Raportti joulunaluskirkossa käymisestä

Jokin aika sittenhän minä olin yrittänyt mennä käymään Länsi-Vantaan vapaaseurakunnassa. Silloin homma oli tyssännyt siihen, että olin astunut väärään bussiin. Lisäksi eräs tuttu nainen oli sanonut jälkeenpäin, että "oikea Jumala" oli estänyt minua pääsemästä sinne. Hän tosin oli ollut silloin pienessä humpussa, mutta jälkeenpäin hän selvinpäinkin puolusti vielä näkemystään. Tuttuni ei ole minkäänlaatuinen kristitty, vaan eräänlainen Jumalaan uskova vapaa-ajattelija.

Lopullisen sysäyksen lähteä käymään siellä oli minulle antanut oman blogini lukijakommenteissa eräs henkilö.

Tänään kuitenkin onnistuin hommassa. Menin sinne kahdella eri bussilla. Olin perillä jo yli puoli tuntia ennen tilaisuuden alkamisajankohtaa.

Kirkossa oli tarkoitus laulaa kauneimpia joululauluja. Astuessani sisään muusikot olivat paraikaa harjoittelemassa salin edessä. Minulle lausuttiin tervehdykset ja sitten yritin keskittyä lukemaan kännykälläni Ylen uutisia tai tekemään muuta järkevää. Laitoin jonkin ajan päästä kännykkäni äänettömälle.

Pikku hiljaa väkeä saapui lisää paikalle. Suomen virallisen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien laajoihin kirkkosaleihin tottuneen silmille Länsi-Vantaan vapaaseurakunnan kirkkosali olisi näyttänyt kovin pieneltä.

Sali tuli ainakin puolilleen täyteen.

Naispuolinen henkilö, joka siis oli minut blogini lukijakommenteissa paikalle "kutsunut", teki jossain vaiheessa havainnon minusta ja tervehdimme toisiamme. Myös eräs omassa yhdistyksessäni käyvä nainen oli tullut paikalle. Hänkin oli nyt täällä ensimmäistä kertaa.

Eräs hemmo kävi myös esittäytymässä minulle.

Tässä vaiheessa on parasta sanoa asiaa tuntemattomille, että joskus kauan, kauan aikaa sitten olin käynyt kuin hirvi toisessa vapaaseurakunnassa. Senkin seurakunnan kirkkosali oli suurin piirtein yhtä pieni kuin tämä. Kirkossakäynti oli sitten loppunut ja olin eronnutkin Vapaakirkon jäsenyydestä.

Naispuolinen "juontaja" aloitti tilaisuuden puhumalla niitä näitä jouluun liittyviä kristillisiä. En oleta hänen olevan pastori, koska hän ei sellaiseksi esittäytynyt. En jaksa nyt etsiä tietoa siitä, että hyväksyykö Suomen vapaakirkko tätä nykyä myös naisten pastoriuden. Nimittäkäämme "juontajaa" tästä lähin vapaaehtoistyöntekijäksi. Itselleni vapaaehtoistyö on myös tuttua.

Sitten alkoi laulanta. Muusikot tekivät edessä parastaan ja huomattava osa seurakuntalaisista lauloi lauluja. Minä en, sillä en saa tällaisissa tilaisuuksissa sanaa suustani, vaikka iäisyyksiä sitten koulussa olin ollut musiikkiluokalla. Osan lauluista sanat ihmiset lunttasivat vapaitten kristillisten suuntien yhteisestä Hengellisestä laulukirjasta, ja osan lauluista sanat heijastettiin kankaalle salin eteen.

Laulujen yhteydessä myytiin arpoja. Minä en ostanut, sillä en kannata arpajaisia. Kolehtiin olisin laittanut rahaa, mutta on ymmärrettävää, ettei joululaulutilaisuudessa kerätä kolehtia.

En tuntenut ihan kaikkia lauluista, jotka laulettiin. Eniten minuun taisi iskeä "Heinillä härkien kaukalon".

Jotkut sosiaaliset tilanteet ovat minulle vaikeita. Vaikka istuin takapenkissä, niin minun oli vaikea olla. "Heinillä härkien kaukalon" -kappaleen kuuleminen helpotti jonkin verran. Sitten nostin vasemman jalkani oikean jalkani päälle, ja olo tuntui siitä alkaen paljon luonnollisemmalta.

Sain koettua jonkinlaista "kipinää" välillä laulujen takia. Tuli myös muistumaa jostain, mikä on ennen ollut.

Lisäksi ehdin miettiä siinä istuessani myös synkempiä asioita kuten sitä, että onko seurakuntaelämä minulle edes periaatteessa oikeasti mahdollista. Ja sitä, että vähän aikaa sitten suustani poisvedetyn viimeisimmän viisaudenhampaani jättämä aukko taitaa vielä valua kudosnestettä.

Noin tunnin kestettyään laulanta päättyi. Vapaaehtoistyöntekijä jutteli niitä näitä ja sitten alkoi arpajaisvoittojen jako, joka kesti noin varttitunnin. Huomasin, että tunsin periaatteessa myös yhden poissaolevista arpajaisvoittojen saajista.

Sitten päästiin glögipöytään. En uskaltanut mennä sinne, mihin oli asettunut minut "kutsunut" naishenkilö, koska hänen ympärilleen oli asettunut naiskööri. Asetuin samaan pöytään, jonka ääressä istui mainitsemani yhdistystuttu.

Ennen tilaisuuden alkua minulle esittäytymässä käynyt hemmo istahti jossain vaiheessa pöydän toiselle puolelle. Juttelin hänen kanssaan niitä näitä. Porukkaa oli tässä vaiheessa jo alkanut lähteä menemään enemmänkin. Kutsujanainen kävi myös ennen lähtöään esittämässä lopputervehdykset. Otin viime tingassa toisenkin mukillisen glögiä.

Ystävällinen pariskunta heitti minut sitten kirkolta kotiini.

Kirkossakäynti oli sujunut myönteisemmissä merkeissä kuin eräässä tilaisuutta edeltäneessä painajaisunessani.

Halutessasi voit käydä lukaisemassa kotisivuiltani pitkähkön selvitykseni Suomen vapaakirkko, jonka jäsen olin yhteen aikaan, ja suhteeni siihen (joka on erittäin vanha ja kunnianarvoisa nettisivu).