Keskiviikkona menin kerholta lähdettyäni bussilla Myyrmäkeen. Tapasin siellä hyvän tuttuni S:n Alkon myymälän edessä, kuten olimme aikaisemmin sopineet. Tällä kertaa en kuitenkaan ollut Alkoon menossa, vaikka monta kertaa olen sellaisessa käynytkin. Olin pyytänyt S:n maku- ja järkituomariksi kenkäostoksille.
Käyttämäni arkikengät olivat ruvenneet käytettävyyden kannalta jonkin verran haasteellisiksi, joten ostosreissulle menossa oli selkeää tolkkua.
Riensimme ensin Kookenkään. Ihmettelen, miksi se on nykyään tuon niminen eikä enää K-kenkä. Ehkä nimi on muutettu siksi, että se muistutti liikaa K-kauppaa. Toiseksi ehkä siksi, että nyt logokylttiin saatiin kätevästi kaksi kujertavanväristä O-kirjainta.
Ostin kahdet kengät, yhdet talvi- ja yhdet kesäkengät. Maksoivat yhteensä kyllä melkoisesti, mutta olivat sentään kohtuullisen reilussa alennuksessa. Ostamani talvikengät olivat Gore-Texillä ja nauhojen lisäksi vetoketjulla varustettuja.
Ei tarvinnut etsiä enää.
Seuraavaksi kävimme Siti-marketissa, josta kumpikin osti itselleen muonatarpeita.
Sen jälkeen S kävi R-kioskilla, minkä jälkeen tallustelimme ravintola Toppariin. Se on ollut jo hyvän aikaa irlantilainen pubi. S kysyikin baarimikolta, että mitä irlantilaisia oluita heillä on. Vastaus oli, että Kilkennyä ja Guinnessiä. Irlannissa kuulemma jokainen pubi mainostaa myyvänsä Guinnessiä, joten olimme oikealla värähtelytasolla. Päätin siksi olla kyselemättä oluista itse enempää. Olin sitä paitsi varma, ettei valikoima olisi lähellekään Salin tasoa (minulle ei makseta mitään Salin hehkuttamisesta, aivan oikeasti). Otimme siis molemmat Guinnessin. Jostain syystä S halusi maksaa molemmat. Suostuin, vaikka S on nainen.
Astelimme sitten nurkkapöytään, joka näytti olevan vapaa. Baarimikko toi pian oluemme pöytään. Keskustelimme olutta nauttiessamme henkeviä. Mainitsin taas kerran elämässäni, että typpipatruunan käyttö vaahtokukan muodostamiseksi on vastoin omia olutpuhtaussäädöksiäni. Silti tämä Guinness Draught on ihan kelpo olut mielestäni. En vihaa sitä yhtä suuressa määrin kuin Yleä ja Hesaria, joten siksi suostuin nauttimaan sitä.
Pöytämme vieressä sijaitsi biljardipöytä, jossa pari heppua alkoi pelata. Välillä kuului sitten kovaakin pallojen pauketta. Loosimme aivan vieressä, minun selkäni takana, sijaitsi biljardikeppien varastointipaikka. Siinä käytiin aina vähän väliä.
Jossain vaiheessa pöytäämme tuotiin ilmoitusjuttu, jossa ilmaistiin pöydän tulevan olemaan varattu viidenkymmenen minuutin päästä. Olimme onneksi aikeissa lähteä menemään jo ennen sitä.
Emme tilanneet toista kierrosta oluita.
Ollessamme tekemässä lähtöä S kysyi minulta, kannattaisiko minun kenties hankkia joskus yksi ainoa hattureuhka korvaamaan talvella käyttämääni Ylä-ja Ala-Egyptin kaksoishattua. Vastasin, että ei.
S lähti menemään omalle bussipysäkilleen ja minä omalleni.
Oma bussini tuli aivan heti. Oli mukava matkustaa ihan pienessä pörinässä. Kotitaloon päästyäni mieleeni juolahti, että vielä rennompi olo olisi, jos olisimme ottaneet toisellekin jalalle.
Sain vasta myöhemmin tietää, että samaan aikaan meidän kanssamme oli Myyrmannissa käymässä myös eräs yhteinen tuttu. Mutta emme olleet tienneet toistemme aikomuksista käydä Myyrmäessä, joten emme tulleet tavanneeksi, kun emme törmänneetkään.
Nyt torstaina tulin jo jonkin verran testanneeksi uusia talvikenkiäni. Ne tuntuivat jalassa mainioilta. Taidan pitää niitä nyt perjantainakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti