Mitä jouluna tapahtui

Tässä blogimerkinnässäni kerron ennen kaikkea jouluun ja jouluuni liittyvistä asioista. Välillä poikkean kyllä sivuraiteillekin. Tämä merkintä on pitkä ja polveileva. Jos et jaksa lukea tätä, niin voit mennä vaikka lukemaan nettisivujani. Tämä merkintäni voi myös aiheuttaa sinussa kärttyisyyttä.

Minulla ja isänpuoleisella suvullani ylipäätään on ollut tapana kokoontua jouluaattoisin yhteen mummilassa. Mummilani sijaitsee inhimillisen matkan päässä nykyisestä(kin) kodistani. Asuin ensimmäiset vuoteni itse asiassa mummilassa; siellä on ukin ja mummin lisäksi asunut aina myös joitakin heidän jälkeläisistään.

Molemmat vanhempani kuolivat vuoden 2007 alkupuolella. Ukki oli kuollut jo vuoden 2005 alkupuolella. Silti olimme jatkaneet mummilassa kokoontumisia jouluaattoisin. Mummi on tosin joutunut jokin aika sitten pysyvämmin asustamaan hoitokodissa.

Vuosi sitten mummilla oli ollut jotain vaivaa, joten silloin en minä eivätkä veljeni käyneet mummilassa. Tänä jouluna veljilläni oli molemmilla hyvät syyt olla muualla. Minä menin edustamaan meitä.

Ihmettelen, miten Jean-Jacques Rousseau tiesi kaiken! Jos hän eläisi, niin hän varmaankin osaisi vastata kysymykseeni siitä, että miksi tapaninpäivä on sijoitettu joulun yhteyteen. Tapaninpäivää kun vietetään ensimmäisen kristityn marttyyrin Stefanoksen muistoksi eikä sillä ole mitään tekemistä joulun kanssa. Apostolien teoissa kerrotaan seuraavalla tavalla Stefanoksen vähemmän lainmukaisesta teloituksesta:

Tämän kuullessaan neuvoston jäsenet olivat pakahtua raivosta ja kiristelivät hampaitaan. Mutta Pyhää Henkeä täynnä Stefanos nosti katseensa taivasta kohti ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen, joka seisoi Jumalan oikealla puolella. Hän sanoi: "Taivaat ovat avoinna minun silmieni edessä, ja Ihmisen Poika seisoo Jumalan oikealla puolella!"

Silloin he alkoivat huutaa suureen ääneen, tukkivat korvansa ja ryntäsivät yhtenä miehenä hänen kimppuunsa. He raahasivat hänet ulos kaupungista kivittääkseen hänet, ja todistajat jättivät viittansa Saul-nimisen nuoren miehen huostaan. Kun he kivittivät Stefanosta, tämä rukoili Herraa ja sanoi: "Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni." Hän vaipui polvilleen ja huusi kovalla äänellä: "Herra, älä vaadi heitä tilille tästä synnistä!" Sen sanottuaan hän nukkui pois. Saul oli samaa mieltä kuin muut ja hyväksyi sen, että Stefanos surmattiin.

Stefanoksen pitämä puhe on liian pitkä liitettäväksi tähän.

Tekstissä mainitusta Saulista tuli kristittyjen vainoaja. Myöhemmin hänelle tapahtui sellaista, minkä johdosta hän koki kohdanneensa ylösnousseen Jeesuksen. Tämän jälkeen hänestä tuli alkukirkon suurin lähetyssaarnaaja (jotkut nimittävät alkukirkoksi Konstantinusta edeltänyttä kirkkoa, mutta minä vain kirkkoa ensimmäisen kristillisen vuosisadan aikana, jolloin Jeesuksen opetuslasten sisäpiiri eli). Muutoksensa takia Saul otti käyttöön roomalaisen nimensä Paulus. Hän oli nimittäin syntymästään saakka Rooman kansalainen. Häntä nimitetään suomeksi Paavaliksi. Saul-Pauluksellekin kävi myöhemmällä iällä sitten kehvelisti, sillä perimätieto kertoo, että keisari Nero, johon hän oli vedonnut ylimpänä oikeusasteena vangitsemisensa jälkeen, antoi teloittaa hänet miekalla. Tässä välissä keisari Nero oli ehtinyt muuttua sivistyneestä, humaanista ja henkevästä keisarista sosiopaatiksi. Mutta varmaankin Saul-Paulus oli kokenut eläneensä hyvän elämän. Niin, ja tässä voisi mainita sellaisenkin asian, että Rooman kansalaisia ei Rooman lain mukaan saanut ristiinnaulita, joten hänet jouduttiin tappamaan miekalla.

Ja palaanpa sitten taas mummilan tapahtumiin.

Kummisetäni oli hakenut minut kotoani. Päästyämme mummilaan asti me saimme tietää, että toinen tädeistäni oli vielä mummin hakumatkalla. Pian mummi ja toinen tätini saapuivat. Mummilassani siis asuvat tätä nykyä kaksi tätiäni ja toisen tädeistä mies, joka on kummisetäni. Ja kaksi koiraa. Kolmas koirista oli jouduttu vasta vähän aikaa sitten lopettamaan.

Jonkin ajan päästä saapui serkkutyttöni perheineen. Toista serkkutyttöäni perheineen jouduimme odottamaan sitten melko pitkään.

Jossain vaiheessa aloitettiin ruokailu. Keittiössä tarjoiltiin täysipainoinen normaali jouluateria, johon kuului kaikki. Se oli hyvää. Söin sopivan määrän. Kotikaljaakin oli juomana, joten nautin sitä lasillisen. Lopulta huomautin muille, että minua alkoi yskittää, joten olen nauttinut tarpeeksi. Minulle kerrottiin, että kyseessä on "Kärnän syndrooma".

Tässä voisi mainita sellaisen yksityiskohdan, että kummisetäni koira tykkäsi olla mummin sylissä olohuoneessa. Ja toinenkin koirista oli pitänyt mummin tulosta. Hän oli ollut mumminhakumatkalla mukana, ja kuulemma tulomatkalla oli onnellisena loikoillut mummin sylissä aina välillä mummiin katsoen.

Kun oli kulunut helkutin paljon aikaa, niin toinen serkkutyttöni perheineen saapui lopulta. Heidän myöhästymisensä oli kylläkin luultavasti aiheutunut tuoreesta vauvasta. Suhteellisen pian heidän saapumisensa jälkeen alkoi lahjojenjako. Nyt ei pukkia ollut saapuvilla, joten ensimmäisenä saapuneen serkkutyttöni nuorin tytär jakoi lahjat. En odottanut itse saavani mitään, ja yritin olla välinpitämättömän näköinen. Mutta lahjoja tuli minullekin kokonaista kolme kappaletta. Ja lisäksi vähän myöhemmin kummisetäni toi minulle ja joillekin muillekin Fazerin Present-suklaakonvehtirasian. Muita lahjoja olivat myös Fazerina-rasia ja Nestlen Swiss -suklaalevy, jonka sisällössä on ilmeisesti mukana hedelmiä ja pähkinöitä. Sekä paketillinen Juhla-Mokka -kahvia. Ja ennen kaikkea sain isokokoisen muovitetun valokuvan, joka on otettu em. vauvan ristiäistilaisuudessa ja jossa näkyy lähes koko sukuni. Ikävä kyllä minä näytin kuvassa vanhempaa pikkuveljeäni selvästi lyhyemmältä. Mutta se johtuu näköjään siitä, että olen kuvanottohetkellä jotenkin kallistunut taaksepäin.

Lahjojen jaon jälkeen kahviteltiin. Kahvin ohella tarjottiin Tiramisua ja alun perin vadelmakakuksi aiottua sokerikakkua, josta oli kuitenkin tullut puolukkakarpalokakku. Molemmat olivat hyviä.

Pian kahvituksen jälkeen porukat alkoivat tehdä lähtöä. Minut vei kotiin ensiksi saapuneen serkkutytön porukka. Kummisetäni lähti viemään mummia hoitokotiin.

Kerron vähän ajan päästä siitä, mitä minä tein sitten kotona, mutta ensin jotain muuta.

Minulle joulu merkitsee Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhlaa. Toiseksi joulussa tietenkin minulle merkitsee paljon se, että se on sukulaisten yhdessäolojuhla.

Itse en pidä nykyjouluun kuuluvasta lahjojenjakoinstituutiosta. Vaikka sitä perustellaan pyhän Nikolaoksen esimerkillä, niin lahjojen jakaminen jouluna merkitsee käytännössä kaupallisuutta, kiirettä, häslinkiä ja stressiä. Ja köyhemmillä ihmisillä on vähemmän varaa ostella lahjoja.

Kaupallista joulua on instituutiona vaikea kuitenkin lopettaa, ja suurin syy tälle lienee se, että joululahjoja annetaan ennen kaikkea lapsille. Ja joulupukki on lasten kannalta niin kiva juttu. Joulu on perheiden juhla. Muuten asenteet voisivat helpommin muuttua lahjojenjakamista vastaan.

Olisin minä tietenkin voinut varmistaa oman lahjojensaamattomuuteni kertomalla kaikille etukäteen, että minulle ei tarvitse antaa lahjoja. Saattaa tietenkin olla, että syvällä sisimmässäni ainakin jossain määrin halusinkin niitä.

Kuulemma Suomessa on lahjojen jakaminen yleistynyt vasta sotien jälkeen.

Sanon vielä mielipiteenäni sen, että minusta jouluna ihmiset voisivat antaa rahaa ja kaikkea tarpeellista köyhille. Niin kerrotaan Nikolaoksenkin tehneen.

Jatkan seuraavassa siitä, mitä tapahtui kotiintuloni jälkeen.

Tultuani kotiin minä avasin rakkaan tietokoneeni ja vähän netteilin. Sen jälkeen menin loikoilemaan. Huomattavan myöhään illalla - tavallisten ihmisten mielestä siinä olisi kysymys jo yöstä - minä havahduin hereille.

Avasin seuraavaksi Juhlaglögi-pullon. Nautin glögiä kuumana tai lämpimänä. Samalla netteilin tai katsoin televisiota. Myöhemmin yöllä avasin Chymoksen mustaherukkaglögipullon. En ollut ottanut Alkossa vieraillessani huomioon alkoholiprosentin vaaroja. Juhlaglögi oli 20- ja mustaherukkaglögi 15-prosenttista.

Jossain vaiheessa tuli sitten jonkinlainen oksetuksen tunne. Kävin välillä vessassa ihan vain sen takia, että jos oksennus tulisi, niin tulisi sitten oikeaan paikkaan. Mutta mitään ei tullut ylös.

Menin jossain vaiheessa punkkaan lepäämään. Myöhemmin yöllä tein havainnon, että telkkariohjelmat ovat varmaankin kaikki loppuneet. Kattilassa ja juomakupissani oli vielä jonkin verran glögiä. Kaadoin kuppini sisällön kattilaan ja lämmitin itselleni glöginlopun. Sitten join sen.

Heräsin tänään jo ennen keskipäivää. Mielessäni risteili itsekriittisiä ajatuksia. Olin vasta vähän aikaa sitten onnitellut itseäni siitä, että tänä vuonna en ollut kertaakaan juonut itseäni nk. perseet olalle. Ja nyt tuli tämä sittenkin tehtyä. Minulla on ollut aikaisemmin tapana tehdä niin vähintään kerran vuodessa, ja nyt olin toivonut, että sellainen olisi jo taaksejäänyttä. Minä niin haluaisin olla Tomppa järkevä. Tämä on viittaus yhteen romaaniin, en kerro mihin. No, ensi vuonna olen Tomppa järkevä. Oppia ikä kaikki.

Onneksi glögin lämmittämisen vuoksi enkelit saivat osansa etyylialkoholista.

Ensi vuonna minulle riittää yksi ainoa Alkon myymälän glögi. Ellei tule sitten vieraita.

Toisaalta tänään on ollut myös jotenkin erityisen kirkas olo. Olen onnitellut itseäni siitä, että otan vastuun pienestä huonosta olostani tänä päivänä. Minusta krapula on Jumalan luoma tauti. Kun pönöttää kunnolla, niin saa myös vastavaikutuksen. Itku pitkästä ilosta. Se on täysin oikein. Kannabiksen nauttimisella ei kuulemma saa vastaavaa.

Minulla on kolmaskin glögipullo kotonani, nimittäin 22-prosenttinen Hehkuviini. Mutta se saa jäädä nyt nauttimatta. Enkä muutenkaan tapaa nauttia ikinä "tasoittavia".

Tarkistelen mahdollisia kirotusvireitä sitten paremmalla ajalla...

...Löysin äsken interwebistä hyvän tekstin. Kyseessä  on Markku Ruotsilan Tieteessä tapahtuu -lehden sivuilla julkaistu artikkeli "Tiedevastaisuus ja valistuksen perintö Yhdysvalloissa". Kannattaa lukea.

PS 26.12.2013: Illalla olin valmistanut barbaariruoaksi nimittämääni ruokaa eli sikanautaa makaronilla. Jostain syystä ei eilen maistunut se oikein hyvältä. Tänään on maistunut kyllä sitäkin paremmin.

PS 27.12:2013: Lisäsin maininnan ruokapöydässä yskimisestä.