Olen noin pari viime vuotta käyttänyt PC-tietokoneessani webbiselaimeni hakukoneena käyttäjien yksityisyyttä (jossain määrin) kunnioittavaa DuckDuckGo:ta. Hakukonetta olen sen englanninkielisen nimen perusteella nimittänyt diminutiivisesti ankattimeksi. Jossain vaiheessa olin kuitenkin törmännyt sitten siihen törkeään yksityiskohtaan palvelussa, että se ei ilmeisesti teknisistä syistä johtuen estänyt kaikkia Microsoftin seuraimia.
Microsoft on minulle 1990-luvulta alkaen merkinnyt Suurta Saatanaa. Ei, en ikinä anna sille anteeksi. Ja nyt DuckDuckGo oli ollut tavallaan kimpassa sen kanssa.
Aikaisemmin Microsoftin kohdalla poikkeus yksityisyyskäytäntöihin oli jouduttu tekemään Microsoftin Bing-hakukoneen käyttämiseen hakutulosten lähteenä liittyneiden käytäntövaatimusten takia.
Tässä suhteessa tilanne on ilmeisesti parantunut, mutta mainonnan kohdalla kuitenkin joudutaan tekemään edelleen poikkeus. DuckDuckGo käyttää hakutulosten mainosten näyttämiseen nimittäin Microsoftin alustaa.
DuckDuckGo selittää, että sen täytyy päästää Microsoftin skriptejä läpi bat.bing.com -osoitteesta, jotta mainostaja näkee, johtaako mainoksen klikkaaminen DuckDuckGo:ssa tuotteen ostamiseen.
Voisin periaatteessa muuten vaihtaa StartPage-hakukoneeseen, mutta kun sitä ei saa – vieläkään – suomenkieliseksi, niin olen toistaiseksi haudannut tämän suunnitelman.
Mutta DuckDuckGo:sta on kuitenkin muutakin iloa kuin – osittainen – yksityisyys.
Olin keväällä ostettuani ikään kuin Reilua kauppaa edustavan alankomaalaisen yhtiön Fairphone-puhelimen valinnut uudessa puhelimessani hakukoneeksi DuckDuckGo:n. Kun kokeilin hakupalvelun mukana tullutta webbiselainta, niin törmäsin selaimen asetuksissa kahteen jännään asiaan.
Ensimmäinen näistä oli vakoilunestopalvelu, jonka betaversion sai tilattua. Ei kestänyt montaa päivää, kun sain ilmoituksen siitä, että pääsen käyttämään palvelua. Sen avulla kävi ilmi, että Android-käyttöjärjestelmän sisällä on vaikka mitä sovelluksia ja palveluita, jotka vakoilevat käyttäjän toimia.
Vakoilunestopalikka toimii esittäen järjestelmälle ja siihen asennetuille sovelluksille olevansa Virtual Private Network -palvelu, joka reitittää kaiken verkkoliikenteen itsensä kautta. Vakoilunesto oli tervetullut uudistus, vaikkakaan kaikkia vakoilua harjoittavia sovelluksia ja palveluita ei oikein kannattanut estää vakoilemasta, koska ne pirulaiset on rakennettu siten, että ne eivät oikein toimi kunnolla ilman vakoiluominaisuuttaan. Toinen huono puoli vakoilunestopalvelussa oli se, että se vie käsittämättömän paljon virtaa. Lisäksi se pisti epäkuntoon kännykkääni sittemmin ilmaantuneen My Fairphone -sovelluksen, joka ei onnistunut saamaan yhteyttä verkkoon.
Niinpä poistin palikan.
Toinen jännä asia oli DuckDuckGo-uudelleenohjaussähköpostiosoite. Palvelulta voi siis pyytää sähköpostiosoitteen, johon ei sisälly kuitenkaan palvelintilaa sähköposteille. Eli osoitteen on tarkoitus ohjata saapuva sähköposti käyttäjän varsinaisen sähköpostipalvelun tarjoajalla olevaan sähköpostilaatikkoon. Oma varsinainen sähköpostiosoitteeni, jota olen käyttänyt monta vuotta jo, on myöskin uudelleenohjaussähköpostiosoite, jonka on tarkoitus olla ikään kuin ikuinen. Päädyin siihen, että pistin palvelusta, jolta olen sen saanut, sähköpostin ohjautumaan DuckDuckGo-sähköpostiosoitteeseen, ja sieltä posti ohjautuu taas varsinaiseen sähköpostipalveluuni. Jossain määrin monimutkaiseen toimenpideohjelmaan ryhdyin siis.
DuckDuckGo-palvelu siinä välissä sitten poistaa kaikki vakoilevat komponentit minulle saapuvista sähköposteista.
Ainoa huono puoli DuckDuckGo:n uudelleenohjausosoitteessa on se, että kun vastaa toisen ihmisen sähköpostiin, niin palvelu on jostain ilmeisesti yksityisyyteen liittyvästä syystä muuntanut vastaanottajaksi merkityn ihmisen sähköpostiosoitteen erikoiseksi osoitehässäkäksi. Eli joutuu sitten aina manuaalisesti muuttamaan vastaanottajan sähköpostiosoitteen oikeanlaiseksi.
...
PS. 28.11.2022:
Vastahan minä olin tämän blogimerkinnän julkaisut, ja jo olen päättänyt luopua DuckDuckGo-palvelun sähköpostiturvasta. Oli käynyt ilmi, että koska minulla on käytössä kaksi eri postin uudelleenohjaussähköpostia, niin kaikki minulle lähetetty posti ei saavu perille.
Ja toiseksi on tuo ärsyttävä osoitehässäkkäjuttu. Jatkossa en ennen roskapostikansioon pistämistä avaa ainuttakaan minulle saapunutta sähköpostia.
Olin ehtinyt postien saapumisvarmuutta tutkiakseni ottaa käyttöön ensimmäisen uudelleenohjauspalveluistani nykyään käyttäjilleen tarjoaman saapuvan postin palvelimen, joka ilmeisesti säilyttää kopioita posteista tasan viikon ajan ennen kuin heivaa ne bittien taivaaseen.
Koska olen sen nyt ottanut käyttöön, niin ihan mielenkiinnon vuoksi säilytän sen toistaiseksi. Jos postit häipyvät sieltä aina viikon kuluttua saapumisestaan, niin jatkossa käyn tarkistamassa sen vähintään kahdesti viikossa.
Jatkossakin tulen joka tapauksessa käyttämään Ankattimen hakukonetta. Se ei ole täydellinen, mutta silti niin kiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti