perjantai 4. syyskuuta 2015

Rento meininki Plekussa

Kävin eilen torstaina neljän tuttuni kanssa istumassa alkuiltaa Pleku-nimisessä kapakassa. Se sijaitsee Vantaan Myyrmäen kyljessä Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon Myyrmäen kirkkorakennuksen ja Louhelan aseman vieressä, radan länsipuolella.

Pubi-isäntä muistutti niin ulkoiselta olemukseltaan kuin äänimaailmaltaan "Doc" Hollidaytä, Wyatt Earpin kaveria. Muuten paitsi että on elänyt vanhemmaksi.

Vaikka aikoinaan olin ollut koulussa musiikkiluokalla, niin en minä paljoa musiikista ymmärrä. Sen verran kuitenkin, että ymmärrän kapakan nimen olevan diminutiivimuoto plektrasta, jäykästä ja ohuesta pyöristetyn kolmion muotoisesta pienestä levystä, jonka avulla käytetään kitaran kieliä. Viulua sillä ei yleensä soiteta. Itse soitin pienenä viulua.

Ennen Plekuun pääsyä olin jostain syystä fantasioinut sellaisesta, että joku hienohelma tai hyvä ihminen kapakassa rupeaisi syyttämään minua vääränlaisesta pukeutumisesta. Minä kun tapaan pukeutua hieman aggressiivisesti.

"Doc" Hollidaytä muistuttava baari-isäntä toi pöytään heti alussa lasillisen suolapähkinöitä. Joku meistä oli myöhemmin vielä kehdannut pyytää häntä tuomaan toisenkin, ja hän toi sen ilman mitään mutinoita.

Aluksi me olimme ainoat asiakkaat. Olimme sitä itse asiassa vähän pitempäänkin. Ennen pitkää asiakaspuoli tuli kuitenkin puolitäyteen.

Nautin seuraavat kolme olutta Plekussa: tumma Krusovice (tshekkiläinen tumma lager, 3,8 %), Brooklyn American Ale (yhdysvaltalainen ale, 4,5 %) ja Brooklyn East IPA (yhdysvaltalainen India Pale Ale, 6,9 %).

En ole kapakoissa eli lähinnä Salilla ollessa tänä vuonna juurikaan tainnut nauttia tummia lagereita. Tämä johtuu siitä, että pidän eniten puolitummista aleista ja toiseksi eniten stouteista ja porttereista. Eli olen pintahiivaoluen ystävä. Ja siitä, että vuoden alusta alkaen ovat Salin olutvalikoimat olleet kannaltani varsin erinomaiset. Aikaisemmin olin usein nauttinut Salilla pohjahiivaoluita, so. tshekkiläisiä lagereita. Mutta siihen aikaan valikoimat olivat tosiaan olleet paljon heikommat.

Tumma Krusovice maistui varsin mainiolta pitkästä aikaa. Seuraavaksi nauttimani olut Brooklyn American Ale taas oli sellainen, että siinä ei ollut mitään paljoa. Se oli erittäin kevyt, ja olisi sopinut parhaiten kuumana kesäpäivänä mökillä nautittavaksi. Mutta satoi kaiken aikaa, ja ilma oli viileäkin. Brooklyn American Ale oli niin kevyttä, että se olisi itse asiassa kannattanut nauttia oluista ensimmäisenä. Olin ollut vähällä tilata sen sijaan Franziskaneria, saksalaista vehnäolutta. Se olisikin kannattanut tehdä. Brooklyn East IPA oli kuitenkin täysin loistava. Se maistui täydelliseltä. Siinä ei ollut mitään liikaa eikä liian vähän. Juopottikollegani S nautti pullollisen Brooklyn 1/2 Alea. Se oli muuten 3,4-prosenttista. Hän joi sikäli väärin, että hän aloitti suurialkoholisesta ja päätti pienialkoholiseen.

Baari-isäntä oli rento ja seurusteli asiakkaitten kanssa ja oli myös ilmeisen kova musiikinharrastaja. Koko paikka oli myöskin täynnä musiikkitilpehööriä. Seinällä roikkui kanisterista tehty kitara, joka kuulemma myös toimii. Baari-isäntä myös rakensi välillä suomalaiskansallista kannelta.

Plekussa esitetään myös elävää musiikkia. Se tarkoittanee sitä, että muusikot eivät ole eläviä kuolleita.

Tälläkin kertaa, kun olin nauttimassa toista oluttani, paikalla rupesi soittamaan ja jammailemaan jonkinlainen yhtyekokoonpano. Kyllä sitä usein kuunteli ihan mielellään. Myöskin paikalla ennen tätä soitettu ei-elävä musiikki oli ollut ihan mukiinmenevää.

Plekussa onnistuin rentoutumaan ja jopa jossain vaiheessa pääsemään meditatiiviseen tilaan, ja toverinikin näyttivät pitävän paikasta. Sääli vain, että olutvalikoima oli vain puolihuono tai -hyvä.

Pahinta Plekussa oli kuitenkin WC, joka oli jossain määrin kuin suoraan helvetistä. Tai siis ainakin miesten WC oli sentapainen.

Nautin kolmen olueni jälkeen vielä paukun viskiä, koska tuttuni K oli nauttinut oluitaan liian hitaasti. Olisin halunnut nauttia viimeisenä juomaa nimeltä "absinthe", mutta baari-isäntä joutui toteamaan sen olevan lopussa ja että sitä pitää hankkia lisää. Tämä itse asiassa oli kysynyt minulta, että irlantilaistako vai skottilaista. Vastasin haluavani skottilaista. Unohdin heti viskini saatuani sen mitä merkkiä se oli. Mutta se oli yllättävän hyvää. Maistui jossain määrin samalta kuin Famous Grouse, jota muistan joskus maistaneeni, mutta joka ei kylläkään ole mallasviski.

Kollegani S myöskin tilasi ruokaa, koska häntä oli ruvennut kovasti nälättämään, nimittäin lihapullia ja ranskalaisia perunoita. Ruoka tuotiin pöytään suoraan luonnosta tulleessa punotussa korissa. Ja siitä S söikin. Kehui ruokaa kovasti.

Luultavasti tulen käymään Plekussa uudestaan, WC:stä huolimatta. Salia en silti hylkää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti