blogi jonka tarinointi ei oikein ole sopusoinnussa sen enempää järkiperusteisen maahanmuuttopolitiikan vastustamisen, oikeinajattelun, konformismin, eläinten kiusaamisen kuin hyvän oluen päälle sylkemisenkään kanssa

lauantai 16. joulukuuta 2017

Pikkujouluruokaa; auktoriteettiani ei kunnioitettu

Eilen perjantaina oli yhdistykseni toimipisteessä jouluruokailu. Tavallisesti ruokailu maksaa 3,5 euroa, mutta nyt se maksoi tasan viisi euroa. Lautasilleni mätettiin kaksi perunaa, kolme kinkkukäärylettä, lanttu- ja porkkanalaatikkoa ja rosollia. Itse mätin niille yhden karjalanpiirakan munavoilla sekä kurkkutomaattisalaattia. Juomaksi otin lasillisen kotikaljaa. Sain palanpainikkeeksi myöskin lasillisen glögiä.

Ruoka oli hyvää ja sitä sai varsin tarpeeksi.

Melko lailla välittömästi ruokailun jälkeen lähdin ensimmäisen olutkollegani Jannen ja erään tavallisen kokoisen Jukan kanssa lenkille Lammaslammen ympäri. Jälkimmäistä nimitetään tavallisen kokoiseksi Jukaksi sen vuoksi, että aikoinaan toimipisteessä vaikutti henkilö, jota kutsuttiin pitkäksi Jukaksi. Silloin em. Jukka oli saanut lempinimekseen pikku-Jukka, jotta hänet olisi voitu erottaa pitkä-Jukasta. Kun pitkä-Jukka oli myöhemmin lähtenyt muille maille, niin pikku-Jukka sai ylennyksen tavallisen kokoiseksi Jukaksi.

Kysyin erästä usein lenkillä mukana ollutta Marjoa myös mukaan, mutta tämä pelkäsi loskaa. Keli lammenympäryslenkillä oli kuitenkin pitkälle optimaalinen. Lunta oli jonkin verran maassa, mutta se oli sillä hetkellä päivää vielä melko kuivaa. Palattuamme lenkiltä sanoin Marjolle, että olin nähnyt loskaa ainoastaan yhdessä kohdassa, jossa parin sentin levyinen puro oli kulkenut kävelytien yli.

Sitten koitti nk. kinkkubingo. Eli pelattiin bingoa, ja päävoittona oli kinkku. Menin tavallisen kokoisen Jukan kanssa takahuoneeseen höpisemään voidaksemme viettää aikaa rauhassa. Marjo seurasi pian perässämme ja ihmetteli, että miksi emme olleet hänelle muistaneet kertoa, että menemme sinne. Jukka lähti jo joidenkin minuuttien kuluttua pois ja jäin Marjon kanssa höpisemään kaksistaan.

Jossain vaiheessa huomasimme, että eräs yhdistyksen kävijöistä nukkui vieressämme sohvalla.

Lopulta huomasimme bingon loppuneen ja palasimme yleistilaan.

Sitten näytin kaikelle kansalle aamulla veljentyttärelleni joululahjaksi ostamani melko paljon pankkitiliäni syöneen leegopoliisiautojutun.

Jonkin ajan kuluttua alkoi perinteinen tiistai-iltapäivän yhteislaulu. Tällä kertaa lauloimme ainoastaan joululauluja ajankohdan vuoksi. Kun oli määrä laulaa kappale, jossa sanotaan latinaksi "Gloria in excelsis Deo" eli kunnia Jumalalle korkeuksissa, niin evästin osallistujia, että Jeesuksen aikaan "excelsis" lausuttiin "exkelsis".

Mutta porukka lauloi sanan kuitenkin ääntämyksellä "exselsis". Kirotut munkkilatinistit! Auktoriteettiani ei kunnioitettu! Siteeraan Eric Cartmania: "They didn't respect my authoritah!"

Yhtä laulua laulaessa minusta etuoikealla istuva nainen liikuttui kyyneliin. Laitoin sanat sisältävän A4:n naamani eteen, jotta en enää näkisi hänen naamaansa. Mutta nyyhkytys kuului edelleen.

Loppuaika vietettiin pienessä seurassa keskenämme jutellen. Ennen kolmea minäkin lähdin muutaman muun ohella "kerholta", kuten itse tapaan paikkaa nimittää. Lumi oli alkanut jo sulaa. Oli loskaista. Se vahvisti Marjon halun mennä kotiinsa bussilla sen sijaan että olisi kävellyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti