Kävin perjantaina Sali-käynnillä. Toisen olutkollegani lisäksi paikalle tuli vain yksi tuttu. Usein meitä on enemmän pöydässä.
Paikalla ei ollut pahemmin kantapeikkoja. Tai niin ainakin kollegani ajatteli. Itse en pahemmin kiinnitä huomiota Salilla sellaisiin ihmisiin, joihin minulla ei ole mitään erityistä syytä kiinnittää huomiota.
Huomasin kyllä, että kiinteistönvälittäjäni oli paikalla.
Aluksi meteli paikan päällä oli melko korviahuumaava, mutta se päättyi, kun osa paikallaolijoista lähti pois.
Nautin olutkollegani kanssa tavanomaiseen tapaan neljä olutta puoliksi.
Kolmanneksi olueksi otimme erään belgialaisen oluen, joka ei ollut meille entuudestaan tuttu. Se oli suljettu korkkikorkilla.
Väriltään se oli vaalea. Alkoholia oluessa oli seitsemän prosentin verran.
Olut ei tuoksunut eikä haissutkaan yhtään millekään. Se ei ollut muodostanut ollenkaan vaahtoa. Maku oli melko mitäänsanomaton. Tai oli kyllä melko makeaa. Aluksi koimmekin, että olut oli kuin limsan ja oluen sekoitus.
Mutta kun oluen makumaailmaan tutustui enemmän, niin jostain syvältä esiin liekotteli jokin hyvin mukava maku. Pian kävi niin, että aloimme pitää olutta hienostuneen makuisena ja oikein hyvänä. Oluitten aatelia! Sivistyneempien aikakausien ase, kuten Obi-Wan Kenobi voisi sanoa. Use the Force, Luke!
Täytyypä vielä lyödä lisää löylyä ja sanoa, että 23 vuotta kestäneen oluturani aikana en ole maistanut montaakaan näin hyvää olutta.
Olut oli suodattamaton, joten lasin pohjalle kertyi pieni määrä sakkaa. Tämän vuoksi jouduimme ikävä kyllä jättämään lasin pohjalle suosiolla viimeiset pisarat.
Kun menimme sen jälkeen hakemaan vielä neljännen oluen, pyysin baarihenkilöä näyttämään minulle em. hyvän oluen pullon. Otin siitä valokuvan.
Neljäs nauttimistamme oluista oli myös hyvänmakuinen ja laadukas, mutta se jäi edellisen varjoon, kun haltioituneina muistelimme sitä.
Tuo hyvä olut on nimeltään Curtius ja valmistettu Belgian Liègessä. Valmistaja on C-niminen panimo, ranskaksi Brasserie C. Tuolla sanotaan, että kyseessä on lager, mikä jonkin verran ihmetyttää minua.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kapakka-käynnit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kapakka-käynnit. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 2. huhtikuuta 2017
sunnuntai 22. marraskuuta 2015
Lentävät koirat
Kävin Salilla. Joukkomme on kovasti supistunut, sillä kaksi porukasta on muuttanut Tornioon. Se on aika kaukana Salista.
Nyt Salilla olivat olutkaapit täynnä. Oluet olivat pitkälle vaihtuneet uusiin. Yhdysvaltalaiselta Flying Dog -panimolta oli kaksi olutta: Doggie Style Pale Ale (5,5 %) ja Snake Dog IPA (7,1 %), joista jälkimmäinen maistui ensinnäkin syvänmakuiselta, ja lisäksi yhtä miehekkäältä kuin klassikko Koffin Portteri.
Olen muuten vuosien varrella oppinut pitämään yhdysvaltalaisista oluista.
Minun ja kollegani, josta olen kouluttanut oluttuntijan, pyhä juoma on saman panimon Double Dog Double Pale Ale, joka on pitempään pysynyt Alkon valikoimista poissa.
Nyt Salilla olivat olutkaapit täynnä. Oluet olivat pitkälle vaihtuneet uusiin. Yhdysvaltalaiselta Flying Dog -panimolta oli kaksi olutta: Doggie Style Pale Ale (5,5 %) ja Snake Dog IPA (7,1 %), joista jälkimmäinen maistui ensinnäkin syvänmakuiselta, ja lisäksi yhtä miehekkäältä kuin klassikko Koffin Portteri.
Olen muuten vuosien varrella oppinut pitämään yhdysvaltalaisista oluista.
Minun ja kollegani, josta olen kouluttanut oluttuntijan, pyhä juoma on saman panimon Double Dog Double Pale Ale, joka on pitempään pysynyt Alkon valikoimista poissa.
perjantai 4. syyskuuta 2015
Rento meininki Plekussa
Kävin eilen torstaina neljän tuttuni kanssa istumassa alkuiltaa Pleku-nimisessä kapakassa. Se sijaitsee Vantaan Myyrmäen kyljessä Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon Myyrmäen kirkkorakennuksen ja Louhelan aseman vieressä, radan länsipuolella.
Pubi-isäntä muistutti niin ulkoiselta olemukseltaan kuin äänimaailmaltaan "Doc" Hollidaytä, Wyatt Earpin kaveria. Muuten paitsi että on elänyt vanhemmaksi.
Vaikka aikoinaan olin ollut koulussa musiikkiluokalla, niin en minä paljoa musiikista ymmärrä. Sen verran kuitenkin, että ymmärrän kapakan nimen olevan diminutiivimuoto plektrasta, jäykästä ja ohuesta pyöristetyn kolmion muotoisesta pienestä levystä, jonka avulla käytetään kitaran kieliä. Viulua sillä ei yleensä soiteta. Itse soitin pienenä viulua.
Ennen Plekuun pääsyä olin jostain syystä fantasioinut sellaisesta, että joku hienohelma tai hyvä ihminen kapakassa rupeaisi syyttämään minua vääränlaisesta pukeutumisesta. Minä kun tapaan pukeutua hieman aggressiivisesti.
"Doc" Hollidaytä muistuttava baari-isäntä toi pöytään heti alussa lasillisen suolapähkinöitä. Joku meistä oli myöhemmin vielä kehdannut pyytää häntä tuomaan toisenkin, ja hän toi sen ilman mitään mutinoita.
Aluksi me olimme ainoat asiakkaat. Olimme sitä itse asiassa vähän pitempäänkin. Ennen pitkää asiakaspuoli tuli kuitenkin puolitäyteen.
Nautin seuraavat kolme olutta Plekussa: tumma Krusovice (tshekkiläinen tumma lager, 3,8 %), Brooklyn American Ale (yhdysvaltalainen ale, 4,5 %) ja Brooklyn East IPA (yhdysvaltalainen India Pale Ale, 6,9 %).
En ole kapakoissa eli lähinnä Salilla ollessa tänä vuonna juurikaan tainnut nauttia tummia lagereita. Tämä johtuu siitä, että pidän eniten puolitummista aleista ja toiseksi eniten stouteista ja porttereista. Eli olen pintahiivaoluen ystävä. Ja siitä, että vuoden alusta alkaen ovat Salin olutvalikoimat olleet kannaltani varsin erinomaiset. Aikaisemmin olin usein nauttinut Salilla pohjahiivaoluita, so. tshekkiläisiä lagereita. Mutta siihen aikaan valikoimat olivat tosiaan olleet paljon heikommat.
Tumma Krusovice maistui varsin mainiolta pitkästä aikaa. Seuraavaksi nauttimani olut Brooklyn American Ale taas oli sellainen, että siinä ei ollut mitään paljoa. Se oli erittäin kevyt, ja olisi sopinut parhaiten kuumana kesäpäivänä mökillä nautittavaksi. Mutta satoi kaiken aikaa, ja ilma oli viileäkin. Brooklyn American Ale oli niin kevyttä, että se olisi itse asiassa kannattanut nauttia oluista ensimmäisenä. Olin ollut vähällä tilata sen sijaan Franziskaneria, saksalaista vehnäolutta. Se olisikin kannattanut tehdä. Brooklyn East IPA oli kuitenkin täysin loistava. Se maistui täydelliseltä. Siinä ei ollut mitään liikaa eikä liian vähän. Juopottikollegani S nautti pullollisen Brooklyn 1/2 Alea. Se oli muuten 3,4-prosenttista. Hän joi sikäli väärin, että hän aloitti suurialkoholisesta ja päätti pienialkoholiseen.
Baari-isäntä oli rento ja seurusteli asiakkaitten kanssa ja oli myös ilmeisen kova musiikinharrastaja. Koko paikka oli myöskin täynnä musiikkitilpehööriä. Seinällä roikkui kanisterista tehty kitara, joka kuulemma myös toimii. Baari-isäntä myös rakensi välillä suomalaiskansallista kannelta.
Plekussa esitetään myös elävää musiikkia. Se tarkoittanee sitä, että muusikot eivät ole eläviä kuolleita.
Tälläkin kertaa, kun olin nauttimassa toista oluttani, paikalla rupesi soittamaan ja jammailemaan jonkinlainen yhtyekokoonpano. Kyllä sitä usein kuunteli ihan mielellään. Myöskin paikalla ennen tätä soitettu ei-elävä musiikki oli ollut ihan mukiinmenevää.
Plekussa onnistuin rentoutumaan ja jopa jossain vaiheessa pääsemään meditatiiviseen tilaan, ja toverinikin näyttivät pitävän paikasta. Sääli vain, että olutvalikoima oli vain puolihuono tai -hyvä.
Pahinta Plekussa oli kuitenkin WC, joka oli jossain määrin kuin suoraan helvetistä. Tai siis ainakin miesten WC oli sentapainen.
Nautin kolmen olueni jälkeen vielä paukun viskiä, koska tuttuni K oli nauttinut oluitaan liian hitaasti. Olisin halunnut nauttia viimeisenä juomaa nimeltä "absinthe", mutta baari-isäntä joutui toteamaan sen olevan lopussa ja että sitä pitää hankkia lisää. Tämä itse asiassa oli kysynyt minulta, että irlantilaistako vai skottilaista. Vastasin haluavani skottilaista. Unohdin heti viskini saatuani sen mitä merkkiä se oli. Mutta se oli yllättävän hyvää. Maistui jossain määrin samalta kuin Famous Grouse, jota muistan joskus maistaneeni, mutta joka ei kylläkään ole mallasviski.
Kollegani S myöskin tilasi ruokaa, koska häntä oli ruvennut kovasti nälättämään, nimittäin lihapullia ja ranskalaisia perunoita. Ruoka tuotiin pöytään suoraan luonnosta tulleessa punotussa korissa. Ja siitä S söikin. Kehui ruokaa kovasti.
Luultavasti tulen käymään Plekussa uudestaan, WC:stä huolimatta. Salia en silti hylkää.
Pubi-isäntä muistutti niin ulkoiselta olemukseltaan kuin äänimaailmaltaan "Doc" Hollidaytä, Wyatt Earpin kaveria. Muuten paitsi että on elänyt vanhemmaksi.
Vaikka aikoinaan olin ollut koulussa musiikkiluokalla, niin en minä paljoa musiikista ymmärrä. Sen verran kuitenkin, että ymmärrän kapakan nimen olevan diminutiivimuoto plektrasta, jäykästä ja ohuesta pyöristetyn kolmion muotoisesta pienestä levystä, jonka avulla käytetään kitaran kieliä. Viulua sillä ei yleensä soiteta. Itse soitin pienenä viulua.
Ennen Plekuun pääsyä olin jostain syystä fantasioinut sellaisesta, että joku hienohelma tai hyvä ihminen kapakassa rupeaisi syyttämään minua vääränlaisesta pukeutumisesta. Minä kun tapaan pukeutua hieman aggressiivisesti.
"Doc" Hollidaytä muistuttava baari-isäntä toi pöytään heti alussa lasillisen suolapähkinöitä. Joku meistä oli myöhemmin vielä kehdannut pyytää häntä tuomaan toisenkin, ja hän toi sen ilman mitään mutinoita.
Aluksi me olimme ainoat asiakkaat. Olimme sitä itse asiassa vähän pitempäänkin. Ennen pitkää asiakaspuoli tuli kuitenkin puolitäyteen.
Nautin seuraavat kolme olutta Plekussa: tumma Krusovice (tshekkiläinen tumma lager, 3,8 %), Brooklyn American Ale (yhdysvaltalainen ale, 4,5 %) ja Brooklyn East IPA (yhdysvaltalainen India Pale Ale, 6,9 %).
En ole kapakoissa eli lähinnä Salilla ollessa tänä vuonna juurikaan tainnut nauttia tummia lagereita. Tämä johtuu siitä, että pidän eniten puolitummista aleista ja toiseksi eniten stouteista ja porttereista. Eli olen pintahiivaoluen ystävä. Ja siitä, että vuoden alusta alkaen ovat Salin olutvalikoimat olleet kannaltani varsin erinomaiset. Aikaisemmin olin usein nauttinut Salilla pohjahiivaoluita, so. tshekkiläisiä lagereita. Mutta siihen aikaan valikoimat olivat tosiaan olleet paljon heikommat.
Tumma Krusovice maistui varsin mainiolta pitkästä aikaa. Seuraavaksi nauttimani olut Brooklyn American Ale taas oli sellainen, että siinä ei ollut mitään paljoa. Se oli erittäin kevyt, ja olisi sopinut parhaiten kuumana kesäpäivänä mökillä nautittavaksi. Mutta satoi kaiken aikaa, ja ilma oli viileäkin. Brooklyn American Ale oli niin kevyttä, että se olisi itse asiassa kannattanut nauttia oluista ensimmäisenä. Olin ollut vähällä tilata sen sijaan Franziskaneria, saksalaista vehnäolutta. Se olisikin kannattanut tehdä. Brooklyn East IPA oli kuitenkin täysin loistava. Se maistui täydelliseltä. Siinä ei ollut mitään liikaa eikä liian vähän. Juopottikollegani S nautti pullollisen Brooklyn 1/2 Alea. Se oli muuten 3,4-prosenttista. Hän joi sikäli väärin, että hän aloitti suurialkoholisesta ja päätti pienialkoholiseen.
Baari-isäntä oli rento ja seurusteli asiakkaitten kanssa ja oli myös ilmeisen kova musiikinharrastaja. Koko paikka oli myöskin täynnä musiikkitilpehööriä. Seinällä roikkui kanisterista tehty kitara, joka kuulemma myös toimii. Baari-isäntä myös rakensi välillä suomalaiskansallista kannelta.
Plekussa esitetään myös elävää musiikkia. Se tarkoittanee sitä, että muusikot eivät ole eläviä kuolleita.
Tälläkin kertaa, kun olin nauttimassa toista oluttani, paikalla rupesi soittamaan ja jammailemaan jonkinlainen yhtyekokoonpano. Kyllä sitä usein kuunteli ihan mielellään. Myöskin paikalla ennen tätä soitettu ei-elävä musiikki oli ollut ihan mukiinmenevää.
Plekussa onnistuin rentoutumaan ja jopa jossain vaiheessa pääsemään meditatiiviseen tilaan, ja toverinikin näyttivät pitävän paikasta. Sääli vain, että olutvalikoima oli vain puolihuono tai -hyvä.
Pahinta Plekussa oli kuitenkin WC, joka oli jossain määrin kuin suoraan helvetistä. Tai siis ainakin miesten WC oli sentapainen.
Nautin kolmen olueni jälkeen vielä paukun viskiä, koska tuttuni K oli nauttinut oluitaan liian hitaasti. Olisin halunnut nauttia viimeisenä juomaa nimeltä "absinthe", mutta baari-isäntä joutui toteamaan sen olevan lopussa ja että sitä pitää hankkia lisää. Tämä itse asiassa oli kysynyt minulta, että irlantilaistako vai skottilaista. Vastasin haluavani skottilaista. Unohdin heti viskini saatuani sen mitä merkkiä se oli. Mutta se oli yllättävän hyvää. Maistui jossain määrin samalta kuin Famous Grouse, jota muistan joskus maistaneeni, mutta joka ei kylläkään ole mallasviski.
Kollegani S myöskin tilasi ruokaa, koska häntä oli ruvennut kovasti nälättämään, nimittäin lihapullia ja ranskalaisia perunoita. Ruoka tuotiin pöytään suoraan luonnosta tulleessa punotussa korissa. Ja siitä S söikin. Kehui ruokaa kovasti.
Luultavasti tulen käymään Plekussa uudestaan, WC:stä huolimatta. Salia en silti hylkää.
tiistai 4. elokuuta 2015
Tarkastuskierros Rajatorpassa
Kävin maanantaina "töiden" jälkeen tutun kanssa tarkastuskierroksella Rajatorpassa. Kyseessä on länsivantaalainen lähiö.
Kävimme ensin Jemma-nimisessä kapakassa. Se näytti ulkoapäin terasseineen jossain määrin kivalta. Sisältä löysimme pitkän tiskin takaa hirveän hyvää myyntihymyä käyttävän baarineidon. Baari oli hyvin tyhjä muuten. Tarkastin olutkaapin, joka oli myös melko tyhjän näköinen. Pari minun kannaltani hyvää artikkelia siellä kuitenkin näkyi. Leveää myyntihymyä käyttävä baarineito kertoi, että valikoima tulee olemaan parempi silloin, kun juoma-auto on käynyt. Päätin antaa baarille mahdollisuuden. Käymme tarkastamassa paikan uudestaan jonain toisena päivänä. Vilkaisimme vielä biljardipöytää ennen kuin lähdimme pois.
B4U on tien vieressä sijaitseva kivijalkabaari. Kävimme siellä sisällä. Myyntitiski oli pieni, ja olutkaappi melko täysi, mutta siellä ei näkynyt juurikaan minulle sopivia myyntiartikkeleita. Baarista tuli minulle myös muuten lievästi ilkeämpi tunnelma kuin Jemmasta. Baarimikko tuli pian takahuoneesta palvelemaan, mutta onneksi tiskillä oli ollut meitä ennen asiakas, joten pääsimme hiljaa poistumaan paikalta.
Pub Rajatorppa näytti jo ulkoapäin pelottavalta, joten päätimme olla käymättä siellä. Koska emme edes käyneet siellä sisällä, tätä arvostelua voi pitää hieman epäoikeudenmukainen sitä kohtaan, mutta mitäs tekevät baaristaan pelottavan näköisen. Soitin kuitenkin veljelle, joka on joskus käynyt siellä, ja hän totesi sen olevan räkälä.
PS 4.9.2015: Pari päivää myöhemmin kävin kahden tutun kanssa tutustumassa syvemmin Jemmaan. Sinne tuli jopa juoma-autokin ollessamme siellä, mutta olutvalikoima ei tällä kertaa noussut isommaksi kuin niihin muutamaan harvaan olueen, joita katsoin voivani valikoimasta nauttia.
Kävimme ensin Jemma-nimisessä kapakassa. Se näytti ulkoapäin terasseineen jossain määrin kivalta. Sisältä löysimme pitkän tiskin takaa hirveän hyvää myyntihymyä käyttävän baarineidon. Baari oli hyvin tyhjä muuten. Tarkastin olutkaapin, joka oli myös melko tyhjän näköinen. Pari minun kannaltani hyvää artikkelia siellä kuitenkin näkyi. Leveää myyntihymyä käyttävä baarineito kertoi, että valikoima tulee olemaan parempi silloin, kun juoma-auto on käynyt. Päätin antaa baarille mahdollisuuden. Käymme tarkastamassa paikan uudestaan jonain toisena päivänä. Vilkaisimme vielä biljardipöytää ennen kuin lähdimme pois.
B4U on tien vieressä sijaitseva kivijalkabaari. Kävimme siellä sisällä. Myyntitiski oli pieni, ja olutkaappi melko täysi, mutta siellä ei näkynyt juurikaan minulle sopivia myyntiartikkeleita. Baarista tuli minulle myös muuten lievästi ilkeämpi tunnelma kuin Jemmasta. Baarimikko tuli pian takahuoneesta palvelemaan, mutta onneksi tiskillä oli ollut meitä ennen asiakas, joten pääsimme hiljaa poistumaan paikalta.
Pub Rajatorppa näytti jo ulkoapäin pelottavalta, joten päätimme olla käymättä siellä. Koska emme edes käyneet siellä sisällä, tätä arvostelua voi pitää hieman epäoikeudenmukainen sitä kohtaan, mutta mitäs tekevät baaristaan pelottavan näköisen. Soitin kuitenkin veljelle, joka on joskus käynyt siellä, ja hän totesi sen olevan räkälä.
PS 4.9.2015: Pari päivää myöhemmin kävin kahden tutun kanssa tutustumassa syvemmin Jemmaan. Sinne tuli jopa juoma-autokin ollessamme siellä, mutta olutvalikoima ei tällä kertaa noussut isommaksi kuin niihin muutamaan harvaan olueen, joita katsoin voivani valikoimasta nauttia.
perjantai 31. heinäkuuta 2015
Appendix vaalea, vapaa, viaton
Tein torstaina pitkästä aikaa Sali-käynnin. Käyntiporukkani kokoonpano on jonkin verran muuttunut. Ydinporukkaan kuulunut nainen K ei tullut tällä kertaa mukaan eikä tule ehkä myöhemminkään. Hänellä oli sitä paitsi nyt keuhkoputkentulehdus, joka oli lisäsyy olla tulematta mukaan. Meitä oli yhteensä viisi nyt paikalla.
Nautin tavanomaiset kolme olutta, mutta tällä kertaa ne olivat keskimäärin melko kevyttä kamaa. Seuraavalla kerralla pitää hieman petrata tässä suhteessa.
Salilla oli mukavaa. Aluksi olimme terassilla. Uusien sääntöjen vuoksi henkilökunnan jäsenen täytyi tuoda meille oluet sinne. Meitä palveltiin kuin herroja ja hidalgoja.
Välillä pikkaisen ripotteli vettä, ja minä olin meistä ainoa, joka ei ollut pöydän yllä kohoavan varjon suojassa. Ripottelu ei kuitenkaan muuttunut täysimittaiseksi sateeksi. Tarpeen vaatiessa olisin voinut lainata eräältä joukkomme jäseneltä sateenvarjoa.
Melko alkuvaiheessa palasimme takaisin sisätiloihin, vaikka ei varsinaisesti ollut satanutkaan.
Tällä kertaa oli ihan pakko käydä kaksi kertaa WC-tilassa asiaa toimittamassa. Virtsatessani minulle tuli mieleen Jouni Paakkisen sivuilleen keräämä kokoelma aitoja lääkäreiden saneluita. Olen tavannut käydä lukemassa ne läpi noin kerran vuodessa. Aina niille jaksaa sitten nauraa.
Pöytäkeskustelussa olin kovin hämmästynyt siitä, että monet eivät tienneet, missä kristinusko on syntynyt.
Salilta lähtiessäni tein havainnon, että koin olevani jonkin verran humalassa.
Kävin sitten lähikaupassa nurkan takana ja ostin sieltä kaikkea pahaa, ja tölkin rasvatonta maitoa.
Kotiin päästyäni söin. Sen jälkeen menin löhöämään punkkaan. Jossain vaiheessa siinä maatessani oli kuin olisin laskeutunut totuuden ytimeen. Tunsin itseni kyyniseksi ja samalla rauhalliseksi.
Välillä mieleeni tuli, että voisin soittaa veljelleni, mutta sitten huomasin, että kello on jo varttia vailla yhdeksän, joten en kehdannut soittaa. Tämän jälkeen nukahdin. Heräsin vasta lähes kolmen tunnin kuluttua. Piti aloittaa sitten ilta- eli yötoimet.
Lopuksi lainaan noita Paakkisen julkaisemia lääkäreiden autenttisia saneluita. Niitä on aika vino pino, – olen kopioinut niistä tähän merkittävän osan – joten on parasta hieman sisentää:
Nautin tavanomaiset kolme olutta, mutta tällä kertaa ne olivat keskimäärin melko kevyttä kamaa. Seuraavalla kerralla pitää hieman petrata tässä suhteessa.
Salilla oli mukavaa. Aluksi olimme terassilla. Uusien sääntöjen vuoksi henkilökunnan jäsenen täytyi tuoda meille oluet sinne. Meitä palveltiin kuin herroja ja hidalgoja.
Välillä pikkaisen ripotteli vettä, ja minä olin meistä ainoa, joka ei ollut pöydän yllä kohoavan varjon suojassa. Ripottelu ei kuitenkaan muuttunut täysimittaiseksi sateeksi. Tarpeen vaatiessa olisin voinut lainata eräältä joukkomme jäseneltä sateenvarjoa.
Melko alkuvaiheessa palasimme takaisin sisätiloihin, vaikka ei varsinaisesti ollut satanutkaan.
Tällä kertaa oli ihan pakko käydä kaksi kertaa WC-tilassa asiaa toimittamassa. Virtsatessani minulle tuli mieleen Jouni Paakkisen sivuilleen keräämä kokoelma aitoja lääkäreiden saneluita. Olen tavannut käydä lukemassa ne läpi noin kerran vuodessa. Aina niille jaksaa sitten nauraa.
Pöytäkeskustelussa olin kovin hämmästynyt siitä, että monet eivät tienneet, missä kristinusko on syntynyt.
Salilta lähtiessäni tein havainnon, että koin olevani jonkin verran humalassa.
Kävin sitten lähikaupassa nurkan takana ja ostin sieltä kaikkea pahaa, ja tölkin rasvatonta maitoa.
Kotiin päästyäni söin. Sen jälkeen menin löhöämään punkkaan. Jossain vaiheessa siinä maatessani oli kuin olisin laskeutunut totuuden ytimeen. Tunsin itseni kyyniseksi ja samalla rauhalliseksi.
Välillä mieleeni tuli, että voisin soittaa veljelleni, mutta sitten huomasin, että kello on jo varttia vailla yhdeksän, joten en kehdannut soittaa. Tämän jälkeen nukahdin. Heräsin vasta lähes kolmen tunnin kuluttua. Piti aloittaa sitten ilta- eli yötoimet.
Lopuksi lainaan noita Paakkisen julkaisemia lääkäreiden autenttisia saneluita. Niitä on aika vino pino, – olen kopioinut niistä tähän merkittävän osan – joten on parasta hieman sisentää:
Kyseessä siis ainoa silmä, joka kaihileikkaukseen ei mielellään lähde niin kauan kuin toimeen tulee, eikä potilas itsekään tässä vaiheessa ole leikkaukseen halukas.
Potilas saanut lukuisia oireen mukaisia hoitoja, joista ilmeisesti ainoastaan tilapäinen vaiva.
Kontrolli noin kuukauden kuluttua, suojaa veden korvalta.
Viime aikoina reilusti käyttänyt, nyt kertoo ettei viime aikoina ole.
Potilas on turkulainen nuori mies, ei muuta vikaa.
Ainakin 2 pv päässä soinut "Tango kohtalon". Nyt tuskastunut niin päässä soivaan musiikkiin, että yrittänyt itsemurhaa.
44-vuotias aiemmin varsin terve keittiö Koskelan sairaalasta.
Potilas kertoo, että veri ollut punaista jo pari päivää.
Potilas kertoo, että puhe on ollut lässytystä ja kävelee apinamaisesti. Kotona kävelee seiniä pitkin.
Tänä aamuna potilas mennyt vessaan. Tuolloin tullut kumma tunne siitä, että ollut siellä aikaisemminkin.
23-vuotias tuoteryhmäasiantuntija S-Marketissa. Työkseen kantelee juomakoreja.
Potilas siis eilen kaatunut ja lyönyt vasemman päänsä.
Huumeiden käyttäjä, ei muuta säännöllistä lääkitystä.
Ottanut 20 tbl antabusta ja viinaa. Hoitajalle kertoo, että tämän teki, koska haluaa ruveta urheilijaksi.
Väittää sokerin vievän jalat alta. Puhaltaa 2,9 promillea.
Päivässä n 20 pll olutta. Oluen katsoo olevan ainoa itselleen sopiva ravinto. Alkoholin käytön kieltää kokonaan.
Oikea kylki tippunut hevosen selästä maanantaina.
Asiallisesti vastaileva hyvin artikuloiva mies. Puhaltaa 4,09 promillea.
Potilas katsoo silmiin tutkijaa ja irvistelee symmetrisesti.
St: Ihmettelee vatsansa muotoa, joka pömppö. Vatsa palp pehmeä, rauhallinen kaljamaha.
Konsultoitu kirurgia. Hoidoksi teipataan jalka naapurin varpaaseen kiinni kolmeksi viikoksi.
Poistetaan roska silmästä rikkalapiolla.
Niskakivun vuoksi otettiin kaularanka-rtg, jota katsoin yhdessä kir. päivystäjän kanssa, joka oli mielestäni normaali.
Todennäköisesti kysymys huonosta kunnosta, päästetään hyväkuntoisena kotiin.
Molemmin puolin vaaleat, heijasteiset ja herkkäliikkeiset korvat.
Todettavissa yksi aristava sisäinen pukama, jossa Scheriproct combi pakkaus.
Keskikaljan ystävä on, jota ei kuitenkaan käytä.
Potilas kertoo olleensa aikoinaan muumio, tullut Tellukselle.
Puhuttaessa Hesperian päivystyspoliklinikasta, kertoo päivystävänsä siellä MTK:n puolesta. On soittamassa Hesperiaan ja tarkistaa, onko siellä palkkamurhaajat paikalla.
Desorientoitunut miellyttävällä tavalla aikaan ja paikkaan.
Rikan poisto lapiolla ja muut toimenpiteet.
Nykyään potilas käy kolme kertaa yössä ja usein päivälläkin virtsaamassa.
Tulosyy: Toistuva virtsaamistarve.
Kehotetaan potilasta yskäisemään, jolloin virtsasuihku uretrasta, joka lentää erittäin pitkälle.
Appendix vaalea, vapaa, viaton.
Appendix koiran lötkön kokoinen.
Huom! Koko ajan kyseessä vasen polvi vaikka olisi välillä oikeasta puhe.
Potilaalla ei lapsuudessa eikä aikuisenakaan mitään pitempiaikaisia sairauksia. RR-tauti ollut noin 20 vuotta.
Potilas nukutetaan ja tartutaan siihen vierasesinepihdeillä.
Kyhmy vähitellen kasvanut ja kääntynyt lääkärin puoleen.
Konservatiivisesti hoidettava, niska-kaulalenkki kaksi viikkoa.
Syndesmoosi alkaa levitä ja tulee meille.
Potilas tulee Rauman aluesairaalasta sängyssä maaten saattajan kanssa.
Tunto normaali siinä määrin kun pystytään voimakkaassa humalatilassa toteamaan.
Vasen jalka amputoitu ja rullatuolissa.
Kyseessä 4 kuukautta vanha mies...
Subjektiiivisesti näkö vasemmassa silmässä kirkastunut. Vielä liikkuva samentuma on kuitenkin jo varsin tyytyväinen tilanteeseen.
Ääni honisee, vasen korva ropisee.
Useita nilkkoja molemmissa jaloissa, enemmän vasemmalla.
Vasemman posken ihomuutos, joka sijaitsee oikean silmän alla, poistetaan...
perjantai 3. huhtikuuta 2015
Hoc est corpus
Blogimerkinnän otsikko "Hoc est corpus" on latinaa ja tarkoittaa "Tämä
on ruumis". Se viittaa ehtoollisaterian asetussanoihin "Tämä on
minun ruumiini".
Kävin kiirastorstaina pääsiäisjumalanpalveluksessa kahden tuttuni ja yhden lähihoitajaopiskelijan kanssa. Jumalanpalvelus kosketti minua. Toinen tutuistani ja lähihoitajaopiskelija menivät ehtoolliselle muiden mukana. Itse en kehdannut mennä, koska en ole Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon jäsen.
Kirkkoväki valui lopuksi salista ulos, ja ovella pastori kätteli jokaista. Minulle hän kehui T-paitaani, jossa näkyvät tekstin "Suomen ilmavoimat 1939-1945" alapuolella kolme Suomemme käymään joutumien sotien tärkeintä hävittäjälentokonetta: Fokker D.XXI, Brewster F2A "Buffalo" ja Messerschmitt Bf 109.
Kirkon jälkeen lähihoitajaopiskelija heitti autollaan minut ja toisen tutuistani Salille. Jonkin ajan päästä paikalle saapui myös "juoppoporukkani" kolmas pysyvä jäsen. Muita ei tällä kertaa ryhtynyt mukaan.
Nautin normaalin määrän oluita eli kolme kappaletta. Kolmantena nautin oluen nimeltä Fuller's Imperial Stout. Se maksoi vaatimattomat 20,30 euroa. Mutta se oli yksinkertaisesti järjettömän hyvää. Valitettavasti jouduin jossain vaiheessa rupeamaan hörppimään sitä nopeammin kuin olisin halunnut, sillä olimme aikaisemmassa vaiheessa sopineet poislähdön ajankohdasta, ja se oli synti.
Jossain vaiheessa ajankäyttöä Salilla tunsin kohdanneeni todellisuuden.
Käynti oli rentouttava.
Tänään taas on pitkäperjantai. Se on saanut nimensä siitä, että Jeesuksella Kristuksella oli lähes 2000 vuotta sitten pitkä päivä pääsiäisperjantaina hänen kärsimyksensä vuoksi. Kun hänet oli vangittu, Jeesusta ensin syljettiin ja pahoinpideltiin paikallisten juutalaisten johtomiesten edessä, jotka olivat estäneet Jeesuksen kannattajia puolustamasta häntä, ja roomalaisen prefektin Pontius Pilatuksen (ja eräästä blogista löytyy toinen katsaus Pilatuksen henkilöön) annettua hänelle tuomion oletetusta kansankiihottamisesta Jeesus ruoskittiin, ja sen jälkeen hänet naulattiin elävänä ristille (latinaksi crux). Ristiinnaulaamishomman yhteydessä hänen päähänsä oli painettu orjantappuroista tehty "kruunu" hänen "kuninkuutensa" pilkkaamiseksi. Pilatus antoi merkitä ristiin myös Jeesuksen teloituksen syyn: Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas.
torstai 12. helmikuuta 2015
Sali-käynti 5.2.2015
Viime viikon torstaina oli taas Sali-käynti. Paikalle tuli tällä kertaa jopati kaksi "ylimääräistä" ihmistä normiporukan lisäksi. Heidät olin henkilökohtaisesti kutsunut.
Ja nythän voin todeta tässä välissä, että Sali-käynneistä kirjoittamisesta on tullut minulle tapa. Olisikohan pian korkea aika sitten perustaa blogiini "Sali-käynnit"- tai "kapakkakäynnit" -niminen tunniste?...
Oluet, jotka nautin, olivat nauttimisjärjestyksessä seuraavat: Fuller's London Pride, Fuller's Black Cab Stout ja Fuller's Vintage Ale. Ja kappas, kaikki tällä kertaa nauttimani oluet olivat saman panimon tuotteita.
Ilmapiiri loosissamme oli hyvä.
London Pride taisi olla keskiolutta. Se oli sopiva alku "illalle", sillä kyse on vaaleasta suhteellisen kevyestä oluesta. Black Cab Stout oli nimensä mukaisesti musta, mutta kiltisti sanottuna se oli maultaan ja aromeiltaan hyvin maltillinen. Sitä voisi kutsua myös vetiseksi. Olut oli alkoholipitoisuudeltaan myös keskioluen vahvuinen. Saman panimon tuottaman Vintage Ale'in sekoitin hetkeksi minulle tuttuun Strong Suffolk Vintage Ale'iin. Otin sen kolmanneksi, koska toverini S muisti olevansa velkaa minulle yhden hyvän/kalliin oluen.
Fuller's Vintage Ale oli 8,5-prosenttista, ja Sali myi sitä muistaakseni hintaan 18,20 euroa. Siinä oli S:llä maksamista! Pulloa muuten oli ympäröinyt olutkaapissa kartonkinen kotelo.
Mainitsemaani Strong Suffolk Vintage Ale'iä ei ole myyty Alkossa aikoihin. Tähän liittyy myös monta vuotta sitten näkemäni uni, jossa nautin jossain hyvässä kapakassa tuopillisen hyvää olutta. Myöhemmin löysin sitten Alkon myymälästä Strong Suffolk Vintage Ale'in. Totesin sen olevan samaa olutta kuin mitä olin nauttinut tässä unessani. Se oli siitä alkaen ehdoton lempiolueni, ja minua on rassannut, kun sitä ei ole ollut enää myynnissä.
Fuller's Vintage Ale maistui ainakin jossain määrin samalta kuin rakastamani Strong Suffolk Vintage Ale, mutta oli alkoholipoliittisesti paljon jytympää ainetta. Siitä jäi kyllä sitten lopulta jonkin verran sellainenkin vaikutelma, että on raaka aine.
Ja nythän voin todeta tässä välissä, että Sali-käynneistä kirjoittamisesta on tullut minulle tapa. Olisikohan pian korkea aika sitten perustaa blogiini "Sali-käynnit"- tai "kapakkakäynnit" -niminen tunniste?...
Oluet, jotka nautin, olivat nauttimisjärjestyksessä seuraavat: Fuller's London Pride, Fuller's Black Cab Stout ja Fuller's Vintage Ale. Ja kappas, kaikki tällä kertaa nauttimani oluet olivat saman panimon tuotteita.
Ilmapiiri loosissamme oli hyvä.
London Pride taisi olla keskiolutta. Se oli sopiva alku "illalle", sillä kyse on vaaleasta suhteellisen kevyestä oluesta. Black Cab Stout oli nimensä mukaisesti musta, mutta kiltisti sanottuna se oli maultaan ja aromeiltaan hyvin maltillinen. Sitä voisi kutsua myös vetiseksi. Olut oli alkoholipitoisuudeltaan myös keskioluen vahvuinen. Saman panimon tuottaman Vintage Ale'in sekoitin hetkeksi minulle tuttuun Strong Suffolk Vintage Ale'iin. Otin sen kolmanneksi, koska toverini S muisti olevansa velkaa minulle yhden hyvän/kalliin oluen.
Fuller's Vintage Ale oli 8,5-prosenttista, ja Sali myi sitä muistaakseni hintaan 18,20 euroa. Siinä oli S:llä maksamista! Pulloa muuten oli ympäröinyt olutkaapissa kartonkinen kotelo.
Mainitsemaani Strong Suffolk Vintage Ale'iä ei ole myyty Alkossa aikoihin. Tähän liittyy myös monta vuotta sitten näkemäni uni, jossa nautin jossain hyvässä kapakassa tuopillisen hyvää olutta. Myöhemmin löysin sitten Alkon myymälästä Strong Suffolk Vintage Ale'in. Totesin sen olevan samaa olutta kuin mitä olin nauttinut tässä unessani. Se oli siitä alkaen ehdoton lempiolueni, ja minua on rassannut, kun sitä ei ole ollut enää myynnissä.
Fuller's Vintage Ale maistui ainakin jossain määrin samalta kuin rakastamani Strong Suffolk Vintage Ale, mutta oli alkoholipoliittisesti paljon jytympää ainetta. Siitä jäi kyllä sitten lopulta jonkin verran sellainenkin vaikutelma, että on raaka aine.
tiistai 3. helmikuuta 2015
Sali on vieläkin parempi!
Viime torstaina kävin taas Salilla. Luvattu lisäoluttarjonta oli nyt paikoillaan olutkaapeissa.
Tällä kertaa meitä olisi voinut olla nykyisen "normaalin" kolmen sijaan jopa kuusi, sillä olin kutsunut lisäyksilöitä tulemaan mukaan. Mutta ketään ei tullut. Me olimme sitten kolmistaan.
Edellisellä kerralla olin nauttinut Salilla kolme olutta. Olin päättänyt, että jatkossa tulisin nauttimaan käynneillämme ainoastaan kaksi olutta. Mutta kun olutvalikoima oli edelleen niin kovin hyvin täydentynyt, niin en voi olla tottelematta taivaallista näkyä. Päätin nyt Salilla ollessa, että tulen jatkossakin nauttimaan aina viralliset kolme oluttani. Vähempi olisi kulttuurin pilkkaamista.
Myöskin Salin kalustus oli jotenkin muuttunut sitten viime näkemän tasapainoisemmaksi.
Nautin seuraavat kolme olutta mainitussa järjestyksessä: Koffin Irish Red Ale, Fuller's London Porter, St. Peter's Honey Porter. Annoin tovereideni maistaa jälkimmäistä, ja kumpikin kehui sitä. Tämä on outoa, sillä toinen heistä vihaa syvähenkistä kulttuurielämää.
Toivottavasti en jatkossa kirjoita jokaikisestä Sali-käynnistä blogimerkintää.
Tällä kertaa meitä olisi voinut olla nykyisen "normaalin" kolmen sijaan jopa kuusi, sillä olin kutsunut lisäyksilöitä tulemaan mukaan. Mutta ketään ei tullut. Me olimme sitten kolmistaan.
Edellisellä kerralla olin nauttinut Salilla kolme olutta. Olin päättänyt, että jatkossa tulisin nauttimaan käynneillämme ainoastaan kaksi olutta. Mutta kun olutvalikoima oli edelleen niin kovin hyvin täydentynyt, niin en voi olla tottelematta taivaallista näkyä. Päätin nyt Salilla ollessa, että tulen jatkossakin nauttimaan aina viralliset kolme oluttani. Vähempi olisi kulttuurin pilkkaamista.
Myöskin Salin kalustus oli jotenkin muuttunut sitten viime näkemän tasapainoisemmaksi.
Nautin seuraavat kolme olutta mainitussa järjestyksessä: Koffin Irish Red Ale, Fuller's London Porter, St. Peter's Honey Porter. Annoin tovereideni maistaa jälkimmäistä, ja kumpikin kehui sitä. Tämä on outoa, sillä toinen heistä vihaa syvähenkistä kulttuurielämää.
Toivottavasti en jatkossa kirjoita jokaikisestä Sali-käynnistä blogimerkintää.
perjantai 23. tammikuuta 2015
Oli pakko ostaa uudet kengät vaikka en ole muotiguru
Keskiviikkona menin kerholta lähdettyäni bussilla Myyrmäkeen. Tapasin siellä hyvän tuttuni S:n Alkon myymälän edessä, kuten olimme aikaisemmin sopineet. Tällä kertaa en kuitenkaan ollut Alkoon menossa, vaikka monta kertaa olen sellaisessa käynytkin. Olin pyytänyt S:n maku- ja järkituomariksi kenkäostoksille.
Käyttämäni arkikengät olivat ruvenneet käytettävyyden kannalta jonkin verran haasteellisiksi, joten ostosreissulle menossa oli selkeää tolkkua.
Riensimme ensin Kookenkään. Ihmettelen, miksi se on nykyään tuon niminen eikä enää K-kenkä. Ehkä nimi on muutettu siksi, että se muistutti liikaa K-kauppaa. Toiseksi ehkä siksi, että nyt logokylttiin saatiin kätevästi kaksi kujertavanväristä O-kirjainta.
Ostin kahdet kengät, yhdet talvi- ja yhdet kesäkengät. Maksoivat yhteensä kyllä melkoisesti, mutta olivat sentään kohtuullisen reilussa alennuksessa. Ostamani talvikengät olivat Gore-Texillä ja nauhojen lisäksi vetoketjulla varustettuja.
Ei tarvinnut etsiä enää.
Seuraavaksi kävimme Siti-marketissa, josta kumpikin osti itselleen muonatarpeita.
Sen jälkeen S kävi R-kioskilla, minkä jälkeen tallustelimme ravintola Toppariin. Se on ollut jo hyvän aikaa irlantilainen pubi. S kysyikin baarimikolta, että mitä irlantilaisia oluita heillä on. Vastaus oli, että Kilkennyä ja Guinnessiä. Irlannissa kuulemma jokainen pubi mainostaa myyvänsä Guinnessiä, joten olimme oikealla värähtelytasolla. Päätin siksi olla kyselemättä oluista itse enempää. Olin sitä paitsi varma, ettei valikoima olisi lähellekään Salin tasoa (minulle ei makseta mitään Salin hehkuttamisesta, aivan oikeasti). Otimme siis molemmat Guinnessin. Jostain syystä S halusi maksaa molemmat. Suostuin, vaikka S on nainen.
Astelimme sitten nurkkapöytään, joka näytti olevan vapaa. Baarimikko toi pian oluemme pöytään. Keskustelimme olutta nauttiessamme henkeviä. Mainitsin taas kerran elämässäni, että typpipatruunan käyttö vaahtokukan muodostamiseksi on vastoin omia olutpuhtaussäädöksiäni. Silti tämä Guinness Draught on ihan kelpo olut mielestäni. En vihaa sitä yhtä suuressa määrin kuin Yleä ja Hesaria, joten siksi suostuin nauttimaan sitä.
Pöytämme vieressä sijaitsi biljardipöytä, jossa pari heppua alkoi pelata. Välillä kuului sitten kovaakin pallojen pauketta. Loosimme aivan vieressä, minun selkäni takana, sijaitsi biljardikeppien varastointipaikka. Siinä käytiin aina vähän väliä.
Jossain vaiheessa pöytäämme tuotiin ilmoitusjuttu, jossa ilmaistiin pöydän tulevan olemaan varattu viidenkymmenen minuutin päästä. Olimme onneksi aikeissa lähteä menemään jo ennen sitä.
Emme tilanneet toista kierrosta oluita.
Ollessamme tekemässä lähtöä S kysyi minulta, kannattaisiko minun kenties hankkia joskus yksi ainoa hattureuhka korvaamaan talvella käyttämääni Ylä-ja Ala-Egyptin kaksoishattua. Vastasin, että ei.
S lähti menemään omalle bussipysäkilleen ja minä omalleni.
Oma bussini tuli aivan heti. Oli mukava matkustaa ihan pienessä pörinässä. Kotitaloon päästyäni mieleeni juolahti, että vielä rennompi olo olisi, jos olisimme ottaneet toisellekin jalalle.
Sain vasta myöhemmin tietää, että samaan aikaan meidän kanssamme oli Myyrmannissa käymässä myös eräs yhteinen tuttu. Mutta emme olleet tienneet toistemme aikomuksista käydä Myyrmäessä, joten emme tulleet tavanneeksi, kun emme törmänneetkään.
Nyt torstaina tulin jo jonkin verran testanneeksi uusia talvikenkiäni. Ne tuntuivat jalassa mainioilta. Taidan pitää niitä nyt perjantainakin.
Käyttämäni arkikengät olivat ruvenneet käytettävyyden kannalta jonkin verran haasteellisiksi, joten ostosreissulle menossa oli selkeää tolkkua.
Riensimme ensin Kookenkään. Ihmettelen, miksi se on nykyään tuon niminen eikä enää K-kenkä. Ehkä nimi on muutettu siksi, että se muistutti liikaa K-kauppaa. Toiseksi ehkä siksi, että nyt logokylttiin saatiin kätevästi kaksi kujertavanväristä O-kirjainta.
Ostin kahdet kengät, yhdet talvi- ja yhdet kesäkengät. Maksoivat yhteensä kyllä melkoisesti, mutta olivat sentään kohtuullisen reilussa alennuksessa. Ostamani talvikengät olivat Gore-Texillä ja nauhojen lisäksi vetoketjulla varustettuja.
Ei tarvinnut etsiä enää.
Seuraavaksi kävimme Siti-marketissa, josta kumpikin osti itselleen muonatarpeita.
Sen jälkeen S kävi R-kioskilla, minkä jälkeen tallustelimme ravintola Toppariin. Se on ollut jo hyvän aikaa irlantilainen pubi. S kysyikin baarimikolta, että mitä irlantilaisia oluita heillä on. Vastaus oli, että Kilkennyä ja Guinnessiä. Irlannissa kuulemma jokainen pubi mainostaa myyvänsä Guinnessiä, joten olimme oikealla värähtelytasolla. Päätin siksi olla kyselemättä oluista itse enempää. Olin sitä paitsi varma, ettei valikoima olisi lähellekään Salin tasoa (minulle ei makseta mitään Salin hehkuttamisesta, aivan oikeasti). Otimme siis molemmat Guinnessin. Jostain syystä S halusi maksaa molemmat. Suostuin, vaikka S on nainen.
Astelimme sitten nurkkapöytään, joka näytti olevan vapaa. Baarimikko toi pian oluemme pöytään. Keskustelimme olutta nauttiessamme henkeviä. Mainitsin taas kerran elämässäni, että typpipatruunan käyttö vaahtokukan muodostamiseksi on vastoin omia olutpuhtaussäädöksiäni. Silti tämä Guinness Draught on ihan kelpo olut mielestäni. En vihaa sitä yhtä suuressa määrin kuin Yleä ja Hesaria, joten siksi suostuin nauttimaan sitä.
Pöytämme vieressä sijaitsi biljardipöytä, jossa pari heppua alkoi pelata. Välillä kuului sitten kovaakin pallojen pauketta. Loosimme aivan vieressä, minun selkäni takana, sijaitsi biljardikeppien varastointipaikka. Siinä käytiin aina vähän väliä.
Jossain vaiheessa pöytäämme tuotiin ilmoitusjuttu, jossa ilmaistiin pöydän tulevan olemaan varattu viidenkymmenen minuutin päästä. Olimme onneksi aikeissa lähteä menemään jo ennen sitä.
Emme tilanneet toista kierrosta oluita.
Ollessamme tekemässä lähtöä S kysyi minulta, kannattaisiko minun kenties hankkia joskus yksi ainoa hattureuhka korvaamaan talvella käyttämääni Ylä-ja Ala-Egyptin kaksoishattua. Vastasin, että ei.
S lähti menemään omalle bussipysäkilleen ja minä omalleni.
Oma bussini tuli aivan heti. Oli mukava matkustaa ihan pienessä pörinässä. Kotitaloon päästyäni mieleeni juolahti, että vielä rennompi olo olisi, jos olisimme ottaneet toisellekin jalalle.
Sain vasta myöhemmin tietää, että samaan aikaan meidän kanssamme oli Myyrmannissa käymässä myös eräs yhteinen tuttu. Mutta emme olleet tienneet toistemme aikomuksista käydä Myyrmäessä, joten emme tulleet tavanneeksi, kun emme törmänneetkään.
Nyt torstaina tulin jo jonkin verran testanneeksi uusia talvikenkiäni. Ne tuntuivat jalassa mainioilta. Taidan pitää niitä nyt perjantainakin.
lauantai 17. tammikuuta 2015
Sali on uudistunut, ja se näkyy!
Kävin torstaina heti "kerhon" aukioloajan jälkeen juoppoporukkani elossa olevien jäännösten kanssa Salilla. Sillähän oli ennen joulua omistajat vaihtuneet. Nyt oli toinen kerta, kun kävin "uudella Salilla". Edellisellä kerralla minulle oli luvattu, että he saavat toisenkin olutkaapin käyttöönsä. Nyt sellainen oli jo paikallaan, ja tarjolla oli puolitoista kaapillista erilaisia oluita.
Oli tapahtunut eräs ikävä sattumus juuri, ja se varjosti Sali-käyntiä.
Naapuritalossa asuva hyvä tuttuni J. oli tällä kertaa tullut myös mukaan.
Huonoista uutisista huolimatta meillä oli leppoisaa. Nautin paikalla ollessani kolme olutta, jotka ovat seuraavat: Fuller's Extra Special Bitter, Koffin Steam Beer ja Koffin Irish Red Ale.
Baarihenkilö kertoi minulle suureksi tyydytyksekseni, että heillä on takahuoneessa runsaasti erilaisia oluita, joita he eivät ole vielä ehtineet laittaa kaappeihin.
Viime vuonna olin käynyt Salilla vain pari kertaa johtuen siitä, että juoppoporukkani jäsenistä yhdellä oli ollut aikatauluongelmia. Ja toiseksi siitä, että minä en ikinä käy yksin kapakoissa.
Koska kenelläkään meistä ei enää ole aikatauluongelmia, me tulemme tänä vuonna ainakin silloin tällöin käymään yhdessä Salilla. Jatkossa yritän nauttia siellä käydessä kolmen oluen sijaan vain kaksi, jotta ei mene liian raskaaksi.
Sali oli ennenkin ollut Pähkinärinteen paras kapakka, mutta nyt se on vielä parempi. En voi olla tottelematta taivaallista näkyä.
Oli tapahtunut eräs ikävä sattumus juuri, ja se varjosti Sali-käyntiä.
Naapuritalossa asuva hyvä tuttuni J. oli tällä kertaa tullut myös mukaan.
Huonoista uutisista huolimatta meillä oli leppoisaa. Nautin paikalla ollessani kolme olutta, jotka ovat seuraavat: Fuller's Extra Special Bitter, Koffin Steam Beer ja Koffin Irish Red Ale.
Baarihenkilö kertoi minulle suureksi tyydytyksekseni, että heillä on takahuoneessa runsaasti erilaisia oluita, joita he eivät ole vielä ehtineet laittaa kaappeihin.
Viime vuonna olin käynyt Salilla vain pari kertaa johtuen siitä, että juoppoporukkani jäsenistä yhdellä oli ollut aikatauluongelmia. Ja toiseksi siitä, että minä en ikinä käy yksin kapakoissa.
Koska kenelläkään meistä ei enää ole aikatauluongelmia, me tulemme tänä vuonna ainakin silloin tällöin käymään yhdessä Salilla. Jatkossa yritän nauttia siellä käydessä kolmen oluen sijaan vain kaksi, jotta ei mene liian raskaaksi.
Sali oli ennenkin ollut Pähkinärinteen paras kapakka, mutta nyt se on vielä parempi. En voi olla tottelematta taivaallista näkyä.
torstai 30. lokakuuta 2014
Oodi ilolle
Viime lauantaina kävin kahden tutun naisen kanssa Salilla heti puolen päivän jälkeen. En jäänyt sinne roikkumaan, koska minulla oli sovittuna toinen tapaaminen. Seuralaiseni jäivät sinne vähän pitemmäksi aikaa olemaan.
Mikä tekee tästä käynnistä minulle tärkeän, on se, että baarikaappiin oli ilmaantunut uusia viehättäviä oluita. Ja baarimikotar kertoi, että lisää tulee, sillä he ovat hankkimassa vielä lisäystä baarikaappeihin.
Jo aikaisemmin Sali on ollut länsi-Vantaan Pähkinärinteen, jossa asun, neljästä kapakasta paras, sillä sieltä on löytynyt jonkin verran erilaisia hyviä oluita. Mutta nyt siitä on sitten tulossa vielä sivistyneempi olutravintola!
Tuttuni voisivat todistaa, miten iloinen olin Salin edelleenparantumista koskevasta todistusaineistosta.
Niin, ja tosiaan, nautin sinä päivänä Salilla yhteensä kaksi olutta. Sieltä lähdettyäni raahustin paikalle myöhemmin ilmaantuneen toverini kanssa kurjan mökkirähjäni ohi kohti em. tapaamisen paikkaa.
Mikä tekee tästä käynnistä minulle tärkeän, on se, että baarikaappiin oli ilmaantunut uusia viehättäviä oluita. Ja baarimikotar kertoi, että lisää tulee, sillä he ovat hankkimassa vielä lisäystä baarikaappeihin.
Jo aikaisemmin Sali on ollut länsi-Vantaan Pähkinärinteen, jossa asun, neljästä kapakasta paras, sillä sieltä on löytynyt jonkin verran erilaisia hyviä oluita. Mutta nyt siitä on sitten tulossa vielä sivistyneempi olutravintola!
Tuttuni voisivat todistaa, miten iloinen olin Salin edelleenparantumista koskevasta todistusaineistosta.
Niin, ja tosiaan, nautin sinä päivänä Salilla yhteensä kaksi olutta. Sieltä lähdettyäni raahustin paikalle myöhemmin ilmaantuneen toverini kanssa kurjan mökkirähjäni ohi kohti em. tapaamisen paikkaa.
maanantai 9. joulukuuta 2013
Kaveeraamista; yhtyeen kuuntelua; maksani on iloinen
Viime torstaina osallistuin Hiekkaharjussa yhdistykseni pikkujoulujuhliin. Ruoka siellä oli hyvää, ja ohjelmanumeroihin kuului myös imitaattorin esitykset. Imitaattori oli itse asiassa varsin hyvä.
Matkustin juhlista takaisin Pähkinärinteeseen ja kävin ennen kotiin menoa kaupassa. Illemmalla yritin käydä Länsi-Vantaan vapaaseurakunnassa. En kuitenkaan onnistunut siinä.
Erittäin vanha kaverini Jape oli tulossa käymään luonani. Hän oli aikeissa tulla kanssani perjantai-iltana ravintola Salin pikkujouluihin ja itsenäisyyspäiväjuhliin, joiden yhteydessä toisen pikkuveljeni yhtye esiintyisi. Sali on Pähkinärinteen neljästä juottolasta paras, sillä sillä on valikoimissa monenlaisia oluita. Nämä olivat periaatteessa myös tämän veljeni etukäteiset syntymäpäiväjuhlat, koska hän ei voisi pitää niitä varsinaisena päivänä Suomessa, kun jossain vaiheessa lähtee käymään ulkomailla.
Noh, Jape tuli sattuneista syistä jo torstai-iltana. Mukanaan hänellä oli isohko määrä maitokaupan melko tavallisia oluita. Torstain ja perjantain aikana me nautimme sitten olutta tai kaljaa. Minä nautin yhteensä kahdeksan Sandelsia. Tilasimme torstaina myöskin pizzat. Perjantaina alkuillasta tilasimme myös sellaiset.
Oli hauska tavata erittäin vanhaa kaveria.
Torstaina Jape halusi syödä keksejä. Kerroin hänelle, että jääkaappini pakkaslokerossa on Fanipala-pussi. Jape haki sen sitten. Minä jossain määrin mokasin oman meneillä olevan narkkaritestini, sillä perjantaina minäkin nautin Fanipaloja useita. Jape onneksi söi niistä suurin piirtein 13/16-osaa. Pitääpä ostaa uusi Fanipala-pussi.
Lähdimme perjantai-iltana sitten talsimaan Salille päin. Jätin suosiolla kotiini kaulaliinan ja hanskat sekä hattuni alla talvella pitämäni pyöräilypipon. Jape teki Salin sisäänkäynnin luona mielenkiintoisen havainnon. Ulkomainoksessa olisi pitänyt lukea yhtyeen nimenä "Screamin' minds", mutta siinä luki "Criminal minds". Kukahan näitä mainoksia oikein tekee?!
Minä tilasin baarihenkilöltä yhden Guinnessin ja Jape jonkin geneerisen oluen tai kaljan. Onnistuimme saamaan seinustan luota itsellemme pöydän. Seinustalle kohdallemme oli ikävä kyllä heijastettu Linnan juhlien meiningit. Tuntui oudolta, kun kaikki näyttivät katsovan meidän suuntaamme.
Niin, ja koska nämä olivat pikkujoulut, niin siinä missä biljardipöytä oli ollut ennen, tarjottiin ihmisille jouluruokaa. Koska minä ja Jape olimme juuri tunti takaperin syöneet molemmat kokonaisen pizzan, niin emme katsoneet aiheelliseksi ruveta täälläkin syömään. Minulle ei ollut kerrottu ruokailumahdollisuudesta. Tai jos oli, niin en nyt ollut muistanut sitä enää.
Pelasimme välillä jonkin aikaa pöydällä olevalla pelikoneella Trivial Pursuitia. Jossain vaiheessa paikalle pyyhälsi meitä moikkaamaan tuntemani mainio yksityisyrittäjä. Hän kertoi veljieni olevan ulkosalla. Jonkin ajan päästä paikalle tulivat myös molemmat veljeni. Piakkoin porukka päättikin tehdä itselleen majan puolikkaaseen loosiin, jonka luona oli yksi pieni pöytä. Siirrettiin siihen viereen toinen pieni pöytä, ja niin mahduimme kaikki siihen. Itse asiassa meitä oli nyt enemmänkin, sillä veljieni tuttuja oli myös mukana.
Paikalle pyyhälsi sitten eräs nuori mies, joka minun tulisi tuntea. Hän joutui selittämään minulle, kuka on. Annoimme hänelle oikeuden istua pöydässämme.
Veljeni aloitti yhtyeineen esityksensä puoli tuntia myöhässä. Sitä ennen Jape oli käynyt ostamassa minulle ja itselleen kossuvissyn herättääkseen meidät.
Veljeni yhtye soittaa cover-versioita tunnetuista kappaleista 60-luvulta ainakin 90-luvulle. Yhtyeen musiikki on minustakin nautittavaa. Äänenvoimakkuus oli kuitenkin sietämätön. Olen heikkoääninen kaveri, ja minun oli erittäin vaikea saada puhuttua julki mitään esitysten aikana. Yhdeksän kappaletta luultavasti soitettiin tässä ensimmäisessä istunnossa. Kun kävin yhden kappaleen aikana pyytämässä itselleni Koffin portterin, niin jouduin huutamaan baarihenkilölle kolme kertaa ennen kuin tämä tajusi, mitä ajoin takaa. Jape nautti illan aikana vielä pari kossuvissyä.
Olin nähnyt kiinteistönvälittäjäni paikalla. Kerran kun Jape oli syventyneenä mielenkiintoiseen keskusteluun mainion yksityisyrittäjän kanssa, niin kiinteistönvälittäjäni hyökkäsi takaapäin ja kiersi kätensä ympärilleni. Hän sanoi, että on hirveä kiva nähdä minua ja veljiäni nyt täällä. Jape ei tainnut huomata ollenkaan tapahtunutta.
Täysi-ikäisiä pikkutyttöjä tunki välillä pöytäämme. Myöskin eräs voimakkaassa humalatilassa oleva jääkärikersantti yritti olla porukassamme. Mainio yksityisyrittäjä oli ainoa, joka sieti häntä hyvin.
Välillä minusta ja Japesta tuntui vähän siltä kuin olisimme lastentarhassa. Koitti lopulta esityksissä väliaika. Sen jälkeen alkaisi pitempi rupeama esityksiä. Esittäjäveljeni tuli taas pöytäämme. Jossain vaiheessa ilmoitin Japelle, että taidan piakkoin lähteä kotiin. Jape suostui lopulta lähtemään mukaan. Hän lähti ilmoittamaan esittäjäveljelleni, joka oli nyt jossain muualla, asiasta. Toinen pikkuveljistäni törmäsi tiskin kulmalla minuun ja kerroin tälle olevani lähdössä kotiin. Hän sanoi, että hyvä kun olin ollut tämän aikaa siellä. Siihen purjehti samassa hetkessä myös gorillan näköinen iso partainen äijä, joka nyökkäsi minulle. Nyökkäsin takaisin, ja mietin samalla, että tunnenko minä tämän miehen jostain. Veljeni sitten ilmoitti tälle minun olevan hänen veljensä. Partagorilla kääntyi heti menemään takaisin sinne, mistä oli tullut. Esittäjäveljeni saapui seuraavaksi paikalle Japen kanssa. Hän ehdotti Japelle, että tämä voisi esittämisten jälkeen lähteä heidän kanssaan hänen kotiinsa Espooseen ja siellä he voisivat jutella, kun ei oltu pitkään aikaan nähty. Jape piti ajatusta hyvänä, mutta hän sanoi saattavansa minut ensin kotiini. Kotiini päästyäni annoin Japelle varmuuden vuoksi vara-avaimeni. Jape päätti nauttia yhden oluen ennen kuin suuntaisi takaisin Salille. Lopulta hän puki päälleen ja istahti vielä hetkeksi sohvalle. Pian hän päättikin ettei jaksaisikaan mennä takaisin Salille. Hän sanoi, että hän tuskin olisi nyt yöllä veljelleni parasta juttuseuraa. Hän antoi vara-avaimeni takaisin.
Juttelimme siinä sitten viisaita ja minä nautin olueni loppuun eli loput kaksi olutta. Keskiyön jälkeen päätimme katsoa Youtubesta "Tuntemattoman sotilaan", mutta kun alkuperäistä versiota ei löytynyt, niin päätimme katsoa sen uudemman, joka on kurttuotsainen tylsä tekele, vaikkakin väreillä varustettu. Jo tunnin päästä Jape alkoi olla unten mailla, joten suljin Youtuben.
Jape oli sanonut minulle, että hän voisi olla lauantaina luonani vielä kolmeen saakka eli hän nauttisi minun ja jonkin tunnin päästä paikalle purjehtivan kulttuurielämäntuntijakollegani Jannen kanssa kahvit ennen lähtöään. Mutta ennen puoltapäivää hänelle oli soittanut hänen eräs naisystävänsä, joka oli ilmoittanut hänelle olevansa tulossa käymään, joten Jape lähti kotiinsa jo pian puolenpäivän jälkeen. Kahvin nauttimisen jälkeinen kulttuurielämätapahtuma oli normaali siitä huolimatta, että olin jonkin verran alkoholia vastoin tapojani nauttinut kahtena edellisenäkin päivänä.
Minulla on siis kaksi veljeä, joista kummallakin on oma yhtye. Kuten mainittu, niin toinen eli Screamin' Minds esittää cover-kappaleita. Sitä ei pidä sekoittaa melkein samannimiseen surkeaan brittiläiseen poikayhtyeeseen. Toinen nimeltään Innocent Virgins taas esittää heavycountrya. Lisäksi heillä on ollut ja ehkä on edelleenkin myös yhteinen yhtye, joka nimensä Räystäs mukaisesti esittää pelkästään masentavaa musiikkia.
Matkustin juhlista takaisin Pähkinärinteeseen ja kävin ennen kotiin menoa kaupassa. Illemmalla yritin käydä Länsi-Vantaan vapaaseurakunnassa. En kuitenkaan onnistunut siinä.
Erittäin vanha kaverini Jape oli tulossa käymään luonani. Hän oli aikeissa tulla kanssani perjantai-iltana ravintola Salin pikkujouluihin ja itsenäisyyspäiväjuhliin, joiden yhteydessä toisen pikkuveljeni yhtye esiintyisi. Sali on Pähkinärinteen neljästä juottolasta paras, sillä sillä on valikoimissa monenlaisia oluita. Nämä olivat periaatteessa myös tämän veljeni etukäteiset syntymäpäiväjuhlat, koska hän ei voisi pitää niitä varsinaisena päivänä Suomessa, kun jossain vaiheessa lähtee käymään ulkomailla.
Noh, Jape tuli sattuneista syistä jo torstai-iltana. Mukanaan hänellä oli isohko määrä maitokaupan melko tavallisia oluita. Torstain ja perjantain aikana me nautimme sitten olutta tai kaljaa. Minä nautin yhteensä kahdeksan Sandelsia. Tilasimme torstaina myöskin pizzat. Perjantaina alkuillasta tilasimme myös sellaiset.
Oli hauska tavata erittäin vanhaa kaveria.
Torstaina Jape halusi syödä keksejä. Kerroin hänelle, että jääkaappini pakkaslokerossa on Fanipala-pussi. Jape haki sen sitten. Minä jossain määrin mokasin oman meneillä olevan narkkaritestini, sillä perjantaina minäkin nautin Fanipaloja useita. Jape onneksi söi niistä suurin piirtein 13/16-osaa. Pitääpä ostaa uusi Fanipala-pussi.
Lähdimme perjantai-iltana sitten talsimaan Salille päin. Jätin suosiolla kotiini kaulaliinan ja hanskat sekä hattuni alla talvella pitämäni pyöräilypipon. Jape teki Salin sisäänkäynnin luona mielenkiintoisen havainnon. Ulkomainoksessa olisi pitänyt lukea yhtyeen nimenä "Screamin' minds", mutta siinä luki "Criminal minds". Kukahan näitä mainoksia oikein tekee?!
Minä tilasin baarihenkilöltä yhden Guinnessin ja Jape jonkin geneerisen oluen tai kaljan. Onnistuimme saamaan seinustan luota itsellemme pöydän. Seinustalle kohdallemme oli ikävä kyllä heijastettu Linnan juhlien meiningit. Tuntui oudolta, kun kaikki näyttivät katsovan meidän suuntaamme.
Niin, ja koska nämä olivat pikkujoulut, niin siinä missä biljardipöytä oli ollut ennen, tarjottiin ihmisille jouluruokaa. Koska minä ja Jape olimme juuri tunti takaperin syöneet molemmat kokonaisen pizzan, niin emme katsoneet aiheelliseksi ruveta täälläkin syömään. Minulle ei ollut kerrottu ruokailumahdollisuudesta. Tai jos oli, niin en nyt ollut muistanut sitä enää.
Pelasimme välillä jonkin aikaa pöydällä olevalla pelikoneella Trivial Pursuitia. Jossain vaiheessa paikalle pyyhälsi meitä moikkaamaan tuntemani mainio yksityisyrittäjä. Hän kertoi veljieni olevan ulkosalla. Jonkin ajan päästä paikalle tulivat myös molemmat veljeni. Piakkoin porukka päättikin tehdä itselleen majan puolikkaaseen loosiin, jonka luona oli yksi pieni pöytä. Siirrettiin siihen viereen toinen pieni pöytä, ja niin mahduimme kaikki siihen. Itse asiassa meitä oli nyt enemmänkin, sillä veljieni tuttuja oli myös mukana.
Paikalle pyyhälsi sitten eräs nuori mies, joka minun tulisi tuntea. Hän joutui selittämään minulle, kuka on. Annoimme hänelle oikeuden istua pöydässämme.
Veljeni aloitti yhtyeineen esityksensä puoli tuntia myöhässä. Sitä ennen Jape oli käynyt ostamassa minulle ja itselleen kossuvissyn herättääkseen meidät.
Veljeni yhtye soittaa cover-versioita tunnetuista kappaleista 60-luvulta ainakin 90-luvulle. Yhtyeen musiikki on minustakin nautittavaa. Äänenvoimakkuus oli kuitenkin sietämätön. Olen heikkoääninen kaveri, ja minun oli erittäin vaikea saada puhuttua julki mitään esitysten aikana. Yhdeksän kappaletta luultavasti soitettiin tässä ensimmäisessä istunnossa. Kun kävin yhden kappaleen aikana pyytämässä itselleni Koffin portterin, niin jouduin huutamaan baarihenkilölle kolme kertaa ennen kuin tämä tajusi, mitä ajoin takaa. Jape nautti illan aikana vielä pari kossuvissyä.
Olin nähnyt kiinteistönvälittäjäni paikalla. Kerran kun Jape oli syventyneenä mielenkiintoiseen keskusteluun mainion yksityisyrittäjän kanssa, niin kiinteistönvälittäjäni hyökkäsi takaapäin ja kiersi kätensä ympärilleni. Hän sanoi, että on hirveä kiva nähdä minua ja veljiäni nyt täällä. Jape ei tainnut huomata ollenkaan tapahtunutta.
Täysi-ikäisiä pikkutyttöjä tunki välillä pöytäämme. Myöskin eräs voimakkaassa humalatilassa oleva jääkärikersantti yritti olla porukassamme. Mainio yksityisyrittäjä oli ainoa, joka sieti häntä hyvin.
Välillä minusta ja Japesta tuntui vähän siltä kuin olisimme lastentarhassa. Koitti lopulta esityksissä väliaika. Sen jälkeen alkaisi pitempi rupeama esityksiä. Esittäjäveljeni tuli taas pöytäämme. Jossain vaiheessa ilmoitin Japelle, että taidan piakkoin lähteä kotiin. Jape suostui lopulta lähtemään mukaan. Hän lähti ilmoittamaan esittäjäveljelleni, joka oli nyt jossain muualla, asiasta. Toinen pikkuveljistäni törmäsi tiskin kulmalla minuun ja kerroin tälle olevani lähdössä kotiin. Hän sanoi, että hyvä kun olin ollut tämän aikaa siellä. Siihen purjehti samassa hetkessä myös gorillan näköinen iso partainen äijä, joka nyökkäsi minulle. Nyökkäsin takaisin, ja mietin samalla, että tunnenko minä tämän miehen jostain. Veljeni sitten ilmoitti tälle minun olevan hänen veljensä. Partagorilla kääntyi heti menemään takaisin sinne, mistä oli tullut. Esittäjäveljeni saapui seuraavaksi paikalle Japen kanssa. Hän ehdotti Japelle, että tämä voisi esittämisten jälkeen lähteä heidän kanssaan hänen kotiinsa Espooseen ja siellä he voisivat jutella, kun ei oltu pitkään aikaan nähty. Jape piti ajatusta hyvänä, mutta hän sanoi saattavansa minut ensin kotiini. Kotiini päästyäni annoin Japelle varmuuden vuoksi vara-avaimeni. Jape päätti nauttia yhden oluen ennen kuin suuntaisi takaisin Salille. Lopulta hän puki päälleen ja istahti vielä hetkeksi sohvalle. Pian hän päättikin ettei jaksaisikaan mennä takaisin Salille. Hän sanoi, että hän tuskin olisi nyt yöllä veljelleni parasta juttuseuraa. Hän antoi vara-avaimeni takaisin.
Juttelimme siinä sitten viisaita ja minä nautin olueni loppuun eli loput kaksi olutta. Keskiyön jälkeen päätimme katsoa Youtubesta "Tuntemattoman sotilaan", mutta kun alkuperäistä versiota ei löytynyt, niin päätimme katsoa sen uudemman, joka on kurttuotsainen tylsä tekele, vaikkakin väreillä varustettu. Jo tunnin päästä Jape alkoi olla unten mailla, joten suljin Youtuben.
Jape oli sanonut minulle, että hän voisi olla lauantaina luonani vielä kolmeen saakka eli hän nauttisi minun ja jonkin tunnin päästä paikalle purjehtivan kulttuurielämäntuntijakollegani Jannen kanssa kahvit ennen lähtöään. Mutta ennen puoltapäivää hänelle oli soittanut hänen eräs naisystävänsä, joka oli ilmoittanut hänelle olevansa tulossa käymään, joten Jape lähti kotiinsa jo pian puolenpäivän jälkeen. Kahvin nauttimisen jälkeinen kulttuurielämätapahtuma oli normaali siitä huolimatta, että olin jonkin verran alkoholia vastoin tapojani nauttinut kahtena edellisenäkin päivänä.
Minulla on siis kaksi veljeä, joista kummallakin on oma yhtye. Kuten mainittu, niin toinen eli Screamin' Minds esittää cover-kappaleita. Sitä ei pidä sekoittaa melkein samannimiseen surkeaan brittiläiseen poikayhtyeeseen. Toinen nimeltään Innocent Virgins taas esittää heavycountrya. Lisäksi heillä on ollut ja ehkä on edelleenkin myös yhteinen yhtye, joka nimensä Räystäs mukaisesti esittää pelkästään masentavaa musiikkia.
maanantai 18. marraskuuta 2013
Olutpainajaisuni
Näin perjantaina ja lauantain välisenä yönä painajaisunta. Siinä olin
muutaman tutun kanssa - joihin kuuluivat myös veljeni - mennyt
johonkin maaseudummalla sijaitsevaan kapakkaan. Yksi tutuistani tilasi
tiskiltä jonkinlaista tummaa, väkevää, kahviaromista
pintahiivaolutta. Minä siinä pähkäilin, että mitä itse ottaisin.
Päätin lopulta ottaa samaa kuin mitä tämä tuttuni. Baarimikotar
laski tuoppiin haluamani oluen ja sitten iski pöytään kauhean
laskun: tuoppini maksaisi useita satoja euroja. Hetken ajan mietin,
että löytyykö minulta lompakostani tuollaista summaa. Sitten minusta
alkoi tuntua, että hinta on vähän kohtuuton. Baarimikotar selitti
minulle, että pähkäilyni oli kasvattanut laskuani, sillä se
lasketaan hänen työaikaansa. Kieltäydyin maksamasta hintaa.
Baarimikotar selitti minulle, että tästä tulee sitten poliisiasia.
Minä tajusin tässä vaiheessa, että tämä on unta ja ilmoitin
baarimikottarelle, että uskon tämän kaiken olevan unta ja rupean
odottamaan, milloin se päättyy.
torstai 3. lokakuuta 2013
Luin Hesaria
Viime maanantaina luin verkossa Helsingin Sanomia eli tuttavallisemmin Hesaria. Tai en minä oikeastaan mitään uutisia lukenut, vaan sarjakuvia. Hesarissa uutiset ovat nykyään maksumuurin takana. Olen tosiasiassa sen verran eettinen ihminen, etten viitsi syyllistyä moraalilakia vastaan rikkomiseen ja kiertää maksumuuria lukeakseni uutisia.
Jännä että pikkulapsena luin Hesarista pelkästään sarjakuvia, ja nyt henkisesti ikivanhana sukuni patriarkkana luen taas Hesarista pelkästään sarjakuvat. Vaikkakin verkosta.
Luin neljän kuukauden rupeaman verran Viiviä ja Wagneria. Se on hyvä. Sarjakuvan vieressä ikävä kyllä näkyi kiinnostavan oloisia uutisotsikoita. Päästyäni rupeaman loppuun menin lukemaan Aamulehteä. Harkitsin myös meneväni katsastamaan pahamaineista Hommaforum-keskustelupalstaa, mutta sitten en jaksanutkaan. Sen sijaan katsastin hieman Ylen uutisia. Minua se niin hävetti.
Ja "väliajalla" eli tiistaina sain tietää, että olin päässyt hygieniapassikokeesta läpi.
Jatkoin tiistain jälkeisenä yönä Hesarin sivustossa Fingerporin parissa. Sekin oli hyvä.
Milloinkohanhan menen seuraavan kerran vääristämään ajatuskuvioitani pahalle Hommaforumille?...
Bonuksena esitän seuraavan linkin, joka tuottaa suurta iloa edistyksellisille:
rahmispossu.net - luihuilevan ketkun parajournalistinen uutisportaali
...Nyt torstaina aion mennä kolmelle oluelle ravintola Saliin. Yksi oluista tulee luultavasti olemaan Sinebrychoff & Brooklyn Brewery Two Tree Porter. Olut on Tapio Kangas-Heiskan ja Garrett Oliverin yhteistyön tulos. Keitähän he ovat? Pitää ottaa joskus selvää.
Jännä että pikkulapsena luin Hesarista pelkästään sarjakuvia, ja nyt henkisesti ikivanhana sukuni patriarkkana luen taas Hesarista pelkästään sarjakuvat. Vaikkakin verkosta.
Luin neljän kuukauden rupeaman verran Viiviä ja Wagneria. Se on hyvä. Sarjakuvan vieressä ikävä kyllä näkyi kiinnostavan oloisia uutisotsikoita. Päästyäni rupeaman loppuun menin lukemaan Aamulehteä. Harkitsin myös meneväni katsastamaan pahamaineista Hommaforum-keskustelupalstaa, mutta sitten en jaksanutkaan. Sen sijaan katsastin hieman Ylen uutisia. Minua se niin hävetti.
Ja "väliajalla" eli tiistaina sain tietää, että olin päässyt hygieniapassikokeesta läpi.
Jatkoin tiistain jälkeisenä yönä Hesarin sivustossa Fingerporin parissa. Sekin oli hyvä.
Milloinkohanhan menen seuraavan kerran vääristämään ajatuskuvioitani pahalle Hommaforumille?...
Bonuksena esitän seuraavan linkin, joka tuottaa suurta iloa edistyksellisille:
rahmispossu.net - luihuilevan ketkun parajournalistinen uutisportaali
...Nyt torstaina aion mennä kolmelle oluelle ravintola Saliin. Yksi oluista tulee luultavasti olemaan Sinebrychoff & Brooklyn Brewery Two Tree Porter. Olut on Tapio Kangas-Heiskan ja Garrett Oliverin yhteistyön tulos. Keitähän he ovat? Pitää ottaa joskus selvää.
tiistai 16. lokakuuta 2012
Omistajaansa seuraava vessa on nyt askeleen lähempänä
On kehitetty matkalaukku, joka seuraa omistajaansa uskollisesti. Laukku vastaanottaa tietoa käyttäjänsä älypuhelimen sijainnista.
Minua tämä keksintö kiinnostaa erityisesti siksi, että sen myötä omistajaansa automaattisesti seuraava vessa on myös askeleen lähempänä syntymistään. Minä kun aina joskus käyn kapakassa ja minua jonkin verran inhottaa käyttää niiden vessoja. Ratkaisu ongelmaan olisi juuri tällainen omistajaansa seuraava vessa. Sen voisi parkkeerata kapakan ulkopuolelle, mikäli sitä ei suostuttaisi päästämään sisään.
matkalaukusta suomeksi lyhyesti juttua täällä
hieman pitempi juttu samasta asiasta ulkomaankielellä täällä
Minua tämä keksintö kiinnostaa erityisesti siksi, että sen myötä omistajaansa automaattisesti seuraava vessa on myös askeleen lähempänä syntymistään. Minä kun aina joskus käyn kapakassa ja minua jonkin verran inhottaa käyttää niiden vessoja. Ratkaisu ongelmaan olisi juuri tällainen omistajaansa seuraava vessa. Sen voisi parkkeerata kapakan ulkopuolelle, mikäli sitä ei suostuttaisi päästämään sisään.
matkalaukusta suomeksi lyhyesti juttua täällä
hieman pitempi juttu samasta asiasta ulkomaankielellä täällä
perjantai 10. elokuuta 2012
Neekerin tapaaminen kapakassa
Kerran Vitus Pullo oli käymässä Pähkinärinteen parhaassa kapakassa. Minä en ollut silloin siellä, vaan kuulin seuraavan yhdeltä hänen kaveriltaan.
Hänen pöytäänsä istuutui siellä eräs neekeri. Pullo rupesi ärsyttämään miestä. Jonkin ajan kuluttua tämä lähtikin pöydästä karkuun ja siirtyi toiseen pöytään. Pullo seurasi perässä. Ja taas neekeri lähti pöydästä siirtyen muualle. Ja niin edelleen. Vitus Pullolla ei ollut mitään käsitystä rotusensitiivisyydestä: hän ärsytti aivan kaikkia ihmisiä rotupiirteistä riippumatta.
Hänen pöytäänsä istuutui siellä eräs neekeri. Pullo rupesi ärsyttämään miestä. Jonkin ajan kuluttua tämä lähtikin pöydästä karkuun ja siirtyi toiseen pöytään. Pullo seurasi perässä. Ja taas neekeri lähti pöydästä siirtyen muualle. Ja niin edelleen. Vitus Pullolla ei ollut mitään käsitystä rotusensitiivisyydestä: hän ärsytti aivan kaikkia ihmisiä rotupiirteistä riippumatta.
torstai 2. elokuuta 2012
Ampiainen ja juomat
Olin tänään kahden tutun naisen kanssa Pähkinärinteen parhaassa juottolassa nauttimassa jotain. Minä nautin kolme olutta, naishenkilö B nautti neljä erilaista juomaa ja naishenkilö C nautti kolme IV-kuravesiolutta. Minun juomani olivat Corona-olut limetillä, tshekkiläinen tumma lager Velkopopovicky ja kolmantena Koffin portteri. Naishenkilö B nautti Corona-oluen limetillä, tumman Velkopopovickyn, Amaretto-liköörin ja jonkin siiderin, jonka nimeä en nyt muista.
Olimme kaiken aikaa terassin puolella. Aurinko paistoi ja jossain vaiheessa pöydässämme alkoi vierailla kaksi ampiaista. Vanhempi näistä tykkäsi C:n kuravedestä. Se ei onneksi hyppinyt paikalla kaiken aikaa. Nuorempi ampiaisista taas jonkin verran tykkäsi siideristä. Mutta oikeasti se oli hulluna Amarettoon. Se viisaasti yritti välttää hukkumista juomaan ja kulki reunoilla. Vähän väliä se tuli kuitenkin takaisin lasille. Kun B oli saanut Amaretto-lasinsa tyhjäksi, nuori ampiainen uskaltautui syvemmälle lasiin. Se hörppi innoissaan Amareton ja vedeksi sulaneen jään jäänteitä. Sen perä heilui kiihkosta.
Olimme kaiken aikaa terassin puolella. Aurinko paistoi ja jossain vaiheessa pöydässämme alkoi vierailla kaksi ampiaista. Vanhempi näistä tykkäsi C:n kuravedestä. Se ei onneksi hyppinyt paikalla kaiken aikaa. Nuorempi ampiaisista taas jonkin verran tykkäsi siideristä. Mutta oikeasti se oli hulluna Amarettoon. Se viisaasti yritti välttää hukkumista juomaan ja kulki reunoilla. Vähän väliä se tuli kuitenkin takaisin lasille. Kun B oli saanut Amaretto-lasinsa tyhjäksi, nuori ampiainen uskaltautui syvemmälle lasiin. Se hörppi innoissaan Amareton ja vedeksi sulaneen jään jäänteitä. Sen perä heilui kiihkosta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)