Liberalismin ja nationalismin välisestä suhteesta

Nationalisteja eli kansallismielisiä ovat kaikki ne ihmiset, joiden identiteetille omalla etnisellä ryhmällä on paljon merkitystä.

Kansallinen itsemääräämisoikeus on liberaali periaate. Siksi voidaan sanoa, ettei liberalismi suhtaudu kategorisen kielteisesti nationalismiin. Viime vuosisatojen historia itse asiassa on täynnä liberaaleja nationalistisia vallankumouksia. Liberaali nationalismi on nimensä mukaisesti liberaalia nationalismia. Liberaalit itse asiassa keksivät nationalismin.

Liberalismi suhtautuu jossain määrin nuivasti muuhun kuin liberaaliin nationalismiin. Liberaali nationalismi on sellainen nationalismin muoto, joka itsessään ei suhtaudu selvän syrjivästi tai vihamielisesti vieraisiin etnisyyksiin.

Konservatiivien parissa on myöhempinä aikoina paljon apinoitu liberalismia nationalismin kannattamisessa. Tosin konservatiivien kansallismielisyys on tavannut olla keskimäärin vähemmän liberaalia ja avaramielistä kuin liberaalien kansallismielisyys.

Miksi en suhtaudu uskontoon vihamielisesti

Olen käytännössä uskonnoton ihminen. Voi kysyä, että miksi en kuitenkaan suhtaudu kulttuuriseen ilmiöön nimeltä uskonto selkeän vihamielisesti. Tässä olisi pari syytä:

1. Luultavasti kaikilla ihmisillä yksin psykopaatteja lukuunottamatta on käsityksiä oikeasta ja väärästä. Näitä käsityksiä on yhtä vaikea osoittaa tosiksi kuin uskonnon väittämiä. Eli voidaan sanoa, että suurin piirtein kaikilla ihmisillä on paljon sellaisia käsityksiä ja mielipiteitä, jotka eivät nk. pidä vettä.
2. Ihmisyyteen kerta kaikkiaan kuuluu uskominen tarinoihin ja kertomuksiin. Ks. kohta 1.

Joku voi nyt huomauttaa, että ihmiset tarvitsevat etiikkaa mutta eivät uskontoja. Tämä on kuitenkin pelkkä todeksi osoittamaton mielipide. Ihmisillä nyt vain tapaa olla erilaisia arvostuksia. Vaikka kaikki eivät arvosta uskontoa, niin jotkut kuitenkin tekevät niin, ja sen täytyy olla sallittua liberaalissa yhteiskunnassa.

Ihmisten henkilökohtaiseen maailmankatsomukseen kuuluvat siis usko kertomusten ja tarinoiden ilmaisemiin "totuuksiin". Pidän kuitenkin tieteellisesti perusteltuja väittämiä todellisempana tietona maailmasta. Ne vain eivät kuitenkaan ole ainoita kulttuurisia asioita, jotka erottavat meidät ihmiset muista eläimistä.

Ainoa vaatimukseni uskonnolle on se, että kunkin sellaisen jumalan tulee nk. käyttäytyä ihmisiksi. Jos se/hän käyttäytyy niin, sen/hänen edustamansa uskonnon tulee olla sallittu.

Pitäisikö homoseksuaalisuutta saada kutsua perversioksi

Jokin aika sitten hovioikeus oli vapauttanut Kristillisdemokraattien entisen puheenjohtajan, kansanedustaja Päivi Räsäsen syytteestä, joka koski tuhmien puhumista homoseksuaaleista osaltaan Raamattuun pohjautuen.

Päivi Räsänen ei kuulu minun suosikkeihini.

Tähän liittyen voin kuitenkin nyt nostaa esiin kysymyksen siitä, että pitäisikö ihmisen saada kutsua homoseksuaalisuutta esim. perversioksi.

Mielestäni kyseessä on mielipide, ja mielipiteiden ilmaisemisen pitäisi olla liberaalissa yhteiskunnassa melko lailla laillista puuhaa. Eri asia on tietysti, jos yhteiskunta on konservatiivinen, taikka jopa jonkinlainen teokratia.

Mielestäni aivan sama pätee siihenkin, että saako liberaalissa yhteiskunnassa kutsua heteroseksuaalisuutta perversioksi. Kyllä pitäisi saada!

Esim. jotkut voisivat olla sitä mieltä, että heteroseksuaalista sukupuoliyhdyntää tulisi harjoittaa ainoastaan lasten saamista varten ja että muuten ihmisten pitäisi vain homoilla. Ja nuo jotkut sitten nimittäisivät heteroseksuaalisuutta perversioksi.

Tärkeintä on, ettei yhteiskunnassa ketään syrjitä seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Kehottamisen syrjimiseen tulee mielestäni olla lailla kiellettyä varsinkin sellaisissa tapauksissa, joissa on kyse siitä, että kehottaja on jonkinlaisessa auktoriteettiasemassa kehotettavaan nähden.

Tokaisu liberalismista ja lähimmäisten inhimillisistä heikkouksista

Liberaali suhtautuu ymmärtäväisesti lähimmäisten inhimillisiin heikkouksiin.

Miten on mahdollista, että sukupuolen korjaus estää lapsen saamisen ilman sijaissynnyttäjää tai adoptiota?

Siteeraan klassista pätkää autenttisista Lääkäreiden saneluista: "Kotitilalla tehty sukupuolen vaihdos, joten työt vähenemässä."

Näin oli tv-ohjelmatiedoissa jokunen vuosi sitten kuulunut erään ohjelman sisällön kuvaus:

Meidän vauvamme - moderni ihme. Jake ja Hannah Graf ovat avioituneet kaksi vuotta sitten ja ovat aina halunneet lapsen. Koska kumpikin on korjannut sukupuolensa, he tarvitsevat ulkopuolisen apua eli sijaissynnyttäjän. Ohjelmassa seurataan, miten prosessi etenee. Miten käy, kun koronapandemia iskee ja synnytyksen on määrä tapahtua meren takana Pohjois-Irlannissa? Brittiläinen dokumentti (2020).

Miten on mahdollista, että sukupuolen korjaaminen estää lapsen saamisen ilman sijaissynnyttäjää tai adoptiota?

Onko maailmassa virhe?

Onko Jumalaa olemassa?

PS. Minusta on oikeasti maailmassa olemassa sellaisia ihmisiä, joiden henkinen kokemus omasta sukupuolestaan eroaa heidän ulkoisista sukupuolisisista tuntomerkeistään. Elämä on outoa, ja sen kanssa täytyy elää. Oikeastaan ymmärrän näiden ihmisten halun käydä (rankassa) leikkauksessa muokkauttamassa asiaa.

Uskonnonvapaus: ristiriipuksen tunkeminen omaan korvaansa

Saatan aina välillä tunkea omistamani ristiriipuksen korvaani. Tällainen herättää luonnollisesti suurta vihastusta, ja sellaista myöskin pidetään laajalti huonona siirtona.

Olen myös joskus lausunut julkisesti tähän tapaan: "Olen ikäisekseni nopea kävelijä. Mutta minun jälkeeni on tuleva toinen, jonka kengännauhojakaan en ole kelvollinen solmimaan. Hän kastaa teidät Pyhällä hengellä ja tulella. Hänen nimensä on Hannu."

Tuossa olen siis mukaillut vapaasti Uuden testamentin tekstiä, joka on Jumalan sanaa, kuten monet sanovat. Tunnen myös oikeasti Hannu-nimisen eräissä piireissä tunnetun henkilön, joka on varsin nopea kävelijä.

Suomen lain rikkomisessa tulee kyseeseen näissä mainitsemissani synneissäni uskonrauhan rikkominen, ja pelkään pahinta, että valtakunnansyyttäjänvirasto tarttuu tässä sanomaani, kun olen kerran tehnyt tässä täyden tunnustuksen.

Suomessa nimittäin on lailla kiellettyä loukata sitä, mitä jokin uskonnollinen yhdyskunta pitää pyhänä.

Toisaalta on joidenkin mielissä olemassa oikeus loukata sitä, mitä jokin uskonnollinen yhdyskunta pitää pyhänä, mutta koska Suomi on itäroomalainen yhteiskunta, niin meillä uskonnon oikeudella olla joutumatta loukatuksi on suurempi arvo lain silmissä kuin sananvapaudella.

Mielestäni kaikilla jumalilla tulee olla lain edessä tasa-arvoinen asema. Jumala voidaan kieltää tai hänen esiintymistään rajoittaa ainoastaan siinä tapauksessa, että hän käyttäytyy huonosti. Tämä on länsimaisten perusarvojen mukainen käsitys. Hyvin käyttäytyviä jumalia pitää sen sijaan suvaita. Suvaitsemisella minä tarkoitan sitä, että pitää vähintään sietää.

Suvaitsevaisuuden paradoksiksi nimitetään sellaista, että jos suvaitaan suvaitsemattomia, niin nämä voivat sitten väellä ja voimalla jossain vaiheessa jyrätä suvaitsevat ja suvaitsevaisuuden maanrakoon. Käsitteen on keksinyt filosofi Karl Popper (1902-1994).

Mielestäni on myöskin keinotekoista, että uskonnot rajataan Suomen laissa erityistapauksiksi ihmisten pyhien tuntojen suojelun suhteen. Voivathan monet ihmiset suhtautua omiin poliittisiin mielipiteisiinsä yhtä vakavasti kuin toiset omiin uskonnollisiin mielipiteisiinsä. Ja entäs sitten urheilun vakavissaan ottavat? Esim. jääkiekkoa ja jalkapalloa tiiviisti seuraavat ja fanittavat ihmiset rajataan poliittisia mielipiteitä omaavien ohella "kätevästi" ulos suojelun piiristä, vaikka heilläkin on, urheilun suhteen, pyhiä tuntoja, jotka voivat tulla loukatuiksi.

Oma sosialidemokratiani

Laajemmassa merkityksessä lukemattomat suomalaiset ovat sosialidemokraattisen yhteiskuntamallin kannattajia. Itse olen suhtautunut myötämielisesti reformistiseen työväenaatteeseen. Sen saavutukset inhimillisten yhteiskuntien kehittämisessä ovat mittavat. Olen jopa kirjoittanut fanitekstin reformistisen sosialidemokratian klassikosta Eduard Bernsteinista (1850-1932).

Bernstein nosti marxilaisen työväenliikkeen piirissä noin 125 vuotta sitten esiin sen, että työväenliike voi ja sen pitää vaikuttaa nk. porvarillisen demokratian sisällä kansanedustuslaitoksessa ja jopa hallituksen sisällä yhteiskunnallisten uudistusten toteuttamiseksi. Ennen häntä monet marxilaiset olivat olleet sitä mieltä, että työväenliikkeen tärkeimmät vaatimukset yhteiskunnallisten olojen uudistamiseksi voidaan saada toteutetuksi vain enemmän tai vähemmän väkivaltaisen vallankumouksen kautta. Jotkut marxilaiset ajattelijat tosin olivat ajatelleet jo aikaisemmin, että sosialidemokraattisen työväenliikkeen oppi-isä Karl Marx (1818-1883) oli myöhemmissä kannanotoissaan tuonut esiin saman asian. Toiset taas kiivaasti kielsivät tämän olevan totta. Sosialidemokraattien kesken käytiinkin aatteellista kiivailua asiassa aikoinaan.

Bernstein myöskin esitti, että olisi älytöntä sellainen, että suurin piirtein koko yritysmaailma otettaisiin julkisen vallan haltuun. Sellainen loisi byrokraattisen hirviön.

Mies myös uskoi sosialidemokraattisen aatteen moraaliseen läpilyöntivoimaan.

Ensimmäisen maailmansodan lopulta alkaen sosialidemokraattinen työväenliike jakautui kahtia, reformistiseen sosialidemokratiaan ja vallankumousta ja yritysten ja pankkien julkista omistamista kannattavaan kommunistiseen liikkeeseen.

Sosiaalidemokratia on siitä alkaen kannattanut (porvarillista) demokratiaa ja sosiaalista markkinataloutta.

Suomi on mielestäni nykyään laajassa mielessä sosialidemokraattinen yhteiskunta, jossa on toteutettu muuten kaikki sosialidemokraattisen aatteen vaatimukset lukuunottamatta uskonnollisten yhdyskuntien ja valtion eroa toisistaan ja uskonnon sysäämistä yksityisasiaksi.

Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta en pidä kommunisteja marxilaisina, koska nämä vievät työläisiltä heidän oikeutensa vaikuttaa oman mielensä mukaan yhteiskunnallisiin asioihin.

En ole kuitenkaan vastuussa kaikesta siitä, mitä sosialidemokratian nimissä sanotaan julki.

Siksi tässä joitakin rivejä siitä, millainen olisi sosialidemokraattinen aate, jollaista itse voisin kannattaa:

Aatetta saisi pitää niin marxilaisena kuin ei-marxilaisena.

Aate kannattaisi varsin perusteellisesti kaikkia liberalismin vapausoikeuksia, mukaan lukien tärkeä sananvapaus. Sananvapaus on kaikkien oikeuksien ja vapauksien äiti. Kuten vapauksia kannattanut varhainen kommunisti Rosa Luxemburg (1871-1919) oli sanonut, niin "vapaus on aina toisinajattelijan vapautta". Jos sinun mielestäsi helvetin typerien mielipiteitten julkituomisen pitäisi olla laitonta, et kannata sananvapautta. Tämä on tärkeä lakmustesti asiasta.

Aate kannattaisi demokratiaa. Kansalaisten osallisuus yhteiskuntaansa on tärkeää.

Aate kannattaisi sosiaalista markkinataloutta.

Aate kannattaisi kansallisen itsemääräämisoikeuden periaatetta. Täten se myöskin hyväksyisi ihmiskasvoisen, maltillisen nationalismin eli kansallismielisyyden, sellaisen, joka ei periaatteellisesti suuntaudu vieraita etnisyyksiä vastaan. Etnonationalismia se vieroksuisi.

Aate suhtautuisi kaikkiin ihmislajin edustajiin täysien ihmisoikeuksien pohjalta.

Aate kannattaisi tieteen tulosten ottamista huomioon päätöksenteossa.

Aate olisi kriittinen uskontoa kohtaan. Uskonnon pitäisi sen mielestä olla yksityisasia. Julkisen vallan ja uskonnollisten yhdyskuntien tulisi olla erotettuja toisistaan. Aatteen mukaan eduskunnan säätämiä lakeja tulisi totella enemmän kuin Jumalaa, jumalaa tai jumalia. Aate kuitenkin hyväksyisi hyvin käyttäytyvien jumalien olemassaolon. Ihmistapojen mukaan käyttäytyvillä ja toimivilla uskovaisilla tulisi olla oikeus päästä myös poliittisiin virkoihin. Valtion tärkeimmän vaatimuksen uskonnoille tulisi olla, että ne eivät pyri pakottamaan lailla tai väkivallan uhalla toisinajattelijoita kunnioittamaan heidän uskontoaan ja sen pyhiä asioita.

Miksi vanhoillislestadiolaiset eivät käy palvonnan kohteiksi

Minusta vanhoillislestadiolaiset voisivat hyvin sopia edistyksellisten ihmisten palvonnan kohteiksi.

He saattavat tosin olla näiden makuun sekä liian rauhanomaisia että liberaaleja, jotta heitä voisi palvoa. Edistyneistön makuun palvottavissa ihmisissä kun pitää olla myös paljon kyvyttömyyttä integroitua yhteiskuntaan sekä kykyä ryhtyä harjoittamaan vähintäänkin matalan intensiteetin sotaa yhteiskuntaa ja yleensä toisinajattelijoita sekä juutalaisia vastaan.

Uskoni kausaliteettiin

Olin ennen wanhaan ollut kristinuskoinen. Se oli johtunut siitä, että kokemukseni kristinuskon perusasian oivaltamisesta (vuonna 1993) oli ollut siinä määrin voimallinen, että kristinuskoisuuteni piti pintansa vuosien ajan.

Lopulta kuitenkin se kului minusta pois. Aloin pitää kristinuskoisuutta melko lailla hyödyttömänä kapistuksena.

Pyhään henkeen tavallaan kuitenkin uskoin edelleen, vaikkakaan en enää pitänyt välttämättömänä uskoa, että kyseessä olisi todellakin henki eikä esim. osa maailmankaikkeuden rakennetta taikka pelkkä hyvää tekevä psykologinen ilmiö.

Viime Jeesuksen vuonna 2023 olin katsonut elokuvan Lento (engl. Flight), jossa on pääosassa mm. Denzel Washington, joka esitti rainassa viinaanmenevää suuren matkustajalentokoneen lentäjää.

Kun katsoin rainan uudemman kerran myöhemmin samana vuonna kahden kaverini kanssa, niin nämä pitivät sitä tylsänä tai ei niin kovin hyvänä elokuvana. Mutta siitä minun ei pitänyt nyt puhua.

Vaan elokuvan yhdestä kohtauksesta, jossa lentäjä oli sairaalassa, ja hän tapasi mentyään vastoin sairaalan sääntöjä porraskäytävään tupakalle kaksi henkilöä, miehen ja naisen. Mies oli syöpäpotilas, joka oli myös tullut tupakalle. Tämä oli raahannut mukanaan tippatelineensä.

Mies sanoi, että Jumala on aiheuttanut hänen syöpänsä. Hän antoi ymmärtää, että tällainen usko auttaa häntä ymmärtämään sen, että kaikki ei ole omassa vallassa.

Olin muutamat edeltävät vuodet kohdellut Jumalaa ennen kaikkea muuta hyvänä kirjallisena tehokeinona. Voin silti sanoa, että olen kunnioittanut suuresti Jumala- ja jumala-käsitteitä.

Mutta minulle tuli mieleen tuosta elokuvan kohtauksesta, että kylläpä tämä oli mainiota teologiaa. Päätin sitten ruveta ennen pitkää uskomaan kausaliteettiin. Tai olin minä ennen tätäkin ollut sitä mieltä, että maailmantapahtumisessa varsin usein seurauksella on sitä edeltävä syy. Mutta nyt päätin alkaa uskoa kausaliteettiin nk. täysillä.

Kausaalisiin asioihin voi halutessaan lukea myös jumalien tahdon, jos sellaiseen haluaa uskoa. Jumalien tahdosta ei kuitenkaan tähän päivään mennessä ole saatu objektiivisia todisteita. Olen joka tapauksessa sitä mieltä, että henkilökohtaiset uskomukset ovat eri asia kuin tieto. Jälkimmäistä edustaa mielestäni parhaiten se, mitä tiedeyhteisö tuottaa.

Kausaliteettiin liittyen, satuin pääsemään lukemaan Helsingin sanomat -lehdestä 8.7.2024 julkaistun Mikko Puttosen kirjoittaman kolumnin Jäähyväiset vapaalle tahdolle. En ole lehden tilaaja, ja kolumnissa väitettiin sen olevan maksumuurin takana, mutta sain siitä huolimatta tekstin luettua, alusta loppuun.

En rupea tässä laajemmin referoimaan kolumnia. Sen sijaan siteeraan artikkelin lyhyttä tiivistelmää: "Yksikään saavutuksesi ei ole omaa ansiotasi, eikä sinun pitäisi koskaan tuomita muita ihmisiä. Kun hyväksymme, että meillä ei ole vapaata tahtoa, se muuttaa käsityksemme elämästä."

Lyhyesti sanottuna ihmisen kaikki valinnat ja toimet perustuvat niihin tekijöihin, jotka ovat hänen aivojensa tilaan vaikuttaneet.

Uskonnot ja eettiset käsitykset samoin kuin käsitykset todellisuuden luonteesta taas kuitenkin kuuluvat ihmisten henkilökohtaiseen maailmankatsomukseen, ja mielestäni niiden tulee olla yhteiskunnassa täysin sallittuja, mikäli noiden käsitysten kannattajat eivät ala hyppimään silmille tai pakottamaan muita ihmisiä kunnioittamaan omia uskomuksiaan.

Minusta vapaan tahdon olemattomuuden kanssa ei ole ristiriidassa ajatus siitä, että jokainen ihminen on joka tapauksessa vastuussa omasta elämästään. Onhan homo sapienskin eläin, ja eläimet ovat kaikki intentionaalisia olioita. Pyrimme kaikki siis oman elämän kannalta merkityksellisiin lopputuloksiin – kuten muutkin eläimet.

Vasemmistopopulismin patoamiseksi

Kuten Helsingin sanomien 22.10.2023 julkaistussa artikkelissa oli annettu ymmärtää, niin vasemmistopopulismi voi olla sangen vaarallista siitä taudista kärsivän yhteiskunnan jäsenille. Argentiinan esimerkki pelottaa.

Minusta pitäisi olla olemassa perustuslakiin kirjattu instituutio, joka patoaisi vasemmistopopulistien "julkista rahaa kaikkeen hyvään" -ideologiaa, jolla nämä pyrkivät lahjomaan äänestäjiä.

Minusta sellaiseksi instituutioksi sopisi eduskunnan toinen kamari, jonka nettoveronmaksajat valitsisivat.

Nykyinen eduskunta siis toimisi tässä esittämäni mallin ollessa käytössä ja toiminnassa alahuoneena, joka valitsisi hallituksen ja säätäisi lait ja perustuslain. Ylähuoneen tehtävä taas olisi rajoittaa alahuoneen jäsenten mahdollisuuksia tuhlata rahaa. Ylähuone käsittelisi kaikki budjettilait. Jos ylähuone ei hyväksyisi alahuoneen ehdotusta budjettilaiksi, alahuone voisi joko hylätä ehdotuksensa tai vaihtoehtoisesti se voisi yrittää kumota ylähuoneen veton 2/3:n enemmistöllä.

Ylähuoneen hyväksynnän myös vaatisivat kansainväliset sopimukset.

Kaikki ne äänestäjät, jotka maksaisivat enemmän veroa kuin saisivat tulonsiirtoja, olisivat äänioikeutettuja ylähuoneen vaaleissa. Periaatteessa ylähuoneen äänestäjät voisi jakaa verojenmaksunsa suuruuden perusteella luokkiin. Äänestäjien äänimäärä riippuisi siitä, mihin luokkaan hän kuuluu. Jos esim. äänestäjiä olisi 500.000, niin heillä voisi olla yhteensä 20 miljoonaa ääntä, joista puolet jaettaisiin tasan jokaiselle äänioikeutetulle ja puolet taas verojenmaksun suuruuden perusteella.

Ylimääräisten äänien antaminen nettoveronmaksajille saisi nämä vahtimaan valtion taloudenpitoa. Ja sitä paitsi, jos ihminen harjoittaisi kovasti verosuunnittelua, hänen äänimääränsä vähenisi, eli malli tukisi paremmin paremmin tuloja ansaitsevien rehellisyyttä yhteiskunnassa.

Mutta minusta kuitenkin olisi helpommin toteutettavissa sellainen malli, jossa nettoveronmaksajilla olisi kaikilla sama äänimäärä ylähuoneen vaaleissa.

Omin käsittein ilmaistu liberalismin aate

Voisin kuvata omaa liberalismiani seuraavanlaisilla käsitteillä:

1. Laaja liberalismi. Liberalismi, jossa on seinät leveällä ja katto korkealla.
2. Ei-puhdasoppinen liberalismi. Koska käsite puhdasoppinen liberalismi olisi oksymorooni.
   

Musta ylivalta, Botswana ja diversiteetti

Eteläisessä Afrikassa sijaitsevan Botswanan väestöstä on suurin piirtein yhtä suuri osuus maan alkuperäisväestöä saneja kuin Suomen väestöstä on saamelaisia.

Välihuomautuksena voi toki huomauttaa, että etniset suomalaiset ovat yhtä paljon Suomen alkuperäisväestöä kuin etniset saamelaiset. Mutta sillä ei ole tämän blogimerkinnän aiheen kannalta sen kummemmin merkitystä.

Botswana taas on varsin pitkälle neekereiden asuttama, ja useimmat näistä ihmisistä puhuvat bantukieliä ja heistä selvästi useimmat ovat tswanoja. Saneja on vähän ja myös on varsin vähän eurooppalaistaustaisia valkoisia ihmisiä.

Botswanassa vallitsee siis musta ylivalta.

Maan yhteiskunnallinen kehitys on ollut Botswanan vuonna 1966 tapahtuneesta itsenäistymisestä alkaen tasaista ja mukavaa. Mitään isompia kriisejä ei ole ollut. Maassa ilmapiiri on ollut melko leppoisa.

Rodullista ylivaltaa pidetään liberaaleissa piireissä yleensä varsin huonona asiana. Ongelmaan auttaisi diversiteetin lisääminen. Ja sama koskee tietysti myös Botswanaa.

Botswanan rodulliset kasvot ovat siis varsin mustat. Rodullinen diversiteetti maassa on matala.

Ehdotan täten seuraavaa:

Botswanan tulisi lisätä erirotuisille maahanmuuttajille vetovoimatekijöitä. Toivottavaa olisi, että neekereiden osuus maan väestöstä painuisi alle 25 prosenttiin. Valkoisia tai kaukasideja voisi tulevaisuudessa olla noin 25 %, mongolidista suurrotua edustavia ihmisiä voisi myös olla noin 25 % ja loput Botswanan väestöstä voisivat olla intiaaneja, eskimoita, Australian aboriginaaleja ja Torresin salmen väestöä, polynesialaisia ja melanesialaisia, sekä sekarotuisia.

Jos tuollainen tulevaisuudenkuva joskus toteutuisi, niin musta ylivalta Botswanassa olisi mennyttä. Lisäksi maa saisi nauttia jatkossa monikulttuurisuuden siunauksista.

Työntekijöiden aseman parantaminen Suomessa

Minun tekisi mieleni ajatella, että olen lievästi vasemmistolainen henkilö. Mutta lienen melko epäpätevä tässä asiassa.

Joka tapauksessa olen aina halunnut ajatella olevani sosiaalinen ajattelija, jos en olekaan vasemmistolainen.

Aikoinaan minulla oli ollut taipumus ajatella, vaikka en sitä juuri missään julki tuonutkaan, että voisi olla kiva, jos kaikkien työntekijöiden olisi pakko kuulua johonkin ammattiliittoon. Perustelin tätä asiaa itselleni sillä, että mallini tukisi työntekijöiden oikeuksia.

Huono puoli mallissani olisi ollut se, että se poistaisi tältä osin oikeuden olla kuulumatta sellaisiin yhdistyksiin, joihin ei itse halua kuulua.

On kuitenkin toinen tapa tukea voimakkaasti työntekijöiden oikeuksia, keino, joka ei pakota ketään kuulumaan ammattiyhdistykseen. Sellainen, että perustettaisiin lain voimalla sellaisiin yrityksiin, joissa olisi riittävä määrä työntekijöitä, työntekijöiden edustus yrityksen hallintoelimiin. Tällainen malli on kuulemma käytössä Ruotsissa.

Minusta se kuulostaa hyvältä ja asialliselta. Malli luultavasti pakottaisi yrityksen kuin yrityksen jakamaan tuloksestaan kohtuullisen osan työntekijöilleen, ja luultavasti pitäisi huolen myös kohtuullisesta työsuojelusta.

En ole itse keksinyt sitäkään ajatusta, että pankinjohtajien tulisi lain edessä vastata omalla omaisuudellaan pankkinsa veloista. Tällainen heikentäisi pankkituen tarvetta ja tekisi yhteiskunnasta vakaamman myös tavallisten ihmisten kannalta.

En ole itse keksinyt edes sitä ajatusta, että sijoituksille tulisi määrätä pitkät määräajat. Spekulatiivinen kauppa on syvältä. Se auttaa lähinnä suurpelureita, ja viime kädessä heikoimmassa asemassa olevat kärsivät eniten markkinoita ja valtioita heiluttelevasta spekulaatiosta. Spekulatiivisen kaupankäynnin voimakas rajoittaminen saisi aikaan sen, että ihmiset ja institutionaaliset sijoittajat sijoittaisivat pitkällä aikavälillä tuottavaan teollisuuteen ja kaikenlainen temppuilu pikavoitoilla ja arvojen vääristämisellä jäisi pois.

Sanotaan vaikka, että alle 5 vuotta omistetuilla osakkeilla myyntivoittovero voisi olla 70 % ja alenisi siitä sitten "normaalille tasolle" pikku hiljaa 20 vuoden kuluessa ostamisesta.

Osakekauppa on minulle kuitenkin varsin vierasta aluetta.

Näin markkinatalousyhteiskunnan lieveilmiöitä joka tapauksessa voitaisiin yrittää laittaa kuriin.

Ja kun nyt on suomalainen julkinen terveydenhuolto kriisissä, ja tarvittaisiin kahdeksan miljardia euroa tai jotain lisärahoitusta sille, niin minusta olisi hyvä, jos lailla pakotettaisiin poliitikot käyttämään julkista terveydenhuoltoa aina kun se vain on mahdollista. Jos poliitikko haluaisi ehdottomasti turvautua yksityisen terveydenhuollon palveluihin, niin hänelle pitäisi tulla maksettavaksi tästä messevä lisävero, jonka määrä riippuisi siitä, kuinka suurta palkkaa tai palkkiota hän nauttii poliitikonammatistaan.

Mielestäni myöskin olisi kannatettavaa sellainen, että uusille hyvinvointialueillemme annettaisiin verotusoikeus, ettei tarvitsisi niiden aina valtion karttuisasta kädestä hakea rahoitusta, sekä valtionrahoitus HUS:lle, ettei se olisi riippuvainen hyvinvointialueiden armopaloista.

Kannatan myös sitä, että ammattiliitot voisivat nostaa kanteen työntekijöiden puolesta, jos näitä sorretaan laittomasti työnantajan taholta.

Mielestäni jotain pitäisi tehdä myös sille, että osa palkoista määräytyy maassamme sen perusteella, kuinka tehokkaasti ao. työntekijät kykenevät pysäyttämään maan lakkoaseella. En tässä nyt viitsi tuomita maan pysäyttämistä lakkoaseella, vaan sitä, että se antaa joillekin työntekijöistä ylivertaisen aseman yhteiskunnassa. Vastaavasti taas sitten toisilla on palkka paljon alhaisempi. Annan Vihreiden Grand Old Manin (anteeksi anglismi) Osmo Soininvaaran lausua asiasta painavan sanansa (siteeraus peräisin miehen 19.7.2024 julkaisemasta blogimerkinnästä Uusi hyvinvointivaltio 7: markkinaehtoisempia palkkoja):

Ovatko markkinaehtoiset palkat epäoikeudenmukaisempia kuin työehtosopimuksilla määräytyvät? Ne ovat erilaisia, mutta vaikea sanoa, kummat ovat oikeudenmukaisempia. Onhan lakkoaseen tehokkuuden mukaan määräytyvät palkkaerot aika ongelmallisia erityisesti naisvaltaisten alojen kanssa. AKT:n on helpompi pysäyttää maa kuin kirjastoapulaisten ja se näkyy käytännön palkoissa. Tästä saamme syyttää naisvaltaisten alojen huonoja palkkoja

Lisäksi haluaisin sanoa, että mielestäni veroparatiisien lopettaminen auttaisi paitsi köyhien maiden, niin myöskin rikkaiden länsimaiden asukkaita, kun kerran kuitenkin 90 % aikuisista länsimaitten kansalaisista on muita kuin erityisen hyväosaisia ihmisiä.

Eikä siinä kaikki. Soininvaaran toisen melko tuoreen blogimerkinnän Uusi hyvinvointivaltio 6: työn vastaanottovelvollisuus lukijakommenteissa eräs nimimerkki oli lausunut, että hänen mielestään koko ansiosidonnaisen työttömyysturvan voisi poistaa ja korvata lakisääteisellä työnantajan maksamalla könttäkorvauksella työsuhteen päättyessä. Hän sanoi myös, että tässä mallissa kannustin työllistymiseen olisi hyvä ja lisäksi "hyvät, vakaat työnantajat hyötyisivät suhteessa jatkuvasti työntekijöitä kierrättäviin mulkeroihin". Mielestäni tämä on loistava ehdotus!!

Tästä tuli melko Soininvaara-pohjainen blogimerkintä nyt! Samassa blogimerkinnässään Osmo Soininvaara oli lausunut seuraavalla tavalla:

Yritykset ovat valittaneet, etteivät työvoimaviranomaiset kerro niille, keitä paikkakunnalla on työttöminä, jotta ne voisivat tarjota näille töitä. Minun on vaikea ymmärtää perusteluja tähän, jos samalla ollaan sitä mieltä, että työttömän on otettava tarjottu työ vastaan.

Eräs henkilö oli saman blogimerkinnän lukijakommenteissa lausunut kommenttinaan tähän, että jos TE-toimisto haluaisi edistää kirjoilla olevien työnhakijoiden työllistymistä, niin lakia voisi muuttaa sellaiseksi, että täyden työttömyyskorvauksen saamiseksi pitäisi vähintään sallia edes nimen ja mahdollisuuksien mukaan myös Curriculum vitaen näyttäminen TE-toimiston sivuilla työnantajille.

Komppaan vielä toista kommentoijaa, joka oli ehdottanut, että 98 %:n todennäköisyydellä syy TE-toimiston nykyisenlaiseen käyttäytymiseen on "tietosuoja" ja "yksityisyys". Henkilö oli myös lausunut, että oli joskus yrittänyt sanoa, että jos on huolissaan tietosuojastaan ja yksityisyydestään, niin ei ole pakko hakea työttömyysetuutta.

...

PS 1.9.2024: Lisäsin tekstiin kappaleen, jossa ilmaisin kannattavani ajatusta, että pakotetaan poliitikot lain voimalla käyttämään julkista terveydenhuoltoa aina kun se vain on mahdollista. Lisäsin tekstiin myöskin kappaleen, jossa ilmaisin kannattavani verotusoikeuden antamista uusille hyvinvointialueillemme sekä valtionrahoituksen järjestämistä HUS:lle.

Eriävän arvomaailman hyväksyminen liberaalissa yhteiskunnassa

Jotkut sanovat, että tietenkään ei pidä hyväksyä yhteiskunnassa sellaista arvomaailmaa, joka tukee syrjintää, misogyniaa, homovihaa ja rotuvihaa yms.

Näin sanovat ihmiset ovat toisin sanoen sitä mieltä, että yhteiskunnassa tulee olla kaikilla samat arvot. Toisin sanoen nämä ihmiset ovat sitä mieltä, että monikulttuurisuus on syvältä. Monikulttuurisuus voi toki tarkoittaa esim. sitä, että ihmisillä on erilainen ruokakulttuuri. Mutta kuitenkin mitä monikulttuurisempi yhteiskunta on, sitä vähemmän ihmisillä on yhteisiä arvoja keskenään.

Samaa mieltä minäkin olen. Että monikulttuurisuus on syvältä. Kaikilla tulisi olla samat arvot kuin minulla.

Ukrainan oikeus ammuskella saamillaan aseilla Venäjän puolelle rajaa

Moni ei ota sitä huomioon, mutta Venäjä on oikeasti saanut aikaan myös paljon hyvää viime aikoina paljon pahan ohella. Nimittäin sen, että sen länsinaapurit ovat hakeutuneet puolustusliitto Naton jäseniksi. Suomi ja Ruotsi ovat molemmat nykyään sen jäseniä!

Osa Nato-maista kuitenkin rajoittaa edelleen Venäjän raa'an aggression kohteeksi vuodesta 2014 ja vielä enemmän vuodesta 2022 joutuneelle Ukrainalle antamiensa aseiden käyttöä niin, että niillä ei saa ampua rajan takana oleviin Venäjän sotilastukikohtiin.

Olisiko samaa periaatetta pitänyt länsiliittoutuneiden soveltaa vuodesta 1940 alkaen natsi-Saksan alueeseen? Jätän nyt huomiotta sen, että syyskuussa 1939 Puolan kimppuun oli käynyt natsi-Saksan lisäksi myös Neuvostoliitto, joka liittyi leikkiin mukaan sitten kun se oli saanut ensin lyötyä Japanin, kun tämä oli huseerannut Kiinan pohjoisrajan tienoilla. Asiaan liittyi tuolloin myös Mongolia, joka oli Neuvostoliiton ensimmäinen liittolainen. Natsi-Saksa oli vasta toinen.

Yhdistynyt kuningaskunta sekä Ranska olivat tuolloin julistaneet sodan Saksalle mutteivät kuitenkaan Neuvostoliitolle.

Vuonna 1940 Saksa kuitenkin löi ensin Tanskan ja Norjan ja seuraavaksi nopeassa tahdissa myös Ranskan, Belgian, Alankomaat ja Luxemburgin. 

Saksan asevoimat eivät olleet varustukseltaan ollenkaan ylivoimaisia vastustajiinsa nähden, mutta sen joukot olivat keskimäärin paremmin koulutettuja ja varsinkin johdettuja. Lisäksi pervitiinin karkinomainen käyttö antoi saksalaiselle osapuolelle merkittävän lisäedun. Saksalaiset sotilaat eivät väsyneet koskaan, ja lisäksi huumeen käyttö lisäsi sotilaan rohkeutta. Rohkeat ja taitavat zombit eivät häviä taistelussa kovin helposti.

Saksa löi myös Ranskaan sijoitetut Yhdistyneen kuningaskunnan joukot mutta natsi-Saksan diktaattorin Hitlerin sotilaallisen taitamattomuuden vuoksi päästi huomattavan osan Dunkerquen alueelle perääntyneistä brittisotilaista pakenemaan kaiken maailman kiireellä kootuilla paateilla kanaalin yli. Mukana oli toki muunmaalaisiakin sotilaita, jotka näin pelastuivat.

Hitler ei tarjonnut kunniallista rauhaa Ranskalle, nyt entiselle suurvallalle, jonka se oli perusteellisesti lyönyt. Sen sijaan hän halusi päästä sopimukseen Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa maailman jaosta, mutta maan uuden hallituksen pääministeri Winston Churchill katsoi, ettei Hitlerin sanaan tässä vaiheessa ollut mitään syytä enää luottaa. Oli aika jatkaa taistelua.

Yhdistynyt kuningaskunta taipui, muttei tuhoutunut. Koska Hitler ei ollut koskaan vakavissaan miettinyt, että pitäisi ehkä valmistautua ajoissa maihinnousuun Britteinsaarille, niin valmisteluja sellaista varten ei ollut tehty kunnolla ja ajoissa. Ja toiseksi, Hitler antoi wanhan kaverinsa Hermann Göringin johtaa Saksan ilmavoimien Luftwaffen sotatoimia kuin ne olisivat maihinnousuprojektista erillinen osa sotaa.

Taistelun Englannista aikana Yhdistyneen kuningaskunnan maavoimat, mukaan lukien tykistö ja panssariase, olisivat olleet likimain puolustuskyvyttömiä, jos saksalainen osapuoli olisi saanut siirrettyä mittavan määrän joukkoja ja kalustoa rantaan asti.

Joka tapauksessa länsirintaman mittavan voiton ansiosta Hitler alkoi kuvitella olevansa sotilaallinen nero. Hän alkoi yhä enemmän sekaantua sotatoimien johtamiseen, ja yhä enemmän sitten myös hänen sotilaallinen neroutensa heikkeni hänen jatkaessaan vuonna 1936 aloittamaansa huumeiden käyttöä.

Ja vuoden 1941 joulukuussa Japani kävi Yhdysvaltain Tyynenmeren laivaston kimppuun Pearl Harbourissa tehokkaalla hyökkäyksellä saaden näin Yhdysvallat mukaan maailmansotaan. Lisämausteen antoi sitten Hitler, joka julisti sodan Yhdysvalloille. Ja sitten se oli menoa.

Tämän pitkän johdannon jälkeen täytyy minun esittää sellainen tärkeä kysymys, että kun jotkut vaatimalla vaativat, ettei nykyisessä sodassa heidän Ukrainan käyttöön antamillaan aseilla saa ampua rajan takana oleviin Venäjän sotilastukikohtiin, niin onko tilanne nyt yhtään erilainen kuin länsiliittoutuneiden tilanne oli ollut vuonna 1940.

Olisiko Yhdistyneen kuningaskunnan, ja Yhdysvaltain ja Kanadan pitänyt olla ammuskelematta toisen maailmansodan aikana Saksan rajan takana oleviin kohteisiin?

Jos vastaus on kielteinen, niin miksi Ukrainalta sitten pitäisi vaatia tuollaista?

Ihan lopuksi on varmaankin hyvä kertoa ihan tavallinen vitsi:

Eräs mies totesi kavereilleen: "Hei, Hitlerhän ei ollutkaan niin paha mies loppujen lopuksi." Kaverit ihmettelivät, mutta mies selitti: "Hän sentään tappoi Hitlerin."

Yksijumalaisuus kieltoon!!1!

Mielestäni vain sellaisten uskonnollisten yhdyskuntien tulee olla laillisia, jotka tunnustavat kaikki mahdolliset ja kuviteltavissa olevat jumalat. Eli kannattaisin monoteististen uskontojen täyskieltoa. Tämä todennäköisesti lisäisi yhteiskunnan uskonnollisen kirjon suvaitsevaisuutta.

Monoteismi olisi siis uskonnon osana kielletty. Monolatria sen sijaan olisi sallittua, eli sellainen, että uskotaan muitakin jumalia olevan olemassa mutta palvotaan itse vain yhtä niistä.

Huomattakoon, etten ole tässä kriminalisoimassa ateismia. Saisi siis olla olettamatta jumalia, mutta vain silloin, jos itse on uskonnoton.

PS.: 13. marraskuuta tänä Jeesuksen vuonna 2024 tulee julkaistumaan eräänlainen päivitys tähän kysymyksenasetteluun liittyen.

Ranskan parlamenttivaaleissa vastuulliset puolueet harjoittivat sitten taktista äänestämistä

"Laitaoikeistolainen" Kansallinen liittouma -puolue joutui lopulta pettymään Ranskan parisen viikkoa sitten pidettyjen parlamenttivaalien tulokseen.

Maassa parlamenttivaalit hoidetaan yhden henkilön vaalipiirien kautta, mutta vaali on kaksivaiheinen.

Vaaleissa oli mukana neljä ryhmittymää:

• Yhdessä eli Ensemble, "keskustaliberaalien" vaaliliitto, jossa olivat mukana presidentti Emmanuel Macronin Renessanssi ja kaksi tämän liittolaispuoluetta
• Kansallinen liittouma eli Rassemblement national (RN), jonka kanssa oli liitossa maltillisia oikeistopuolueita. (Joku voi nähdä huvittavia piirteitä, jos siinä nyt mitään huvittavaa on, että puolueen nimi on kuin suomen kielestä ranskan kielelle käännetty Kansallisen kokoomuksen nimi.)
  
• Uusi kansanrintama eli Nouveau front populaire (NFP), joka koostui kaiken maailman vasemmistolaisista puolueista
• Mukana oli myös Tasavaltalaiset eli Républicains, joka on "keskustaoikeistolainen" puolue.

RN:ää jotkut ovat nimitelleet ulkomaalais- ja maahanmuuttovastaiseksi puolueeksi. Sen puoluejohtaja Jordan Bardella (s. 1995) tosin on itse maahanmuuttajataustainen ihminen, joka on saanut kasvuiässään saanut nähdä ja kokea maahanmuuttajataustaisten asuttaman alueen kauheuden. Vaikuttaa myöskin untuvikolta, vaikka on ilmeisesti taitava ja kyvykäs poliitikko.

Rassemblement national sai aikamoisen jytkyn vaalien ensimmäisellä kierroksella. Se oli ylivoimainen voittaja. Tämä herätti tietyissä piireissä suurta vihastusta, ja sitä pidettiin laajalti huonona siirtona kansalaisilta.

Koska vastuulliset puolueet eivät halunneet ulkomaalaistaustaista puoluejohtajaa maan johtoon, nämä tekivät keskenään sopimuksen. Moni näiden tahojen ehdokkaista jäi pois vaalien toiselta kierrokselta, jotta RN:n vastustajat voisivat äänet keskittämällä voittaa enemmistön parlamenttiin.

Ja niin siinä kävi, että Rassemblement national jäi jonkin verran kauemmas enemmistöön vaadittavasta paikkamäärästä.

Suurimmaksi ryhmäksi, vaikkakin se jäi ilman enemmistöä, suoriutui Nouveau front populaire, vasemmiston ryhmittymä. Toiseksi suoriutui presidentti Macronin Ensemble. Näin Rassemblement national pääsi vasta kolmannelle sijalle.

RN:ssä on toki ilmeisesti mukana jonkin verran Venäjän trolleja, mutta ilmeisesti Ranskassa eivät vastuulliset puolueet vieläkään oikein suostu ymmärtämään tärkeintä syytä sille, miksi kansalaiset äänestävät Rassemblement nationalia. Joskus ihmiset nyt vain sattuvat olemaan isänmaallisia, ja ehkä heitä joskus kannattaa kuunnella. Jos vastuulliset puolueet kuuntelisivat kansalaisia enemmän, niin ehkä "oikeistopopulistisilla" puolueilla olisi sitten vähemmän kannatusta.

Taktista äänestämistä oli liikkeellä muuten myös kuluvan vuoden 2024 tammikuussa ja helmikuussa pidetyissä Suomen presidentinvaaleissa. Koska vastuullisista puolueista vasemmistolaisimmissa haluttiin estää sellainen tilanne, että isänmaallisen Perussuomalaiset-puolueen ehdokas Jussi Halla-aho, todellinen kyykäärmeen sikiö, pääsisi vaalin toiselle kierrokselle, leivottiin vihreästä Pekka Haavistosta yhdistävä tekijä, jolle äänet piti keskittää. Tosin kaikki tekijähenkilöt näissä puolueissa eivät olleet ollenkaan samaa mieltä siitä, että juuri Haaviston pitäisi olla primus inter pares, ensimmäinen vertaistensa joukossa. Pekka Haavisto ei ollut Vihreiden ehdokkaana varsinaisesti, vaan periaatteessa puolueesta erillisen kansanliikkeen. Mies oli myöskin poliittisesti viisaasti ottanut vaalien edellä etäisyyttä vasemmistolaisuuteen. Tämä herätti silloin näissä piireissä vihastusta, ja sitä pidettiin laajalti huonona siirtona.

Haavistossa on tunnettujen huonojen puoliensa lisäksi se hyvä puoli, että mies kykenee tunnistamaan ihmisen myös toisinajattelijoissa. Hänessä on siis hiukan liberaalin vikaa.

En itse sentään pidä homoseksuaalisuutta Haaviston huonona puolena. Seksuaalinen suuntautuminen ja myöskin sukupuolinen identiteetti ovat mielestäni jokaisen oma asia.

Suomen presidentinvaalissa voittajaksi suoriutui kuitenkin epäkansallisen Kokoomuksen hammasmies ja yksi harvoista aidoista belgialaisista, Alexander Stubb.

Jostain syystä Suomen ja suomalaisten turvallisuutta suuresti parantamaan tarkoitettu rajaltakäännytyslaki kuitenkin saavutti suuren suosion maamme eduskunnassa äskettäin. Eduskunnassamme oli lisäksi kuitenkin merkittävä osasto viidennen kolonnan väkeä, joka lakia vastusti ja äänesti vastaan ja näiden tehden tuki verisen ja diktatorisesti hallitun Venäjän hybridisotaa. Minun täytyy lausua erityiset kiitokset Sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtajalle Antti Lindtmanille, joka johdatti lukuisat epäröijät ja aidalla istuvat puolueensa eduskuntaryhmässä lain kannalle.

Mutta näin lopuksi voisin ehdottaa uudistusta Ranskan parlamenttivaalitapaan. Kaksivaiheisuus tekee vaalien pitämisestä kalliimman. Ja yleensä äänestäjät myös joutuvat sitten vaivautumaan vaaliuurnille uudestaan. Vaalitapa mahdollistaa lisäksi myös edellä kuvaamani taktisen äänestämisen.

Ei siinä mitään, sillä oikeissa olosuhteissa voisin minä itsekin kannattaa hetkellisesti taktista äänestämistä. Mutta mielestäni se on äänestäjien huijaamista. Sellaisen pitäisi olla estetty perustuslain tasolla.

Kannattaisin siis niin Ranskan parlamenttivaaleissa samoin kuin Suomen presidentinvaaleissa käyttöön otettavaksi siirtoäänivaalitapaa. Siirtoäänivaalissa äänestäjät laittavat äänestyslipukkeeseen vaalipiirin ehdokkaat mieleiseensä paremmuusjärjestykseen. Siirtoäänivaalitavassa äänien laskenta on aikaavievää, ja sen matematiikka on hiukan monimutkaistakin, mutta mielestäni se tukee poliittista keskustaa – eri asia kuin Suomen Keskusta – ja maltillisia ehdokkaita.

On keksitty aine, jota nauttimalla saa humalan ilman päihteen haittavaikutuksia

Hemel Hempstead on noin 102.000 asukkaan kaupunki Kaakkois-Englannissa. Se kuuluu suur-Lontoon alueeseen ja sijaitsee Lontoon keskustan luoteispuolella.

David Nutt on siellä sijaitsevan GABA Labs -nimisen yrityksen tutkimusjohtaja. Hän oli nostattanut brittilässä kohun lausumalla, että ratsastus on satatuhatta kertaa vaarallisempaa kuin ekstaasihuumeen käyttö. Alcarelle on Nuttin kehittelemä vaihtoehto etyylialkoholille eli etanolille, sille alkoholin muodolle, jolla ihmiskunta on humalluttanut itseään ainakin viimeisten 10.000 vuoden ajan. Alcarelle on yrityksen mainostuksen mukaan sellainen alkoholin muoto, joka ei aiheuta terveyshaittoja mutta kohottaa silti mielialaa.

Jos ketään kiinnostaa, niin ennen tätä ihmiset tavallisessa elämässään ovat kohdanneet ennen kaikkea kolmenlaisia alkoholeja: etyylialkoholia, (vielä tätäkin myrkyllisempää) metyylialkoholia ja isopropanolia, jota taas käytetään mm. desinfiointi- ja jäänestoaineisiin sekä liottimena. Erilaisia alkoholeja on olemassa kuitenkin melkoinen liuta näiden lisäksi.

"Tavallisessa" alkoholimolekyylissä, puhun nyt etanolista, on kaksi hiiliatomia, yksi vetyatomi ja yksi happiatomi. Kyseessä on varsin pieni molekyyli. Alcarelle-molekyyli on kuitenkin suurikokoisempi. Siksi alcarelle kiinnittyy aivoissa vain ja ainoastaan GABA-reseptoreihin. Jos ketään kiinnostaa, niin GABA eli gamma-aminovoihappo on tärkein aivojen ja muun keskushermoston hermosolujen toimintaa jarruttava välittäjäaine. GABA:n välittämä viesti on luonteeltaan inhibitorinen eli vaimentava tai lamaava: GABA välittää hermosolulle käskyn vähentää toimintaa tai lopettaa toimintansa. Yksittäisissä neuroneissa GABA:n vaikutus voi olla myös kiihdyttävä.

Alcarelle myöskin kiinnittyy ainoastaan kahteen aivojen kaiken kaikkiaan 15:stä erilaisesta GABA-reseptorista. Vaikutus on näin varsin kohdennettu. Ja koska alcarelle kiinnittyy näihin reseptoreihin, niin ainetta nauttineesta henkilöstä tulee vähitellen rennompi, leppoisampi ja seurallisempi. Alcarellen ei kuitenkaan pitäisi aiheuttaa krapulaa. Aineesta ei myöskään voi saada yliannostusta, koska sen vaikutus GABA-reseptoreihin ei tehostu tietyn pisteen yli.

Alcarellen vaikutus aivoissa kestää ainoastaan runsaat puoli tuntia. Vaikka sitä joisi litrakaupalla, niin juoja ei menetä tajuntaansa, eikä myöskään kuole, nykyisen tiedon mukaan.

Alcarellen pitäisi siis aiheuttaa rentoutuneisuutta, seurallisuutta ja puheliaisuutta ilman alkoholin (tai muun huumeen) haittavaikutuksia. Myöskin aineen käyttäjällä riski riippuvuuden syntymiselle on minimaalinen, sanovat.

Toivottavasti alcarelle ei myöskään sitten aiheuta alkoholin tapaan väkivaltaisuutta. Jos se ei aiheuta, niin aine saattaa olla melko hyvä. Ja jos se ei aiheuta kognitiivisten kykyjen väliaikaista heikentymistä, kuten runsas kannabiksen käyttö, niin se on sitten vielä parempi.

Aineen turvallisuutta ilmeisesti tutkitaan paraikaa. Ensin eläimillä, ja sitten ihmisillä. Toivottavasti alcarelle tulee sitten lunastamaan lupauksensa.

GABA Labsin sivuilla kerrotaan, että alcarelle juuri tänä vuoden 2024 kesänä alkaa käydä läpi (pitkällistä) hyväksymisprosessiaan Yhdysvaltain markkinoille. Firma odottaa markkinoiden Yhdysvalloissa avautuvan aikaisintaan vuonna 2026 tai vasta seuraavana vuonna, ja täydellistä hyväksyntää markkinoita odotellaan vuonna 2027.

Voidaan sitten kenties nähdä se Suomessakin. Katajainen kansa saa nähdä kummia!

Voi tietysti kysyä, että onko krapulan puuttuminen aineen nauttimisen jälkeisenä aikana sitten hyvän aineen merkki. Sillä mitä tulee tavalliseen etyylialkoholiin, niin ihmiskunta olisi luultavasti jo juonut itsensä sillä kuoliaaksi, jos sen nauttiminen ei aiheuttaisi melko yleisesti krapulaa. Olen tavannutkin aina sanoa: "Krapula on Jumalan luoma sairaus."

Törmäsin alcarelle-kysymykseen tänä Jeesuksen vuonna 2024 alettuani katsoa Ylen Areenasta Alkoholikokeilu-nimistä dokumenttisarjaa. En tiedä, tehdäänkö ohjelmasta useampiakin kausia, mutta joka tapauksessa sen ensimmäisen kauden kolmannesta jaksosta löysin tämän jännittävän aiheen.

PS. Aiheeseen liittyen, viime vuoden 2023 heinäkuun lopulla oli myös Fortune-julkaisun "Well"-osastossa julkaistu tämä viehättävä mutta valitettavan lyhyeksi jäänyt artikkeli aiheesta: All of the buzz: A new breakthrough in liquor tech could be the key to avoiding hangovers altogether.

On löydetty Crassuksen rakennuttama valli, jolla hän pyrki estämään Spartacuksen orja-armeijan pakoonpääsyn

Oli kevätaika Italiassa, sata vuotta ennen Kristuksen ristiinnaulitsemista.

Tämä siteeraus on peräisin skotlantilaisen kirjailijan James Leslie Mitchellin (alias Lewis Grassic Gibbon, 1901-1935) teoksesta Spartacus, värssy jolla kirja sekä alkaa että johon se myös loppuu.

Viimeisten 300 vuoden aikana monissa ihmisissä inspiraatiota herättänyt Spartacus on historiallinen henkilö. Hän oli tärkein Italiassa vuosina 73-71 eKr. riehuneen roomalaisia vastaan suunnatun orjakapinan johtajista. Tämä kolmas oli vaarallisin kolmesta Roomaa vastaan käydystä orjakapinasta.

Spartacus oli loistava strategi ja organisaattori ja hänellä oli luultavasti myös sydän paikallaan.

Spartacus armeijoineen löi useita roomalaisia armeijoita, mukaan lukien konsulien johtamat armeijat. Kaksi konsulia olivat korkeimmat virkamiehet Rooman tasavallassa.

Kun kukaan roomalainen johtajahahmo ei enää hevillä uskaltanut ryhtyä johtamaan orjakapinan kukistamista, niin Rooman rikkain mies Marcus Licinius Crassus (115/114-53 eKr.) päätti ottaa haasteen vastaan. Orjakapina oli uhka hänen omaisuudelleen ja hengelleen ja voitto Spartacuksen armeijasta olisi myöskin eduksi hänen poliittisille pyrkimyksilleen.

Crassus omilla varoillaan sitten koulutti ja varusti erittäin suurikokoisen armeijan. Ilmeisesti hän myös johti sitten tätä armeijaa yksin, eli sen ylintä johtoa ei normaalin roomalaisen tavan mukaan jaettu kahdelle hengelle. Senaatti päätti suostua tähän, koska lopulta oli jouduttu toteamaan, että kriisi on todellinen, että pahaiset orjat osaavatkin taistella roomalaisia sotilaita vastaan.

Siinä sitten ehti tapahtua yhtä sun toista. Pikakelaan tarinan loppuun.

Ennen päästyään turvaan Alppien solien kautta orja-armeija kääntyi takaisin etelään. Varmuutta päätöksen syistä ei ole.

Spartacuksen armeija päätyi lopulta Etelä-Italiaan.

Sen oli ollut tarkoitus purjehtia merirosvojen avustuksella Siciliaan keräämään voimia ja uusia rekryyttejä. Sicilia oli myöskin merkittävä viljantuotantoalue. Merirosvot kuitenkin pettivät heidät. Ehkä ei olisi kannattanut maksaa näille mitään etukäteen.

Orja-armeija oli nyt Italian saappaankärjessä. Crassus rakennutti heidän liikettään sieltä pois estämään linnoitusjärjestelmän valleineen ja kaivantoineen kannaksen poikki.

Spartacus joukkoineen, tai ainakin suuri osa orja-armeijasta, kuitenkin onnistui taistelemaan itsensä läpi esteitten. He pyrkivät nyt Italian saappaankorkoon. He eivät kuitenkaan päässeet sinne. He joutuivat kääntymään pohjoiseen. He kohtasivat Crassuksen armeijan 400 kilometriä pohjoisempana.

Spartacus lopulta joukkoineen hävisi viimeisen taistelunsa joutuessaan vastakkain Crassuksen johtaman roomalaisen armeijan kanssa. Ratkaiseva tekijä tässä viimeisessä taistelussa oli ilmeisesti Rooman legioonien parempi kuri. Toki legioonalaisten määrä oli myös nyt roomalaisessa armeijassa melko suuri.

Spartacus mitä luultavimmin kuoli taistelussa, mutta roomalaiset eivät kyenneet tunnistamaan hänen ruumistaan. Osa orja-armeijasta oli päässyt pakoon Crassuksen joukoilta, mutta Gnaeus Pompeius Magnus (106-48 eKr.), joka oli ollut nitistämässä roomalaista sissiliikettä Hispaniassa, oli ehtinyt palata Italiaan ja löi tämän joukon, orja-armeijan rippeet.

Crassus antoi ristiinnaulita vangiksi saamansa orja-armeijan taistelijat Via Appian varrelle.

Crassusta otti päähän se, että hän sai kunnianosoitukseksi tasavallalta, jota hän oli rahaa, hikeä ja vaivaa säästämättä palvellut, vain ovation, kun taas Pompeius sai triumfin, vaikka koskaan aikaisemmin ei roomalaisen armeijan lyöneelle sellaista ollut myönnetty.

Italian saappaankärjestä on muuten juuri löydetty Crassuksen valli, jolla hän pyrki estämään Spartacuksen orja-armeijan pakoonpääsyn.

PS. Julkaisin aikoinaan nettisivuillani kirjoituksen kolmannesta orjakapinasta, joka ei mitä luultavimmin sisällä viimeisintä ja parasta tietoa aiheesta, mutta sillä pääsee ainakin alkuun.

Minua hämmästyttivät Yhdistyneen kuningaskunnan parlamenttivaalit vuoden 2024 heinäkuussa!

Omalla isokokoisella saarellaan plus Pohjois-Irlannissa oli pidetty kuluvan vuoden 2024 heinäkuun 4. päivänä, joka oli torstai, Yhdistynyt kuningaskunta -nimisen demokraattisen mutta erikoisen liittovaltion parlamenttivaalit. Ne koskivat maan parlamentin alahuonetta – englanniksi House of Commons –, joka saa edustajansa sitä kautta, että kansalaiset äänestävät ehdokkaista. Vaalitapa on sellainen siis, että yhden henkilön vaalipiireissä se voittaa, joka on saanut vaalissa eniten ääniä. Toista kierrosta Yhdistyneen kuningaskunnan parlamenttivaaleissa ei siis pidetä.

Sama päivä oli muuten myös Yhdysvaltain itsenäisyyspäivä, mutta sillä ei ollut erityisempää merkitystä rapakon tällä puolella asuville.

YKK:n alahuoneen jäsenet ovat vastuussa lainsäätämisestä, ja alahuone myöskin käytännössä valitsee maan tosiasiallisen hallitsijan, pääministerin. Monarkki tosin nimittää tämän. Pääministerin tulee nauttia maassa parlamentin luottamusta. Pääministeri sitten nimittää hallitukseen ministerit. Hän myöskin päättää uusien vaalien ajankohdan. Vaalit tulee pitää viiden vuoden kuluessa edellisistä vaaleista. Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin alahuoneella on 650 jäsentä. Se on melko paljon, mutta maakin on suuri. Maassa on noin 70 miljoonaa asukasta.

Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuoneella – englanniksi House of Lords – on jopa enemmän jäseniä kuin alahuoneella, kokonaista 794 henkeä. He tulevat järjestetyiksi virkaansa vähemmän demokraattisella tavalla. Ylähuoneella on tätä nykyä onneksi vain vähän valtaa. Se voi tehdä lakiehdotuksia, ehdottaa muutoksia lakeihin ja joissakin rajatuissa tapauksissa se voi jopa estää lain voimaantulon. Se voi myöskin viivästyttää lain voimaantuloa yhdellä vuodella. Ylähuoneella ei ole sananvaltaa asioissa, jotka koskivat valtion menoja tai tuloja.

Pääasiassa ylähuone on joka tapauksessa ennen kaikkea keskusteleva ja neuvoa antava parlamentin elin.

Ylähuoneeseen monarkki nimittää elinikäisiä jäseniä pääministerin suosituksesta ja avustuksella. Lisäksi ylähuoneeseen kuuluvat Canterburyn ja Yorkin arkkipiispat sekä Lontoon, Durhamin ja Winchesterin piispat ja 21 muuta kauimmin viroissaan ollutta piispaa. Kyse on siis Anglikaanisen kirkon piispoista. Ylähuoneen kuuluu myös joukko paikkansa perineitä aatelisia, joiden jälkeläisille paikka ei kuitenkaan enää nykyään periydy.

Yhdistynyt kuningaskunta koostuu lähinnä neljästä suuresta alueesta, jotka ovat Englanti, Skotlanti, Wales ja Pohjois-Irlanti. Englanti on alueista ainoa, jolla ei ole omaa parlamenttia. Toisaalta YKK:n alueista Englannin väestöpohja on ylivoimaisesti suurin, eli noin 83,5 prosenttia koko väestöstä. Sikäli oman parlamentin tarve on englantilaisilla pienempi, koska he edustajamäärällään melko lailla hallitsevat Yhdistyneen kuningaskunnan politiikkaa.

Englannilla on YKK:n parlamentissa 543 edustajaa, Skotlannilla 57 edustajaa, Walesilla 32 edustajaa ja Pohjois-Irlannilla 18 edustajaa.

Työväenpuolue sai vaaleissa uskomattoman suuren voiton. Se sai 33,7 % äänistä ja 63,2 % parlamenttipaikoista eli 411 paikkaa 650:stä.

Viimeksi 1945 sama puolue oli saanut 393 paikkaa, mikä on sekin melko suuri voitto. Sodanaikainen maan johtaja Winston Churchill (1874-1965) konservatiivipuolueineen joutui silloin muutamaksi vuodeksi sivuun vallasta.

Ennen vaaleja YKK:ta hallinneen Konservatiivisen puolueen alamäki oli alkanut korona-ajan pääministeristä Boris Johnsonista, joka ei välttämättä katsonut koronarajoitusten koskevan itseään ja lähipiiriään. Hänen seuraajansa virassa Liz Truss taas menetti kannatuksensa epäonnistuneilla talousuudistuksillaan. Jopa tyypillisesti Konservatiivista puoluetta tukenut elinkeinoelämä piti niitä huonoina. Hänen tilalleen oli tullut Rishi Sunak, joka ei kuitenkaan kyennyt enää nostamaan puoluetta siitä suosta, mihin se oli uponnut.

Brittejä, jos heitä sellaisiksi saa nimittää, sai voimaan huonosti energiakriisi, ruoan ja asumisen hinnan nousu sekä heidän aarteensa, julkisen terveydenhuollon rapakunto.

Työväenpuolueen uudehko puheenjohtaja Keir Starmer taas oli kauheassa tylsyydessään luotettavuuden perikuva.

Rishi Sunakin viime aikoina johtama Konservatiivinen puolue, joka oli ennen näitä vaaleja pääministeripuolue, koki vaaleissa todellisen romahduksen. Se sai äänistä vain 23,7 %, mikä oikeutti 18,6 %:een paikoista, joka on 121 paikkaa.

Liberaalidemokraatit, joka vuonna 1988 oli muodostunut Liberaalisen puolueen ja Sosialidemokraattisen puolueen yhdistyessä, sai äänistä 12,2 %, mikä oikeutti 11,1 prosenttiin paikoista, eli puolue sai nyt 72 paikkaa parlamentista.

Skotlannin Kansallispuolue sai äänistä 2,5 %, mikä oikeutti parlamenttipaikoista 1,4 prosentiin, mikä merkitsee yhdeksää paikkaa.

Pohjois-Irlannin separatistipuolue Sinn Féin sai 0,7 % äänistä, ja paikoista näinollen 1,1 %, eli puolue saavutti seitsemän paikkaa.

Riippumattomat saivat tasan kaksi prosenttia äänistä, mikä oikeutti 0,9 %:een paikoista, mikä merkitsee kuutta paikkaa.

Tavallaan isänmaallinen Reform UK -puolue sai vaaleissa ääniä jopa 14,3 % mutta sai parlamentin paikoista ainoastaan 0,8 % eli 5. Tässä näkee kuinka pahimmillaan voi yhden henkilön vaalipiiteissä käytetty enemmistövaalitapa sorsia jotain puoluetta.

Reform UK -puolueen kovin piskuinen paikkamäärä uudessa parlamentissa johtuu siitä, että kovin monessa vaalipiirissä sen ehdokas oli päässyt toiseksi, mutta toista sijaa ei vaalipiireissä jaettu. Puolueen saamat äänet olivat siis jakautuneet liian laajalle pitkin vaalipiirejä.

Pohjoisirlantilainen kuningaskunnalle lojaali puolue Democratic Unionist Party sai vaaleissa 0,6 % ja parlamenttipaikoista 0,8 % eli viisi paikkaa. 

Englannin ja Walesin Vihreä puolue sai vaaleissa 6,4 % äänistä ja sai paikoista 0,6 % eli neljä paikkaa.

Tässä mainitsemieni lisäksi useat muut tahot olivat saaneet paikkoja YKK:n parlamenttiin mutta edellisiä vähemmän.

Brittiläinen parlamenttivaalisysteemi tuntuu helposti epädemokraattiselta. Itse kannattaisin asian parantamista sillä, että maa siirtyisi siirtoäänivaalitapaan. Jokaisesta vaalipiiristä valittaisiin sen käytössä ollessa edelleen vain yksi henkilö YKK:n parlamentin alahuoneeseen, mutta valituksi tulisi useammin sellainen henkilö, jonka mahdollisimman moni vaalipiirin äänestäjistä kykenisi hyväksymään, edes pitkin hampain. Mielestäni siirtoäänivaalitapa suosii nk. maltillisia, eli "poliittiseen keskustaan" kuuluvia ehdokkaita.

Siirtoäänivaalitavassa äänestäjät pistävät vaalilipukkeessaan vaalipiirin ehdokkaat paremmuusjärjestykseen.

Vaalitapa on matemaattisesti monimutkaisempi kuin brittilässä nykyisin käytössä oleva historiallinen vaalitapa, joten sillä pidettyjen vaalien tulosten laskeminen kestäisi pitempään kuin nykyään. Mutta mielestäni se olisi brittilän viimeinen, paras toivo rauhasta.

Joku voi myös sanoa, että jonkin suhteellisemman vaalitavan ollessa käytössä parlamentin puoluejakauma vastaisi ainakin jonkin verran paremmin äänestäjien puoluekantaa. Tämä on totta.

Voidaan kuitenkin sanoa, että yhden henkilön vaalipiireissä on kuitenkin oma pihvinsä: Kun jokaiselta pieneltä alueelta valitaan vain yksi edustaja, toteutuu alueellinen edustus yksiselitteisesti. Kunkin pienen alueen kansalaiset voivat vedota omaan edustajansa, joka on vastuussa omalle alueelleen.

Itse toivon myös, että Englanti saa joskus oman parlamentin ja että samalla Yhdistyneeseen kuningaskuntaan perustetaan vaaleilla valittava ylähuone nykyisen tilalle. Minusta ylähuoneen jäsenten valinta sopisi hoitaa sillä tavalla, että maan kustakin osavaltiosta valittaisiin edustajat suhteellisella vaalitavalla pitkiltä listoilta siten, että laskennassa käytettäisiin alahuoneen vaalien vaalipiireissä puolueiden saamia äänimääriä. Tai jos siirtoäänivaalitapa olisi jo käytössä, niin jouduttaisiin äänestämään ylähuoneen jäsenistä erillisellä vaalilipulla.

Tästä kirjoituksesta tuli nyt sitten vähän pitkä. Sen kunniaksi laitan alle hymiön:

    :D

Ihmisen katsominen ja katsomatta jättäminen rasismina

Nykyään ilmeisesti sellaista pidetään rasismina, että Suomen alkuperäisasukas, on hän sitten etninen suomalainen tai saamelainen, katsoo toista ihmistä eli tummaihoista ihmistä tai muslimia. Toisaalta sitäkin pidetään rasismina, ettei katso.

Mutta tämä pätee silläkin lailla, että jos tummaihoinen ihminen tai muslimi katsoo Suomen alkuperäisasukasta, niin se on rasismia. Ja sekin on rasismia, jos tummaihoinen ihminen tai muslimi ei katso Suomen alkuperäisasukasta.

Pitäisi muka Sinimustan liikkeen kannattajakortti täyttää

Hyvänlaatuisella poliittisella keskustelupalstalla Hommaforumilla oli joku vongannut äskettäin säikeessä Sinimusta Liike puoluerekisteriin 16.6.22 pois rekisteristä 23.4.24 kansallismielisiä suomalaisia ihmisiä täyttämään Sinimustan liikkeen kannattajakortin. Tämä joku oli siis lausunut näin ko. viestissään: "Siis jos jokainen hommalainenkin kirjoittaisi tuon kortin, niin ne olisi jo kerätty. Käyttäkää vähemmän aikaa Tuksun venäjäyhteyksien etsimiseen ja enemmän siihen yhteen korttiin."

Suomen lain mukaan jos puolue on saanut 5000 kannattajakorttia kerättyä täysi-ikäisiltä kansalaisilta, niin puolue pääsee puoluerekisteriin ja voi täten asettaa ehdokkaita eduskuntavaaleihin. Ja vastaavasti, jos puolue ei kaksissa peräkkäisissä eduskuntavaaleissa saa ainuttakaan ehdokastaan läpi, niin puolue putoaa puoluerekisteristä.

Vuoden 2021 alusta alkaen on myös ollut mahdollista täyttää sähköinen kannattajakortti haluamalleen puolueelle.

Tässä kannattaa muistaa se, että kannatusilmoitukset ovat sitten myös julkista tietoa.

Tuolla keskustelupalstan säikeessä on esitetty kyllä hyviä syitä sille, miksi ei kannattaisi täyttää kannattajakorttia Sinimustalle liikkeelle.

Yksi mainittu hyvä syy on se, että SML:n puheenjohtaja Tuukka Kuru vastustaa puolustusliitto Naton jäsenyyttä. Tämä on mielestäni nykyisessä tilanteessa hulluutta. On monta tapaa yrittää tehdä kansallista itsemurhaa, ja tämä on yksi sellainen.

Toinen mainittu syy on se, että Kuru on Israelia vastaan ja maan hävittämistä kannattavan islamilaisen varsin julman Hamas-terroristijärjestön puolella. Hamas kannattaa sitä, että ihmisen oikeudet yhteiskunnassa riippuvat ihmisen uskonnosta, sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautuneisuudesta ja sukupuoli-identiteetistä. Hamasin diktatorisesti hallitsemalla Gazan kaistalla on myöskin laitonta loukata muslimien pyhiä tuntoja tai jättää islam. Siellä on myös laitonta asua, jos on juutalainen. Israelissa taas vallitsee demokratia ja uskonnonvapaus, ja maa on myös Lähi-idässä ainoa LGBTym.-ihmisten paratiisi. Israelissa saa myös ihminen asua ja elää, vaikka olisi muslimi tai arabi. Israelin parlamentissa Knessetissä on myös arabipuolueita.

Yksi henkilö taas oli lausunut ehdotuksesta näin:

Erikoinen pohjaoletus, että hommalaiset kannattaisivat äärivasemmistolaista rotupuoluetta jotenkin automaattisesti, ja että kysymys olisi vain ajankäytöstä. Toinen erikoinen käsitys on se, että kortin kirjoittaminen olisi jotenkin järkevämpää kuin vaikkapa "Tuksun Venäjä-yhteyksien etsiminen". Teillä on siellä Tuukan kerhossa todella lapsellisia kuvitelmia. Edelleen.

Ainakin jotkut Hommaforumin rekisteröityneet jäsenet ovat ilmeisesti kuitenkin käyneet täyttämässä kannattajakortin puolueelle. Se on sallittua.

Minusta kyllä Tuukka Kuru oli ollut kivempi silloin, kun oli esiintynyt liberaalina.

I PS. Minusta Valta kuuluu kansalle -puolueen, Vapauden liiton ja Sinimustan liikkeen kannattaisi yhdistyä ennen pitkää. Näille kolmelle puolueelle on yhteistä se, että ollaan ajavinaan Suomen etua mutta vastustetaan Nato-jäsenyyttä.

II PS. Äärivasemmistolainen Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue oli muuten vielä Sinimustaa liikettäkin rajumpi tavoitteidensa ja arvojensa puolesta, ja tämä poppoo on vähän nössö siihen verrattuna, vaikka yrittää varmaankin parhaansa.

III PS. Tämä on vain piste I:n päälle ikään kuin, mutta tuntuu jotenkin kuvaavalta, kun Sinimustan liikkeen nettisivuston yläotsikossa tekstin kirjasin on nk. saksalaisella kirjoituksella, vaikka seikka ei sinänsä todistakaan mitään.

IV PS. Vain joitakin vuosia sitten olin käynyt allekirjoittamassa erään hypereurooppalaisen hyvien ihmisten poppoon, siis puolueen, kannattajakortin. Minusta tuntui silloin hauskalta, että puolue kalastelisi ääniä nykyisiltä vastuullisilta puolueilta vaaleissa. Valitettavasti en ole sen jälkeen kuullut siitä mitään. Samasta syystä muuten aikoinaan monet nykyajan hyvät ihmiset olivat käyneet allekirjoittamassa VKK:n kannattajakortin, ja 5000 allekirjoitusta tulikin silloin täyteen käytännössä hetkessä. Sinimusta liike sen sijaan ei ole saanut osakseen vastaavanlaista "suosiota", jostain syystä.

Lyhyt kysymys maiden itsenäisyydestä

Miksi Ukrainalla on oikeus olla itsenäinen maa mutta Katalonialla ei ole?

Maallista lakia tulee totella enemmän kuin Jumalaa

Uskonnonvapaus osa se ja se:

Vain sellaisten uskonnollisten yhdyskuntien tulee olla demokraattisessa maassa sallittuja, jotka kannattavat ajatusta, että maallista lakia tulee totella enemmän kuin Jumalaa.

Empirismi ja naturalismi, tieteen kaksi peruspalikkaa

Empirismi ja naturalismi ovat tieteen filosofisia perusoletuksia.

Filosofiset oletukset ovat melko lailla todistamattomia ehkä lukuunottamatta sitä vanhaa Descartesin väitelausetta: "Ajattelen, olen siis olemassa." Niin, ja sellaisia tieteitä kuin matematiikka ja logiikka.

Tietoa todellisuudesta saa vain havainnoimalla. Pelkällä päättelyllä voidaan vain organisoida tätä tietoa.

Tiede ja tieteellinen menetelmä taitavat olla paras keino tuottaa tietoa maailmasta, mutta silti sekään ei pysty todistamaan olematonta olemattomaksi. Siihen ei pysty kukaan tai mikään muukaan. Tässä olemassaolon taistelussa ainoa oikea Jumala, Zeus, Pallas Athene, Bona Dea, Teutates, hattivatit, saunatontut ja Lentävä spagettihirviö lienevät samalla viivalla.

Vaikka ulkomaailman olemassaoloa ei voidakaan todistaa, käytännössä sen olettaminen on hyödyllistä, koska ilman tätä oletusta voisi ihmisolennon olla vaikea elää elämäänsä. Vähintään pitää ajatella, että koska ulkomaailma näyttää olevan olemassa, niin siksi ehkä kannattaa pelata tässä pelissä mukana. Tällaista tietoteoreettista näkemystä kutsutaan realismiksi. Realismi tarkoittaa sellaista näkemystä, jonka mukaan on olemassa ulkomaailma, jonka olemassaolo tai ominaisuudet eivät riipu siitä, mitä mieltä me siitä olemme.

Realismia on kahta lajia. Naiivin realismin mukaan koemme todellisuuden täsmälleen sellaisena kuin se on. Esim. jos joku ihminen näkisi hallusinaation, niin se merkitsisi tämän realismin version mukaan sitä, että hallusinaatiossa näkyvä tai kuuluva jokin olisi oikeasti olemassa. Epäsuoran realismin mukaan taas emme koe todellisuutta suoraan vaan muodostamme siitä jossain määrin subjektiivisia käsityksiä, jotka syntyvät aistijärjestelmämme ja aivojemme avulla, muodostamina ja muokkaamina. Tieteessä kannatetaan näistä kahdesta jälkimmäistä.

Naturalismi taas tarkoittaa sitä, että vain havaittavissa olevasta voi tehdä havaintoja. Havaittavissa oleva tarkoittaa luonnollisia ilmiöitä, jotka voidaan selittää luonnonlaeilla ja fysikaalisilla prosesseilla. Havaitseminen voidaan tehdä joko omin silmin tai havaintolaitteiden avulla.

Jotkut ajatusrakennelmat ovat sellaisia, että ne tehokkaasti estävät testaamisensa. Tämä seikka ei kuitenkaan ole todiste ajatusrakennelman totuudesta.

Teorian kumoamista kutsutaan falsifioinniksi. Tieteellinen teoria taas on sellainen ajatusrakennelma, jonka pitää ainakin periaatteessa olla kumottavissa tieteellisellä menetelmällä. Jos ajatusrakennelma on sellainen, ettei sitä voida testata, sitä ei voida kutsua ainakaan tieteelliseksi teoriaksi.  Tosin tiukasti ottaen vain tieteelliset teoriat ovat varsinaisia teorioita. Ajatusrakennelmat, jotka eivät ole tieteellisiä, ovat parhaimmillaankin vain hyviä arvauksia tai oletuksia. Arkipuheessa taas termiä "teoria" käytetään löysemmin.

Toisaalta teorian puolesta tulee olla myös positiivista todistusaineistoa, jotta sitä voidaan kutsua tieteelliseksi teoriaksi.

Tieteen valtavirta muuttuu, jos havainnot vaativat korjauksia teorioihin. Tämä tapahtuu viimeistään silloin, kun edellinen sukupolvi tutkijoista on mennyt hautaan.

Empirismissä on kyse siitä, että tieteellisen teorian oikeellisuus varmistetaan havainnoilla. Kyse on tässä siis havainnoista, joita voi kuka tahansa samoilla aisteilla ja samankaltaisilla aivoilla varustettu ihmisyksilö tehdä. Tapahtuman tai ainakin koeasetelman tulee olla toistettavissa. Teorian katsotaan tieteen piirissä olevan voimassa niin kauan kuin sitä ei ole saatu kumottua havainnoin. Mitä pitempään teoria kestää kumoamisyrityksiä, sitä vahvemmin perusteltuna sitä tieteen piirissä pidetään.

Tieteessä siis teoriaa ei voida lopullisesti todistaa oikeaksi, mutta vääräksi se (todennäköisesti) voidaan. Melkein kaikki mahdolliset tieteelliset teoriat tullaan älyllisten lajien – näitä on maailmankaikkeudessa todistetusti ainakin yksi – toimesta osoittamaan vääriksi tai yleisemmän teorian erityistapauksiksi. Jälkimmäisestä on hyvänä esimerkkinä newtonilainen mekaniikka, joka ei ole täsmällisesti aivan totta, mutta toimii riittävän hyvin ei-relativistisilla nopeuksilla. Niillä nopeuksilla yleisen suhteellisuusteorian mukaisten relativististen laskujen mukaan otto on yleensä vain turhaa vaivaa, kun tarkoituksiin riittävän tarkka tulos saadaan ilman noita erityisen monimutkaisia laskuja.

"Totuus" ei varsinaisesti kuulu tieteelliseen sanastoon, mutta voidaan katsoa tieteen ainakin lähestyvän sitä. Todennäköisesti kuitenkin kaikki tieteelliset "tosiasiatkin" ovat korkeintaan osatotuuksia siitä objektista, jota me kutsumme maailmankaikkeudeksi ja jonka osa me olemme. Tieteitten piirissä silti puhutaan tiedosta, vaikka tiedeyhteisö onkin sitä mieltä, että tieto on jossain määrin epävarmaa. Osa maailmasta ja sitä vallitsevista laeista voi myös sijaita peruuttamattomasti jonkinlaisen havaintohorisontin ulkopuolella.

Tiede on myös tasa-arvoista, sillä se ei katso rotua, etnisyyttä, sukupuolta, sukupuolista suuntautuneisuutta tai identiteettiä tai uskontokuntaa. Tiedettä ei kukaan omista. Se, mikä on tieteen kulloinenkin sana, riippuu kunkin tieteen alan tutkijoiden konsensuksesta.

Lempiaiheisiini kuuluu nykyään tiedon suhde metafysiikkaan. Arvoja ja muita henkilökohtaisen maailmankatsomuksen asioita ei voida millään lailla osoittaa oikeiksi. Näillä väittämillä ei ole minkäänlaista viittaussuhdetta muuhun kuin mielen sisältöihin. Eli ne eivät viittaa empiirisesti todennettavissa oleviin ulkomaailman asioihin.

Oletamme tieteessä, että maailma toimii ainakin pitkälle determinististen luonnonlakien mukaan – vaikka kvanttifysiikan mukaan kausaliteetti on tilastollinen –, että oma tietoisuuden kokemus on seurausta näiden lakien toiminnasta ja että tietoa voi saada tutkimalla maailmaa objektiivisten havaintojen kautta.

Filosofisia, uskonnollisia ja etiikan kysymyksiä koskevat kysymyksenasettelut ihmiset taas joutuvat ratkaisemaan oman henkilökohtaisen maailmankatsomuksensa kautta. Tämä koskee myös uskovaisia tutkijoita. Tieteen parissa työskennellessään nämäkin silti noudattavat tieteellistä metodia.

Joka tapauksessa empirismi ja naturalismi näyttävät olevan toimivia työkaluja. Jos ulkomaailma on olemassa jollakin lailla, niin niiden avulla on saatu paljon uutta tietoa viimeksi kuluneiden vuosisatojen aikana. Vaikka tieto on aina epävarmaa, niin ilman näitä "kapistuksia" sitä olisi erittäin paljon vaikeampi hankkia. Pelkällä filosofian harjoittamisella, uskonnolla, meditaatiolla, mietiskelyllä, järkeilyllä tai rukoilemisella tiedonhankinnan tulos olisi lähellä nollaa.

PS. Lopuksi voin tarjota linkin Tiedepalstalla 7.6.2024 keskusteluketjussa Naturalismi ja ateismi ja jumalat ja enkelit nimimerkin Varaktori kirjoittamaan yhteenvetoon, joka koskee keskustelupalstakäyttäytymistä, tieteen peruspilareita ja tieteen suhdetta uskontoon, jumaliin ja ateismiin.

Perussuomalaiset EU-vaaleissa: kuin taudin lyömä kurttumöykkiäinen

Pitää nyt sitten pitkästi lässyttää tästä aiheesta, vaikka aihe ei liene kovin seksikäs.

Perussuomalaiset ikään kuin vedettiin kölin alitse yli viikko sitten sunnuntaina 9. kesäkuuta vuonna 2024 päättyneissä Euroopan unionin parlamentin vaaleissa. Valtamedia oli toki kaiken aikaa heittänyt kapuloita puolueen ja sen ehdokkaiden rattaisiin, mutta nyt näyttää siltä, että puolue ei pärjännyt omilla avuillaankaan kovin hyvin.

Suomella on 15 paikkaa europarlamentissa, ja Perussuomalaiset sai vaaleissa läpi vain yhden ehdokkaistaan. Eli nyt on yksi vähemmän puolueella paikkoja kuin edellisellä kaudella oli ollut.

Puolueen isoin hallituskumppani epäkansallinen Kokoomus taas pärjäsi erinomaisesti. Kokoomus pärjää aina. Kokoomus on kuin saostuskaivo: isoimmat kokkareet kelluvat aina pinnalla. Hyväosaiset ja hienot ihmiset kun äänestävät lähes aina.

Näissä vaaleissa ilmeisesti mielipidetiedustelut onnistuivat olemaan jossain määrin väärässä.

Pohjoismaiden ulkopuolisissa EU-maissa ilmeisesti on päässyt lisää maahanmuuttokriittisiä voimia parlamenttiin. Valitettavasti osa näistä lienee poliittisesti perverssejä.

Monet Perussuomalaisia kannattaneista toki varmaan ymmärsivät ennen vaaleja, että jos maamme velkaantumista ei nyt saada kuriin, niin pieneläjillä on myöhemmin sitten paljon vaikeampaa. Tämä on minusta hieno realistinen piirre puolueessa. Vasemmistopuolueilla eli Sosialidemokraateilla, Vihreillä ja Vasemmistoliitolla taas ei ole ainakaan kovin paljoa tällaisia estoja todellisuuden suhteen.

Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn on sopivasti varoittanut sittemmin hallitusta EU:n tarkkailuluokalle joutumisesta. Tämä merkitsee sitä, että Persujen asettaman valtiovarainministeri Purran saksia voidaan taas tarvita. Emmehän halua joutua Kreikan tielle. Mutta jos sille joutuisimme, niin olisi mielenkiintoista nähdä, millä ihmeen lailla eduskunnan vasemmistopuolueet haluaisivat ratkaista ongelman.

Joillekin Perussuomalaisten kannattajille taas Perussuomalaisten nykyinen hallitustaival on siltikin voinut näyttäytyä sellaisena, että puolue tekee vähempiosaisiin kohdistuvia leikkauspäätöksiä ja silloinkin, kun ei tarvitsisi.

Joillekin on myös voinut olla liikaa Purran budjettileikkauksia koskeva huumori.

Suurin syy puolueen huonoon menestykseen voi kuitenkin piillä siinä, että Perussuomalaisten kannattajakunta on kovin EU-kriittistä. Ei luoteta siihen, että EU:sta kuitenkaan tulisi paljoa hyvää. Vaikka europarlamentissa voi kuitenkin heittää kapuloita rattaisiin huonoille päätöksille ja tukea hyviä. Nykyään EU-maissa sovellettavasta lainsäädännöstä leijonanosa taitaa tulla EU:sta, ei kansallisesta eduskunnasta. Tämä on tosiasia, vaikka siitä ei pitäisi, joten Perussuomalaisten kannattajienkin kannattaisi hiukan perehtyä EU:hun ja kiinnostua siitä.

Parlamentiksi Euroopan unionin parlamentilla on kuitenkin yllättävän vähänlaisesti valtaa. Kuulemma se vahvistaa EU-lait mutta ei tee lakialoitteita eikä määrittele unionin talouspoliittisia tavoitteita saatikka osallistu talouspolitiikan toimeenpanoon. Ja joitain muita pikku valtaoikeuksia sillä on näiden lisäksi.

Perussuomalaisten kannattajakunnasta vielä tänä vuonnakin saattaa suuri osa ollut sellaista väkeä, että globalisaatio tapaa iskeä siihen turhan pahasti.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra vaikutti järkyttyneeltä puolueensa huonosta menestyksestä, ja tämä on ymmärrettävää. Olen itsekin hieman järkyttynyt. Ja pöllämystynyt.

Persujen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä taas on lausunut, että eurovaalien heikko tulos on herättänyt puolueessa hämmennystä.

Myöskin hyvänlaatuisella poliittisella keskustelupalstalla Hommaforumilla on ehditty jo melko pitkästi käsitellä aihetta Mikä meni EU vaaleissa vikaan? Analyysiä vaalitaktisista virheistä.

Minua itseäni on henkilökohtaisesti ärsyttänyt nyt Perussuomalaisten hallitustaipaleessa se, että hallitus on ilmeisesti tärkeänkin järjestötoiminnan tukia Sosiaali- ja terveysministeriön alaisen STEA:n kautta kutistamassa rajusti. Toivon toki tämän olevan vain näköharhaa.

Siitä puheen ollen voin kertoa, että itselleni ovat tärkeitä mielenterveysjärjestöt, jotka toiminnallaan ja työllään tukevat ihmisten mielenterveyttä sekä vähentävät julkisen vallan tarvetta hoitaa ihmisiä kalliissa sairaalahoidossa. Mutta ihmisillä on erilaisia prioriteetteja eikä voida tieteellisesti todistaa mitään prioriteettia tai arvomaailmaa oikeaksi.

Sanoisin myös, että todennäköisesti vasta tapahtunut aikuiskoulutustuen lakkauttaminenkin on ollut huono päätös.

Kaikesta huolimatta voi olla niin, ettei nykyinen hallitus kykene yrityksistään huolimatta taittamaan valtion velkaantumista.

Vihreiden Grand Old Man (anteeksi anglismini) Osmo Soininvaara on viime Jeesuksen vuonna 2023 muistaakseni lausunut, että tarvitaan vielä enemmän sopeutusta kuin hallitus on määräämässä. Soininvaaran mielestä nimittäin tarvitaan miljardeja euroja lisää uusien hyvinvointialueiden rahoittamiseen, jotta saadaan homma toimimaan kunnolla tai edes välttävästi.

Mutta Soininvaara ei ole aikoihin ollut kovin aktiivipoliitikko, joten siksi hänellä on varaa lausuilla tuollaista.

Minusta se kuulostaa joka tapauksessa hyvältä ja oikealta, vaikka en nykyisiäkään sopeutuksia kaikkia kykene täysillä hyväksymään.

Veronkanto-oikeuden antaminen hyvinvointialueille voisi auttaa niitä saamaan hommasta kiinni. Olikohan niin, että Soininvaara on kannattanut tätä?

Parlamentaarinen Yle-työryhmä on nyt leikkaamassa Yleltä 200 miljoonaa euroa. Säästömiljoonat oltaisiin jakamassa neljän vuoden jaksolle. Ylen budjetin indeksikorotukset jäädytettäisiin ja arvonlisäverokantaa nostettaisiin 14 prosenttiin.

Säästömiljoonat oltaisiin jakamassa neljälle vuodelle. Ylen budjetin indeksikorotukset jäädytettäisiin ja arvonlisäverokantaa nostettaisiin 14 prosenttiin.

Onneksi Suomen hallitus leikkaa runsaasti myös kansalaisjärjestöjen kehitysviestinnästä.

Kuulemma yritystoiminnan globaaleja vaikutuksia tutkiva kansalaisjärjestö Finnwatch on pöyristynyt monen muun ohella leikkauksesta. Kyseessä on järjestön tärkein julkinen rahoitusinstrumentti, jolla on rahoitettu muun muassa kansalaisjärjestöjen yritysvastuutyötä.

Periaatteessa kannatan ihmisoikeuksien globalisaatiota, kuten olen useita kertoja lausunut eri blogeissani, joten jossain määrin sikäli ymmärrän Finnwatchin väen ärtyneisyyttä.

Wikipediassa sanotaan järjestöstä mm.: "Finnwatch tarkkailee suomalaisten ja Suomeen vahvasti sidoksissa olevien yritysten toiminnan globaaleja vaikutuksia. Järjestö osallistuu selvitystensä pohjalta yhteiskunnalliseen keskusteluun sekä pyrkii vaikuttamaan muun muassa Suomen ja EU:n yritysvastuupolitiikkaan. Järjestö on selvityksissään ottanut kantaa mm. osinkoverotukseen sekä aggressiiviseen verosuunnitteluun."

Kyllä tuo kuulostaa minusta suhteellisen järkevältä.

Minusta Finnwatch voisi ottaa kuitenkin lusikan kauniiseen käteen ja alkaa vastustaa sellaista maahanmuuttoa, josta on vain haittaa Suomen alkuasukkaille. Ruotsin tie pelottaa. Ja myöskin sen kannattaisi alkaa vastustaa matalapalkkatyöläisten laajempaa maahantuloa. Suomi tarvitsisi suuripalkkaisten ihmisten maahanmuuttoa, ja heistä on OECD-maiden kesken varsin suuri kilpailu. Suomi on nykyään vielä pitkälle turvallisehko maa, mutta erilainen ja jossain määrin vaikeahko suomen kieli sekä se, että maassamme suuripalkkainen työntekijä saa käteensä verojen jälkeen suhteellisen pienen summan palkkaa voivat ajaa osaajat pois. Esim. jossain Yhdysvalloissa, Australiassa, Kanadassa ja Sveitsissä suuripalkkaisten palkat ovat myöskin suurempia kuin Suomessa.

Jo aiemmin hallitus oli leikannut miljardi euroa kehitysyhteistyöstä. Voi kysyä, että kuinka monta vuosikymmentä tai -sataa oli ollut tarkoitus antaa kehitysapua?

Kehitysmaita auttaisi luultavasti parhaiten reilu kauppa, joka sisältäisi myöskin veroparatiisien nutistamisen.

Luultavasti niitä auttaisi myös valtionvelkojen mitätöinti. Ongelma tässä ratkaisussa olisi vain se, että milläs estettäisiin kehitysmaita ottamasta itselleen uudestaan kohtuutonta määrää velkaa.

Monikulttuurisuuskoordinaattoreille voitaisiin myös lakata maksamasta julkisesta pussista palkkaa. Minusta näille palkan maksamisen tulisi tapahtua hyväntekeväisyyden keinoin.

Ja Perussuomalaisten europarlamentaarikkona yhden kauden toiminut Teuvo Hakkarainen putosi näissä vaaleissa pois europarlamentista.

Olin aikoinaan sanonut, että vika ei ole siinä, että Teuvo on äijä, vaan se, että hän on liian äijä. Hän sanoo sittemmin kuitenkin raitistuneensa.

Hakkarainen ei ilmeisesti, omien sanojensakaan mukaan, ollut ollut kovin aktiivinen vallankäyttäjä EU-parlamentissa. Ainakin tästä syystä Perussuomalaiset oli päättänyt pudottaa hänet ehdokaslistoilta.

Teuvo sitten taisi suuttua tästä hieman. Hänen olisi kyllä kannattanut testamentata äänensä jollekin sellaiselle ehdokkaalle, jota olisi eniten arvostanut.

Sen sijaan hän päätti katkaista välit puolueeseensa ja kumma kyllä meni suostumaan Vapauden liiton ehdokkaaksi jo ennen kuin oli edes ottanut selvää, että mitä kaikkia asioita tämä puolue kannattaa ja ajaa. Vapauden liitto on ilmeisesti kansalliskonservatiivinen, yrittäjämyönteinen, yksilönvapausmyönteinen ja lokalistinen puolue, joka kannattaa Suomen eroamista Euroopan unionista, eurovaluutasta ja puolustusliitto Natosta. Nykyisessä maailmantilanteessa erityisesti Natosta eroaminen tuntuu hullun hommalta.

Vapauden liitto oli syntynyt vuonna 2022, kun Valta kuuluu kansalle -niminen toinen mikropuolue oli hajonnut, koska osa sen jäsenistä vastusti Venäjän julman diktaattorin Vladimir Putinin jatkuvaa ja intensiivistä perseennuolemista.

VKK:ta johtanut aikoinaan Perussuomalaisista erotettu Ano Turtiainen on ilmeisesti kannattanut viime aikoina ajatusta siitä, että Maa on oikeasti litteä, ja hän yritti myös yhdessä vaiheessa muuttaa puolueensa nimeksi Valta kuuluu Kristukselle, mutta hanke epäonnistui, kun ei ollut toimittu asiassa tarpeeksi Suomen lain mukaan.

Olen saanut myös sen käsityksen, että Anon mielestä normaalia vaalityötä ei puolueen oikeastaan tarvitse tehdä, koska Jumala auttaa.

Ano on käynyt ahkerasti Putinin seminaareissa Venäjällä. Hän on myös ollut sitä mieltä, että jos Venäjä miehittäisi osan Suomea, niin se mahdollistaisi VKK:n paluun Suomen eduskuntaan.

Onneksi siis Suomi on nykyään Naton jäsen.

Teuvo Hakkarainen oli siis Vapauden liiton ehdokkaana saanut 7.414 ääntä, mikä ei läheskään riittänyt valituksi tulemiseen europarlamenttiin. Veikkaan kuitenkin, että jos hän olisi testamentannut äänensä jollekin Perussuomalaisten ehdokkaalle sen sijaan että lähti vieraan puolueen matkaan, niin Persut olisivat saaneet enemmän kuin tuon verran lisää ääniä. Harva kansalainen edes oli tiennyt, että tuollainen puolue oli olemassa, tai jos oli tiennyt, niin ei tietänyt ainakaan puolueesta kovin paljoa. Ja jos oli tiennyt, niin olisi todennäköisesti vieroksunut.

Teuvolle ei kuitenkaan sopinut lähteminen politiikasta vanhemman valtiomiehen tavoin, kun hän oli suuttunut niin kovin kauheasti Persuihin.

Ja oikeastaan tämän ei olisi muutenkaan tarvinnut olla hänen poliittisen uransa loppu. Hän olisi voinut päästä seuraavissa eduskuntavaaleissa läpi Persujen listoilta, ja Suomen eduskunnassa hän olisi voinut olla mies paikallaan. Mutta nyt se ei ole enää mahdollista.

Timo Soini on kaiken aikaa politiikan jättämisensä jälkeen halunnut olla äänessä julkisuudessa. Kaikki muistavat sen, kun hän vuonna 2017 perusti salaliiton epäkansallisen Kokoomuksen ja Keskustan kanssa hajottaakseen Perussuomalaiset. Siinä hommassa kävi kuitenkin sitten niin, että seuraavissa eduskuntavaaleissa Soinin ja parin muun hepun perustama Remonttiryhmä, vai mikä sen nimi nyt oli, ei saanut yhtään ehdokastaan läpi Arkadianmäelle Suomen eduskuntaan. Laskelmat oli tehty siinä poppoossa hieman väärin.

Sittemmin Remonttiryhmä on lakkauttanut itsensä.

Timo Soini saa aina tarvitsemiaan 15 minuutin julkisuuksia töräyttäessään jotain Persuista. Media silittää häntä myötäkarvaan.

Voi olla, että Soini edelleenkin toivoisi voivansa olla mukana politiikassa.

Mutta ehkä ei voi olla, koska ryhtyi aikoinaan Juudakseksi pettäessään puolueen, jota oli ollut aikoinaan perustamassa. Kuka häneen nyt enää luottaisi? Ainakaan politiikassa.

Mutta anteeksi, että olin kerran äänestänyt, presidentinvaaleissa, Timo Soinia. Olen myöskin kerran äänestänyt niissä Tarja Halosta. Anteeksi.

Soini on kuitenkin oikeassa yhdessä asiassa: Kokoomus on luultavasti kuolemanvaarallista seuraa hallituksessa. Tosin myös Keskusta on. Muistamme, mitä vuonna 2017 kävi.

Mitä tulee omaan puoluekantaani, niin nykyisellään olen valmis äänestämään kahta erilaista puoluetta: joko Soinin ja soinilaisten lähdön jälkeen uudistuneita Perussuomalaisia, taikka sitten jonkinlaista maahanmuuttokriittistä sosialidemokraattista puoluetta, sellaista kuin Tanskassa on mutta jollaista Suomessa ei ole.

Perussuomalaiset sai siis näissä eurovaaleissa yhden ehdokkaan läpi. Tämä henkilö on Sebastian Tynkkynen. 

Tämän linkin takana ovat Tynkkysen nettisivut, jotka ovat toivottavasti aivanpianhetikohta läpikotaisin päivitetyt, kun kerran läpi oli päässyt.

Voi olla, että Suomen 15 europarlamentaarikon taustapuolueista Perussuomalaiset on ainoa, jonka parlamentaarikoista sata prosenttia on homoseksuaaleja. Tästä näkee, kuinka edistyksellinen puolue on kyseessä.

Minun henkilökohtainen näkemykseni homoseksuaaleista on sama kuin kaikista muistakin ihmisistä, eli saavat olla olemassa, kunhan eivät hypi silmille.

En taida tuntea ketään homoseksuaalia tällä hetkellä. Tunnen kuitenkin yhden muunsukupuolisen, joten saanen yhden pisteen.

Toivotan Sebastian Tynkkyselle nyt lopuksi hyvää, ansiokasta ja hedelmällistä kautta europarlamentissa.

I PS. Otsikkoni ilmaisu "kuin taudin lyömä kurttumöykkiäinen" on peräisen erään vogonit-nimisen avaruudenkävijälajin yksilön runosta, joka on saanut osaltaan edustaa maailmankaikkeuden kolmanneksi huonointa runoutta.

II PS. Tulen muuten mitä luultavimmin ensi vuoden 2025 kesällä johonkin aikaan julkaisemaan seksikkään blogimerkinnän. Tai viimeistään syys- tai lokakuussa. Valitettavasti se ei kuitenkaan sisällä kuvia.

Mikä mahdollistaa maahanmuuttajan kotoutumisen

Jos yksilöllä itsellään on voimakas motivaatio tulla osaksi vastaanottavaa yhteiskuntaa, niin silloin hänen kotoutumisensakin on mahdollista.

Tokaisuja liberalismista ja markkinataloudesta

Liberalismi kannattaa vapautta ihmisille ennen kaikkea muuta. Mutta kaikilla ihmisillä ei ole samoja mahdollisuuksia toteuttaa vapauksiaan.

Markkinatalous toimisi parhaiten silloin, kun kaikilla kuluttajilla on sama määrä rahaa käytettävissään. Tosiasiassa kuitenkin markkinatalous tottelee joidenkin tarpeita paljon paremmin kuin toisten. Tai tämä on siis nykytilanne, joka toivottavasti paranee joskus.

Israelin omaperäinen negatiivisen tuloveron järjestelmä

Työttömyys, köyhyys, tulonsiirrot, kannustinloukut ja matalapalkkatyöt muodostavat lähes joka maassa varsinaisen yhteiskuntapolitiikan Gordionin solmun, joka etsii avaajaansa yhä uudestaan vuosikymmenestä toiseen. Yhteen ongelmaan puuttuminen vaikuttaa aina pahentavan paria muuta.

Perustuloa on esitetty ratkaisuksi tähän ongelmaan. Perustuloksi nimitetään sellaista sosiaaliturvan mallia, jossa verovelvollisille maksetaan riippumatta tuloista tietty summa kuukausittain. Perustulon on tarkoitus korvata muut tulonsiirrot joko kokonaan tai osittain.

Mitä enemmän ihminen ansaitsee, sitä suurempi osa perustulon summasta tulee verotetuksi häneltä pois.

Perustulon tarkoitus on vähentää byrokratiaa ja tehdä työnteosta aina kannattavaa, koska jokainen ansaittu euro lisää tuloja.

On sanottu, että jos perustulon taso on suuri, se maksaa liikaa veronmaksajille, ja jos se on pieni, niin se ei juurikaan yksinkertaista sosiaaliturvajärjestelmää ja sitä myötä vähennä byrokratiaa, koska julkinen valta joutuu sitten joka tapauksessa järjestämään muita tulonsiirtoja kansalaisille.

Nk. negatiivista tuloveron mallia on esitetty em. nk. tavallisen perustulojärjestelmän korvaajaksi. Negatiivinen tulovero on sellainen sosiaaliturvan malli, jossa verovelvollinen maksaa yhteiskunnalle tuloveroa, kun hänen tulonsa ylittävät tietyn tason eli verotettavan tulon alarajan. Verotettavan tulon alarajan alittavista tuloista valtio taas maksaa verovelvolliselle taloudellista tukea, negatiivista tuloveroa.

On sanottu, että nk. negatiivisen tuloveron malli on poliittisesti helpommin hyväksyttävissä kuin nk. tavallinen perustulojärjestelmä, vaikka se melko pitkälle johtaa samaan tulokseen kuin jälkimmäinen.

Usein poliittiseen oikeistoon kuuluvat ovat kannattaneet negatiivisen tuloveron järjestelmää, ja poliittiseen vasemmistoon kuuluvat taas nk. tavallista perustulojärjestelmää. Minkäänlaista yksimielisyyttä asiasta näiden tahojen välillä näyttää olevan vaikea löytää.

Itse voisin hyväksyä minimaalisen perustulon. Se antaisi turvaa elämän murroskohdissa ja auttaisi yksilöä myös sellaisessa tilanteessa, että huonompituottoisesta työstä ei voisi maksaa kovin suurta palkkaa. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan ole kognitiivisesti, koulutukseltaan tai kykenevyydeltään kovan luokan työn tekijöitä.

Olen sitä mieltä, että mitä runsaskätisempi on perustulojärjestelmä, sitä enemmän se aiheuttaa vapaamatkustamista. Perustulojärjestelmän rahoitus kuitenkin vaatii sitä, että ihmiset tekevät työtä.

Jos suuri joukko ihmisiä esim. tekisi vain kymmenen tuntia viikossa töitä, koska perustulo auttaa heitä pärjäämään vähemmillä palkkatuloilla, niin perustulojärjestelmän taloudellinen perusta romahtaisi, koska valtion kyky maksaa perustuloa perustuu siihen, että ihmiset maksavat työstään veroa, sekä siihen, että yritykset maksavat tuloksestaan veroa.

Runsaan sosiaaliturvan tarjoavat yhteiskunnat ovat tähän asti muutenkin vetäneet puoleensa sellaisia maahanmuuttajia, joiden kyky tai halu tehdä palkkatöitä on heikko.

Jo nykyään työnteon laistamista on jonkin verran syntynyt sellaisissa maissa, joissa on ollut pitemmän aikaa runsaskätinen sosiaaliturva.

Työntekoa laistetaan vähemmän sellaisissa maissa, joissa sosiaaliturvan taso on onneton tai vieläkin huonompi.

Kuitenkin vielä minimaalista perustuloakin enemmän olisin kallistumassa Israelissa jo useita vuosia käytössä olleen negatiivisen tuloveron järjestelmän puolelle, koska se näkyy iskevän juuri oikeaan paikkaan.

Israelissa tämä järjestelmä toimii jonkin verran epätavallisesti. Ohjelmasta käytetään englanninkielistä nimitystä Earned Income Tax Credit (EITC). Sitä maksetaan vain pienipalkkaista työtä tekeville ja vain anomuksesta. Koska tuki ei ole työntekijöille automaattinen, niin se jossain määrin aiheuttaa kyllä byrokratiaa. Muissa maissa, joissa on käytössä yleinen palkkatuki pienipalkkaisille, sen saa yleensä automaattisesti.

Israelin EITC myöskin perustuu yksilöiden tuloihin eikä perheiden, toisin kuin vastaavat ohjelmat Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Yhdysvalloissa.

Israelin EITC on ilmeisesti onnistunut siinä, miksi perustuloa usein kannatetaan: työn tekemisestä on tullut kannattavaa aina ja kaikissa tilanteissa.

Mallista hyötyvät rahallisesti eniten ne, joiden tulot ovat pienet työtuntien suuresta määrästä huolimatta.

Kannatan Israelin EITC:tä, koska se tukee työntekoa, vähentää vapaamatkustamista ja lisää huonosti koulutetuille ja heikommin työkykyisille mahdollisuutta ansaita elantonsa työnteolla. Ja kuten Vihreiden Grand Old Man (anteeksi anglismi) Osmo Soininvaara on aikoinaan sanonut, niin on parempi, että osa ihmisen tuloista koostuu sosiaaliturvasta kuin että se koostuisi siitä kokonaan.

Tässä sitten lopuksi hieman lisää luettavaa aiheesta:

• Osmo Soininvaaran lyhyehkö kirjoitus vuodelta 2017 Israelissa on käytössä negatiivinen tulovero pienipalkkaisille
• Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n sivuilta löytyvä 11 vuotta vanha dokumentti Israelin negatiivinen tulovero on osoittautunut toimivaksi, jossa käsitellään Israelin EICT-mallin lisäksi muitakin perustulomalleja
• Rifka Lebowitzin lyhyt englanninkielinen opassivu Negative Income Tax vuodelta 2018 Israelissa työskenteleville
• Adi Brenderin ja Michel Strawczynskin englanninkielinen varsin perusteellinen yliopistollinen paperi The EITC Program in Israel: Employment Effects and Evidence on the Differential Impacts of Family vs. Individual-Income Based Design vuodelta 2019

Raikkaus ja distributismi

Sarjassani poliittisia itsemäärittelyjä, osa se ja se. Lyhykäisesti sanoen:

Olen distributismin kannattaja.

Distributismi kannattaa taloudellisen vallan hajauttamista ja sosiaalisesti tehokasta markkinataloutta. Sosiaalisesti tehokkaalla minä tarkoitan sitä, että distributismin vallitessa yksikään markkinoilla pelaaja ei ole niin suuri, että se voisi sanella muille pelaajille taikka valtiovallalle mitään. Asia ei ole yleisesti tunnettu, mutta markkinatalousteorian klassikko Adam Smith (1723-1790) oli kannattanut sosiaalisesti tehokasta markkinataloutta.

Muissa poliittisissa kysymyksissä katson olevani lähinnä liberaali, tai ainakin jotakin.

Palaisimmeko monipuoliseen jumalmaailmaan?

Elisabeth Järnefeltin (1839-1929) eräs sukulainen, olikohan eno, oli muistini mukaan kerran lausunut näin: "Yhteen Jumalaan ei voi uskoa, sillä jokaisella kansalla on oma jumalansa, joka tahtoo muiden kansojen turmiota. Moneen jumalaan taas on järjetöntä uskoa."

Kun katsoo maailman menoa, niin huomaa, että ihmisillä on erilaisia jumalia ja idoleita, ovat nämä sitten todellisia tai kuvitelmaa. Maailma on niiden täyttämä vähintäänkin kuvaannollisesti.

Jumalia on oletetusti miljoonia, eikä voi valita yhtä ainoaa, vaan pitää olla eklektinen jumalien suhteen.

Toivoisinkin siis oikeastaan, että ottaisimme takaisin monihenkisen jumalmaailman. Jokainen voisi sitten itse niin halutessaan rakentaa näistä oman jumalhierarkian.

Monoteistiksi tunnustautuvat ovat oikeastaan eräänlaisia ateisteja, sillä he kieltävät hirmu monen jumalan olemassaolon.

Polyteismi on minusta siksi parempi juttu kuin monoteismi, että polyteismin mukana tulee ainakin minimaalinen uskonnollinen suvaitsevaisuus. Ei polyteismiin uskovissa kulttuureissa ainakaan ole yleensä vaadittu, että koko muun maailman on tanssittava oman jumalan pillin mukaan.

Tosin moniin animistisuskonnollisiin kulttuureihin kuuluneet ihmisten uhraamiset pitäisin mielelläni poissa edelleen. Onneksi kuitenkaan muinaiset esikristillisen ajan roomalaiset eivät yleensä uhranneet ihmisiä, vaan pitivät sellaista toimintaa barbaarisena (ja kostivat semmoisen Gallian druideille). Hyvä, Rooman valtakunta!

Toinen ehkä huonona pidettävä asia polyteismissa on se, että animistisessa maailmankuvassa jumalten tahto saattaa olla kovin häilyväinen, sillä animistisen maailmankuvan jumalat ovat kuin ihmisiä, joilla on supervoimia. Koska ihmisen tahtokin voi muuttua, sama voi tapahtua myös jumalan tahdolle.

Moni ei sitä tiedä, mutta muinaiset juutalaisetkin olivat alun perin uskoneet jumalien moneuteen. Israelilaiset erosivat monista muista kansoista tässä suhteessa ainoastaan siinä, että vaikka he tunnustivat monien jumalien olemassaolon, he palvoivat näistä ainoastaan yhtä: Israelin jumalaa, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin jumalaa.

Valitettavasti juutalaisten etninen uskonto muuttui ennen kaikkea persialaisen vaikutuksen vuoksi aikojen kuluessa sellaiseksi, että uskottiin, että vain oma jumala on olemassa ja muita jumalia ei ole, tai jos on, niin kyseessä on vain paha henki tms. Tästä on aiheutunut paljon riesaa juutalaisuuden vaikutuksesta syntyneitten lähetysuskontojen kristinuskon ja islamin myötä. Islamiin on myös sisäänkirjoitettu pyhä sota toisinajattelijoita vastaan.

PS. Lähes 30 vuotta wanha kirjoitukseni Uskonto ja maailmankuva voi antaa taustaa tälle kirjoitukselleni siinä mielessä, että se käsittelee uskonnollisia maailmankuvia yksilön maailmankuvien psykologisten kehitystasojen näkökulmasta.