keskiviikko 14. kesäkuuta 2023

Me emme tule olemaan enää koskaan yksin

Kun Putin ja hänen Venäjänsä aloittivat tuhoamissodan Ukrainaa ja ukrainalaisia vastaan 24.2.2022, niin venäläiset menettivät lopullisesti ukrainalaiset veljeskansana. Siirtymä oli alkanut vuonna 2014, jolloin Venäjä ilman sodanjulistusta valloitti Krimin niemimaan Ukrainalta liittäen sen lopulta itseensä, ja silloin Venäjä aloitti myös sotilaallisen huseeraamisensa Itä-Ukrainassa. Tilanne on aikaansaanut Ukrainassa myös nationalismin nousun.

Lisäksi minulta meni 24.2.2022 suurempi inspiraatio runojen kirjoittamiseen.

Suomessa ensin puntaroitiin tilannetta Euroopassa. Sitten, melko nopeasti, väistyi wanha ja kansamme sieluun erittäin vaikeasti piintynyt hokema siitä, että Suomen tulee olla sotilaallisesti liittoutumaton. Uhka oli nyt aivan selvä. Ja koska Venäjän asevoimat olivat sidottuja Ukrainan suunnalla, koska yllättäen kaikki Ukraina kykenikin puolustautumaan aikaisemmin merkittävänä sotilasmahtina pidettyä Venäjää vastaan, uskalsi Suomikin ryhtyä hakemaan puolustusliitto Naton jäsenyyttä.

Yksikään maa ei omasta halustaan halua olla Venäjän liittolainen. Ei edes manner-Kiina, jota johtaa yksinvaltaisesti kommunistinen puolue; siinäkään maassa eivät pääse ollenkaan tavalliset kansalaiset vaikuttamaan maansa suuntaan ulko- ja turvallisuuspoliittisissa asioissa.

4.4. tänä Jeesuksen vuonna 2023 Suomi otettiin viimein puolustusliiton jäseneksi. Kyseessä oli muuten Naton 74-vuotispäivä.

Minäkin voisin jo rentoutua lisää ja alkaa kirjoitella runoja, koska me emme tule olemaan enää koskaan yksin.

1930-luvulta alkaen Suomi oli itse asiassa ollut jatkuvasti hankalassa tilanteessa. Kansalaistemme määrällä mitaten me emme ole olleet kansakunta, joka pärjää kauhean hyvin omillansa, ilman vakavasti otettavia liittolaisia.

Hyökkäys yhtä Naton jäsenmaata vastaan on hyökkäys koko puolustusliittoa vastaan. Siksi yksikään maa ei ole koskaan hyökännyt yhtä ainutta Naton jäsenmaata vastaan.

Toivon luonnollisesti, että myös Ruotsi pääsee pian saman turvan piiriin, missä me suomalaiset nyt olemme.

Mitä taas tulee Ukrainaan, niin lännen täytyy auttaa Ukraina voittoon Venäjän hyökkäys- ja tuhoamissodassa, koska ilman selvää häviötä Venäjä ei opi mitään ja tulee jatkamaan samalla linjalla kuin aikaisemmin. Venäjälle tulee käydä samoin kuin natsi-Saksalle. Sen tulee hävitä ja se tulee denatsifioida.

2 kommenttia:

  1. Eikä se sotilaallinen liittoutumattomuus ole ollut kuin liturgiaa:
    III Valtakunnan kanssa oltiin muka vain "kanssasotijoita" ja YYA oli pelkkää silkkaa ystävyyttä, luottamusta ja rakkautta.

    Näin julistetaan joillain tahoilla vieläkin;
    mitä siitä että Suomessa oli n. 220 000 saksalaista liittolaista ja vuosina 1941-43 SS-"Wiking"-divisioonassa yht. 1 400 suomalaista sekä tehtiin suurimittaista ase- ja elintarvikekauppaa.

    Mitä siitäkään, että YYA suorasanaisesti velvoitti Suomen puolustamaan aluettaan maalla, merellä ja ilmassa Neuvostoliittoon hyökkäävää kolmatta osapuolta vastaan tarvittaessa(!) annettavalla tarvittavalla(!) tuella.

    Tavallaan asiaan kuuluu, että Ruotsi on ollut tosiasiallisesti NATOn epävirallinen jäsen jo 1950-luvulta, tehden jatkuvaa ja kiinteää puolustusyhteistyötä USAn kanssa.
    Ruotsilla on koko ajan ollut todellinen NATO-optio.

    Onneksi Sauli Väinämö lakkasi leikkimästä, että kyllä Suomellakin sellainen on, mutta me nyt vaan emme viitsi käyttää sitä ennen kuin Ryssä hyökkää Suomeen, vaan johti Suomen NATOon.

    Paitsi ellei sitten Suomella ole kolmisenkymmentä vuotta ollutkin samanlainen optio kuin Ruotsilla...

    VastaaPoista