Muinainen roomalainen kulttuuri oli perin sovinistinen.
Jos roomalaisten äidinkielen latinan substantiivi tarkoitti oliota, jolla on
sukupuoli, niin tyypillisesti se tarkoitti miespuolista.
Naispuolista tarkoittavaksi substantiivi saatiin erityisellä
päätteellä.
Lisäksi latinan kielessä oli kaksi eri hän-pronominia, yksi
kummallekin sukupuolelle.
Roomalaisten latinan käytössä oli vielä sellainenkin piirre, että vain miesten etunimille oli olemassa puhuttelumuoto.
On mainittava vielä sekin roomalaiseen kulttuuriin kuulunut seikka, että nainen
sai nimensä isänsä sukunimen mukaan. Esim. Gaius Julius -nimisen
miehen tyttären nimeksi tuli Julia. Jos tyttäriä oli kaksi, niin he
olivat nimeltään Julia vanhempi ja Julia nuorempi. Jos tyttäriä oli
useampia, niin heidät numeroitiin.
Mutta sitten onneksi oli keisari Caracalla, joka oli virassa
211–217 jKr. Vuonna 212 tämä antoi Rooman himoitun kansalaisuuden
kaikille vapaille valtakunnan miespuolisille asukkaille. Hän teki tämän ilmeisesti verotulojen kasvattamiseksi. Mutta koska kaikki
lukemattomat uudet miespuoliset kansalaiset saivat sukunimekseen
nyt keisarin sukunimen Septimius, uudistus romutti roomalaisen
sovinistisen nimijärjestelmän.
Tosin naisen asema oli Rooman valtakunnassa ollut parantumaan päin
jo ennen ajanlaskun alkua. Alun perin roomalainen kulttuuri oli ollut erittäin patriarkaalinen.
Joka tapauksessa naisten etunimet nyt monipuolistuivat.
Ja sitten muuta. Klassinen latina eli se latina, mitä Rooman ylhäisö ja kirjallinen
sivistyneistö puhuivat Ciceron ja Caesarin aikana, kuulostaa minun
korviini hirveän komealta.
Itse tapaan lausua latinaa aina sikäli klassisen esimerkin mukaisesti, että diftongit lausun aina diftongeina ja C:n aina kuten suomen K-äänteen, myös ennen E- I- ja Y-vokaaleja:
caelum
foederatus
census
civitas
cylindrus
Sain äskettäin kunnon latinakärpäsen purennan. Päätin ruveta kertaamaan ja opettelemaan lisää latinaa. Päätin myös kirjoittaa itseäni varten perusasiat latinan kieliopista helposti omaksuttavaan muotoon, eli sellaiseen, että asiakirja on sähköisessä eikä paperisessa muodossa.
Olen antanut itseni ymmärtää, että sen tekemisessä minulla tulee menemään noin vuosi. Vaikka en pidä kiirettä, niin pyrin olemaan kuitenkin pahemmin laiskottelematta homman suhteen.
Nyt siis oikein kunnolla tajusin rakastavani latinaa.
Latina on itse asiassa ainoa kieli, jossa hyväksyn sellaisen piirteen, että pääsanan määritteet sijaitsevat (latinan tapauksessa usein) pääsanan jälkeen.
Aikoinaan jätin latinan opiskelun melko lailla kesken. Jos minä nyt opettelen kieltä uudestaan ja pitemmälle, niin en
kuitenkaan tarkoita, että mistään yhtä vaikeasta kielestä kuin se
tulisi tai pitäisi tulla koskaan kansainvälistä apukieltä...
Ennen wanhaan latina oli Euroopan yleiskieli. Ihmiset eivät nykyään hyväksyisi sitä sellaiseksi, koska latinan kielioppi on huomattavasti mutkikkaampi kuin esim. englannin kielessä. Tai jos otetaan vertailun kohteeksi kansainvälisiksi apukieliksi kehitettyjä keinotekoisia kieliä, niin niihin verrattuna latina on vielä monimutkaisempi opetella.
Olen itse joka tapauksessa sen verran moderni ihminen, etten oikeastaan hyvällä omallatunnolla kykene hyväksymään latinan sukupuolisovinismia.
Jokunen viikko sitten hahmottelinkin mallin, jolla latinaa voisi puhua "tasa-arvoisemmin" tuhoamatta kuitenkaan kielen "makeutta". Julkaisen mallini tässä blogissani joskus ensi vuoden 2021 aikana.
Tämä roomalaisten sukupuolisovinismi ja patriarkaalisuus saattoi olla merkittävä syy heidän sotaisuuteensa:
VastaaPoistaainakin tasavallan aikana roomalaisella perheenisällä oli oikeus määrätä jälkeläistensä elämästä ja kuolemasta - kirjaimellisesti!
Tämähän oli omiaan aiheuttamaan tietynlaista turvattomuuden tunnetta, vaikka isä olisi ollut kuinka hyvä tyyppi. Valitettavasti muunlaisia isiä esiintyi silloin ja nykyäänkin aivan liikaa.
Tähän pään päällä roikkuvaan Damokleen miekkaan antoi helpotuksen roomalaisen yhteiskunnan ankara hierarkkisuus:
jos poika kohosi yhteiskunnallisessa asemassa isänsä yläpuolelle, katosi tämän valta yli poikansa elämän.
Suoraviivaisin tapa yhteiskunnalliseen kohoamiseen oli sotilaspalvelus, ja nimenomaan sodassa.
Mitä urhoollisempi ja taitavampi sotilas oli, sitä pikemmin yleni sotilasarvossa; varsinaista upseerikoulutusta ei tuolloin ollut.
Niinpä roomalaisnuorukaisten etu oli, että valtakunta kävisi sotia oikein paljon! Mitä verisempiä, sitä parempi:
mitä enemmän upseereja kaatui ja invalidisoitui, sitä enemmän heitä oli ylennettävä tilalle!
Joo, alussa oli rankkaa olla roomalaisen miehen lapsi. Onneksi ajan mittaan homma muuttui vähemmän painostavaan suuntaan.
PoistaJos roomalainen mies halusi virkauralle (cursus honorum), oli pakko palvella asevoimissa. Vaikka upseerikoulutusta ei ollut, miehet omin päin pyrkivät kasvattamaan tietojaan, taitojaan ja osaamistaan sotilasasioissa. Ninpä upseeriaines oli muodollisen koulutuksen puutteesta huolimatta yleensä korkealla tasolla.
Ennen Mariuksen uudistuksia, jotka alkoivat noin vuonna 107 eKr. sotilaat olivat vapaita maanviljelijöitä. Vaikka ylhäisön nuoret miehet olisivat halunneetkin sotia, niin tavalliset sotilaat eivät halunneet olla poissa pelloiltaan kovin pitkään. Vastoin monen pelkoja Mariuksen uudistukset saivat suuren kansansuosion. Jäljellä olevat pienviljelijät saattoivat jatkossa viljellä maataan valtiollisten velvollisuuksien häiritsemättä ja proletaarit, omistamattomat, saivat suhteellisen hyvän palkan ja ylöspidon asevoimissa ja mahdollisuuden saada myös saalista sotaretkillä.
Jos joku lukijoista ei tiedä, niin Gaius Marius wanhan manipulijärjestelmän tilalle perusti yhtenäisen kohortteihin perustuvan armeijan, jonka sotilaat saivat työstään palkkaa ja joiden aseet ja varusteet maksoi valtio (tai sotapäällikkö). Uusissa legionissa kaikilla kansalaissotilailla oli nyt samanlaiset aseet ja varusteet. Heitä ei siis ollut enää jaettu luokkiin maksukyvyn mukaan, kuten ennen uudistuksia oli ollut. Sosiaalinen tilaus uudistuksille oli olemassa, sillä Rooman maa-armeija oli alkanut nimittäin kärsiä turhan suuria tappioita hurjasti rynnistäviä kelttien ja germaanien armeijoita vastaan. Askelia tähän suuntaan oli pyritty tosin ottamaan jo aikaisemmin. Mariuksen uudistusten toteuttaminen kesti seitsemän vuotta.
Kukin legioona muodostui kymmenestä kohortista, jotka saivat myös taistella tilanteen mukaan itsenäisesti. Kohortit olivat syviä, joten barbaarien hurjat rynnistykset pystyttiin paremmin torjumaan. Tämä johtui tosin osaltaan myös siitä, että legioonien sotilaat koulutettiin melko perusteellisesti. Niissä vallitsi myös kova kuri.
Ja jo lähivuosikymmenien aikana roomalaiset saivat kokea sen, mitä haittaa oli siitä, että sotilaat olivat riippuvaisia nimenomaan päälliköstään valtion sijaan.