torstai 18. heinäkuuta 2024

Ranskan parlamenttivaaleissa vastuulliset puolueet harjoittivat sitten taktista äänestämistä

"Laitaoikeistolainen" Kansallinen liittouma -puolue joutui lopulta pettymään Ranskan parisen viikkoa sitten pidettyjen parlamenttivaalien tulokseen.

Maassa parlamenttivaalit hoidetaan yhden henkilön vaalipiirien kautta, mutta vaali on kaksivaiheinen.

Vaaleissa oli mukana neljä ryhmittymää:

  • Yhdessä eli Ensemble, "keskustaliberaalien" vaaliliitto, jossa olivat mukana presidentti Emmanuel Macronin Renessanssi ja kaksi tämän liittolaispuoluetta
  • Kansallinen liittouma eli Rassemblement national (RN), jonka kanssa oli liitossa maltillisia oikeistopuolueita. (Joku voi nähdä huvittavia piirteitä, jos siinä nyt mitään huvittavaa on, että puolueen nimi on kuin suomen kielestä ranskan kielelle käännetty Kansallisen kokoomuksen nimi.)
  • Uusi kansanrintama eli Nouveau front populaire (NFP), joka koostui kaiken maailman vasemmistolaisista puolueista
  • Mukana oli myös Tasavaltalaiset eli Républicains, joka on "keskustaoikeistolainen" puolue.

RN:ää jotkut ovat nimitelleet ulkomaalais- ja maahanmuuttovastaiseksi puolueeksi. Sen puoluejohtaja Jordan Bardella (s. 1995) tosin on itse maahanmuuttajataustainen ihminen, joka on saanut kasvuiässään saanut nähdä ja kokea maahanmuuttajataustaisten asuttaman alueen kauheuden. Vaikuttaa myöskin untuvikolta, vaikka on ilmeisesti taitava ja kyvykäs poliitikko.

Rassemblement national sai aikamoisen jytkyn vaalien ensimmäisellä kierroksella. Se oli ylivoimainen voittaja. Tämä herätti tietyissä piireissä suurta vihastusta, ja sitä pidettiin laajalti huonona siirtona kansalaisilta.

Koska vastuulliset puolueet eivät halunneet ulkomaalaistaustaista puoluejohtajaa maan johtoon, nämä tekivät keskenään sopimuksen. Moni näiden tahojen ehdokkaista jäi pois vaalien toiselta kierrokselta, jotta RN:n vastustajat voisivat äänet keskittämällä voittaa enemmistön parlamenttiin.

Ja niin siinä kävi, että Rassemblement national jäi jonkin verran kauemmas enemmistöön vaadittavasta paikkamäärästä.

Suurimmaksi ryhmäksi, vaikkakin se jäi ilman enemmistöä, suoriutui Nouveau front populaire, vasemmiston ryhmittymä. Toiseksi suoriutui presidentti Macronin Ensemble. Näin Rassemblement national pääsi vasta kolmannelle sijalle.

RN:ssä on toki ilmeisesti mukana jonkin verran Venäjän trolleja, mutta ilmeisesti Ranskassa eivät vastuulliset puolueet vieläkään oikein suostu ymmärtämään tärkeintä syytä sille, miksi kansalaiset äänestävät Rassemblement nationalia. Joskus ihmiset nyt vain sattuvat olemaan isänmaallisia, ja ehkä heitä joskus kannattaa kuunnella. Jos vastuulliset puolueet kuuntelisivat kansalaisia enemmän, niin ehkä "oikeistopopulistisilla" puolueilla olisi sitten vähemmän kannatusta.

Taktista äänestämistä oli liikkeellä muuten myös kuluvan vuoden 2024 tammikuussa ja helmikuussa pidetyissä Suomen presidentinvaaleissa. Koska vastuullisista puolueista vasemmistolaisimmissa haluttiin estää sellainen tilanne, että isänmaallisen Perussuomalaiset-puolueen ehdokas Jussi Halla-aho, todellinen kyykäärmeen sikiö, pääsisi vaalin toiselle kierrokselle, leivottiin vihreästä Pekka Haavistosta yhdistävä tekijä, jolle äänet piti keskittää. Tosin kaikki tekijähenkilöt näissä puolueissa eivät olleet ollenkaan samaa mieltä siitä, että juuri Haaviston pitäisi olla primus inter pares, ensimmäinen vertaistensa joukossa. Pekka Haavisto ei ollut Vihreiden ehdokkaana varsinaisesti, vaan periaatteessa puolueesta erillisen kansanliikkeen. Mies oli myöskin poliittisesti viisaasti ottanut vaalien edellä etäisyyttä vasemmistolaisuuteen. Tämä herätti silloin näissä piireissä vihastusta, ja sitä pidettiin laajalti huonona siirtona.

Haavistossa on tunnettujen huonojen puoliensa lisäksi se hyvä puoli, että mies kykenee tunnistamaan ihmisen myös toisinajattelijoissa. Hänessä on siis hiukan liberaalin vikaa.

En itse sentään pidä homoseksuaalisuutta Haaviston huonona puolena. Seksuaalinen suuntautuminen ja myöskin sukupuolinen identiteetti ovat mielestäni jokaisen oma asia.

Suomen presidentinvaalissa voittajaksi suoriutui kuitenkin epäkansallisen Kokoomuksen hammasmies ja yksi harvoista aidoista belgialaisista, Alexander Stubb.

Jostain syystä Suomen ja suomalaisten turvallisuutta suuresti parantamaan tarkoitettu rajaltakäännytyslaki kuitenkin saavutti suuren suosion maamme eduskunnassa äskettäin. Eduskunnassamme oli lisäksi kuitenkin merkittävä osasto viidennen kolonnan väkeä, joka lakia vastusti ja äänesti vastaan ja näiden tehden tuki verisen ja diktatorisesti hallitun Venäjän hybridisotaa. Minun täytyy lausua erityiset kiitokset Sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtajalle Antti Lindtmanille, joka johdatti lukuisat epäröijät ja aidalla istuvat puolueensa eduskuntaryhmässä lain kannalle.

Mutta näin lopuksi voisin ehdottaa uudistusta Ranskan parlamenttivaalitapaan. Kaksivaiheisuus tekee vaalien pitämisestä kalliimman. Ja yleensä äänestäjät myös joutuvat sitten vaivautumaan vaaliuurnille uudestaan. Vaalitapa mahdollistaa lisäksi myös edellä kuvaamani taktisen äänestämisen.

Ei siinä mitään, sillä oikeissa olosuhteissa voisin minä itsekin kannattaa hetkellisesti taktista äänestämistä. Mutta mielestäni se on äänestäjien huijaamista. Sellaisen pitäisi olla estetty perustuslain tasolla.

Kannattaisin siis niin Ranskan parlamenttivaaleissa samoin kuin Suomen presidentinvaaleissa käyttöön otettavaksi siirtoäänivaalitapaa. Siirtoäänivaalissa äänestäjät laittavat äänestyslipukkeeseen vaalipiirin ehdokkaat mieleiseensä paremmuusjärjestykseen. Siirtoäänivaalitavassa äänien laskenta on aikaavievää, ja sen matematiikka on hiukan monimutkaistakin, mutta mielestäni se tukee poliittista keskustaa – eri asia kuin Suomen Keskusta – ja maltillisia ehdokkaita.

tiistai 16. heinäkuuta 2024

On keksitty aine, jota nauttimalla saa humalan ilman päihteen haittavaikutuksia

Hemel Hempstead on noin 102.000 asukkaan kaupunki Kaakkois-Englannissa. Se kuuluu suur-Lontoon alueeseen ja sijaitsee Lontoon keskustan luoteispuolella.

David Nutt on siellä sijaitsevan GABA Labs -nimisen yrityksen tutkimusjohtaja. Hän oli nostattanut brittilässä kohun lausumalla, että ratsastus on satatuhatta kertaa vaarallisempaa kuin ekstaasihuumeen käyttö. Alcarelle on Nuttin kehittelemä vaihtoehto etyylialkoholille eli etanolille, sille alkoholin muodolle, jolla ihmiskunta on humalluttanut itseään ainakin viimeisten 10.000 vuoden ajan. Alcarelle on yrityksen mainostuksen mukaan sellainen alkoholin muoto, joka ei aiheuta terveyshaittoja mutta kohottaa silti mielialaa.

Jos ketään kiinnostaa, niin ennen tätä ihmiset tavallisessa elämässään ovat kohdanneet ennen kaikkea kolmenlaisia alkoholeja: etyylialkoholia, (vielä tätäkin myrkyllisempää) metyylialkoholia ja isopropanolia, jota taas käytetään mm. desinfiointi- ja jäänestoaineisiin sekä liottimena. Erilaisia alkoholeja on olemassa kuitenkin melkoinen liuta näiden lisäksi.

"Tavallisessa" alkoholimolekyylissä, puhun nyt etanolista, on kaksi hiiliatomia, yksi vetyatomi ja yksi happiatomi. Kyseessä on varsin pieni molekyyli. Alcarelle-molekyyli on kuitenkin suurikokoisempi. Siksi alcarelle kiinnittyy aivoissa vain ja ainoastaan GABA-reseptoreihin. Jos ketään kiinnostaa, niin GABA eli gamma-aminovoihappo on tärkein aivojen ja muun keskushermoston hermosolujen toimintaa jarruttava välittäjäaine. GABA:n välittämä viesti on luonteeltaan inhibitorinen eli vaimentava tai lamaava: GABA välittää hermosolulle käskyn vähentää toimintaa tai lopettaa toimintansa. Yksittäisissä neuroneissa GABA:n vaikutus voi olla myös kiihdyttävä.

Alcarelle myöskin kiinnittyy ainoastaan kahteen aivojen kaiken kaikkiaan 15:stä erilaisesta GABA-reseptorista. Vaikutus on näin varsin kohdennettu. Ja koska alcarelle kiinnittyy näihin reseptoreihin, niin ainetta nauttineesta henkilöstä tulee vähitellen rennompi, leppoisampi ja seurallisempi. Alcarellen ei kuitenkaan pitäisi aiheuttaa krapulaa. Aineesta ei myöskään voi saada yliannostusta, koska sen vaikutus GABA-reseptoreihin ei tehostu tietyn pisteen yli.

Alcarellen vaikutus aivoissa kestää ainoastaan runsaat puoli tuntia. Vaikka sitä joisi litrakaupalla, niin juoja ei menetä tajuntaansa, eikä myöskään kuole, nykyisen tiedon mukaan.

Alcarellen pitäisi siis aiheuttaa rentoutuneisuutta, seurallisuutta ja puheliaisuutta ilman alkoholin (tai muun huumeen) haittavaikutuksia. Myöskin aineen käyttäjällä riski riippuvuuden syntymiselle on minimaalinen, sanovat.

Toivottavasti alcarelle ei myöskään sitten aiheuta alkoholin tapaan väkivaltaisuutta. Jos se ei aiheuta, niin aine saattaa olla melko hyvä. Ja jos se ei aiheuta kognitiivisten kykyjen väliaikaista heikentymistä, kuten runsas kannabiksen käyttö, niin se on sitten vielä parempi.

Aineen turvallisuutta ilmeisesti tutkitaan paraikaa. Ensin eläimillä, ja sitten ihmisillä. Toivottavasti alcarelle tulee sitten lunastamaan lupauksensa.

GABA Labsin sivuilla kerrotaan, että alcarelle juuri tänä vuoden 2024 kesänä alkaa käydä läpi (pitkällistä) hyväksymisprosessiaan Yhdysvaltain markkinoille. Firma odottaa markkinoiden Yhdysvalloissa avautuvan aikaisintaan vuonna 2026 tai vasta seuraavana vuonna, ja täydellistä hyväksyntää markkinoita odotellaan vuonna 2027.

Voidaan sitten kenties nähdä se Suomessakin. Katajainen kansa saa nähdä kummia!

Voi tietysti kysyä, että onko krapulan puuttuminen aineen nauttimisen jälkeisenä aikana sitten hyvän aineen merkki. Sillä mitä tulee tavalliseen etyylialkoholiin, niin ihmiskunta olisi luultavasti jo juonut itsensä sillä kuoliaaksi, jos sen nauttiminen ei aiheuttaisi melko yleisesti krapulaa. Olen tavannutkin aina sanoa: "Krapula on Jumalan luoma sairaus."

Törmäsin alcarelle-kysymykseen tänä Jeesuksen vuonna 2024 alettuani katsoa Ylen Areenasta Alkoholikokeilu-nimistä dokumenttisarjaa. En tiedä, tehdäänkö ohjelmasta useampiakin kausia, mutta joka tapauksessa sen ensimmäisen kauden kolmannesta jaksosta löysin tämän jännittävän aiheen.

PS. Aiheeseen liittyen, viime vuoden 2023 heinäkuun lopulla oli myös Fortune-julkaisun "Well"-osastossa julkaistu tämä viehättävä mutta valitettavan lyhyeksi jäänyt artikkeli aiheesta: All of the buzz: A new breakthrough in liquor tech could be the key to avoiding hangovers altogether.

torstai 11. heinäkuuta 2024

On löydetty Crassuksen rakennuttama valli, jolla hän pyrki estämään Spartacuksen orja-armeijan pakoonpääsyn

Oli kevätaika Italiassa, sata vuotta ennen Kristuksen ristiinnaulitsemista.

Tämä siteeraus on peräisin skotlantilaisen kirjailijan James Leslie Mitchellin (alias Lewis Grassic Gibbon, 1901-1935) teoksesta Spartacus, värssy jolla kirja sekä alkaa että johon se myös loppuu.

Viimeisten 300 vuoden aikana monissa ihmisissä inspiraatiota herättänyt Spartacus on historiallinen henkilö. Hän oli tärkein Italiassa vuosina 73-71 eKr. riehuneen roomalaisia vastaan suunnatun orjakapinan johtajista. Tämä kolmas oli vaarallisin kolmesta Roomaa vastaan käydystä orjakapinasta.

Spartacus oli loistava strategi ja organisaattori ja hänellä oli luultavasti myös sydän paikallaan.

Spartacus armeijoineen löi useita roomalaisia armeijoita, mukaan lukien konsulien johtamat armeijat. Kaksi konsulia olivat korkeimmat virkamiehet Rooman tasavallassa.

Kun kukaan roomalainen johtajahahmo ei enää hevillä uskaltanut ryhtyä johtamaan orjakapinan kukistamista, niin Rooman rikkain mies Marcus Licinius Crassus (115/114-53 eKr.) päätti ottaa haasteen vastaan. Orjakapina oli uhka hänen omaisuudelleen ja hengelleen ja voitto Spartacuksen armeijasta olisi myöskin eduksi hänen poliittisille pyrkimyksilleen.

Crassus omilla varoillaan sitten koulutti ja varusti erittäin suurikokoisen armeijan. Ilmeisesti hän myös johti sitten tätä armeijaa yksin, eli sen ylintä johtoa ei normaalin roomalaisen tavan mukaan jaettu kahdelle hengelle. Senaatti päätti suostua tähän, koska lopulta oli jouduttu toteamaan, että kriisi on todellinen, että pahaiset orjat osaavatkin taistella roomalaisia sotilaita vastaan.

Siinä sitten ehti tapahtua yhtä sun toista. Pikakelaan tarinan loppuun.

Ennen päästyään turvaan Alppien solien kautta orja-armeija kääntyi takaisin etelään. Varmuutta päätöksen syistä ei ole.

Spartacuksen armeija päätyi lopulta Etelä-Italiaan.

Sen oli ollut tarkoitus purjehtia merirosvojen avustuksella Siciliaan keräämään voimia ja uusia rekryyttejä. Sicilia oli myöskin merkittävä viljantuotantoalue. Merirosvot kuitenkin pettivät heidät. Ehkä ei olisi kannattanut maksaa näille mitään etukäteen.

Orja-armeija oli nyt Italian saappaankärjessä. Crassus rakennutti heidän liikettään sieltä pois estämään linnoitusjärjestelmän valleineen ja kaivantoineen kannaksen poikki.

Spartacus joukkoineen, tai ainakin suuri osa orja-armeijasta, kuitenkin onnistui taistelemaan itsensä läpi esteitten. He pyrkivät nyt Italian saappaankorkoon. He eivät kuitenkaan päässeet sinne. He joutuivat kääntymään pohjoiseen. He kohtasivat Crassuksen armeijan 400 kilometriä pohjoisempana.

Spartacus lopulta joukkoineen hävisi viimeisen taistelunsa joutuessaan vastakkain Crassuksen johtaman roomalaisen armeijan kanssa. Ratkaiseva tekijä tässä viimeisessä taistelussa oli ilmeisesti Rooman legioonien parempi kuri. Toki legioonalaisten määrä oli myös nyt roomalaisessa armeijassa melko suuri.

Spartacus mitä luultavimmin kuoli taistelussa, mutta roomalaiset eivät kyenneet tunnistamaan hänen ruumistaan. Osa orja-armeijasta oli päässyt pakoon Crassuksen joukoilta, mutta Gnaeus Pompeius Magnus (106-48 eKr.), joka oli ollut nitistämässä roomalaista sissiliikettä Hispaniassa, oli ehtinyt palata Italiaan ja löi tämän joukon, orja-armeijan rippeet.

Crassus antoi ristiinnaulita vangiksi saamansa orja-armeijan taistelijat Via Appian varrelle.

Crassusta otti päähän se, että hän sai kunnianosoitukseksi tasavallalta, jota hän oli rahaa, hikeä ja vaivaa säästämättä palvellut, vain ovation, kun taas Pompeius sai triumfin, vaikka koskaan aikaisemmin ei roomalaisen armeijan lyöneelle sellaista ollut myönnetty.

Italian saappaankärjestä on muuten juuri löydetty Crassuksen valli, jolla hän pyrki estämään Spartacuksen orja-armeijan pakoonpääsyn.

PS. Julkaisin aikoinaan nettisivuillani kirjoituksen kolmannesta orjakapinasta, joka ei mitä luultavimmin sisällä viimeisintä ja parasta tietoa aiheesta, mutta sillä pääsee ainakin alkuun.

tiistai 9. heinäkuuta 2024

Minua hämmästyttivät Yhdistyneen kuningaskunnan parlamenttivaalit vuoden 2024 heinäkuussa!

Omalla isokokoisella saarellaan plus Pohjois-Irlannissa oli pidetty kuluvan vuoden 2024 heinäkuun 4. päivänä, joka oli torstai, Yhdistynyt kuningaskunta -nimisen demokraattisen mutta erikoisen liittovaltion parlamenttivaalit. Ne koskivat maan parlamentin alahuonetta – englanniksi House of Commons –, joka saa edustajansa sitä kautta, että kansalaiset äänestävät ehdokkaista. Vaalitapa on sellainen siis, että yhden henkilön vaalipiireissä se voittaa, joka on saanut vaalissa eniten ääniä. Toista kierrosta Yhdistyneen kuningaskunnan parlamenttivaaleissa ei siis pidetä.

Sama päivä oli muuten myös Yhdysvaltain itsenäisyyspäivä, mutta sillä ei ollut erityisempää merkitystä rapakon tällä puolella asuville.

YKK:n alahuoneen jäsenet ovat vastuussa lainsäätämisestä, ja alahuone myöskin käytännössä valitsee maan tosiasiallisen hallitsijan, pääministerin. Monarkki tosin nimittää tämän. Pääministerin tulee nauttia maassa parlamentin luottamusta. Pääministeri sitten nimittää hallitukseen ministerit. Hän myöskin päättää uusien vaalien ajankohdan. Vaalit tulee pitää viiden vuoden kuluessa edellisistä vaaleista. Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin alahuoneella on 650 jäsentä. Se on melko paljon, mutta maakin on suuri. Maassa on noin 70 miljoonaa asukasta.

Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuoneella – englanniksi House of Lords – on jopa enemmän jäseniä kuin alahuoneella, kokonaista 794 henkeä. He tulevat järjestetyiksi virkaansa vähemmän demokraattisella tavalla. Ylähuoneella on tätä nykyä onneksi vain vähän valtaa. Se voi tehdä lakiehdotuksia, ehdottaa muutoksia lakeihin ja joissakin rajatuissa tapauksissa se voi jopa estää lain voimaantulon. Se voi myöskin viivästyttää lain voimaantuloa yhdellä vuodella. Ylähuoneella ei ole sananvaltaa asioissa, jotka koskivat valtion menoja tai tuloja.

Pääasiassa ylähuone on joka tapauksessa ennen kaikkea keskusteleva ja neuvoa antava parlamentin elin.

Ylähuoneeseen monarkki nimittää elinikäisiä jäseniä pääministerin suosituksesta ja avustuksella. Lisäksi ylähuoneeseen kuuluvat Canterburyn ja Yorkin arkkipiispat sekä Lontoon, Durhamin ja Winchesterin piispat ja 21 muuta kauimmin viroissaan ollutta piispaa. Kyse on siis Anglikaanisen kirkon piispoista. Ylähuoneen kuuluu myös joukko paikkansa perineitä aatelisia, joiden jälkeläisille paikka ei kuitenkaan enää nykyään periydy.

Yhdistynyt kuningaskunta koostuu lähinnä neljästä suuresta alueesta, jotka ovat Englanti, Skotlanti, Wales ja Pohjois-Irlanti. Englanti on alueista ainoa, jolla ei ole omaa parlamenttia. Toisaalta YKK:n alueista Englannin väestöpohja on ylivoimaisesti suurin, eli noin 83,5 prosenttia koko väestöstä. Sikäli oman parlamentin tarve on englantilaisilla pienempi, koska he edustajamäärällään melko lailla hallitsevat Yhdistyneen kuningaskunnan politiikkaa.

Englannilla on YKK:n parlamentissa 543 edustajaa, Skotlannilla 57 edustajaa, Walesilla 32 edustajaa ja Pohjois-Irlannilla 18 edustajaa.

Työväenpuolue sai vaaleissa uskomattoman suuren voiton. Se sai 33,7 % äänistä ja 63,2 % parlamenttipaikoista eli 411 paikkaa 650:stä.

Viimeksi 1945 sama puolue oli saanut 393 paikkaa, mikä on sekin melko suuri voitto. Sodanaikainen maan johtaja Winston Churchill (1874-1965) konservatiivipuolueineen joutui silloin muutamaksi vuodeksi sivuun vallasta.

Ennen vaaleja YKK:ta hallinneen Konservatiivisen puolueen alamäki oli alkanut korona-ajan pääministeristä Boris Johnsonista, joka ei välttämättä katsonut koronarajoitusten koskevan itseään ja lähipiiriään. Hänen seuraajansa virassa Liz Truss taas menetti kannatuksensa epäonnistuneilla talousuudistuksillaan. Jopa tyypillisesti Konservatiivista puoluetta tukenut elinkeinoelämä piti niitä huonoina. Hänen tilalleen oli tullut Rishi Sunak, joka ei kuitenkaan kyennyt enää nostamaan puoluetta siitä suosta, mihin se oli uponnut.

Brittejä, jos heitä sellaisiksi saa nimittää, sai voimaan huonosti energiakriisi, ruoan ja asumisen hinnan nousu sekä heidän aarteensa, julkisen terveydenhuollon rapakunto.

Työväenpuolueen uudehko puheenjohtaja Keir Starmer taas oli kauheassa tylsyydessään luotettavuuden perikuva.

Rishi Sunakin viime aikoina johtama Konservatiivinen puolue, joka oli ennen näitä vaaleja pääministeripuolue, koki vaaleissa todellisen romahduksen. Se sai äänistä vain 23,7 %, mikä oikeutti 18,6 %:een paikoista, joka on 121 paikkaa.

Liberaalidemokraatit, joka vuonna 1988 oli muodostunut Liberaalisen puolueen ja Sosialidemokraattisen puolueen yhdistyessä, sai äänistä 12,2 %, mikä oikeutti 11,1 prosenttiin paikoista, eli puolue sai nyt 72 paikkaa parlamentista.

Skotlannin Kansallispuolue sai äänistä 2,5 %, mikä oikeutti parlamenttipaikoista 1,4 prosentiin, mikä merkitsee yhdeksää paikkaa.

Pohjois-Irlannin separatistipuolue Sinn Féin sai 0,7 % äänistä, ja paikoista näinollen 1,1 %, eli puolue saavutti seitsemän paikkaa.

Riippumattomat saivat tasan kaksi prosenttia äänistä, mikä oikeutti 0,9 %:een paikoista, mikä merkitsee kuutta paikkaa.

Tavallaan isänmaallinen Reform UK -puolue sai vaaleissa ääniä jopa 14,3 % mutta sai parlamentin paikoista ainoastaan 0,8 % eli 5. Tässä näkee kuinka pahimmillaan voi yhden henkilön vaalipiiteissä käytetty enemmistövaalitapa sorsia jotain puoluetta.

Reform UK -puolueen kovin piskuinen paikkamäärä uudessa parlamentissa johtuu siitä, että kovin monessa vaalipiirissä sen ehdokas oli päässyt toiseksi, mutta toista sijaa ei vaalipiireissä jaettu. Puolueen saamat äänet olivat siis jakautuneet liian laajalle pitkin vaalipiirejä.

Pohjoisirlantilainen kuningaskunnalle lojaali puolue Democratic Unionist Party sai vaaleissa 0,6 % ja parlamenttipaikoista 0,8 % eli viisi paikkaa. 

Englannin ja Walesin Vihreä puolue sai vaaleissa 6,4 % äänistä ja sai paikoista 0,6 % eli neljä paikkaa.

Tässä mainitsemieni lisäksi useat muut tahot olivat saaneet paikkoja YKK:n parlamenttiin mutta edellisiä vähemmän.

Brittiläinen parlamenttivaalisysteemi tuntuu helposti epädemokraattiselta. Itse kannattaisin asian parantamista sillä, että maa siirtyisi siirtoäänivaalitapaan. Jokaisesta vaalipiiristä valittaisiin sen käytössä ollessa edelleen vain yksi henkilö YKK:n parlamentin alahuoneeseen, mutta valituksi tulisi useammin sellainen henkilö, jonka mahdollisimman moni vaalipiirin äänestäjistä kykenisi hyväksymään, edes pitkin hampain. Mielestäni siirtoäänivaalitapa suosii nk. maltillisia, eli "poliittiseen keskustaan" kuuluvia ehdokkaita.

Siirtoäänivaalitavassa äänestäjät pistävät vaalilipukkeessaan vaalipiirin ehdokkaat paremmuusjärjestykseen.

Vaalitapa on matemaattisesti monimutkaisempi kuin brittilässä nykyisin käytössä oleva historiallinen vaalitapa, joten sillä pidettyjen vaalien tulosten laskeminen kestäisi pitempään kuin nykyään. Mutta mielestäni se olisi brittilän viimeinen, paras toivo rauhasta.

Joku voi myös sanoa, että jonkin suhteellisemman vaalitavan ollessa käytössä parlamentin puoluejakauma vastaisi ainakin jonkin verran paremmin äänestäjien puoluekantaa. Tämä on totta.

Voidaan kuitenkin sanoa, että yhden henkilön vaalipiireissä on kuitenkin oma pihvinsä: Kun jokaiselta pieneltä alueelta valitaan vain yksi edustaja, toteutuu alueellinen edustus yksiselitteisesti. Kunkin pienen alueen kansalaiset voivat vedota omaan edustajansa, joka on vastuussa omalle alueelleen.

Itse toivon myös, että Englanti saa joskus oman parlamentin ja että samalla Yhdistyneeseen kuningaskuntaan perustetaan vaaleilla valittava ylähuone nykyisen tilalle. Minusta ylähuoneen jäsenten valinta sopisi hoitaa sillä tavalla, että maan kustakin osavaltiosta valittaisiin edustajat suhteellisella vaalitavalla pitkiltä listoilta siten, että laskennassa käytettäisiin alahuoneen vaalien vaalipiireissä puolueiden saamia äänimääriä. Tai jos siirtoäänivaalitapa olisi jo käytössä, niin jouduttaisiin äänestämään ylähuoneen jäsenistä erillisellä vaalilipulla.

Tästä kirjoituksesta tuli nyt sitten vähän pitkä. Sen kunniaksi laitan alle hymiön:

    :D

torstai 4. heinäkuuta 2024

Ihmisen katsominen ja katsomatta jättäminen rasismina

Nykyään ilmeisesti sellaista pidetään rasismina, että Suomen alkuperäisasukas, on hän sitten etninen suomalainen tai saamelainen, katsoo toista ihmistä eli tummaihoista ihmistä tai muslimia. Toisaalta sitäkin pidetään rasismina, ettei katso.

Mutta tämä pätee silläkin lailla, että jos tummaihoinen ihminen tai muslimi katsoo Suomen alkuperäisasukasta, niin se on rasismia. Ja sekin on rasismia, jos tummaihoinen ihminen tai muslimi ei katso Suomen alkuperäisasukasta.

tiistai 2. heinäkuuta 2024

Pitäisi muka Sinimustan liikkeen kannattajakortti täyttää

Hyvänlaatuisella poliittisella keskustelupalstalla Hommaforumilla oli joku vongannut äskettäin säikeessä Sinimusta Liike puoluerekisteriin 16.6.22 pois rekisteristä 23.4.24 kansallismielisiä suomalaisia ihmisiä täyttämään Sinimustan liikkeen kannattajakortin. Tämä joku oli siis lausunut näin ko. viestissään: "Siis jos jokainen hommalainenkin kirjoittaisi tuon kortin, niin ne olisi jo kerätty. Käyttäkää vähemmän aikaa Tuksun venäjäyhteyksien etsimiseen ja enemmän siihen yhteen korttiin."

Suomen lain mukaan jos puolue on saanut 5000 kannattajakorttia kerättyä täysi-ikäisiltä kansalaisilta, niin puolue pääsee puoluerekisteriin ja voi täten asettaa ehdokkaita eduskuntavaaleihin. Ja vastaavasti, jos puolue ei kaksissa peräkkäisissä eduskuntavaaleissa saa ainuttakaan ehdokastaan läpi, niin puolue putoaa puoluerekisteristä.

Vuoden 2021 alusta alkaen on myös ollut mahdollista täyttää sähköinen kannattajakortti haluamalleen puolueelle.

Tässä kannattaa muistaa se, että kannatusilmoitukset ovat sitten myös julkista tietoa.

Tuolla keskustelupalstan säikeessä on esitetty kyllä hyviä syitä sille, miksi ei kannattaisi täyttää kannattajakorttia Sinimustalle liikkeelle.

Yksi mainittu hyvä syy on se, että SML:n puheenjohtaja Tuukka Kuru vastustaa puolustusliitto Naton jäsenyyttä. Tämä on mielestäni nykyisessä tilanteessa hulluutta. On monta tapaa yrittää tehdä kansallista itsemurhaa, ja tämä on yksi sellainen.

Toinen mainittu syy on se, että Kuru on Israelia vastaan ja maan hävittämistä kannattavan islamilaisen varsin julman Hamas-terroristijärjestön puolella. Hamas kannattaa sitä, että ihmisen oikeudet yhteiskunnassa riippuvat ihmisen uskonnosta, sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautuneisuudesta ja sukupuoli-identiteetistä. Hamasin diktatorisesti hallitsemalla Gazan kaistalla on myöskin laitonta loukata muslimien pyhiä tuntoja tai jättää islam. Siellä on myös laitonta asua, jos on juutalainen. Israelissa taas vallitsee demokratia ja uskonnonvapaus, ja maa on myös Lähi-idässä ainoa LGBTym.-ihmisten paratiisi. Israelissa saa myös ihminen asua ja elää, vaikka olisi muslimi tai arabi. Israelin parlamentissa Knessetissä on myös arabipuolueita.

Yksi henkilö taas oli lausunut ehdotuksesta näin:

Erikoinen pohjaoletus, että hommalaiset kannattaisivat äärivasemmistolaista rotupuoluetta jotenkin automaattisesti, ja että kysymys olisi vain ajankäytöstä. Toinen erikoinen käsitys on se, että kortin kirjoittaminen olisi jotenkin järkevämpää kuin vaikkapa "Tuksun Venäjä-yhteyksien etsiminen". Teillä on siellä Tuukan kerhossa todella lapsellisia kuvitelmia. Edelleen.

Ainakin jotkut Hommaforumin rekisteröityneet jäsenet ovat ilmeisesti kuitenkin käyneet täyttämässä kannattajakortin puolueelle. Se on sallittua.

Minusta kyllä Tuukka Kuru oli ollut kivempi silloin, kun oli esiintynyt liberaalina.

I PS. Minusta Valta kuuluu kansalle -puolueen, Vapauden liiton ja Sinimustan liikkeen kannattaisi yhdistyä ennen pitkää. Näille kolmelle puolueelle on yhteistä se, että ollaan ajavinaan Suomen etua mutta vastustetaan Nato-jäsenyyttä.

II PS. Äärivasemmistolainen Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue oli muuten vielä Sinimustaa liikettäkin rajumpi tavoitteidensa ja arvojensa puolesta, ja tämä poppoo on vähän nössö siihen verrattuna, vaikka yrittää varmaankin parhaansa.

III PS. Tämä on vain piste I:n päälle ikään kuin, mutta tuntuu jotenkin kuvaavalta, kun Sinimustan liikkeen nettisivuston yläotsikossa tekstin kirjasin on nk. saksalaisella kirjoituksella, vaikka seikka ei sinänsä todistakaan mitään.

IV PS. Vain joitakin vuosia sitten olin käynyt allekirjoittamassa erään hypereurooppalaisen hyvien ihmisten poppoon, siis puolueen, kannattajakortin. Minusta tuntui silloin hauskalta, että puolue kalastelisi ääniä nykyisiltä vastuullisilta puolueilta vaaleissa. Valitettavasti en ole sen jälkeen kuullut siitä mitään. Samasta syystä muuten aikoinaan monet nykyajan hyvät ihmiset olivat käyneet allekirjoittamassa VKK:n kannattajakortin, ja 5000 allekirjoitusta tulikin silloin täyteen käytännössä hetkessä. Sinimusta liike sen sijaan ei ole saanut osakseen vastaavanlaista "suosiota", jostain syystä.

tiistai 25. kesäkuuta 2024

Maallista lakia tulee totella enemmän kuin Jumalaa

Uskonnonvapaus osa se ja se:

Vain sellaisten uskonnollisten yhdyskuntien tulee olla demokraattisessa maassa sallittuja, jotka kannattavat ajatusta, että maallista lakia tulee totella enemmän kuin Jumalaa.

torstai 20. kesäkuuta 2024

Empirismi ja naturalismi, tieteen kaksi peruspalikkaa

Empirismi ja naturalismi ovat tieteen filosofisia perusoletuksia.

Filosofiset oletukset ovat melko lailla todistamattomia ehkä lukuunottamatta sitä vanhaa Descartesin väitelausetta: "Ajattelen, olen siis olemassa." Niin, ja sellaisia tieteitä kuin matematiikka ja logiikka.

Tietoa todellisuudesta saa vain havainnoimalla. Pelkällä päättelyllä voidaan vain organisoida tätä tietoa.

Tiede ja tieteellinen menetelmä taitavat olla paras keino tuottaa tietoa maailmasta, mutta silti sekään ei pysty todistamaan olematonta olemattomaksi. Siihen ei pysty kukaan tai mikään muukaan. Tässä olemassaolon taistelussa ainoa oikea Jumala, Zeus, Pallas Athene, Bona Dea, Teutates, hattivatit, saunatontut ja Lentävä spagettihirviö lienevät samalla viivalla.

Vaikka ulkomaailman olemassaoloa ei voidakaan todistaa, käytännössä sen olettaminen on hyödyllistä, koska ilman tätä oletusta voisi ihmisolennon olla vaikea elää elämäänsä. Vähintään pitää ajatella, että koska ulkomaailma näyttää olevan olemassa, niin siksi ehkä kannattaa pelata tässä pelissä mukana. Tällaista tietoteoreettista näkemystä kutsutaan realismiksi. Realismi tarkoittaa sellaista näkemystä, jonka mukaan on olemassa ulkomaailma, jonka olemassaolo tai ominaisuudet eivät riipu siitä, mitä mieltä me siitä olemme.

Realismia on kahta lajia. Naiivin realismin mukaan koemme todellisuuden täsmälleen sellaisena kuin se on. Esim. jos joku ihminen näkisi hallusinaation, niin se merkitsisi tämän realismin version mukaan sitä, että hallusinaatiossa näkyvä tai kuuluva jokin olisi oikeasti olemassa. Epäsuoran realismin mukaan taas emme koe todellisuutta suoraan vaan muodostamme siitä jossain määrin subjektiivisia käsityksiä, jotka syntyvät aistijärjestelmämme ja aivojemme avulla, muodostamina ja muokkaamina. Tieteessä kannatetaan näistä kahdesta jälkimmäistä.

Naturalismi taas tarkoittaa sitä, että vain havaittavissa olevasta voi tehdä havaintoja. Havaittavissa oleva tarkoittaa luonnollisia ilmiöitä, jotka voidaan selittää luonnonlaeilla ja fysikaalisilla prosesseilla. Havaitseminen voidaan tehdä joko omin silmin tai havaintolaitteiden avulla.

Jotkut ajatusrakennelmat ovat sellaisia, että ne tehokkaasti estävät testaamisensa. Tämä seikka ei kuitenkaan ole todiste ajatusrakennelman totuudesta.

Teorian kumoamista kutsutaan falsifioinniksi. Tieteellinen teoria taas on sellainen ajatusrakennelma, jonka pitää ainakin periaatteessa olla kumottavissa tieteellisellä menetelmällä. Jos ajatusrakennelma on sellainen, ettei sitä voida testata, sitä ei voida kutsua ainakaan tieteelliseksi teoriaksi.  Tosin tiukasti ottaen vain tieteelliset teoriat ovat varsinaisia teorioita. Ajatusrakennelmat, jotka eivät ole tieteellisiä, ovat parhaimmillaankin vain hyviä arvauksia tai oletuksia. Arkipuheessa taas termiä "teoria" käytetään löysemmin.

Toisaalta teorian puolesta tulee olla myös positiivista todistusaineistoa, jotta sitä voidaan kutsua tieteelliseksi teoriaksi.

Tieteen valtavirta muuttuu, jos havainnot vaativat korjauksia teorioihin. Tämä tapahtuu viimeistään silloin, kun edellinen sukupolvi tutkijoista on mennyt hautaan.

Empirismissä on kyse siitä, että tieteellisen teorian oikeellisuus varmistetaan havainnoilla. Kyse on tässä siis havainnoista, joita voi kuka tahansa samoilla aisteilla ja samankaltaisilla aivoilla varustettu ihmisyksilö tehdä. Tapahtuman tai ainakin koeasetelman tulee olla toistettavissa. Teorian katsotaan tieteen piirissä olevan voimassa niin kauan kuin sitä ei ole saatu kumottua havainnoin. Mitä pitempään teoria kestää kumoamisyrityksiä, sitä vahvemmin perusteltuna sitä tieteen piirissä pidetään.

Tieteessä siis teoriaa ei voida lopullisesti todistaa oikeaksi, mutta vääräksi se (todennäköisesti) voidaan. Melkein kaikki mahdolliset tieteelliset teoriat tullaan älyllisten lajien – näitä on maailmankaikkeudessa todistetusti ainakin yksi – toimesta osoittamaan vääriksi tai yleisemmän teorian erityistapauksiksi. Jälkimmäisestä on hyvänä esimerkkinä newtonilainen mekaniikka, joka ei ole täsmällisesti aivan totta, mutta toimii riittävän hyvin ei-relativistisilla nopeuksilla. Niillä nopeuksilla yleisen suhteellisuusteorian mukaisten relativististen laskujen mukaan otto on yleensä vain turhaa vaivaa, kun tarkoituksiin riittävän tarkka tulos saadaan ilman noita erityisen monimutkaisia laskuja.

"Totuus" ei varsinaisesti kuulu tieteelliseen sanastoon, mutta voidaan katsoa tieteen ainakin lähestyvän sitä. Todennäköisesti kuitenkin kaikki tieteelliset "tosiasiatkin" ovat korkeintaan osatotuuksia siitä objektista, jota me kutsumme maailmankaikkeudeksi ja jonka osa me olemme. Tieteitten piirissä silti puhutaan tiedosta, vaikka tiedeyhteisö onkin sitä mieltä, että tieto on jossain määrin epävarmaa. Osa maailmasta ja sitä vallitsevista laeista voi myös sijaita peruuttamattomasti jonkinlaisen havaintohorisontin ulkopuolella.

Tiede on myös tasa-arvoista, sillä se ei katso rotua, etnisyyttä, sukupuolta, sukupuolista suuntautuneisuutta tai identiteettiä tai uskontokuntaa. Tiedettä ei kukaan omista. Se, mikä on tieteen kulloinenkin sana, riippuu kunkin tieteen alan tutkijoiden konsensuksesta.

Lempiaiheisiini kuuluu nykyään tiedon suhde metafysiikkaan. Arvoja ja muita henkilökohtaisen maailmankatsomuksen asioita ei voida millään lailla osoittaa oikeiksi. Näillä väittämillä ei ole minkäänlaista viittaussuhdetta muuhun kuin mielen sisältöihin. Eli ne eivät viittaa empiirisesti todennettavissa oleviin ulkomaailman asioihin.

Oletamme tieteessä, että maailma toimii ainakin pitkälle determinististen luonnonlakien mukaan – vaikka kvanttifysiikan mukaan kausaliteetti on tilastollinen –, että oma tietoisuuden kokemus on seurausta näiden lakien toiminnasta ja että tietoa voi saada tutkimalla maailmaa objektiivisten havaintojen kautta.

Filosofisia, uskonnollisia ja etiikan kysymyksiä koskevat kysymyksenasettelut ihmiset taas joutuvat ratkaisemaan oman henkilökohtaisen maailmankatsomuksensa kautta. Tämä koskee myös uskovaisia tutkijoita. Tieteen parissa työskennellessään nämäkin silti noudattavat tieteellistä metodia.

Joka tapauksessa empirismi ja naturalismi näyttävät olevan toimivia työkaluja. Jos ulkomaailma on olemassa jollakin lailla, niin niiden avulla on saatu paljon uutta tietoa viimeksi kuluneiden vuosisatojen aikana. Vaikka tieto on aina epävarmaa, niin ilman näitä "kapistuksia" sitä olisi erittäin paljon vaikeampi hankkia. Pelkällä filosofian harjoittamisella, uskonnolla, meditaatiolla, mietiskelyllä, järkeilyllä tai rukoilemisella tiedonhankinnan tulos olisi lähellä nollaa.

PS. Lopuksi voin tarjota linkin Tiedepalstalla 7.6.2024 keskusteluketjussa Naturalismi ja ateismi ja jumalat ja enkelit nimimerkin Varaktori kirjoittamaan yhteenvetoon, joka koskee keskustelupalstakäyttäytymistä, tieteen peruspilareita ja tieteen suhdetta uskontoon, jumaliin ja ateismiin.

tiistai 18. kesäkuuta 2024

Perussuomalaiset EU-vaaleissa: kuin taudin lyömä kurttumöykkiäinen

Pitää nyt sitten pitkästi lässyttää tästä aiheesta, vaikka aihe ei liene kovin seksikäs.

Perussuomalaiset ikään kuin vedettiin kölin alitse yli viikko sitten sunnuntaina 9. kesäkuuta vuonna 2024 päättyneissä Euroopan unionin parlamentin vaaleissa. Valtamedia oli toki kaiken aikaa heittänyt kapuloita puolueen ja sen ehdokkaiden rattaisiin, mutta nyt näyttää siltä, että puolue ei pärjännyt omilla avuillaankaan kovin hyvin.

Suomella on 15 paikkaa europarlamentissa, ja Perussuomalaiset sai vaaleissa läpi vain yhden ehdokkaistaan. Eli nyt on yksi vähemmän puolueella paikkoja kuin edellisellä kaudella oli ollut.

Puolueen isoin hallituskumppani epäkansallinen Kokoomus taas pärjäsi erinomaisesti. Kokoomus pärjää aina. Kokoomus on kuin saostuskaivo: isoimmat kokkareet kelluvat aina pinnalla. Hyväosaiset ja hienot ihmiset kun äänestävät lähes aina.

Näissä vaaleissa ilmeisesti mielipidetiedustelut onnistuivat olemaan jossain määrin väärässä.

Pohjoismaiden ulkopuolisissa EU-maissa ilmeisesti on päässyt lisää maahanmuuttokriittisiä voimia parlamenttiin. Valitettavasti osa näistä lienee poliittisesti perverssejä.

Monet Perussuomalaisia kannattaneista toki varmaan ymmärsivät ennen vaaleja, että jos maamme velkaantumista ei nyt saada kuriin, niin pieneläjillä on myöhemmin sitten paljon vaikeampaa. Tämä on minusta hieno realistinen piirre puolueessa. Vasemmistopuolueilla eli Sosialidemokraateilla, Vihreillä ja Vasemmistoliitolla taas ei ole ainakaan kovin paljoa tällaisia estoja todellisuuden suhteen.

Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn on sopivasti varoittanut sittemmin hallitusta EU:n tarkkailuluokalle joutumisesta. Tämä merkitsee sitä, että Persujen asettaman valtiovarainministeri Purran saksia voidaan taas tarvita. Emmehän halua joutua Kreikan tielle. Mutta jos sille joutuisimme, niin olisi mielenkiintoista nähdä, millä ihmeen lailla eduskunnan vasemmistopuolueet haluaisivat ratkaista ongelman.

Joillekin Perussuomalaisten kannattajille taas Perussuomalaisten nykyinen hallitustaival on siltikin voinut näyttäytyä sellaisena, että puolue tekee vähempiosaisiin kohdistuvia leikkauspäätöksiä ja silloinkin, kun ei tarvitsisi.

Joillekin on myös voinut olla liikaa Purran budjettileikkauksia koskeva huumori.

Suurin syy puolueen huonoon menestykseen voi kuitenkin piillä siinä, että Perussuomalaisten kannattajakunta on kovin EU-kriittistä. Ei luoteta siihen, että EU:sta kuitenkaan tulisi paljoa hyvää. Vaikka europarlamentissa voi kuitenkin heittää kapuloita rattaisiin huonoille päätöksille ja tukea hyviä. Nykyään EU-maissa sovellettavasta lainsäädännöstä leijonanosa taitaa tulla EU:sta, ei kansallisesta eduskunnasta. Tämä on tosiasia, vaikka siitä ei pitäisi, joten Perussuomalaisten kannattajienkin kannattaisi hiukan perehtyä EU:hun ja kiinnostua siitä.

Parlamentiksi Euroopan unionin parlamentilla on kuitenkin yllättävän vähänlaisesti valtaa. Kuulemma se vahvistaa EU-lait mutta ei tee lakialoitteita eikä määrittele unionin talouspoliittisia tavoitteita saatikka osallistu talouspolitiikan toimeenpanoon. Ja joitain muita pikku valtaoikeuksia sillä on näiden lisäksi.

Perussuomalaisten kannattajakunnasta vielä tänä vuonnakin saattaa suuri osa ollut sellaista väkeä, että globalisaatio tapaa iskeä siihen turhan pahasti.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra vaikutti järkyttyneeltä puolueensa huonosta menestyksestä, ja tämä on ymmärrettävää. Olen itsekin hieman järkyttynyt. Ja pöllämystynyt.

Persujen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä taas on lausunut, että eurovaalien heikko tulos on herättänyt puolueessa hämmennystä.

Myöskin hyvänlaatuisella poliittisella keskustelupalstalla Hommaforumilla on ehditty jo melko pitkästi käsitellä aihetta Mikä meni EU vaaleissa vikaan? Analyysiä vaalitaktisista virheistä.

Minua itseäni on henkilökohtaisesti ärsyttänyt nyt Perussuomalaisten hallitustaipaleessa se, että hallitus on ilmeisesti tärkeänkin järjestötoiminnan tukia Sosiaali- ja terveysministeriön alaisen STEA:n kautta kutistamassa rajusti. Toivon toki tämän olevan vain näköharhaa.

Siitä puheen ollen voin kertoa, että itselleni ovat tärkeitä mielenterveysjärjestöt, jotka toiminnallaan ja työllään tukevat ihmisten mielenterveyttä sekä vähentävät julkisen vallan tarvetta hoitaa ihmisiä kalliissa sairaalahoidossa. Mutta ihmisillä on erilaisia prioriteetteja eikä voida tieteellisesti todistaa mitään prioriteettia tai arvomaailmaa oikeaksi.

Sanoisin myös, että todennäköisesti vasta tapahtunut aikuiskoulutustuen lakkauttaminenkin on ollut huono päätös.

Kaikesta huolimatta voi olla niin, ettei nykyinen hallitus kykene yrityksistään huolimatta taittamaan valtion velkaantumista.

Vihreiden Grand Old Man (anteeksi anglismini) Osmo Soininvaara on viime Jeesuksen vuonna 2023 muistaakseni lausunut, että tarvitaan vielä enemmän sopeutusta kuin hallitus on määräämässä. Soininvaaran mielestä nimittäin tarvitaan miljardeja euroja lisää uusien hyvinvointialueiden rahoittamiseen, jotta saadaan homma toimimaan kunnolla tai edes välttävästi.

Mutta Soininvaara ei ole aikoihin ollut kovin aktiivipoliitikko, joten siksi hänellä on varaa lausuilla tuollaista.

Minusta se kuulostaa joka tapauksessa hyvältä ja oikealta, vaikka en nykyisiäkään sopeutuksia kaikkia kykene täysillä hyväksymään.

Veronkanto-oikeuden antaminen hyvinvointialueille voisi auttaa niitä saamaan hommasta kiinni. Olikohan niin, että Soininvaara on kannattanut tätä?

Parlamentaarinen Yle-työryhmä on nyt leikkaamassa Yleltä 200 miljoonaa euroa. Säästömiljoonat oltaisiin jakamassa neljän vuoden jaksolle. Ylen budjetin indeksikorotukset jäädytettäisiin ja arvonlisäverokantaa nostettaisiin 14 prosenttiin.

Säästömiljoonat oltaisiin jakamassa neljälle vuodelle. Ylen budjetin indeksikorotukset jäädytettäisiin ja arvonlisäverokantaa nostettaisiin 14 prosenttiin.

Onneksi Suomen hallitus leikkaa runsaasti myös kansalaisjärjestöjen kehitysviestinnästä.

Kuulemma yritystoiminnan globaaleja vaikutuksia tutkiva kansalaisjärjestö Finnwatch on pöyristynyt monen muun ohella leikkauksesta. Kyseessä on järjestön tärkein julkinen rahoitusinstrumentti, jolla on rahoitettu muun muassa kansalaisjärjestöjen yritysvastuutyötä.

Periaatteessa kannatan ihmisoikeuksien globalisaatiota, kuten olen useita kertoja lausunut eri blogeissani, joten jossain määrin sikäli ymmärrän Finnwatchin väen ärtyneisyyttä.

Wikipediassa sanotaan järjestöstä mm.: "Finnwatch tarkkailee suomalaisten ja Suomeen vahvasti sidoksissa olevien yritysten toiminnan globaaleja vaikutuksia. Järjestö osallistuu selvitystensä pohjalta yhteiskunnalliseen keskusteluun sekä pyrkii vaikuttamaan muun muassa Suomen ja EU:n yritysvastuupolitiikkaan. Järjestö on selvityksissään ottanut kantaa mm. osinkoverotukseen sekä aggressiiviseen verosuunnitteluun."

Kyllä tuo kuulostaa minusta suhteellisen järkevältä.

Minusta Finnwatch voisi ottaa kuitenkin lusikan kauniiseen käteen ja alkaa vastustaa sellaista maahanmuuttoa, josta on vain haittaa Suomen alkuasukkaille. Ruotsin tie pelottaa. Ja myöskin sen kannattaisi alkaa vastustaa matalapalkkatyöläisten laajempaa maahantuloa. Suomi tarvitsisi suuripalkkaisten ihmisten maahanmuuttoa, ja heistä on OECD-maiden kesken varsin suuri kilpailu. Suomi on nykyään vielä pitkälle turvallisehko maa, mutta erilainen ja jossain määrin vaikeahko suomen kieli sekä se, että maassamme suuripalkkainen työntekijä saa käteensä verojen jälkeen suhteellisen pienen summan palkkaa voivat ajaa osaajat pois. Esim. jossain Yhdysvalloissa, Australiassa, Kanadassa ja Sveitsissä suuripalkkaisten palkat ovat myöskin suurempia kuin Suomessa.

Jo aiemmin hallitus oli leikannut miljardi euroa kehitysyhteistyöstä. Voi kysyä, että kuinka monta vuosikymmentä tai -sataa oli ollut tarkoitus antaa kehitysapua?

Kehitysmaita auttaisi luultavasti parhaiten reilu kauppa, joka sisältäisi myöskin veroparatiisien nutistamisen.

Luultavasti niitä auttaisi myös valtionvelkojen mitätöinti. Ongelma tässä ratkaisussa olisi vain se, että milläs estettäisiin kehitysmaita ottamasta itselleen uudestaan kohtuutonta määrää velkaa.

Monikulttuurisuuskoordinaattoreille voitaisiin myös lakata maksamasta julkisesta pussista palkkaa. Minusta näille palkan maksamisen tulisi tapahtua hyväntekeväisyyden keinoin.

Ja Perussuomalaisten europarlamentaarikkona yhden kauden toiminut Teuvo Hakkarainen putosi näissä vaaleissa pois europarlamentista.

Olin aikoinaan sanonut, että vika ei ole siinä, että Teuvo on äijä, vaan se, että hän on liian äijä. Hän sanoo sittemmin kuitenkin raitistuneensa.

Hakkarainen ei ilmeisesti, omien sanojensakaan mukaan, ollut ollut kovin aktiivinen vallankäyttäjä EU-parlamentissa. Ainakin tästä syystä Perussuomalaiset oli päättänyt pudottaa hänet ehdokaslistoilta.

Teuvo sitten taisi suuttua tästä hieman. Hänen olisi kyllä kannattanut testamentata äänensä jollekin sellaiselle ehdokkaalle, jota olisi eniten arvostanut.

Sen sijaan hän päätti katkaista välit puolueeseensa ja kumma kyllä meni suostumaan Vapauden liiton ehdokkaaksi jo ennen kuin oli edes ottanut selvää, että mitä kaikkia asioita tämä puolue kannattaa ja ajaa. Vapauden liitto on ilmeisesti kansalliskonservatiivinen, yrittäjämyönteinen, yksilönvapausmyönteinen ja lokalistinen puolue, joka kannattaa Suomen eroamista Euroopan unionista, eurovaluutasta ja puolustusliitto Natosta. Nykyisessä maailmantilanteessa erityisesti Natosta eroaminen tuntuu hullun hommalta.

Vapauden liitto oli syntynyt vuonna 2022, kun Valta kuuluu kansalle -niminen toinen mikropuolue oli hajonnut, koska osa sen jäsenistä vastusti Venäjän julman diktaattorin Vladimir Putinin jatkuvaa ja intensiivistä perseennuolemista.

VKK:ta johtanut aikoinaan Perussuomalaisista erotettu Ano Turtiainen on ilmeisesti kannattanut viime aikoina ajatusta siitä, että Maa on oikeasti litteä, ja hän yritti myös yhdessä vaiheessa muuttaa puolueensa nimeksi Valta kuuluu Kristukselle, mutta hanke epäonnistui, kun ei ollut toimittu asiassa tarpeeksi Suomen lain mukaan.

Olen saanut myös sen käsityksen, että Anon mielestä normaalia vaalityötä ei puolueen oikeastaan tarvitse tehdä, koska Jumala auttaa.

Ano on käynyt ahkerasti Putinin seminaareissa Venäjällä. Hän on myös ollut sitä mieltä, että jos Venäjä miehittäisi osan Suomea, niin se mahdollistaisi VKK:n paluun Suomen eduskuntaan.

Onneksi siis Suomi on nykyään Naton jäsen.

Teuvo Hakkarainen oli siis Vapauden liiton ehdokkaana saanut 7.414 ääntä, mikä ei läheskään riittänyt valituksi tulemiseen europarlamenttiin. Veikkaan kuitenkin, että jos hän olisi testamentannut äänensä jollekin Perussuomalaisten ehdokkaalle sen sijaan että lähti vieraan puolueen matkaan, niin Persut olisivat saaneet enemmän kuin tuon verran lisää ääniä. Harva kansalainen edes oli tiennyt, että tuollainen puolue oli olemassa, tai jos oli tiennyt, niin ei tietänyt ainakaan puolueesta kovin paljoa. Ja jos oli tiennyt, niin olisi todennäköisesti vieroksunut.

Teuvolle ei kuitenkaan sopinut lähteminen politiikasta vanhemman valtiomiehen tavoin, kun hän oli suuttunut niin kovin kauheasti Persuihin.

Ja oikeastaan tämän ei olisi muutenkaan tarvinnut olla hänen poliittisen uransa loppu. Hän olisi voinut päästä seuraavissa eduskuntavaaleissa läpi Persujen listoilta, ja Suomen eduskunnassa hän olisi voinut olla mies paikallaan. Mutta nyt se ei ole enää mahdollista.

Timo Soini on kaiken aikaa politiikan jättämisensä jälkeen halunnut olla äänessä julkisuudessa. Kaikki muistavat sen, kun hän vuonna 2017 perusti salaliiton epäkansallisen Kokoomuksen ja Keskustan kanssa hajottaakseen Perussuomalaiset. Siinä hommassa kävi kuitenkin sitten niin, että seuraavissa eduskuntavaaleissa Soinin ja parin muun hepun perustama Remonttiryhmä, vai mikä sen nimi nyt oli, ei saanut yhtään ehdokastaan läpi Arkadianmäelle Suomen eduskuntaan. Laskelmat oli tehty siinä poppoossa hieman väärin.

Sittemmin Remonttiryhmä on lakkauttanut itsensä.

Timo Soini saa aina tarvitsemiaan 15 minuutin julkisuuksia töräyttäessään jotain Persuista. Media silittää häntä myötäkarvaan.

Voi olla, että Soini edelleenkin toivoisi voivansa olla mukana politiikassa.

Mutta ehkä ei voi olla, koska ryhtyi aikoinaan Juudakseksi pettäessään puolueen, jota oli ollut aikoinaan perustamassa. Kuka häneen nyt enää luottaisi? Ainakaan politiikassa.

Mutta anteeksi, että olin kerran äänestänyt, presidentinvaaleissa, Timo Soinia. Olen myöskin kerran äänestänyt niissä Tarja Halosta. Anteeksi.

Soini on kuitenkin oikeassa yhdessä asiassa: Kokoomus on luultavasti kuolemanvaarallista seuraa hallituksessa. Tosin myös Keskusta on. Muistamme, mitä vuonna 2017 kävi.

Mitä tulee omaan puoluekantaani, niin nykyisellään olen valmis äänestämään kahta erilaista puoluetta: joko Soinin ja soinilaisten lähdön jälkeen uudistuneita Perussuomalaisia, taikka sitten jonkinlaista maahanmuuttokriittistä sosialidemokraattista puoluetta, sellaista kuin Tanskassa on mutta jollaista Suomessa ei ole.

Perussuomalaiset sai siis näissä eurovaaleissa yhden ehdokkaan läpi. Tämä henkilö on Sebastian Tynkkynen

Tämän linkin takana ovat Tynkkysen nettisivut, jotka ovat toivottavasti aivanpianhetikohta läpikotaisin päivitetyt, kun kerran läpi oli päässyt.

Voi olla, että Suomen 15 europarlamentaarikon taustapuolueista Perussuomalaiset on ainoa, jonka parlamentaarikoista sata prosenttia on homoseksuaaleja. Tästä näkee, kuinka edistyksellinen puolue on kyseessä.

Minun henkilökohtainen näkemykseni homoseksuaaleista on sama kuin kaikista muistakin ihmisistä, eli saavat olla olemassa, kunhan eivät hypi silmille.

En taida tuntea ketään homoseksuaalia tällä hetkellä. Tunnen kuitenkin yhden muunsukupuolisen, joten saanen yhden pisteen.

Toivotan Sebastian Tynkkyselle nyt lopuksi hyvää, ansiokasta ja hedelmällistä kautta europarlamentissa.

I PS. Otsikkoni ilmaisu "kuin taudin lyömä kurttumöykkiäinen" on peräisen erään vogonit-nimisen avaruudenkävijälajin yksilön runosta, joka on saanut osaltaan edustaa maailmankaikkeuden kolmanneksi huonointa runoutta.

II PS. Tulen muuten mitä luultavimmin ensi vuoden 2025 kesällä johonkin aikaan julkaisemaan seksikkään blogimerkinnän. Tai viimeistään syys- tai lokakuussa. Valitettavasti se ei kuitenkaan sisällä kuvia.

torstai 13. kesäkuuta 2024

tiistai 11. kesäkuuta 2024

Tokaisuja liberalismista ja markkinataloudesta

Liberalismi kannattaa vapautta ihmisille ennen kaikkea muuta. Mutta kaikilla ihmisillä ei ole samoja mahdollisuuksia toteuttaa vapauksiaan.

Markkinatalous toimisi parhaiten silloin, kun kaikilla kuluttajilla on sama määrä rahaa käytettävissään. Tosiasiassa kuitenkin markkinatalous tottelee joidenkin tarpeita paljon paremmin kuin toisten. Tai tämä on siis nykytilanne, joka toivottavasti paranee joskus.

keskiviikko 5. kesäkuuta 2024

Israelin omaperäinen negatiivisen tuloveron järjestelmä

Työttömyys, köyhyys, tulonsiirrot, kannustinloukut ja matalapalkkatyöt muodostavat lähes joka maassa varsinaisen yhteiskuntapolitiikan Gordionin solmun, joka etsii avaajaansa yhä uudestaan vuosikymmenestä toiseen. Yhteen ongelmaan puuttuminen vaikuttaa aina pahentavan paria muuta.

Perustuloa on esitetty ratkaisuksi tähän ongelmaan. Perustuloksi nimitetään sellaista sosiaaliturvan mallia, jossa verovelvollisille maksetaan riippumatta tuloista tietty summa kuukausittain. Perustulon on tarkoitus korvata muut tulonsiirrot joko kokonaan tai osittain.

Mitä enemmän ihminen ansaitsee, sitä suurempi osa perustulon summasta tulee verotetuksi häneltä pois.

Perustulon tarkoitus on vähentää byrokratiaa ja tehdä työnteosta aina kannattavaa, koska jokainen ansaittu euro lisää tuloja.

On sanottu, että jos perustulon taso on suuri, se maksaa liikaa veronmaksajille, ja jos se on pieni, niin se ei juurikaan yksinkertaista sosiaaliturvajärjestelmää ja sitä myötä vähennä byrokratiaa, koska julkinen valta joutuu sitten joka tapauksessa järjestämään muita tulonsiirtoja kansalaisille.

Nk. negatiivista tuloveron mallia on esitetty em. nk. tavallisen perustulojärjestelmän korvaajaksi. Negatiivinen tulovero on sellainen sosiaaliturvan malli, jossa verovelvollinen maksaa yhteiskunnalle tuloveroa, kun hänen tulonsa ylittävät tietyn tason eli verotettavan tulon alarajan. Verotettavan tulon alarajan alittavista tuloista valtio taas maksaa verovelvolliselle taloudellista tukea, negatiivista tuloveroa.

On sanottu, että nk. negatiivisen tuloveron malli on poliittisesti helpommin hyväksyttävissä kuin nk. tavallinen perustulojärjestelmä, vaikka se melko pitkälle johtaa samaan tulokseen kuin jälkimmäinen.

Usein poliittiseen oikeistoon kuuluvat ovat kannattaneet negatiivisen tuloveron järjestelmää, ja poliittiseen vasemmistoon kuuluvat taas nk. tavallista perustulojärjestelmää. Minkäänlaista yksimielisyyttä asiasta näiden tahojen välillä näyttää olevan vaikea löytää.

Itse voisin hyväksyä minimaalisen perustulon. Se antaisi turvaa elämän murroskohdissa ja auttaisi yksilöä myös sellaisessa tilanteessa, että huonompituottoisesta työstä ei voisi maksaa kovin suurta palkkaa. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan ole kognitiivisesti, koulutukseltaan tai kykenevyydeltään kovan luokan työn tekijöitä.

Olen sitä mieltä, että mitä runsaskätisempi on perustulojärjestelmä, sitä enemmän se aiheuttaa vapaamatkustamista. Perustulojärjestelmän rahoitus kuitenkin vaatii sitä, että ihmiset tekevät työtä.

Jos suuri joukko ihmisiä esim. tekisi vain kymmenen tuntia viikossa töitä, koska perustulo auttaa heitä pärjäämään vähemmillä palkkatuloilla, niin perustulojärjestelmän taloudellinen perusta romahtaisi, koska valtion kyky maksaa perustuloa perustuu siihen, että ihmiset maksavat työstään veroa, sekä siihen, että yritykset maksavat tuloksestaan veroa.

Runsaan sosiaaliturvan tarjoavat yhteiskunnat ovat tähän asti muutenkin vetäneet puoleensa sellaisia maahanmuuttajia, joiden kyky tai halu tehdä palkkatöitä on heikko.

Jo nykyään työnteon laistamista on jonkin verran syntynyt sellaisissa maissa, joissa on ollut pitemmän aikaa runsaskätinen sosiaaliturva.

Työntekoa laistetaan vähemmän sellaisissa maissa, joissa sosiaaliturvan taso on onneton tai vieläkin huonompi.

Kuitenkin vielä minimaalista perustuloakin enemmän olisin kallistumassa Israelissa jo useita vuosia käytössä olleen negatiivisen tuloveron järjestelmän puolelle, koska se näkyy iskevän juuri oikeaan paikkaan.

Israelissa tämä järjestelmä toimii jonkin verran epätavallisesti. Ohjelmasta käytetään englanninkielistä nimitystä Earned Income Tax Credit (EITC). Sitä maksetaan vain pienipalkkaista työtä tekeville ja vain anomuksesta. Koska tuki ei ole työntekijöille automaattinen, niin se jossain määrin aiheuttaa kyllä byrokratiaa. Muissa maissa, joissa on käytössä yleinen palkkatuki pienipalkkaisille, sen saa yleensä automaattisesti.

Israelin EITC myöskin perustuu yksilöiden tuloihin eikä perheiden, toisin kuin vastaavat ohjelmat Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Yhdysvalloissa.

Israelin EITC on ilmeisesti onnistunut siinä, miksi perustuloa usein kannatetaan: työn tekemisestä on tullut kannattavaa aina ja kaikissa tilanteissa.

Mallista hyötyvät rahallisesti eniten ne, joiden tulot ovat pienet työtuntien suuresta määrästä huolimatta.

Kannatan Israelin EITC:tä, koska se tukee työntekoa, vähentää vapaamatkustamista ja lisää huonosti koulutetuille ja heikommin työkykyisille mahdollisuutta ansaita elantonsa työnteolla. Ja kuten Vihreiden Grand Old Man (anteeksi anglismi) Osmo Soininvaara on aikoinaan sanonut, niin on parempi, että osa ihmisen tuloista koostuu sosiaaliturvasta kuin että se koostuisi siitä kokonaan.

Tässä sitten lopuksi hieman lisää luettavaa aiheesta:

keskiviikko 29. toukokuuta 2024

Raikkaus ja distributismi

Sarjassani poliittisia itsemäärittelyjä, osa se ja se. Lyhykäisesti sanoen:

Olen distributismin kannattaja.

Distributismi kannattaa taloudellisen vallan hajauttamista ja sosiaalisesti tehokasta markkinataloutta. Sosiaalisesti tehokkaalla minä tarkoitan sitä, että distributismin vallitessa yksikään markkinoilla pelaaja ei ole niin suuri, että se voisi sanella muille pelaajille taikka valtiovallalle mitään. Asia ei ole yleisesti tunnettu, mutta markkinatalousteorian klassikko Adam Smith (1723-1790) oli kannattanut sosiaalisesti tehokasta markkinataloutta.

Muissa poliittisissa kysymyksissä katson olevani lähinnä liberaali, tai ainakin jotakin.

torstai 23. toukokuuta 2024

Palaisimmeko monipuoliseen jumalmaailmaan?

Elisabeth Järnefeltin (1839-1929) eräs sukulainen, olikohan eno, oli muistini mukaan kerran lausunut näin: "Yhteen Jumalaan ei voi uskoa, sillä jokaisella kansalla on oma jumalansa, joka tahtoo muiden kansojen turmiota. Moneen jumalaan taas on järjetöntä uskoa."

Kun katsoo maailman menoa, niin huomaa, että ihmisillä on erilaisia jumalia ja idoleita, ovat nämä sitten todellisia tai kuvitelmaa. Maailma on niiden täyttämä vähintäänkin kuvaannollisesti.

Jumalia on oletetusti miljoonia, eikä voi valita yhtä ainoaa, vaan pitää olla eklektinen jumalien suhteen.

Toivoisinkin siis oikeastaan, että ottaisimme takaisin monihenkisen jumalmaailman. Jokainen voisi sitten itse niin halutessaan rakentaa näistä oman jumalhierarkian.

Monoteistiksi tunnustautuvat ovat oikeastaan eräänlaisia ateisteja, sillä he kieltävät hirmu monen jumalan olemassaolon.

Polyteismi on minusta siksi parempi juttu kuin monoteismi, että polyteismin mukana tulee ainakin minimaalinen uskonnollinen suvaitsevaisuus. Ei polyteismiin uskovissa kulttuureissa ainakaan ole yleensä vaadittu, että koko muun maailman on tanssittava oman jumalan pillin mukaan.

Tosin moniin animistisuskonnollisiin kulttuureihin kuuluneet ihmisten uhraamiset pitäisin mielelläni poissa edelleen. Onneksi kuitenkaan muinaiset esikristillisen ajan roomalaiset eivät yleensä uhranneet ihmisiä, vaan pitivät sellaista toimintaa barbaarisena (ja kostivat semmoisen Gallian druideille). Hyvä, Rooman valtakunta!

Toinen ehkä huonona pidettävä asia polyteismissa on se, että animistisessa maailmankuvassa jumalten tahto saattaa olla kovin häilyväinen, sillä animistisen maailmankuvan jumalat ovat kuin ihmisiä, joilla on supervoimia. Koska ihmisen tahtokin voi muuttua, sama voi tapahtua myös jumalan tahdolle.

Moni ei sitä tiedä, mutta muinaiset juutalaisetkin olivat alun perin uskoneet jumalien moneuteen. Israelilaiset erosivat monista muista kansoista tässä suhteessa ainoastaan siinä, että vaikka he tunnustivat monien jumalien olemassaolon, he palvoivat näistä ainoastaan yhtä: Israelin jumalaa, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin jumalaa.

Valitettavasti juutalaisten etninen uskonto muuttui ennen kaikkea persialaisen vaikutuksen vuoksi aikojen kuluessa sellaiseksi, että uskottiin, että vain oma jumala on olemassa ja muita jumalia ei ole, tai jos on, niin kyseessä on vain paha henki tms. Tästä on aiheutunut paljon riesaa juutalaisuuden vaikutuksesta syntyneitten lähetysuskontojen kristinuskon ja islamin myötä. Islamiin on myös sisäänkirjoitettu pyhä sota toisinajattelijoita vastaan.

PS. Lähes 30 vuotta wanha kirjoitukseni Uskonto ja maailmankuva voi antaa taustaa tälle kirjoitukselleni siinä mielessä, että se käsittelee uskonnollisia maailmankuvia yksilön maailmankuvien psykologisten kehitystasojen näkökulmasta.

tiistai 21. toukokuuta 2024

Ihmisarvo, ihmisen arvo ja yhteiskunnallinen tasa-arvo ja eriarvoisuus

Mielestäni kaikilla Homo sapiens -eläinlajin yksilöillä on sama ihmisarvo. En siis ajattele, että yksiä ihmisiä pitäisi yhteiskunnallisessa mielessä arvottaa korkeammalle ja toisia alemmas. Tosin tätä väitettä yleisestä ihmisarvosta ei voida millään lailla falsifioida, joten kyseessä on pelkkä epätieteellinen otaksuma.

Seuraavaksi voisin puhua ihmisen arvosta, joka on eri asia. Tämän jokainen ihminen arvottaa omalla laillaan, joten tässäkin on kyseessä subjektiivinen asia. Tuon tämän esiin, vaikka kyseessä on halla-aholainen termi ja vaikka tämän esiin manaaminen saa satamaan päälleni nykyajan hyvien ihmisten pyhän vihan.

Minä esim. olen sitä mieltä, että työnsä hyvin hoitavalla ja muita ihmisiä mahdollisimman vähän sortavalla ihmisellä on arvoa yhteiskunnassa. Ja seuraa lisää mielipiteitäni. Olen myös sitä mieltä, että monella natsilla taas yhteiskunnallinen arvo on paljon lähempänä nollaa. Sanon näin, vaikka juutalaisten pelastajana sittemmin tunnettu Oskar Schindler (1908-1974) oli natsi. Jos taas ihminen kannattaa islamin perustajaksi monen muslimin olettaman profeetta Muhammadin pyhää sotaa toisinajattelijoita vastaan ja naissukupuolen edustajien alistamista miessukupuolen edustajien valtaan, niin hänen arvonsa on heikko. Ja jos ihminen kannattaa oman kansansa tuhoamista tai ainakin ajamista marginaaliin kansainvaelluksen avulla, niin hänen arvonsa on myös heikohko. Jos ihminen taas on kapitalisti, joka sortaa yhtiönsä työntekijöitä kieltämällä näiltä ammattiyhdistykseen liittymisen ja vessatauot ja vielä tuhoaa samalla ympäristöä minkä ehtii, niin kapitalistin arvo on myöskin silloin melko alhainen. (Tätä kapitalistia voi tosin puolustaa Marxin ja Engelsin tavoin toteamalla, että jos kapitalisti ei toimisi kuten toimii, niin hän todennäköisesti häviäisi kilpailussa.) Ja sitten jos ja kun kommunisti kannattaa yläluokan tai keskiluokan jäsenten ja toisinajattelijoiden kiduttamista, raiskaamista ja leirittämistä sekä kommunistisen puolueen yksinvaltaa yhteiskunnassa, niin hän on melko arvoton.

Jos ajatellaan esim. kapitalisteja, niin kapitalisti voi pyrkiä etsimään yhteisiä etuja palkkatyöväestön ja itsensä välille. Hän voi myös ajaa sellaisia kansainvälisiä sopimuksia, jotka takaisivat minimitoimeentulon työntekijöille ja jonkinlaisen ympäristönsuojelun ja jotka sitoisivat mahdollisimman montaa osapuolta, jolloin huonommin toimivat maat ja kapitalistit eivät saisi merkittävää kilpailuetua markkinoilla. Tällaisen kapitalistin arvon taas voi sanoa olevan tässä esiin tuomieni arvostelmien perusteella ei ainakaan täysin alhainen.

Nyt jo yli 200 vuotta vanha ihmisoikeusajattelu yhdessä teollisen vallankumouksen ja siihen kytkeytyvän tieteen sekä halvan kivihiilen ja öljyn kanssa on joka tapauksessa lisännyt viimeksi kuluneiden yli sadan vuoden aikana paljon ihmisten hyvinvointia. Mielestäni tämä on arvokasta.

torstai 16. toukokuuta 2024

Euroopan unionin alijäämämenettely ja ero EU:sta

Jos maamme Suomi joutuu esim. vuonna 2027 tai 2028 tai jo tänä kuluvana vuonna 2024 Euroopan unionin alijäämämenettelyn kohteeksi, niin alkavatko EU:n nykyiset suomalaiset kannattajat silloin rääkyä, että Suomen pitää erota nyt pianaivanhetikohta Euroopan unionista?

tiistai 14. toukokuuta 2024

Ylen uutistoimitus tulisi jakaa osiin puoluekannan mukaan

Minusta Ylen uutistoimitus tulisi jakaa osiin toimittajien puoluekannan mukaan. Esim. Perussuomalaisia kannattavat Ylen toimittajat saisivat sitten uutistoimitusosaston budjetista rahaa journalistiseen toimintaansa siinä suhteessa kuin puolue on viimeksi saanut eduskuntavaaleissa ääniä. Ja sama pätisi muidenkin puolueiden kannattajiin.

Ylen tuotantojen kuluttajat voisivat Ylen uutissovelluksesta sitten ruksata päälle, minkä puolueiden kannattajien tuotoksia haluavat lukea ja nähdä.

Tällainen malli maksaisi varmaankin jonkin verran nykyistä enemmän, mutta tasapuolisuudelle ei voida laskea hintaa.

keskiviikko 1. toukokuuta 2024

Uskonnon sotkeminen politiikkaan

Mielestäni uskontoa saa sotkea politiikkaan mutta kuitenkin vain hyvin rajatusti:

Mielestäni uskontoa saa sotkea politiikkaan vain sikäli kuin sen arvot ovat tai voivat olla ainakin periaatteessa myös uskonnottoman ihmisen arvoja.

torstai 25. huhtikuuta 2024

tiistai 23. huhtikuuta 2024

Törmäsin latinulo-nimiseen kieleen ja ihastuin

Yhtenä kauniina päivänä olin World Wide Webissä selaillut suuria kansainvälisiksi apukieliksi kehitettyjen kielten arkistoja, jos saa sanoa näin runollisesti.

Kansainvälisissä apukielissä on siis kyse siitä ajatuksesta, että tulisi olla olemassa kieli, jota erikieliset ihmiset voisivat käyttää keskenään kansainvälisen yhteydenpidon kielenä ja joka ei olisi kenenkään ainakaan ainoa äidinkieli. Jälkimmäinen vaatimus tulee siitä, että ajatellaan ihmisten olevan tasa-arvoisia. Yleensä pidetään selviönä, että tällaisen kielen tulisi olla myös helppo oppia.

Selaillessani törmäsin Paul O. Bartlettin vuonna 2018 nettisivuillaan julkaisemaan kieleen nimeltä latinvlo. Nimi lausutaan "latinulo". Tämän sivun perusteella Bartlett oli aloittanut työnsä kielen kehittäjänä jo vuonna 2001.

Latinvlo perustuu pitkälle Stephen Chase Houghtonin kehittämään ja vuonna 1907 julkaisemaan kieleen nimeltä The Master Language.

Sen oli ollut tarkoitus olla ikään kuin helpompi versio latinasta.

Bartlett puolestaan on muokannut kielensä hieman edeltäjäänsä enemmän latinaa muistuttavaksi, mutta ei silti vaikeammaksi. Hän on myös järkeistänyt kieltä.

Kielen nimessä latinvlo on latinan -ul-pääte, joka merkitsee samaa kuin suomen kielen pääte -nen. Eli kyseessä on pääte, joka pienentää tai tekee pääsanasta diminutiivisen. Eli latinvlo merkitsee suomeksi yksinkertaisesti "pikkulatina".

Kielen sanat ovat erittäin pitkälle peräisin latinasta. Ja joskus harvemmin tietenkin myös latinisoidusta kreikasta.

Latinvlon äännemaailma on melko lailla sama kuin klassisessa latinassa, eli puhumme nyt siitä latinasta, jota Caesar ja Cicero puhuivat. Minua tämä miellyttää suuresti.

Kieltä kirjoitetaan varsin pitkälle foneettisesti, eli yksi kirjain vastaa yleensä yhtä äännettä.

Latinvlo myöskin säilyttää latinan diftongit, jotka ovat melko lailla latinan romaanisiksi sanotuista tytärkielistä sekä englannista hävinneet:

foederationo

Muuten kieli jossain määrin pitkälle kuitenkin noudattaa englannin kielen kielioppia.

Poissa ovat latinan viisi sijamuotoa ja kolme substantiivien sukua. Substantiivien sukuja on itse asiassa muutenkin vältelty ottamasta mukaan, kun on kehitetty kansainvälisiä apukieliä. Sijamuotoja on latinvlossa muuten kaksi, jotka ovat nominatiivi ja genetiivi.

Sanajärjestys on latinvlossa pitkälti sama kuin englannin kielessä.

Minua miellyttää latinvlossa se, että C lausutaan aina samalla lailla kuin K. Romaanisissa kielissä ja englannissa sen sijaan, jos se on ennen kirjainta I, E tai Y, se lausutaan muuna kuin K-äänteenä.

Minua miellyttää kielessä myöskin se, että siinä äänteet V ja U merkitään samalla kirjaimella, eli V:llä, ja äänteet J ja I samalla kirjaimella eli I:llä. Kovin on latinamaista.

Minua miellyttää erittäin suuresti latinvlossa se, että kielessä ei ole määräistä eikä epämääräistä artikkelia. Se on niin kiva!

Minua miellyttää kielessä se, että kielestä on poistettu kaksoiskonsonantit. Tämä helpottaa sanojen oikeinkirjoituksen muistamista, ja toiseksi monille Maapallon ihmisille tuottaa vaikeuksia lausua kaksoiskonsonantteja. Kuten esim. kiinalaisille ja englanninkielisille ihmisille.

Minua miellyttää latinvlossa myöskin se, että kielessä latinan oikeinkirjoitusta on yksinkertaistettu erityisesti tiettyjen kreikkalaisperäisten sanojen kohdalla, koska latinassa näiden sanojen kirjoitusasu ei täsmälleen vastaa ääntämistä:

CH korvautuu C:llä, PH korvautuu F:llä ja Y I:llä. Esimerkiksi:

echo -> eco

philosophia -> filosofio

thronus -> trono

typus -> tipo

Minua miellyttää latinvlossa myöskin se, että kieli sisältää vastoin lähdekielen sovinistista luonnetta sukupuolineutraalin hän-pronominin. Nykyaika on aina nykyaikaa.

Latinvlo kirjoitetaan käyttäen joko suuria tai pieniä kirjaimia. Niitä ei siis käytetä samassa tekstissä. Tätä Bartlett perustelee historiallisilla seikoilla.

Erityisen erikoinen piirre kielessä on kuitenkin se, että se jättää käyttämättä huuto- ja kysymysmerkinkin, jotka ilmaistaan latinvlossa muulla tavoin.

...Kuten tästä suppeasta esityksestä voi lukea, niin olin aloittanut vuoden 2007 alussa sittemmin jättimäiseksi paisuneen projektin, jossa minun oli määrä löytää itselleni sopiva kansainvälinen apukieli.

Alun perin tarkoitukseni oli ollut nimenomaan itse kehittää latinaan perustuva sellainen. Mutta valmista ei silloin tullut. Puhtia ei minulla riittänyt, eikä luultavasti asiantuntemustakaan.

Projektini työnimi oli ollut uusi latina.

Muutin sitten projektin suuntaa.

Mainitsen tässä sen, että olin jo aikoinani miettinyt sellaista, että latinapohjaisen kansainvälisen apukielen verbit voisi perustaa latinan verbien supiinimuotoon.

Esim. curare (mm. "pitää huolta, välittää") -verbistä saataisiin muoto curat-. Ja agere ("toimia, tehdä") -verbistä saataisiin täten muoto act-.

Myöhemmin tulin huomaamaan, että tanskalaisen kielitieteilijän Otto Jespersenin (1860-1943) vuonna 1928 julkaisemassa keinokielessä novialissa oli tämä ominaisuus, mitä tulee latina- ja romaanispohjaisiin kielen verbeihin. Kielessä on toki germaanispohjaisiakin verbejä, joihin tätä ei voida soveltaa.

Ja kuten hyvin tiedetään, niin englannin kielen sanastosta huomattava osa pohjautuu latinan sanastoon, vaikka englanti on periaatteessa germaaninen kieli.

Tavallisesti latinaan pohjautuvien englannin verbien perusmuoto pohjautuu juuri tähän latinan verbien supiinimuotoon. Esim. accelerate, ventilate, act.

Latinvlossakin on täsmälleen sama ominaisuus.

Lukuunottamatta latinvulon apuverbejä, kielen verbien perusmuoto on latinan verbien supiinimuoto ynnä -a-pääte:

amata, rakastaa; recta, hallita; capta, ottaa; scripta, kirjoittaa; posita, laittaa, panna, asettaa; incepta, aloittaa

Kun -a-päätteen korvaa -e:llä, saadaan menneen ajan sekä partisiipin perfektin pääte:

monite, neuvoi, neuvottu; vise, näki, nähnyt

Kun -a-päätteen korvaa -i:llä, saadaan partisiipin preesens:

avditi, kuuleva; inventi, keksivä.

Paul O. Bartlettin latinvulo-sivu on ikävä kyllä melko hahmotelmanomainen, joten sen perusteella on joskus vaikea keksiä, millaisia muotoja voi mistäkin sanasta tai ilmaisusta käyttää. Ehkä tyyli on vapaa.

Ja koska Bartlettin mielestä hänen kielensä sanasto löytyy melko lailla latinan sanakirjoista, niin siksi hän ei ole katsonut tarpeelliseksi myöskään tehdä minkäänlaista perussanastoa latinvlolle.

Minulla on kirjahyllyssäni sekä "tavallinen" latinan sanakirja että nykylatinan sanakirja. Voisi silti tuottaa vaikeuksia löytää oikeat sanat, jos tätä kieltä ryhtyisin harjoittamaan. Onneksi WWW on kuitenkin täynnä käännöspalveluita ja sanalistoja. Sanojen tuottaminen kielelle on siis vaikeaa, joskaan ei täysin mahdotonta.

Kirjoitukseni loppuun liitän pätkän Gaius Julius Caesarin propagandistisesta muistelmateoksesta Commentarii de Bello Gallico ("Kertomus Gallian sodasta") latinvloksi käännettynä (kyseessä ei ole minun oma käännökseni):

omni gallia es divise in tre partos' vno de qve belges incolita' vn ali aqvitanes' trei ilis qvi es apelate in isesesi lingvio celtes' in mesi galli/  omni istis difera inter iseses in lingvios' institvtos' et legos/  flvmino nominv garvmna divisa galles ab aqvitanes' matrona et seqvana ab belges/  de omni istis belges es fortivs propterea qvod ises es longivs ab cvlto et hvmanito de ili provincio' et mercatores sepevis comeata ad ises et importata qvis pertenta a animo efeminatai' et propivs esi germani qvi incolita trans rhenvs cvm qvi los es contenta belo gesti/  pro qve cavso helveties qvoqve precesa reliqvos de galli in virtvto nam ises contenta cvm germani in fere prelios qvotidiani avt prohibiti ises ab losi finos avt loses belo gesti svr ises/  vno parto de istis qve es dicte galles obtenta' capta initio ab flvmino rhodanvs/  id es contente (intra) flvmino garvmna' oceano' (et) finos de belges/  id atacta etiam ab seqvanes et helveties svr flvmino rhenvs/  id vergita ad septentrionos/  belges orta ab finos extremi de gallia' pertenta a parto inferiori de flvmino rhenvs' spectati a septentrionos et orti solo/  aqvitania pertenta ab flvmino garvmna a pyrenaeos montos et ili parto de oceano qve es ad hispanes/  id spectata inter ocaso de solo et septentrionos/

apvd helveties orgetorix ese longv nobilivs et divitivs/  is qvando m messala et m piso ese consvlos indvcte par cvpidito de regno' facte conivratio per nobilito et persvase civitato exita ab finos cvm omni isesi copios/  'declarati id' esa perfacili qvoniam ises prestate omni in virtvto' potita imperio de toto de gallia/  ad isti is facilior persvase ises qvod helveties es contente vndiqve par natvro de loco/  svr vno parto par flvmino rhenvs' litisimi et altisimi' qve divisa agro de helveties ab germanes/  svr ali parto monto altisimi ivra qve es inter seqvanes et helveties' svr trei parto laco lemannvs et flvmino rhodanvs' qve divisa mesi provincio ab helveties/  ab istis reos fiere et los qvie vaga parvior latv et qvie parvior facilv infera belo svr finitimos/

Ja tämän jälkeen liitän tähän saman asian vielä alkukielellä eli klassiseksi latinaksi:

Gallia est omnis divisa in partes tres; quarum unam incolunt Belgae, aliam Aquitani, tertiam qui ipsorum lingua Celtae, nostra Galli appellantur. Hi omnes lingua, institutis, legibus inter se differunt. Gallos ab Aquitanis Garumna flumen, a Belgis Matrona et Sequana dividit. Horum omnium fortissimi sunt Belgae, propterea quod a cultu atque humanitate provinciae longissime absunt, minimeque ad eos mercatores saepe commeant, atque ea quae ad effeminandos animos pertinent important; proximique sunt Germanis, qui trans Rhenum incolunt, quibiscum continenter bellum gerunt. Qua de causa Helvetii quoque reliquos Gallos virtute praecedunt, quod fere quotidianis proeliis cum Germanis contendunt, cum aut suis finibus eos prohibent, aut ipse in eorum finibus bellum gerunt. Eorum una pars, quam Gallos obtinere dictum est, initium capit a flumine Rhodano; continentur Garumna flumine, Oceano, finibus Belgarum; attingit etiam ab Sequanis et Helvetiis flumen Rhenum; vergit ad septentriones. Belgae ab extremis Galliae finibur oriuntur, pertinent ad inferiorem partem fluminis Rheni, spectant in septentrionem et orientem solem. Aquitania a Garumna flumine ad Pyrenaeos montes et eam partem Oceani quae est ad Hispaniam pertinet, spectat inter occasum solis et septentriones.

Apud Helvetios longe nobilissimus fuit et ditissimus Orgetorix. Is, M. Messala et M. Pisone consulibus, regni cupiditate inductus, conjurationem nobilitatis fecit, et civitati persuasit ut de finibus suis cum omnibus copiis exirent; parfacile esse, cum virtute omnibus praestarent, totius Galliae imperio potiri. Id hoc facilius eis persuasit, quod undique loci natura Helvetii continentur; una ex parte flumine Rheno latissimo atque altissimo, qui agrum Helvetium a Germanis dividit; altera ex parte monte Jura altissimo, qui est inter Sequanos et Helvetios; tertia lacu Lemanno et flumine Rhodano, qui provinciam nostram ab Helvetiis dividit. His rebus fiebat, ut et minus late vagarentur, et minus facile finitimis bellum inferre possent.

torstai 18. huhtikuuta 2024

tiistai 16. huhtikuuta 2024

Liberalismi on steriili

Tämähän on poliittinen blogi, joten voin sanoa, että olen vuosien varrella flirttaillut paljon liberalismin kanssa. Minulla on itse asiassa valtavasti liberaaleja kantoja.

Olen kuitenkin useita kuukausia sitten keksinyt, millä yhdellä sanalla voin kuvata syytä, miksi liberalismi "puhtaana" ei kuitenkaan välttämättä kauheasti viehätä minua. Se sana on "steriili".

Liberalismi sanoo: yksilö, yksilö, yksilö. Vaikka ihmisyhteisö on muutakin.

Koska siis liberalismi on kannaltani poliittiseksi ideologiaksi liian steriili, se tarvitsee seurakseen verta ja suolenpätkiä, ja minä taidan tietää, mistä niitä löytyy: konservatismista.

Jos pitäisin tästä kiinni, niin silloin minua voisi kutsua liberaaliksi konservatiiviksi tai konservatiiviseksi liberaaliksi.

Liberalismista ottaisin aatteeseeni seuraavat asiat:

  • vapausoikeudet
  • ajatuksen etnisyyden oikeudesta kansalliseen itsemääräämisoikeuteen
  • kriittisyyden uskonnollisia valtajärjestelmiä kohtaan
  • tieteen arvostamisen
  • kansanedustuslaitoksen. Asiaan liittyen, voit niin halutessasi käydä lukemassa blogimerkintäni Demokratian kahdeksan etua verrattuna diktatuuriin.

Konservatismista ottaisin:

  • väkivaltaisen vallankumouksen vastaisuuden. Tarvitsemme yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa kehityksessä evoluutiota, ei revoluutiota. Myönnän kuitenkin, että joissakin tilanteissa voi väkivaltainenkin vallankumous olla psykologisesti välttämätön asia. Vallanpitäjien onkin oikeastaan huolehdittava siitä, että väkivaltaista vallankumousta ei koskaan tarvittaisi.
  • perheen, perinteen, ja uskonnon kunnioittamisen. Tosin uskontoa tarvitsee mielestäni kunnioittaa ainoastaan silloin, kun se ei yritä pakottaa itseään ihmisille.
  • periaatteen, jonka mukaan poliittinen päätöksenteko tulee valmistella ja hoitaa sillä lailla hyvin, ettei siitä seuraa ikäviä, tarkoittamattomia sivuvaikutuksia

Näiden ulkopuolelta ottaisin periaatteessa mukaan myös jonkinlaisen hyvinvointivaltion kannattamisen. Tosin joudun tässä sanomaan, että vaikka sydämeni voi olla keskustavasemmalla, niin lompakkoni on oikealla. Joka tapauksessa, hyvinvointivaltiota voi rikas ja hyvinvoivakin kannattaa sosiaalipasifistisista syistä, jos ei ihmisystävällisistä.

Konservatismi on mielestäni oikeassa siinä, että ihminen voi olla aika paskamainen olento. Tämä tieto on sopusoinnussa sekä alkukirkon tärkeimmän opettajan ja lähetystyöntekijän apostoli Paavalin näkemysten että myöskin modernin tieteen näkemysten kanssa. Ihminen on eläin muiden joukossa, vaikkakin kulttuuria luovana ja säilyttävänä lajina ylivoimaisesti tehokkain kaikista Maapallolla tavatuista. Ihmisellä on omat sosiaaliset vaistonsa, jotka vievät sekä hyvään että pahaan.

Tässä kuvaamaani aatettani voitaisiin mielestäni nimittää vaikka keskustamaltillisuudeksi.

Lopulta olin muuten tullut siihen tulokseen, että toinen tärkeä sisäinen syyni tämän tekstin kirjoittamiselle oli rakentaa eräänlainen henkinen perälauta, joka estää oman liberalismini valumisen woke- ja cancel-ideologioiden puolelle.

Lopuksi haluaisin muistuttaa siitä tunnetusta tosiasiasta, että liberalismi ja konservatismi eivät ole toistensa vastakohtia, vaikka ne vääristyneen yhdysvaltalaisen katsannon mukaan sitä ovat.

torstai 11. huhtikuuta 2024

tiistai 9. huhtikuuta 2024

Ihmisyys pluralismin kautta

Lähestyn sitä tosiasiaa, että olen ihminen, siitä lähtökohdasta, että vaikka kuulumme samaan eläinlajiin homo sapiens, me olemme kaikki samalla erilaisia ja se on ihan okei. Tätä kutsutaan pluralistiseksi asennoitumiseksi.

Itse asiassa lajillamme ei näyttäisi olevan mitään erityisen lajityypillistä kulttuurin muotoa.

Vaikka henkiset ja aineelliset kulttuurit eroavat toisistaan eri ihmisryhmillä, ne ovat silti kaikki ihmisten kulttuureja.

Ihmislajin jäsenillä on joka tapauksessa melkein kaikilla varsin samanlainen anatomia ja varsin samanlaiset aivot. Puhumattakaan geeneistä, jotka kertovat siitä, että me olemme samaa lajia ja olemusta.

Biologiassa lajin määritelmä on se, että eliöt kuuluvat samaan lajiin, mikäli ne pystyvät luonnonoloissa lisääntymään keskenään ja saamaan lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä.

Jotkut yksilöt toki saattavat olla jonkin kehityshäiriön vuoksi lisääntymiskyvyttömiä. Mutta koska heidän vanhempansa ovat kuuluneet samaan lajiin, hekin ovat ihmisiä.

torstai 4. huhtikuuta 2024

Onko minullakin oikeus haitata merkittävässä määrin Suomen taloutta ja yhteiskuntamme jäsenten jokapäiväistä elämää?

Jokaisella on Suomessa pyhä oikeus lakkoilla työnantajaansa vastaan silloin, kun omalla työpaikalla ei ole voimassa työehtosopimusta. Nk. poliittiset lakot voivat kuitenkin olla asia erikseen.

Maamme perustuslain mukaan Suomessa valtiovalta kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Suomen perustuslaissa ei sanota mitään sellaista, että valtiovalta tai osa siitä kuuluisi eduskunnan ulkopuolisille painostusryhmille.

Mutta jos ajatusharjoituksen vuoksi ajatellaan, että ammattiyhdistysliikkeellä on oikeus poliittisiin lakkoihin, joilla protestoida Suomen hallituksen ja eduskunnan enemmistön tahtoa vastaan, niin onko minullakin sama oikeus, vaikka en olekaan ammattiyhdistysliikkeen pomoporrasta tai edes tavallinen jäsen?

Jos minulla olisi valta ja kyky siihen, niin saisinko esim. lopettaa Suomen viennin ja ulkomaantuonnin kahden viikon ajaksi? Entä saisinko lopettaa suurimman osan bussikuljetuksista joksikin aikaa?

Saisinko lopettaa päiväkotien toiminnan viikoksi, jos haluaisin?

Olisiko minullakin oikeus haitata merkittävässä määrin Suomen taloutta ja yhteiskuntamme jäsenten jokapäiväistä elämää rajatun ajan, esim. viikon tai kahden ajan?

Entä jos minulla olisi omasta mielestäni hyvä syy näihin toimiini?

tiistai 2. huhtikuuta 2024

Kaiken pyhän häpäisy?

Olen sitä mieltä, että uskontojen tulee osata käyttäytyä sen sijaan, että ne asettuisivat ihmistapojen ulkopuolelle.

Olenkin keksinyt mielestäni hyvän lakmustestin, joka kertoo sen, minkä uskontojen tulee olla yhteiskunnassa sallittuja:

Uskonnollisen yhdyskunnan ja ideologian, jota se kannattaa, tulee hyväksyä se, että sen pyhiä kirjoituksia häpäistään ryhtymättä kostotoimenpiteisiin tai vaatimatta julkiselta vallalta asiaanpuuttumista.

Minusta valtiopäivät voitaisiinkin aina aloittaa kaiken pyhän häpäisyllä. Koottaisiin yhteen kaikkien uskontojen pyhät kirjoitukset ja poltettaisiin ne. Jos jokin uskonnollinen yhdyskunta ei hyväksyisi omien pyhien kirjoitustensa häpäisemistä tällä tavoin kerran neljässä vuodessa, se kiellettäisiin, ellei se olisi jo kielletty.

Vain demokratian edessä nöyrät uskonnot olisivat siis sallittuja.

I PS.:

Mielestäni voitaisiin yhtä hyvin silkan tasa-arvon vuoksi samalla kertaa polttaa kaikkien puolueiden periaate- ja tavoiteohjelmat.

Ja mielestäni poltettavien joukkoon olisi hyvä vielä sisällyttää myös Adolf Hitlerin ikivihreä Taisteluni-kirja, Neuvostoliiton suuren perustajan V. I. Leninin pari ideologisesti tärkeintä teosta ja "puhehenkilö" Maon Pieni punainen kirja.

II PS.:

13. marraskuuta tänä Jeesuksen vuonna 2024 tulee julkaistumaan eräänlainen päivitys tähän kysymyksenasetteluun liittyen. Lupaan, että se tulee olemaan kohtuullinen ja maltillinen.

torstai 28. maaliskuuta 2024

Tylsää, mutta sain aikaiseksi 10.000 sanan sanaston

Viime vuoden 2023 marraskuussa tuli viisi vuotta täyteen siitä, kun olin alkanut tehdä nettisivuilleni Lingua Franca Novan sanastoa. Annoin sille myöhemmin nimeksi Lingua Franca Novan kohtuullisen kokoinen sanasto.

Lingua Franca Nova – tuttavallisemmin elefen – on yhdysvaltalaisen psykologian professorin C. George Boereen kansainväliseksi apukieleksi kehittämä kieli, jonka hän julkaisi internetissä vuonna 1998.

Kansainväliseksi apukieleksi kehitetyissä kielissä kyse on siitä, että ajatellaan, että tulisi olla kansainvälistä yhteydenpitoa ja viestintää varten etnisesti puolueeton kieli, joka ei olisi kenenkään ainakaan ainoa äidinkieli. Kielen helppoa opittavuutta pidetään myös yleensä arvossa apukielten harrastajien parissa. Volapük kuulemma ei kuitenkaan ollut kauhean helppo. Siksi esperanton ilmestyttyä vuonna 1887 lukemattomat volapükistit vaihtoivat esperantoon. Tosin esperantostakin on sanottu, että se on vain näennäisesti helppo kieli.

Tähän aikaan mennessä esperanto on harrastajamäärältään ollut kuitenkin luultavasti käytetyin kaikista kansainvälisiksi apukieliksi kehitetyistä kielistä. Mutta esperantoa on harrastettu kohta jo 150 vuoden ajan, joten sillä on ollut aikaa muodostaa kannattajayhteisöä.

Sanon nyt jotain ajankohtaista esperantoksi:

Nun estas paska soleno.

LFN:n kielioppi on erittäin yksinkertainen sekä (lähes) täysin säännöllinen ja on hyvin samantapainen kuin romaanisissa | kreolikielissä. Kielen sanasto perustuu ennen kaikkea ranskaan, italiaan, portugaliin, espanjaan ja katalaaniin. Kieltä kirjoitetaan täysin äänteenmukaisesti.

LFN on mielestäni melko helppo oppia, mutta se, että kielessä on vain yksi menneen ajan aikamuoto, sekä se, että se ei myöskään sisällä adverbien päätettä, voi hidastaa aluksi kielen käytön oppimista joillakin. Kielen liika yksinkertaisuus voi joskus iskeä takaisin.

Lingua Franca Novan käyttäjäyhteisö on ehtinyt muodostua jo tähän päivään mennessä kohtuullisen virkeäksi, olen ollut huomaavinani. Elefeninkielisessä Vicipediassakin on tällä hetkellä jo (ainakin) 4249 artikkelia.

Olen syvästi kiintynyt Lingua Franca Novaan, vaikka en edes usko sen olevan juuri se kieli, jota oikeasti kannatan kansainväliseksi apukieleksi. Jokaisella pitää kuitenkin olla jokin harrastus. Joku voisi nyt sanoa, että ihan kuin en oikein pitäisi arvossa sitä, kuinka supermassiivisessa määrin olen nähnyt vaivaa kielen parissa.

LFN-projektini on osa pitkäaikaista hullu kielimies -projektiani.

24. tammikuuta tänä Jeesuksen vuonna 2024 sain 10.000 sanan kokonaismäärän sanastossani vihdoinkin täyteen!

Pidin asian kunniaksi maaliskuun viidentenä päivänä yhdistyksessäni pienimuotoiset juhlat asian kunniaksi.

Olen pitänyt nyt jo vuosia myös blogia Progresiste con grasia, joka sisältää lähinnä suomesta elefeninkielelle kääntämiäni tekstejä tästä blogistani Oi kurjulaiset kultamunat. Blogin oikeinkirjoitus on usein enemmän tai vähemmän horjuvaa. Sen nimi tulee siitä, että kuvittelen olevani jollakin lailla edistyksellinen, sekä siitä, että ajattelen armon ja armollisuuden olevan edistyksellisyydelle hyvä lisä matkaan.

Bon pascua!

...

(Yli vuosi sitten olin joutunut tekemään 1990-luvun loppupuolelta saakka samassa osoitteessa sijainneet nettisivuni uusiksi, kun Elisa lopetti tekniikaltaan vanhentuneen kotisivupalvelunsa, joka ei ilmeisesti myöskään enää viimeisinä aikoinaan ollut tuottanut sille mitään lisäarvoa. En kauheasti suuttunut asiasta, koska ymmärsin. Päädyin silloin valitsemaan uudeksi alustaksi sivustolleni ilmaisen Google Sites -palvelun, josta minulla oli ollut lievästi aikaisempaa kokemusta. Kyllä siinä oli hirveä nysvääminen, mutta lopulta sain kuitenkin sivustoni tehdyksi uusiksi loppuun. Vain joitakin harvoja vanhan sivustoni sivuja jätin muuntamatta uuteen sivustooni. Sanastoni sisällön muuntaminen uudelle sivualustalle muuten vaati melko paljon inhottavaa mikronysväämistä.)

tiistai 26. maaliskuuta 2024

Kulttuurin kyky epäillä itseään

Mielestäni yksi parhaita puolia länsimaisessa kulttuurissa on sen kyky epäillä itseään. Tämä on globaalissa katsannossa nimittäin melko epätavallista. Toisaalta sama hyvä puoli voi myös johtaa kulttuuriseen ja etniseen itsemurhaan, kun on muita kulttuureita, jotka ovat enemmän varmoja itsestään. Varsinkin kun joukossamme elää runsaasti ihmisiä, jotka ovat valmiita kulttuuriseen ja etniseen itsemurhaan, ja he sitten vetävät muutkin ihmiset mukanaan tuhoon.

Sanonkin heille: jos koet itse olevasi syyllinen kolonialismiin, niin älä itsetuhovietissäsi vedä muita mukanasi tuhoon.

torstai 21. maaliskuuta 2024

Vapaan tahdon mahdottomuudesta

Joillekin ihmisille on hirveän tärkeää, että ihmisellä olisi vapaa tahdo.

Sadan vuoden ajan jo moderni fysiikka on antanut aalto-hiukkas-dualismeineen mahdollisuuden ajatella, että tapahtuminen ei ole kokonaan ennalta määrättyä. Koska tapahtumisen determinismi ei nykykäsityksen mukaan ole ehdoton, vaan koskee vain yksittäistapahtumien tarpeeksi suurta joukkoa. Eli kausaliteetti käsitetään fysiikassa nykyään tilastolliseksi.

Joku voikin nyt ajatella, että koska maailmankaikkeus ei toimi ehdottoman deterministisesti, niin tahtokin voi olla vapaa.

Voi kuitenkin kysyä, että minkä suhteen se tahto sitten olisi vapaa.

Kaikki eläimet ihmisen lisäksi kuitenkin tekevät jonkinlaisia valintoja.

Kaikki eläimet ovat intentionaalisia, eli niillä on haluja, motiiveja ja päämääriä, joita ne toteuttavat.

Ihminen ei tässä suhteessa eroa muista eläimistä. Hän eroaa tahtonsa suhteen ainoastaan siinä mielessä, että koska ihminen on erittäin pitkälle kulttuuriolento, ihmisen valinnanmahdollisuudet ovat suuremmat kuin muilla eläimillä.

Mutta ihmiselläkin kaikki päätökset ja valinnat perustuvat siihen, mikä on ollut hänen keskushermostonsa tila milläkin hetkellä. Ja hänen keskushermostonsa tilaan ovat vaikuttaneet kaikki hänen ja hänen elimistönsä kokemat asiat hänen elämänsä aikana ja luultavasti asiat aina kohdusta asti. Luonnollisesti myös ihmisen ja yksilön DNA vaikuttaa siihen, millaiseksi hänen tahtonsa muotoutuu.

Joten voi sanoa, ettei modernin fysiikan käsityksen mukainen tilastollinen kausaliteetti millään lailla todista tahdon vapautta.

Minä itse kuitenkin koen ajatuksen vapaan tahdon mahdottomuudesta vapauttavana. Siltikään vapaan tahdon mahdottomuus ei minusta estä sitä, että olen itse vastuussa elämästäni, sillä olenhan minäkin intentionaalinen olento, kuten muutkin elukat tässä maailmassa.

PS. Olin vuonna 2012 käsitellyt jo jollakin lailla aihetta.

tiistai 19. maaliskuuta 2024

Jos poliittiset lakot ovat kansanvaltaa...

Jos poliittisten lakkojen katsotaan olevan kiinteä ja välttämätön osa kansanvaltaa, niin silloin pitäisi järjestää yhtä väkevä poliittinen painostuskeino myös työkyvyttömille ihmisille. Onhan törkeää, että vain työntekijöitä edustavilla ammattiliitoilla on mahdollisuus painostaa ulkoparlamentaarisesti Suomen hallitusta ja eduskuntaa toimimaan oman tahtonsa mukaan.

torstai 14. maaliskuuta 2024

Mitä toista puoluetta minun pitäisi äänestää?

Tämä alkaa olla jo vähän vanha juttu.

Mutta en edelleenkään usko, että Perussuomalaisten jäsenet tietävät liittyneensä natsipuolueeseen. Enkä edes itse usko sen olevan natsipuolue, vaikka sen ympärillä ja joskus sisälläkin pörrää jonkin verran epämääräistä väkeä.

Oli joka tapauksessa mielenkiintoista törmätä joitakin kuukausia sitten siihen, että on oikeasti olemassa ihmisiä, jotka kuvittelevat, että Perussuomalaiset jakelisi pehmoviestintää tavallisille kannattajilleen ja sitten koodiin piilotettuna varsinaisille "äärioikeistolaisille" kovempaa kamaa.

Jotkut joka tapauksessa sanovat, että Perussuomalaisten kannattajien pitäisi äänestää jotain muuta puoluetta kuin Perussuomalaisia.

Itse olen ollut jo vuosien ajan puolueen kannattaja ja äänestäjä. Välillä olin ollut jopa jonkin aikaa sen jäsen, kunnes erosin siitä siksi, että minun piti siivota järjestöjäsenyyksiäni sillä omalla perusteella, että olin niin harvassa yhdistyksessä mukana muuten kuin vain muodollisesti.

Kannatan silti edelleen Perussuomalaisia.

Joku voi nyt kysyä, että mitä teen jos Perussuomalaiset joskus tekee eduskunnassa minulle tärkeästä asiasta sellaisen päätöksen, jota en itse voi millään hyväksyä. Tällaisia tapahtumia varten on keksitty päättäjiä sitova suora demokratia, jonka siis on tarkoitus, kuten Sveitsissä, täydentää edustuksellista demokratiaa sallimalla kansalaisille oikeus tarvittaessa kävellä kansanedustajien tahdon yli. Suomessa olevaa kansalaisaloitejärjestelmää ei tosin voi pitää suoran demokratian muotona, koska siinä äänestäjät eivät pääse päättämään itse mistään.

Suoraa demokratiaa vastustetaan sillä perusteella, että äänestäjät voivat tehdä "vääriä" äänestyspäätöksiä. Sekä sillä, että suora demokratia vie ammattipoliitikoilta valtaa.

Jään siis odottamaan suoran demokratian tuloa Suomeen.

Siis, jos minun pitäisi äänestää jotain muuta puoluetta kuin Perussuomalaisia, niin mikä se olisi?

Itse suostun kannattamaan vain sellaista puoluetta, joka on maahanmuuttokriittinen. Suomen eduskunnassa on tällä hetkellä vain yhdellä maahanmuuttokriittisellä puolueella kansanedustajia, ja se on tämä Perussuomalaiset.

Minun puolueeni tulee myös kannattaa demokratiaa, oikeusvaltiota ja sananvapautta ja vastustaa rasismia, mukaan lukien kansojen ja etnisten ryhmien kansanmurhat, sekä poliittista väkivaltaa.

Suomessa on muuten nykyään monta sellaista ihmistä asumassa, joiden mielestä ihmisten oikeuksien tulee riippua rotupiirteistä vaikka sanovat vastustavansa natsismia. Varsin monet näistä ihmisistä äänestävät vasemmistopuolueita. Toisaalta olivathan natsitkin vasemmistolainen puolue.

Joten, mitä toista puoluetta minun pitäisi, ja kannattaisi, äänestää. On kysymys.

Jos Suomi olisi kuin Tanska, voisin äänestää maahanmuuttokriittistä sosialidemokraattista puoluetta. Mutta kun se ei ole.