keskiviikko 17. elokuuta 2022

Salman Rushdie ei ole ollut Salman Kiirekuolo

Salman Rushdie on intialaistaustainen brittiläinen kirjailija, joka tunnetaan siitä, että hän julkaisi romaanin Saatanalliset säkeet. Islamilainen uskonsuuntaus kaksitoistašiialaisuus on ollut vuoden 1979 vallankaappauksesta alkaen Iranin poliittisesti hallitseva valtionuskonto. Ja Iranin kaksitoistašiialaisten uskonnollinen johtaja ajatollah, joka katsotaan uskonsuuntauksen piirissä käytännössä myöskin korkeimmaksi poliittiseksi auktoriteetiksi maassa, oli vuonna 1989 antanut uskonnollisen määräyksen eli fatwan siitä, että Rushdie on tapettava, koska tämä oli loukannut islamin pyhiä arvoja. Siihen aikaan ajatollahina oli siis herra Ruhollah Khomeini (1902-1989).

1990-luvun loppupuolella Iranin johto oli tehnyt päätöksen, että maa ei enää aktiivisesti edesauta Rushdien kuolemantuomion täytäntöönpanoa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kuolemantuomio olisi peruttu. Kuolemantuomio muuten koski myös kaikkia muitakin kirjan julkaisemiseen osallistuneita.

Joku oli takavuosina todennut, että nimi ei ole Rushdien tapauksessa enne. Miehen sukunimi on suomennettuna kuin sanoisi "kiirekuolo"...

Yhteensä 33 vuotta muslimifanaatikkojen pakoilua. Ja vielä hän on elossa. Viime viikon perjantaina 12.8.2022 eräs näistä oli kuitenkin onnistunut iskemään kirjailijaa veitsellä. Rushdie oli saanut vakavia vammoja, mutta oli kuitenkin selvinnyt, lopulta, hengissä. Vähältä piti!

Israelilaiselta historioitsijalta Yuval Noah Hararilta oli vuonna 2011 julkaistunut mainio teos Sapiens: Ihmisen lyhyt historia (suomennos hepreankielisestä alkuteoksesta julkaistiin vuonna 2016). Kaiken muun ohella Harari kirjassaan piirtää jonkin verran epämiellyttävän kuvan monoteistisista lähetysuskonnoista. Kun uskonto sekä uskoo yhteen ainoaan Jumalaan ja lisäksi kannattaa uskonnon levittämistä lähetystyön kautta, niin tilanne johtaa helposti siihen, että omaa uskontoa halutaan tunkea väkisin toisten kurkusta alas.

Islam ja sen pyhä kirja Koraani syntyivät noin parinsadan vuoden aikana 600-luvulta jKr. alkaen. Uskonnon tehtävänä oli ollut pyhittää ja oikeuttaa arabien niihin aikoihin tekemät valloitussodat. Islamin ytimessä on ollut viha ja väkivalta alusta alkaen, mikä selittää sen, miksi vielä nykyäänkin palaaminen islamin alkuperäisiin periaatteisiin on muslimien keskuudessa helppo käsittää palaamisena väkivaltaa kannattaviin periaatteisiin.

Kristinusko on periaatteessa tässä suhteessa monipuolisempi. Sen pyhimpiä perimätietoja on periaatteessa ja käytännössäkin mahdollista tulkita rauhanomaisempaa uskonnollisuutta puolustavaksi. Mutta tosin myöskään kristinusko ei ole millään lailla sidottu rauhanomaisiin periaatteisiin, joten historian aikana on vallanpitäjien ja vähän muidenkin ollut helppo tulkita se maallisia ja kirkollisiakin valtapäämääriä tukevaksi. Myös kristinuskon nimissä on periaatteessa helppo ryhtyä hirmutekoihin.

Ensimmäiset syntymänsä jälkeiset vuosisadat kristillinen kirkko tosin vietti suhteellisen rauhanomaista elämää, mutta kristittyjen saatua myöhemmin poliittista valtaa kaikki tai ainakin moni asia alkoi mennä siinä suhteessa huonommin.

Toisaalta on tietenkin muistettava se, että mielinkielin maanmahtavien etuihin ja haluamisiin suhtautumalla kirkko on ylipäätään helpottanut säilymistään hengissä.

Myönteisempiä kristinuskon muotoja on enemmän syntynyt vasta uudella ajalla. Sellaisia kuten kveekarismi ja metodismi. Useimmat nykypäivän kristillisten kirkkokuntien jäsenet ovat kuitenkin sellaisten kirkkojen jäseniä, jotka ovat kulttuurin maallistumisen myötä joutuneet lopulta pakosta hyväksymään ainakin jonkinlaisen uskonnonvapauden.

Palaanpa nyt taas Saatanallisiin säkeisiin. Islamilaisen perimätiedon mukaan uskonnon sen pyhän tarinan mukaan perustanut profeetta Muhammad olisi jossain vaiheessa ollut valmis hyväksymään muita jumalia islamin virallisen Allahin rinnalle. Rushdie oli sisällyttänyt tämän tarinan kirjaansa, ja uskovaiset muslimit olivat tietenkin tästä "riemastuneet", sillä tarina itse asiassa kyseenalaistaa profeetan hengellisen erehtymättömyyden.

Ja siitä tuli sitten tämänkertainen "puukkohippa".

Suomalaisia uskonnollisista vainoista kärsineitä ovat viimeksi kuluneina vuosikymmeninä olleet mm. kirjailija Hannu Salama (s. 1936) ja kielitieteilijä ja myöhempi poliitikko Jussi Halla-aho (s. 1971).

En ole itse buddhalainen – itse asiassa en katso olevani minkään järjestäytyneen uskonnon kannattaja – mutta lopuksi voisin hiukan kehaista buddhalaisuutta. Koska sen keskiössä ei ole uskoa yhteen Jumalaan ja koska se kannattaa lempeää suhtautumista ihmisiin ja eläimiinkin, niin siitä huolimatta, että buddhalaisuus on lähetysuskonto, se ei ole erityisesti kunnostautunut pakkokäännyttämisessä 2500-vuotisen historiansa aikana.

Mainitsenpa vielä juutalaisenkin uskonnon, joka taas on mielestäni suhteellisen myönteinen siksi, että koska se ei ole lähetysuskonto – se on oikeastaan etninen uskonto –, niin se ei ole kannattanut eikä harjoittanut ollenkaan pakkokäännyttämistä. Ja on siitä syystä myös säilynyt pienenä uskontona.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti