Israelin omaperäinen negatiivisen tuloveron järjestelmä

Työttömyys, köyhyys, tulonsiirrot, kannustinloukut ja matalapalkkatyöt muodostavat lähes joka maassa varsinaisen yhteiskuntapolitiikan Gordionin solmun, joka etsii avaajaansa yhä uudestaan vuosikymmenestä toiseen. Yhteen ongelmaan puuttuminen vaikuttaa aina pahentavan paria muuta.

Perustuloa on esitetty ratkaisuksi tähän ongelmaan. Perustuloksi nimitetään sellaista sosiaaliturvan mallia, jossa verovelvollisille maksetaan riippumatta tuloista tietty summa kuukausittain. Perustulon on tarkoitus korvata muut tulonsiirrot joko kokonaan tai osittain.

Mitä enemmän ihminen ansaitsee, sitä suurempi osa perustulon summasta tulee verotetuksi häneltä pois.

Perustulon tarkoitus on vähentää byrokratiaa ja tehdä työnteosta aina kannattavaa, koska jokainen ansaittu euro lisää tuloja.

On sanottu, että jos perustulon taso on suuri, se maksaa liikaa veronmaksajille, ja jos se on pieni, niin se ei juurikaan yksinkertaista sosiaaliturvajärjestelmää ja sitä myötä vähennä byrokratiaa, koska julkinen valta joutuu sitten joka tapauksessa järjestämään muita tulonsiirtoja kansalaisille.

Nk. negatiivista tuloveron mallia on esitetty em. nk. tavallisen perustulojärjestelmän korvaajaksi. Negatiivinen tulovero on sellainen sosiaaliturvan malli, jossa verovelvollinen maksaa yhteiskunnalle tuloveroa, kun hänen tulonsa ylittävät tietyn tason eli verotettavan tulon alarajan. Verotettavan tulon alarajan alittavista tuloista valtio taas maksaa verovelvolliselle taloudellista tukea, negatiivista tuloveroa.

On sanottu, että nk. negatiivisen tuloveron malli on poliittisesti helpommin hyväksyttävissä kuin nk. tavallinen perustulojärjestelmä, vaikka se melko pitkälle johtaa samaan tulokseen kuin jälkimmäinen.

Usein poliittiseen oikeistoon kuuluvat ovat kannattaneet negatiivisen tuloveron järjestelmää, ja poliittiseen vasemmistoon kuuluvat taas nk. tavallista perustulojärjestelmää. Minkäänlaista yksimielisyyttä asiasta näiden tahojen välillä näyttää olevan vaikea löytää.

Itse voisin hyväksyä minimaalisen perustulon. Se antaisi turvaa elämän murroskohdissa ja auttaisi yksilöä myös sellaisessa tilanteessa, että huonompituottoisesta työstä ei voisi maksaa kovin suurta palkkaa. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan ole kognitiivisesti, koulutukseltaan tai kykenevyydeltään kovan luokan työn tekijöitä.

Olen sitä mieltä, että mitä runsaskätisempi on perustulojärjestelmä, sitä enemmän se aiheuttaa vapaamatkustamista. Perustulojärjestelmän rahoitus kuitenkin vaatii sitä, että ihmiset tekevät työtä.

Jos suuri joukko ihmisiä esim. tekisi vain kymmenen tuntia viikossa töitä, koska perustulo auttaa heitä pärjäämään vähemmillä palkkatuloilla, niin perustulojärjestelmän taloudellinen perusta romahtaisi, koska valtion kyky maksaa perustuloa perustuu siihen, että ihmiset maksavat työstään veroa, sekä siihen, että yritykset maksavat tuloksestaan veroa.

Runsaan sosiaaliturvan tarjoavat yhteiskunnat ovat tähän asti muutenkin vetäneet puoleensa sellaisia maahanmuuttajia, joiden kyky tai halu tehdä palkkatöitä on heikko.

Jo nykyään työnteon laistamista on jonkin verran syntynyt sellaisissa maissa, joissa on ollut pitemmän aikaa runsaskätinen sosiaaliturva.

Työntekoa laistetaan vähemmän sellaisissa maissa, joissa sosiaaliturvan taso on onneton tai vieläkin huonompi.

Kuitenkin vielä minimaalista perustuloakin enemmän olisin kallistumassa Israelissa jo useita vuosia käytössä olleen negatiivisen tuloveron järjestelmän puolelle, koska se näkyy iskevän juuri oikeaan paikkaan.

Israelissa tämä järjestelmä toimii jonkin verran epätavallisesti. Ohjelmasta käytetään englanninkielistä nimitystä Earned Income Tax Credit (EITC). Sitä maksetaan vain pienipalkkaista työtä tekeville ja vain anomuksesta. Koska tuki ei ole työntekijöille automaattinen, niin se jossain määrin aiheuttaa kyllä byrokratiaa. Muissa maissa, joissa on käytössä yleinen palkkatuki pienipalkkaisille, sen saa yleensä automaattisesti.

Israelin EITC myöskin perustuu yksilöiden tuloihin eikä perheiden, toisin kuin vastaavat ohjelmat Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Yhdysvalloissa.

Israelin EITC on ilmeisesti onnistunut siinä, miksi perustuloa usein kannatetaan: työn tekemisestä on tullut kannattavaa aina ja kaikissa tilanteissa.

Mallista hyötyvät rahallisesti eniten ne, joiden tulot ovat pienet työtuntien suuresta määrästä huolimatta.

Kannatan Israelin EITC:tä, koska se tukee työntekoa, vähentää vapaamatkustamista ja lisää huonosti koulutetuille ja heikommin työkykyisille mahdollisuutta ansaita elantonsa työnteolla. Ja kuten Vihreiden Grand Old Man (anteeksi anglismi) Osmo Soininvaara on aikoinaan sanonut, niin on parempi, että osa ihmisen tuloista koostuu sosiaaliturvasta kuin että se koostuisi siitä kokonaan.

Tässä sitten lopuksi hieman lisää luettavaa aiheesta:

• Osmo Soininvaaran lyhyehkö kirjoitus vuodelta 2017 Israelissa on käytössä negatiivinen tulovero pienipalkkaisille
• Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n sivuilta löytyvä 11 vuotta vanha dokumentti Israelin negatiivinen tulovero on osoittautunut toimivaksi, jossa käsitellään Israelin EICT-mallin lisäksi muitakin perustulomalleja
• Rifka Lebowitzin lyhyt englanninkielinen opassivu Negative Income Tax vuodelta 2018 Israelissa työskenteleville
• Adi Brenderin ja Michel Strawczynskin englanninkielinen varsin perusteellinen yliopistollinen paperi The EITC Program in Israel: Employment Effects and Evidence on the Differential Impacts of Family vs. Individual-Income Based Design vuodelta 2019