keskiviikko 18. toukokuuta 2022

Fairphone, Reilun kaupan puhelin hankittu

Olin jo pitemmän aikaa pohtinut sellaista, että voisin hankkia puhelimekseni jossain vaiheessa alankomaalaisen Fairphone-yhtiön puhelimen, joka jollakin lailla tavallaan edustaa Reilua kauppaa.

Fairphone on siis Android-älypuhelin, mutta sen valmistuksessa on edistyksellistä ja raikasta henkeä. Se on mahdollisimman pitkälle valmistettu ympäristöä ja työntekijöiden oikeuksia kunnioittaen, ja se on rakenteeltaan sillä lailla modulaarinen, että monet sen osat voi käyttäjä itse vaihtaa. Se saa myös varsin pitkään päivityksiä, eli puhelimen  elinkaari on pitkä, jos ei sitä itse riko, ja valmistajan sivuilla ajoissa rekisteröimällä ostamansa puhelimen saa lisää takuuaikaa sille.

Vuonna 2021 eräs hyvä kaverini nimeltä Lasse oli kertonut vaihtavansa osittain Applen tuotteisiin niiden pitkän käyttöiän ja suhteellisen luotettavuuden vuoksi. 

Sain tästä sitten herätteen siihen, että rupesin suunnittelemaan Fairphone-puhelimen ostoa. Vuoden 2021 syksyllä Fairphone 4 -julkaistiin, ja Suomessa ainoa operaattori, joka sitä myy, on Elisa. Ensin Elisa myi puhelinta vain yritysasiakkaille, mutta sitten saivat lopulta yksityisasiakkaatkin vuoronsa. Koska omistamani Nokia 6.2 oli tuleva saamaan vielä jonkin aikaa päivityksiä, päätin toistaiseksi odottaa ennen kuin vaihtaisin.

Vuoden 2022 keväällä olin tehnyt havainnon, että Elisan sivuilla Fairphone-puhelimet alkavat olla vähissä. Ja kun tein myös havainnon, että ei ole mitään hajua siitä, milloin tulee seuraava puhelimen versio ulos, alkoi olla kiire.

Niinpä menin ja tilasin torstai-iltana 7.4.2022 Fairphone-puhelimen. Kalliimman ja paremman version vihreällä värityksellä. Puhelin maksoi selvästi alle 700 euroa. Valitsin maksusuunnitelmaksi, että maksan sen hinnan pois 12 kuukaudessa.

Puhelimessa on 256 gigatavua massamuistia ja kahdeksan gigan verran käyttömuistia. Käyttöjärjestelmänä on (näin aluksi) Android 11. Lisäksi se on 5G-yhteensopiva puhelin, mikä tuntuu luonnolliselta tässä hintaluokassa.

Maanantaina 11.4. kävin hakemassa uuden puhelimeni R-kioskilta.

Näin minulla meni puhelimen käyttöönoton kanssa:

En heti aluksi pistänyt sisään SIM-korttia ja muistikorttia. Sen sijaan käynnistettyäni puhelimen toimitin sen käyttökuntoon kämpässäni olevan langattoman Wifi-yhteyden avulla.

Pistin kännykän hakemaan pilvestä varmuuskopiot, ja kaikki meni mukavasti. Wanhat sovellukseni tulivat kaikki asennetuiksi automaattisesti. Uutena automaattisesti asennettuna sovelluksena puhelimessa oli Ääninauhuri.

Olin luullut Fairphonessa olevan nk. puhdas Android, kuten Nokia 6.2:ssakin. Jotenkin arvostan sitä, ettei puhelimen valmistaja pistä kännykkään kaikkea omaa räynäänsä. Vaikka toki voi jokainen toivoa, että valmistaja myös mahdollisimman hyvin optimoisi puhelimen. Mutta kävi ilmi, että puhelimessa oleva Androidin versio onkin muokattu. Joku Googlen sovellus oli asiasta maininnut. Puhelimen käyttöjärjestelmä tosin näyttää ja vaikuttaa erittäin paljon puhtaalta Androidilta.

Puhelin pyysi alussa myös valitsemaan hakukoneen. Valitsin siksi yksityisyyttä kunnioittavan DuckDuckGo:n, josta käytän diminutiivisesti itse keksimääni suomenkielistä nimitystä Ankatin. Ankattimen mukana tuli puhelimeen Ankattimen weppiselain, josta sain eräitä arvokkaita virikkeitä, joista kerron joitakin kuukausia myöhemmin.

Latasin puhelimelle sovelluspäivitykset sekä laitoin sen tekemään järjestelmäpäivitykset. Kaikki meni mukavasti.

Koska olin Lasselle kertonut sähköpostitse ostoksestani, hän tuli samana iltana käymään. Nautimme molemmat käsipelillä vasta ostamallani japanilaisella söpöllä kahvimyllyllä jauhamastani sivettikissakahvijauheesta keittämääni kahvia sekä nautimme sen kanssa vieraani mukanaan tuomat rahkapiirakat.

Lasse piti tarjoamastani kahvista. Hänestä se maistui pehmeälle. Itse pidän kahvilajista senkin vuoksi, että minun ei tarvitse laittaa siihen mitään sekaan.

Puhelimen mukana olisi muuten eräiden tietojen mukaan pitänyt tulla pienen ruuvimeisselin, mutta jäin ilman. Tosin onhan minulla jo vanhastaan pieniä ruuvimeisseleitä. Ja niitä saa kaupasta lisää.

Se minulla oli ollut jo tiedossani, että Fairphone ei toimita kännykän mukana laturia vähentääkseen maailmassa elektroniikkajätteen määrää.

Fairphone-puhelimen takakannen irrottamisessa ei onneksi tarvita ruuvimeisseliä. Kännykän sivussa on Fairphone 4:ssä kiva lokonen, jonka avulla avaaminen onnistui. Kansi tuntui sitä irrottaessa vähän turhan heiveröiseltä, mutta onnistuin olemaan rikkomatta sitä, ehkä kämpilläni käymässä olleen kännyköitten suhteen hyvin kokeneen toverini avulla. Hän sen nimittäin lopulta avasi.

Fairphone tuntuu kuitenkin jämäkältä ja hyvältä kädessä. Ja se taitaa olla jonkin verran painavampi kuin nokialaiseni.

Kännykän oikealle sivulle asemoitu sormenjälkitunnistin toimii erinomaisesti ja juohevasti. Pistin sen tunnistamaan kummankin käden etusormien sormenjäljet. Sormenjälkilukija toimii myös virtanappina.

Puhelimen näytön käyttöliittymä oli sikäli nyt muuttunut, että kun edeltävät ajat Nokia 6.2:ni oli ollut käytössä elenavigointi, niin nyt näytön alalaidassa näkyvät navigaatiopainikkeet. Ne saisi asetuksista vaihdettua pois, mutta päätin pitää ne toistaiseksi, koska oikeastaan pidän niistä.

Näytön vasemmasta laidasta esiin pyyhkäistävä Discover-uutissyöte avaa uutislinkit haluamassani sovelluksessa, joka on Firefox Focus, Google Chromen sijaan. Iloitsen tästä ominaisuudesta suuresti.

Tosin Discoverin oma hakutoiminto käyttää aina väistämättä ja piintyneesti Googlea.

Viestintäsovellukset sain käyttökuntoon pikaisesti. Samaten nettipankkini.

Kävin hankkimassa lisää takuuaikaa puhelimelle. En Fairphonen sivuilta suoraan löytänyt tietoa tästä asiasta ennen kuin hakukoneeseen laitoin hakulausekkeeksi "fairphone warranty" ilman lainausmerkkejä. Lisätakuun järjestäminen oli jonkin verran monimutkainen toimenpide, mutta selvisin siitä. Sain takuuajan pidennettyä viiteen vuoteen.

Elisa ei myy Fairphone 4:ään suojakuoria, Siksi seuraavana yönä tilasin toisesta verkkokaupasta sellaisen. Varmuus aina paras.

Elisa oli puhelimen kolmosversioon myynyt varaosiakin. Valitettavasti ei enää 4-versioon, joten jos joudun sellaisia joskus hankkimaan, joudun tilaamaan jostain muualta, kuten valmistajalta itseltään.

Nyt vain pitää pitää muutenkin hyvää huolta uudesta puhelimestani. Koska hinta ja pitkä elinkaari.

Ostamani suojakuori toimii ihan hyvin.

Loppukaneetiksi sanoisin, että samalla rahalla, jonka käytin Reilun kaupan puhelimeen, olisin saanut jonkin verran tehokkaamman ja resurssi- ja ominaisuusrikkaamman "tavallisen" älypuhelimen. Mutta Fairphonen mukana saa joukon henkisiä arvoja, puhelimella on odotettavissa varsin pitkä elinkaari älypuhelimeksi ja sitten on vielä se, että melkein kaikista nykyälypuhelimista poiketen puhelimen takakannen saa irrotettua ja vieläpä vaihdettua komponentteja, eikä pelkästään akkua.

Post Scriptum:

Kuten hyvin tiedetään, niin Google elää mainostuloista, joten sen on saatava hankittua mahdollisimman paljon rahanarvoista tietoa Maapallon internettiin kytkeytyneistä asiakkaista. Google ei tee tätä pahuuttaan, vaan siksi, että muuten se häviäisi kilpailussa.

Jeesuksen vuoden 2022 alussa olin törmännyt uutiseen, jonka mukaan Fairphone 4 -älypuhelimen saa nyt myös ilman Googlen palveluja.

Kyse on e Foundationin Murena-brändin puhelimesta, jonka Androidiin perustuvasta /e/OS-käyttöjärjestelmästä on riisuttu pois kaikki tai melkein kaikki Googlen palvelut ja sovellukset.

Kävin tarkastamassa tietokantaa puhelimeen saatavista sovelluksista. Eräät Googlen sovelluksista ovat näköjään kuitenkin asennettavissa Murenaan.

Ilmeisesti sovellustarjontaa muuten löytyy varsin runsaastikin, mutta jostain syystä listalta ei löydy suomalaisia pankkisovelluksia. Ehkä pankit eivät tee sovelluksistaan riittävän vapaasti saatavia.

Muuten minä voisin innostuakin tuollaisesta konseptista, mutta ilman rahaa on hiukan vaikea elää nyky-Suomessa. Joten Murena ei sopisi ainakaan ainoaksi älypuhelimeksi.

Murena-älykännykät maksavat myös jonkin verran enemmän kuin "normaalit" Fairphone-puhelimet, vaikka se tuskin on isompi este kenellekään, koska hintaero on sen verran pieni kuitenkin prosenteissa mitattuna.

2 kommenttia:

  1. Havaintoni puhelinten suojakuorista:

    Ei niistä ole hyötyä. En ole muutamaan viimeisimpään puhelimeeni hankkinut mitään suojakuoria tai näytön suojakalvoja. Enkä ole onnistunut rikkomaan ainuttakaan niistä puhelimista. Kun tietää että se on hauras kapine ilman mitään suojaa, sitä ei kohtele kuin kumipalloa.

    Ainoa syyni vaihtaa puhelinta on ollut vaihtaa nopeampaan laitteeseen. Mutta nykyisellään laitteiden kehitys on tuntunut hidastuvan niin, että taidan vain vaihdattaa akun tuohon nykyiseen laitteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei. Kun puhelimen hinta oli kuitenkin melko suolainen, niin teki mieli ainakin pikkaisen lisätä sen mahdollisuutta, että puhelin ei rikkoutuisikaan ennen aikojaan. Ja yritän kyllä myös kohdella sitä kuin kukkaa kämmenellä.

      Poista