Perussuomalaiset EU-vaaleissa: kuin taudin lyömä kurttumöykkiäinen

Pitää nyt sitten pitkästi lässyttää tästä aiheesta, vaikka aihe ei liene kovin seksikäs.

Perussuomalaiset ikään kuin vedettiin kölin alitse yli viikko sitten sunnuntaina 9. kesäkuuta vuonna 2024 päättyneissä Euroopan unionin parlamentin vaaleissa. Valtamedia oli toki kaiken aikaa heittänyt kapuloita puolueen ja sen ehdokkaiden rattaisiin, mutta nyt näyttää siltä, että puolue ei pärjännyt omilla avuillaankaan kovin hyvin.

Suomella on 15 paikkaa europarlamentissa, ja Perussuomalaiset sai vaaleissa läpi vain yhden ehdokkaistaan. Eli nyt on yksi vähemmän puolueella paikkoja kuin edellisellä kaudella oli ollut.

Puolueen isoin hallituskumppani epäkansallinen Kokoomus taas pärjäsi erinomaisesti. Kokoomus pärjää aina. Kokoomus on kuin saostuskaivo: isoimmat kokkareet kelluvat aina pinnalla. Hyväosaiset ja hienot ihmiset kun äänestävät lähes aina.

Näissä vaaleissa ilmeisesti mielipidetiedustelut onnistuivat olemaan jossain määrin väärässä.

Pohjoismaiden ulkopuolisissa EU-maissa ilmeisesti on päässyt lisää maahanmuuttokriittisiä voimia parlamenttiin. Valitettavasti osa näistä lienee poliittisesti perverssejä.

Monet Perussuomalaisia kannattaneista toki varmaan ymmärsivät ennen vaaleja, että jos maamme velkaantumista ei nyt saada kuriin, niin pieneläjillä on myöhemmin sitten paljon vaikeampaa. Tämä on minusta hieno realistinen piirre puolueessa. Vasemmistopuolueilla eli Sosialidemokraateilla, Vihreillä ja Vasemmistoliitolla taas ei ole ainakaan kovin paljoa tällaisia estoja todellisuuden suhteen.

Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn on sopivasti varoittanut sittemmin hallitusta EU:n tarkkailuluokalle joutumisesta. Tämä merkitsee sitä, että Persujen asettaman valtiovarainministeri Purran saksia voidaan taas tarvita. Emmehän halua joutua Kreikan tielle. Mutta jos sille joutuisimme, niin olisi mielenkiintoista nähdä, millä ihmeen lailla eduskunnan vasemmistopuolueet haluaisivat ratkaista ongelman.

Joillekin Perussuomalaisten kannattajille taas Perussuomalaisten nykyinen hallitustaival on siltikin voinut näyttäytyä sellaisena, että puolue tekee vähempiosaisiin kohdistuvia leikkauspäätöksiä ja silloinkin, kun ei tarvitsisi.

Joillekin on myös voinut olla liikaa Purran budjettileikkauksia koskeva huumori.

Suurin syy puolueen huonoon menestykseen voi kuitenkin piillä siinä, että Perussuomalaisten kannattajakunta on kovin EU-kriittistä. Ei luoteta siihen, että EU:sta kuitenkaan tulisi paljoa hyvää. Vaikka europarlamentissa voi kuitenkin heittää kapuloita rattaisiin huonoille päätöksille ja tukea hyviä. Nykyään EU-maissa sovellettavasta lainsäädännöstä leijonanosa taitaa tulla EU:sta, ei kansallisesta eduskunnasta. Tämä on tosiasia, vaikka siitä ei pitäisi, joten Perussuomalaisten kannattajienkin kannattaisi hiukan perehtyä EU:hun ja kiinnostua siitä.

Parlamentiksi Euroopan unionin parlamentilla on kuitenkin yllättävän vähänlaisesti valtaa. Kuulemma se vahvistaa EU-lait mutta ei tee lakialoitteita eikä määrittele unionin talouspoliittisia tavoitteita saatikka osallistu talouspolitiikan toimeenpanoon. Ja joitain muita pikku valtaoikeuksia sillä on näiden lisäksi.

Perussuomalaisten kannattajakunnasta vielä tänä vuonnakin saattaa suuri osa ollut sellaista väkeä, että globalisaatio tapaa iskeä siihen turhan pahasti.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra vaikutti järkyttyneeltä puolueensa huonosta menestyksestä, ja tämä on ymmärrettävää. Olen itsekin hieman järkyttynyt. Ja pöllämystynyt.

Persujen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä taas on lausunut, että eurovaalien heikko tulos on herättänyt puolueessa hämmennystä.

Myöskin hyvänlaatuisella poliittisella keskustelupalstalla Hommaforumilla on ehditty jo melko pitkästi käsitellä aihetta Mikä meni EU vaaleissa vikaan? Analyysiä vaalitaktisista virheistä.

Minua itseäni on henkilökohtaisesti ärsyttänyt nyt Perussuomalaisten hallitustaipaleessa se, että hallitus on ilmeisesti tärkeänkin järjestötoiminnan tukia Sosiaali- ja terveysministeriön alaisen STEA:n kautta kutistamassa rajusti. Toivon toki tämän olevan vain näköharhaa.

Siitä puheen ollen voin kertoa, että itselleni ovat tärkeitä mielenterveysjärjestöt, jotka toiminnallaan ja työllään tukevat ihmisten mielenterveyttä sekä vähentävät julkisen vallan tarvetta hoitaa ihmisiä kalliissa sairaalahoidossa. Mutta ihmisillä on erilaisia prioriteetteja eikä voida tieteellisesti todistaa mitään prioriteettia tai arvomaailmaa oikeaksi.

Sanoisin myös, että todennäköisesti vasta tapahtunut aikuiskoulutustuen lakkauttaminenkin on ollut huono päätös.

Kaikesta huolimatta voi olla niin, ettei nykyinen hallitus kykene yrityksistään huolimatta taittamaan valtion velkaantumista.

Vihreiden Grand Old Man (anteeksi anglismini) Osmo Soininvaara on viime Jeesuksen vuonna 2023 muistaakseni lausunut, että tarvitaan vielä enemmän sopeutusta kuin hallitus on määräämässä. Soininvaaran mielestä nimittäin tarvitaan miljardeja euroja lisää uusien hyvinvointialueiden rahoittamiseen, jotta saadaan homma toimimaan kunnolla tai edes välttävästi.

Mutta Soininvaara ei ole aikoihin ollut kovin aktiivipoliitikko, joten siksi hänellä on varaa lausuilla tuollaista.

Minusta se kuulostaa joka tapauksessa hyvältä ja oikealta, vaikka en nykyisiäkään sopeutuksia kaikkia kykene täysillä hyväksymään.

Veronkanto-oikeuden antaminen hyvinvointialueille voisi auttaa niitä saamaan hommasta kiinni. Olikohan niin, että Soininvaara on kannattanut tätä?

Parlamentaarinen Yle-työryhmä on nyt leikkaamassa Yleltä 200 miljoonaa euroa. Säästömiljoonat oltaisiin jakamassa neljän vuoden jaksolle. Ylen budjetin indeksikorotukset jäädytettäisiin ja arvonlisäverokantaa nostettaisiin 14 prosenttiin.

Säästömiljoonat oltaisiin jakamassa neljälle vuodelle. Ylen budjetin indeksikorotukset jäädytettäisiin ja arvonlisäverokantaa nostettaisiin 14 prosenttiin.

Onneksi Suomen hallitus leikkaa runsaasti myös kansalaisjärjestöjen kehitysviestinnästä.

Kuulemma yritystoiminnan globaaleja vaikutuksia tutkiva kansalaisjärjestö Finnwatch on pöyristynyt monen muun ohella leikkauksesta. Kyseessä on järjestön tärkein julkinen rahoitusinstrumentti, jolla on rahoitettu muun muassa kansalaisjärjestöjen yritysvastuutyötä.

Periaatteessa kannatan ihmisoikeuksien globalisaatiota, kuten olen useita kertoja lausunut eri blogeissani, joten jossain määrin sikäli ymmärrän Finnwatchin väen ärtyneisyyttä.

Wikipediassa sanotaan järjestöstä mm.: "Finnwatch tarkkailee suomalaisten ja Suomeen vahvasti sidoksissa olevien yritysten toiminnan globaaleja vaikutuksia. Järjestö osallistuu selvitystensä pohjalta yhteiskunnalliseen keskusteluun sekä pyrkii vaikuttamaan muun muassa Suomen ja EU:n yritysvastuupolitiikkaan. Järjestö on selvityksissään ottanut kantaa mm. osinkoverotukseen sekä aggressiiviseen verosuunnitteluun."

Kyllä tuo kuulostaa minusta suhteellisen järkevältä.

Minusta Finnwatch voisi ottaa kuitenkin lusikan kauniiseen käteen ja alkaa vastustaa sellaista maahanmuuttoa, josta on vain haittaa Suomen alkuasukkaille. Ruotsin tie pelottaa. Ja myöskin sen kannattaisi alkaa vastustaa matalapalkkatyöläisten laajempaa maahantuloa. Suomi tarvitsisi suuripalkkaisten ihmisten maahanmuuttoa, ja heistä on OECD-maiden kesken varsin suuri kilpailu. Suomi on nykyään vielä pitkälle turvallisehko maa, mutta erilainen ja jossain määrin vaikeahko suomen kieli sekä se, että maassamme suuripalkkainen työntekijä saa käteensä verojen jälkeen suhteellisen pienen summan palkkaa voivat ajaa osaajat pois. Esim. jossain Yhdysvalloissa, Australiassa, Kanadassa ja Sveitsissä suuripalkkaisten palkat ovat myöskin suurempia kuin Suomessa.

Jo aiemmin hallitus oli leikannut miljardi euroa kehitysyhteistyöstä. Voi kysyä, että kuinka monta vuosikymmentä tai -sataa oli ollut tarkoitus antaa kehitysapua?

Kehitysmaita auttaisi luultavasti parhaiten reilu kauppa, joka sisältäisi myöskin veroparatiisien nutistamisen.

Luultavasti niitä auttaisi myös valtionvelkojen mitätöinti. Ongelma tässä ratkaisussa olisi vain se, että milläs estettäisiin kehitysmaita ottamasta itselleen uudestaan kohtuutonta määrää velkaa.

Monikulttuurisuuskoordinaattoreille voitaisiin myös lakata maksamasta julkisesta pussista palkkaa. Minusta näille palkan maksamisen tulisi tapahtua hyväntekeväisyyden keinoin.

Ja Perussuomalaisten europarlamentaarikkona yhden kauden toiminut Teuvo Hakkarainen putosi näissä vaaleissa pois europarlamentista.

Olin aikoinaan sanonut, että vika ei ole siinä, että Teuvo on äijä, vaan se, että hän on liian äijä. Hän sanoo sittemmin kuitenkin raitistuneensa.

Hakkarainen ei ilmeisesti, omien sanojensakaan mukaan, ollut ollut kovin aktiivinen vallankäyttäjä EU-parlamentissa. Ainakin tästä syystä Perussuomalaiset oli päättänyt pudottaa hänet ehdokaslistoilta.

Teuvo sitten taisi suuttua tästä hieman. Hänen olisi kyllä kannattanut testamentata äänensä jollekin sellaiselle ehdokkaalle, jota olisi eniten arvostanut.

Sen sijaan hän päätti katkaista välit puolueeseensa ja kumma kyllä meni suostumaan Vapauden liiton ehdokkaaksi jo ennen kuin oli edes ottanut selvää, että mitä kaikkia asioita tämä puolue kannattaa ja ajaa. Vapauden liitto on ilmeisesti kansalliskonservatiivinen, yrittäjämyönteinen, yksilönvapausmyönteinen ja lokalistinen puolue, joka kannattaa Suomen eroamista Euroopan unionista, eurovaluutasta ja puolustusliitto Natosta. Nykyisessä maailmantilanteessa erityisesti Natosta eroaminen tuntuu hullun hommalta.

Vapauden liitto oli syntynyt vuonna 2022, kun Valta kuuluu kansalle -niminen toinen mikropuolue oli hajonnut, koska osa sen jäsenistä vastusti Venäjän julman diktaattorin Vladimir Putinin jatkuvaa ja intensiivistä perseennuolemista.

VKK:ta johtanut aikoinaan Perussuomalaisista erotettu Ano Turtiainen on ilmeisesti kannattanut viime aikoina ajatusta siitä, että Maa on oikeasti litteä, ja hän yritti myös yhdessä vaiheessa muuttaa puolueensa nimeksi Valta kuuluu Kristukselle, mutta hanke epäonnistui, kun ei ollut toimittu asiassa tarpeeksi Suomen lain mukaan.

Olen saanut myös sen käsityksen, että Anon mielestä normaalia vaalityötä ei puolueen oikeastaan tarvitse tehdä, koska Jumala auttaa.

Ano on käynyt ahkerasti Putinin seminaareissa Venäjällä. Hän on myös ollut sitä mieltä, että jos Venäjä miehittäisi osan Suomea, niin se mahdollistaisi VKK:n paluun Suomen eduskuntaan.

Onneksi siis Suomi on nykyään Naton jäsen.

Teuvo Hakkarainen oli siis Vapauden liiton ehdokkaana saanut 7.414 ääntä, mikä ei läheskään riittänyt valituksi tulemiseen europarlamenttiin. Veikkaan kuitenkin, että jos hän olisi testamentannut äänensä jollekin Perussuomalaisten ehdokkaalle sen sijaan että lähti vieraan puolueen matkaan, niin Persut olisivat saaneet enemmän kuin tuon verran lisää ääniä. Harva kansalainen edes oli tiennyt, että tuollainen puolue oli olemassa, tai jos oli tiennyt, niin ei tietänyt ainakaan puolueesta kovin paljoa. Ja jos oli tiennyt, niin olisi todennäköisesti vieroksunut.

Teuvolle ei kuitenkaan sopinut lähteminen politiikasta vanhemman valtiomiehen tavoin, kun hän oli suuttunut niin kovin kauheasti Persuihin.

Ja oikeastaan tämän ei olisi muutenkaan tarvinnut olla hänen poliittisen uransa loppu. Hän olisi voinut päästä seuraavissa eduskuntavaaleissa läpi Persujen listoilta, ja Suomen eduskunnassa hän olisi voinut olla mies paikallaan. Mutta nyt se ei ole enää mahdollista.

Timo Soini on kaiken aikaa politiikan jättämisensä jälkeen halunnut olla äänessä julkisuudessa. Kaikki muistavat sen, kun hän vuonna 2017 perusti salaliiton epäkansallisen Kokoomuksen ja Keskustan kanssa hajottaakseen Perussuomalaiset. Siinä hommassa kävi kuitenkin sitten niin, että seuraavissa eduskuntavaaleissa Soinin ja parin muun hepun perustama Remonttiryhmä, vai mikä sen nimi nyt oli, ei saanut yhtään ehdokastaan läpi Arkadianmäelle Suomen eduskuntaan. Laskelmat oli tehty siinä poppoossa hieman väärin.

Sittemmin Remonttiryhmä on lakkauttanut itsensä.

Timo Soini saa aina tarvitsemiaan 15 minuutin julkisuuksia töräyttäessään jotain Persuista. Media silittää häntä myötäkarvaan.

Voi olla, että Soini edelleenkin toivoisi voivansa olla mukana politiikassa.

Mutta ehkä ei voi olla, koska ryhtyi aikoinaan Juudakseksi pettäessään puolueen, jota oli ollut aikoinaan perustamassa. Kuka häneen nyt enää luottaisi? Ainakaan politiikassa.

Mutta anteeksi, että olin kerran äänestänyt, presidentinvaaleissa, Timo Soinia. Olen myöskin kerran äänestänyt niissä Tarja Halosta. Anteeksi.

Soini on kuitenkin oikeassa yhdessä asiassa: Kokoomus on luultavasti kuolemanvaarallista seuraa hallituksessa. Tosin myös Keskusta on. Muistamme, mitä vuonna 2017 kävi.

Mitä tulee omaan puoluekantaani, niin nykyisellään olen valmis äänestämään kahta erilaista puoluetta: joko Soinin ja soinilaisten lähdön jälkeen uudistuneita Perussuomalaisia, taikka sitten jonkinlaista maahanmuuttokriittistä sosialidemokraattista puoluetta, sellaista kuin Tanskassa on mutta jollaista Suomessa ei ole.

Perussuomalaiset sai siis näissä eurovaaleissa yhden ehdokkaan läpi. Tämä henkilö on Sebastian Tynkkynen. 

Tämän linkin takana ovat Tynkkysen nettisivut, jotka ovat toivottavasti aivanpianhetikohta läpikotaisin päivitetyt, kun kerran läpi oli päässyt.

Voi olla, että Suomen 15 europarlamentaarikon taustapuolueista Perussuomalaiset on ainoa, jonka parlamentaarikoista sata prosenttia on homoseksuaaleja. Tästä näkee, kuinka edistyksellinen puolue on kyseessä.

Minun henkilökohtainen näkemykseni homoseksuaaleista on sama kuin kaikista muistakin ihmisistä, eli saavat olla olemassa, kunhan eivät hypi silmille.

En taida tuntea ketään homoseksuaalia tällä hetkellä. Tunnen kuitenkin yhden muunsukupuolisen, joten saanen yhden pisteen.

Toivotan Sebastian Tynkkyselle nyt lopuksi hyvää, ansiokasta ja hedelmällistä kautta europarlamentissa.

I PS. Otsikkoni ilmaisu "kuin taudin lyömä kurttumöykkiäinen" on peräisen erään vogonit-nimisen avaruudenkävijälajin yksilön runosta, joka on saanut osaltaan edustaa maailmankaikkeuden kolmanneksi huonointa runoutta.

II PS. Tulen muuten mitä luultavimmin ensi vuoden 2025 kesällä johonkin aikaan julkaisemaan seksikkään blogimerkinnän. Tai viimeistään syys- tai lokakuussa. Valitettavasti se ei kuitenkaan sisällä kuvia.