Elämme nyt "suvea" eli kesää nyt suurin piirtein sen puolivälissä.
Tämä on herättänyt suurta vihastusta, ja sitä on laajalti pidetty huonona siirtona.
Tämä lausuma ei suinkaan löydy Suvivirrestä, tuosta ikivireästä Suomen koulujen päättäjäisjuhlissa laulettavasta virrestä. Joka laulu on Suomen virallisen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa numerolla 571, ja suomenruotsalaisessa virsikirjassa se on numerolla 535.
Virressä on kuusi säkeistöä, mutta Suomessa koulujen päättäjäisjuhlissa lauletaan tavallisesti niistä vain kolme ensimmäistä.
Ja tämän tekstini ensimmäisenä kappaleena toimivasta siteerauksesta ehkä vain kolme (tai 80) prosenttia lukijoistani osaa tietää, mistä se on peräisin. Mutta siteerauksen lähteestä ei ole kuitenkaan tässä kirjoituksessani nyt kysymys.
2020-luvulla Suvivirren sanoituksesta joku on tehnyt myös maallisemman version.
Sillä Suvivirsi on nimensä mukaisesti todellakin virsi, ei rock-kappale, ei humppaa eikä juomalaulu. Esim.
Jotkut ihmiset ovatkin röyhkeästi vaatineet, että kristinuskoista laulua ei pitäisi laulaa ainakaan julkisten koulujen tilaisuuksissa. Tekeehän Suvivirren laulaminen tavallaan julkisista kouluista tunnustuksellisia. Mutta ainakaan Suomen virallisen evankelisluterilaisen sen enempää kuin Suomen virallisen ortodoksisen kirkon uskonnonopetus ei ole ollut Suomen julkisissa kouluissa tunnustuksellista enää aikoihin.
Nimittäin perusopetus- ja lukiolaeissa käsite "oppilaan oman tunnustuksen mukainen uskonnonopetus" oli korvattu jo vuonna 2003 käsitteellä "oppilaan oman uskonnon opetus", mihin liittyi myös opetuksen muuttaminen virallisesti tunnustuksettomaksi.
Ja koulujen päättäjäisjuhlat kai eivät ole edes mitään uskonnonopetuksellisia tilaisuuksia.
Olen sikäli vapaa-ajattelijoiden kannalla, että valtion ja julkisen vallan muutenkin tulee olla suhteessa uskontoihin sitoutumaton. Tämä ei tarkoita, etteikö valtio voisi ryhtyä rajoittaviin toimiin jotain uskontoa kannattavaa uskonnollista yhdyskuntaa vastaan, mikäli se osoittautuisi kannattavan pyhää sotaa, runsaahkosti eriäviä oikeuksia eri sukupuolille, vapaan tieteenharjoituksen kieltämistä tai lasten alistamista uskomushoidoille.
Tai jos osoittautuisi, että jokin sellainen haluaa kieltää uskonnon, uskonnollisen yhdyskunnan ja niiden pyhinä pitämien asioiden ja tahojen vapaan kritisoimisen.
Jos jotkut tahot haluavat tällaisen kieltää, niin se voi kertoa siitä, että he pelkäävät uskontonsa olevan väärässä. Tällaisia ihmisiä ovat mm. Iranin islamilaisen tasavallan vallanpitäjät ja patriarkaatti.
Samanlaisia ihmisiä tässä suhteessa ovat olleet myös natsit ja kommunistit.
Tällaiset ihmiset haluavat uskoa, että on olemassa "perimmäinen totuus", jonka juuri heidän poppoonsa tuntee mutta eivät muut ihmiset. Tieteen piirissä taas tavoitellaan objektiivista totuutta, joka ei riipu siitä, mitä yksilöiden pään sisällä koetaan kulloinkin ja eri kulttuurien piirissä "totuuksina". Vaikka uskonto on yhteisöllinen asia, niin uskontojen "totuudet" ovat kuitenkin subjektiivisia, eli niihin uskotaan, vaikka niiden puolesta ei ole olemassa kouriintuntuvaa todistusaineistoa ja vaikka niitä ei voitaisi edes testata objektiivisin menetelmin.
Mutta käsitellään välillä taas Suvivirttä. Sen ensimmäistä säkeistöä voidaan pitää yleisuskonnollisena, joten en sitä menisi missään nimessä kieltämään.
Virren toisen säkeistön loppupuolella kuitenkin jo lausutaan tällaista:
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs, Jumala,
ihmeitäs julistaapi
se vuosi vuodelta.
Tätä voi vielä hyvällä tahdolla pitää yleisuskonnollisena lausumana, joten en minä sitä edes periaatteessa menisi kieltämään.
Kolmas säkeistö kuitenkin menee jo huomattavasti tunnustuksellisemmaksi:
Taas linnut laulujansa
visertää kauniisti.
Myös eikö Herran kansa
Luojaansa kiittäisi!
Mun sieluni, sä liitä
myös äänes kuorohon
ja armon Herraa kiitä,
kun laupias hän on.
Kun mainitaan "Herran kansa", niin kyse ei periaatteessa voi olla enää yleisuskonnollisesti lausumasta. Jos kouluissa kerran tavataan laulaa kolme ensimmäistä säkeistöä virrestä, niin kolmannen laulaminen on mielestäni jo epähienoa. Mutta tämä johtuu vain siitä, että kannatan uskonnonvapautta. Se sisältää niin oikeuden kannattaa uskontoa kuin kuulua uskonnolliseen yhdyskuntaan mutta myös oikeuden olla kannattamatta uskonnon dogmeja ja myös oikeuden kritisoida niitä ja vieläpä oikeuden olla halutessaan kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan.
Viides säkeistö on muuten ihan okei mielestäni, mutta "Siionin kasteen" mainitseminen tekee laulusta jälleen uskonnollisesti tunnustuksellisen:
Ei vertaistasi sulle,
sä lilja Saaronin.
Suo armos lahjat mulle
ja kaste Siionin.
Kun Henkes virvoituksen
vain sielu saanut on,
keväisen kaunistuksen
se saa kuin Libanon.
"Siion" tarkoittaa juutalaisten valtion wanhaa pääkaupunkia, joka on pyhä kaupunki myös kristityille. Ja periaatteessa myös muslimeille. Nimellä on myös laajempi uskonnollinen merkitys kristinuskossa.
Saaronin liljan mainitseminen taas on mielestäni okei, koska se mainitaan Raamatun Laulujen laulussa (entiseltä suomenkieliseltä nimeltään Korkea veisu), joka on oikeastaan rakkausrunoutta, vaikka sille on kyllä löydetty uskonnollistakin tulkintaa.
Suvivirren kuudes säkeistö on onnellisesti ei-tunnustuksellinen vaikkakin yleisuskonnollinen. Ainakin minun mielestäni.
...Uutisten mukaan Espoon kaupunki on jopa saanut 10.000 euron uhkasakon tapauksessa, jossa oppilas oli joutunut kuuntelemaan Suvivirren ja Varpunen jouluaamuna -laulun koulun juhlatilaisuuksissa.
Kävin lukaisemassa täten myös Varpunen jouluaamuna -musiikkikappaleen sanat. Mielestäni laulu on siinä määrin yleisuskonnollinen, että en menisi itse puuttumaan sen käyttöön julkisissa kouluissa.
Lähtisin itse purkamaan asiaa joka tapauksessa uskonnonvapaus edellä. Laulun eli Suvivirren sanat sopivassa määrin uusiksi, ja 50 vuoden päästä meillä on oleva jo pitkäaikainen perinne laulun laulamisesta koulujen päätösjuhlissa. Silloin se kuuluu "suomalaiseen kulttuuriin", johon aina vedotaan Suvivirren puolustukseksi.
Lopuksi "pieni" lisäosa uskonnonvapauden ja -vapaudettomuuden historiasta Suomenniemeen liittyen:
POST SCRIPTVM:
Voidaan sanoa, että jos ihmisiä ei olisi 1500-luvulla jJs. pakotettu virallisen luterilaisen kirkon jäseniksi, niin luterilaisia voisi koko Suomessa olla tällä hetkellä noin kolme henkeä.
Luterilaisen kirkkokunnan (vastentahtoisehko) perustaja, saksalainen Martti Luther (1483–1646), oli ollut sitä mieltä, että uskontoa saa ja pitää pakottaa ihmisten kurkusta alas. Hän oli myös ollut sitä mieltä, että kristinuskon edun vuoksi ihmisille saa valehdella.
Nykyään monet ovat kuitenkin ajatusmaailmaltaan jo "Luttöä" kehittyneempiä.
Ennen hänen olemassaoloaan oli Suomen keskiaika alkanut silloin, kun Ruotsi pakotti Suomenniemen asukkaat yhteyteensä ja oman verotuksensa piiriin sekä roomalaiskatolisen kirkon huomaan. Tämä tapahtui 1200-luvulla, vaikka aikaisemmin oli luultu sen tapahtuneen jo 1100-luvulla.
Suomalainen "uskonpuhdistus" 1500-luvulla tapahtui siten, että Ruotsin kuninkaan mahtikäskyllä ihmiset siirrettiin roomalaiskatolisen kirkon helmasta luterilaisen kirkon helmoihin.
Ennen ruotsalaisvaltaa kristinusko ei toki ollut ollut Suomenniemen asukkaillekaan aivan tuntematon. Ensimmäiset kristilliset vaikutteet olivat tulleet tänne itäroomalaisina vaikutteina. Myöhemmin tänne syntyi myös katolisuutta ihan rauhanomaisesti. Siellä täällä lienee ollut jonkin verran kristittyjä ja jopa kristillisiä seurakuntia ennen kuin Ruotsi otti vallan ja toi ihmiset roomalaiskatolisen kirkon helmaan, halusivat nämä sitä tai eivät.
Mielenkiintoista on se, että kristilliseen lähetystyöhön oli aikanaan liitetty myös ajatus oikeudesta verottaa käännytettyjä. Saksalaisia lähetyssaarnaajia oli käynyt täällä suhteellisen menestyksellisesti ennen ruotsalaisvalloitusta vaikuttamassa. Sakemanneja lienee sitten ottanut hieman päähän se, että se olikin Ruotsi, joka rupesi verottamaan täkäläisiä.
Jos uskontoon kuuluu usko yhteen ainoaan Jumalaan – tai suurin piirtein yhteen, kuten tässä, mitä yleensä kristinuskoksi nykyään nimitetään – , ja jos uskonnon Jumala vaatii uskovaisiltaan tahtonsa noudattamista, ja jos uskontoon kuuluu myös velvollisuus lähetystyöhön, niin merkit ovat yleensä aika pahat uskonnonvapauden toteutumisen näkökulmasta.
Vuoden 750 islam oli ollut uskonnollisesti suvaitsevaisempi kuin silloinen kristinusko, joka oli 300-luvulta alkaen omaksunut joukon pahoja tapoja.
Toisaalta islamiin on kuulunut alusta alkaen ja elimellisesti pyhän sodan käynti toisinajattelijoita vastaan. Islamin voidaankin sanoa syntyneen arabien hyökkäyssotaan kuuluvien väkivallantekojen puolustukseksi.
Kristinuskoa vastaan taas on ollut helppo käyttää siihen sisältyviä juttuja yleisestä lähimmäisenrakkaudesta ja Jumalasta rakastavana isänä. Jos vertaa islamiin, niin sitä vastaan ei voi käyttää näitä asioita, koska ne eivät siihen kuulu.
Kristinuskoista kulttuuria on jossain määrin helpompi maallistaa kuin islamilaista kulttuuria. Osasyy tälle on kuitenkin se, että koska kristinusko on perinnöltään vähintään kaksikerroksinen, niin kristinuskon pyhistä teksteistä on vaikeampi johtaa uskonnollista lainsäädäntöä kuin islamin pyhistä teksteistä. Asiaan liittyy se, että jo 40-luvun kirkolliskokouksessa kristinuskoisten johtajat heittivät oppilaidan yli juutalaiset rituaalisäädökset.
Wanhastaan on kuitenkin ollut kristinuskoisuudenkin piirissä, eikä edes niin kovin kaukaisessa menneisyydessä, sellaisia kristinuskon muotoja, jotka ovat kannattaneet uskonnonvapautta. 1500-luvulla oli jo anabaptisteja ja 1600-luvulla kveekareita. Vallanpitäjät ovat kristinuskoisissa maissa nuivineet näihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluneita.
Uudella ajalla Euroopassa syntynyt tiede jätti ennen pitkää jälkeensä islamilaisen kulta-ajan parhaat perinteet filosofiassa, ja islam jäykistyi oikeaoppisuuteensa. Muslimihallitsijoilla oli ennen sitä aikaa, kun länsi valloitti maailman, jo ollut pitkäaikaisia perinteitä siitä, että toisinajattelijoille sälytettiin raskas henkivero maksettavaksi. Tämä vero lisäsi suuresti "halukkuutta" kääntyä islamiin. Ihan niin kuin muslimeiden keskuudessa ei olisi oikein luotettu islamin moraaliseen läpilyöntivoimaan.
On huomattava, että Yhdysvallat on vapaa-ajattelijoiden perustama. Sosialismin wanha klassikko Karl Marx Friedrich Engelseineen arvosti yhdysvaltalaista ihmisoikeuksia suhteellisen paljon arvostavaa uskonnonvapausjärjestelmää.
Ihmisoikeudet ovat modernin tieteen, siihen liittyvän maallistumiskehityksen ja Ranskan suuren vallankumouksen hedelmiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti