Suomi voi harata muutoksia vastaan

Jotkut sanovat, että Suomi ei voi harata muutoksia vastaan. Itse sanoisin, että noin ajattelevien mielestä yhteiskuntaa ja yhteiskuntia vallitsevat järkähtämättömät etukäteen määräytyneet kehityssuunnat, joita vastaan ei voi taistella eikä muutoksia voi estää. (Ei varsinkaan sellaisia kehityssuuntia, joista itse pitää.)

Minusta tuollainen kuulostaa joltain marxilaiselta | demiurgilta. Palvotaan historian jumalaa, vaikka tieteelliseltä kantilta sellaista ei varmaankaan ole olemassa. Sellaisen olettaminen on vielä järjettömämpää kuin filosofi Bertrand Russellin teekannun olettaminen.

Suomi voi harata muutoksia vastaan aina kun sellaisen tekemisessä on jotain tolkkua. Haitallisia muutoksia voi ja pistääkin vastustaa. Ja kehityksen suuntaakin voi itse usein muuttaa.

Kansainvälisen ja kohtuullisen järkevän ja edistyksellisen Attac-järjestön Suomen osaston nettisivujen etusivulla lukee seuraavasti:

Attac on kansalaisjärjestö, joka vaatii talouden demokratisointia ja oikeudenmukaisempaa taloutta. Haluamme, että talous palvelee hyvinvointia ja ihmisiä.

Attac-järjestönkin mukaan siis olosuhteisiin voi politiikalla vaikuttaa. Kumma, että vielä on olemassa ihmisiä, joiden mukaan näin ei voi tehdä.

Kehitysavusta saa leikata

Joitakin kuukausia sitten oli Helsingin sanomat -lehdessä julkaistunut lukijan mielipidekirjoitus otsikolla Kehitysyhteistyöstä ei saa leikata.

Jo moninaisten kymmenien vuosien ajan on Suomi antanut kehitysapua. Kuinka monen vuoden ajan sellaista pitäisi vielä harjoittaa? Milloin on valmista?

Itselläni olisi kuitenkin tiedossani yksi hyvä täsmälääke kehitysmaiden ongelmiin. Se olisi veroparatiisien suitsiminen ja lopulta lakkauttaminen.

Kansainvälinen Attac-järjestö on toiminut veroparatiiseja vastaan jo pitkän ajan. Se on yksi järjestön tärkeistä teemoista, joita ovat myös kaksivaiheinen Tobinin-Spahnin valuutanvaihtovero ja kehitysmaiden velkojen poispyyhkiminen.

Suomen Attacin sivuilla sanotaan veroparatiiseihin liittyen näin:

Maailmassa on noin 70 korkean pankkisalaisuuden veroparatiisia. Ne kärjistävät tuloeroja maiden sisällä ja niiden välillä, kun suuryritykset, rikkaat yksityishenkilöt ja kansainvälinen rikollisuus hyödyntävät niitä verojen ja säätelyn kiertämisessä. Samalla mahdollisuudet kätkeä riskisijoituksia salaisuuslakien taakse kasvavat.

Ongelmaan voitaisiin puuttua esimerkiksi määräämällä sanktioita pankkisalaisuusmaihin siirrettäville varoille ja velvoittamalla yrityksiä raportoimaan maakohtaisesti tulonsa ja menonsa. Suomessa mahdollisuuksia nimettömään sijoittamiseen on laajennettu samaan aikaan, kun monet Euroopan maat ovat ryhtyneet vastustamaan veroparatiiseja.

Kyllähän tuo suuresti auttaisi kehitysmaita. Voisi myös sanoa, että hanke olisi myös ihmiskunnan yhteisten etujen mukainen. Joitakin harvoja yksilöitä veroparatiisien lakkauttaminen toki kyrsisi, koska se olisi heidän etujensa vastaista, mutta vaikka nämä yksilöt luultavasti ovat melko vaikutusvaltaisiakin, niin heitä on silti vain joitakin harvoja. Ja vaikka veroparatiisit lakkautettaisiinkin, niin he luultavasti saisivat silti jatkossakin leivän pöytäänsä, joten voi sanoa, että me emme heidän ihmisoikeuksiaan vastaan toimisi.

Suomen Attacin sivuilta löytyy myös laajempi Veroparatiisit-esite.

Järjestön sivuilta löytyy myös mainio esite veroparatiisivapaista kunnista, jossa lukee muun ohella näin:

Veroparatiisivapaa kunta tarkoittaa kuntaa, joka ei osta tuotteita tai palveluita yrityksiltä, jotka ovat sidoksissa veroparatiiseihin. Sidoksilla tarkoitetaan sitä, että yhtiö joko itse suoraan tai epäsuorasti emoyhtiönsä kautta on rekisteröity veroparatiisiin, tai että yhtiö muilla tavoin hyödyntää veroparatiiseja veronmaksun välttelyyn.

Me emme tule olemaan enää koskaan yksin

Kun Putin ja hänen Venäjänsä aloittivat tuhoamissodan Ukrainaa ja ukrainalaisia vastaan 24.2.2022, niin venäläiset menettivät lopullisesti ukrainalaiset veljeskansana. Siirtymä oli alkanut vuonna 2014, jolloin Venäjä ilman sodanjulistusta valloitti Krimin niemimaan Ukrainalta liittäen sen lopulta itseensä, ja silloin Venäjä aloitti myös sotilaallisen huseeraamisensa Itä-Ukrainassa. Tilanne on aikaansaanut Ukrainassa myös nationalismin nousun.

Lisäksi minulta meni 24.2.2022 suurempi inspiraatio runojen kirjoittamiseen.

Suomessa ensin puntaroitiin tilannetta Euroopassa. Sitten, melko nopeasti, väistyi wanha ja kansamme sieluun erittäin vaikeasti piintynyt hokema siitä, että Suomen tulee olla sotilaallisesti liittoutumaton. Uhka oli nyt aivan selvä. Ja koska Venäjän asevoimat olivat sidottuja Ukrainan suunnalla, koska yllättäen kaikki Ukraina kykenikin puolustautumaan aikaisemmin merkittävänä sotilasmahtina pidettyä Venäjää vastaan, uskalsi Suomikin ryhtyä hakemaan puolustusliitto Naton jäsenyyttä.

Yksikään maa ei omasta halustaan halua olla Venäjän liittolainen. Ei edes manner-Kiina, jota johtaa yksinvaltaisesti kommunistinen puolue; siinäkään maassa eivät pääse ollenkaan tavalliset kansalaiset vaikuttamaan maansa suuntaan ulko- ja turvallisuuspoliittisissa asioissa.

4.4. tänä Jeesuksen vuonna 2023 Suomi otettiin viimein puolustusliiton jäseneksi. Kyseessä oli muuten Naton 74-vuotispäivä.

Minäkin voisin jo rentoutua lisää ja alkaa kirjoitella runoja, koska me emme tule olemaan enää koskaan yksin.

1930-luvulta alkaen Suomi oli itse asiassa ollut jatkuvasti hankalassa tilanteessa. Kansalaistemme määrällä mitaten me emme ole olleet kansakunta, joka pärjää kauhean hyvin omillansa, ilman vakavasti otettavia liittolaisia.

Hyökkäys yhtä Naton jäsenmaata vastaan on hyökkäys koko puolustusliittoa vastaan. Siksi yksikään maa ei ole koskaan hyökännyt yhtä ainutta Naton jäsenmaata vastaan.

Toivon luonnollisesti, että myös Ruotsi pääsee pian saman turvan piiriin, missä me suomalaiset nyt olemme.

Mitä taas tulee Ukrainaan, niin lännen täytyy auttaa Ukraina voittoon Venäjän hyökkäys- ja tuhoamissodassa, koska ilman selvää häviötä Venäjä ei opi mitään ja tulee jatkamaan samalla linjalla kuin aikaisemmin. Venäjälle tulee käydä samoin kuin natsi-Saksalle. Sen tulee hävitä ja se tulee denatsifioida.

Tokaisu monirotuisuudesta ja monikulttuurisuudesta Suomessa

Hyväksyisin mieluummin monirotuisen kuin monikulttuurisen Suomen.

Monikulttuurisuus merkitsee suurta onnettomuutta. Siinä on kyse siitä, että yhteiskunta on hajonnut toisiaan kyräileviin tai jopa toisiaan vastaan taisteleviin faktioihin.

Yhteiskunta tarvitsee yhteiset minimisäännöt toimiakseen. Muuten se on pulassa.

Jos taas Suomi olisi monirotuinen, niin toivoisin kyllä, että Suomen alkuperäiskansat olisivat enemmistössä. Jos tämä ei ole meidän maamme, niin kenen sitten?

Ja täytyy myös muistaa, että monietnisyys lienee myös jossain määrin taipuvainen tuottamaan monikulttuurisuutta.

Sosiaalipoliittinen ohjelmani ja lääke karjuvaan työvoimapulaan

Raapaisin ihan miehenä pystymetsästä kokoon muutaman ajatuksen siitä, millä lailla ehkä saataisiin parannetuksi suomalaista yhteiskuntaa sosiaalipoliittisesti:

• Asuinalueesta riippuvat palkan sivukulut. Tällä lailla voitaisiin vaikuttaa työpaikkojen sijoittumiseen myös muualle kuin ruuhka-Suomeen.
• Automaattinen palkkatuki sellaisiin töihin, joista työnantajien ei kannata maksaa elämiseen riittävää palkkaa tai joihin tavallisesti vaaditaan alle 33 vuoden ikää. Vihreiden Grand Old Manin (anteeksi anglismi) Osmo Soininvaaran, josta käytän diminutiivisesti ilmaisua puutarhatontunkuvatus, mielestä on parempi, että julkinen valta maksaa osan palkasta kuin että se joutuu maksamaan yksilön koko sosiaaliturvan. Olen nykyään samaa mieltä asiasta, varsinkin, kun kaikki ihmiset eivät tosiasiassa kykene osallistumaan kaikkein voimakkaimmin tuottavien töiden tekemiseen. Automaattinen palkkatuki tulisi julkiselle vallalle ja veronmaksajille luultavasti halvemmaksi kuin kaikille maksettava perustulo. Ja työ on loppujen lopuksi parasta sosiaaliturvaa. Automaattista palkkatukea tulisi minun mielestäni kuitenkin voida maksaa vain jonkinlaista avustavaa työtä tekeville.
  
• Ammattiliittojen pitäisi voida nostaa oikeuskanne työntekijän puolesta ilman tämän erillistä valtuutusta, mukaan lukien ulkomaalaiset työntekijät. Tällainen suojelisi heikommassa asemassa olevia. Hyötynä olisi myös kanneoikeuden pelotevaikutus epärehellisille yrityksille.
  
• Palkkatulojen veroprogressio, jossa olisi useita tulorajoja, joiden ylittävältä summalta vasta maksettaisiin korkeampaa veroa. Olisi siis eri veroprosentti palkan eri osille. Näin ei syntyisi veroprosentin noususta koituvia tuloloukkuja.
  
• Ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa tulisi saada kaikkien työnsä menettäneiden. Tämä olisi vain oikein ja kohtuullista. Sen määrän tulisi kuitenkin tasaisesti laskea siitä, kun sen saamisen maksimiajasta on kulunut puolet, jotta on helpompi ihmisen orientoitua siihen, että pitäisi pian palata työelämään. (Parhaillaan tekeillä olevalla uudella hallituksella on ilmeisesti suunnitelmat porrastaa jotenkin ansiosidonnainen päiväraha.)
  
• Työeläkemaksujen eri luokat tulisi lopettaa. Tämä todennäköisesti vähentäisi nk. ikärasismia työmarkkinoilla.
• Kansanedustajille, ministereille, hyvinvointialueiden päättäjille ja kunnallispoliitikoille tulisi minusta olla pakollista julkisen terveydenhuollon käyttäminen. Siteeraan Osmo Soininvaaraa: "Kun asioista päättävät eivät itse käytä julkista terveydenhuoltoa, heitä ei niin häiritse, että sen taso laskee. Tämä näkyy kunnallisessa päätöksenteossa räikeän selvästi." Mutta jos välttämättä haluaisi mennä yksityiselle huoltamaan terveyttään, niin sitten päättäjän pitäisi maksaa ylimääräinen ja hyvänkokoinen veronluonteinen maksu.
  

En tiedä, olisiko näiden ehdotusteni toteuttaminen poliittisesti edes mahdotonta. Tai mahdollista.

Bonuksena pohtikaamme vielä lääkettä karjuvaan työvoimapulaan.

Ilkeällä ja pahanlaatuisella Hommaforum-keskustelupalstalla, joka on Suomen paras ja laadukkain poliittisaiheinen keskustelupalsta, oli 13.4.2023 nimimerkki "Kallan" keskusteluketjussa Työvoimapulan paluu ja kosto pohtinut tällaista koskien ulkomaalaisperäisen työvoiman hankintaa Suomen työmarkkinoille:

Työvoiman roudauksen voisi ymmärtää, mikäli:

• Yritys vastaa itse kuluista ja tästä syntyvästä hiilijalanjäljestä
• Palkka työehtosopimusten mukaista (ja työntekijä myös saa sen palkan ihan oikeastikin ilman työnantajan uhkailuja ja perimisiä kirjanpidon ohi)
• Työvoima myös poistuu maasta, kun tarve on lakannut JA maahan houkutellut yritys myös vastaisi tästä kuluerästä, ja
• Valtio myös valvoisi että komennustyöntekijöiden oikeudet toteutuisivat täysimääräisesti.

Voisi se työvoimapulaulina loppua lyhyeen, kun itse joutuisi ottamaan vastuun kuluista kuten kunnon kapitalisti konsanaan, eikä sysätä ikäviä kuluja valtion ja siten veronmaksajan harteille. Mutta tällaista markkinatalouspohjaista ehdotusta emme luultavasti tule kuulemaan eduskunnassa pitkään aikaan.

Minusta nimimerkin ehdotukset kuulostavat järkeviltä. Tällä tavoin toimimalla voisi työntekijöiden ja työpaikkojen kohtaanto-ongelma pitkälti lieventyä. Ja tuosta, että ulkomaalaistyöntekijöiden oikeudet tulisi turvata, niin heidän palkkatasonsa tulisi vähimmillään olla ao. työehtosopimuksen minimi. Tarkoitushan ei ole luoda Suomeen työtätekevien ulkomaalaisten köyhien luokkaa. Tai ainakaan minulle se ei ole tarkoitus, vaikka kapitalistit aina tapaavat tarvita "työttömien vara-armeijaa" (ilmaisu Marxin ja Engelsin), koska se pitää palkat matalina. Heikkojen palkkojen maksaminen ulkomaalaisille alentaa myös alkuasukkaiden palkkoja. Halpa- ja orjatyöperäinen maahanmuutto myöskin heikentää huoltosuhdetta.