Joulunalusateria ym.

Edellisiltana oli eräs vanha mummeli soittanut ja kertonut olevansa käytettävissä autokuskina nyt maanantaina, kun minä olisin yhdistyksen väen kanssa lähtenyt käymään Suomen virallisen evankelis-luterilaisen kirkon Hämeenkylän seurakunnan jouluaterialla.

Tänään lähdin sitten kävelemään kerholle eli ao. yhdistyksen Pähkinärinteen toimipisteeseen Myöhätuuleen päin. Järjettömän aikaisessa vaiheessa olivat yhdistystuttuni nainen A ja nainen B bussipysäkillä odottamassa ko. kirkolle menevää bussia. Nämä huutelivat minulle ja menin sitten tapaamaan heitä. He eivät tätä ennen olleet käyneet ollenkaan kerholla, joten eivät olleet tavanneet siellä em. vanhaa mummelia. En ollut soittanut edellisenä iltana kummallekaan heistä autokyydin mahdollisuudesta, sillä olin ollut varma siitä, että tulevat käymään kerholla ennen pysäkille menoaan. Mutta luulo ei nähtävästi ole tiedon väärti.

Lähdin sitten taas kävelemään kerholle, sillä en halunnut päästä kirkolle liian aikaisin ja toiseksi halusin saada nautittua kupillisen kahvia ennen lähtöä.

Saatuani nautittua kupilliseni vanha mummeli vei minut ja erään herra C:n kirkolle. Hän tuli itsekin mukaan. Herra C:llä oli puku päällä, koska jossakinhan sitä pitää käyttää.

Minulle Hämeenkylän luterilaisesta kirkkorakennuksesta tulee mieleen muinaisen Babylonian valtakunnan pääkaupungin muurit.

Eräs Myöhätuulessa myös käyvä nainen D oli tullut paikalle omia teitään. Muitakin kerholaisia oli saapunut paikalle jossain vaiheessa. Yksi heistä saapui paikalle hieman myöhässä.

Tänä vuonna ao. seurakunnan jouluaterialle pääsy edellytti sitä, että oli etukäteen hankkinut ilmaisen lipun. Tällä pyrittiin estämään se, että ympäri Suomea tunkisi väkeä aterialle ja väkimäärä paisuisi sellaiseksi, ettei siihen oltu voitu varautua. Joitakin harvoja ihmisiä vain oli tullut paikalle ilman ao. lippua. Eräät näistä kuultuaan tästä muodollisesta vaatimuksesta olivat heti lähteneet pois kirkolta. Mutta jotkut olivat jääneet viimeiseen saakka ja he saivat palkinnoksi paikan ruokasalin pöydistä, sillä paikkoja riitti lopulta heillekin.

Ensin laulettiin jokunen harva joululaulu. Pappi myös puhui jotain jouluista. Sitten lähdettiin hakemaan tarjoilupöydästä apetta lautasille. Tänä vuonna oli selvästi jouduttu vyötä kiristämään edelliseen vuoteen verrattuna, sillä ruokalajeja oli nyt vähemmän. Esim. lohi puuttui. Silti erilaisia ruoka-aineksia oli riittävän montaa, jotta tätä saattoi pitää kunnollisena jouluateriana.

Ruoka oli yksinkertaisesti hyvää. En viitsinyt käydä santsaamassa, sillä ajattelin käveleväni takaisin kerholle. Varsinkin, kun ao. vanhan mummelin autoon voisi haluta tunkea sellaisia ihmisiä, jotka minua enemmän tarvitsisivat kyytiä. Herra C kävi santsaamassa.

Sivupöydälle oli koottu myyjäisistä ylijääneitä vaatekappaleita, esim. villasukkia ja pipoja. Nainen A kävi sieltä hakemassa itselleen hyvän pipon.

Ruoan jälkeen haimme kupilliset kahvia ja tähtitortut, joista Ruotsissa käytetään nimitystä natsitorttu. Tähtitortut oli kuulemma valmistettu paikan päällä. Ne olivat paitsi mainioita niin myös hirveän korkeita. Oli myös piparkakkuja tarjolla, mutta minä en ottanut niitä.

Olin kovasti odottanut, että kahvituksen jälkeen laulettaisiin vielä hieman joululauluja, mutta säästötoimenpiteet olivat iskeneet tässäkin. Lauluvihot kerättiin pöydistä pois, ja pian olimme sen tosiasian edessä, että tilaisuus oli päättynyt.

Lähdimme menemään kuka minnekin. Vanha mummeli lähti heittämään porukkaa kerholle, ja sen jälkeen hän lähti heittämään herra C:tä kotiinsa, koska tällä oli migreeni. Minä kävelin nainen D:n kanssa kerholle jalan. Meidän jälkeemme talsi hitaammilla jaloilla varustettu pariskunta. Reitin varrelle osui mittavankokoinen mäki, jonka kapuaminen kiihdytti sydämensykettä. Lopulta pääsimme mekin kerholle. Nautin siellä ennen toimipisteen sulkeutumista vielä kaksi kupillista kahvia.

Kerhon jälkeen menin nainen D:n kanssa samalla bussilla Myyrmäkeen, jossa erosimme. Minä talsin ensin Alkon toimipisteeseen, jossa ostin jouluaattoa ja -päivää varten kaksi pullollista erilaisia glögejä ja saman viikon lauantain myöhäisiltaa varten kolme olutta ja yhden ylimääräisen oluen, joka on järjettömän korkea. Seuraavaksi kävin Kitimarketissa ostamassa kuuden kappaleen tertun Reilun kaupan banaaneja. Vanhempi pariskunta päivitteli banaanipisteen luona, että kovinpa ovat huonon näköisiä banaanit tänään. Mutta minun banaanini olivat loistavia!

Kävelin sitten mummilaan. Olin sopinut sen väen kanssa saapumisestani tänä maanantaina klo 16 aikoihin. Mummilani sijaitsee Vantaalla, mutta hyvin lähellä Helsingin rajaa. Reppuni oli järjettömän painava, mutta minulla oli kamalan hyvinvoiva ja pirteä olo. Kauhean vahvat jalkalihakseni veivät minut perille ilman ylimääräisiä tuskia, vaikka matka sisälsi jonkin verran ylämäkeäkin. Kanada tuli mieleeni nostaessani jalkaa toisen eteen.

Mummila ei ole enää täysin nimensä veroinen, sillä mummi asuu enimmäkseen nykyisin palvelukodissa. Mutta kun kyseessä on kuitenkin suurperheen koti, niin suurin osa muusta väestä oli paikalla. Myös kaksi koiraa. Sain tietää, että kolmas koirista oli jouduttu lopettamaan viikkoa aikaisemmin.

Nautin mummilassa ollessa lähes kaksi kupillista kahvia, ja tässä täytyy huomauttaa, että minulle "kahvikupillinen" merkitsee isompaa kuppia kuin perinteinen pieni kahvikuppi. Kirkon kahvikuppi oli kylläkin ollut pieni. Taisin saada kahvista tänään lievän yliannostuksen.

Tuli väen kanssa juteltua paljon niitä näitä. Oli mukavaa. Kaveerasin toisen koirista kanssa. Sain kutsun saapua paikalle jouluaattona, jolloin mummikin on paikalla. Ennen vanhaan suku oli joka jouluaatto kokoontunut mummilaan. Lahjoitin etukäteisenä joululahjana korkean oluen heille yhteisenä nautittavaksi. Sain mukaani yhden pullan.

Väestä toinen heitti minut lopulta autollaan kotiini. Ja sinne saavuttuani keitin itselleni epämääräisen cappuccinokupillisen. Nautin samalla mukaani saamani pullan.

PS pari hetkeä merkinnän julkaisun jälkeen: Olin unohtanut mainita seuraavan asian: Tullessani kotiin olin tehnyt havainnon, että olin saanut neliönmuotoisen kirjeen, jonka kuoressa oli eduskunnan leima ja postimerkissä näkyi huomattavan paljon kansallisliberaalin ja kansanliikemäisen Muutos 2011 -puolueen kansanedustajan James Hirvisaaren naamaa muistuttava naamatukkataulu. Kuoren sisältä löytyi joulukortti, jonka sisäpuolella luki suomeksi, ruotsiksi, jollain saamelaiskielellä, viroksi, englanniksi, ranskaksi, saksaksi, espanjaksi ja venäjäksi rauhallisen joulun ja hyvän uuden vuoden toivotukset. Kortissa oli myös kahden ihmisen allekirjoitukset epäselvällä käsialalla.