Hullun kielimiehen seikkailut

Minulla on sikäli huono kielitaito, että osaan luonnollisesti syntyneistä vieraista kielistä edes joten kuten ainoastaan englantia. Muita luonnollisia kieliä joita olen opiskellut mutta joiden opiskelu on pahasti kesken tai alkutekijöissään ovat ruotsi, venäjä, saksa, espanja, ranska, latina ja italia.

Esperanto on puolanjuutalaisen L. L. Zamenhofin kansainväliseksi apukieleksi kehittämä keinotekoinen kieli. Se julkaistui vuonna 1887. Esperanton kieliopin olen osannut täydellisesti, koska se vain on niin kovin helppo oppia.

Nuorempana olin opiskellut esperanton alkeet. Kannatin esperanton ideaa eli sitä, että tulisi olla olemassa jokin kansallisesti puolueeton kieli, joka ei olisi kenenkään ainakaan ainoa äidinkieli ja jota ihmiset voisivat käyttää kansainvälisissä suhteissa ja yleensä erikielisten ihmisten kanssa keskustellessaan.

Esperanto on rakenteeltaan lähinnä länsimainen mutta hyvin yksinkertainen kieli jonka sanasto on johdettu ennen kaikkea englannista ja muista germaanisista kielistä sekä romaanisista kielistä ja latinasta. Kielen äänteet ovat hyvin slaavilaisia. On sanottu, että kielen rakenne on saanut vaikutteita jopa kiinan kielestä.

Lopulta minulle oli kuitenkin käynyt selväksi, että esperantossa on piirteitä, jotka loukkaavat minua. Tärkeimmät olivat seksuaalisovinismi ja esperanton liiallinen keinotekoisuus.

Kävin läpi joitakin muitakin kansainvälisiksi apukieliksi aiottuja kieliä. Ennen kaikkea tässä tulisivat mainittaviksi ido, Lingua Franca Nova ja interlingua. Ido on yksi versio nk. parannettuja esperantoja. Sen ranskalainen Louis de Beaufront julkaisi vuonna 1907. Lingua Franca Nova on yhdysvaltalaisen George Boereen vuonna 1998 julkaisema kieliopiltaan järjettömän paljon yksinkertaistettu kieli, joka on saanut rakennemallinsa ja ideansa nk. kreolikieliltä.

Kreolikieliä ovat ne luonnolliset kielet, jotka ovat kehittyneet nk. pidgin-kielistä. Pidgin-kieliä taas ovat sellaiset kielet, jotka ovat syntyneet luonnollista tietä kehittyen erikielisten ihmisten tarpeesta kommunikoida toistensa kanssa. Pidgin-kielillä on apukielen luonne, eli ne ovat rakenteeltaan hyvin, hyvin yksinkertaisia ja sanastoltaan rajoittuneita. Pidgin-kielille on tärkeämpää nopea ymmärretyksi tuleminen kuin kielen vivahteet. Yleensä pidgin-kielissä on yhdestä ainoasta kielestä tullut hallitseva aines, mutta on olemassa myös sellaisia pidgin-kieliä, jotka ovat aitoja sekakieliä.

Interlingua taas on kielitieteilijöitten vuonna 1951 suurin piirtein valmiiksi saama kieli, joka muistuttaa paljon luonnollisia kieliä eli tässä tapauksessa romaanisten kielten alkumuotoja ollen kuitenkin rakenteeltaan jonkin verran yksinkertaisempi. Interlingua on myös jossain määrin nykyisten romaanisten kielten puhujien ymmärrettävissä.

En siis hyväksynyt lopulta enää esperantoa kansainväliseksi apukieleksi. Idon hylkäsin sen suuren keinotekoisuuden takia. Lingua Franca Novan taisin hylätä siksi, että se tuntui liian yksinkertaiselta kieleltä. Mutta siihen aikaan ei ollut myöskään olemassa kovin paljoa aineistoa kielestä.

Interlinguaa en hyväksynyt enimmäkseen sen vuoksi, että siinä oli romaanisten kielten ja lukemattomien muiden indoeurooppalaisten kielten tapaan kaksi hän-pronominia merkitsemään eri sukupuolta edustavia ihmisiä tai otuksia. Minusta kaksi hän-pronominia on merkki alkuperäisestä huonosta naissukupuolen asemasta kulttuurissa ja pidän sitä myös järjettömänä piirteenä kielessä.

Olin uudenvuoden vaihteessa 2006-2007 vanhemman pikkuveljeni ja hänen silloisen vaimonsa luona Espoossa käymässä. Juttelimme ja nautimme alkoholijuomia. Lähempänä keskiyötä minä valitin isäntäväelle ongelmastani löytää sellaista kansainväliseksi apukieleksi kehitettyä kieltä, jonka voisin itse hyväksyä. Nämä kehottivat sitten minua itseäni kehittämään sellaisen. Hyväksyin suunnitelman, ja heti kotiin tultuani aloin kehittää uutta kieltä.

Ajattelin perustaa kieleni latinaan. Ostin latinankirjoja vähistä rahoistani ja uppouduin kielenopiskeluun. Aikaa myöten minulle kävi kuitenkin ilmi, että paitsi että latinan kielioppi on perseestä, niin myöskin latinan sanasto eroaa hämmästyttävässä määrin romaanisten kielten sanastosta. Romaaniset kielethän ovat kehittyneet tavallisen kansan puhumasta eikä ylhäisön puhumasta tarkasti säännellystä latinasta. Lopulta tulin siihen tulokseen, että olen umpikujassa kieleni rakentamisen kanssa. Olisin tarvinnut jo alun alkaen hirvittävän pätevän työryhmän avukseni.

Tässä vaiheessa tein yhden väärän ratkaisun. Päätin madaltaa vaatimustasoani ja kehittää klassisesta Zamenhofin esperantosta paremman version.

Olin ajatellut, että uuden kieleni nimeksi tulisi "tomante", mutta sitten huomasin, että nimitys tarkoittaa espanjan kielessä homoseksuaalia. Vaihdoin kieleni nimeksi "tomale". Tein projektilleni nettisivut. Ystäväni Auli, joka oli entiseltä ammatiltaan englannin ja ruotsin kielen opettaja, auttoi minua kääntämään projektini englanniksi. Käänsin itse projektini klassiseksi esperantoksi. Eli sivustostani tuli sitten kolmikielinen, kun kolmantena eli ensimmäisenä kielenä oli suomi. Hankin itselleni myös domainnimen tomkarna.fi, ja julkaisin projektini siinä osoitteessa internetissä vuoden 2011 alkupuolella (ei enää löydy sieltä).

Jossain vaiheessa minua alkoi loukata se, että tomaleni ei noudattanut apukieli-ihannettani. Joitakin kuukausia haudottuani asiaa mielessäni minä hyllytin aikaansaamani kielen. Olin huomannut, että en pidä kieleni slaavilaisesta äännemaailmastakaan enkä kielen sanaston moninaisesta alkuperästä.

Myöhemmin kävin uudestaan läpi sitä, millainen kieli interlingua on. Erikoinen kun olen, niin päätin kehittää nyt interlinguan pohjalta sellaisen kansainväliseksi apukieleksi tarkoitetun kielen, joka vastaisi ainakin tomalea paremmin apukieli-ihannettani. Edelleen minua loukkasi interlinguassa eniten se, että siinä on kaksi hän-pronominia viittaamaan eri sukupuolta oleviin ihmisiin ja olentoihin.

Opiskelin interlinguaa, ja ennen pitkää kävi minulle selväksi, että interlingua on kielenä liian monimutkainen. Tutustuin sitten vuonna 2014 uudestaan Lingua Franca Novaan, ja tällä kertaa ihastuin siihen. Kesti kuitenkin vain jonkin aikaa kunnes huomasin, että tässäkin kielessä on minua loukkaavia piirteitä. Tosin vähemmän kuin muissa kansainvälisiksi apukieliksi tarkoitetuissa keinotekoisissa kielissä, joihin olin tutustunut.

Ja seuraavaksi tässä tekstissä mennään melko lujaa vauhtia loppuun.

Loin myös luultavasti maailman ensimmäisen enemmän tai vähemmän kunnollisen Lingua Franca Novan suomenkielisen kieliopin. Sen jälkeen käänsin, kyhäsin ja koostin lähinnä erääseen englanninkieliseen interlinguan kielioppiin perustaen maailman ensimmäisen tarpeeksi täydellisen suomenkielisen interlinguan kieliopin. Sain sen valmiiksi 17.6.2015. (En ole vielä saanut muunnettua tässä kappaleessa mainitsemiani kielisivuja uudelle sivustolleni.)

Sitten kaikki alkoikin mennä huonommin.

Käännyin lopulta kannattamaan kansainväliseksi apukieleksi novialia. Novial on tanskalaisen Otto Jespersenin kehittämä ja vuonna 1928 julkaisema kieli, joka on saanut paljon vaikutteita englannin kielestä. Mutta se on järkevämpi kuin englannin kieli. Kirjoitin maailman ensimmäisen melko täydellisen suomenkielisen novialin kieliopin sekä ajan kanssa sain aikaiseksi alle 10.000 sanan tai ilmaisun novial-suomi-sanaston.

Kehitin myös oman enemmän tai vähemmän muokatun version novialin kielestä.

Luulin elämäni olevan täydellistä. Mutta vuoden 2017 lokakuussa minulle kävi selväksi, että kannatankin interlinguaa kansainväliseksi apukieleksi. Pienehköin muunnoksin.

Naurettavaa. Täysin naurettavaa.

Mutta sitten minulla alkoi mennä vielä huonommin. Noin vuoden edellisen mielenmuutoksen jälkeen päätin, että kannatankin novialia.

Ja tämän jälkeen, 21. ja 22. marraskuuta välisen keskiyön hetken aikoihin, suurin piirtein, Herran vuonna 2018, tulin lopulta siihen tulokseen, että kannatankin Lingua Franca Novaa, kieltä, jonka nimi on tuttavallisemmin elefen.

Mielenmuutokseni johtui siitä, että elefenissä on laajempi varasto sanoja, joita käyttää. Ettei tarvitse niin paljoa vääntää tyhjästä juttua, kuten olisi laita novialin kanssa. Ja kielen lähes absoluuttinen yksinkertaisuus sinänsä jo viehätti minua.

Ajattelin tuolloin:

Mutta koska olen näitä temppujani tehnyt aivan liian paljon elämässäni, niin vetäydyn nyt luolaani enkä puhu kenenkään kanssa näistä asioista kuukausiin. Ellei joku kysy. Nyt painun hemputtiin.

Elefenin kielioppi suomeksi löytyy nykyään ihan kunnollisena myös muualta kuin omilta nettisivuiltani, nimittäin täältä. Tuo on itse asiassa varsin perusteellinen versio.

Mistä kaikesta olen pitänyt elefenissä:

Tämä varmaankin on itsestäänselvyys kansainvälisissä keinotekoisissa apukielissä, mutta elefenissä ei ole substantiivien sukuja, ja olen pitänyt siitä.

Olen pitänyt siitä, että kieli on luonteeltaan luonnollisen kielen kaltainen.

Olen pitänyt siitä, että kieli on interlinguaa yksinkertaisempi.

Olen pitänyt siitä, että kielen verbioppi on rajun yksinkertainen verrattuna tärkeimpien luonnollisten romaanisten kielten verbioppeihin.

Olen pitänyt siitä, että kieli on ehdottoman foneettinen.

Olen pitänyt siitä, että C lausutaan aina kuten [K].

Olen pitänyt siitä, että kielessä adjektiivit usein päättyvät A-kirjaimeen.

Olen pitänyt siitä, että sääntö adjektiivisten määritteiden paikasta on varsin yksinkertainen.

Olen pitänyt siitä, että kielessä ei ole -iv-päätettä. Sen sijaan käytetään partisiipin preesensiä.

Olen pitänyt siitä, että kielen sanojen sisäinen rakenne on tällä tavoin yksinkertaistettu:

ei absoluta vaan asoluta
ei existe vaan esiste
ei lecto vaan leto
ei perfecta vaan perfeta
ei sector vaan setor

Pidän kieltä tyylikkäänä.

Olen pitänyt siitä, että kielessä sanojen johtaminen on suhteellisen yksinkertaista.

Olen pitänyt siitä, että kielessä samaa verbiä voi usein käyttää niin transitiivi- kuin intransitiiviverbinä.

Olen pitänyt siitä, että kielessä suora vastakohta ilmaistaan etuliitteillä des- ja non- (edellinen verbeille ja jälkimmäinen adjektiiveille).

Minua ei ole ärsyttänyt kielessä suuresti edes sen pyrkimys välttää kaksoiskonsonantteja.

Olen pitänyt siitä, että kieli on tuottanut minulle intohimoa.

Mutta Lingua Franca Nova ei ole täydellinen kieli.

Kokeilin kaikenlaista sen kanssa. Lopulta vuoden 2019 syyskuussa päätin, että rakkauteni novialiin on ylitsepääsemätön. Kirjoitin taas säännöt omalle novialin "murteelleni".

Mutta novialin kehitystyö on jäänyt jossain määrin kesken. Monille tärkeille asioille ei ole novialissa olemassa, ainakaan virallisia ja vahvistettuja, sanoja. Tämä onkin mielestäni kielessä pahinta, että siinä on liian vähän sanoja tosielämän tarpeisiin.

Lopulta sitten päätinkin, että säilytän pääosan novialin kieliopista mutta otan omaan kieleeni sanat interlinguasta.

2. joulukuuta vuonna 2019 keksin vielä muokata kielestäni selvästi aikaisempaa enemmän interlinguaa muistuttavan, koska tietty puhdaslinjaisuus miellyttää minua.

...Ja niin siinä sitten kävi, että 2.3.2020 päätin taas kerran palata Lingua Franca Novan "asiakkaaksi". Pienillä muutoksilla, jonka kokonaisuuden tosin olen tällä kertaa supistanut mahdollisimman pieneksi.

Olin huomannut, että en minä sitä latinankaltaisuutta kieleeni niin kaipaa. Ja Lingua Franca Nova on kaikin puolin yksinkertainen, joten minun ei tarvitse huolehtia jatkuvasti kaiken maailman hienouksista, kuten on ollut laita interlinguan kanssa. Sanojen muodostaminenkin on LFN:ssä helpompaa.

Ja sitten tapahtui vielä kaikkea jännää:

Vuoden 2022 keväällä päätin antaa esperantolle vielä mahdollisuuden. Se epäonnistui. Palasin varsin pian Lingua Franca Novan pariin.

Saman vuoden joulukuussa huomasin lopullisesti hyväksyväni sen, että LFN:ssä pääsanan määritteet sijaitsevat yleensä pääsanan jälkeen.

Vuoden 2023 tammikuussa löysin maailman pienimmän kielen. Se oli tietenkin liian pieni minulle. Vain vähän myöhemmin, siis vielä saman kuun aikana, törmäsin glosan kieleen, joka oli melko mielenkiintoinen. Kyseessä on rakenteellisesti mahdollisimman yksinkertainen kieli, jonka sanasto on peräisin latinasta ja kreikasta. Tosin glosaa kannattanut yhteisö vaikutti melko kuolleelta.

Jeesuksen vuoden 2023 maaliskuun melko alussa sain päähäni, että ido on melko hyvä kieli. Niin se lieneekin, mutta en tälläkään kertaa hylännyt sitten elefeniä.

Olin toki tykästynyt germaanisen apukielen ajatukseen jo aikaisemmin, mutta heinäkuun alussa sain lisää virikkeitä asiaa koskien.

Herra armahda!

...

PS. 8.7.2023:

Olen aikojen saatossa muokannut merkintää jopa rajusti. Kun olen lisäillyt yksityiskohtia ja toimittanut sisältöä.

Aivan viimeiset tiedot projektistani löytänet melko täysinä aina sivultani Hieman kieliräynää eli virallisemmin sanoen projektin nykyinen tila.