"Laitaoikeistolainen" Kansallinen liittouma -puolue joutui lopulta pettymään Ranskan parisen viikkoa sitten pidettyjen parlamenttivaalien tulokseen.
Maassa parlamenttivaalit hoidetaan yhden henkilön vaalipiirien kautta, mutta vaali on kaksivaiheinen.
Vaaleissa oli mukana neljä ryhmittymää:
- Yhdessä eli Ensemble, "keskustaliberaalien" vaaliliitto, jossa olivat mukana presidentti Emmanuel Macronin Renessanssi ja kaksi tämän liittolaispuoluetta
- Kansallinen liittouma eli Rassemblement national (RN), jonka kanssa oli liitossa maltillisia oikeistopuolueita. (Joku voi nähdä huvittavia piirteitä, jos siinä nyt mitään huvittavaa on, että puolueen nimi on kuin suomen kielestä ranskan kielelle käännetty Kansallisen kokoomuksen nimi.)
- Uusi kansanrintama eli Nouveau front populaire (NFP), joka koostui kaiken maailman vasemmistolaisista puolueista
- Mukana oli myös Tasavaltalaiset eli Républicains, joka on "keskustaoikeistolainen" puolue.
RN:ää jotkut ovat nimitelleet ulkomaalais- ja maahanmuuttovastaiseksi puolueeksi. Sen puoluejohtaja Jordan Bardella (s. 1995) tosin on itse maahanmuuttajataustainen ihminen, joka on saanut kasvuiässään saanut nähdä ja kokea maahanmuuttajataustaisten asuttaman alueen kauheuden. Vaikuttaa myöskin untuvikolta, vaikka on ilmeisesti taitava ja kyvykäs poliitikko.
Rassemblement national sai aikamoisen jytkyn vaalien ensimmäisellä kierroksella. Se oli ylivoimainen voittaja. Tämä herätti tietyissä piireissä suurta vihastusta, ja sitä pidettiin laajalti huonona siirtona kansalaisilta.
Koska vastuulliset puolueet eivät halunneet ulkomaalaistaustaista puoluejohtajaa maan johtoon, nämä tekivät keskenään sopimuksen. Moni näiden tahojen ehdokkaista jäi pois vaalien toiselta kierrokselta, jotta RN:n vastustajat voisivat äänet keskittämällä voittaa enemmistön parlamenttiin.
Ja niin siinä kävi, että Rassemblement national jäi jonkin verran kauemmas enemmistöön vaadittavasta paikkamäärästä.
Suurimmaksi ryhmäksi, vaikkakin se jäi ilman enemmistöä, suoriutui Nouveau front populaire, vasemmiston ryhmittymä. Toiseksi suoriutui presidentti Macronin Ensemble. Näin Rassemblement national pääsi vasta kolmannelle sijalle.
RN:ssä on toki ilmeisesti mukana jonkin verran Venäjän trolleja, mutta ilmeisesti Ranskassa eivät vastuulliset puolueet vieläkään oikein suostu ymmärtämään tärkeintä syytä sille, miksi kansalaiset äänestävät Rassemblement nationalia. Joskus ihmiset nyt vain sattuvat olemaan isänmaallisia, ja ehkä heitä joskus kannattaa kuunnella. Jos vastuulliset puolueet kuuntelisivat kansalaisia enemmän, niin ehkä "oikeistopopulistisilla" puolueilla olisi sitten vähemmän kannatusta.
Taktista äänestämistä oli liikkeellä muuten myös kuluvan vuoden 2024 tammikuussa ja helmikuussa pidetyissä Suomen presidentinvaaleissa. Koska vastuullisista puolueista vasemmistolaisimmissa haluttiin estää sellainen tilanne, että isänmaallisen Perussuomalaiset-puolueen ehdokas Jussi Halla-aho, todellinen kyykäärmeen sikiö, pääsisi vaalin toiselle kierrokselle, leivottiin vihreästä Pekka Haavistosta yhdistävä tekijä, jolle äänet piti keskittää. Tosin kaikki tekijähenkilöt näissä puolueissa eivät olleet ollenkaan samaa mieltä siitä, että juuri Haaviston pitäisi olla primus inter pares, ensimmäinen vertaistensa joukossa. Pekka Haavisto ei ollut Vihreiden ehdokkaana varsinaisesti, vaan periaatteessa puolueesta erillisen kansanliikkeen. Mies oli myöskin poliittisesti viisaasti ottanut vaalien edellä etäisyyttä vasemmistolaisuuteen. Tämä herätti silloin näissä piireissä vihastusta, ja sitä pidettiin laajalti huonona siirtona.
Haavistossa on tunnettujen huonojen puoliensa lisäksi se hyvä puoli, että mies kykenee tunnistamaan ihmisen myös toisinajattelijoissa. Hänessä on siis hiukan liberaalin vikaa.
En itse sentään pidä homoseksuaalisuutta Haaviston huonona puolena. Seksuaalinen suuntautuminen ja myöskin sukupuolinen identiteetti ovat mielestäni jokaisen oma asia.
Suomen presidentinvaalissa voittajaksi suoriutui kuitenkin epäkansallisen Kokoomuksen hammasmies ja yksi harvoista aidoista belgialaisista, Alexander Stubb.
Jostain syystä Suomen ja suomalaisten turvallisuutta suuresti parantamaan tarkoitettu rajaltakäännytyslaki kuitenkin saavutti suuren suosion maamme eduskunnassa äskettäin. Eduskunnassamme oli lisäksi kuitenkin merkittävä osasto viidennen kolonnan väkeä, joka lakia vastusti ja äänesti vastaan ja näiden tehden tuki verisen ja diktatorisesti hallitun Venäjän hybridisotaa. Minun täytyy lausua erityiset kiitokset Sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtajalle Antti Lindtmanille, joka johdatti lukuisat epäröijät ja aidalla istuvat puolueensa eduskuntaryhmässä lain kannalle.
Mutta näin lopuksi voisin ehdottaa uudistusta Ranskan parlamenttivaalitapaan. Kaksivaiheisuus tekee vaalien pitämisestä kalliimman. Ja yleensä äänestäjät myös joutuvat sitten vaivautumaan vaaliuurnille uudestaan. Vaalitapa mahdollistaa lisäksi myös edellä kuvaamani taktisen äänestämisen.
Ei siinä mitään, sillä oikeissa olosuhteissa voisin minä itsekin kannattaa hetkellisesti taktista äänestämistä. Mutta mielestäni se on äänestäjien huijaamista. Sellaisen pitäisi olla estetty perustuslain tasolla.
Kannattaisin siis niin Ranskan parlamenttivaaleissa samoin kuin Suomen presidentinvaaleissa käyttöön otettavaksi siirtoäänivaalitapaa. Siirtoäänivaalissa äänestäjät laittavat äänestyslipukkeeseen vaalipiirin ehdokkaat mieleiseensä paremmuusjärjestykseen. Siirtoäänivaalitavassa äänien laskenta on aikaavievää, ja sen matematiikka on hiukan monimutkaistakin, mutta mielestäni se tukee poliittista keskustaa – eri asia kuin Suomen Keskusta – ja maltillisia ehdokkaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti