torstai 12. joulukuuta 2013

Hullun kielimiehen seikkailut

Minulla on sikäli huono kielitaito, että osaan luonnollisesti syntyneistä vieraista kielistä edes joten kuten ainoastaan englantia. Muita luonnollisia kieliä joita olen opiskellut mutta joiden opiskelu on pahasti kesken tai alkutekijöissään ovat ruotsi, venäjä, saksa, espanja, ranska, latina ja italia.

Esperanto on puolanjuutalaisen L. L. Zamenhofin kansainväliseksi apukieleksi kehittämä keinotekoinen kieli. Se julkaistui vuonna 1887. Esperanton kieliopin olen osannut täydellisesti, koska se vain on niin kovin helppo oppia.

Nuorempana olin opiskellut esperanton alkeet. Kannatin esperanton ideaa eli sitä, että tulisi olla olemassa jokin kansallisesti puolueeton kieli, joka ei olisi kenenkään ainakaan ainoa äidinkieli ja jota ihmiset voisivat käyttää kansainvälisissä suhteissa ja yleensä erikielisten ihmisten kanssa keskustellessaan.

Esperanto on rakenteeltaan lähinnä länsimainen mutta hyvin yksinkertainen kieli jonka sanasto on johdettu ennen kaikkea englannista ja muista germaanisista kielistä sekä romaanisista kielistä ja latinasta. Kielen äänteet ovat hyvin slaavilaisia. On sanottu, että kielen rakenne on saanut vaikutteita jopa kiinan kielestä.

Lopulta minulle oli kuitenkin käynyt selväksi, että esperantossa on piirteitä, jotka loukkaavat minua. Tärkeimmät olivat seksuaalisovinismi ja esperanton liiallinen keinotekoisuus.

Kävin läpi joitakin muitakin kansainvälisiksi apukieliksi aiottuja kieliä. Ennen kaikkea tässä tulisivat mainittaviksi ido, Lingua Franca Nova ja interlingua. Ido on yksi versio nk. parannettuja esperantoja. Sen ranskalainen Louis de Beaufront julkaisi vuonna 1907. Lingua Franca Nova on yhdysvaltalaisen George Boereen vuonna 1998 julkaisema kieliopiltaan järjettömän paljon yksinkertaistettu kieli, joka on saanut rakennemallinsa ja ideansa nk. kreolikieliltä.

Kreolikieliä ovat ne luonnolliset kielet, jotka ovat kehittyneet nk. pidgin-kielistä. Pidgin-kieliä taas ovat sellaiset kielet, jotka ovat syntyneet luonnollista tietä kehittyen erikielisten ihmisten tarpeesta kommunikoida toistensa kanssa. Pidgin-kielillä on apukielen luonne, eli ne ovat rakenteeltaan hyvin, hyvin yksinkertaisia ja sanastoltaan rajoittuneita. Pidgin-kielille on tärkeämpää nopea ymmärretyksi tuleminen kuin kielen vivahteet. Yleensä pidgin-kielissä on yhdestä ainoasta kielestä tullut hallitseva aines, mutta on olemassa myös sellaisia pidgin-kieliä, jotka ovat aitoja sekakieliä.

Interlingua taas on kielitieteilijöitten vuonna 1951 suurin piirtein valmiiksi saama kieli, joka muistuttaa paljon luonnollisia kieliä eli tässä tapauksessa romaanisten kielten alkumuotoja ollen kuitenkin rakenteeltaan jonkin verran yksinkertaisempi. Interlingua on myös jossain määrin nykyisten romaanisten kielten puhujien ymmärrettävissä.

En siis hyväksynyt lopulta enää esperantoa kansainväliseksi apukieleksi. Idon hylkäsin sen suuren keinotekoisuuden takia. Lingua Franca Novan taisin hylätä siksi, että se tuntui liian yksinkertaiselta kieleltä. Mutta siihen aikaan ei ollut myöskään olemassa kovin paljoa aineistoa kielestä.

Interlinguaa en hyväksynyt enimmäkseen sen vuoksi, että siinä oli romaanisten kielten ja lukemattomien muiden indoeurooppalaisten kielten tapaan kaksi hän-pronominia merkitsemään eri sukupuolta edustavia ihmisiä tai otuksia. Minusta kaksi hän-pronominia on merkki alkuperäisestä huonosta naissukupuolen asemasta kulttuurissa ja pidän sitä myös järjettömänä piirteenä kielessä.

Olin uudenvuoden vaihteessa 2006-2007 vanhemman pikkuveljeni ja hänen silloisen vaimonsa luona Espoossa käymässä. Juttelimme ja nautimme alkoholijuomia. Lähempänä keskiyötä minä valitin isäntäväelle ongelmastani löytää sellaista kansainväliseksi apukieleksi kehitettyä kieltä, jonka voisin itse hyväksyä. Nämä kehottivat sitten minua itseäni kehittämään sellaisen. Hyväksyin suunnitelman, ja heti kotiin tultuani aloin kehittää uutta kieltä.

Ajattelin perustaa kieleni latinaan. Ostin latinankirjoja vähistä rahoistani ja uppouduin kielenopiskeluun. Aikaa myöten minulle kävi kuitenkin ilmi, että paitsi että latinan kielioppi on perseestä, niin myöskin latinan sanasto eroaa hämmästyttävässä määrin romaanisten kielten sanastosta. Romaaniset kielethän ovat kehittyneet tavallisen kansan puhumasta eikä ylhäisön puhumasta tarkasti säännellystä latinasta. Lopulta tulin siihen tulokseen, että olen umpikujassa kieleni rakentamisen kanssa. Olisin tarvinnut jo alun alkaen hirvittävän pätevän työryhmän avukseni.

Tässä vaiheessa tein yhden väärän ratkaisun. Päätin madaltaa vaatimustasoani ja kehittää klassisesta Zamenhofin esperantosta paremman version.

Olin ajatellut, että uuden kieleni nimeksi tulisi "tomante", mutta sitten huomasin, että nimitys tarkoittaa espanjan kielessä homoseksuaalia. Vaihdoin kieleni nimeksi "tomale". Tein projektilleni nettisivut. Ystäväni Auli, joka oli entiseltä ammatiltaan englannin ja ruotsin kielen opettaja, auttoi minua kääntämään projektini englanniksi. Käänsin itse projektini klassiseksi esperantoksi. Eli sivustostani tuli sitten kolmikielinen, kun kolmantena eli ensimmäisenä kielenä oli suomi. Hankin itselleni myös domainnimen tomkarna.fi, ja julkaisin projektini siinä osoitteessa internetissä vuoden 2011 alkupuolella (ei enää löydy sieltä).

Jossain vaiheessa minua alkoi loukata se, että tomaleni ei noudattanut apukieli-ihannettani. Joitakin kuukausia haudottuani asiaa mielessäni minä hyllytin aikaansaamani kielen. Olin huomannut, että en pidä kieleni slaavilaisesta äännemaailmastakaan enkä kielen sanaston moninaisesta alkuperästä.

Myöhemmin kävin uudestaan läpi sitä, millainen kieli interlingua on. Erikoinen kun olen, niin päätin kehittää nyt interlinguan pohjalta sellaisen kansainväliseksi apukieleksi tarkoitetun kielen, joka vastaisi ainakin tomalea paremmin apukieli-ihannettani. Edelleen minua loukkasi interlinguassa eniten se, että siinä on kaksi hän-pronominia viittaamaan eri sukupuolta oleviin ihmisiin ja olentoihin.

Opiskelin interlinguaa, ja ennen pitkää kävi minulle selväksi, että interlingua on kielenä liian monimutkainen. Tutustuin sitten vuonna 2014 uudestaan Lingua Franca Novaan, ja tällä kertaa ihastuin siihen. Kesti kuitenkin vain jonkin aikaa kunnes huomasin, että tässäkin kielessä on minua loukkaavia piirteitä. Tosin vähemmän kuin muissa kansainvälisiksi apukieliksi tarkoitetuissa keinotekoisissa kielissä, joihin olin tutustunut.

Ja seuraavaksi tässä tekstissä mennään melko lujaa vauhtia loppuun.

Loin myös luultavasti maailman ensimmäisen enemmän tai vähemmän kunnollisen Lingua Franca Novan suomenkielisen kieliopin. Sen jälkeen käänsin, kyhäsin ja koostin lähinnä erääseen englanninkieliseen interlinguan kielioppiin perustaen maailman ensimmäisen tarpeeksi täydellisen suomenkielisen interlinguan kieliopin. Sain sen valmiiksi 17.6.2015.

Sitten kaikki alkoikin mennä huonommin.

Käännyin lopulta kannattamaan kansainväliseksi apukieleksi novialia. Novial on tanskalaisen Otto Jespersenin kehittämä ja vuonna 1928 julkaisema kieli, joka on saanut paljon vaikutteita englannin kielestä. Mutta se on järkevämpi kuin englannin kieli. Kirjoitin maailman ensimmäisen melko täydellisen suomenkielisen novialin kieliopin sekä ajan kanssa sain aikaiseksi alle 10.000 sanan tai ilmaisun novial-suomi-sanaston.

Kehitin myös oman enemmän tai vähemmän muokatun version novialin kielestä.

Luulin elämäni olevan täydellistä. Mutta vuoden 2017 lokakuussa minulle kävi selväksi, että kannatankin interlinguaa kansainväliseksi apukieleksi. Pienehköin muunnoksin.

Naurettavaa. Täysin naurettavaa.

Mutta sitten minulla alkoi mennä vielä huonommin. Noin vuoden edellisen mielenmuutoksen jälkeen päätin, että kannatankin novialia.

Ja tämän jälkeen, 21. ja 22. marraskuuta välisen keskiyön hetken aikoihin, suurin piirtein, Herran vuonna 2018, tulin lopulta siihen tulokseen, että kannatankin Lingua Franca Novaa, kieltä, jonka nimi on tuttavallisemmin elefen.

Mielenmuutokseni johtui siitä, että elefenissä on laajempi varasto sanoja, joita käyttää. Ettei tarvitse niin paljoa vääntää tyhjästä juttua, kuten olisi laita novialin kanssa. Ja kielen lähes absoluuttinen yksinkertaisuus sinänsä jo viehätti minua.

Ajattelin tuolloin:
Mutta koska olen näitä temppujani tehnyt aivan liian paljon elämässäni, niin vetäydyn nyt luolaani enkä puhu kenenkään kanssa näistä asioista kuukausiin. Ellei joku kysy. Nyt painun hemputtiin.

Elefenin kielioppi suomeksi löytyy nykyään ihan kunnollisena myös muualta kuin omilta nettisivuiltani, nimittäin täältä. Tuo on itse asiassa varsin perusteellinen versio.

Mistä kaikesta olen pitänyt elefenissä:

Tämä varmaankin on itsestäänselvyys kansainvälisissä keinotekoisissa apukielissä, mutta elefenissä ei ole substantiivien sukuja, ja olen pitänyt siitä.

Olen pitänyt siitä, että kieli on luonteeltaan luonnollisen kielen kaltainen.

Olen pitänyt siitä, että kieli on interlinguaa yksinkertaisempi.

Olen pitänyt siitä, että kielen verbioppi on rajun yksinkertainen verrattuna tärkeimpien luonnollisten romaanisten kielten verbioppeihin.

Olen pitänyt siitä, että kieli on ehdottoman foneettinen.

Olen pitänyt siitä, että C lausutaan aina kuten [K].

Olen pitänyt siitä, että kielessä adjektiivit usein päättyvät A-kirjaimeen.

Olen pitänyt siitä, että sääntö adjektiivisten määritteiden paikasta on varsin yksinkertainen.

Olen pitänyt siitä, että kielessä ei ole -iv-päätettä. Sen sijaan käytetään partisiipin preesensiä.

Olen pitänyt siitä, että kielen sanojen sisäinen rakenne on tällä tavoin yksinkertaistettu:

ei absoluta vaan asoluta
ei existe vaan esiste
ei lecto vaan leto
ei perfecta vaan perfeta
ei sector vaan setor

Pidän kieltä tyylikkäänä.

Olen pitänyt siitä, että kielessä sanojen johtaminen on suhteellisen yksinkertaista.

Olen pitänyt siitä, että kielessä samaa verbiä voi usein käyttää niin transitiivi- kuin intransitiiviverbinä.

Olen pitänyt siitä, että kielessä suora vastakohta ilmaistaan etuliitteillä des- ja non- (edellinen verbeille ja jälkimmäinen adjektiiveille).

Minua ei ole ärsyttänyt kielessä suuresti edes sen pyrkimys välttää kaksoiskonsonantteja.

Olen pitänyt siitä, että kieli on tuottanut minulle intohimoa.

Mutta Lingua Franca Nova ei ole täydellinen kieli.

Kokeilin kaikenlaista sen kanssa. Lopulta vuoden 2019 syyskuussa päätin, että rakkauteni novialiin on ylitsepääsemätön. Kirjoitin taas säännöt omalle novialin "murteelleni".

Mutta novialin kehitystyö on jäänyt jossain määrin kesken. Monille tärkeille asioille ei ole novialissa olemassa, ainakaan virallisia ja vahvistettuja, sanoja. Tämä onkin mielestäni kielessä pahinta, että siinä on liian vähän sanoja tosielämän tarpeisiin.

Lopulta sitten päätinkin, että säilytän pääosan novialin kieliopista mutta otan omaan kieleeni sanat interlinguasta.

2. joulukuuta keksin vielä muokata kielestäni selvästi aikaisempaa enemmän interlinguaa muistuttavan, koska tietty puhdaslinjaisuus miellyttää minua.

...Ja niin siinä sitten kävi, että 2.3.2020 päätin taas kerran palata Lingua Franca Novan "asiakkaaksi". Pienillä muutoksilla, jonka kokonaisuuden tosin olen tällä kertaa supistanut mahdollisimman pieneksi.

Olin huomannut, että en minä sitä latinankaltaisuutta kieleeni niin kaipaa. Ja Lingua Franca Nova on kaikin puolin yksinkertainen, joten minun ei tarvitse huolehtia jatkuvasti kaiken maailman hienouksista, kuten on ollut laita interlinguan kanssa. Sanojen muodostaminenkin on LFN:ssä helpompaa.

...

PS. 11.9.2022:

Olen aikojen saatossa muokannut merkintää jopa rajusti. Kun olen lisäillyt yksityiskohtia ja toimittanut sisältöä.

Viimeiset tiedot projektistani löytänet kuitenkin aina sivultani Hieman kieliräynää eli virallisemmin sanoen projektin nykyinen tila.

5 kommenttia:

  1. Terve! Oletpa tehnyt pitkän matkan kielten merellä; ehkei matka ole vielä loppunutkaan!
    Tuo viimeinen virkkeesi oli mielenkiintoinen: Kiroat sekakieltä! Moni kiroaa päinvastoin sellaisia kansainväliseen käyttöön suunniteltuja kieliä, joiden sanasto on yksipuolisesta lähteestä. Tällainenhan on esim. elefen, joka ammentaa sanansa melkein yksinomaan romaanisista kielistä. Risto Kupsalan kehittämä Pandunia on ääriesimerkki toisenlaisesta. Siinä sanoja poimitaan ympäri maailman. Silloin kaikki ovat tasapuolisesti yhtä ymmällään sanojen merkityksestä.
    Itse olen nyt ollut jo kauan elefenin "lumoissa". Pidän sitä kauniina, ja se on selvästi esim. interlinguaa nasevampaa. Olen kääntänyt elefenin "täydellisen" kieliopin suomeksi, samoin elefenin vicipediassa olevan elefenin kuvailun kielioppeineen. Elefeniksi taas olen kääntänyt esim. monia lauluja, ja työn alla on Nummisuutarit. Olen tullut siihen tulokseen, ettei täydellistä kieltä tule minun elinaikanani, joten tyydyn opiskelemaan kunnolla tämän yhden. (Idoahan osaan kyllä hyvin, eikä siinä kielessä ole suurta vikaa, mutta se elää niin esperanton varjossa, etten pane siihen paljoa kuteja.) Novialin hylkäsin jossain vaiheessa lähinnä sanaston suppeuden takia. Olisi tosiaan mielenkiintoista vilkaista sinun sanakirjaasi nyt, kun huomasin viitteen siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuosi takaperin rupesin kokeilemaan taas interlinguaa, koska huomasin kielelle löytyvän sanastoa varsin runsaasti. Ja siihen aikaan olin jossain määrin vielä latinan lumoissa.

      Novialin kielen sanaston suppeus on ongelma. Olen ajatellut ryhtyväni lähiaikoina sen laajentamiseen. Ajattelin käydä läpi novialinkielistä Wikipediaa. Tämä oli ollut aikomukseni jo ammoin, mutta nyt yritän uudestaan.

      Tällä hetkellä oikeastaan en koe itseäni miksikään kielellisen puhdasoppisuuden etsijäksi. "Kirottu sekakieli" saa olla sekakieli. Minua ei enää haittaa.

      Perussanaston laajennukset ovat kyllä enemmän tai vähemmän epävirallisia. Mutta jos sana on tarpeeksi laajassa kansainvälisessä käytössä, niin miksipä sitä ei voisi käyttää.

      PS. Ja lisäsin blogikirjoitukseeni linkin uudestaan perustamaani melkein novialinkieliseen blogiini.

      Poista
  2. Terve taas! Pitkästä aikaa päätin vilkaista blogejasi, kun sain vihjeen, että olet siirtynyt interlinguan omaperäiseen muotoon.
    Sinua näyttää vaivaavan pahasti halu täydellisyyteen. Tällainen halu lienee aika yleinen tehtyjä kieliä harrastavien joukossa. En ole itse ollenkaan vapaa siitä. Aikoinaan tein lukemattomia parannusyritykelmiä idoon, ja olen myös elefenin tiimissä keskustellut tietyistä parannusehdotuksista, kuten esimerkiksi:

    * Kiivailin saadakseni elefeniin kaksi eri possessiivia 3. persoonaan, refleksiivisen ja ei-refleksiivisen. Tämä ei onnistunut, mutta luulen, että käyty keskustelu osaltaan poiki possessiivien uudistamiseen, siis me>mea, tu>tua, se>sua, nos>nosa, vos>vosa.

    * Elefenin hiukan mutkikkaan sanapainon selventämiseksi ehdotin kirjaimia 'w' ja (vihaamaasi) 'y' käytettäväksi silloin, kun kyseessä oli selvä puolivokaali. Esim. cual>cwal, ciui>ciwi, distingui>distingwi, ianci>yanci.

    * Keskustelin myös mahdollisuuksista auttaa lukijaa huomaamaan sanan poikkeuksellinen painotus. Esimerkiksi cafe>cafe'/café, mediadia>media-dia.

    Olen sitten saanut sielulleni tyydyttävän rauhan sopeutumalla yleensä elefenin viralliseen kirjoitustapaan, mutta esimerkiksi kääntäessäni Nalle Puhia käytän tarvittaessa aksenttimerkkiä tai yhdysmerkkiä. Olen perustellut käytön sillä, että kyseessä on lastenkirja, ja siksi didaktiset seikat on hyvä ottaa huomioon. Simon Davies, joka oikolukee tekstiäni, hyväksyi ajatuksen, ja George Boeree on sanonut, että kieltä saa käyttää haluamallaan tavalla, ottamalla sen riskin, ettei lukija ymmärrä!

    Niin: viimeksi kerroin kääntäväni Nummisuutareita. Se kävi ihan OK, mutta kun en saanut mukaan haluamaani Tantun klassikkokuvitusta, niin menetin mielenkiintoni. Wini la Pu saa alkuperäiskuvituksen. Tässä vaiheessa on menossa luku 7/10. Kyllä se siitä. Käännöstyössä olen havainnut, ettei elefen ole ihan niin helppoa kuin luulisi. Pitää olla varsin tarkkana, ettei synny monitulkintaisia lauseita tai suoranaisia virheitä. Simonilla on onneksi tarkat silmät huomaamaan näitä. Yksi yllättävä virhelähde on muuten se, että alkuteksti on englantia. Joskus, oikeastaan aika usein, ymmärrän sen väärin. Englanti perustuu kovin suuressa määrin idiomeille, enkä tunne niitä riittävästi. Vasta hankkimani loistava Kersti Juvan käännös auttaa paljon.

    Apropo interlingua: Šakkipeleistä tuttu Allan Kiviaho mainosti jo kauan sitten minulle interlinguaa - ja mollasi ronskisti niin englantia kuin esperantoakin. Tutkin tietysti tuota kieltä, mutta silloin olin hyvin ehdoton tietyissä asioissa. Minua kiusasi sekava oikeinkirjoitusjärjestelmä ja monet muut opeteltavat kielioppisäännöt ja niiden poikkeukset. Voi olla, että jos en olisi tuntenut esperantoa enkä idoa, olisin suhtautunut ymmätäväisemmin näihin ongelmiin.

    Occidentaliin (alias interlingueen) jouduin tutustumaan viitisen vuotta sitten, aika yllättävällä tavalla: Eräs risteilymatkalla tapaamani ihminen osoittautui olevan tunnetun suomalaisen occidentalistin, A.Z. Ramstedtin tytär. Hän laati historiikkia isästään ja tämän muita kuuluisista veljistä - mm. Suomen 1. Japanin-suurlähettiläs G. Ramstedt ja kuplettilaulaja Rafu Ramstedt. Sain käsiini Ramstedtin laajan occidentalinkielisen kirjeenvaihdon, josta käänsin valittuja kirjeitä ruotsiksi, tyttären äidinkielelle. Kirjeissä näkyi, millaisessa kuohunnassa kyseinen kieli oli ennen 2. maailmansotaa ja sen jälkeenkin. Hauska nähdä, että naamakirjassa on ainakin kaksi hyvin aktiivista occidentalistien ryhmää. Sekään kieli ei siis ole kuollut! Vierailen usein näissä ryhmissä, eikä käyttämääni elefeniä katsota pahalla.

    Harmi muuten, ettei laatimasi novialin sanakirja ollut käytettävissä aikanaan kun harrastin tuota kieltä. Maailma voisi nyt näyttää toiselta silmissäni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Novialin sanakirjalleni tuli vain stoppi, kun on erittäin vaikea löytää siihen uusia sanoja.

      Maanantaina muuten tein viimeisimmän käännökseni kieliprojektissani.

      Tein sen vuoksi näytönsäästäjääni varten hienon kuvan, jossa mukana selitysteksti viisaudelle "Keep it simple, stupid!". Valitettavasti en voi jakaa sitä sosiaalisessa mediassa, koska se luultavasti sisältää tekijänoikeuslainsäädännön alaista materiaalia. Laitoin viisauden myös Linuxini työpöydällä näkyvään keltainen lappu -sovellukseen...

      Poista
    2. Kyllä elefen minustakin vaikuttaa aivonystyröitä vaativalta, mutta toisaalta sen kanssa ei tarvitse kiinnittää huomiota epäolennaisuuksiin, vaan ollaan syvällä kielen ytimessä.

      Poista