Distributismi hajauttaisi taloudellisen vallan yhteiskunnassa

Koska taloudellinen valta tuo mukanaan myös poliittista valtaa, sen tasaisehko jakautuminen kansalaisten kesken myöskin ylläpitää demokratiaa.

Jo 1800-luvun puolella olikin syntynyt distributismiksi kutsuttu poliittinen suuntaus. Wikipediassa löytyy siitä jonkinlainen selvitys, erään Nikolaksen kotisivuilta jopa huomattavasti perusteellisempi.

Aatteen nimen voi sanoa tulevan englannin kielen jakelemista tarkoittavasta verbistä distribute, tai vaihtoehtoisesti, jos sellaista kaipaa, latinan verbistä distribuere.

Distributismi on kannattanut ja kannattaa edelleen taloudellisen vallan hajauttamista.

Distributismin juuret perustuvat 1800- ja 1900-lukujen paavillisiin opetuksiin, joissa korostettiin sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Nimen ideologialle olivat antaneet katoliset ajattelijat, englantilainen Gilbert Keith Chesterton (1874-1936) ja brittiläinen Hilaire Belloc (1870-1953). Aikaa myöten aatteen kannatuspohja laajeni katolisten väestöjen ulkopuolelle.

Distributismin voi katsoa olevan eräs versio kolmannen tien politiikasta, sillä se hyljeksii taloudellisen vallan keskittymistä niin vähälukuiselle kapitalistiluokalle kuin kommunistisen puolueen yksinvaltaisesti johtamalle valtiolle.

Distributismin perusideana on ollut kansalaisten omavaraisuuden suosiminen ja kansakunnalle elintärkeiden perusinstituutioiden, kuten avioliiton, perheen ja kodin vahvistaminen. Tämän idean talouspoliittinen osa voidaan jakaa pääasiassa kahteen toisiaan tukevaan suuntaukseen:

1.     omistuksen hajauttaminen kansalaisten kesken
2.     pienyritteliäisyyden tukeminen

Distributismin idea on estää yhteiskunnallista epätasa-arvoa hajauttamalla taloudellinen valta mahdollisimman monelle. Sen sankareita ovat yksinyrittäjä ja perheyrittäjä. Distributismi ei kuitenkaan pyri kokonaan eliminoimaan talouselämästä paljon tätä suurempia taloudellisia yksiköitä, koska sellaisia kuitenkin joskus tarvitaan, mutta se pyrkii minimoimaan ne kevyehköllä julkisen vallan sääntelyllä ja ohjauksella.

Distributismi ei myöskään pyri pakottamaan ihmisiä yrittäjiksi. Palkkatyöläisenä on täysin mahdollista elää distributismin mukaisessa yhteiskunnassa.

Distributismilla ja nationalismilla on yhteistä kansallisvaltion ja kansakunnan merkityksen korostaminen kansantaloudessa. Distributismi onkin ollut usein myös osa nationalististen liikkeiden ohjelmaa.

Koska distributismi pyrkii taloudellisen vallan hajauttamiseen, voidaan sanoa, että aate sopii varsin hyvin yhteen myös demokratian kanssa.