Saatan aina välillä tunkea omistamani ristiriipuksen korvaani. Tällainen herättää luonnollisesti suurta vihastusta, ja sellaista myöskin pidetään laajalti huonona siirtona.
Olen myös joskus lausunut julkisesti tähän tapaan: "Olen ikäisekseni nopea kävelijä. Mutta minun jälkeeni on tuleva toinen, jonka kengännauhojakaan en ole kelvollinen solmimaan. Hän kastaa teidät Pyhällä hengellä ja tulella. Hänen nimensä on Hannu."
Tuossa olen siis mukaillut vapaasti Uuden testamentin tekstiä, joka on Jumalan sanaa, kuten monet sanovat. Tunnen myös oikeasti Hannu-nimisen eräissä piireissä tunnetun henkilön, joka on varsin nopea kävelijä.
Suomen lain rikkomisessa tulee kyseeseen näissä mainitsemissani synneissäni uskonrauhan rikkominen, ja pelkään pahinta, että valtakunnansyyttäjänvirasto tarttuu tässä sanomaani, kun olen kerran tehnyt tässä täyden tunnustuksen.
Suomessa nimittäin on lailla kiellettyä loukata sitä, mitä jokin uskonnollinen yhdyskunta pitää pyhänä.
Toisaalta on joidenkin mielissä olemassa oikeus loukata sitä, mitä jokin uskonnollinen yhdyskunta pitää pyhänä, mutta koska Suomi on itäroomalainen yhteiskunta, niin meillä uskonnon oikeudella olla joutumatta loukatuksi on suurempi arvo lain silmissä kuin sananvapaudella.
Mielestäni kaikilla jumalilla tulee olla lain edessä tasa-arvoinen asema. Jumala voidaan kieltää tai hänen esiintymistään rajoittaa ainoastaan siinä tapauksessa, että hän käyttäytyy huonosti. Tämä on länsimaisten perusarvojen mukainen käsitys. Hyvin käyttäytyviä jumalia pitää sen sijaan suvaita. Suvaitsemisella minä tarkoitan sitä, että pitää vähintään sietää.
Suvaitsevaisuuden paradoksiksi nimitetään sellaista, että jos suvaitaan suvaitsemattomia, niin nämä voivat sitten väellä ja voimalla jossain vaiheessa jyrätä suvaitsevat ja suvaitsevaisuuden maanrakoon. Käsitteen on keksinyt filosofi Karl Popper (1902-1994).
Mielestäni on myöskin keinotekoista, että uskonnot rajataan Suomen laissa erityistapauksiksi ihmisten pyhien tuntojen suojelun suhteen. Voivathan monet ihmiset suhtautua omiin poliittisiin mielipiteisiinsä yhtä vakavasti kuin toiset omiin uskonnollisiin mielipiteisiinsä. Ja entäs sitten urheilun vakavissaan ottavat? Esim. jääkiekkoa ja jalkapalloa tiiviisti seuraavat ja fanittavat ihmiset rajataan poliittisia mielipiteitä omaavien ohella "kätevästi" ulos suojelun piiristä, vaikka heilläkin on, urheilun suhteen, pyhiä tuntoja, jotka voivat tulla loukatuiksi.
Ihmisten pyhien tuntojen suojelu rajataan mielikuvituksen tuotteisiin kuten Lentävään Spagettihirviöön.
VastaaPoistaJalkapallo ja jääkiekko ovat todellisia ja mitattavia asioita:
jos Joukkue A voittaa tämän kauden mestaruuden ja Joukkue B putoaa alempaan sarjaan, silloin Joukkue A on selvästi parempi.
Politiikka on niinikään mitattavissa joko vaaleissa tai keskitysleirien ja niiden vankien määrässä.
Mutta Lentävästä Spagettihirviöstä ja Näkymättömästä Vaaleanpunaisesta Yksisarvisesta ei ole olemasssa muuta kuin niihin uskovien henkilökohtaiset tuntemukset, ja siksi ne tarvitsevat erityissuojelua osoitettavan konkretian puuttuessa.
Niin. On kuin monet heihin/niihin uskovista olisivat sisimmässään sitä mieltä, että ei kukaan järjissään oleva ihminen uskoisi noihin juttuihin, joten siksi heidän tuntojaan pitää aggressiivisesti suojella.
Poista