Minun sosialismini

Minua voi tiettyjen ehtojen täyttyessä kutsua niin konservatiiviksi kuin liberaaliksi. Tai jos sellaista kieltä haluaa käyttää, niin kristillisen politiikan kannattajaksi. Mutta minua voi myös kutsua sosialistiksi, mikäli ei lue minua kannattamaan mitään sellaista, mitä en oikeasti kannata.

Minua oikeastaan on kauheasti viehättänyt ajatus siitä, että valtion tai julkisen vallan tulisi omistaa tuotanto- ja rahoituslaitokset. Minusta olisi hienoa, jos julkinen valta hoitaisi puolestani kaiken. Mutta ymmärrän kuitenkin jossain sumuisten aivojeni kätköissä, että tuollaisen mallin käyttöönottoa seuraisivat byrokratiaan tukehtuminen, tehottomuus ja tuhlaaminen sekä yritteliäisyyden ja oma-aloitteisuuden nitistyminen.

Minun täytyy toisin sanoen laskeutua pilvistä kannattamaan vähemmän lujaa sosialismin muotoa. Minua voisi nimittää vaikkapa sosialidemokratian kannattajaksi, jos sanaan ei ladattaisi marxilaista sisältöä eikä monikulturismin aatetta. Jotta niitä ei siihen ikinä ladattaisi, lisään sanan seuraksi vielä joitakin sanoja: kansallinen, kristillinen, liberaali sosialidemokratia.

Jos siis äänestäisin työväenpuoluetta, se voisi kannattaa seuraavanlaisia asioita:

...periaatetta tietämättömyyden verhosta. Johonkin aikaan 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä kuulin ensimmäisen kerran siitä. Tässä vakavasti otettavassa ajatusleikissä tai periaatteessa on kysymys siitä, että ihmisten tulee sopia moraalinormeista kuvitellen, että he eivät tiedä millaiseen asemaan yhteiskunnassa he päätyvät. Näin päädytään ratkaisuun, joka on kaikille paras mahdollinen. Idean on kehittänyt yhdysvaltalainen filosofi John Rawls. Itse pidän tietämättömyyden verhon ideasta, ja toivoisin kannattamani puolueenkin arvostavan sitä.

...sekataloutta, jota voi myös sosiaaliseksi markkinataloudeksi kutsua. Siihen kuuluisi strategisten ydinalojen ja luonnollisten monopolien julkinen omistus.

...veroparatiisien kieltämistä ja Tobinin-Spahnin valuutanvaihtoveroa (linkin takainen Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen (Kepa) dokumentti PDF-muodossa).

...työpaikkademokratiaa

...hyvinvointivaltiota sellaisilla ehdoilla, että julkisen vallan ei katsottaisi olevan vastuussa kaikesta

...uskonnollisen sorron nitistämistä

...uskonnollisten yhdyskuntien ja valtion erottamista

...ns. positiivisen syrjinnän kieltämistä

...sananvapautta eli periaatetta, että julkinen valta ei saa rajoittaa puheen ja sanallisen ilmaisun sisältöä

...sitä, että poliittisten puolueitten rahoituksen tulisi koostua lähinnä valtion puoluetuesta ja jäsenmaksuista ja sitä, että vain puolueiden jäsenillä tulisi olla oikeus antaa "ylimääräistä" rahallista tukea puolueelle. Ja jos yksityisen ihmisen rahallinen tuki olisi mittavaa, niin sen antajan henkilöllisyyden ja annetun rahasumman tulisi olla julkisia.

...sitä, että puoluetuen tulisi olla paljon vähäisempää kuin nykyisin ja että sen tulisi olla progressiivista ollen puolueellista pienpuolueiden suuntaan. Ja sitä, että myös sellaisten puolueiden, jotka eivät ole saaneet vielä yhtään eduskuntapaikkaa, tulisi saada puoluetukea ainakin vähäsen.

...nykyisellään suljettua lähdekoodia olevien käyttöjärjestelmien kieltämistä. Joku nyt tietysti haluaa sanoa tähän, että GNU/Linux on kommunistinen keksintö, mutta oikeastihan asia on niin, että Linux on hajautettu projekti, kun taas Microsoft Windows on keskitetty ja keskusjohtoinen projekti, eli ts. marxismileninismiä eli kommunismia. Linuxin lisäksi muutkin avointa lähdekoodia olevat käyttöjärjestelmät olisivat laillisia. Sellaiset kuten FreeBSD, NetBSD ja OpenBSD. Ja myös myöhemmin tuotantokäyttöön valmistuvat GNU/Hurd ja Haiku. Suljetun koodin käyttöjärjestelmät voitaisiin laillistaa siinä vaiheessa, kun niillä ei olisi enää teollisuusstandardin asemaa. Tai taidan nyt puhua kyllä Windowsista.

...suoraa demokratiaa täydentämään edustuksellista demokratiaa