Viime torstaina osallistuin Hiekkaharjussa yhdistykseni pikkujoulujuhliin. Ruoka siellä oli hyvää, ja ohjelmanumeroihin kuului myös imitaattorin esitykset. Imitaattori oli itse asiassa varsin hyvä.
Matkustin juhlista takaisin Pähkinärinteeseen ja kävin ennen kotiin menoa kaupassa. Illemmalla yritin käydä Länsi-Vantaan vapaaseurakunnassa. En kuitenkaan onnistunut siinä.
Erittäin vanha kaverini Jape oli tulossa käymään luonani. Hän oli aikeissa tulla kanssani perjantai-iltana ravintola Salin pikkujouluihin ja itsenäisyyspäiväjuhliin, joiden yhteydessä toisen pikkuveljeni yhtye esiintyisi. Sali on Pähkinärinteen neljästä juottolasta paras, sillä sillä on valikoimissa monenlaisia oluita. Nämä olivat periaatteessa myös tämän veljeni etukäteiset syntymäpäiväjuhlat, koska hän ei voisi pitää niitä varsinaisena päivänä Suomessa, kun jossain vaiheessa lähtee käymään ulkomailla.
Noh, Jape tuli sattuneista syistä jo torstai-iltana. Mukanaan hänellä oli isohko määrä maitokaupan melko tavallisia oluita. Torstain ja perjantain aikana me nautimme sitten olutta tai kaljaa. Minä nautin yhteensä kahdeksan Sandelsia. Tilasimme torstaina myöskin pizzat. Perjantaina alkuillasta tilasimme myös sellaiset.
Oli hauska tavata erittäin vanhaa kaveria.
Torstaina Jape halusi syödä keksejä. Kerroin hänelle, että jääkaappini pakkaslokerossa on Fanipala-pussi. Jape haki sen sitten. Minä jossain määrin mokasin oman meneillä olevan narkkaritestini, sillä perjantaina minäkin nautin Fanipaloja useita. Jape onneksi söi niistä suurin piirtein 13/16-osaa. Pitääpä ostaa uusi Fanipala-pussi.
Lähdimme perjantai-iltana sitten talsimaan Salille päin. Jätin suosiolla kotiini kaulaliinan ja hanskat sekä hattuni alla talvella pitämäni pyöräilypipon. Jape teki Salin sisäänkäynnin luona mielenkiintoisen havainnon. Ulkomainoksessa olisi pitänyt lukea yhtyeen nimenä "Screamin' minds", mutta siinä luki "Criminal minds". Kukahan näitä mainoksia oikein tekee?!
Minä tilasin baarihenkilöltä yhden Guinnessin ja Jape jonkin geneerisen oluen tai kaljan. Onnistuimme saamaan seinustan luota itsellemme pöydän. Seinustalle kohdallemme oli ikävä kyllä heijastettu Linnan juhlien meiningit. Tuntui oudolta, kun kaikki näyttivät katsovan meidän suuntaamme.
Niin, ja koska nämä olivat pikkujoulut, niin siinä missä biljardipöytä oli ollut ennen, tarjottiin ihmisille jouluruokaa. Koska minä ja Jape olimme juuri tunti takaperin syöneet molemmat kokonaisen pizzan, niin emme katsoneet aiheelliseksi ruveta täälläkin syömään. Minulle ei ollut kerrottu ruokailumahdollisuudesta. Tai jos oli, niin en nyt ollut muistanut sitä enää.
Pelasimme välillä jonkin aikaa pöydällä olevalla pelikoneella Trivial Pursuitia. Jossain vaiheessa paikalle pyyhälsi meitä moikkaamaan tuntemani mainio yksityisyrittäjä. Hän kertoi veljieni olevan ulkosalla. Jonkin ajan päästä paikalle tulivat myös molemmat veljeni. Piakkoin porukka päättikin tehdä itselleen majan puolikkaaseen loosiin, jonka luona oli yksi pieni pöytä. Siirrettiin siihen viereen toinen pieni pöytä, ja niin mahduimme kaikki siihen. Itse asiassa meitä oli nyt enemmänkin, sillä veljieni tuttuja oli myös mukana.
Paikalle pyyhälsi sitten eräs nuori mies, joka minun tulisi tuntea. Hän joutui selittämään minulle, kuka on. Annoimme hänelle oikeuden istua pöydässämme.
Veljeni aloitti yhtyeineen esityksensä puoli tuntia myöhässä. Sitä ennen Jape oli käynyt ostamassa minulle ja itselleen kossuvissyn herättääkseen meidät.
Veljeni yhtye soittaa cover-versioita tunnetuista kappaleista 60-luvulta ainakin 90-luvulle. Yhtyeen musiikki on minustakin nautittavaa. Äänenvoimakkuus oli kuitenkin sietämätön. Olen heikkoääninen kaveri, ja minun oli erittäin vaikea saada puhuttua julki mitään esitysten aikana. Yhdeksän kappaletta luultavasti soitettiin tässä ensimmäisessä istunnossa. Kun kävin yhden kappaleen aikana pyytämässä itselleni Koffin portterin, niin jouduin huutamaan baarihenkilölle kolme kertaa ennen kuin tämä tajusi, mitä ajoin takaa. Jape nautti illan aikana vielä pari kossuvissyä.
Olin nähnyt kiinteistönvälittäjäni paikalla. Kerran kun Jape oli syventyneenä mielenkiintoiseen keskusteluun mainion yksityisyrittäjän kanssa, niin kiinteistönvälittäjäni hyökkäsi takaapäin ja kiersi kätensä ympärilleni. Hän sanoi, että on hirveä kiva nähdä minua ja veljiäni nyt täällä. Jape ei tainnut huomata ollenkaan tapahtunutta.
Täysi-ikäisiä pikkutyttöjä tunki välillä pöytäämme. Myöskin eräs voimakkaassa humalatilassa oleva jääkärikersantti yritti olla porukassamme. Mainio yksityisyrittäjä oli ainoa, joka sieti häntä hyvin.
Välillä minusta ja Japesta tuntui vähän siltä kuin olisimme lastentarhassa. Koitti lopulta esityksissä väliaika. Sen jälkeen alkaisi pitempi rupeama esityksiä. Esittäjäveljeni tuli taas pöytäämme. Jossain vaiheessa ilmoitin Japelle, että taidan piakkoin lähteä kotiin. Jape suostui lopulta lähtemään mukaan. Hän lähti ilmoittamaan esittäjäveljelleni, joka oli nyt jossain muualla, asiasta. Toinen pikkuveljistäni törmäsi tiskin kulmalla minuun ja kerroin tälle olevani lähdössä kotiin. Hän sanoi, että hyvä kun olin ollut tämän aikaa siellä. Siihen purjehti samassa hetkessä myös gorillan näköinen iso partainen äijä, joka nyökkäsi minulle. Nyökkäsin takaisin, ja mietin samalla, että tunnenko minä tämän miehen jostain. Veljeni sitten ilmoitti tälle minun olevan hänen veljensä. Partagorilla kääntyi heti menemään takaisin sinne, mistä oli tullut. Esittäjäveljeni saapui seuraavaksi paikalle Japen kanssa. Hän ehdotti Japelle, että tämä voisi esittämisten jälkeen lähteä heidän kanssaan hänen kotiinsa Espooseen ja siellä he voisivat jutella, kun ei oltu pitkään aikaan nähty. Jape piti ajatusta hyvänä, mutta hän sanoi saattavansa minut ensin kotiini. Kotiini päästyäni annoin Japelle varmuuden vuoksi vara-avaimeni. Jape päätti nauttia yhden oluen ennen kuin suuntaisi takaisin Salille. Lopulta hän puki päälleen ja istahti vielä hetkeksi sohvalle. Pian hän päättikin ettei jaksaisikaan mennä takaisin Salille. Hän sanoi, että hän tuskin olisi nyt yöllä veljelleni parasta juttuseuraa. Hän antoi vara-avaimeni takaisin.
Juttelimme siinä sitten viisaita ja minä nautin olueni loppuun eli loput kaksi olutta. Keskiyön jälkeen päätimme katsoa Youtubesta "Tuntemattoman sotilaan", mutta kun alkuperäistä versiota ei löytynyt, niin päätimme katsoa sen uudemman, joka on kurttuotsainen tylsä tekele, vaikkakin väreillä varustettu. Jo tunnin päästä Jape alkoi olla unten mailla, joten suljin Youtuben.
Jape oli sanonut minulle, että hän voisi olla lauantaina luonani vielä kolmeen saakka eli hän nauttisi minun ja jonkin tunnin päästä paikalle purjehtivan kulttuurielämäntuntijakollegani Jannen kanssa kahvit ennen lähtöään. Mutta ennen puoltapäivää hänelle oli soittanut hänen eräs naisystävänsä, joka oli ilmoittanut hänelle olevansa tulossa käymään, joten Jape lähti kotiinsa jo pian puolenpäivän jälkeen. Kahvin nauttimisen jälkeinen kulttuurielämätapahtuma oli normaali siitä huolimatta, että olin jonkin verran alkoholia vastoin tapojani nauttinut kahtena edellisenäkin päivänä.
Minulla on siis kaksi veljeä, joista kummallakin on oma yhtye. Kuten mainittu, niin toinen eli Screamin' Minds esittää cover-kappaleita. Sitä ei pidä sekoittaa melkein samannimiseen surkeaan brittiläiseen poikayhtyeeseen. Toinen nimeltään Innocent Virgins taas esittää heavycountrya. Lisäksi heillä on ollut ja ehkä on edelleenkin myös yhteinen yhtye, joka nimensä Räystäs mukaisesti esittää pelkästään masentavaa musiikkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti