua enemmän kuin kohdistamattomat mainokset.

Palvelun kännykkäsovelluksessa voisivat tosin ärsyttää mainokset enemmän, jos ne vievät ruudusta turhan suuren tilan, kuten todennäköisesti vievät, mutta sen kanssa täytyisi vain elää.

Kannatan sitä, että palvelu tulee rakentaa teknisesti sellaiseksi, ettei kukaan, erityisesti rikolliset ja mainostajatahot, kykenisi koneellisesti imuroimaan palvelun syvyyksistä käyttäjien profiilien tietoja.

Palvelun tai tuotteen mainostamisen yksityisviesteissä tulisi olla kiellettyä.

PS. Olen käyttänyt elämäni aikana sosiaalisen median yhteisöpalveluista Facebookia, Diasporaa ja MeWe:ä. Kaksi jälkimmäistä puolustavat käyttäjien yksityisyyttä. Nykyään käytän näistä vain Diasporaa, ja sekin toimii minulla nykyään ainoastaan eräänlaisena arkistona, kun palvelussa ei ole enää mukana kavereitani aktiivisina käyttäjinä. Lyhytviestipalveluista olen joskus kokeillut Twitteriä ja Gabiä.